Jälleen kerran on todistettu perskärpäsen todellinen intressi. Perään liimautumisen syynä on ainoastaa halua ajaa perässä. Ilmeisesti jokin osa aivoista puuttuu tms. joka kertoisi, että matka ei joudu yhtään nopeampaa vaikka ajaisi kuinka lähellä tahansa, jos ei ohita edellä ajavaa.
Testi meni seuraavasti:
Ajelin 50kmh alueella. (pakko kertoa heti aluksi että en ajanut alinopeutta) Takaa lähestyi auto(uusi vectra), joka ajeli ehkä 10kmh lujempaa kuin minä, siis reipasta 60kmh. Etäisyytemme oli noin 100m, kun aloin lisätä vauhtia pikku hiljaa, siten että takana tuleva ei enään saavuttanut minua. Ajoimme hetken samaa vauhtia, kunnes auto alkoi lähestyä uudelleen. Lisäsin vauhtia jälleen hieman. Taas hetken takana tulija tyytyi ajamaan "yksin" kaukana perässäni. Ajoin tuollaista 80kmh, kunnes auto jälleen alkoi saavuttaa minua. jne. jne. Lopulta ajoin reipasta sataa ja perskärpänen seurasi kuin hai laivaa.
Voi lyödä vetoa, että kuski ei olisi ajanut 110kmh viidenkympin alueella, jos tie olisi ollut aivan tyhjä, eikä ketään saalista olisi liikkunut edessä.
Onko kyseiselle toiminnalle mitään järkevää selitystä ? Siis tarkoitan tietysti meidän molempien toimia :)
Itse on voi ymmärtää miksi perässä on niin hauska ajaa. Minusta siinä ei ole mitään hauskaa, vaan se on todella vaarallista. Ajan reilut 80tkm vuodessa. Jos saavutan hitaammin ajavan ohitan. Jos nopeammin ajava saavuttaa minut, toivon hänenkin ohittavan.
Ps. Ohittaminen kaupunki olosuhteissa ei ole järkevää, mutta joskus on mukava härnätä perskärpäsiä
Testi meni seuraavasti:
Ajelin 50kmh alueella. (pakko kertoa heti aluksi että en ajanut alinopeutta) Takaa lähestyi auto(uusi vectra), joka ajeli ehkä 10kmh lujempaa kuin minä, siis reipasta 60kmh. Etäisyytemme oli noin 100m, kun aloin lisätä vauhtia pikku hiljaa, siten että takana tuleva ei enään saavuttanut minua. Ajoimme hetken samaa vauhtia, kunnes auto alkoi lähestyä uudelleen. Lisäsin vauhtia jälleen hieman. Taas hetken takana tulija tyytyi ajamaan "yksin" kaukana perässäni. Ajoin tuollaista 80kmh, kunnes auto jälleen alkoi saavuttaa minua. jne. jne. Lopulta ajoin reipasta sataa ja perskärpänen seurasi kuin hai laivaa.
Voi lyödä vetoa, että kuski ei olisi ajanut 110kmh viidenkympin alueella, jos tie olisi ollut aivan tyhjä, eikä ketään saalista olisi liikkunut edessä.
Onko kyseiselle toiminnalle mitään järkevää selitystä ? Siis tarkoitan tietysti meidän molempien toimia :)
Itse on voi ymmärtää miksi perässä on niin hauska ajaa. Minusta siinä ei ole mitään hauskaa, vaan se on todella vaarallista. Ajan reilut 80tkm vuodessa. Jos saavutan hitaammin ajavan ohitan. Jos nopeammin ajava saavuttaa minut, toivon hänenkin ohittavan.
Ps. Ohittaminen kaupunki olosuhteissa ei ole järkevää, mutta joskus on mukava härnätä perskärpäsiä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perskärpästen määrä Suomessa kasvaa exponettiaalisesti autojen tehojen kasvaessa. Ajotaidot ovat kuin kivikaudelta. Ohitus tai turvaväli on tuntemattomia käsitteitä.
Joko ajotaito on niin huono että ei uskalleta ohittaa tai sitten syynä on juuri tuo aivovaurio. No onneksi ajelen suurimman osan ajastani muualla kuin Suomessa. Esim. Ruotsissa tai Saksassa kyseinen ilmiö puuttuu liikenteestä kokonaan. Siellä joko jätetään tilaa tai sitten mennään edelle. Myös ruuhkaaikoina ns. vetoketjuilmiö toimii
Jos joku roikkuu perässä eikä mene ohi niin hidasta äläkä kiihdytä. Toimii!
Toinen vaihtoehto on vaihdella hieman ajonopeutta, esim 50:n alueella 40-55 km/h. Kyllä siinä perseennuolijalla ilme alkaa muuttua.
Pääasia että on kivaa.
On sulla huvit.
Enään ei ole suomea pitää kirjoittaa enää.
Kun Suomalainen on niin yksin, että pitää auton ratissakin löytää seuraa tienpäältä.
-"Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain", vai pitäiskö sanoa peräkanaa?