Kuinka pitkän sairasloman lääkäri määrää jos sairastuu uupumukseen/burn outtiin?? Tuleeko työnantaja tietämään sairauden syyn??
sairasloma uupumuksen takia!?
uupunut_
75
66388
Vastaukset
- kunnossa sitä on
lääkärihän sen loman tarpeen arvioi. Tuleehan se esille lääkärintodistuksesta, tuli siihen sitten koodi sanallinen dg., koodin voi kuka tahansa onkia selville.
Ja muuten....tulee se muutoinkin, sillä uupumuksen takia kun ollaan sairaslomalla, niin se on sitten palkatonta sairaslomaa, KELA ei maksa, eikä maksa työnantajakaan. Koodi kertoo, siis koodin kirjain onko kys.korvattava sair.aika vai ei ja burn.out ei sitä ole. Eri asia sitten jos kirjoitetaan esim. GAD-diagnoosi, depressio ym.ym- oma kokemus
Exhaustio tms uupumus sairaslomapaperissa oikeuttaa sairaspäivärahaan ihan niin kuin mikä tahansa muukin sairaus, jonka lääkäri katsoo syyksi olla pois töistä. Taidat sekoittaa asian eläkkeen myöntämiseen: silloin työuupumus-dg ei "riitä" (!), vaan pitää olla kirjoitettuna "depressio" tms. Ehkä tästä syystä Suomessa jäädäänkin niin usein eläkkeelle depression takia...
- aapeelii
oma kokemus kirjoitti:
Exhaustio tms uupumus sairaslomapaperissa oikeuttaa sairaspäivärahaan ihan niin kuin mikä tahansa muukin sairaus, jonka lääkäri katsoo syyksi olla pois töistä. Taidat sekoittaa asian eläkkeen myöntämiseen: silloin työuupumus-dg ei "riitä" (!), vaan pitää olla kirjoitettuna "depressio" tms. Ehkä tästä syystä Suomessa jäädäänkin niin usein eläkkeelle depression takia...
Mä oli uupumuksesta muutaman viikon huilimassa ja lääkäri sanoi, että uupumus ei ole hyväksyttävä nimike mutta stressi on. Hän kuitenkin kirjoitti siihen lisäselvitys kohtaan terveiset työpaikalle, että kyseessä on uupumus. Jos vaikka johtajat siellä norsunluutornissa heräisi!
- kylläkään
oma kokemus kirjoitti:
Exhaustio tms uupumus sairaslomapaperissa oikeuttaa sairaspäivärahaan ihan niin kuin mikä tahansa muukin sairaus, jonka lääkäri katsoo syyksi olla pois töistä. Taidat sekoittaa asian eläkkeen myöntämiseen: silloin työuupumus-dg ei "riitä" (!), vaan pitää olla kirjoitettuna "depressio" tms. Ehkä tästä syystä Suomessa jäädäänkin niin usein eläkkeelle depression takia...
palkalliseen sairalomaan, eikä KELA:n päivärahoihin=)
- koodi?
aapeelii kirjoitti:
Mä oli uupumuksesta muutaman viikon huilimassa ja lääkäri sanoi, että uupumus ei ole hyväksyttävä nimike mutta stressi on. Hän kuitenkin kirjoitti siihen lisäselvitys kohtaan terveiset työpaikalle, että kyseessä on uupumus. Jos vaikka johtajat siellä norsunluutornissa heräisi!
Oliko dignoosisi koodi mahdollisesti F43 tai F33?
Totean tähän saman kuin muutama muukin asiasta tietävä: uupumus / burn-out (koodi Z73) ei oikeuta Kelan sairauspäivärahaan eikä yleensä myöskään sairausajan palkkaan. Kannattaa olla tarkkana, ettei uupumuksen lisäksi tule vielä taloudellisia yllätyksiä. - ollut ICD-kood.
oma kokemus kirjoitti:
Exhaustio tms uupumus sairaslomapaperissa oikeuttaa sairaspäivärahaan ihan niin kuin mikä tahansa muukin sairaus, jonka lääkäri katsoo syyksi olla pois töistä. Taidat sekoittaa asian eläkkeen myöntämiseen: silloin työuupumus-dg ei "riitä" (!), vaan pitää olla kirjoitettuna "depressio" tms. Ehkä tästä syystä Suomessa jäädäänkin niin usein eläkkeelle depression takia...
merkittynä F siellä, siksi olet saanut palkan. En sekoita mihinkään eläkkeen myöntämisiin tms., sattumoisin tiedän nämä asiat työni puolesta, eli vastaus jonka jo aiemmin annoin pitää täysin paikkansa=)
- Työn uuvuttama
Uupumus ja ongelmien kasaantuminen oli kyllä itsellänikin varsinainen syy, mutta lääkäri kertoi että pitää kirjoittaa todistukseen masennus, että saa kelalta rahat. Kuulemma puolen vuoden sairasloma minimi minun tapauksessani. Kaikkihan riippuu henk.koht tilanteesta. Lääkäri ymmärtää, miten kannattaa tehdä.
- s-lomasta
Työn uuvuttama kirjoitti:
Uupumus ja ongelmien kasaantuminen oli kyllä itsellänikin varsinainen syy, mutta lääkäri kertoi että pitää kirjoittaa todistukseen masennus, että saa kelalta rahat. Kuulemma puolen vuoden sairasloma minimi minun tapauksessani. Kaikkihan riippuu henk.koht tilanteesta. Lääkäri ymmärtää, miten kannattaa tehdä.
Jos lääkäri on sanonut, että edessäsi on vähintään puolen vuoden sairausloma, niin olet erittäin todennäköisesti ihan oikeasti masentunut. Noin pitkää sairauslomaa ei nimittäin ihan hevillä anneta, eikä tarvita.
Mutta hienoa, että olet löytänyt lääkärin, joka ymmärtää. Aina ei välttämättä näin käy. - kivinen tie terveen kirjoihin
s-lomasta kirjoitti:
Jos lääkäri on sanonut, että edessäsi on vähintään puolen vuoden sairausloma, niin olet erittäin todennäköisesti ihan oikeasti masentunut. Noin pitkää sairauslomaa ei nimittäin ihan hevillä anneta, eikä tarvita.
Mutta hienoa, että olet löytänyt lääkärin, joka ymmärtää. Aina ei välttämättä näin käy.Uupuneella on todellakin suuri riski vajota masennukseen. Uupumisvaihe saattaa kestää jopa vuosia ja masennukseen vajoamisvaihe myös vuosia, ennen kuin tunnollinen ihminen ymmärtää hakeutua hoitoon. Jos hoitoon hakeutumista on viirannut pitkään, saattaa olla tosi pitkä ja kivinen tie ponnistaa ylös terveiden kirjoihin.
Lääkärit sanovat, että masennuksesta toipuminen vie yhtä pitkän aikaa kuin siihen vajoaminen kesti. Tuntuu pitävän paikkansa, vaikka niin ei haluaisi uskoa.
Niin, kuten aiemmin mainittiin, uupumus ei ole kelan sairauspäivärahaan oikeuttava diagnoosinimike. Sen sijaan masennus on (F32.x riippuen masennuksen asteesta). Uupumisen ja masennuksen rajanveto voi olla joskus veteen piirretty raja, mutta psykiatri osaa kyllä tehdä eron. Masennukselle on ihan omat kriteerit. Niitä ei kukaan halua vapaaehtoisesti omiksi oireikseen. Eli mitä varhemmin ymmärtää hakeutua huilaamaan, sen parempi oman tulevaisuuden kannalta. Ei kannata päästää itseään pohjalle. - lopen uupunut
kylläkään kirjoitti:
palkalliseen sairalomaan, eikä KELA:n päivärahoihin=)
On totta että työuupumus sinänsä ei oikeuta minkään sortin sairaslomaan. Mutta yleensä työuupumuksen kaverina on masennus, keski-vaikea masennus jo oikeuttaa sairaslomaan, jos diagnoosi on vaikea masennus silloin on totaalisen työkyvytön.
- epätiet
Voitko kertoa, mitä GAD-diagnoosi tarkoittaa, kiitos.
- Cecilia 73
Ei pidä paikkaansa. Hain uupumukseen sairaslomaa viime kesänä ja sain tältä ajalta palkkaa. Työnantajalle ei kuulu työntekijän sairausloman syy.
- Anonyymi
lopen uupunut kirjoitti:
On totta että työuupumus sinänsä ei oikeuta minkään sortin sairaslomaan. Mutta yleensä työuupumuksen kaverina on masennus, keski-vaikea masennus jo oikeuttaa sairaslomaan, jos diagnoosi on vaikea masennus silloin on totaalisen työkyvytön.
Olin keskivaikean masennuksen takia monen kk ajan sairaslomalla.
- uupunut_
Eli kuinkahan pitkän sairasloman on mahdollista saada? Jotenkin tuntuis että ei kasaantunut stressi ja uupumus kuukaudessa katoa, mutta voiko olla mahdollista että lääkäri kirjottaakin vain pari viikkoa? Tässä sinnittelen vielä, mutta aijon kyllä hakeutua piakkoin lääkärin pakeille..
- mutta ei kerralla
Apua kannattaa hakea. Sain sairaslomaa ensin 2 kpl 1 viikon jakson ja sitten 2 viikkoa. Nyt menee jo paljon paremmin. Sitten kun ymmärsin oireitteni johtuvan stressistä ja uupumuksesta kerroin asian esimiehilleni. Kyllä se vähäsen vistotti, mutta he ymmärsivät asian. Olin sairasloman aikana yhteydessä työpaikalle ja nyt palattuani töihin asiat ovat menneet hyvin eteenpäin.
