kolme-enkeliä ARMOMURHA-ajattelija?

JEESUS-SUKU

Mutta Jeesus-suku eläöä ja voi hyvim Maan päällä vielä yli tuhat vuoitta.


Jes. 53:10    Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.   

Sak 14:16

Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.   


Bongasin hyvän kirjoituksen fariseusten suku -tutkimuksesta . . .


Loppu tulee ylifariseuksille
Kirjoittanut: Palkanmaksun aika 12.3.2008 klo 23.35

Matteus 21 povaa loppua fariseusten suvulle ja
vallalle!!!

Matteus 21:41-42

41 He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun
ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille,
jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan."

42 Jeesus sanoi heille:
"Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.
[Ps. 118:22,23; Ap. t. 4:11; 1. Piet. 2:4]

Matteus 21:43

"Tämän takia minä sanon teille,
että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois
ja annetaan kansalle,
joka tekee sen hedelmiä.

Matteus 21:44-45


45 Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.

46 He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. [Matt. 14:5]

Loppu tulee, lopputili


Mutta Jeesus-kansa saa tuomiosta riemuvoiton:
Jaak 2:12-13
12
Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. [Jaak. 1:25]
13
Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. [Matt. 5:7 ]

Armias armahdettu

Kyllä AVK Filosofian mukaan ovat maailman suurimmat Dictaattorit vielä pyhäkoulu poikia AVK Filosofisen ajattelun mukaan. Onkohan sielun vihollisen antama ymmärrys sokaisut hänen mielensä kokonaan. Eihän meitä rakastava jumala ole mikään kauhukammioiden rakentaja joka nauttisi luotujensa loppumattomasta kidutuksesta. Tämä AVK tarina on liian paksua tavalliselle maailman matkaajalle. Siis liian suuri satu nieltäväksi!

Jo Jumalan asettama esivltakin tuomitsee
kanssaihmisiä vastaan rikkoneita elinkautiseen.
Kuinka sitten Jumala soisi armomurhan niille,
jotka ovat lausumassa kadotustuomioita vaikkapa
kristityille ja vain siksi, että nämä pyhittävät
päiviään - vaikkapa sunnuntain - Herralle!

Mutta kolme-enkeliä lupailee petollisesti armomurhaa, vastuuvapautta.

vai on Jumala armomurhaaja, jos hän hävittää syntiset. Hohhoijaa sentään.

Tässä Antille helvettioppia opinkohdasta 27:

Perusluonteiset opinkohdat 27
TUHATVUOTISKAUSI JA SYNNIN LOPPU

Saatana ja syntiset hävitetään. Heti tuomion julistamisen tapahduttua Saatana enkeleineen ja häntä seuranneet ihmiset saavat rangaistuksensa. Heidän on kuoltava ikuinen kuolema. "Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki" (Ilm. 20:9). Kaupungin ulkopuolella oleva maakin näyttää sulavan; siitä tulee suuri tulinen järvi. Tämä on se päivä, "jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan" (2.Piet. 3:7). "Herran kostonpäivä" (Jes. 34:8), jolloin hän tekee 'oudon työnsä' (Jes. 28:21) tuhotessaan vihollisensa, on koittanut. "Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen" (Ilm. 20:15). Paholainen ja hänen apulaisensa kärsivät saman kohtalon (Ilm. 20:10).

Koko Raamatun ilmoitus tekee hyvin selväksi, että tämä "toinen kuolema" (Ilm. 21:8), jonka jumalattomat joutuvat kärsimään, merkitsee heidän täydellistä hävittämistään. Mistä sitten on tullut käsitys ikuisesti palavasta helvetistä? Huolellinen tutkiminen osoittaa, että Raamattu ei opeta sellaisen helvetin tai piinan olemassaoloa.

1. Helvetti. Raamatun opetuksen mukaan helvetti on "rangaistuksen ja hävityksen paikka ja tila, jossa ne, jotka hylkäävät Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen, kärsivät iankaikkisen tulen vaikutuksesta toisen kuoleman."

(Sana 'helvetti' esiintyy suomalaisessa raamatunkäännöksessä vain Uudessa testamentissa ja on käännös kreikan kielen sanasta geenna, gehenna. Sana esiintyy yhtä poikkeusta (Jaak. 3:6) lukuunottamatta vain evankeliumeissa: Matt. 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mark. 9:43, 45, 47; Luuk. 12:5. - Suom. huom.)

