Hassua että harvemmin tullaan edes miettineeksi sitä, että Suomi itseasiassa ensimmäisenä maailmassa pysäytti kommunismin voittokulun maailmassa. Ja lieneekkö maailmassa yhtään toista valtiota joka kolmeen eri otteeseen esti kommunismin valtaannousun omalla alueellaan.
MITÄ POHJALAISET EDELLÄ NIIN SITÄ MUU MAAILMA MYÖHEMMIN RESINALLA PERÄSSÄ.
HYVÄ POHJANMAA!!!!!!!!
MITÄ POHJALAISET EDELLÄ NIIN SITÄ MUU MAAILMA MYÖHEMMIN RESINALLA PERÄSSÄ.
HYVÄ POHJANMAA!!!!!!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et varmaankaan tarkoita että kommunismissa on jotain vikaa? Aatehan on varsin erinomainen kun tarkemmin miettii. Ihmisten kateus ja ahneus siinä ovat ongelmana, ei kommunismi.
Eihän kommunismissa ole mitään vikaa, vikaa, vikaa, vikaa.
Tuotekehittelyrahat luultavasti loppuivat kesken ja sehän tarkoittaa hyvissäkin yrityksissä "pankrottia" jos vuosikymmenestä toiseen viivan alle jää pelkästään miinusmerkkinen summa tai jos ollaan puhtaasti riippuvaisia yhden tuotteen maailmanmarkkinahinnoista kuten vaikka nykyinen Venäjä.
Jaah a. Ehkä Ohranan vuoden 1905 vallankumouksen kukistaminen voidaan katsoa ensimmäiseksi pysäytykseksi vaikka siinä ei ainoastaan bolsut riehuneet. Bolsut ehkä kaikkein vähiten.
Toisaalta teknisesti ottaen Tsaarihan hävisi vallankumouksen. Joutui myöntymään Duman perustaamiseen ja muihin demokraattisiin uudistuksiin Britannian mallia noudattaen.
Tottakait kommunismissa on vikaa jos se ei toimi ihmisten keskuudessa, mitä sellaisella aatteella tehdään.
Tottakait sitä voi kertoa vaikka minkälaisia "aate" ajatelmia, jossa kaikilla on hyvä olla, rahaa ei käytetä ja varkaita ei ole missään, ainoa vika ettei se toimi ihmisten keskuudessa.
kommunismi oli mielensairaus, ja siitä on parannuttu..
Ihan hyvä se on kunhan pysyy Venäjän rajojen sisällä eikä lähde pesäkkeestä leviämään.
Suomalaiset vaikuttivat ratkaisevasti kommunistidiktatuurin vakiintumiseen Venäjällä kieltäytyessään hyökkäämästä Pietariin v. 1919. Kenraali Mannerheim olisi tahtonut, että Suomi olisi toiminut tukialueena koko Venäjän vanhan alueen vapauttamiseksi bolševikeista. Tämän tukialueen luomisen Mannerheim aloitti Etelä-Pohjanmaalla tammikuun lopussa 1918. Se oli ensimmäinen merkittävä sotilaallinen toimi bolševismia vastaan. Mannerheimin toiminta v. 1918 tulee nähdä tätä taustaa vasten: hän oli ennen muuta venäläinen valkokenraali ja anti-marxisti. Propaganda "Suomen vapaussodasta" oli poliittisista syistä tarpeellinen, mutta Mannerheim näki asiat laajemmasta perspektiivistä. Valitettavasti muut suomalaiset eivät tähän kyenneet.
Väinö Tannerilla, tuolla yhdellä Suomen ulkopolitiikan historian suurimmalla epäonnistujalla, oli merkittävä rooli siinä, että rikollinen bolševismi ei kukistunut v. 1919-1920. Tannerin johtamat sosiaalidemokraatit kun vastustivat kaikkein ponnekkaimmin Mannerheimin suunnitelmia Pietarin vapauttamiseksi. Tanner tahtoi keinotella bolševikkihallituksen kanssa Suomelle edullisen rauhansopimuksen. Mannerheim tiesi, ettei edullinen rauha kestäisi, jos bolševikit jäisivät valtaan Venäjällä. Mannerheim sai v. 1939 nähdä olleensa oikeassa.
Tarton rauhankonferenssinssa Tanner hoiti neuvotteluja kyseenalaisella tavalla, melkein konspiratiivisesti ohi muiden suomalaisneuvottelijoiden. Tannerilta lipsahti tai tahallisesti vuoti venäläisille tietoja, jotka huononsivat Suomen neuvotteluasemaa. Toisaalta rauhansopimuksesta tuli silti Neuvosto-Venäjän kannalta liian epäedullinen. Raja olisi pitänyt siirtää Kannaksella kauemmaksi Pietarista. Vastineeksi Suomi olisi saanut Repolan ja Porajärven tai mahdollisesti suuremmankin alueen Vienan Karjalasta. Tähän vaihtoehtoon bolševikit palasivat syksyn 1939 neuvotteluissa Moskovassa.
Tanner ei käsittänyt rajamuutosten turvallisuuspolitiista välttämättömyyttä. Hän piti suomalaisille ominaiseen jääräpäiseen tapaan kiinni juridisesta näkökulmasta. Suomen valtioalue oli muka loukkaamaton, ikään kuin muka Venäjän provinssina olleen Suomen rajat muka olisivat ainoa laillinen pohja Venäjästä erotetun Suomen rajoille. Ståhlberg oli yhtä joustamaton kuin Tanner. Näiden kahden vv. 1919-1920 tekemät virheratkaisut vaikuttivat osaltaan siihen, että Suomi joutui 20 vuotta myöhemmin talvisodan katastrofiin, jossa maa peruuttamattomasti silvottiin.
Suomalaiset osoittivat vv. 1938-1939 samaa tyhmyyttä kuin Tarton neuvotteluissa: epäviralliset neuvottelijat Boris Jartsev ja Boris Stein saivat suomalaisilta osakseen suorastaan nöyryyttävän kohtelun. Heidät lähetettiin takaisin tyhjin käsin - Mannerheimin ankarasti vastustaessa. Suomen olisi pitänyt harjoittaa aktiivista idänpolitiikkaa jo 1930-luvulla, mutta siihen suomalaiset kykenivät vasta kahden hävityn sodan jälkeen Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen hoitaessa asioita.
Tais Bronsteinilla olla aika vahvaa tykistöä Pietarin puollustukseksi kun taas Renaultit ja Markit hyytyi kesken kaiken ja jäi nekkujen haltuun.
Koroljov tässä valittelee kun Mannerheim ei hyökännyt Pietariin 1919. Samoihin aikoihin retkikunnat hyökkäilivät pysäyttämään kommunismin leviämistä Itä-Karjalassa, Koroljovin mielestä se ei ollut hyvä. Miksei Koroljov nyt tässä jutussa puolusta kommunismia ja venäläisyyttä?
Miten lie ois Itä-Kurjalassa käynnyt jos tankkeja oltaisi sinne viety. Tiesikö ne perkele ne paikalliset puoliveriset siellä edes että mikä auto on.
Suomihan olisi esimerkiksi ihan hyvin esimerkiksi antaa Talvelalle pari Renault FT tankkia joilla oltaisi Petroskoin portit jyrätty auki.