- puolivuotta jo
hei minä olen ollut jo puolivuotta sairaslomalla ja vielä on kuukausi jäljellä.Sitten menen lääkäriin ja katsotaan olenko niin vahva että pystyn palaamaan töihin.Minulla on ollut ensiksi terveysk.lääkärien kirjoittamia lomia tressi ja lievämasennus koska v.tus ja uupuminen ei oikeuta kelan korvaamaan lomaan.Sittenkun loma ylittää tietyn ajanjakson tarvitaan psykiatrin lausunto että saat kelan päivärahaa.Se ei tosiaankaan tarkoita että olet mieleltäsi sairas vaan järjestelmä on tehty tällaiseksi.Minulla on hyvä lääkäri ja keskustelumme käydään asioista jotka liittyvät työpaikkaani ja siihen mitkä asiat johtivat uupumiseeni.Neuvon sinua hakemaan ajoissa apua niin toipuminenkin on helpompaa.
- ei vielä saikulla
Jos jäisin sairauslomalle työuupumuksen vuoksi, niin paluuta työpaikalle (pieni työpaikka) ei enää olisi. Jos kertoisin työterveyslääkärille halustani irtisanoutua itse työpaikastani työuupuksen vuoksi, niin voiko lääkäri kirjoittaa mitään todistusta, jolla voisi välttää ns. rangaistuskarenssin työttömyyskorvausta hakiessa? Sairauslomalle jäämisessä ja sen kautta työpaikan menettämisessä ei ole kovin vahvoilla uuden työpaikan saamisessa...
- Kokemusta on
Ei kenelläkään pitäsisi olla pelkoa siitä, kun jää sairauslomalle, että onko kyseessä pieni, vai suuri työnantaja? Laki on sama kaikille! Aivan liian usein ihmiset sortuvat juuri tuon kaltaisiin ajatuksiin! unohda ne, laki on sama kaikille!
- sitten
Eiköhän sinun olisi nyt viisainta ja mennä lääkäriin ja jäisit sairauslomalle niin pitkäksi aikaa, kuin lääkäri pitää aiheellisena. Kun tuon sairausloman aikana tervehdyt ja keräät voimia, voit palata töihin, siis ihan normaalisti. Jos koet vaikeaksi kyseisen työpaikan, voit alkaa etsiä uutta työpaikkaa sairauslomasi jälkeen.
Paranemista sinulle! - sitten
sitten kirjoitti:
Eiköhän sinun olisi nyt viisainta ja mennä lääkäriin ja jäisit sairauslomalle niin pitkäksi aikaa, kuin lääkäri pitää aiheellisena. Kun tuon sairausloman aikana tervehdyt ja keräät voimia, voit palata töihin, siis ihan normaalisti. Jos koet vaikeaksi kyseisen työpaikan, voit alkaa etsiä uutta työpaikkaa sairauslomasi jälkeen.
Paranemista sinulle!No jopahan pääsi lipsahtamaan keskeneräinen versio, kun verkko sopivasti tökki. Mutta toivottavasti asiat tulivat selviksi joidenkin lauseiden 'yhteensopimattomuudesta' huolimatta :)
Sinun tulee nyt ensisijaisesti ajatella itseäsi ja tervehtymistäsi - ei muuta. - ***
sitten kirjoitti:
No jopahan pääsi lipsahtamaan keskeneräinen versio, kun verkko sopivasti tökki. Mutta toivottavasti asiat tulivat selviksi joidenkin lauseiden 'yhteensopimattomuudesta' huolimatta :)
Sinun tulee nyt ensisijaisesti ajatella itseäsi ja tervehtymistäsi - ei muuta.Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme??? - kirjoitustasi
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???Uupuneiden ei todellakaan tarvitse miettiä vielä sitäkin, miten työt heidän sairauslomallaan hoidetaan. He ovat yleensä tehneet jo oman osansa ja siksi joutuvat jäämään sairauslomalle. Kysyit, että milläs te tunnolliset jaksatte?! Minä vastaan: uupuneet ovat yleensä niitä (yli)tunnollisia!
On työnantajan tehtävä huolehtia siitä, että poissaolevien töiden tekemiseen on riittävästi resursseja.
Toivottavasti olen väärässä ... mutta kuulosti kuin olisit katkera jollekulle uupuneelle. Ei todellakaan kannata. - saavat pitkistä sairaslomista
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???tai ainakin pitäisi saada korvausta lisäpalkan muodossa, kuten myös pitkän sairasloman ajaksi, voidaan palkata määräaikainen työtön sijaiseksi. Riippuu tietysti työnantajan henkilöstöpolitiikasta mutta näin sen pitäisi mennä.
Jatkuvasta sijaisena olosta ilman korvaavaa henkilöä seuraa jatkuvasta sijaisuudesta työuupumus itsellekin.
Kokemusta minulta löytyy ja kun siihen vielä liittyvät työpaikkakiusaamiset asia on pihvi. - Päksy -65
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???että pääset tekemään yleensä sairasloman sijaisuutta tunnollinen ihminen.Joka paikassa ei ole pakko palkata sijaista jos katsotaan että pärjätään ilman sijaista.Jos on tuommoinen asenne jo sijaisena et kauaa jaksa itsekkään,ikävä sanoa!
- Inle
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???Jos sinulla olisi pienintäkään käsitystä, millaista on kärsiä uupumuksesta ja alkavasta masennuksesta, et todellakaan kehtaisi kirjottaa moista ylimielistä tarinaa!!!!! Ne jotka uupuvat, OVAT niitä tunnollisia ja kunnianhomansa tuntevia työntekijöitä jotka jatkavat yli voimavarojensa ja pitkään. Uupumus ei tule viikon työrutistuksesta eikä kuukauden sijaisuudesta. Kehoitan perehtymään asiaan hieman tarkemmin ennen kuin työpaikalla rupeat asialla retostelemaan. Ne on ne vahvat ihmiset jotka tähän sairastuvat eikä ne jotka kokajan valittaa kuinka huonosti asiat on ja luovuttavat ja lusmuavat heti tilaisuuden tullen!!!!
- työtön
kirjoitustasi kirjoitti:
Uupuneiden ei todellakaan tarvitse miettiä vielä sitäkin, miten työt heidän sairauslomallaan hoidetaan. He ovat yleensä tehneet jo oman osansa ja siksi joutuvat jäämään sairauslomalle. Kysyit, että milläs te tunnolliset jaksatte?! Minä vastaan: uupuneet ovat yleensä niitä (yli)tunnollisia!
On työnantajan tehtävä huolehtia siitä, että poissaolevien töiden tekemiseen on riittävästi resursseja.
Toivottavasti olen väärässä ... mutta kuulosti kuin olisit katkera jollekulle uupuneelle. Ei todellakaan kannata.just sairastuvatkin.
jospa olisi itsekin osannut ns "lusmuilla" ei koko burnouttia ehkä olisi tullut.
mikään parin viikon juttu se ei ole, lisätään vielä masennus ja mahd paniikkihäiriö,
niin jo on ihminen "sopassa" pahimmillaan vuosia.
joten jospa se syyllistäminen jätettäisiin vähemmälle,
vaikka vielä itse jaksetaankin uhota.
uupunut ihminen syyllistää itsensä ihan itsekin,
kaiken muun lisäksi.
neuvoisin, että lääkäriin, kun työtä ei enää jaksa,
ja toivottavasti ne hälytyskellot soi tarpeeksi ajoissa. - Merilin
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???Voit kuule, voit haistaa pitkän pas..n.... "rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan"...
voi hyvä sylvi, mä olen tehnyt niin, monta vuotta ja nyt posahti totaalisesti joten lomalla ollaan ja aurinkoa otetaan... ei vain satu olemaan ketään kuka ne mun hommat tekis tässä "lomaillessa" joten käyn ns. pakkohommat hoitamassa kuitenkin, just tollaset kaltaisesi inisijät mua tällä hetkellä ottaa niin päähän ettei mitään rajaa... kun te olette yleensä poikkeuksetta niitä jotka loppujen lopuksi onkin niitä suurisuisia firman tyhjän nyhjääjiä..
ja jos todella HUOM! todella joudut tekeen 3:n ihmisen työt niin tervetuloa vain kanssani tänne "aurinkorannalle" sillä tänne pääsee/ joutuu, jos tosiaan tekee enemmän kuin on resursseja... - bb out
Merilin kirjoitti:
Voit kuule, voit haistaa pitkän pas..n.... "rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan"...
voi hyvä sylvi, mä olen tehnyt niin, monta vuotta ja nyt posahti totaalisesti joten lomalla ollaan ja aurinkoa otetaan... ei vain satu olemaan ketään kuka ne mun hommat tekis tässä "lomaillessa" joten käyn ns. pakkohommat hoitamassa kuitenkin, just tollaset kaltaisesi inisijät mua tällä hetkellä ottaa niin päähän ettei mitään rajaa... kun te olette yleensä poikkeuksetta niitä jotka loppujen lopuksi onkin niitä suurisuisia firman tyhjän nyhjääjiä..
ja jos todella HUOM! todella joudut tekeen 3:n ihmisen työt niin tervetuloa vain kanssani tänne "aurinkorannalle" sillä tänne pääsee/ joutuu, jos tosiaan tekee enemmän kuin on resursseja...Oot päessään kirjoittanu. Oot jo burnoutissa.
- pöönaut
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???Itsekin burnoutin ja vakavan depression kokeneena neuvon että ei kannata ottaa stressiä. Myöskään sijaisten. Uupuneet tosin siihen helposti sortuvat, tunnollisia kun ovat.
Ei kukaan tee eikä kenenkään tarvitse määräänsä enemmän tehdä.
