Jumalan rakkaus ja armo ovat kristillisen uskon keskeisimpiä sisältöjä. Rakkaus ei ole vain ”silloin tällöin” Jumalassa ilmenevä ominaisuus, vaan ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:16). Kristillisessä uskossa tunnustetaan, että yhden kolmiyhteisen Jumalan persoonat rakastavat toisiaan: Jumala on täynnä rakkautta. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat jakamaton rakkauden kolmiyhteys.
Jumalan rakkaus ei kuitenkaan ole vain Jumalan sisäistä rakkautta, ”itserakkautta”, vaan kolmiyhteisen Jumalan rakkaus virtaa ulos ja kohdistuu syntisiin eli pahuuteen langenneeseen ihmiskuntaan: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10).
Jeesus asetti rakkauden vaatimuksen laajemmalle kuin kukaan toinen ihmiskunnan opettaja. Jeesuksen käsky Vuorisaarnassa rakastaa vihollisia ja siunata vainoajia poikkesi sekä juutalaisten lähimmäisenrakkauden käskystä että pakanallisesta ystävän rakastamisesta (Matt. 5:43–48). Jumalan rakkautta kuvaavat myös monet Jeesuksen vertaukset, kuten kertomukset tuhlaajapojasta ja kadonneesta lampaasta.
Risti on Jumalan uhrautuvan rakkauden merkki. Se kertoo, kuinka pitkälle Jumala oli valmis menemään rakkaudesta langenneisiin ihmisiin. Myös sakramentteja pidetään Jumalan rakkauden osoituksina. Niiden kautta Jumala välittää armonsa, joka on syvää, pelastavaa ja eheyttävää Jumalan rakkautta.
Jumalan rakkaus ei kuitenkaan ole vain Jumalan sisäistä rakkautta, ”itserakkautta”, vaan kolmiyhteisen Jumalan rakkaus virtaa ulos ja kohdistuu syntisiin eli pahuuteen langenneeseen ihmiskuntaan: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10).
Jeesus asetti rakkauden vaatimuksen laajemmalle kuin kukaan toinen ihmiskunnan opettaja. Jeesuksen käsky Vuorisaarnassa rakastaa vihollisia ja siunata vainoajia poikkesi sekä juutalaisten lähimmäisenrakkauden käskystä että pakanallisesta ystävän rakastamisesta (Matt. 5:43–48). Jumalan rakkautta kuvaavat myös monet Jeesuksen vertaukset, kuten kertomukset tuhlaajapojasta ja kadonneesta lampaasta.
Risti on Jumalan uhrautuvan rakkauden merkki. Se kertoo, kuinka pitkälle Jumala oli valmis menemään rakkaudesta langenneisiin ihmisiin. Myös sakramentteja pidetään Jumalan rakkauden osoituksina. Niiden kautta Jumala välittää armonsa, joka on syvää, pelastavaa ja eheyttävää Jumalan rakkautta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei muuta.
Sakramentit ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä. Sakramentteja ovat mm, kaste ja ehtoollinen.
Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä. Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
Jeesuksen ruumis on elämän leipä
ja Jeesuksen veri on sovittanut syntimme.
Ehtoollisessa (sakramentti) saamme vastaanottaa tämän siunauksen ja muistaa Herraamme Jeesusta 'sinä päivänä jolloin hänet kavallettiin', Pitkäperjantaita 'jolloin Hänet ristiinnaulittiin', jolloin 'Hän kuoli ja haudattiin' ja jolloin 'Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä' ja jolloin Hän astui taivaaseen (Apt. 1.luku).
Joh. 6:33
Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
Joh. 6:35
Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
Joh. 6:41
Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
Joh. 6:48
Minä olen elämän leipä.
Joh. 6:50
Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Joh. 6:51
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Joh. 6:58
Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
1. Kor. 10:16
Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
1. Kor. 10:17
Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.
Joh. 6:53
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]
Joh. 6:54
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]
armovälineitä Raamatusta, koska Henki ei tarvitse välineitä,
eikä ihmiskäsiä välineitä liikuttelemaan.