Kreikan sana geenna on peräisin heprean sanoista Ge Hinnom, 'Hinnomin laakso' - Jerusalemin eteläpuolella sijaitseva rotko. Siellä israelilaiset olivat toimittaneet pakanallisia riittejä polttamalla lapsia Moolokille (2.Aikak. 28:3; 33:1,6). Jeremia ennusti, että tämän synnin tähden Herra tekisi laaksosta Murhalaakson, jonne israelilaisten ruumiita haudattaisiin kunnes niille ei olisi enää tilaa. "Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita" (Jer. 7:32,33; 19:6; Jes. 30:33). Jeremian profetia epäilemättä johti israelilaiset pitämään Ge Hinnomia jumalattomien tuomion paikkana, rangaistuksen ja häpeän kammottavana paikkana.

Myöhemmin rabbiininen traditio mainitsee sen raatojen ja jätteiden polttopaikkana.

Jeesus käytti Hinnomin tulta vertauskuvana helvetin tulesta (ks. esim. Matt. 5:22; 18:9). Siten Hinnomin liekit kuvasivat viimeisen tuomion kuluttavaa tulta. Jeesus totesi, että helvetin tuli pystyy hukuttamaan sekä sielun että ruumiin (Matt. 10:28; vrt. Luuk. 12:5).

Millainen on luonteeltaan helvetin tuli? Palavatko ihmiset helvetissä ikuisesti?

2. Jumalattomien kohtalo. Raamatun mukaan Jumala lupaa ikuisen elämän vain vanhurskaille. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä (Room. 6:23).

Raamattu opettaa, että jumalattomien kohtalona on tuho (Ps. 37:9,34), he tuhoutuvat (Ps. 37:20; 68:3). He eivät elä ikuisesti tietoisuuden tilassa, vaan heidät poltetaan (Mal. 3:19; Matt. 13:30,40; 2.Piet. 3:10). Heistä tehdään loppu (Ps. 145:20; 104:35), heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus (2.Tess. 1:9).

3. Ikuinen rangaistus. Puhuessaan jumalattomien rangaistuksesta, Uusi testamentti käyttää sanoja 'ikuinen', 'iankaikkinen'. Ne on käännetty kreikan kielen sanasta aioonios, ja niitä käytetään sekä Jumalasta että ihmisestä puhuttaessa. Väärinkäsityksen välttämiseksi on muistettava, että aioonios on merkitykseltään suhteellinen. Kun Raamattu käyttää sanaa aioonios (iankaikkinen, ikuinen) Jumalasta, se merkitsee että hänen olemassaolonsa on päättymätön - sillä Jumala on kuolematon. Mutta kun tätä sanaa käytetään kuolevaisista ihmisolennoista tai katoavista asioista, se merkitsee niin pitkää aikaa kuin henkilö elää tai asianomainen esine on olemassa.

Esimerkiksi Juudaksen kirjeen 7. jakeessa sanotaan, että Sodoma ja Gomorra kärsivät "iankaikkisen tulen rangaistusta" (VKR). Kuitenkaan nuo kaupungit eivät enää pala. Pietari kirjoitti, että tuo tuli poltti nuo kaupungit "poroksi" (2.Piet. 2:6). "Ikuinen" tuli paloi niin kauan kuin oli jotain palamatta, ja sitten tuli sammui (ks. myös Jer. 17:27; 2.Aikak. 36:19).

Samoin kun Kristus lähettää jumalattomat "ikuiseen tuleen" (Matt. 25:41), heidät poltetaan "sammumattomassa tulessa" (Matt. 3:12). Vasta sitten kun tuli on polttanut kaiken eikä mitään ole jäänyt palamatta, tuli sammuu.

Kun Kristus puhui "iankaikkisesta rangaistuksesta" (Matt. 25:46), hän ei tarkoittanut ikuista rankaisemista. Hän tarkoitti sitä, että samoin kuin "iankaikkinen elämä jatkuu halki ikuisuuden loppumattomien aikakausien, myös rangaistus on iankaikkinen - ei ikuisesti kestävää tietoista kärsimistä, vaan rangaistus, joka on lopullinen. Tuon rangaistuksen kärsivien loppu on toinen kuolema. Tämä kuolema on ikuinen, siitä ei ole eikä voi olla mitään ylösnousemusta."

