Asiasta rupeaa näkymään monenlaista kansanperinnettä ja sävellystä. Oliko se nyt Valkeasaaren kirkonkylän tienoilla, Lempaalassa, missä kohtaa. Joku tuossa väitti sen olleen Toksovassa asti. Oliko muka?
Mihin asti jatkosodan rintama
ulottui Kannaksella?
241103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jatkosodassa joukot kaivautuivat Kannaksella siihen, missä olivat, kun tuli käsky pysäyttää hyökkäys. Paikoin oltiin NL:n puolella mm. Lempaalassa. Katso Pääaseman kulku mistä tahansa kesää 1944 käsittelevästä sotahistoriasta.Niitä löytyy joka kirjastosta.Kuvia löytyy varmaan Wikipediastakin.
Ne asemat joihin 1941 pysähdyttiin, eivät kelvanneet kunnolliseksi puolustuslinjaksi. Olisi pitänyt ajatella ne Leningradiin suuntautuvan hyökkäyksen lähtöasemiksi! En epäile hetkeäkään, ettei Leningradia olisi voitu kukistaa saksalaisten ja suomalaisten yhteisellä operaatiolla. Tosin paras vaihtoehto olisi ollut "kädenlyönti Syvärillä" -tyyppinen kohtaaminen jossain Tihvinästä pohjoiseen.
Jos saksalaiset olisivat kyenneet hyökkäämään Moskovaa kohti yhtä aikaa koillisesta ja kaakosta, kaupungin kukistuminen olisi ollut varma. Saksalaiset olisivat vielä joutuneet kestämään puna-armeijan vastahyökkäyksen, mutta sen epäonnistuttua neuvostoarmeija olisi voitu murskata kesällä 1942. Sen moraali olisi joka tapauksessa kärsinyt Moskovan menetyksen myötä korvaamattoman vahingon.
Voitto oli lähellä 1941 ilman suomalaisiakin. Miten olisi käynyt, jos Mannerheim ja Ryti olisivat todenteolla sitoneet Suomen Saksaan ja vakuuttuneet Neuvostoliiton murskaamisen välttämättömyydestä jopa raskaiden suomalaisuhrien hinnalla? Opportunistit päättivät odottaa ja katsoa, tajuamatta että käytiin Euroopan historian ratkaisevaa kamppailua. Itä ja länsi vastakkain, kuten hunnien, mongolien ja turkkilaisten laumojen aikoinaan hyökätessä Eurooppaan.
Herää, Eurooppa!
EUROPEAN LIBERATION FRONT
Ei taida virastån provokaatiot oikein purra kun
samasta asiasta tulee jo 304. provokaatio - ja
vain vuoden sisällä!
..hän jo haavekuvistasi, arvon E.L.F...!
Tuo mitä olisi tapahtunut jos Leningrad olisi kukistunut jää ikuiseksi arvoitukseksi. Hitler , kenraaleineen on vastuussa siitä että lopputulos oli tuo mikä nyt tunnetaan ; suomalaisten niskoille sitä on turha yrittää vierittää.
Suomen silloin käytettävissä olleilla resursseilla ei itärintaman voimatasapainoa olisi pystytty juurikaan muuttamaan. Suomalaisten voimin ei saksalaiset voineet voittoa odottaa , mutta suomalaiset saattoivat odottaa voittoa saksalaisten voimin. Ainoastaan tuon Leningradin kukistamiseen olisi suomalaisjoukoilla ollut jotakin sanomista - tosin tuokin olisi ollut aikamoinen itsemurhayritys suomalaisten puolelta, rynnätä suurkaupunkiin vahvasti linnoitetun vyöhykkeen läpi katutaisteluihin ; ILMAN raskasta hyökkäyskalustoa ,ILMAN riittävää ilmatukea ja ILMAN riittävää raskasta tykistöä.
Lopputulos tuollaisesta hyökkäyksestä olisi varmasti vieläkin nähtävissä jokaisella suomalaisella kirkkomaalla sankarihaudoissa , joissa joka kivessä olisi 80 % enemmän nimiä ja näiden lisänimien kohdalla lukisi kauniisti että :
" antoi henkensä puolustaessaan isänmaataan Leningradin rintamalla kesällä 1941..."
