Mitä mieltä hevimetallista?

Ennen uskoon tulemistani kävin diskoissa ja kuuntelin hevyä. Uskoon tulemiseni jälkeen olen saanut kuulla sitä nuorisokokouksissa ja myös diskovalot ovat välkkyneet kuin ennenkin. Hevimusiikin jytke seurakunnissa on tavanomaista, mutta itse etsin juuri siitä vapautusta ja oppia ilman ylistysseremonioita tuntemaan Jeesuksen.

En tunne tämän päivän heviä. Itse kuuntelin - kauan sitten - Deep Purplea. Minusta se oli maailman paras bändi.Jotenkin ne soittivat niin "makeasti".Olin kuitenkin aloittanut musiikin kuuntelemisen Gospelilla (Pro Fide).Samanaikaisesti kun "fide" meni hevimpään suuntaan, minun maallisen hevin kuuntelu tuli osaksi luonnollista elämänkuviotani - ja lopulta gospeltouhut alkoivat tuntua minusta liian kevyiltä( varsinkin kun nuo muusikot eivät osanneet iloita elämästä niinkuin oikeat rokkarit viinan ja tietynlaisen vauhdinhurman tiimoilla). Yhä enemmän aloin matkia rock-meininkiä omalla kohdallani käymässä tietyntyylisissä ravintoloissa - ja yksinkertaisesti yritin tehdä syntiä mahdollisimman paljon. Purplen kuuntelu antoi hyviä fiilareita kännissä. Lopulta alkoholisoiduin. Käänsin kaikella tavalla selkäni Jumalalle.Mutta armossaan hän otti minut takaisin.Tänään olen jälleen uskossa. Ja raitis.Enkä totisesti kaipaa "purppurahurmaa", vaan kuuntelen Rene laulajaista, Lasse Heimosta.Tänä päivänä on menty ihan hirveään ,hakkaavaan Gospel-rockiin, joka ei voi palvella Jeesuksen sanoman välittäjänä - ei mitenkään.Itse uskon, että Heavyn juuret ovat syvällä syvyydessä - niinkuin kaiken rokin. Ei ole olemassa kristillistä rockia. Ajatelkaapa vaikka sitä, että kaikki nimekkäimmät gospel-artistit ovat tänään ihan muissa kuvioissa kuin laulamassa Jeesuksen verisestä rististä.Ajatelkaa. Ajatelkaa kerrankin, mistä se johtuu ?????

kyllä sellaista..ettei tuu kuuneltua..mutta nyt mulla soi THE RAIN...suomenkielistä sanotaan raskasta hengelistä rockia..

mortification

Behemoth
Nargaroth
Dimmu Borgir
Slayer
Lamb of God
Burzum
Morbid Angel
Sepultura