Hei!
Teen historian työtä suomen jatkosodasta vuosina 1941-1944. Historian kirjojen perusteella voin sanoa, että suomi aloitti hyökkäysvaiheen kesäkuussa 1941 ja aloitti asemasotavaiheen joulukuussa 1941. Missään ei kuitenkaan lue tarkkaa päivää, että milloin asemasotavaihe alkoi. Auttaakaa kaikki--tiedätkö sinä milloin suomi lopetti hyökkäyksen? Kiitos paljon
Teen historian työtä suomen jatkosodasta vuosina 1941-1944. Historian kirjojen perusteella voin sanoa, että suomi aloitti hyökkäysvaiheen kesäkuussa 1941 ja aloitti asemasotavaiheen joulukuussa 1941. Missään ei kuitenkaan lue tarkkaa päivää, että milloin asemasotavaihe alkoi. Auttaakaa kaikki--tiedätkö sinä milloin suomi lopetti hyökkäyksen? Kiitos paljon
Vastaukset 45
Vanhimmat
kuukkelilta(googlettaa) Hakusanalla jatkosota, löytyy 50500 osumaa. Tuntuu hyvältä, kun edes yhtä Suomalaista kiinnostaa Suomen historia. Se on kirjoitettuna aivan erilainen kun huhupuheissa. Euroopassa tunnetaan meidän historiamme paremmin kuin me itse. Järkyttihän Halonenkin Pariisissa Euroopan johtajia, sanomalla, ettei Suomi osallistunut toiseen maailmansotaan. Siis Halonen ei tiennyt sitä. Hyvää jatkoa sinulle! Tuossa linkki wikipediaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sotaa_edelt.C3.A4neet_tapahtumat
Perustiedot saat Jatkosodan historiasta tai vaikkapa teoksesta Suomi sodassa - talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät.Hyökkäys pysäytettiin Kannaksella joskus 7.9. 41. Itä-Karjalassa hyökkäys pysähtyi siinä 9.12.41.
Pohjoisempana päiväykset vaihtelevat.
Kun tutkit Päämajan antmat käskyt, niistä löytyy puolustukseen asettumispäivämäärät.
Tämä foorumi on tietojen kyselyyn huonoin mahdollinen.Kirjastoissa on pilvin pimein ansiokkaita tutkimuksia, jos et itse pysty arkistotutkimukseen.
jos haluat tietoja Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta, niin siihen olen spesialisti vastaamaan. :D
Asemasotaan siirtyminen johtui tietysti siitä, että joukkomme olivat kärsineet äärettömän kovat tappiot hyökkäysvaiheen aikana.
Mutta siitäkin huolimatta yhtenä päivämääränä voidaan pitää itsenäisyyspäiväämme 6. joulukuuta jolloin Suomi ja Romania julistivat sodan Iso-Britannialle!
Seuraavana päivänä 7. joulukuuta vastavuoroisesti Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada julistivat sodan Suomelle, Romanialle ja Unkarille.
- - - - - - - - - - - - - - -
December 6 1941:
- Finland and Romania declare war on Great Britain.
December 7 1941:
- Japan declares war on the United States of America, Great Britain, Australia, Canada, New Zealand and the Union of South Africa.
- Great Britain, Australia and New Zealand declare war on Finland, Hungary and Romania.
- Canada declares war on Finland, Hungary, Japan and Romania.
http://worldatwar.net/timeline/other/diplomacy39-45.html
Kyllähän se taisi Iso-Britannia julistaa sodan Suomelle, tähän saakka niin ovat käsittääkseni kirjoittaneet englantilaisetkin historiantutkijat. Ajatuksenakin aika absurdi, että omia sodanpäämääriään Saksan tavoitteista erillisiksi korostanut Suomi olisi julistanut sodan Isolle-Britannialle. Niin ja sekin, ettei sitten kuitenkaan Yhdysvalloille; jos kerran suuruudenhulluiksi olisi alettu, niin.............
Kyllä asia noin on, Suomi Hitlerin painostaessa.
Neuvostoliitto ja Englanti olivat liittolaisia ja Hitler katsoi Englannin vakoilevan Saksan sotatoimia Helsingin lähetystöään hyväksi käyttäen.
Heinäkuun 28.1941 ulkoministeri Witting luki muistion puheilleen kutsumalleen Englannin lähettiläs Verekerille jossa tuotiin julki diplomatian maiden välillä loppuneen.
Englanti oli alkanut saartaa Suomen ulkomaan kauppaa ja kauppalaivoja joka oli virallisena syynä ns. sivistyneeseen välirikkoon. Yhdessä sovittu " välirikko " tuli suomalaisten syyksi.
Tosiasiassa Englannin etu olisi ollut säilyttää asemapaikkansa Suomessa ja Suomen etu taas vaati lähetystön sulkemista.
kyllä tarkoitukseni oli provolla saada tuo paskanväittäjä aktivoitua esittämään argumenttejään asiasta.
Ilman muutahan Britannia sodan Suomelle julisti vaikka Suomi olikin joutunut heidän taholtaan pommituksen kohteeksi Petsamon suunnalla.
Stalin painosti Britanniaa voimakkaasti julistamaan sota Suomelle yrityksenään estää suomalaisten eteneminen Itä-Karjalassa: ” Ellei Suomi 3.12.1941.mennessä luopuisi kaikesta aktiivisesta osanotosta vihollisuuksiin, tulisi sotatila vallitsemaan sen ja Britannian välillä.” Mahdotonhan tuo vaatimus oli Suomen niissä olosuhteissa toteuttaa.
Sotatila julistettiin 6.12.1941joka sattumalta oli myös Suomen itsenäisyyspäivä. Samanlainen julistus tehtiin myös Unkarille ja Romanialle.
Sieltä asia selviää takuu varmoin lähdeviittauksin.
VIRALLINEN TIEDOTE SAKSALAISILLE - KIELTÄYTYMINEN
HYÖKÄTÄ LENINGRADIA KOHTI. 27.8.1941
Tämän kieltäytymisen jälkeen painostuksen saksalaisten seurauksena Mannerheim lupasi edetä Rytin hyväksyessä Mustalle purolle vanhan rajan taakse. Myönnytyksen hintana saksalaiset joutuivat maksamaan toimittamalla Suomeen 25 000 tonnin ruistoimituksen.
" ELOKUUN 20.1941 Hitler määräsi Erfuthin Mikkelissä ottamaan esille suomalaisten mukaan saamiseksi Leningradin offensiiviin. Mannerheimille tähdennettiin ettei kaupunkia ollut suoralta kädellä valloittaa vaan saarrettava ja tuhota tykistöllä.
Saksa toivoi mahdollisimman vahvojen suomalaisvoimien osallistuvan pohjoisesta käsin Leningradin saartamiseen, minkä lisäksi suomalaisten ja saksalaisten iskujoukkojen oli pyrittävä saamaan yhteys toisiinsa Itä-Kannaksella Leningradin ja Laatokan välisellä Alueella.
Aunuksessa taas suomalaisten oli Syvärin saavuttamisen jälkeen muodostettava sillanpää virran etelärannalle voimalaitoksen ja Lotinanpellon luo sekä sieltä jatkaa hyökkäystään etelään yhtyäkseen saksalaisiin joukkoihin.