Kun Raamattu puhuu "iankaikkisesta lunastuksesta" (Hepr. 9:12, VKR) ja "iankaikkisesta tuomiosta" (Hepr. 6:2), se viittaa lunastuksen ja tuomion ikuisiin tuloksiin - ei loppumattomasti jatkuvaan lunastamiseen tai tuomitsemiseen. Samoin kun Raamattu puhuu ikuisesta tai iankaikkisesta rangaistuksesta, se puhuu rangaistuksen tuloksesta eikä rankaisemisesta. Se kuolema, jonka jumalattomat kuolevat, on lopullinen ja ikuinen.

4. Kidutetaan aina ja ikuisesti. Myöskin Raamatun käyttämä ilmaisu "aina ja ikuisesti" (Ilm. 14:11; 19:3; 20:10) on antanut aihetta päätelmälle, että Saatanan ja jumalattomien rankaisemisprosessi jatkuisi kautta ikuisuuden. Mutta tässäkin alkutekstin sanonnan merkitys on riippuvainen siitä, mistä tai kenestä on kysymys. Kun puhe on Jumalasta, sen merkitys on absoluuttinen - sillä Jumala on kuolematon; mutta kun puhe on kuolevaisista luoduista, sen merkitys on rajoitettu.

Raamatun kuvaus Edomin rankaisemisesta antaa hyvän esimerkin tästä. Jesaja sanoo, että Jumala muuttaisi maan "palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen" (Jes. 34:9,10). Edom hävitettiin, mutta ei se enää pala. Sen hävityksen "iankaikkisuus" kesti kunnes tuho oli täydellinen.

Kaikkialta Raamatusta voimme selvästi havaita, että käsitteellä "ainiaan" on rajansa. Vanha testamentti sanoo, että orjan on palveltava isäntäänsä "ainiaan" (2.Moos. 21:6), että Samuel - poikanen sai jäädä pyhäkköön "ainiaaksi" (1.Sam. 1:22, VKR; uusi kirkkoraamattu suomentaa sanonnan alkutekstin todellisen merkityksen mukaisesti: "koko elämänsä ajaksi") ja että Joona ajatteli joutuneensa kalan vatsaan "ainiaaksi" (Joona 2:7), "iankaikkisesti" (VKR). Uusi testamentti käyttää sanontaa samalla tavoin: esimerkiksi Paavali neuvoi Filemonia ottamaan vastaan Onesimuksen, jotta tämä saisi asua hänen luonaan "ikuisesti" (Filem. 15). Kaikissa näissä tapauksissa sanonnat 'ainiaan' ja 'ikuisesti' tarkoittavat: 'niin kauan kun asianomainen elää'.

Psalmissa 92:8 sanotaan, että jumalattomat "tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi". Ja ennustaessaan suuresta lopullisesta maailmanpalosta Malakia kirjoittaa: "Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta" (Mal. 3:19).

Kun jumalattomat - Saatana, pahat enkelit ja katumattomat ihmiset - ovat kaikki hävitetyt tulella, enää ei ole käyttöä Kuolemalle eikä Tuonelalle. Nekin Jumala hävittää ainiaaksi (Ilm. 20:14).

Raamattu tekee siis hyvin selväksi, että rangaistus, ei rankaiseminen, on ikuinen - toinen kuolema. Tästä rangaistuksesta ei ole ylösnousemusta, sen vaikutukset ovat ikuisia.

Arkkipiispa William Temple oli oikeassa kun hän lausui: "Yhden asian voimme sanoa varmuudella: ikuinen piina ei kuulu kuvaan. Jos ihmiset eivät olisi omaksuneet kreikkalaista ja epäraamatullista käsitystä yksilön sielun luontaisesta häviämättömyydestä ja sitten lukeneet Uutta testamenttia tuo käsitys valmiina mielessään, he olisivat omaksuneet siitä (Uudesta testamentista) opin annihilaatiosta eikä ikuisesta piinasta. Raamattu nimittää tulta ikuiseksi, ei siihen heitettyä elävää olentoa."

