Ajattelin kirjoittaa

Voimia sinulle, ja isällesi! En osaa oikein muuta sanoa noin vaikeassa tilanteessanne.

Oletko ajatellut että näetkö äitisi rajan toisella puolen? Raamattu lupaa että joka uskoo Jeesukseen, saa iankaikkisen elämän Taivaassa.

Urhea olet! Olet kokenut niin paljon ja vielä jaksat ajatella toisia. Nostan hattua ja ihmettelen, miten noin nuori voi olla noin rohkea ja kypsä. (Hiljenee edessäsi...)

Menetit äitisi varhain. Se oli varmasti traumaattista...Menetin myös oman isäni syöpään vastikään. Asia on koskettanut myös minua.

En tiedä tarkalleen, mitä käyt läpi. Olen itsekin kokenut monenlaisia vastoinkäymisiä, mutta minua hätkähdyttää tieto, että joudut noin nuorena tuollaisten asioiden kanssa vastakkain. Elämän pitäisi olla niin turvallista ja "kaikkivoipaista" nuoruuden iloittelua.

Toivotan sinulle "kuoleva_" parhainta loppuaikaa. Nauti jokaisesta päivästä, pienistä hetkistä ja niistä asioista mihin vielä kykenet. Sinut tullaan muistamaan aina ja elät rakkaidesi sydämessä! Tapaat äitisi tuonpuoleisessa eivätkä kivut enää tule vaivaamaan. Vain valo ja rakkaus sinut ympäröivät.

Minä lähetän sinulle ison halauksen. Vaadithan tarvittavat kipulääkitykset että saisit elää loppuaikasi täydemmin.

Rakkautta ja vahvuutta elämääsi sekä siunausta

Menen sanattomaksi viestisi edessä. Tutkimattomat ovat Luojan tiet, täytyy todeta jälleen kerran. Olet niin hirvittävän seesteisen oloinen kirjoituksestasi päätellen, vaikka elät keskellä todellista ja vakavaa kriisiä. Jaksat ajatella muitakin vielä. Olet todella kultainen ihminen. Edesmennyt isäni sanoisi sinusta varmaankin "Taivaan Isän kultakukkanen". Olet Taivaan Isälle niin arvokas, että Hän haluaa sinut nyt jo luokseen. Elämälläsi ja kuolemallasi on valtava merkitys monille, monille ihmisille. Et ole elänyt turhaan, päinvastoin. Sanotaan, että parhaat lähtee ensin. Ja uskon, että se pitää paikkansa. Olen hyvin pahoillani tästä tuskasta, mitä olette joutuneet kokemaan elämänne aikana, ja siitä, että joudut jättämään läheisesi liian varhain.
Minun sydämeeni tuli aivan valtava rakkauden tunne sinua kohtaan, kun luin kirjoituksesi. Haluaisin tukea ja halata sinua. Antaa sinulle voimaa itseltäni. Muista, että et ikinä ole yksin. Et edes kuolemasi hetkellä, sillä Hän on luvannut olla joka hetki meidän kanssamme. Hän ei ikinä jätä sinua yksin. Tiedän, että olet Jumalalle erittäin tärkeä, arvokas ja rakas. Hän pitää sinusta huolen. Ja läheisistäsikin. Ihan oikeasti.
Menetin poikani itsemurhan kautta 2006, ja silloin jonkin aikaa vihasin Jumalaa, kirosin Häntä. Mutta tänä päivänä ymmärrän kaiken. Poikani ei missään nimessä elänyt turhaan. Kukaan ihminen ei elä eikä kuole turhaan. Kaikella on merkityksensä. Rukoillen ajattelen sinua. Kaikella rakkaudella.

En ole ollut koko elämäni aikana kuoleman kanssa tekemisissä, en tuntenut ketään joka olisi kuollut ja nyt kun olin itse liikenneonnettomuudessa, isäni löytyi kuolleena ja lemmikkini taistelee nyt elämästään, kuolemasta ja sen ajattelusta on tullut lyhyessä ajassa osa elämääni. Olen joutunut käsittelemään paljon asioita lyhyessä ajassa ja kasvanut siinä valtavasti.

Joillekin on annettu jokin tietty elinajan ennuste, mutta tarkasti kukaan ei voi tietää miten kauan joku tulee elämään. Ja mekin jotka luulemme olevamme "turvassa" kuolemalta, emme oikeasti sitä ole. Minäkin voin kuolla koska tahansa, sen sain huomata aivan silmänräpäyksessä liikenneonnettomuudessa. En kuollut mutta nyt saan sitten seurata ihmisten ympärilläni kuolevan, ja joskus niin käy minullekin. Koska tiedän ettei mitään varmaa aikaa voi tervelleekään ihmiselle antaa, yritän olla valmis ja elää kunnialla kuten sinäkin mainitsit.

Voimia ja siunausta sinulle!

Itkin ja luin, minun pojallani todettiin joulun aikoihin hyvin agressiivinen syöpä.
Hänelle tehtiin todella rankka ja kauan kestänyt leikkaus.
Kun hän toipui siitä, alkoivat raskaat säde- ja solumyrkkyhoidot.
Voi kun pystyisin parantamaan sinut ja poikani.
Mutta meidän voimamme ovat niin heikot ja rajalliset.
Olen huutanut öisin äänettömästi tuskaani,rukoillut ja itkenyt.