” Miten minun on se tehtävä? Mitä OKH luulee? Minulla ei ole uudenaikaisia aseita, ei lentäjiä ja tappiot ovat suuret. ” ( Kiihdyksissään marsalkka tuli sekoittaneeksi Saksan sotilaallisen hierarkian puhumalla OKH:stä.
Kysymys oli OKW:stä ) Tyynnyttyään marsalkka totesi saksalaisten ehdotuksellaan aiheuttaneen kokonaan uuden tilanteen, josta oli neuvoteltava presidentin ja hallituksen kanssa. Suomalaiset eivät halunneet olla missään tekemisissä Leningradin kanssa. Heille oli mieluisinta että saksalaiset valtaisivat sen ja pysyisivät siellä. Keskustelu päättyi Mannerheimin lupaukseen harkita asiaa.
Erfurthin poistuessa huoneesta vt. yleisesikunnan päälikkö , kenraali Hanell tuli eteishuoneessa onnittelemaan siitä että ” kaikki oli sujunut onnellisesti ”. Hän (Hanell) oli pelännyt ylipäällikkönsä räjähtävän. (viite – Erfurthin muistiinpanot)
23.8.1941 Mikkeliin saapui sotamarsalkka Keitelin virallinen kirje joka ei sisältänyt enää mitään uutta. Mannerheimin vastaus jätetiin Erfuthille 27.8.1941 jossa Mannerheim perusteli operaation olevan edullisempaa suorittaa etelästä käsin. Myös hallitus oli vastahakoinen ylittämään rajaa.
Hyökkäys Syvärille taas oli mahdollisuuksien rajoissa. Mannerheim muistutti OKW:tä vielä siitä että sekä Laatokan itä että länsipuolinen operaatio oli aloitettu saksalaisten omasta pyynnöstä. Niiden yhtäaikainen toteuttaminen ylitti suomalaisten voimavarat.
Kun Kantalahdenkin valtauskin ( AOK Norwegenin toimesta ) näytti viivästyvän ei sieltäkään ollut reservejä saatavissa. Näin Mannerheim erittäin taitavasti laittoi saksalaiset itsensä vastuuseen hänen HÄNEN VOIMIENSA heikkoudesta. "
VIRALLINEN TIEDOTE SAKSALAISILLE - KIELTÄYTYMINEN
HYÖKÄTÄ LENINGRADIA KOHTI.
Rytin saavuttua jo toisen kerran Mikkeliin viikon kuluessa, Mannerheim seuraavana päivänä yhdessä puolustusministeri Waldenin kanssa jätti henkilökohtaisesti KIELTEISEN vastauksen
Erfuthille, toimitettavaksi edelleen OKH:lle.
Siinä Marsalkka toimitti samat näkökohdat, jotka jo oli aiemmin esittänyt Keitelille. Suomalaisten voimat eivät yksinkertaisesti riitä kyseiseen operaatioon.
Erfuth ei voinut kuin valittaa tehtyä päätöstä, mutta totesi kantanaan, ettei päätöksellä ole sotilaallisia perusteita koska Kannaksen venäläinen on jo lyöty, ja vain rippeiden olevan jäljellä. Nämä eivät voisi miehittää puolustuslinjaa kunnolla.
Mikäli nämä saavat aikaa tilanne muuttuu oleellisesti. Erfurt toteaa poliittisten motiivien vieneen voiton sotilaallisten sijaan. Mannerheimin ja Rytin harkinnassa.
Mikä vaikutus suomalaisten itsepäisyydellä oli. OKH:n operatiivisen osaston päällikkö eversti Heusinger oli ( tuleva NATO.n kenraali)on merkinnyt Erfurthin edellä mainittuun raportin reunaan huomautuksensa.” Vihdoinkin tulee esiin jo vapaussodasta tuttu Mannerheim, joka oli saksalaisille hyvä niin kauan kun hänelle oli siitä hyötyä.
Ja maavoimien komentaja Brauchitcsh kommentoi ” Tämä suomalaisten kiitos on sopimaton ”(unanständig )
Mihinkähän tässä viitataan kiitoksella?
Erfuth esittää Aunuksessa olleen saksalaisen divisioonan siirtoa Kannakselle yksin hyökkäämään tavoitteenaan Leningradia ja maanmiehiään kohti Ajatuksesta luovutaan OKH:ssa.
Erfurth raportoi kuitenkin seuraavana päivänä asiasta Mannerheimille, joka suhtautui ajatukseen täysin torjuvasti koska divisioonan kuljetukset vaatisivat liian paljon aikaa vallitsevissa olosuhteissa.
Mannerheimin perimmäinen motiivi on nytkin löydettävissä. Jos Leningradia vastaan EI SUOMESTA MENTY, EIVÄT SAKSALAISETKAAN SAISI SITÄ TEHDÄ TÄTÄ KAUTTA. "
On Putkisukko taas käynynnä divarikaupassa
ja pistänyt rahaa plaamaan - VIISI EUROA!
Polvinen, Tuomo. Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-1944.
Jatkosodan tausta. WSOY 1964.
- Sid. 5,00EUR
http://www.kolumbus.fi/antikvariaatti.syva.uni/historia.htm
totuus asiasta että Mannerheim oli erittäin haluton hyökkäämään Leningradia vastaan? Samoin oli asianlaita hyökkäyksen jatkamisessa Syväriltä Tihvinään. Onko niin että suomalaisten olisi pitänyt
toimia kuten saksalaiset painostuksellaan yrittivät?
...vaan tympäisevää lueskella joidenkin puolihöperöiden "putkisukkojen" viittauksia kirjaan joka on kirjoittu 50- ja 60-lukujen vaihteessa ja jossa tiedot perustuvat melkeinpä ainoastaan toissijaisiin lähteisiin - muistelmiin!
Historiankin tutkiminen vaatii sentään jonkinasteista koulutusta eikä jotkin puolihöperön everstin natsat siihen riitä, siis älylliseen ajatteluun!
- Herätkää siellä koloissanne ja tulkaa raittiiseen ulkoilmaan - nykyaikaan!
Suomen tehneen virheen koska eivät osallistuneet Leningradin tuhoamiseen natsien toistuvista pyynnöistä huolimatta.
Polvisen tutkimus tehtiin vain kaksikymmentä vuotta 2MS päättymisestä vuonna 1964, jolloin lähes tuoreeltaan hän pääsi arkistojen kimppuun.
Nyt on kohta kulunut SEITSEMÄNKYMMENTÄ vuotta 2MS syttymisestä, ja venäläiset eivät ole päässeet minkäänlaisiin VIRALLISIIN, 2MS historiaa koskeviin tutkimuksiinsa, koska ovat julistaneet sota-arkistonsa salaiseksi.
Yritän ymmärtää sinua.
Pysy sinä hiirulainen vihjailuinesi vain siellä kolossasi, mutta minulla on suoraan koneelta linkit arkistoihin sekä Saksassa että Venäjällä...