Kun Jumalan lain rikkomisesta säädetty rangaistus on täysimääräisesti toimeenpantu oikeuden vaatimukset on tyydytetty. Nyt taivas ja maa julistavat Herran vanhurskautta.

5. Rangaistuksen periaate. Kuolema on lopullinen rangaistus synnistä. Syntinsä vuoksi kaikki, jotka kieltäytyvät Jumalan tarjoamasta pelastuksesta, kuolevat ikuisen kuoleman. Mutta jotkut ovat tehneet syntiä julkeasti, demonisesti nauttien siitä, että ovat tuottaneet toisille kärsimyksiä. Toiset taas ovat eläneet suhteellisen moraalista, rauhallista elämää, ja heidän syyllisyytensä on pääasiassa sitä, että he ovat torjuneet Kristuksessa tarjotun pelastuksen. Onko oikein, että molemmat ihmisryhmät kärsivät saman rangaistuksen?

Kristus sanoi: "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk. 12:47,48).

Epäilemättä ne, jotka ovat kapinoineet Jumalaa vastaan eniten, tulevat kärsimään enemmän kuin ne, jotka eivät ole. Mutta meidän tulee ymmärtää heidän lopullinen kärsimyksensä suhteessa Kristuksen "toisen kuoleman" kokemukseen ristillä. Ristillä hän kantoi koko maailman synnit. Hänen kärsimänsä kuolintuskan - kuvaamattoman henkisen ahdistuksen - aiheutti synnin mukanaan tuoma kauhea ero Isästä. Samoin on kadotukseen joutuvien syntisten laita. He korjaavat sitä, mitä ovat kylväneet ei ainoastaan tässä elämässä, vaan myös viimeisessä, lopullisessa hävityksessä. Jumalan kasvojen edessä he kokevat syyllisyyttä synneistään, ja se saa heidät kärsimään sanoinkuvaamatonta tuskaa. Mitä suurempi syyllisyys, sitä suurempi tuska. Saatana, synnin alkuunpanija ja edistäjä, kärsii eniten.

Maan puhdistaminen. Kuvaillessaan Herran päivää, jolloin kaikki synnin jäljet hävitetään, Pietari kirjoittaa: "Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2.Piet. 3:10, VKR).

Sama tuli, joka hävittää jumalattomat, puhdistaa maan synnin saasteista. Tämän maapallon raunioista Jumala luo "uuden taivaan ja uuden maan". Ja Johannes jatkaa: "Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet" (Ilm. 21:1). Tässä puhdistetussa, uudestiluodussa maassa - lunastettujen ikuisessa kodissa - Jumala ei salli enää murhetta, vaivaa eikä kuolemaa (Ilm. 21:4). Lopultakin synnin aiheuttama kirous on poistettu (Ilm. 22:3).

Viitaten tulevaan Herran päivään, jolloin synti ja katumattomat syntiset hävitetään, Pietari sanoo kaikille: "Millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa." Hän perustaa toivonsa lupaukseen Kristuksen takaisintulosta ja vakuuttaa: "Meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha" (2.Piet. 3:11,13,14).

Hyvin kirjoitit Antti,Herra siunatkoon sinun elämääsi.Näinhän se on, tämän maailmanihminen ei osaa aavistaa kuinka vakava asia iäisyys on.
Jeesus puhuu selvästi helvetistä ,jossa tuli ei sammu ja paratiisista ,autuaitten henkien olopaikasta.Eikä näitten paikkojen todellisuutta muuta hiukkaakaan se että joku enemmän tai vähemmän oleva pieni ja tyhmä ihminen ne kieltää .Hän ei tiedä niistä mitään.Mutta Jeesus tietää.Hän tuli iäisyydestä ja meni iäisyyteen .Eikä Hänen suustaan ole löydetty ainoatakaan valhetta.
Älkäämme antako tämän maailman tyhjänpäiväisten viisastelijoiden petää itseämme.Iäisyys on todellisuutta.Iankaikkinen ragaistus on todellisuutta.Synnin palkka tulee kerran maksettavaksi.Ihmisten arvelut eivät merkitse mitään Jeesuksen ilmoituksen rinnalla.

niissä omissa kirjoituksissasi.. varsinkin, jos et edes näe pointtia.

