Mikä mahtoi olla näitten suurmiesten kohtalo. Ajattelin näitä kansanvaltuuskunnan miehiä Manner, Tokoi, Sirola, Gylling .. Kuusinen kuoli varmaan vanhuuden heikkouteen. Mutta saiko Mannerheim tapettua nämä nälkään omisssa tarhoissaan?
Olen epätietoinen
Sikari Sakari
6426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvää ironiaa, tästä minä pidän. ;)
Näistä pettureista eivät tykänneet aateveljetkään rajan toisella puolen ja saivat ansaitsemansa kohtalon.
On jotakin vihjettä, että tämä kannulainen isotalon poika olis tullut uskoon. Meinaan tämä Tokoi Ameriikassa eleli ja kävi Suomessa tapaamassa muita kristittyjä. Eikös hänen tyttärensä asustellut Neuvostoliitossa vaikeissa olosuhteissa?
Kullervo Manner:
”Hän kuoli 15. tammikuuta 1939 keuhkotuberkuloosiin. Näin on kirjoitettu Mannerin kuolintodistukseen. Hänet on haudattu Tshibjun kylän ensimmäisen vesilaitoksen hautausmaalle lähelle Uhtaa "valtion ruumisliinoissa, haudan syvyys 2 metriä ".
Professori Aleksandr Popovin selvitysten mukaan todellinen kuolinsyy oli radioaktiivinen säteily, jota Manner sai jouduttuaan käsittelemään radioaktiivista vettä vankileirillä.”
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2003/TK_manner.html
Oskari Tokoi:
”Tokoi kuoli Fitchburgissa, Massachusettsissa, vuonna 1963.”
http://www.uta.fi/suomi80/tieto30.htm
”Tokoi siirtyi Englannin ja Kanadan kautta Yhdysvaltoihin 1921. Yhdysvalloissa hänestä tuli 1905 perustetun Raivaaja -lehden päätoimittaja, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1950 saakka.
Toisen maailmansodan aikana hän toimi Suomen avuksi Help Finland-järjestön varapuheenjohtajana, ja vuonna 1944 eduskunta vapautti Tokoin ns. Lex Tokoilla vuoden 1918 maanpetossyytteistä. Tokoi vieraili Suomessa vuonna 1949 sekä uudelleen vuonna 1957 Eduskunnan 50-vuotispäivän kunniaksi. Tokoi eli loppuelämänsä Yhdysvalloissa.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oskari_Tokoi
Yrjö Sirola:
”Sirola kuoli Moskovassa aivohalvaukseen 1936. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin.”
Edvard Gylling:
”Tiedot Edvard Gyllingin kuolinajasta ovat olleet ristiriitaisia. Erkki Salomaan artikkelissa[3][4] (1967) on tieto 19. elokuuta 1944, joka on myöhäisin arvio ja perustuu Neuvostoliitosta saatuun viralliseen ilmoitukseen. Arvo Ylärakkola mainitsee teoksessaan (1976) kuolinajaksi 13. helmikuuta 1940[5]. Historioitsija John H. Hodgson esitti (1974) Gyllingin kuolinajaksi vuotta 1942[6]. Varhaisin kuolinajaksi ilmoitettu ajankohta on 14. kesäkuuta 1938.[7]
Suomalaisten kohtaloita Stalinin ajan Neuvostoliitossa laajasti arkistolähteistä tutkinut Eila Lahti-Argutina antaa matrikkelissaan (2001) tiedon, jonka mukaan 17. heinäkuuta 1937 vangittu Edvard Gylling olisi Neuvostoliiton Korkeimman oikeuden sotilaskollegion päätöksellä tuomittu 14. kesäkuuta 1938 rikoslain kohtien §58/1a, §58/2, §58/7, §58/8 ja §58/11 nojalla ammuttavaksi. Lahti-Argutinan mukaan Gylling teloitettiin tuomion lukupäivänä Kommunarka-teloituspaikalla Moskovassa.[1]”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Gylling
”Gyllingin kohtalo oli traaginen - hänet teloitettiin 1938 Moskovassa.” http://www.illume.fi/Suomenkielinen/Sivut/Filmit/Gylling.htm
Minä kyllä tiesin.
Mutta ystäväni kommunistit. He ummistavat korvansa, silmänsä ja unohtamatta haju&tunto aistit. He toteuttavat sitä täydelleen: EI SAA PUHUA TUNNETTUJA TOSIA ASIOITA!!
Mannerheim erosi 26.5.18 ja oli poissa enimmäkseen ulkomailla vuoden lopulle. Valtionhoitajana hän jatkoi punavankien armahtamista.
Punavankien leireistä vastasi sotavankihallinto. Pääministeri oli tuolloin Paasikivi ja valtionhoitaja Svinhufvud. He ovat vastuussa vankileirikuolemista omalta osaltaan. Todellinen vastuu oli tietysti kapinanjohtajilla. Heidät teloitti Stalin joitain poikkeuksia lukuunottamatta.