- Suora linkki Venäjän arkistoihin.
http://russianarchives.com/rao/
- Ja vaikkapa Nikitasta kuinka paljon tahansa...
http://rao.keldysh.ru/khrushchev/
- Ja Saksan arkistoihin...
http://www.h-net.org/~german/research/archives.html
- Ja Churcillin arkistoihin...
http://www.chu.cam.ac.uk/archives/
- Stalinin ja Churchillin kirjeenvaihtoa..
http://www.fpp.co.uk/History/Churchill/Moscow_Oct1944/Eden_Stalin.html
- Churchill Uutisissa...
http://www.winstonchurchill.org/i4a/pages/index.cfm?pageid=649
Ja kymmeniä, kymmeniä... satoja ja satoja muita arkistotiedostoja niin Venäjällä kuin muuallakin tuolla kaukana Suomesta Euroopassa!
YK:n kuukausi sitten tekemän selvityksen mukaan Suomi tulee näissä julkisissa palveluissa jopa sellaisten maiden kuin Mongolia ja Honduras perässä.
Saksa tulee hyvin pian Euroopan puoleisten pohjoismaiden Tanskan ja Norjan jälkeen, Venäjäkin ylivoimaisesti Suomen, Albanian ja Myanmarin edellä...
Sääliksi käy tyhmää reppanaa joka yrittää vajavaisella suomen taidollaan kaivella Euroopan yhtä surkeinta Internet-verkostoa - siellä Pohjanmuan perukoilla?
" Arkistoja on kun on osaamista ja..."
No voi yhyren kerran, sinun aika opiskellessa on mennyt jossain muualla kuin opintoluennoilla ja historian auditorioissa?
Jos sinä väität olevasi asiantuntija Suomen jatkosodanhistorian käänteiden pulmallisten tulkintojen kiemuroissa, niin täytyy kyllä sanoa että tyhjä on puserosi, ainakin sen suhteen.
Asiantuntemisesi rajoittuukin vain allekirjoittaneen sättimiseen. Kyllä minun käy aivan oikeasti sääliksi sinua, eihän Polvisen tutkimusten luulisi enää NOIN ällikällä ketään lyövän.
Ymmärrän tilanteesi kyllä, sinun tapauksessa on ilmeisesti se "punajumi" jäänyt ns.päälle, sellaisen asian havaitseminen itsestään onkin perin ongelmallista. Siihen ei auta muu kuin aktiivinen aivokopan tuulettaminen monipuolisen länsimaisen kirjallisuuden parissa.
Ei missään tapauksessa kannata menettää toivoaan, noinkin paljon lukenut kun olet, niin uskon, tämän vilpittömän ystävyydessä antamani neuvon piristävän sinua, ja voit ottaa näin UUSIA haasteita vastaan.
26. Helmikuuta 1935 Hitler antoi Göringille määräyksen vastoin Versailles'n rauhansopimusta -- Pablo Picasso...
"Am 26. Februar 1935 befahl Adolf Hitler dem Reichsminister der Luftfahrt Hermann Göring trotz des im Versailler Vertrages...
http://www.bundesarchiv.de/aktuelles/aus_dem_archiv/dokument/00056/index.html
Tai luepa täältä mitä Hitler määrää Suomen ja Romanian suhteen Barbarossassa (zoomaa dokumentteja hiirellä klikkaamalla!).
http://www.bundesarchiv.de/aktuelles/aus_dem_archiv/galerie/00145/index.html?index=0&id=3&nr=2#
- Sääliksi käy Tuomo... Polvista vai mikä sen nimi nyt olikaan?
Panzerschiff Admiral Graf Spee UPPOAA!
http://www.bundesarchiv.de/aktuelles/aus_dem_archiv/galerie/00145/index.html?index=0&id=1&nr=3
Zoomaa hiirellä - jos osaat!
Sääliksi käy äärifundamentalisti-natsia kun
on se vähäinenkin koulutus jäänyt sinne viime
vuosituhannen alkupuolelle!
Harjoitapa ulkoilua ja liikuntaa, se pistää
veren kiertämään ja antaa happea elimistöön -
jopa nassikan pikkuisiin rasvakudoksiin.
sättimisen opinnot (psykologian kurssit)ovat jääneet
perin vaatimattomiksi.
Mutta toivon mukaan sinä pystyt edes niissä asioissa antamaan minulle opetusta.
Älä käytä termiä "allekirjoittanut" jos et allekirjoita tekstiäsi edes nimimerkillä. Ei muuten, mutta vaikutat vielä tyhmemmältä kuin kenties oletkaan.
..polvisen tutkielma on ihan OK kun se suhteutetaan omaan aikaansa. Tietysti siinä on omat puutteensa , kuten juuri tuo venäläisten arkistojen täydellinen puuttuminen , minkä Polvinen itsekin tuo esiin aina niissä kohdin missä olisi hyvä JOS nuo arkistot olisivat olleet käytettävissä.
Pieni yksityiskohta, joka kiinnostaa varmasti sinuakin, on tuo Polvisen teesi tuosta sodan päämäärästä venäläisillä Suomen suhteen. Polvinen on päätynyt aivan samaan lopputulokseen kuin sinä itsekin ( jos nyt olen tulkinnut oikein kirjoituksiasi..?) : venäläisten tarkoitus ei ollut miehittää Suomea jatkosodan aikana. Eli olet itsekin inhoamasi Polvisen linjoilla...näköjään?
Tuon tutkielman jokainen voi kyllä lukea , ihan vain jo sen tähden että siitähän saa varsin selkeän yleiskuvan JATKOSODAN AIKAISESTA poliittisesta tilanteesta , tuohon sodan alkamisen taustoihinhan tuossa tutkielmassa ei puututa lainkaan.
Tietysti siinä on omat puutteensa , johtuen osaltaan jo tuosta ,että tutkielman valmistumisesta on kulunut jo jokunen tovi ja valtavasti uutta tietoa ja uusia lähteitä on sen jälkeen tullut tutkijoiden käyttöön. Eli aivan purematta ei kannata niellä kaikkea mitä siellä lukee...
Tuohon voisi yhtenä esimerkkinä nyt mainita mm. tuon suomen juutalaisten asemaa käsittelevän luvun , jossa Polvinen näyttää nielleen karvoineen , korvineen jopa Felix Kerstenin sepustukset...
Mutta ottaen huomioon että kyseisen kirjasen saa hankittua viidellä (5) eurolla, niin voin suositella lämpimästi ( mitään varsinaista vahinkoa tuon kirjan lukeminen tuskin aiheuttaa ) , etenkin kun muistetaan että jopa tällainen julkaisu kuin joka viikko ilmestyvä seiska- lehtikin taitaa jo maksaa suurin piirtein saman verran...ainakin tuohon seiskaan verrattuna laatusuhde kääntyy aivan verrattomasti Polvisen eduksi...;)
..kaikella kunnioituksella...
" Pieni yksityiskohta, joka kiinnostaa varmasti sinuakin, on tuo Polvisen teesi tuosta sodan päämäärästä venäläisillä Suomen suhteen. Polvinen on päätynyt aivan samaan lopputulokseen kuin sinä itsekin ( jos nyt olen tulkinnut oikein kirjoituksiasi..?) : venäläisten tarkoitus ei ollut miehittää Suomea jatkosodan aikana. Eli olet itsekin inhoamasi Polvisen linjoilla...näköjään? "
Tähän kysymykseen antaa erinomaisia vastauksia Tapio Tiihosen tekemä väitöstyö - Ratkaisu Kannaksella 1944.