Otan sinut mukaan rukouksiini.

Lämmöllä
Syöpäpotilaan äiti

hyvin vaikuttunut ja oikeastaan ilman sanoja, kun luin kirjoituksesi. Olet paljon kärsinyt nuoresta iästäsi huolimatta. Emme aina käsitä vaikeuksiemme tarkoitusta tässä ajassa. Perillä taivaan kodissa vasta kaikki selviää. Minulla on parhaillaan myös menossa rakkaani poismenon johdosta surutyö. Hänellä oli myös paljon sairauksia, mutta oli vanhempi ihminen jo. Nuorten vaikeudet ja sairaudet ovatkin jokaiselle niitä vaikeimpia ymmärtää. Vain Jeesukseen turvaamalla olen itse kestänyt omat suruni. Kun lisäksi viime vuonna kaksi muuta omaistani kuoli. - Lohtua olen saanut mm. seuraavien sivujen kautta: www.radiodei.fi, www.nokiamissio.fi, www.wstw.fm (englanninkielinen, mm. hyvää musaa) ja lisäksi www.rukousystavat.fi (Viimeksimainitussa on mukana Pirkko Jalovaara, joka rukoilee ihmisten puolesta ja on tullut myös paljon rukousvastauksia parantumisista.) Noihin suomenkielisiin voi lähettää myös rukouspyyntöjä. Näistä toivoisin myös sinulle olevan jotain apua. Ensinmainitussa on mm. keskiviikkoiltaisin nuorten ohjelmaa, jossa mukana mm. Riku Rinne (www.rikurinne.com) Ehkäpä joku muukin lukija saisi näistä edes pientä lohtua murheeseen. Kaikillehan ei tietenkään käy kaikki, mutta kuten sanoin, joku aina saa noistakin jotain voimaa, sen on niin moni kokenut. Itse myös luen päivittäin Raamattua, pienen pätkän aina kerrallaan. Esim. Psalmit ovat suurta lohtua ja rukousta. Toivoa löytyy rakkaittemme jälleennäkemiseen. Siunausta Jeesukselta sinulle, Hän näkee sinut ja tahtoo ottaa sinua kädestä.

Voisin kuvitella ainakin että, kuolema tuntuu aivan käsittämättömälle. Ajattelen myös ihmisen kokevan itsensä heikoksi kuoleman edessä. Jos itse olisin kanssasi samassa tilanteessa niin uskoisin etten voisi olla ajattelematta suruviestiä päivästä toiseen, kun heräisin aamulla, suru valtaisi mieleni jälleen. Ei tiedä sitten herääkö jokin aamu lainkaan tai mikä hetki/päivä on viimeinen, ja se varmasti myös huolestuttaa, jos ei ole vielä valmis. Rukoilen sinulle voimia ja lisää elinpäiviä, Koita jaksaa ja iloita pienistäkin asioista.

Painiskelen itse joidenkin "murheiden" kanssa, asetit mittasuhteet kohdalleen. Olet rohkea ihminen, muistan kun itse sain tiedon syövästäni, se oli kova isku, vaikka minulle annettiinkin 25% mahdollisuus selvitä. Vietä nämä hetket niiden ihmisten kanssa joita rakastat ja jotka rakastavat sinua. Sinulla on myös oikeus suruun ja epätoivoon, ei sinun tarvitse olla se urhea, pyydä tukea läheisiltäsi, ehkäpä heitä voisi helpottaa jos voisivat avoimesti näyttää tunteensa ja saisivat tukea ja lohduttaa sinua.

Ei se taivaaseen meno niin yksinkertaista ole, että sinne vaan pääsee, vaan kysessä on omakohtainen valinta:uskonratkaisu. Raamatussa todetaan, että se joka uskoo pelastuu ja pääsee niinikään taivaaseen. Kannattaa ottaa Jeesus vastaan ja rukoilla hänen kauttaan pelastumista. Rukoilla lisää elinpäiviä ja sitä, että pääsisit taivaaseen kuoltuasi.

On niin väärin ja täysin turhaa,että sinun kaltaisesi nuori ihminen,joka olisi valmis elämään,joutuukin lähtemään ennenaikaisesti.

Paradoksaalista on se,että niin monet,niin kuin minäkin,joutuvat elämään täällä,ilman mitään näköaloja elämässään - täysin turhaan.Monella nuorella olisi kaikki vasta edessä...unelmat ja kaikki...mutta silti kuoleman ovi avautuu liian varhain.Toiset jää...tahtomattaan...?

Itse olisin valmis ja toivon kuolemaa.En tietenkään haluaisi kuolla tuskalliseen sairauteen,kovien kipujen saattelemana.Vaan,jos saisin päättää,niin haluaisn vain nukkua pois...hiljaa...ilman kipua,jota elämässä on ollut jo kyllin...

Jos lähtö on kohdallasi väistämätön,niin toivon,että se voisi tapahtua ilman tuskaa ja ahdistusta.

menin myös minä aivan sanattomaksi. olet kovin rohkea ja viisaan oloinen, otat asian niin käsittämättömän rauhallisesti. liikaa olet joutunut kokemaan noin nuoreksi. hiljennyn minäkin edessäsi ja toivotan kaikkea hyvää loppuajalle ja siitä eteenpäin. näät äitisi.