Raamattu ei tue erillistä alttaripappeutta kristilliseen seurakuntaan. Alttarityöskentely kuuluu kulloinkin palvelusvuorosa olevalle seurakuntalaiselle. Silloin kun maalikko työskentelee alttarilla, on hän "pappi" siinä missä uskonoppinutkin. On toki luontevaa, että seurakunnan palvelusviroissa toimivat hoitavat ensisijassa alttaripalvelustehtävät ja niihin valitaan mieluiten uskonoppineita.
Raamatullisessa mielessä seurakuntaa palveleva uskonoppinut ei kuitenkaan ole pappi vaan tehtävään kutsuttu ja siunattu palvelusviran hoitaja. Palvelusvirat edellyttävät jonkinlaista uskonoppineisuutta tai kuten asian voi toisin ilmaista, tehtävään soveltuvaa armonlahjaa.
Kirkollinen traditio jäsennellä seurakunna palvelustehtävät eriasteisiksi "papisviroiksi" ei ole luonteeltaan raamatullinen vaatimus, vaikkakaan raamattu ei ilmeisestikään suoraan kielläkkään sitä. Traditio ja sen jatkuvuus on siten seurakunnan itse ratkaistavissa.
Raamatullisesa mielessä seurakunnan kaitsijan virka ei ole pappisvirka. Kaitseminen ei ole alttarityöskentelyä eikä Raamatun mukaan uskonnon harjoittaminen muutoinkaan edellytä kaitsijan asemessa olevan henkilön läsnäoloa. Sama pätee myös paimene virkaan. Molemmat ovat raamatullisia tehtäviä.
Katekeetan eli opettajan tehtävät edellyttävät uskonoppineisuutta, mutta sekään ei ole alttaripalvelusvirka. Sama päteen diakoniin.
Raamatullisessa mielessä alttaritoimitukset soveltuvat niin katekeetalle, diakonille kuin pastorille.
Seurakunna kaitsijan erityistehtävä on seurakunnan hengellinen johtaminen. Siihen antaa Apostoli Pietari selvät toimintaohjeet. Paavali puolestaan viittaa kirjeessään Timoteukselle mitä ominaisuuksia hän kaitsijalta edellyttää.
Tavallisessa viikkojumalanpalveluksessa ei kaitsijan tarvitse olla itse paikalla, sillä hänen laumansa saattaa kokoontua samaan aikaan useammasakin eri paikassa.
On huomattava, ettei Paavali kirjeessään Korinttilaisille halunnut naisten osallistuva aktiivisesti seurakunna kokousten kulkuun. Naisen ei sopinut puhua. Tämä koski kaikkia naisia, olivatpa he uskonoppineita tai eivät. Voimme toki arvailla mitä Paavali täsmälleen ottaen tarkoitti, mutta mitään poikkeusta Paavali ei asettanut.
Luterilainen kirkko poikkesi tästä traditiosta perustaessaan lehtorin viran. Nainen sai siitälähtien avata suunsa kirkossa. Lehtorien vihkiminen papeiksi ei enää muuttanut raamatullisessa mielessä mitään, eihän Raamatun mukaan miehiäkään pitäisi vihkiä papeiksi, sillä erillistä alttarivirkaa ei ole.
Seuraava opillinen kannatarkistus suhteessa raamattuun tapahtui, kun kirkkoherran ja piispan virat avattiin myös naisille.
Edellä olevaan viitaten totean että "naispappeutta" vastustavat "miespapit" toimivat hyvin epäloogisesti. He nimittäin kieltäytyvät naisten kanssa nimenomaan alttariyhteistyöstä, eli siitä mikä Raamatun mukaan on avattu kaikille kristityille. Opillista ongelmaahan ei pitäisi olla muutoin kuin tilanteissa jossa naispuolinen "pappi" työskentelee esimiesasemassa, eli kirkkoherrana tai kappalaisena.