Kuten itsekin toteat: " ..polvisen tutkielma on ihan OK kun se suhteutetaan omaan aikaansa. Tietysti siinä on omat puutteensa , kuten juuri tuo venäläisten arkistojen täydellinen puuttuminen , minkä Polvinen itsekin tuo esiin aina niissä kohdin missä olisi hyvä JOS nuo arkistot olisivat olleet käytettävissä. "
Tiihosen väitöstyö valottaa noita valloittamispyrkimyksiä jatkosodan loppuvaiheissa venäläislähteitä hyväksi käyttäen.
Polvisen teos tuo esille Suomen ja Saksan kimurantit suhteet sodan eri vaiheissa, joita ihme kyllä on hyvin vähän muissa teoksissa käsitelty.
Toisekseen faktat ovat aina faktoja oli aika mikä tahansa. Polvisen lähdeaineistoa ei kukaan pysty kyseenalaistamaan.
Hyökkäysvaiheen painostukset saksalaisten taholta, ja samoin sodan loppuvaiheiden saksansuhteiden ongelmien esilletuontia on muut paremminkin vain panttailleet.
Ja tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää valtavasti, ja varsinkin nyt kun arkistolähteitä on hirvittävän paljon enemmän saatavilla, ja mielettömän paljon helpommin, ja tuhat kertaa nopeammin ja tehokkaammin saatavilla.
Ja tässä en suinkaan viittaa suomalaisiin arkistoihin vaan ennen kaikkea eurooppalaisiin, saksalaisiin, englantilaisiin, ja ennen kaikkea venäläisiin.
Kaiken lisäksi sitten ”kuussaarelaisuuden” sotahistorian tutkimusta ovat pääosin pyörittäneet kaikenlaiset puolihöperöt ’natsi-everstit’ joiden koulutus, akateeminen taso, älyllinen kapasiteetti eivät alkuunkaan ole riittäviä!
Tapio Tiihosen väitöksessä on tietysti valtavasti aineistoa, mutta sikin ja sokin. Tapion tiedetään isukin rahoilla ja pienillä avustuksilla istuskelleen sota-arkistossa 14 vuotta. Ja siinä kävi kyllä niin että aineisto vei tutkijaa - kuin tsunami konsanaan - eikä tutkija aineistoa. Väitöskirjassa sivuja lienee 800 sekä valtava liiteluettelo pötkönä perässä.
Ja Polvisenkin lähdemateriaali suuresta määrästä huolimatta huutaa puutteita, pääosin siinä onkin käytetty toissijaisia lähteitä, ei primäärejä – muistelmia ja muuta vastaavaa.
Uusia tutkijoita on tyrkyllä ollut julkisuudessa useampiakin – vain aiheen yhteiskunnallinen ja poliittinen arkaluonteisuus on enää esteenä. Meillä ei selvästikään enää ole emerituksen arvovaltaa ja rohkeutta omaavia tutkijoita, eikä kyllä tieteellisen tutkimuksen sponsoreitakaan valtiovallan taholta tai yksityiseltä puolelta.
- Ihmiset Suomessa pelkäävät!
Kohta pääsemme Tiihosen tutkimuksen syövereihin.
Odotettavissa on ERITTÄIN mielenkiintoinen ilta!
Laitan uuden keskustelun aiheesta kuinka Suomi yritettiin sovjetisoida, ala` Tiihonen!
" Ja Polvisenkin lähdemateriaali suuresta määrästä huolimatta huutaa puutteita, pääosin siinä onkin käytetty toissijaisia lähteitä, ei primäärejä – muistelmia ja muuta vastaavaa. "
Arkistolähteitä ja diplomaatti kirjeenvaihtoa voi sanoa TOISSIJAISIKSI lähteiksi JOS on kanttia perustella asiansa. Muistelmat ovat muistelmia, joskin nekin ovat autenttista tavaraa sinänsä.
" Pieni yksityiskohta, joka kiinnostaa varmasti sinuakin, on tuo Polvisen teesi tuosta sodan päämäärästä venäläisillä Suomen suhteen. Polvinen on päätynyt aivan samaan lopputulokseen kuin sinä itsekin ( jos nyt olen tulkinnut oikein kirjoituksiasi..?) : venäläisten tarkoitus ei ollut miehittää Suomea jatkosodan aikana. Eli olet itsekin inhoamasi Polvisen linjoilla...näköjään? "
Pari piirua ylempänä avaamalleni Tiihonen ja jotain muuta palstalle, niin siellä avautuisi sinullekin vastaus epäilyihisi.
..vaan. Kun te pojaan perskeleet ette millään jaksa käyttää yhtä ja samaa nikkiä edes yhden ja saman keskustelun aikana ,niin enpä tiedä mahtoikohan nyt vastata tuohon heittooni juuri se henkilö jolle sen tarkoitin...mutta noin se Polvinen on tulkinnut nimenomaan tässä puheena olevassa tutkielmassa näitä venäläisten päämääriä Suomessa. Siis sitä suurta kuvaa.
Polvisen tutkielma on siis julkistettu tuona aikana kun Suomi oli tosiasiallisesti venäläisten talutusnuorassa ja siis vielä kerran todettuna että ilman tärkeitä lähteiä , nimittäin venäläisiä. Tuo tuleekin esille varsin hienosti kun Polvinen käsittelee juuri noita samoja asioita mitä Tiihonenkin näyttää tuoneen esille - tuota kapitulaatiovaatimusta ja venäläisten kesähyökkäyksen päämääriä täällä suunnalla.
Polvinen tyytyy siis lähinnä esittelemään tuon kapitulaatio - asian ja sen seikan että Stavkan käsky oli jatkaa hyökkäysoperaatioita syvemmälle Suomeen tuon Viipurin kukistumisen JÄLKEEN. Hän myös tuo esille asian että venäläisten hyökkäys pysäytettiin - sitä ei pysäytetty. Tässähän tuleekin sitten esille pieni ristiriita noihin Teheranin puheisiin...
Polvinen vain toteaa että tuo kapitulaatiovaatimus tulkittiin suomessa tuoksi ja siihen ei vastattu.
Polvinen ei esitä mitään omia tulkintojaan näistä kesän -44 tapahtumista. Hän vain toteaa nuo tapahtumat.
Polvisen tässä kirjassa ei siis ole juurikaan mitään tulkintoja näistä asioista - johtuen todennäköisesti siitä syystä että hänellä ei ollut pääsyä venäläisten arkistoihin. Siksi hän lienee ottanut tuon kannan.
"Polvisen teos tuo esille Suomen ja Saksan kimurantit suhteet sodan eri vaiheissa, joita ihme kyllä on hyvin vähän muissa teoksissa käsitelty."