Ihmistä ei pelasta tämän maailman jumalan vallasta
sekään, vaikka osaisi ulkoa kaikki ne sanat, jotka
Jeesus maan päällä kulkiessaan sanoi.
Ei sekään, vaikka joka sunnuntai istuisi jonkun
porttoseurakunnan jumalanpalveluksissa ja kuuntelisi
pappien litanioita syntien anteeksiantamisesta.
Ei sekään, vaikka kastattaisi itsensä miten monta
kertaa, tai minkälaisella vesimäärällä tahansa - joko
kokonaan tai vain kourallisella vettä.
Hänet pelastaa vain Kristuksen kohtaaminen jo täällä
maan päällä, eikä vain sitten joskus viimeisellä tuomiolla
kuoleman rajan takana.
Kristus voidaan kohdata vain yhdessä paikassa, ja se
paikka on ahtaan portin tai oven takana. Matteus
kirjoittaa ahtaasta portista ja Luukas ahtaasta ovesta:
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät
avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie
kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka
vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä
sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät
siihen kykene.
Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven.
Kun te sitten seisotte ulkona ja huudatte: 'Herra, avaa
meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.'
Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme
sinun kanssasi ja sinä opetit meidän kaduillamme.'
Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä.
Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät'."
Jeesus sanoo myös:
"Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei
enää koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää
koskaan ole janoissaan.
Kaikki, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni,
ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois.
Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja
uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä
herätän hänet.'
Huomatkaa tästä: "joka näkee Pojan." Ei siis niin, että
joka on Pojasta jotakin kuullut tai itse lukenut, vaan:
"joka näkee Pojan."
Ja ainoa Pojan näkemispaikka maailmassa on ahtaan
portin tai oven takana. Siellä hän on tälläkin hetkellä
omiansa odottamassa, jotta saisi pestä heidät puhtaaksi
ristillä vuodattamansa veren ansiosta, ja sitten tuohon
puhtaaksi pestyyn sydämeen hän on valmis jokaiselle
lahjoittamaan ikuisen elämän sinetiksi Pyhän eli
Totuuden Henkensä.
Raamatussa meille on annettu varsin selvä reittikartta
tuohon puhdistuspaikkaan. Tässä vain muutama
karttamerkki:
"Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä
Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka
häntä tottelevat."
"Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä
(piispoja ja pappeja) kuin Jumalaa. Ratkaiskaa itse. Me
emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet
ja kuulleet."
"Minä sanon teille: ellette noudata Jumalan tahtoa
paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset,
te ette pääse taivasten valtakuntaan."
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa
niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa häntä,
ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan
hänen luokseen."
Siis näin arvovaltainen taivaallinen esikunta on tuolla
ahtaan portin takana jokaista sinne saapuvaa
odottamassa.
Jumala antaa Kristuksen suorittaa puhdistuksen,
ja kun hän näin on uudestisynnyttänyt omansa taivaan
kansalaiseksi, hän myös tässä tapahtumassa leikkaa
poikki napanuoran, jolla ihminen on sidottu
vanhemmilta perittyihin synteihin, kuten Jumala
jo Mooseksesta lähtien on profeetoilleen ilmoittanut:
"Isää ei tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa
isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta
rikoksesta."
"Niinä päivinä ei sanota: "Isät söivät raakoja
rypäleitä, lasten hampaita vihloo."
Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö
raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo."
"Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun
vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen
osana, joka on syntiä tehnyt."
Ja uudestisynnytetyllä ihmisellä on vain yksi synti,
joka voi hänet kadotukseen johtaa. Se on Pyhän
Hengen pilkka:
"Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka
ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus
tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen
herjaamista ei anteeksi anneta.
Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle
annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä
vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä,
eikä tulevassa maailmanajassa."
Tässä Kristus leikkaa poikki vuosituhansia ihmisiä
rasittaneen perisynnin ketjun, jolla paratiisin
ensimmäisestä herätyskokouksesta lähtien on Saatana
ihmiset tähän liittoonsa liittänyt.