Se on työnantajan ongelma palkata tekijöitä jos ei niitä ole tarpeeksi.
Tämän tosin opin kantapään kautta, burnoutin ym. koin kun koitin hoitaa yksin kahden miehen hommat. Työkaverini oli pitkillä sairaslomilla eikä tuuraaja muka löytynyt. Perhe ja koti meni mutta toivottavasti otin opikseni.
Näitä ei kaikki ymmärrä jotka eivät ole kokeneet mutta yrittäkää.
Ja voimia uupuneille ! - höppä
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???Se on työnantajan asia miten hoitaa vajauksen, ei sen uuvutetun.
- TYÖMIES 10
*** kirjoitti:
Te uupuneet vain mietitte, paljonko saatte sairaslomaa. Entäs me, jotka jäämme sijaisina tekemään töitänne, kun te uuvutte!!!!
Rankkaa on, kun tekee kolmen ihmisenkin työt samaan aikaan - pahimmillaan usean kuukauden ajan. Milläs me tunnolliset sitten jaksamme???VAKAVALLA MASENNUKSELLA JA TUNNOLLISUUDELLA ON SE YHTEYS ETTÄ LIIALLINEN TUNNOLLISUUS JOHTAA JUURI MASENNUKSEEN EIKÄ SITEN SAIRASTUNEESTA YKSILÖSTÄ OLE YHTEISKUNNALLE TAI TYÖNANTAJALLE SAATIKKA ITSELLEEN MITÄÄN ILOA / HYÖTYÄ.!!!
ON TURHA ESITTÄÄ VAHVEMPAA KUIN ON SILLÄ PÄÄ ON KUITENKIN VETÄVÄN KÄDESSÄ LOPULTA.
OMIEN VOIMAVAROJEN TUNTEMINEN ON KAIKESTA HUOLIMATTA SE TOIMINTAA YLLÄPITÄVÄ TUNTEMUS PITKÄSSÄ JUOKSUSSA KOSKA TYÖNANTAJA EI YMMÄRRÄ EIKÄ AINA HALUAKKAAN YMMÄRTÄÄ YKSILÖN HYVINVOINTIA.
MUTTA KUKIN SAA TIETYSTI HAKATA PÄÄTÄÄN SEINÄÄN JOS HALUAA MUT EI SIINÄ MITÄÄN JÄRKEÄ OLE KENENKÄÄN KANNALTA
- irtisanouduin
Hae ihmeessä apua, että pääset lyhyemmän kaavan mukaan, kuin allekirjoittanut. Sairastuin sairaaksi muuttuneessa työpaikassani, ensin sydänoireita, ylilyöntisyyttä ja muljahtelutuntemuksia (stressistä), sitten pikkuhiljaa työ muuttui väkinäisemmäksi ja väkinäisemmäksi. Viimeisestä puolesta vuodesta en edes kunnolla muista mitään. Velvollisuudentunto laittoi vain väkisin pyörittämään välttämättömimmät rutiinit, vaikka kaikki mielenkiinto hiipui. Pahinta oli se, että ei kokenut enää mielihyvän tunteita, tuli syömishäiriöitä, väsymystä myös fyysisesti, mikään ei tuntunut miltään.
Itse en oikein tajunnut silloin, missä mennään. Hävetti, kun työt, jotka aikaisemmin hoitui tuosta vain, vaativat suuria ponnistuksia ja tein ne rimaa hipoen. Lopulta en enää jaksanut, vaan jätin irtisanoutumislapun, jota olin hellinyt pöytälaatikkossani liki vuoden päivät.
Olin työttömänä vuosia, onneksi oli läheisiä ja perhettä, joista löytyi tuki ja turva. Taloudellisestikin. Nyt olen taas palannut työelämään. Olen myös tajunnut, että irtisanoutuminen oli aikoinaan vain "kasvojen säilyttämistä". En yksinkertaisesti kehdannut tunnustaa, että minä, joka aina olen jaksanut ja hoitanut ja kantanut huolen, en kykene siihen.
Olen siis lähinnä itse hoitanut itseäni, mutta tie on ollut pitkä. Ja tuossa uupumisessa on se ikävä puoli, että oireet alkavat hyvin äkkiä uudelleen, jos ei ole tarkkana. Yritän pitää huolen myös fyysisestä kunnosta, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ikä myös on antanut voimavaroja, enää ei tarvitse päteä kuin itselleen. Silloin, kun voin itse hyvin, jaksan antaa panokseni ja tukeni myös läheisilleni. Sama pätee työelämään, mutta enää se ei ole niin "suuresta merkityksestä". Pääasia, että tulen toimeen taloudellisesti. Nykyinen työni on täysin erityyppistä, kuin se, jossa uuvutin itseni. Luultavasti tunnen nyt voimavarani paremmin. Tietyllä tavalla työ on myös elämän rytmittäjä ja toimii terapianakin :) Huumoria myös on hyvä ylläpitää, eikä lievä itseironiakaan ole pahasta.
Kaikkea hyvää ja voimia! Muista, että suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen hyvää.- AuraOlivia
Kuulostaa niin tutulta... Itse uskaltauduin puhumaan uupumuksestani ensi kertaa ihan hiljattain kun sairastuin kolmeksi viikoksi kovaan kuumeeseen ja syy oli joku epämääräinen virustauti. Kysyin viimein työpaikkalääkäriltä voiko virussairaus päästä iskemään siksi että olen ollut niin uupunut ja stressaantunut jo muutaman vuoden. Lääkäri totesi oireitani aikansa kyseltyään että "minulla ei ole nyt aikaa paneutua tähän sinun väsymykseesi"! Viimein hän sitten kysäisi kuinka kauan olin väsymystä tuntenut ja kun vastasin että kolme vuotta niin hän naurahti ja totesi hekotellen että "Ai kolme vuotta on väsyttänyt! Muistatkos sinä nukkua?"
Ei taas ihan hetkeen ole helppo asiasta kenellekään puhua kun vastaanotto on tuollaista... Tiedän että meidän työterveyspalveluihimme kuuluu myös työpaikkapsykologi, mutta kynnys varata aikaa on todella suuri. Olen siinä tilassa että jos joku tuttu kysyy mitä kuuluu ja miten jakselen niin yritän vaihtaa puheenaihetta koska muuten alan vain itkeä eikä siitä tule loppua. Ainoa joka tilastani tietää on aviomieheni ja hänestä on kyllä paljon tukea, mutten halua kaataa kaikkea hänenkään niskaansa koska mitäpä hänkään asialle voisi tehdä.
Luulen että jossain vaiheessa vain tulee se päivä kun menetän tajuntani kesken työpäivän tai kaupungilla. Ehkä sitten täytyy tulla muutos tähän kaikkeen. - pieni ja hikinen
Jotain sairasta myös mun työpaikallani on, kun työt tehdään juoksujalkaa ja asukkaille huudellen ,et odota vähän tulen kohta! Hoitoalan työläisenä uupumus on kokoajan selän takana vaanimassa,ja tarttuu puseroon kun et jaksa sitä enää häätää pois. Mullakin yks kaunis päivä töihin tultua olo oli kuin puulla päähän lyöty, mitään en osannut tehdä ja sit alkoi huippaamaan verenpaineet nousi yks kaks huimasti ja pulssi oli pitkälle toista sataa, hetken kuluttua itketti ja olo oli ihan outo. Sain ajan lääkärille ja pari päivää saikkua ja kaikenlaisia kokeita otettiin, mut ei niissä mitää ihmeitä ollut , onneks! Takaisin kiireiseen työhön palattuani jaksoin jonkun tovin uurastaa, kunnes kävin työterkkarissa ja kahdenviikon sairasloman,sekä pomon perään soiton kun olin käynyt lääkärillä ilman ,että olin siitä kertonut ja hirveän uhoamisen ja kysymysten tulvan jaksanko olla kyseisessä työssä yms.Nyt menen ensiviikolla töihin mikä lienee vastaan otto, tunnen itseni edelleen väsynneeksi joskin pahin olo on helpottanut toistaiseksi.Työasiat ovat alkaneet kyllä pyöriä jo mielessä ja ahdistus nostaa päätään, kun osais päättää mikä olis paras ratkaisu tilanteeseen,ottaakko lopputili ja etsiä /kouluttautua uuteen ammattiin. Niinkuin työterveys lääkäri kehoitti. Pitänee ajatella,että oma terveys on tärkeintä kuitenkin.
- Melba Palazza?
Teen lähinnä topless-tarjoilua.
- depressio moderata
mulle todettiin tuo... ja arvanette etten kyennyt tekemään mitään, en menemään kelalle ym kyselee saanko sieltä s.päivärahaa vai maksaako työnantaja. Ensimmäiset 3vk meni sängynpohjalla turtana kuin "kuollut" Lääkitys osui onneksi kohdallani heti oikeaksi avuksi ja mieli on hieman pirteämpi. Nyt sitten stressaa taloudellinen tilanne, olenko ensi kuun ilman rahaa?? Työnantajakan ei vielä tiennyt maksetaanko mulle kk s.lomasta palkkaa. Osaako joku neuvoa, omakohtaisia kokemuksia, kiitos :) Kuukausia menee vielä toipuessa, mutta työelämään palaan nyt takaisin.