--Onhan noita suhteita käsitelty tuoreemmastikin ja kohtuullisen laajaltikin, tulee nyt mieleen ainakin Jokisipilän hieno "aseveljiä/liittolaisia", jossa muuten Jokisipilä on päätynyt aivan toisenlaiseen kuvaan Hitleristä vs Polvisen kuva. Maasalon "Sir Henrik saa tehtävän.." - tutkielman sain juuri hankittua ihan omaksi - oletan että siinä saksalais-suomalaisia suhteita käsitellään oikein urakalla ( no se selviää kohta jahka olen kirjan lukenut...)
" Polvisen lähdeaineistoa ei kukaan pysty kyseenalaistamaan."
--valitettavasti taisin sen juuri aikaisemmassa viestissäni tehdä...muistanet tuon viittaukseni Felix Kerstenin juttuihin , mitkä Polvinen ON KELPUUTTANUT SELLAISENAAN...
"Toisekseen faktat ovat aina faktoja oli aika mikä tahansa."
--näinhän se on. Mutta täytyy muistaa että jos muistelmia lukee ( Polvisella on lähteenä myös siis muistelmia ) niin kyllähän niissä se fakta on tulkittu lähinnä sen muistelijan mukaan....
..käyn lukemassa asiasi. Valitettavasti tuo Tiihosen kirjanen puuttuu yleissivistyksestäni ,joten enpä siihen kantaa lähde ottamaan...täytynee laittaa hankintaan.
..samaa mieltä kanssasi tästä Polvisen asiasta. Tiihoseen en ota kantaa kun en ole tutustunut hänen ajatuksiinsa...
"- Ihmiset Suomessa pelkäävät!"
--Mitäpä mahtanet tarkoittaa tuolla?
..ta vähän. Näköjään olennainen epäselvyys jäikin tuohon viesiin...:
"että venäläisten hyökkäys pysäytettiin - sitä ei pysäytetty."
--Siis tuohon Polvisen tulkintahan oli että venäläisten hyökkäys pysäytettiin suomalaisten toimesta tuolloin...
--siinähän sitä.
terävöittää.
"että venäläisten hyökkäys pysäytettiin - sitä ei pysäytetty."
Kyllä se vaan stopattiin ja suomalaisten toimesta.
Siirry hieman ylemmäksi,..: Suomen antautumisvaatimus - keskusteluun. Se kannattaa lukea niin selviää sinullekin tuo mysteerio.
..juuri tarkensinkin. Luehan tarkemmin tarkentaja!
Suomen tavoitteet olivat erillissodassa täytyneet, riittävät asemat puolustuksellemme oli saavutettu.
Alkoi Mannerheimin LUOVIMISPOLITIIKKA, saksalaisten painostaessa suomalaisia jatkamaan hyökkäystä Leningradiin ja Syväriltä kohti Tihvinää.
Vielä Leeb yritti suomalaisten mukaan saamista hyökkäyksessään Leningradiin:
" Kaiken lisäksi v.Leeb raportoi 15.9.1941 Okh:LLE VASTUSTAJAN IRROITTAVAN JOUKKOJAAN Kannaksella, ja heittävän niitä Heeresgruppe Nordia vastaan
Jos vain suomalaiset aloittaisivat uudelleen offensiivinsa Kannaksella Leningradin kohtalo ratkeaisi v.Leebin mielestä muutamassa päivässä.
Pyydettyään kolmea vuorokautta myöhemmin uudelleen suomalaisten apua hän sai Halderilta vastaukseksi hyökätä ensin itse Nevan ylitse. Vielä ei Hitler ollut valmis nöyrtynyt niin pitkälle että vastahakoisilta suomalaisilta pyydetty apua.
Kirjeessään ylipäällikölle 22.9.1941 Keitel selosti laajasti Heeresgruppe Nordin hidasta etenemistä. Vastauskirjeessään Keitelille ( Hitlerille ) marsalkka laajasti selitti niitä ylivoimaisia vaikeuksia joiden keskelle Suomen ylirasitettu talouselämä oli joutunut.
Vanhempien ikäluokkien kotiuttaminen oli välttämätöntä elinkeinoelämän palvelukseen täydellisen romahduksen estämiseksi. Ennen talven tuloa hän aikoi vallata kuitenkin Karhumäen ja Petroskoin, mutta pidemmälle tähtääviä sotaliikkeitä ei Suomen ylipäällikkö pitänyt mahdollisina sen paremmin Kannaksella kuin Syvärilläkään.
Mannerheimin kirjeen saapuessa Johtajan päämajaan, Heeresgruppe Nordin asema oli muuttunut erittäin kriitilliseksi. Syyskuun 26.päivän iltana Heusinger soitti OKH:sta Erfurthille Mikkeliin
ilmoittaen tilanteen Pähkinälinnan itäpuolella kärjistyneen äärimmilleen.
Siksi kenraali Halder piti erittäin toivottavana, että suomalaisten oikealle siivelle Syvärille sijoitettu Engelbrechtin divisioona
saisi käskyn ryhtyä näennäisiin hyökkäysvalmisteluihin, sitomalla ja saada venäläisten huomiota sinne suuntaan.
Tämä kuulosti jo varsinaiselta hätähuudolta. Mannerheim lupasi tehdä voitavansa.
Ennen kuin suomalaiset ehtivät ryhtyä toimiin venäläisten vastahyökkäykset laimenivat ja tasapaino Laatokan eteläpuolella palautui.
Operaatio Taifunin edetessä kohti Moskovaa v. Leebin onnistui ottaa rintamasta 2 panssari ja 2 motoroitua divisioonaa käsittävän XXXIX AK hyökkäykseen kohti itää. Tarkoituksena vallata Tihvinä edetä sieltä pohjoiseen yhteyden saamiseksi Karjalan Armeijaan ” Kädenlyönti Syvärillä ” oli vihdoin toteutettava. Mikä samalla merkitsi Leningradin täydellistä eristämistä.
Hitlerin käskystä hyökkäys lähti liikkeelle 16.10.1941. Neuvostojoukot, joissa ei havaittu mitään heikkenemisen merkkejä tekivät ankaraa vastarintaa ja vajaa viikon kulutta alkoivat syyssateet toden teolla.
Panssarit upposivat liejuun ja jäivät jälkeen, fyysisesti ja psyykkisesti loppuun kuluneiden saksalaisten joukkojen rämpiessä jalan sateessa pitkin mutaisia teitä.Führerin päämajaan kutsuttuna v. Leeb kaikesta huolimatta halusi jatkaa hyökkäystä, ei kuitenkaan pidemmälle kuin korkeintaan Tihvinään saakka.
Marraskuun 9 päivänä saksalaiset viimeisillä voimillaan saivat kaapatuksi Tihvinän kaupungin joutuakseen siellä sen jälkeen miltei saarroksiin. Nyt kääntyivät katseet jälleen Mikkeliin, ja 18.11.1941 OKH pyysi Heeresgruppe Nordin tukemiseksi.
163.D:n lisäksi olisi toivottavaa että myös suomalaisia joukkoja osallistuisi operaatioon, jonka olisi ulotuttava ainakin Ojattijoelle saakka.