Raamatullisessa mielessä seurakuntaa palveleva uskonoppinut ei kuitenkaan ole pappi vaan tehtävään kutsuttu ja siunattu palvelusviran hoitaja. Palvelusvirat edellyttävät jonkinlaista uskonoppineisuutta tai kuten asian voi toisin ilmaista, tehtävään soveltuvaa armonlahjaa.
Kirkollinen traditio jäsennellä seurakunna palvelustehtävät eriasteisiksi "papisviroiksi" ei ole luonteeltaan raamatullinen vaatimus, vaikkakaan raamattu ei ilmeisestikään suoraan kielläkkään sitä. Traditio ja sen jatkuvuus on siten seurakunnan itse ratkaistavissa.
Raamatullisesa mielessä seurakunnan kaitsijan virka ei ole pappisvirka. Kaitseminen ei ole alttarityöskentelyä eikä Raamatun mukaan uskonnon harjoittaminen muutoinkaan edellytä kaitsijan asemessa olevan henkilön läsnäoloa. Sama pätee myös paimene virkaan. Molemmat ovat raamatullisia tehtäviä.
Katekeetan eli opettajan tehtävät edellyttävät uskonoppineisuutta, mutta sekään ei ole alttaripalvelusvirka. Sama päteen diakoniin.
Raamatullisessa mielessä alttaritoimitukset soveltuvat niin katekeetalle, diakonille kuin pastorille.
Seurakunna kaitsijan erityistehtävä on seurakunnan hengellinen johtaminen. Siihen antaa Apostoli Pietari selvät toimintaohjeet. Paavali puolestaan viittaa kirjeessään Timoteukselle mitä ominaisuuksia hän kaitsijalta edellyttää.
Tavallisessa viikkojumalanpalveluksessa ei kaitsijan tarvitse olla itse paikalla, sillä hänen laumansa saattaa kokoontua samaan aikaan useammasakin eri paikassa.
On huomattava, ettei Paavali kirjeessään Korinttilaisille halunnut naisten osallistuva aktiivisesti seurakunna kokousten kulkuun. Naisen ei sopinut puhua. Tämä koski kaikkia naisia, olivatpa he uskonoppineita tai eivät. Voimme toki arvailla mitä Paavali täsmälleen ottaen tarkoitti, mutta mitään poikkeusta Paavali ei asettanut.
Luterilainen kirkko poikkesi tästä traditiosta perustaessaan lehtorin viran. Nainen sai siitälähtien avata suunsa kirkossa. Lehtorien vihkiminen papeiksi ei enää muuttanut raamatullisessa mielessä mitään, eihän Raamatun mukaan miehiäkään pitäisi vihkiä papeiksi, sillä erillistä alttarivirkaa ei ole.
Seuraava opillinen kannatarkistus suhteessa raamattuun tapahtui, kun kirkkoherran ja piispan virat avattiin myös naisille.
Edellä olevaan viitaten totean että "naispappeutta" vastustavat "miespapit" toimivat hyvin epäloogisesti. He nimittäin kieltäytyvät naisten kanssa nimenomaan alttariyhteistyöstä, eli siitä mikä Raamatun mukaan on avattu kaikille kristityille. Opillista ongelmaahan ei pitäisi olla muutoin kuin tilanteissa jossa naispuolinen "pappi" työskentelee esimiesasemassa, eli kirkkoherrana tai kappalaisena.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olet varmaan aika pitkälti oikeassa. Alttaripappeus on kuitenkin mielestäni hyvä olemassa, kyllä siinä pitää joku järjestys olla, kuka ehtoollisen toimittaa. Naispappeuden itse hyväksyn ainakin siinä mielessä, että en heitä väistä. Sitä kuitenkin ihmettelen, minkä raamatunkohdan mukaan nainen ei voisi toimittaa ehtoollista. Jakamisen useimmat hyväksyvätkin. Mutta eihän se ole opettamista eikä johtamista! Ehkä rajaisin kirkkoherran homman miehelle, koska niin harva nainen on oikeasti hyvä johtaja. Samoin piispa. Ehkä voisi perustella, että ei naista saarnaamaan. Mutta naisliturgin väistämisen raamatulliset perusteet???? En ymmärrä.