- ........................
depressio moderata kirjoitti:
mulle todettiin tuo... ja arvanette etten kyennyt tekemään mitään, en menemään kelalle ym kyselee saanko sieltä s.päivärahaa vai maksaako työnantaja. Ensimmäiset 3vk meni sängynpohjalla turtana kuin "kuollut" Lääkitys osui onneksi kohdallani heti oikeaksi avuksi ja mieli on hieman pirteämpi. Nyt sitten stressaa taloudellinen tilanne, olenko ensi kuun ilman rahaa?? Työnantajakan ei vielä tiennyt maksetaanko mulle kk s.lomasta palkkaa. Osaako joku neuvoa, omakohtaisia kokemuksia, kiitos :) Kuukausia menee vielä toipuessa, mutta työelämään palaan nyt takaisin.
miksi teillä ei maksettaisi depression aih. sairaslomasta palkaa? Et kerro sairasloman pituutta. Työsopimuksesi ratkaisee sen miten pitkään työnantaja maksaa palkkaa. Ja sitten KELA:n pv-rahahakemus sisään. Ilman rahaa lienet ensi kuun jos et ole laittanut hakemusta sisään, eri asia jos saat sairaslomalta palkan. Kelassa hakemuksen käs.menee aikaa
Loppuiko se sairaslomasi nyt? Siis kun olet menossa töihin. - kerttu lentää
........................ kirjoitti:
miksi teillä ei maksettaisi depression aih. sairaslomasta palkaa? Et kerro sairasloman pituutta. Työsopimuksesi ratkaisee sen miten pitkään työnantaja maksaa palkkaa. Ja sitten KELA:n pv-rahahakemus sisään. Ilman rahaa lienet ensi kuun jos et ole laittanut hakemusta sisään, eri asia jos saat sairaslomalta palkan. Kelassa hakemuksen käs.menee aikaa
Loppuiko se sairaslomasi nyt? Siis kun olet menossa töihin.Oman vointini pelastaneena, uskallan suositella:
www.terveysmehu.fi
- Lopun lähellä
Tuuraan kesälomalla työkavereita ja töitä on liikaa.
Uskoin selviäväni niistä itse, mutta nyt en enää jaksa.
En ole enää ollenkaan varma osaanko tehdä koko työtä. Virheitä on tullut paljon kiireessä.
Pöytä on täynnä paperikasoja, mistä en itsekään löydä mitään.
Soittopyyntöjä satelee kymmenittäin.
Olen ihan loppu.
Kotimatkalla meinasi jo päästä itku.
Nyt kotona voin itkeä rauhassa ja yrittää levätä, jotta taas huomenna pääsee stressaamaan.
Haluaisin lepolomalle, mutten yksinkertaisesti kehtaa kertoa asiasta esimiehelle.
Työpaikalla kaikki saisivat tietää miksi olen poissa ja kuka tekisi työni kun muutenkin on ihmiset lomilla eikä tekijöitä ole.
Pelkään myös ettei määräaikaista työsopimustani jatkettaisi kun stressaannun ko työstä liikaa, jos siis jäisin sairaslomalle uupumuksen/stressin takia.
Aiemminkin toisessa työssä paloin täysin loppuun.
En tajunnut silloin hakea sairaslomaa vaan yritin sinnitellä vaikka kauheaa olikin.
Itkiessäni työpaikalla esimies sanoi että pitäisi varmaan miettiä jotain muuta työtä. Vähän aikaa siitä sain potkut ko työpaikasta.
Sen jälkeen olinkin monta kuukautta sairaslomalla kokoamassa itseäni.
Ahdistaa!!!- Kyllä ottaa päähän
Mitä ihmettä valitatte... Miks ihmeessä työnantajan pitäisi korvata kaikki? Toiset vaan on vinkumassa aina sairaslomaa lekurissa ja yleensä sen saavat. Kyllä sen kaikki työpaikoilla tietävät kuka tai ketkä on semmoisia. Ja ne tunnolliset sitten tekevät ne luusereidenkin työt ja itse väsyvät.. Onneksi meillä työnantaja on ruvennut puutumaan diagnooseihin ja hyväksyttäviin todistuksiin palkalliseen sairauslomaan... Kaikkea ei enää korvata ja kaikki todistukset eivät enää kelpaa Oikeasti sairaat varmasti saavat sairasajan-palkkansa. Voisivat vaikka hakee palkatonta lomaa tai miettiä että sopiskos joku muu työ paremmi tai jaksaiskos jossain muualla paremmin? Esimies varmaan antaa palkatonta vapaata kun ymmätää sitä pyytää!!
- Paljonko pitää ilmaiseksi antaa?
Kyllä ottaa päähän kirjoitti:
Mitä ihmettä valitatte... Miks ihmeessä työnantajan pitäisi korvata kaikki? Toiset vaan on vinkumassa aina sairaslomaa lekurissa ja yleensä sen saavat. Kyllä sen kaikki työpaikoilla tietävät kuka tai ketkä on semmoisia. Ja ne tunnolliset sitten tekevät ne luusereidenkin työt ja itse väsyvät.. Onneksi meillä työnantaja on ruvennut puutumaan diagnooseihin ja hyväksyttäviin todistuksiin palkalliseen sairauslomaan... Kaikkea ei enää korvata ja kaikki todistukset eivät enää kelpaa Oikeasti sairaat varmasti saavat sairasajan-palkkansa. Voisivat vaikka hakee palkatonta lomaa tai miettiä että sopiskos joku muu työ paremmi tai jaksaiskos jossain muualla paremmin? Esimies varmaan antaa palkatonta vapaata kun ymmätää sitä pyytää!!
Jos työntekijä uupuu ja ahdistuu tekemällä liikaa töitä, myös muiden, kun omat hommatkin on vedetty liian tiukalle. Miksi siis pitäisi pyytää palkatonta vapaata? Silloin vasta se homma vielä entisestään vaikeutuu, ja palaaminen takaisin pitkittyy. Olen itse tuossa tilanteessa, että en todellakaan ole enään kiinnostunut mistään, yli vuosi on pitänyt jatkaa tätä 'väliaikaista' tilannetta, kun on omistaja vaihtunut, pomot vaihtuneet, ja liian vähän ammattitaitoista työvoimaa, ja kuitenkin pitäisi pysyä puolta pienemmällä porukalla samoissa tuloksissa. Lounastauko on seisaaltaan ehkä max. 10 min, ja siinä vieressä puhelin, joka soi koko ajan. Ei tule kiitosta, ei muuta kuin, että vielä vähän aikaa pitää jaksaa. Mikä on kohtuullinen 'vähän'? Kyllä olen jo koko tämän vuoden miettinyt, että mikä on enää kohtuullista, haenko sairaslomaa vai sanonko itseni irti? Neljän kuukauden karenssiin minulla ei ole varaa!
- rohkeasti lääkäriin
kuulostaa tutulta, itsekin itkin töissä ja kotona, viikonloput meni maatessa, menin työterveyslääkärille ja hän näki heti tilanteeni. ensin riittävän pitkä sairasloma, lääkäri sanoi ihanasti että nyt on tärkeintä hoitaa itsensä kuntoon, työ tulee sitten joskus paljon myöhemmin, lääkäri lähettää poissaolotodistuksesi postissa tai faksilla, sinun ei tarvitse työpaikalle mennä. onneksi minulla oli jo tuttu terapeutti joka suositteli myös mielialalääkkeitä, tänään voin hyvin, aion pitää sapattivuoden ja hakea koulutukseen.
- väsyloma
rohkeasti lääkäriin kirjoitti:
kuulostaa tutulta, itsekin itkin töissä ja kotona, viikonloput meni maatessa, menin työterveyslääkärille ja hän näki heti tilanteeni. ensin riittävän pitkä sairasloma, lääkäri sanoi ihanasti että nyt on tärkeintä hoitaa itsensä kuntoon, työ tulee sitten joskus paljon myöhemmin, lääkäri lähettää poissaolotodistuksesi postissa tai faksilla, sinun ei tarvitse työpaikalle mennä. onneksi minulla oli jo tuttu terapeutti joka suositteli myös mielialalääkkeitä, tänään voin hyvin, aion pitää sapattivuoden ja hakea koulutukseen.
työnantajana/yrittäjänä tiedän, että kela korvaa sairasajan palkasta suuren osan firmalle. Ei niitä saikkupalkkoja firma joudu itse maksamaan. Jotta lomalle vaan, jos siltä tuntuu.
T:työllistäjä - ExhaustedZombie
väsyloma kirjoitti:
työnantajana/yrittäjänä tiedän, että kela korvaa sairasajan palkasta suuren osan firmalle. Ei niitä saikkupalkkoja firma joudu itse maksamaan. Jotta lomalle vaan, jos siltä tuntuu.
T:työllistäjäTämä oli oikeasti varsin kiva tietää.
- työnantajaas
Kyllä ottaa päähän kirjoitti:
Mitä ihmettä valitatte... Miks ihmeessä työnantajan pitäisi korvata kaikki? Toiset vaan on vinkumassa aina sairaslomaa lekurissa ja yleensä sen saavat. Kyllä sen kaikki työpaikoilla tietävät kuka tai ketkä on semmoisia. Ja ne tunnolliset sitten tekevät ne luusereidenkin työt ja itse väsyvät.. Onneksi meillä työnantaja on ruvennut puutumaan diagnooseihin ja hyväksyttäviin todistuksiin palkalliseen sairauslomaan... Kaikkea ei enää korvata ja kaikki todistukset eivät enää kelpaa Oikeasti sairaat varmasti saavat sairasajan-palkkansa. Voisivat vaikka hakee palkatonta lomaa tai miettiä että sopiskos joku muu työ paremmi tai jaksaiskos jossain muualla paremmin? Esimies varmaan antaa palkatonta vapaata kun ymmätää sitä pyytää!!
Monestihan se syy on kuitenkin työnantajassa.
- Yrittäjä
väsyloma kirjoitti:
työnantajana/yrittäjänä tiedän, että kela korvaa sairasajan palkasta suuren osan firmalle. Ei niitä saikkupalkkoja firma joudu itse maksamaan. Jotta lomalle vaan, jos siltä tuntuu.