Erfurthin keskustellessa samana iltana suunnitelmasta Hanellin kanssa tämä suhtautui ajatukseen viileästi. Heeresgruppe Nordin pysähtynyttä hyökkäystä ei ollut mahdollista saada käyntiin suomalaisten toimesta. Heidän voimansa eivät riittäneet divisioonien ollessa kuluneita ja väsyneitä.
Joulukuun 1 päivänä 1941 Heeresgruppe Nord teki tilanteesta johtopäätöksensä todeten , ettei yhteyden saaminen suomalaisiin ollut enää puhettakaan, ja viikkoa myöhemmin v. Leeb antoi
XXXIX AK:n komentajalle valmistautua Tihvinän evakuoimiseen kun oli saanut siihen Hitlerin luvan.
Keitel ja Halder olivat kieltäneet v. Leebiä vetäytymästä ilman ko. lupaa, koska Hitler oli päättänyt pitää Tihvinän. Keitel lisäsi vielä suomalaisten olevan valmiina ottamaan yhteyden omalta suunnaltaan.
Avunpyyntö oli epäonnistunut Mikkelissä, on Keitelin lausunto otettava tekohengitykseksi epätoivoiseen tilanteeseen joutuneelle armeijaryhmälle.
Todellisuudessa tapahtumien nopeus oli ylittänyt Hitlerin ohjeet. Joulukuun 9.päivänä saksalaiset heitettiin pois Tihvinästä ja vastoin Itä-Preussin päämajasta satelevia ohjeita vetäytyminen jatkui paonomaisena Olhavanjoen linjalle saakka joka Hitlerin käskystä oli pidettävä viimeiseen mieheen saakka.
Samaan aikaan operaatio Taifun jäätyi kiinni Moskovan edustalle. Idän sotaretken kulminoitumispiste oli saavutettu.
Operaatio Taiffun tuli Hitlerin tärkeiimmäksi tavoitteeksi 16.10.1941 ja Leningrad sai jäädä sivustalle.
Operaatio lohenpyynti, olisi onnistuakseen tarvinnut Leningradin valtausta ja sieltä vapautuvia voimien siirtoa pohjoiseen. ( Dietlin ehdotukseen Erfurth). " Tai JOS Kannaksen suomalaiset joukot vaihdettaisiin SAKSALAISIIN. Dietl saattoi näkemykset Rovaniemellä 13.7.1942 vierailleen Jodlin tietoon joka esitteli asian Johtajan päämajassa.
Fyhrerin yleisohjeessa 21.7.1942 hyökkäys oli ylittänyt voimallaan kaikki odotukset. Tämä antoi aihetta uskoa että Stalini yhteydet Kaukasian öljylähteille ja Persiaan lännen materiaali
varastoille oli saatu tukituiksi.
Nyt oli otettava seuraavaksi suunnaksi pohjoinen, mikä tapahtuisi parhaiten Lapin Vuoristoarmeijan hyökkäyksellä oman ehdotuksensa mukaan vielä kuluvana syksynä Kantalahteen. Laskelmissa oli otettava huomioon Leningradin viimeistään syyskuussa tapahtuva valtaaminen, mikä vapauttaisi huomattavan määrän suomalaisjoukkoja uusiin tehtäviin.
Toivottavaa oli että suomalaiset liittyisivät hyökkäykseen Sorokkaan josta syystä Erfuth laitettiin tiedustelemaan asiaa Mannerheimiltä, kuitenkin Hitler korosti että operaatio Lachsfang,
Muurmannin radan katkaisu saanut vaarantaa KAIKKEI TÄRKEINTÄ TEHTÄVÄÄ, jona edelleenkin tulisi säilymään Petsamon nikkelikaivosten EHDOTON turvaaminen.
Tällä kysymyksellä nimittäin saattoi olla koko sodan ratkaiseva merkitys.
Erfuthin esittäessä asian Heinrichsille, kävi pian selville suomalaisten nuiva suhtautuminen hankkeeseen. Heinrich esitti Erfuthille että saksalaiset saapuisivat radalle ensimmäiseksi,
koska oli vaara että USA julistaa sodan Suomelle.
Mannerheim epäili koko operaatiota koska vuodenaika ei ollut otollinen. Kaikki jäi nyt riippumaan miten Leningradin kohtalo
tulee muodostumaan.
Nyt alkoi Mannerheimin vedättämisen aika. Elokuun toinen päivä valmistuneessa kirjallisessa vastauksessaan Marsalkka edellytti Muurmannin radalle menoa ensiksi Leningradin
valtaamista saksalaisten voimin, jolloin suomalaisten voimia voitaisiin suunnata Sorokkaan suunnattavaan hyökkäykseen.
Lisäksi hän vaati voimakkaita saksalaisia ilmavoimia tukemaan tuota hyökkäystä sekä tuntuvaa polttoaine täydennystä Saksasta. Mannerheimin taktiikka oli suostua näennäisesti ja samalla esittää mahdottomia vaatimuksia saksalaisille.
Lisäksi Mannerheim vaati Heeresgruppe Nordin etenevän Äänisjärven eteläpuolelle jolloin suomalaisia joukkoja voitaisiin ottaa sieltäkin suunnalta ” lohenpyyntiin ”.
OKW yritti parhaansa, Jodl tiedotti yhteysupseerille kenraali Talvelalle 15.8.1942 Mannerheimin kaikkiin ehtoihin suostuttavan, mutta Ääniselle etenemiseen oli mahdoton suostua.
Saksalaiset eivät pystyneet ylittämään edes Olhavaa, puhumattakaan tunkeutumisestaan Ääniselle. Mikäli Mannerheim pitää ehdottomasti kiinni vaatimuksistaan, oli koko
Lachsfang – operaatiosta luovuttava.
Mikkelissä taktikoitiin eikä annettu kirjallista vastausta vaan Mannerheim lähetytti Heinrichin Saksaan selvittämään suullisesti asiaa. Heinrich ja Talvela vierailivat yhdessä Johtajan
päämajassa tasoittamassa syntyneitä vastakohtaisuuksia.
Käytännössä saksalaisille annettiin ymmärtää ettei Mannerheim täysin pitänyt kiinni saksalaisten Ääniselle tulon vaatimusta.
Nyt suomalaiset jäivät odottamaan kuinka muut ehdot toteutuvat.
Hitler määräsi Leningradin valtaamisen Heeresgruppe Nordin tehtäväksi 23.7.1942. Hitler lupasi tehtävään lisävoimia
viisi divisioonaa sekä raskasta piiritystykistöä ( mm.400 – 600 millimetrin haupitseja ) vastikään Sevestopolin vallanneelta 11.Armeijalta. Armeijakunnan komentaja marsalkka von Küchler
joka oli jo aiemmin nimetty Von Leebin seuraajaksi saapui Johtajan päämajaan tekemään selkoa hyökkäyksestä.
Saamistaan vahvistuksistaan huolimatta marsalkka ilmoitti saamistaan vahvistuksistaan huolimatta suhteen olevan 1:2. Hitler totesi ettei hänellä ole antaa enempää divisioonia, sitä paitsi Küchler oli saanut käyttöönsä tykistöä mittavat määrät jota maailma ei ollut kokenut sitten Verdunin päivien.