Osut oikeaan. Raamattu ei anna peruistetta naisliturgin väistämiseen.
"Naispappeuden" vastustajat siis väistävät väärin perustein.
Onko moderni alttaripappeus puhdasta leipäpappeutta ja onko se johtanut luopumukseen seurakuntalaisten omakohtaisesta uskontutkistelusta?
http://www.luterilainen.com/files/kirjasia/VIRKAengl.pdf
jos kiinnostaa enemmän niin sama suomeksi: http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=71&Itemid=266
Saarnaaminen on osa evankelioimistyötä. Saarnaaja on siis oikeastaan evankelista, sillä hän käyttää evangelioinnin lahjaa.
Saarnavirkaa ei pidä sitoa liturgin tehtäviin.
Saarnaviran hoitajat ovat huoneenhaltijoita, jotka harjoittavat seurakunnalle annettua valtaa. Evankelista on eräs saarnaviran asteista. Tähän saat hyvät perustelut, jos luet kirjan, jonka linkitin.
Juuri arltaripalvelukseen, siis liturgin tehtävään, pätee senonta: "Ei ole miestä eikä ole naista."
Saarnavirka on tästä erillinen asia.
liturgiahan on ihan iure humano, mutta sakramenttien hoitaminen ja saarna kuuluu miehelle. Toisaalta mies liturgi myös heijastaa kauniisti Kristus-morsian-symboliikkaa.
Kissäkohdin raamattua ilmaistaan että sakramenttien hoito kuuluu saarnavirkaan tai esim. kaitsijan virkaan. Miksi sakramentien jako ei kuuluisi myös seurakunta palvelijoiden työhön?
paimenille, koska he ovat huoneenahltijoita ja hoitavat Herran salaisuuksia. Totta kai silläkin, että Herra oli ekalla ehtoollisella vain apostoliensa kanssa luulisi olevan merkitystä
Kirsitin uskoon ei kuulu mysteeriöitä, joita vain esioihin erikseen vihkiytyneet ymmärtäisivät. Kaikki ovat herran edessä yhtä ymmällään.
Mitä puolestaan tule huoneen haltijoihin, niin alkuseurakunnat kokoontuivat useinkin kodeissa joissa huoneenhaltiana oli joku leskirouva.
puhuu paimenista huoneenjaltijoina. On kyllä totta, että kristityt omistavat kaikki hengelliset aarteet ja jokainen on kykenevä toimittamaan, esim. kasteen. Jumalan järjestys on kuitenkin, että pastorit hoitavat näitä salaisuuksia.
"Jumalan järjestys on kuitenkin, että pastorit hoitavat näitä salaisuuksia."
Sakramentit ovat herran asettamia, mutta se kuka seurakuntaan kuuluvista ne toimittaa on puhtaasti "iure humano".
Eikä sakramentit ole Kirstitylle salaisuuksia. Se mikä niissä on mysteeriä on mysteeriä papille siinä missä maallikollekin.
se kuuluu kaitsijalle. Kuten Kristus toimitti ehtoollisen apostoleilleen niin myös pastori toimittaa laumalleen. Paimen on huoneenhaltija ja näin hän hoitaa Krituksen seurakunnalleen antamaa omaisuutta.
Minusta sakramentit ovat todella salaisuuksia. En pysty käsittämään, miten Kristus on todella leivässä ja viinissä. Jään vain hiljaa ihmettelemään ja ylistän Jumalaa Hänen käsittämättömyydessään.
Uskon kyllä ymmällään olosi, mutta luuletko pappisvihkimyksen tuovan valaistus ongelmaasi?
Luterilaisuunen perusasioihin kuuluu, että "mysteerit" avataan kaikille eikä mitään jätetä tarkoituksellisesti "sisäpiiritiedoksi".
Raamattua lukemalla ja uskossa kiivailemalla selvität itsellesi opilliset kysymykset.