T:työllistäjäHetkinen, siis vaikka saat sairasajan palkast suuren osan firmalle takaisin kelasta niin maksaako yhteiskunta sijaisen palkankin????? ´Ja sijaisen perehdyttämiseen kuluneen ajan ja hommaamiseen liittyvät kustannukset?? Kaikkea sitä pitää lukea??
- Kannattaa oikeasti miettiä hieman nenäänsä pitemmälle varsinkin jos on yrittäjä itsekin! - ko ke nu
Yrittäjä kirjoitti:
Hetkinen, siis vaikka saat sairasajan palkast suuren osan firmalle takaisin kelasta niin maksaako yhteiskunta sijaisen palkankin????? ´Ja sijaisen perehdyttämiseen kuluneen ajan ja hommaamiseen liittyvät kustannukset?? Kaikkea sitä pitää lukea??
- Kannattaa oikeasti miettiä hieman nenäänsä pitemmälle varsinkin jos on yrittäjä itsekin!yrittämisessä on riskinsä, eikös vaan.
tärkeintä kait kumminkin on ihmisten mielenterveys...? - työmies 11
Kyllä ottaa päähän kirjoitti:
Mitä ihmettä valitatte... Miks ihmeessä työnantajan pitäisi korvata kaikki? Toiset vaan on vinkumassa aina sairaslomaa lekurissa ja yleensä sen saavat. Kyllä sen kaikki työpaikoilla tietävät kuka tai ketkä on semmoisia. Ja ne tunnolliset sitten tekevät ne luusereidenkin työt ja itse väsyvät.. Onneksi meillä työnantaja on ruvennut puutumaan diagnooseihin ja hyväksyttäviin todistuksiin palkalliseen sairauslomaan... Kaikkea ei enää korvata ja kaikki todistukset eivät enää kelpaa Oikeasti sairaat varmasti saavat sairasajan-palkkansa. Voisivat vaikka hakee palkatonta lomaa tai miettiä että sopiskos joku muu työ paremmi tai jaksaiskos jossain muualla paremmin? Esimies varmaan antaa palkatonta vapaata kun ymmätää sitä pyytää!!
Aikas hölmö olet jos jollekkin voisi toivoa masennuksen tulevan niin sinulle että tietäisit mitä on olla masentunut "luuseri"sitten vois kysyä mielipidettä uudelleen.
Palkaton sairasloma...hmm esim.pankkilaina päällä ja perhe elätettävänä v...u että oot senverran ruskeekieli että ei pahemmasta väliä.
Aikuisten maailmassa kuitenkin myös masentuneellakin on pärjätä ja olla hyödyksi eikä tuollainen mielistelymussutus auta ketään.
Lapsellinen perseennuolija olet
- että itse
sairastun myös fyysisesti kovassa stressissä, joten saan sairaslomaa aina oikeaan aikaan.
- prkle.
Voi kuule, ei sitä välttämättä edes heru, vaan pahimmassa tapauksessa sinut sen sijaan siiretään psykologille.
- myös uupunut
Kuvittelin olevani uupunut, diagnoosi: keskivaikea masennus. Lääkäri kirjoitti aina vuoden kerrallaan saikkua. Neljän vuoden anomusten kanssa taistelun jälkeen sain eläkkeen. Vähän helpotti mutta masennus seuraa kai hautaan saakka.
- elämän "kroonikko"
myös uupunut kirjoitti:
Kuvittelin olevani uupunut, diagnoosi: keskivaikea masennus. Lääkäri kirjoitti aina vuoden kerrallaan saikkua. Neljän vuoden anomusten kanssa taistelun jälkeen sain eläkkeen. Vähän helpotti mutta masennus seuraa kai hautaan saakka.
Olen kipuselkätyötapaturmasta sairastunut burn outtiin, keski-vaikeaan masennukseen (aikoinaan) syklotyymisesti eli välillä energiaa enemmän ja välillä vähemmän, paniikkihäiriöön, krooniseen ahdistukseen ja uupumukseen. En tiedä, paranenko koskaan: meitä on tuhansia ja tuhansia.
Voimia sinulle sinne ja valoa elämään toiselta eläkeläiseltä ja nuorelta kipuinvalidilta. - Toinen toipilas
Kärsin vuoden verran uupumuksesta mutta yritin sinnitellä eteenpäin vaikka lääkärikin ehdotti pitkää sairaslomaa jo lokakuussa. Seinä tuli vastaan. Olen vapaaehtoisesti kävynyt psykologilla ja koin saavani hyvää apua siitä. Opin uusia ajattelutapoja ja olen löytänyt erilaisia ratkaisuja ongelmiini. Sairaslomaa olen saanut 4 vko kerralla. Masennuslääkkeitä tarjottiin jo syksyllä mutta kieltäydyin. Joulukuussa tilanne meni niin pahaksi etten enää olisi mitenkään jaksanut eteenpäin. Olin vuodepotilaana 3 ensimmäistä viikkoa. Todella uupunut, en kyennyt enää itkemäänkään. Pelkkä ajatus elämisestä tuntui mahdottomalta. Suostuin lääkehoitoon, ja onneksi tein näin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elämä näyttää valoisalta ja nyt tuntuu että olen heräämässä syvästä unesta.
Pelkäsin kuoliaakseni psykologeja, psykiatreja ja lääkehoitoa (uskoin niiden lihottavan). Mutta tosiasia on se että en olisi selvinnyt hengissä ilman näitä, ja hyvä puoli lääkehoidossa on se että olen LAIHTUNUT 7 kg laihduttamatta (ylimääräistä painoa yli 30kg). Ei vain ole ollut ruokahalua, joten olen pakottanut itseäni syömään terveellisesti lautasmallin mukaan pieniä annoksia.
Olen huomannut minkälaisia vääränlaisia odotuksia ja pelkoja minulla on ollut. Pelkäsin psyk. leimaa ja hulluksi toteamista. Nyt en enää välitä näistä koska tiedän että hoidot ovat todella tarpeellisia masentuneille (en itsekään ymmärtänyt olevani masentunut kuin vasta lääkkeen aloituksen jälkeen) ja toivon että te muutkin uskallatte hakea apua ajoissa. Täällä elämä kuitenkin lopuksi voitti (: - Ingaliina
Toinen toipilas kirjoitti:
Kärsin vuoden verran uupumuksesta mutta yritin sinnitellä eteenpäin vaikka lääkärikin ehdotti pitkää sairaslomaa jo lokakuussa. Seinä tuli vastaan. Olen vapaaehtoisesti kävynyt psykologilla ja koin saavani hyvää apua siitä. Opin uusia ajattelutapoja ja olen löytänyt erilaisia ratkaisuja ongelmiini. Sairaslomaa olen saanut 4 vko kerralla. Masennuslääkkeitä tarjottiin jo syksyllä mutta kieltäydyin. Joulukuussa tilanne meni niin pahaksi etten enää olisi mitenkään jaksanut eteenpäin. Olin vuodepotilaana 3 ensimmäistä viikkoa. Todella uupunut, en kyennyt enää itkemäänkään. Pelkkä ajatus elämisestä tuntui mahdottomalta. Suostuin lääkehoitoon, ja onneksi tein näin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elämä näyttää valoisalta ja nyt tuntuu että olen heräämässä syvästä unesta.
Pelkäsin kuoliaakseni psykologeja, psykiatreja ja lääkehoitoa (uskoin niiden lihottavan). Mutta tosiasia on se että en olisi selvinnyt hengissä ilman näitä, ja hyvä puoli lääkehoidossa on se että olen LAIHTUNUT 7 kg laihduttamatta (ylimääräistä painoa yli 30kg). Ei vain ole ollut ruokahalua, joten olen pakottanut itseäni syömään terveellisesti lautasmallin mukaan pieniä annoksia.
Olen huomannut minkälaisia vääränlaisia odotuksia ja pelkoja minulla on ollut. Pelkäsin psyk. leimaa ja hulluksi toteamista. Nyt en enää välitä näistä koska tiedän että hoidot ovat todella tarpeellisia masentuneille (en itsekään ymmärtänyt olevani masentunut kuin vasta lääkkeen aloituksen jälkeen) ja toivon että te muutkin uskallatte hakea apua ajoissa. Täällä elämä kuitenkin lopuksi voitti (:Itsekin olen aina vastustanut "psykiatrista leimaa" ja lääkitystä, mutta totuus on, että millään mehuilla ei tämä sairaus parane (niinkuin joku tuossa aiempana yritti spämmätä). Masennukseen liukuu työuupumuksen kautta (ja todellakin tunnollisena työntekijänä) niin vähitellen, että itsekään sitä ei huomaa, ennenkuin on todellakin liian myöhäistä. Näin omallakin kohdallani.
Viime kesänä olin pari kuukautta saikkarilla, ja tahdoin sitten palata töihin, mutta mitenkäs kävikään? Tuli muutama äkillinen tajunnanmenetyskohtaus, ja siinä sitten on vietelty aikaa sairaalassa tutkimuksissa, tosin pari fyysistäkin syytä löytyi, joten kaikki ei ole korvien välissä, mutta mikä sitten aiheuttaa minkäkin ja johtaa mihinkin, sitä on vaikea sanoa. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kohonnut verenpaine on tosin aika varmasti linkattavissa stressiin.
Nyt sitten todennäköisesti pidempi sairasloma, johon siihenkin vastentahtoisesti suostuin. Kannattaa kuitenkin ajatella järjellä. Vaikka se nyt tuntuukin nöyryyttävältä, koitan pitää työpaikan ajatusteni ulkopuolella ja ajatella ensisijaisesti hyvinvointiani. Pärjätköön siellä toimistolla kuinka sitten pärjäävät. Ja juorutkoon, mitä juoruavat. Minä haluan säilyä hengissä ja palata takaisin omaksi energiseksi itsekseni.