Kaiken huipuksi Küchler totesi ettei hyökkäystä voi aloittaa ennen lokakuuta. Jodl puuttui nyt tilanteeseen todeten ajankohdan liian myöhäiseksi. Operaatio Nordlicht ei ollut itsetarkoitus
vaan operaatio Lachsfangin EDELLYTTÄMÄ ALKUNÄYTÖS.
Niinpä Hitler määräsikin muitta mutkitta Nordlichtin alkamaan viimeistään syyskuun 10 päivänä 1942. Neuvottelun tulos johti siihen että Jodl ehdotti operaation luovuttamista Krimiltä
saapuvalle sotamarsalkka von Mansteinille. Kauan epäröityään Hitler suostui ehdotukseen.
Johtaja päämajaan kutsuttuna von Manstein sai 24.8.1942 tehtäväkseen hoitaa Leningradin valtaaminen. Tutustuttuaan tehtävään Mansteinin näkemykset eivät poikenneet von Küchlerin näkemyksistä, tykistön mahdollisuuksia hän piti Leningradia vastaa huonoimpina kuin Sevestopolin valtauksessa, ja samoin jalkaväkeä ei ollut hänenkään näkemyksen mukaan riittävästi.
Mansteinin näkemyksen mukaan jos Nordlicht toteuttaminen on lainkaan mahdollista niin hyökkäyksen piti tapahtua Suomen puolelta joka tapauksessa hyökkäyksen on tapahduttava saman aikaisesti sekä etelästä että pohjoisesta.
Nyt suunnitelmia tulikin sotkemaan sitten venäläiset. Elokuun 27. päivänä 1942 alkoi heidän vastahyökkäyksensä Laatokan eteläpuolella Leningradin saartorengasta vastaan.
Nyt Heeresgruppe Nordin joukot olivatkin jäämässä mottiin Pähkinälinnan pullonkaulaan. Raivoissaan mutta voimattomana Hitlerin oli pakko ottaa divisioonia Nordlichtille varatuista
joukoista tukkimaan idässä uhkaavaa läpimurtoa.
Erfuthille ( Mikkeli )30.8.1942 osoittamassaan kirjeessä Jodl tiedotti alun perin Nordlichtille varattujen joukkojen tulleen sidotuiksi venäläisten hyökkäyksen torjuntaan, jonne oli ollut myös pakko lähettää myös Dietlille vahvistukseksi tarkoitettu ( lohenpyyntiin ) 3. Vuoristodivisioona.
Näin ollen osoittautui mahdottomaksi toteuttaa operaatio ( Lohenpyyntiä ) Lachsfangia ja siihen liittyvää suomalaisten hyökkäystä Sorokkaan kuluvana syksynä.
Saksalaiset eivät kuitenkaan menettäneet toiveitaan Leningradin suhteen. Nyt jälleen vaadittiin Suomen osallistumista Nordlichtiin ja yht aikaista hyökkäystä saksalaisten ja suomalaisten joukkojen kohtaamisen nopeuttamiseksi.
Aloitteen taustalla oli Mansteinin vaatimus hyökätä’ Leningradiin molemmilta suunnilta yhtä aikaisesti. Tilanteen päästyä jo näin pitkälle suomalaisten vastaus oli jo ennalta arvattavissa.
Erfurthin muistiinpanojen mukaan Heinrich ei salaillut tuntojaan. Mikkeli päämajassa pidettiin Jodlin ehdottamaa operaatiota POLIITTISESTI ERITTÄIN EPÄSUOTAVANA.
” Kokonaan eri asia oli Lachsfang operaatio, joka vastasi suomalaisten kansallisia toiveita .” Leningradin kanssa suomalaiset EIVÄT HALUNNET OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ.
Erfurth oli yrittänyt selittää Jodlin toiveiden olevan rajoitettuja. Heinrichin 4.9.1942 jättämä vastaus OKW:lle osoittautui odotusten mukaiseksi, mistään ei periaatteessa kieltäydytty ja
kaikkia asiaankuuluvia kohtia käsiteltäisiin positiivisessa hengessä.
OKW sai jälleen kerran vastaanottaa sirosti muotoillun kohteliaisuuskimpun jonka realiteettinen arvo saksalaisille oli kuitenkin nollan luokkaa. Kaikki kohdat jätettiin suomalaisten toimesta kirjeessä avoimiksi.
Operaatio Parkplatz
Syyskuun 18.päivänä suomalaiset saivat Talvelan kautta tiedon Jodlin ilmoittaneen saksalaisten hyökkäyksellään pyrkivän laajentamaan Pähkinälinnan käytävää ja vasta sitten kääntyä
kohti Leningradia.
Lokakuun alkuviikkoihin asti kaikki meni suunnitelmien mukaan, von Mansteinin onnistui vihdoinkin vakiinnuttamaan asemansa Laatokan eteläpuolella ja torjumaan selustauhan. Samoihin aikoihin alkoivat syyssateet ja OKW:n oli pakko määrätä Nordlicht siirrettäväksi odottamaan parempia aikoja. Ilman että operaatiosta kuitenkaan luovuttaisiin.
Hitler ei voinut luopua kuitenkaan kaupungin valtauksesta, jonka strategista ja psykoloogista merkitystä hän piti erittäin suurena. Seuraavan vuoden keväällä 13. 3.1943 hän vielä kerran antoi käskyn valmisteluihin ryhtymiseksi Leningradin valtaamiseksi.
Sotamarsalkka von Küchlerin esikunta kävi saksalaisella täsmällisyydellä työhön käsiksi ja seikkaperäinen suunnitelma muotoutui vuoden 1943 suhteellisen rauhallisen kevään aikana. Suomalaisille ei kerrottu operaatio Parkplatzista mitään.
Avunsaantiin pientä aseveljeä ei enää kutsuttu eikä uskottu, minkä vuoksi suomalaisia asiasta ei enää informoitu. Hyökkäyksen lisävoimat otettiin Heeresgruppe Mitten kaistalta Orelin – Kurskin suunnalla suoritetun vastahyökkäyksen jälkeen.
Jälleen Hitlerin laskennat pettivät.
Rintaman keskiosan hyökkäys murtui jo viikon kuluttua sen alkamisesta, heinäkuussa alkanut venäläisten vastaoffensiivi jatkui yhtämittaisena vyörynä aina kevääseen 1944 saakka. Operaatio Parkplatz sai unohtua.
Kannattaisiko ennen vastaamista lukea kysymys? Vain yksi on vastannut siihen suoraan.Ei siis kysytty hyökkäyksen pysähtymisen ja pysäyttämisen taustoja, vaan MILLOIN hyökkäys pysähtyi eli päivämääriä.
Sinänsä on ihan hyvää tietoa tarjolla. Polvinen on erinomainen tutkija.
Vastaukseni on 9.6.1944. kello 5.55.
Perustelin noilla Polvisen tutkimuksilla miten hyökkäys-sota eteni. Jos taas haluat vastauksen koska hyökkäys pysähtyi on asiaa lädettävä katsomaan siltä kannalta, koska Saksa alkoi PERÄÄNTYMÄÄN.