Tässä vähän lisää Raamatunjakeita (voi olla samoja jakeita kun äskeisessä)

Malakia 3: 19 (UKR) ja 4:1 (VKR): ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.”

Psalmi 37: 20: Jumalattomat hukkuvat… he katoavat niin kuin savu.

68:3:… niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.

92: 8: vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho… he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi. (Häviäminen ja katoaminen ei viittaa loputtomaan olemassaoloon)

Juuda 7: Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ovat varoittavana esimerkkinä kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.

2 Piet. 2: 6: Ja hän (Jumala) poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit…

(Tässä on ”aioon” tulen rangaistus Sodomalle ja Gomorralle ja Pietarin mukaan Jumala poltti kaupungit poroksi, ne eivät enää pala)

Jesaja 34: 9,10: Edomin… maa tulee palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu… (Eiköhän Edominkin tuli ole jo sammunut…)

Jer.17:27:… tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.
2 Aikak.36:19: Babylonialaiset… polttivat kaikki sen palatsit ja tuhosivat sen kalleudet. (Tässäkin Babylonialaiset saivat poltettua ja tuhottua ”sammumattoman tulen”)

2 Moos 21: 6: .. ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan. (tässä eliniän)

Joona 2: 7: Minä vajosin alas… maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. (3 päivää)

Ilm. 21: 4,5: …kaikki entinen on kadonnut. Uudeksi minä teen kaiken. (Tämäkään profetia ei voi kokonaan toteutua, jos helvetti on ikuinen. Jumala ei silloin pysy hävittämään syntiä ja syntisiä maailmankaikkeudesta koskaan.)

Ilm. 20: 9: tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

2 Piet 3:10-12: Herran päivä on tuleva niin kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty palavat… taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!

(Näin valtavassa hehkussa kyllä luulisi jo syntispoloistenkin tuhoutuvan…)

Ilm. 20: 14: Toinen kuolema, tulinen järvi

Ilm. 20:10: … heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti.

Alkutekstissä tämä ajanmäärite kuuluu: ”eis tous aioonas toon aioonoon” eli kahden eri ajanjakson ”välissä” olisi yksi käännösehdotus. Tämän jakeen kohdalla tuhatvuotiskausi on juuri päättynyt ja uusi maa ei ole vielä alkanut ja tässä ”aioonien” risteyskohdassa olisi sitten tulijärven paikka ja aika.

Raamatussa puhutaan ”iankaikkisesta rangaistuksesta” ei ”ikuisesta rankaisemisesta” mikä kai olisi oikeampi termi, jos rangaistuksen kesto olisi siis vuosi miljardista toiseen kestävää.

Jos jokainen saa helvetin tulijärvessä "tekojensa mukaan" rangaistuksen, miksi helvetin täytyisi olla ikuinen? Jos Jumalan tarkoitus rangaistukselleen on pelastaa ihminen tai hävittää (kuten vedenpaisumuksessa), mitä järkeä on rangaistuksen pitkittämisellä?

Onko siihen muuta syytä kun se, että kuolematon sielu ja "helvetillinen helvettioppi" otettiin kristinuskoon mukaan pakanauskonnoista ja sen takia ikuisen helvetin opetuksesta ei voida luopua? Ja olisiko se myös syynä siihen, että helvetin kohdalla Raamatuntekstit ovat käännetty siten, että ne todella tarkoittaisi päättymätöntä? Vaikka alkuperäistekstien mukaan Aioon, aioonios tarkoittavat: loppumaton aika, aikakausi, ajanjakso, ikä, lyhyt aika ja maailman aika. Suomenkielisessä Raamatussa aioon, aioonios on käännetty pelkästään sanalla iankaikkinen.

1 Tim 6:16:"Hän (Jumala) yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen".

Tuon jakeen mukaan ihmisellä ei ole mitään kuolematonta sielua. Ikuinen elämä on Jumalan lahja kaikille pelastetuille.

Jeesuksen kuollessa ristillä pahan kohtalo sinetöitiin lopullisesti. Suurin tuska Jeesukselle aiheutui synneistä, jotka hän meidän puolestamme kantoi ja se tunne, että ne erottavat hänet lopullisesti rakastavan Jumalan yhteydestä. Jumalattomien rangaistuksessa suurin tuska ei ole tulessa palaminen vaan lopullinen ero Jumalasta.