Suuri arvoitus on tuo miksi suomalaisjoukkoja ei PAKOTETTU saksalaisten toimesta suorittamaan hyökkäystä kannakselta kesällä 1941. Von Mannstein tuon sanoi suoraan , tosin silloin kun tuo oli jo liian myöhäistä " Leningrad olisi kukistettavissa vain ja ainoastaan myös kannaksen puolelta samaan aikaan suoritettavalla hyökkäyksellä..."
Ehkä suomalaisten pelastus oli tuo saksalaisten voitonvarmuus - vauhtisokeus. Odotettavissa oleva voitto oli helppo ja kaikkia voiton hedelmiä ei tahdottu jakaa muiden kanssa.
"Voitto oli lähellä 1941 ilman suomalaisiakin. Miten olisi käynyt, jos Mannerheim ja Ryti olisivat todenteolla sitoneet Suomen Saksaan ja vakuuttuneet Neuvostoliiton murskaamisen välttämättömyydestä jopa raskaiden suomalaisuhrien hinnalla? "
-Niin tuo voitto oli saksalaisten itsensä mielestä selvä ja tuo olikin sitten meidän muiden pelastus. Euroopan voitto varmistui USA:n liityttyä sotaan mukaan liittoutuneiden rinnalla - kaikkine resursseineen.
Saksalaisten voitto tuossa sodassa ei olisi tarkoittanut Euroopan voittoa.
"Ainoastaan tuon Leningradin kukistamiseen olisi suomalaisjoukoilla ollut jotakin sanomista - tosin tuokin olisi ollut aikamoinen itsemurhayritys suomalaisten puolelta, rynnätä suurkaupunkiin vahvasti linnoitetun vyöhykkeen läpi katutaisteluihin ; ILMAN raskasta hyökkäyskalustoa ,ILMAN riittävää ilmatukea ja ILMAN riittävää raskasta tykistöä."
Venäläisten puolustus oli sekaisin syyskuun alussa 1941. Sotilaalliset edellytykset olivat olemassa. Poliittinen tahto puuttui. SUOMALAISTEN olisi pitänyt pyytää SAKSALAISIA kiirehtimään Leningradin valtausta!
"Euroopan voitto varmistui USA:n liityttyä sotaan mukaan liittoutuneiden rinnalla - kaikkine resursseineen."
Ilman USA:ta koko sotaa ei olisi edes syttynyt. Amerikkalaiset ja venäläiset eivät saapuneet pelastamaan vaan miehittämään. Roosevelt oli alun alkaenkin päättänyt, että Saksa on tuhottava. Ongelmana oli vain se, että suuri osa amerikkalaisista oli toista mieltä ja kannatti isolationismia. Siksi Rooseveltin oli provosoitava Japani hyökkäämään Pearl Harboriin saadakseen sotansa. Se tapahtui öljysaarron avulla, joka ei jättänyt japanilaisille enää vaihtoehtoja. Roosevelt sai sotansa. Pääviholliseksi määriteltiin heti Saksa. Kun kolme suurta sopivat "ehdottoman antautumisen" vaatimuksesta Saksalle, kyse oli sen tunnustamisesta että liittoutuneet kävivät TUHOAMISSOTAA.
Herää, Eurooppa!
EUROPEAN LIBERATION FRONT
..se vasta paras puhuja propagandasta! Heh ...
voittamaan sodan, elleivät oli kesällä 1941 hyökänneet Neuvotoliittoon. Englanti ei olisi kestänyt monta vuotta.
"Jatkosodassa joukot kaivautuivat Kannaksella siihen, missä olivat, kun tuli käsky pysäyttää hyökkäys. Paikoin oltiin NL:n puolella mm. Lempaalassa. "
Linjaa oikaistiin Rajajoesta poiketen Lipolan mutkasta Lempaala-järven tienoolle, jolloin se lyheni noin 10 km.
Tuossa näkyy jo kohtuullisesti, ensin kokonaistilanne, sitten 1941 ja 1944 tilanteet:
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/44EtulinjanJoukotMolemmillaPuolilla.html
Karjalan Kannaksen länsiosa ja suomalaisten hyökkäysliikkeet 1941
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41KannaksenL%E4nsiosa.html
Ja takaisin...
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/44KannasTapahtumat9-20.6.html
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/Jatkosota_Kartat_cat001.html
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/Jatkosota_Kartat_cat002.html
Valkeasaaren kirkonkylää myöten ja Lempaalanjärven länsirannalle. Lumisuon reunaan. Miikkualaisissa taisi noudatella rajaa.