Suomi oli vallatuilla alueilla (hyökkäyssota)usean vuoden, joten hyökkäys tältä kannalta katsoen PÄÄTTYI silloin kun puna-armeija aloitti suurhyökkäyksensä Karjalan Kannaksella - Valkeasaaressa 9.6. 1944.kello 5.55 perjantaipäivänä. Se on varmaan oikea totuus kysymykseesi. Siitä päivästä lähtien tultiin vain takaisinpäin.
No " filosofoidaan " vähän.
Hyökkäyksen ollessa pysähtyneenä, mutta kuitenkin sen on annettava painetta ettei hyökkäys lähtisi purkamaan painetta takaisin päin.
Näin oli asianlaita koko asemasotavaiheen. Kun hyökkäyksen optimaallinen paine ei enää riitä. Seuraavaksi tapahtuu hyökkäyksessä nopea neutraali vaihe, (klo 5.55)jolloin ollaan puolustuksen ja hyökkääjän voimien ollessa tasavertaiset, kunnes kuten Valkeasaaressa puolustaja siirtyikin hyökkääjäksi.
Tärkeintä itse tapahtumien (ja tapahtumattomuuksien) jälkeen on syyt, miksi kävi niin ja näin, ja kuka/ketkä ovat vastuussa. Suomessa näistä asioista ei julkisesti puhuta, koska aineisto on arkaluonteista ja salataan loputtomiin. Vähän niinkuin Churchillin arkistot.
Mannerheimillä oli "sopimus" Stalinin ja Rooseveltin kanssa. Hän oli luvannut olla hyökkäämättä Leningradiin. Samalla hän suostui olemaan "kaikin keinoin" mahdollisimman vähän hyödyksi (oikeastaan siis mahdollisimman paljon haitaksi) saksalaisten sotatoimille. Arkisto S-32.
Näistä ei puhuta, koska marskilla on sädekehä. Sitä murretaan toki, mutta täysin väärin perustein ja epäolennaisin seikoin (vrt. seksuaalisuuntautuneisuudet yms. hölynpöly). Kaikkein oleellisinta olisi selvittää miksi sodanajan ylin sotilaallinen ja poliittinen johto oli niin naiivia kuin oli, ja miksi se petti kansan ja erityisesti kymmenettuhannet kaatuneet ja rampautuneet sotilaansa. Sotaahan käydään voiton saavuttamiseksi, ei häviötä odotellen.
ja asemasotavaiheen rajaa, mielellään päivämäärinä. Muun selittäminen menee ulos kysymyksen aiheesta.
vai Aunuksessa, vai olisiko Lapin rintama kyseessä siellä toimi saksalaisille alistettu Siilasvuon armeijakunta.
Mielestäni annoin sinulle päivämääriä joista selvisi
milloin kieltäydyttiin virallisesti saksalaisten vaatimuksista jatkaa hyökkäystä. Suomi ei ollut asialla yksin.
Kannaksella Suomen armeija pysäytti etenemisensä ja alkoi siirtyä puolustukseen 5.9.1941.
Syväriltä en tiedä tarkkaa päivämäärää, mutta syys tai lokakuussa 1941.
Maaselän kannaksella ilmeisesti (kuten joku jo taisi spekuloida) suomalaiset lopettivat etenemisen käsittääkseni 7.12.1941.
Lapin päivämääriä en tiedä myöskään, mutta etenemiset pysäytettiin ilmeisesti viimeistään syyskuussa 1941, paikoin jo aiemmin.
Kaikkialla siirryttiin heti puolustukseen ja aloitettiin sotilaiden kotiutukset (päinvastoin kuin luullaan, Suomella riitti sotilaita vielä siviilihommiinkin palautettaviksi). Asemasota alkoi, eikä hyökkäyksiä enää tehty. Puolustustaisteluja jouduttiin käymään aina silloin tällöin, isommin heti 1942 keväällä mm. Maaselän alueella ja Syvärillä.
noina aikoina. Venäläiset nimittäin huomasivat myös, etteivät suomalaiset jatka saavutetuista asemistaan
edemmäksi koskapa aloittivatkin siirrtämään joukkojaan saksalaisia vastaan.
" v.Leeb raportoi 15.9.1941 Okh:LLE VASTUSTAJAN IRROITTAVAN JOUKKOJAAN Kannaksella, ja heittävän niitä Heeresgruppe Nordia vastaan. "
25.9.1941 Mannerheim kieltäytyi sotamarsalkka Keitelille osoitetussa kirjeessään jatkamasta offensiivia Leningradin ja Syvärin suunnilla. Mannerheim kiinnitti huomiota myös pohjoisrintaman ongelmiin. ( Lähde; Ziemke, mt,s, 156. )
Viisaammat kertokoon mistä lähdeviitteestä on kysymys.
Olisikohan tästä kysymys?
Earl. F. Ziemke, Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945.
Waldemar Erfurth:n Muurmannin radan ongelma, WSOY 1952 -kirjassa kerrotaan mm.
-miksi hyökkäys pysähtyi 1941
-kuinka Saksa tarjosi Mannerheimille vielä 29.7.1944 joukkojensa ylipäällikyyttä Suomessa.
mikä Hitlerin tarkoitus oli, kun hän halusi saada Mannerheim ottamaan vastaan SuomeSSA olevien joukkojensa päällikkyyden?
Siis tapahtumien katsaus, korjatkaa jos oikein: suomi ei ollut missään vaiheessa sanonut että hyökkää saksan kanssa pietariin, mutta saksalaiset vaan odotti. elokuun lopussa pietarin suunnalla hyökkäys pysäytetttiin, mutta hyökkäykset jatkui tihvinään ja maanselän kannakselle?:o vai liittyikö kaksi yms kaupunkia pietariin? vastailkaa:)
Waldemar Erfurth:n Muurmannin radan ongelma, WSOY 1952 -kirjassa kerrotaan sivulla 18-19 tuo episodi ja lopputulemana on juuri tuo joutuminen Saksan puolustusvoimain ylijohdon alaisuuteen.
Toki liiallinen poliittinen sitoutumisenkin riskit otetaan esille.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000033202066#22000000033202066
>Mannerheimistä olisi tullut OKW:n alainen kenraali ja olisi ottanut käskyjä joko suoraan OKW:ltä - Hitleriltä tai OKH:lta. Näin Mannerheimin asema Suomen ylipäällikkönä olisi muuttunut saksalaisten käsissä palvelemaan VAIN Saksan sodan päämääriä. Ottaessaan " viran " vastaan siitä ilman muuta olisi seurannut ehdoton lojaalisuus todellista johtajaa - Hitleriä kohtaan.
Mannerheimin kategorinen toteamus 4.3.1943 Erfuthille : " Minä en hyökkää enää ( Sorokka ). Olen menettänyt liikaa väkeä.
Kuvatessaan tilannetta 20. Vuor.A:n esikuntapäällikkö kenraali Jodl - ( vanhemmalle veljelleen ) Wehrmachhtführungsstabin päällikkö Alfred Jodlille vierailtuaan OKW:ssä 16.-17.1943, hän oli todennut mielialojen muuttuneen täällä ratkaisevasti Stalingradin kukistumisen jälkeen Kolmatta valtakuntaa vastaan.