Tuossa kokouksessahan Saatana sai oveluudellaan
ihmiset noudattamaan hänen tahtoaan. Ja joka sama
herätysmenetelmä on toistunut sukupolvesta toiseen,
kun aina vain uusia antikristuksia ja vääriä profeettoja
ilmaantuu. Jotka sitten taas aivan uusilla menetelmillä
kumoavat Jumalan määräyksiä, ja tuovat niiden tilalle
omat, ihmisiä miellyttävät oppinsa. Näin yksinkertainen
tuo kaava on:
"Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra
Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala
todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään
puutarhan puusta?"
Ja kun se sitten lipevin sanoin ylisti omaa Jumalan
tuntemustaan, niin ei suinkaan ollut ihme, että:
"Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä
ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se
antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja
antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan
ja mieskin söi."
Tämän tapahtuman takia tällä reittikartalla on
tällainenkin merkintä:
"Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis
luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja
lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta
elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni,
ei voi olla minun opetuslapseni."
Tuon ahtaan portin takana sitten tapahtuu se, jonka
Paavalikin sai kokea, ja josta hän Titukselle kirjoitti:
"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja
tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten
himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja
kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme hyvyys ja
rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti
meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan
pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät
puhtaaksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki
uudisti meidät.
Tämän Hengen hän runsaana vuodatti meidän päällemme
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me
hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja
saisimme osaksemme ikuisen elämän niin kuin toivomme."
Tämä tapahtuma on myös se ainoa tapahtuma ihmisen
elämässä, jossa hän juo Kristuksen veren ja syö hänen
ruumiinsa, kuten Kristus itse sanoi:
"Totisesti, totisesti; ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
Saatana on tietenkin tälle rajulle tapahtumalle tuonut
oman ja ihanan versionsa, jonka varmaan jokainen
näiden palstojen keskustelija on jossakin elämänsä
vaiheessa nauttinut.
Se on tämän lavean tien jumalan helppo ja halpa kopio:
pieni viinitilkka ja pahvinmakuinen öylätti. Mutta
tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu.
Tästä Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen yhteisestä
taivaaseenkelpuutustarkastuksesta onkin sitten helppo
lähteä jatkamaan matkaa, kun ihminen on tankattu koko
totuudella, kuten luvattu olikin:
"Kun Totuuden Henki tulee, te tulette tietämään
koko totuuden.
Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen,
minkä kuulee ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille
ilmoittaa, hän saa minulta."
Kun Kristus sitten näin puhdistetun ja tankatun ihmisen
lähettää tämän maailman jumalan valtakunnan ihmisten
keskelle, hän onkin täällä vieraan valtakunnan vakooja,
valheelle vaarallisen vihollisen sanansaattaja,
ja siksi Jeesus niin monesti muistutti omiansa tästä
heidän osakseen tulevasta kirouksesta:
"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet
osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan,
niin kuin en minäkään kuulu."
"Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi,
teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu tähän maailmaan,
koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut,
ja siksi maailma vihaa teitä."
"Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa,
mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan,
mutta tuskanne muuttuu iloksi.
Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen
hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei
enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että
ihminen on syntynyt maailmaan.
Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä
uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota
kukaan ei voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette
kysy minulta mitään."
Ei tarvitse kysyä, koska ei ole mitään kysyttävää,
kun hän on jo täällä maan päällä paljastanut koko totuutensa.
Kuten nyt tämän ahtaan portin ja oven
salaisuuden.
Tuon ahtaan portin tuskan yönä minut johdatti siitä läpi
tämä tuskanhuuto: "Herra Jeesus armahda!"
Se oli pakko huutaa tuon tuskan keskellä, kun Kristus
näytti ihmiselle kaikki hänen syntinsä ja rikkomuksensa
- joiden takia hän joutui tuon tuskien tien kulkemaan
ja verensä vuodattamaan.
Tässä paikassa on jokainen ihminen yksin se suurin
syntinen, jonka takia Kristus ristille nostettiin.
Tuolla huudolla minut pelastettiin Saatanan kahleista,
ja sillä tullaan pelastamaan kaikki muutkin,
jotka lähtevät elämässään Jumalan tahdon mukaiselle tielle.