Nyt vasta hyväksyttyäni oman levon tarpeeni ja lääkityksen ja terapian avun, olen alkanut edes varovaisesti uskoa, että tunnelin päässä voi vielä olla valoakin. B-lausunnon lukeminen oi minulle aika järkytys, mutta myös totuuden paikka.
Voimia kaikille muillekin masennuksen ja työuupumuksen kanssa kamppaileville! - harmillinen
Ingaliina kirjoitti:
Itsekin olen aina vastustanut "psykiatrista leimaa" ja lääkitystä, mutta totuus on, että millään mehuilla ei tämä sairaus parane (niinkuin joku tuossa aiempana yritti spämmätä). Masennukseen liukuu työuupumuksen kautta (ja todellakin tunnollisena työntekijänä) niin vähitellen, että itsekään sitä ei huomaa, ennenkuin on todellakin liian myöhäistä. Näin omallakin kohdallani.
Viime kesänä olin pari kuukautta saikkarilla, ja tahdoin sitten palata töihin, mutta mitenkäs kävikään? Tuli muutama äkillinen tajunnanmenetyskohtaus, ja siinä sitten on vietelty aikaa sairaalassa tutkimuksissa, tosin pari fyysistäkin syytä löytyi, joten kaikki ei ole korvien välissä, mutta mikä sitten aiheuttaa minkäkin ja johtaa mihinkin, sitä on vaikea sanoa. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kohonnut verenpaine on tosin aika varmasti linkattavissa stressiin.
Nyt sitten todennäköisesti pidempi sairasloma, johon siihenkin vastentahtoisesti suostuin. Kannattaa kuitenkin ajatella järjellä. Vaikka se nyt tuntuukin nöyryyttävältä, koitan pitää työpaikan ajatusteni ulkopuolella ja ajatella ensisijaisesti hyvinvointiani. Pärjätköön siellä toimistolla kuinka sitten pärjäävät. Ja juorutkoon, mitä juoruavat. Minä haluan säilyä hengissä ja palata takaisin omaksi energiseksi itsekseni.
Nyt vasta hyväksyttyäni oman levon tarpeeni ja lääkityksen ja terapian avun, olen alkanut edes varovaisesti uskoa, että tunnelin päässä voi vielä olla valoakin. B-lausunnon lukeminen oi minulle aika järkytys, mutta myös totuuden paikka.
Voimia kaikille muillekin masennuksen ja työuupumuksen kanssa kamppaileville!olen sairauslomalla työmasennuksen takia, haen tänä aikana uutta työpaikkaa. Minua huolestuttaa soitetaanko uudestapaikasta entiseen ja kerrotaanko minun sairauteni .Joten menetänkö sairauteni takia uudet työpaikat.
- hmmmmmmmm
harmillinen kirjoitti:
olen sairauslomalla työmasennuksen takia, haen tänä aikana uutta työpaikkaa. Minua huolestuttaa soitetaanko uudestapaikasta entiseen ja kerrotaanko minun sairauteni .Joten menetänkö sairauteni takia uudet työpaikat.
kertoa uuden työnantajan työterveydessä asiasta, sitten katsotaan oletko sopiva tehtävään. Tietenkään kenenkään sairauksista ei soitella
- MyRatRace
hmmmmmmmm kirjoitti:
kertoa uuden työnantajan työterveydessä asiasta, sitten katsotaan oletko sopiva tehtävään. Tietenkään kenenkään sairauksista ei soitella
- keltalumme
harmillinen kirjoitti:
olen sairauslomalla työmasennuksen takia, haen tänä aikana uutta työpaikkaa. Minua huolestuttaa soitetaanko uudestapaikasta entiseen ja kerrotaanko minun sairauteni .Joten menetänkö sairauteni takia uudet työpaikat.
Vanhalla työpaikallasi ei käsitykseni mukaan ole mitään oikeuksia kertoa sinun sairauksistasi mihinkään. Jos ovat näin tehneet, ota selvää, onko tuo laillista. Mielestäni ei. Mutta uuden työpaikan yhteydessä sulla on varmaan työhöntulotarkastus, jossa pitää kyllä kertoa tilanne. Siellä arvioidaan sun soveltuvuus työhösi. Sieltä tulee työnantajalle lausunto, oletko terveydeltäsi sopiva työhön. Mitään muuta työnantajasi ei saa tietää.
- jöördis
harmillinen kirjoitti:
olen sairauslomalla työmasennuksen takia, haen tänä aikana uutta työpaikkaa. Minua huolestuttaa soitetaanko uudestapaikasta entiseen ja kerrotaanko minun sairauteni .Joten menetänkö sairauteni takia uudet työpaikat.
no ihan varmasti soitetaan, ja siihen se tyssää. kukaan työnantaja ei palkkaa burn outtiin tai muuhun vastaavaan sairastunutta, tosi on!
- pöönaut
jöördis kirjoitti:
no ihan varmasti soitetaan, ja siihen se tyssää. kukaan työnantaja ei palkkaa burn outtiin tai muuhun vastaavaan sairastunutta, tosi on!
Olen nämä sairastanut ja depression myös eikä se ole estänyt työpaikan saantia. Olen tosin kieltänyt lääkäriäni luovuttamasta tietojani kenellekään paitsi omaisilleni kun kupsahdan.
- pahastiväsynyt
Hei..
En tiedä kuinka pitkään väsymystä ja ahdistusta on jatkunut, mutta varmaan vuosia. Vasta vuosi sitten hakeuduin lääkäriin koska olin aivan loppu ja sekaisin. Todella sekaisin. Tein yhtaikaisesti useia projekteja, kävin koulussa ja kahdessa töissä. Lisäksi perhesuhteeni olivat menossa päin helvettiä.
No lääkäri otti tosissaan ja kirjoitti saman tien 2 viikkoa sairaslomaa ja olisi myöntänyt enemmänkin ellen olisi kieltäytynyt ja halunnut katsoa että jospa nyt kuitenkin..
Lopputulos on se että olen vuoden sisällä ollut burn-outin ja masennuskohtausten takia lomalla vähintään 3kk ripotellen. NOLOTTAA aina sanoa pomolle että nyt on taas se juttu.. Hän on hirmu ymmärtäväinen mutta mielestäni se vaan on väärin työnantajaa kohtaan. Tässä vaiheessa ystäväni vetävät minua turpaan ja sanovat että ajattele joskus itseäsikin ja sitä paitsi ei sinusta ole töihin tuollaisena.
Aika kuluu.. kuluu..
Nyt en jaksa tehdä mitään. En edes nousta sängystä. On hirveän kaukainen ajatus raahautua suihkuun, saatikka käydä onnittelemassa isää isänpäivänä. Asuntoni on yksi sotkupesäke. Vihaan itseäni. Masentaa niin että oksettaa. Mitään en haluaisi niin kuin että tämä menisi ohi, mutta ei.
Burn out on erittäin vakava asia. Sitä seuraa pitkällinen invalidisoiva masennus. Et oikeasti kykene mihinkään paitsi hetkellisesti ja niin että oksettaa ja pahasti.
Nyt ollaan jo siinä vaiheessa että olen menettänyt kaiken ihmisarvoni ja luovuttanut masennukselle. Kohta ollaankin jo mielisairaalassa.
Ja kuinka vanha olen? 26. Tosin olin ongelmiltani osastokelpoinen jo varmasti aikaisemmin. Olen tähän mennessä aiheuttanut burn outin ja masennuksen takia jopa vaaratilanteita itselleni ja muille. Kunpa ihan oikeasti burn outiin sairastuneet otettaisiin vakavissaan. Burn out ei koskaan tule yksin.- KOOO
Minullakin tulee aika ajoin vielä uupumus, jolloin nukun ja nukun ja nukun, 2-3 päivää olen asuntoni pimeässä ja keräilen voimia, että jaksan taas mennä kauppaan, töihin ja niin muuhun ei nykyään tulekaan mentyä, kun se vaatii liikaa energiaa, ja pakollisen menon jälkeen tarvitsen taas pari päivää palautumista, että jaksan taas tehdä arkipäivän juttuja.
Hävettää ihan vietävästi soittaa työnantajalle, että en pääse tänään töihin, vaikka työni on mukavaa ja halu tehdä sitä on suuri, mutta kun lamaantuu jo siihen, kun herätyskello soi aamulla.
Olen ottanut tavoitteekseni sen, että saan itseni ylös päivä kerrallaan. Oman kehon kuunteleminen on tärkeintä.
- bbbbet
Itse olen vuorotteluvapaan sijainen isossa talossa, jossa on suhteessa vähän työntekijöitä, joka siis tarkoittaa sitä, että kukaan ei tuuraa minua (sijaista) jos olen sairas tai lapseni on sairas. Aika loppuu työnteossa koko ajan kesken, koska kokemus ei ole vielä niin pitkä, että saisin tehtyä työni ajallaan. Illat menee töissä, liukumaa on monen päivän edestä, hyvä, että voi tehdä pitkää päivää, työt eivät siis kärsi, mutta muu elämä senkin edestä. Lapset ja mies kärsivät tästä, mies onneksi pääsee ajallaan kotiin.
Lisäksi palkka on surkea verrattuna muihin toimiston naisiin, minulta vaaditaan tehtäväksi kaikki ne työt, mitä vakituinenkin tekee ja hän saa tonnin enemmän palkkaa. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Onneksi itse eikä lapseni ole sairastaneet, työt kasaantuisivat järkyttäväksi pinoksi, en tiedä, selviäisinkö siitä henkisesti...