Tehtävään siunaus on nimenomaan tehtävään siunaamista, eikä siihen tilanteeseen liity kongnitiivista mullistusta. Tietoisuus on hankittavissa ennen vihkimystä.
mutta emme kirjoita ollenkaan samasta asiasta. Sakramentit jäävät kaikille salaisuudeksi tässä ajassa. Jotain me niistä tiedämme, mutta olisi Jumalan sanan raiskausta määritellä ne täysin rationaalisen avoimiksi.
Kaikki on kaikille avointa. Kyllä kyllä, mutta silti sakramentit ovat meidän tajuntamme ylittäviä.
Ärsyttää, että kirjoitat noin ohi väittämäni: lyhyesti, kaikki kuuluu kristityille, mutta sakramenttien hoito on selvästi uskottu paimenille/pastoreille/kaitsijoille yms.
"sakramenttien hoito on selvästi uskottu paimenille/pastoreille/kaitsijoille yms."
Esitä se Raamatunkohta joka tukee kantaasi. Nähdäkseni sellaista raamatunkohtaa ei ole, kuten ei sellaistakaan jonka mukaan niiden hoito kuuluisi tehtävään erikseen vihitylle seurakuntalaiselle.
Ilmiselvästi ne kuuluvat kaitsijan kaitsentatehtävän piiriin, mutta eivät Raamatun mukaan välttämättä kaitsijan tai paimenen itsensä suoritettavaksi.
Luther toki puolusti pappisinstituutiota, mutta hän myöskin toi Raamatun maallikoiden itsensä luettavaksi ja kehoitti etsimään totuutta sieltä. Luterilainen voi siis olle jostain käytännön järjestelystä toista mieltä luin Luther ihmisenä oli. Ei kuitenkaan kristinuskon perustasta kuten esim. kristologiasta.
perehtymään tuohon kirjaan, jonka linkitin. Siellä on aika kattavasti Raamattutodisteita.
Se mikä on Raamatun mukaista löytyy Raamatusta, ei siihen mitään välikirjoittajaa tarvita.
Jos esimerkiksi Raamatussa lukee paimen, ei sinä lue pappi, vaikka kymmenen virkapappia sellaista väittäisi. Eli annappa tulla niitä Raamatunkohtia.
alkaa prälätä Raamattua joten olisi mukavaa, jos katsoisit Raamatun kohdat kirjasta.
Pappeja ovat kaikki paimenet kutsutaan pappien keskuudesta
Selaista Raamatunkohtaa ei ole. Olen sitä etsinyt. Paimenista puhutaan ei papeista.
Mistä ole keksinyt että Paimenet valitaan pappien keskuudesta? Lähteeksi kelpaa vain suora Raamatun viittaus. Ei jonkun toisen selitys.
Ja tekisi muuten sinullekin hyvää avata Raamattu ja lukea se itse läpi ihan rivi riviltä kirkkovuoden päivästä riippumatta.
"Edellä olevaan viitaten totean että "naispappeutta" vastustavat "miespapit" toimivat hyvin epäloogisesti. He nimittäin kieltäytyvät naisten kanssa nimenomaan alttariyhteistyöstä, eli siitä mikä Raamatun mukaan on avattu kaikille kristityille. Opillista ongelmaahan ei pitäisi olla muutoin kuin tilanteissa jossa naispuolinen "pappi" työskentelee esimiesasemassa, eli kirkkoherrana tai kappalaisena. "
Tähän pitää lisätä, että että esim. Vammalan kohta ex-kappalainen Jari Rankinen on itse esimiesasemassa kirkkoherran sijaisena sijoittanut naispastoreita työvuoroihin, jossa ei itse suostu heidän kanssaan alttariyhteistyöhön.
Rankinen toki tekee yhteistyötä ehtoolisavustajan ollessa naispuolinen maalikko, eli kyse ei sittenkään ole sukupuolesta vaan jostain muusta. Mistäköhän?
Jos kyse on naispastorien jonkinlaisesta ekskommunikaatiosta Rankisen taholta, mikä estää yhteistyön myös alttarilla, niin miksi hän sijastaessaan seurakunnan kaitsijaa ole ollut asiassa johdonmukainen, vaan on sijoittanut Naispuolisia pastoreita myös saarnavuoroihin.
niin eihän hän lähde naisten kanssa alttariyhteistyöhön, itse kunnioitan naisena sellaisia miehiä.