Tämä onkin syytä muistaa aina.
Niillä kulmilla pojat käytti kiljujaan.
http://public.blu.livefilestore.com/y1pvR19tXJAevXQNXc6J7b9S0sWpZWVe1N96X9VuRbsGFD48Bc6mUoOxR-wzRRuU0sRtTWspfzFQJJ2jIa-HivgjQ
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Continuation-War-defensive-lines.png
Poijaat veistelivät lamppujen jalkoja - kahden ja puolenvuoden ajan.
http://www.kymensanomat.fi/Kulttuuri---Kirjat/2007/10/23/Viestej%E4+jatkosodan+Kannakselta/200734204187/55
Pääministeri Paavo Lipposen rajat sodan loputtua meni näin:
"Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle"
Helge Seppälä:
Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja
Gummerus 1998 ISBN 951-20-5321-7
Tämä on siis sanatarkka lainaus Seppälän kirjasta, jossa sivulla 178 kerrotaan pääministeri Paavo Lipposesta seuraavasti:
>>Pääministeri Paavo Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkeä sanoen: "Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden."
Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin paljon ennen nykyistä rajaa. Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.>>
Helge Seppälä kirjoitti samaisessa kirjassa olleensa ITSE paikalla kuuntelemassa Paavo-pakkoruotsittan pitämän puheen, jossa tuo pääministeri "Lipposen uusi rajalinjaus esiteltiin!"
Eihän tuo nyt ole kummoinen asia käydä itse katsomassa. Siellä ne asemat ovat edelleen. Minä ainakin tein viime kesänä autolla päivän keikan. Läksin aamulla Vaalimaalta ja tulin iltamyöhällä takaisin. Ihan vapaasti sai ajella, mutta ilman uutta karttaa ei kyllä pärjää.
Monessa kohdassa olivat yllättävän lähellä toisiaan.
-----Opportunistit päättivät odottaa ja katsoa, tajuamatta että käytiin Euroopan historian ratkaisevaa kamppailua. Itä ja länsi vastakkain, kuten hunnien, mongolien ja turkkilaisten laumojen aikoinaan hyökätessä Eurooppaan.------
Tällä kertaa se hunnilauma tuli vaihteen vuoksi lännestä itään.
Kyllä Puna-Armeija tuli idästä Eurooppaa tuhoamaan.
Tietääkseni Saksa ja sen liittolaiset hyökkäsivät itään kesäkuussa -41. Puna-armeija pysähtyi siihen kun natsi-elukka antautui. Onko sinulla toisenlaista tietoa ?
Ei pysähtynyt. Valtasi esimerkiksi Bornholmin Tanskalta (!) Saksan antautumisen jälkeen.
" Puna-armeija pysähtyi siihen kun natsi-elukka antautui. Onko sinulla toisenlaista tietoa ?"
On toki! Puna-elukka pysähtyi liittoutuneiden keskenään sopimalle rajalinjalle ja orjuutti koko Itä-Euroopan valtiot ja kansat 45:n vuoden ajaksi elämään raakalaismisissa poliisi- ja orjavaltioissa!
Mutta tämäkään ei vielä riittänyt Stalinille vaan hänellä oli suuria suunnitelmia!
Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884
Potsdamin konfrenssi 16.7.1945
Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on varmaan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”
Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.
Paasikivikin laati jo puheen valmiiksi Leningradin valtauksen kunniaksi. Sitä puhetta hän ei kuitenkaan koskaan pitänyt. Olisipa ollut hauska tietää mitä tuon "erehtymättömän ulkopolitiikan mestarin" ja "reaalipolitiikon" puhe oikein sisälsi.
Hauskoja ovat varmaan sekä monet PTÄMÄTTÖMÄT että myös pidetyt puheet!
Esim. Stalinin kuoltua on Suomessa varmasti muutamakin taho pitänyt ylistäviä puheita diktaattorille!
Terijoen hallituksen puheenjohtajan ja ulkoministerin Otto Willle Kuusisen puhe Helsingin voitonparaatissa olisi niin ikään mielenkiintoinen tutkittavaksi.
Pitämätön puhe sekin, vaikka takana oli kerrassaan pitelemättömäksi kehuttu työläisten ja talonpoikain punainen armeija, jolle oli annettu käsky Suomen valloittamisesta.