Tämä on varmaan sitä nykyistä työelämää, työläisiltä vaaditaan 110 % panos ja herrat juhlii. En halua jäädä taloon töihin sijaistuksen jälkeen, vaikka palkka paranisi kuinka. Työyhteisö ei tue minua, olettavat vain, että selviän kaikesta. Ei sillä, en ole kyllä apua pyytänytkään, mutta kyllä he näkevät, että teen pitkää päivää selvitäkseni töistäni. En arvosta työnantajaani, koska kaikilla on liikaa työtä, työläisiä ei siis arvosteta yhtään, koska näin pienellä väellä pitää pärjätä ja firmalla menee ihan hyvin. - KOOOO
Olin tuolloin opiskelija, kun sain burn outin ja teki mieli tuijottaa vaan seinää. Psyk. lääkäri antoi 2 päivää sairaslomaa ja sanoi, että mene sinne kouluun kyllä se siitä.
- suusanna
moikka! ihan mielenkiinnnosta haluaisin tietää saanko palkkaa kun lääkärintodistuksen merkintä on F43.0 sairas lomaa on yhteensä 15 pvää...
??? kertokaa joku kiltti... - asdasdsd
Kun kulttuuri on tämä, että työnantaja on jumala, joka on hyvää hyvyyttään antanut työpaikan, josta sitten vielä sinulle maksaa ei ole ihme että on työttömiä ja uupuneita. Työnantajat nimittäin kuvittelevat että he voivat teettää kolmen ihmisen työt yhdellä niin kauan kun joku tunnollisesti tekee. Yksi elämä (ainakin nykyisten tietojeni mukaan) täällä vaan eletään ja ihan turhaa sitä on työnantajalle lahjoittaa. Sama kuin ei eläis ollenkaan kun ei muuhun enää pysty kuin käymään työssä. Itelläni on kokemusta nykyisestä työpaikastani, jossa mut vedettiin ihan loppuun. Onneksi heräsin silloin kun aloin miettimään hyvinkin vakavia ajatuksia elämän lopettamisesta sen takia kun oli niin kova stressi päällä! Jäin siitä sitten sairaslomalle muutamaksi kuukaudeksi ja nykyään jos ikinä alkaa näyttää siltä että stressi alkaa vaivaamaan otan itseni puhutteluun. Hampaat irvessähän tätä elämää ei tarvitse mennä läpi.
- Väsynytkö vain?
Olen viimeisen 1-2 vuoden aikana ajautunut töideni kanssa umpikujaan, jossa olen jatkuvasti ylikuormitettu enkä enää selviä arkisista askareistakaan. Kaikki projektit laahaa ja viivästyy, joudun päivittäiin pohtimaan varsinaisen päätöksenteon ohella, että olenko edes oikea henkilö tekemään kyseisiä päätöksiä tai askareita ja kenen toimenkuvaan ne oikeastaan kuuluisivat.
PInnistelyä, puristavaa tunnetta rinnassa, kyyneleet kihoaa silmiin. Välillä oksettaa ja tunnen musertavaa syyllisyyttä ja häpeää. En ole uskaltanut tuoda tilannettani esille kyseisen yhtiön yrityskulttuurin tuntien ja heikoksi leimautumisen pelossa.
Menin työterveyslääkärille ja purskahdin itkuun. Kerroin tilanteestani ja lääkäri kysyi lopuksi, olenko työkykyinen. En tietty osannut tilanteessa sitä tunnustaa saati pyytää sairaslomaa, pystyisinhän vielä tsemppaamalla selviytymään työpäivistä. Otettiin labrat ja varattiin pidempi kontrolliaika.
Uskaltauiduin kertomaan myös esimiehelleni, että minulla on ollut vaikeuksia jaksamisen kanssa ja että koko ajan väsyttää. Hän tuumasi että sisäilmassa ei ainakaan pitäisi olla ongelmaa.
Liikuntaa olen pyrkinyt harrastamaan kaiken aikaa eikä paino ole laskenut, eli ruokahalu on enimmäkseen säilynyt ennallaan. Mielialat kuitenkin sahaavat hetkittäisestä hilpeydestä ja tarmokkuudesta romahtamiseen ja suruun.
Pidin viikon kesäloman, jonka jälkeen menin ensimmäisenä päivänä ennakkoon sovitulle kontrollikäynnille lääkäriin. Olo oli tuolloin toiveikkaampi, olin kuitenkin saanut lomalla nukutuksi. Lääkäri totesi, etten ole sairas ja ehdotti uutta tapaamista syksylle. Seuraavana työpäivänä taas romahdin. Päivä meni hampaat irvessä ja ilta itkiessä.
Olen käynyt nyt muutaman kerran yksityisellä psykologilla sekä työterveyden tarjoamalla työpsykologilla. Tämä yksityinen teetti minulla Beckin masennustestin, josta tuli 22 pistettä. Kuulemma yli 17 pisteen tuloksella olisi syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.
Laadin esimiehelleni 5-sivuisen esityksen tilastani ja ratkaisuehdotuksista tilanteen korjaamiseksi toimenkuvia järkeistämällä. Hän sanoi, että ehtii kenties tutustumaan siihen seuraavien viikkojen aikana. Tyttöystävä patisti minut uudelleen työterveyteen ja meninkin sinne tänä aamuna. Eri lääkäri kysyi, että koenko tarpeelliseksi pitää tämän päivän sairaslomaa. Siihen sentään osasin sanoa kyllä. "Akuutti stressireaktio" F43.0.
Alkaa olla vähän voimaton olo. En tahdo enää keksiä, mitä voisin tehdä. Olen hakenut kahta uutta työtäkin, mutta ei tärpännyt. En halua joutua tuohon monien kokemaan tilanteeseen, etten jonain aamuna oikeasti vaan pääsisi ylös sängystä. Lääkärit ja työpsykologi ehdottivat, että voisin pitää kertyneitä ylitöitä (n. 25 päivää) vapaana ja sainkin sovittua, että pidän muutamia pitkiä viikonloppuja. Huolestuttaa vaan, että jos viikon kesäloman vaikutus riitti yhdeksi päiväksi, kuinka paljon apua on kolmen päivän viikonlopusta.
Olen aiemmin koettanut ajatella, että vaikka minulle tapahtuisi jotain, yritys vain jatkaisi toimintaansa entiseen malliin. Nyt en kuitenkaan tahdo itse nähdä sitä ja vellon korvaamattomuuden illuusiossa ja poden jatkuvaa syyllisyyttä. Kuinka ravistautua irti syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteista? Mitä muuta voisin tehdä? Vai onko tässä odotettava sellaista pysähdystä, joka havahduttaa työnantajan ymmärtämään tilanteen vakavuuden? - Anja20
Väsynytkö vain?
Vastaus tulee todennäköisesti myöhässä. Onko kohdallasi pidetty ns. kolmikantaneuvottelu, jossa on mukana esimiehesi, työterveyshoitaja - ja lääkäri, sinä ja mielellään esim. luottamusmies tai joku muu tukihenkilö? Neuvottelun tarkoitus on miettiä terveydentilaasi soveltuvaa työtä ja mahdollisesti työaikajärjestelyitä. TYönantajahan voi anoa työeläkelaitokselta korvausta tällaiseen järjestelyyn tai sinä voit kokeilla jossakin aivan muussa työssä toisen työnantajan palveluksessa. Kannattaa käydä oman työeläkelaitoksesi nettisivuilla ja etsiä tietoa ammatillisesta kuntoutuksesta/työeläkekuntoutuksesta.
Kelan kautta on mahdollisuus päästä kuntoutukseen, josta saa vertaistukea ja vinkkejä uupumuksen omahoitoon. Kannattaa käydä katsomassa millaisia kursseja on tarjolla http://asiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication .
Kelasta on mahdollisuus varata aika työkykyneuvojalle, jonka kanssa voitte pohtia eri mahdollisuuksia. - Elävien kirjoihin?
En ole se henkilö, jonka viestiin vastasit, mutta olen samantyyppisessä tilanteessa.
Kävin muutama päivä sitten työterveyspsykologin vastaanotolla ja hän ihmetteli sitä, miksei työterveyslääkäri ole ehdottanut kolmikantaneuvottelua / työkokeilua tms., vaikka olen oirehtinut jo useamman vuoden. Toki minua on tutkittu tämän parin vuoden ajan päästä varpaisiin, mutta ... Työterveyspsykologi pyysi minua kuitenkin harkitsemaan ja miettimään, millä ehdoilla olisin valmis kolmikantaneuvotteluun.
Olen siis ollut aikoinaan (omasta pyynnöstäni) kolmikantaneuvotteluissa, kun sairastin kohtuullisen pitkiä jaksoja rankan työpaikkakiusaamisen takia. Noissa kolmikantatapaamisissa ei saatu mitään asiallista aikaiseksi. Työterveyslääkäri ja -psykologia olivat aivan huuli pyöreinä meidän johtajiemme käytöksen takia. Käytös meni jopa sellaiselle asteelle, että työsuojelupiiri katsoi kahden johtajan syyllistyneen työsuojelurikkomukseen. (Olisi heitä vastaan saanut varmaan työsuojelurikoksenkin läpi, mutta ei sairas ihminen jaksa sellaista rulianssia hoitaa. ) Kun minulla näiden lisäksi on samalta ajalta ikävä kokemus siitä, kuinka Kela hylkäsi päivärahahakemukseni (se hyväksyttiin kyllä myöhemmin), kun olin aivan kuoleman sairas, on luottamukseni Kelaa ja kolmikantaneuvotteluja kohtaan olematon.