Vellihousut on erikseen, he joutavatkin naispappien vallanalle, pää kallellaan kuuntelemaan.
Sellaisille miehille sanoisin, kasvakaa miehiksi, silloin ei olisi naisilla halu pappeilla.
1 Kor. 4:1.
Paavali viittaa tuossa virkaansa, joka on apostolinvirka. Apostolien teoissa Mattias taas valitaan Juudaan tilalle hoitamaan apostolin virkaa, joka on kaitsijan virka. Timoteus käsketään myös asettamaan jokaiseen seurakuntaan oma paimen.
Kaikki kristityt ovat pappeja-> paimen valitaan pappien keskuudesta.
Pidän kyllä itse huolta Raamatun luvustani, kiitos. Tämä keskustelu on turhaa, koska et viitsi lukaista kirjaa läpi, jonka annoin.
Kirjoitit:"Kaikki kristityt ovat pappeja-> paimen valitaan pappien keskuudesta. "
Kun kaikki Kristityt ovat pappeja, niin kaikki kristityt kelpaavat alttaripalvelukseen. Niin miehet kuin naisetkin.
Kaikki papit eivät siis ole paimenia koskapa paimen valitaan Pappien, eli Kristityjen keskuudesta.
Miksi sitten jotkut väistävät naispuolista pappia alttaripalvelijana?
"1 Kor. 4:1.
Paavali viittaa tuossa virkaansa, joka on apostolinvirka. Apostolien teoissa Mattias taas valitaan Juudaan tilalle hoitamaan apostolin virkaa, joka on kaitsijan virka. Timoteus käsketään myös asettamaan jokaiseen seurakuntaan oma paimen. "
Missään noista kohdista ei viitata sanallakaan pappeuteen.
viittaa itseensä ja omaan virkaansa. Kaitsijan virka on apostolinviran jatkumoa
"Kun kaikki Kristityt ovat pappeja, niin kaikki kristityt kelpaavat alttaripalvelukseen. Niin miehet kuin naisetkin. "
Paimenet ovat edelleenkin huoneenhaltijoita ja sen tähden he hoitavat Herran salaisuuksia, vaikka niiden hoitaminen olisikin kaikille mahdollista.
"Miksi sitten jotkut väistävät naispuolista pappia alttaripalvelijana?"
Pitäisi varmaan puhua miespastoreista ja naispapittarista niin olisi selvempää...
Kun Raamattua lukee ja uskoo niin sieltä nousee päättely Pyhässä Hengessä.
Seurakunnan kaitsenta on Apostolisen opetuksen mukaan miehen tehtävä ja lähestyminen Jumalaa alttarilla sakramettien toimittajana sopii kaikille jotka katsija tälläiseen tehtävään valitsee.
Alttaripalveluksessa ei ole miestä eikä naista, vaan kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä.
Paimenen virka ei ole sakramentti vaan apostolinen opetus. Herran asettamia Apostoleja ei pidä nostaa Herran itsensä asemaan.
Tästäkin on Apostolinen opetus Paavalilta: "Onko Kristus jaettu, Paavalinko nimeen teidät on kastettu"
Toisin kuin erimielisyys Kristuksesta, erimielisyyn jostakin Apostolisesta opetuksesta ei ole ehtoollispöytää jakava asia.
Kuulostaa jo ihan naispappeuden perusteilta tuo ei miestä eikä naista kommentti. Tiesitkö, että konteksti viittaa pelastukseen? Ja tiesitkö myös, ettei Raamatun tasa-arvonäkemys oli egalitäärinen vaan komplementaarinen?
Luterilainen tunnustus by the way sanoo, että pastorinvirkaa voi periaatteessa pitää sakramenttina, koska se on Herran asetus ja sen välillä jaetaan Jumalan armoa. Paimen edustaa Kristusta ja paimenen lausumat asetussanat ovat Kristuksen omia.