Se huuto pelastaa, koska näin on luvattu:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä,
pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka,
niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
Tuo turvapaikka ei ole maallinen Siionin vuori
eikä maallinen Jerusalem, vaan:
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen
taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä
merta enää ollut.
Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui
taivasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin
morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.
Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen,
joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa.
Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii
heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa
ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut."
Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi. Sakramentteja ovat mm. kaste ja ehtoollinen.
Kirkon koko elämä helluntain jälkeen perustuu armonvälineiden varaan. Armonvälineiden kautta kirkko tuo ihmiset Kristuksen yhteyteen, niin että he pelastuvat synnin, kuoleman ja kadotuksen vallasta ja pääsevät osallisiksi pelastuksesta.
Armonvälineen luonne on myös ripillä ja pappisviralla, jotka Kristus asetti armon ja pelastuksen jakamisen välineiksi.
TODELLINEN PELASTUS SUNIN HÖLYNPÖLYN SIJAAN
Kristillinen näkemys pelastuksesta on tiivistetty pienoisevankeliumiin (Joh. 3:16). Isän Jumalan armo ilmenee hänen Poikansa pelastavissa teoissa. Kristus on Pelastaja, Vapauttaja. Hän lunasti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan syntiset ihmiset vapaaksi pahuuden ja kuoleman vallasta sekä sai aikaan sovinnon Isän ja luotujen välille. Pelastuksen tuo yksin Kristus, eikä muuta tietä pelastukseen ole. Ihminen pelastuu uskoessaan ja luottaessaan Kristukseen Vapahtajanaan. Tämän uskon vaikuttaa Pyhä Henki.
Pelastus käsittää kaiken, minkä kolmiyhteinen Jumala tekee palauttaessaan ihmisen yhteyteensä: lunastuksen, sovituksen, rauhan, ilon, vanhurskauden, uuden elämän ja pyhityksen. Pelastus toteutuu jo nyt uskossa osallisuutena Jumalaan ja hänen uudeksi luovaan toimintaansa. Tämän ihmiselle tarjoavat armonvälineet eli sana ja sakramentit. Uskoessaan ihminen on sovinnossa kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja elää hänen yhteydessään. Pelastuksen lopullinen täyttymys toteutuu ajallisen elämän päätyttyä taivaassa. Silloin ihminen elää iankaikkista elämää, Kristuksen valtakunnassa, jolla ei ole loppua.
Kirkon ainoa ja todellinen pappi on Kristus. Hän on kirkon kaikkien papillisten virkojen lähde. Kristus antaa täydellisesti itsensä yhdistääkseen langenneen ihmiskunnan Jumalan kanssa. Jumalan pappeus muodostuu kaikkien uskovien kuninkaallisesta pappeudesta sekä erityiseksi tehtäväksi asetetusta pappeudesta.
Jokaisesta kirkon jäsenestä tulee osallinen Kristuksen kuninkaallisesta pappeudesta. Kaikkia kristittyjä kutsutaan toimimaan tietoisesti totuuden puolesta. Pietarin ensimmäisestä kirjeestä voimme lukea: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." (1 Piet.2:9). Näin kristityt ovat erotetut Jumalan kansaksi ja osana Jumalan valtakuntaa olemme vastuussa Jumalalle. Jumalan kuninkaallisen pappeuden jäseninä kannamme kiitosta ja uhreja Jumalalle siitä, mitä Hän on antanut maailman edestä. Tehtäväksemme on asetettu julistaa todellista Jumalan sanaa.
sillä en tuonut liturgiaa, vaan totuutta.
Vanhaliitto ja laki ilmaisee Jumalan vaatimuksen.
Uuden liitton evankeliumi ilmaisee sen, mitä Jumala armosta lahjoittaa ihmiselle.
Vaikka olisit vielä pitemmän litanian vetänyt hihastasi ja sinulle ei ole Jeesuksen VEREN merkkiä,
et pelastu;
Joh. 6:53
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]
Joh. 6:54
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]
olla yksimielinen, sillä se tulee totuudesta. Aamen.
Ja maasta sinä olet tullut...