Edellä olevaan liittyen kysyisinkin, onko sinulla omakohtaista kokemusta näistä suosittelemistasti toimenpiteistä ja jos on, niin kuulisin ihan mielelläni niistä. Kuulisin mielelläni myös realistisista arvioista, millaiset tapaukset voisivat tulla kyseeseen eli "menestyä".
Työterveyspsykologin mukaan minun tapauksessani pitäisi hakea / arvioida ainakin osatyökyvyttömyyseläkkeen mahdollisuus, sillä hän pitää minua vähintääkin osittain työkyvyttömänä. Tämä minulle kyllä sopisi, jos tietäisin, että joku asiantuntija laatisi kyseisen hakemuksen. Minulla on niin vähän tuntemusta Kelan käytännöistä, enkä niihin nykyisillä voimavaroilla voi alkaa perehtymään. Myöskään tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka tuntisi Kelaa ja sen toimintaa riittävän "syvällisesti".
Kaikki apu on tervetullutta. - Anja20
Asiaani käsiteltiin kolmikantaneuvottelussa, joka oli tyrmäävä kokemus, sillä omaa kokemattomuuttani minulla ei ollut mukana ketään tukihenkilöä, joka olisi pitänyt puoliani. Työterveyslääkäri oli sitä mieltä,että jos hän olisi työnantaja, hänellä ei olisi tarjota minulle minkäänlaista työtä sairauksieni vuoksi.
En lannistunut työterveyslääkärin kommenteista, vaan hain Kelan kuntoutukseen, josta sain todellä hyviä vinkkejä ja lääkärin suositukset työnkuvani muutoksiin terveydentilaani soveltuvammaksi.Otin uudelleen työterveyshuoltoon yhteyttä, pidimme uuden kolmikantaneuvottelun ja päädyttiin anomaan työeläkelaitokselta työeläkekuntoutusta. Nyt olen saman työnantajan palveluksessa, mutta työnkuvani on muutettu terveydentilaani soveltuvaksi.
Osatyökyvyttömyyseläke anotaan työeläkelaitokselta. Nykyisin myös osatyökyvyttömyyseläkkeen kriteerit ovat tiukentuneet ja työeläkelaitos edellyttää,että sairaudet ovat asianmukaisesti hoidettu, tutkittu ja kaikki mahdollinen kuntoutus (fysikaalinen hoito,terapiat,Kelan kuntoutus ym) toteutettu sekä työeläkekuntoutus (esim. työkokeilu) toteutettu ja siitä kirjallinen palaute saatu.Hylkäävän osatyökyvyttömyyseläkepäätöksen välttämiseksi kannattaa em. asiat toteuttaa, jos lääkäri näitä suosittelee.
Toivottavasti tästä oli apua sinulle "Elävien kirjoihin" kirjoittajalle.- järkyttävä kokemus
Työterveyslääkäreiden kanssa kannattaa olla varovainen.
Itse sairastuin pitkään jatkuneen erittäin stressaavan kotitilanteen (psyykkisesti sairas puoliso) ja sitten parisuhteen päättymisen vuoksi keskivaikeaan masennustilaan somaattisin oirein. Tätä ennen olin kaksi kertaa n. kahden viikon sairaslomalla akuutin stressihäiriön vuoksi.
Psykiatri arvioi, että voin palata töihin 2,5 viikon kuluttua. Näin olisikin käynyt, ellen olisi mennyt työterveyslääkärille, joka ylitti valtuutensa ja kohteli kaltoin.
Työterveyslääkäri ensimmäisessä virkkeessään ehdotti työkyvyttömyyseläkettä, kysymättä tai tutkimatta edes vointiani. Tämän jälkeen eteni kaikkiin muihin vaihtoehtoihin kuukausien sairaslomiin, osa-aikaisuuksiin jne. Käytännössä hän läksytti, alisti, käytti valtaansa väärin.
Itse traumatisoituneena olin tilanteessa, jossa minun ei olisi pitänyt olla: lääkäri yritti pahentaa elämääni entisestään. Hän pontevasti väitti minun olevan työkyvytön, jota en suinkaan ole. Lisäksi hän vihjaili työnantajan viestittäneen, että työsuoritukseni ei ole riittävä.
Järkytyin pahasti. Stressitasoni nousi valtaisasti - ihan tämän lääkärin takia. Lääkäri puuttui itsemääräämisoikeuteeni! Traumatisoituneena on järkevintä palata töihin heti, kun vointi sen sallii. Käypä hoito muutenkin tällaiselle tilanteelle on lääkitys 2-3 viikon sairasloma ja sitten töihin.
Otin yhteyttä työnantajaani ja kysyin suoraan miten asia on. Työnantaja suhtautui asiaan ihan rauhallisesti. Ei ollut ollut yhteydessä lääkäriin, eikä nähnyt sinänsä estettä työhönpaluulleni täysiaikaiseen työhön. Sanoi, että jos on tarpeen toipumiseni kannalta, voidaan miettiä kolmikantaneuvottelussa järjestelyitä. No, niitä en kyllä halua.
Silti minulle jäi outo tuntemus tästä lääkäristä. Mietin, otanko yhteyttä ylilääkäriin ko. instanssissa ja kerron, miten tämä lääkäri toimi. Joka tapauksessa, lääkäri vaihtuu. Ja jos kolmikantaneuvottelua käydään, vaadin, että psykiatrin lausunto kuullaan ja lisäksi otan mukaan tukihenkilön.
- Lääkäri pihalla
Onpa melko erikoinen tapaus, sillä kirjoituksesi perusteella et todellakaan ole vielä lähelläkään työkyvyttömyyseläkkeen hakemista saati sitten sellaiselle pääsyä. Eikö lääkäri ehdottanut sinulle kuntoutusta tai työkokeilua?!
En tiedä, minkä firman kautta teidän työterveyshuolto on hankittu, mutta ainakin Terveystalossa on potilasasiamies, johon voi ottaa yhteyttä, jos on tyytymätön saamaansa hoitoon.
Valmistaudu kolmikantaneuvotteluun huolella ja todellakin ota sinne tukihenkilö mukaan. Itse pyysin aikanaan mukaan oman tukihenkilön lisäksi työterveyspsykologin,jonka luona olin käynyt muutaman kerran.
Tsemppiä!- järkyttävä kokemus
Kyllä lääkäri on todella pihalla. Todella aloitti asiasta eläke. Ja vielä vetosi asiantuntemukseensa "sinulla on tuollainen diagnoosi, ei siitä niin vaan toivuta". "Työpaikka ei ole mikään hoitopaikka" (ikään kuin olisi joskus minulle ollut!).
Kyllä tuli TUTKIMATTA kaikenlaisia arvioita työkyvyttömyydestä, että tekisin osittaista työaikaa jne. Miksi ihmeessä tekisin, jos olen kunnossa? En tarvitse sitä.
Kaiken lisäksi tällä hetkellä (vastoin hänen arvioitaan) olen jo lähes täysin oireeton. Aion siis palata töihin.
Työterveyslääkäri tn. suuttuu, kun kerron palanneeni töihin. Tunnen jo tämän tapauksen. Ehkä pitäisi valittaa. En vain jaksaisi tuhlata energiaani tällaiseen. - Lääkäri
järkyttävä kokemus kirjoitti:
Kyllä lääkäri on todella pihalla. Todella aloitti asiasta eläke. Ja vielä vetosi asiantuntemukseensa "sinulla on tuollainen diagnoosi, ei siitä niin vaan toivuta". "Työpaikka ei ole mikään hoitopaikka" (ikään kuin olisi joskus minulle ollut!).
Kyllä tuli TUTKIMATTA kaikenlaisia arvioita työkyvyttömyydestä, että tekisin osittaista työaikaa jne. Miksi ihmeessä tekisin, jos olen kunnossa? En tarvitse sitä.
Kaiken lisäksi tällä hetkellä (vastoin hänen arvioitaan) olen jo lähes täysin oireeton. Aion siis palata töihin.
Työterveyslääkäri tn. suuttuu, kun kerron palanneeni töihin. Tunnen jo tämän tapauksen. Ehkä pitäisi valittaa. En vain jaksaisi tuhlata energiaani tällaiseen.Välillä pihalla, välillä ei.
- Anonyymi
burn-outista ei saa saikkua koska se ei ole sairaus vaan työpaikasta johtuvaa joka hoituu järjestelemällä, kuten palkkaamalla lisäkäsiä tai vähentämällä vastuuta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kysynkin sinulta nyt...
Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä628092Voi luoja miten haluaisin
jutella kanssasi nyt. Harmittaa, että pidin estossa, mutta silloin olisin ollut riekaleina pienistäkin syytöksistä tai475866Nainen, vaikka kaikki on
ohi eikä koskaan alkanutkaan, niin tekisi silti mieli jakaa tämä trippi kanssasi, kertoa mitä kappaleita kuuntelin jne.425590- 1102260
- 1212168
Haluan sinua mies, aivan stanasti.
Ehkä enemmän kuin ketään koskaan ikinä, joten kysymys kuuluukin miten hlvetissä SÄ kestät tän näkemättömyyden. Toivottav811686- 1171524
IS Viikonloppu 28.12.-29.12.2024
Ei ole tainnut tästä vielä olla omaa keskustelua? Nyt on. Vihjeitä ja ratkaisuja vaan peliin.1221507Ymmärtääkö miehet
Miten hormonit vaikuttaa naiseen kuukautisten aikana ja ennen sitä? On se mielenkiintoista, kun miehet on kestäneet soti1401116On hyvä nainen
Että olet pian käynyt läpi kaikki tunteet ja vaiheet mitä ihastuminen/rakastuminen saattaa käsittää. Tunnemyrsky on maht811086