Kristuksen jakaminen koska nimenomaan turhia skiskmoja, jotka johtuivat eri johtajien korottamisesta.
Erimielisyys opissa vie eri ehtoollispöytiin, koska Paavali kehoittaa karttamaan niitä joilla on eri oppi.
"Erimielisyys opissa vie eri ehtoollispöytiin, koska Paavali kehoittaa karttamaan niitä joilla on eri oppi. "
Tästä tullaankin teologiseen kysymykseen virkakysymyksessä erilaisen näkemyksen omaavien väistämiseen. Jos opillinen näkemys on laadultaan ehtoolispöytää jakava, kysymys ei ole pelkästään pastorien välinen vaan jakee ehtoolispöydän myös uskossaan aikuisten maalikkojen keskuudessa.
Naispuolisen pastorin jakamaa ehtoolista pätevänä pitävä maallikko voi osallistua sellaisen naispastoriutta vastustavan pastorin jakamaan ehtooliseen, joka ei ole katkaissut ehtoolisyhteyttään naispuolisiin pastoreihin. Sitävastoin uskossaan aikuinen maallikko ei voi osallistua sekä naispastorin jakamiin ehtoolisiin, että sellaisen naispastoriutta vastustavan pastorin jakamiin ehtoollisiin, joka on ehtoollisyhteyden katkaissut.
Kansankirkossa on yhteinen kaikille konfimoiduille jäsenille avoin ehtoollispöytä.
"Tästä tullaankin teologiseen kysymykseen virkakysymyksessä erilaisen näkemyksen omaavien väistämiseen. Jos opillinen näkemys on laadultaan ehtoolispöytää jakava, kysymys ei ole pelkästään pastorien välinen vaan jakee ehtoolispöydän myös uskossaan aikuisten maalikkojen keskuudessa. "
Aivan.
"Naispuolisen pastorin jakamaa ehtoolista pätevänä pitävä maallikko voi osallistua sellaisen naispastoriutta vastustavan pastorin jakamaan ehtooliseen, joka ei ole katkaissut ehtoolisyhteyttään naispuolisiin pastoreihin. Sitävastoin uskossaan aikuinen maallikko ei voi osallistua sekä naispastorin jakamiin ehtoolisiin, että sellaisen naispastoriutta vastustavan pastorin jakamiin ehtoollisiin, joka on ehtoollisyhteyden katkaissut. "
Minusta voi olla mahdollista, että naisen konsekroima ehtoollinen on pätevä. En kuitenkaan osallistu tuollaiselle ehtoolliselle (Et tosin käsitellyt tätä). Oikea tapa on välttää hengellistä yhteyttä harhaoppisten kanssa.
"Kansankirkossa on yhteinen kaikille konfimoiduille jäsenille avoin ehtoollispöytä."
Joka on kirjattu kirkkolakiin vuonna -94 ja on sekä Raamattua että luterilaista tunnustusta räikeästi rikkova.
""Kansankirkossa on yhteinen kaikille konfimoiduille jäsenille avoin ehtoollispöytä."
Joka on kirjattu kirkkolakiin vuonna -94 ja on sekä Raamattua että luterilaista tunnustusta räikeästi rikkova. "
Kirkkokunnalla on tunnustus jonka se on sisäisen autonomian pohjalta täsmentänyt. Suomen ev.lut. kirkon yhteinen ehtoollispöytä nojaa Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen täsmentämään tunnustukseen.
päätös on Apologian vastainen joten se kirkon luterilaisuudesta...
Suomessa on useita "luterilaisia" kirkkokuntia. valtiokirkon tunnustus on valtiokirkon tunnustus ja siitä poikkeavat ovat eriseuraisia.
Valtion kirkko on nimiluterilainen enkä ole tässä keskustelussa puhunut valtionkirkosta vaan luterilaisuudesta yleensä. Suomen evlut kirkon -94-kirkkolaki on Apologian vastainen.
Kirkkoisien kirjoitukset eivät ole Raamattua.