"Soini sanoo oppineensa sen, että itselle pitää ensin selvittää, mikä on totuus, ja sitten kaikki ulos kerralla.
- Jos tietoa tulee vain tipoittain ja paljastuu, että olet salannut jotain tai antanut väärää tietoa, olet suossa aina vain syvemmällä. En tunne Matti Vanhasen ja Ilkka Kanervan tapauksien yksityiskohtia, mutta sen voin sanoa, että molempien suhteen näyttää huonolta. Sellaisessa loskassa nyt melotaan".
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200803137383843_uu.shtml
Näinhän suurin osaa kansasta asian ymmärtää, mutta ei ainakaan Vanhanen, joka uhkaa Ruususta jopa korkeimmallaoikeudella jos häviää vielä hovissakin.
- Jos tietoa tulee vain tipoittain ja paljastuu, että olet salannut jotain tai antanut väärää tietoa, olet suossa aina vain syvemmällä. En tunne Matti Vanhasen ja Ilkka Kanervan tapauksien yksityiskohtia, mutta sen voin sanoa, että molempien suhteen näyttää huonolta. Sellaisessa loskassa nyt melotaan".
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200803137383843_uu.shtml
Näinhän suurin osaa kansasta asian ymmärtää, mutta ei ainakaan Vanhanen, joka uhkaa Ruususta jopa korkeimmallaoikeudella jos häviää vielä hovissakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskokaa Timoa ja annetaan Timolle lisää valtaa !
Soini laittaa liipparit kuseen !
Piti tämäkin ajanjakso nähdä. Koko hallituksen työskentely pakkolakeineen on varmasti suomen surkeinta. No tulee mieleen "minä nyt juon kahvia" ja köyhät syököön silakkaa.
Toden totta, alkaa ihmetyttää mikä porvarissa oikein on sellaista, että skandaaleja syntyy liukuhihnalta... Ajatellaanpa vaikka Ruotsin tilannetta, missä koko 'joukkue' on räpiköinyt skandaalien suossa aina valtaantulostaan lähtien.
Itse asiassa... tätä porvarien 'pimeän puolen' paljastumista ei sovi sittenkään liiaksi ihmetellä, sillä on muutama tekijä, joka selittää jotakin...
Porvari(oikeistolainen(uusliberaali(osin sosiaalidemokraatti))) on ajatusmaailmaltaan ilmeisesti negatiivisesti latautunut sosiaalisuuteen nähden. Koska hän ei siis tunne kuuluvansa porukkaan enemmistön kanssa, hän myös toimii oman mielensä mukaan välittämättä siitä, mitä kanssaihmiset sanovat. Eräs ministerimme on tästä yltiöepäsosiaalisuudesta hyvä esimerkki. Hän viis veisaa yleisestä tuomiosta, ja nauraa vasten yleistä mielipidettä. Tämä on ministeritason miehelle arveluttavaa käytöstä, ja ehkä hän löytää sen vielä edestään.
Vaikka siis porvari onkin yltiöepäsosiaalinen, eikä hän piittaa yleisestä mielipiteestä, puhumattakaan että tunnustaisi tehneensä väärin... niin siitä huolimatta porvarillekin kelpaa yhteinen raha esimerkiksi juhlien järjestämiseen. Tämä osoittaa, että porvari ei sittenkään ole pohjimmiltaan niin massasta erottuva, kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Porvarilla on siis pikku heikkouksia, muitakin, kuin vain kauniit naiset...
Mitä meidän pitäisi tehdä, että porvari oppisi ymmärtämään kansan syvejä rivejä, ja tajuamaan närkästyksen, mikä juuri nyt on vallalla. Tehtävä ei ole helppo, sillä porvarin ajatusmaailma on kovin yksipuolinen. Porvari näet näkee itsensä valistajana ja muiden opettajana, eikä hän ainakaan helposti avaa ajatteluaan ulkopuolelle isänmaan, nettiheilojen, uskonnon, rahan, kaksinaismoraalin tai tekstiviestien.
On todella surullinen porvarin tila kaksituhattaluvun Suomessa.
En jaksa ymmärtää. Jos kyse olisi työasiasta ja siinä olisi mokannut, niin toki asia pitäisi kertoa. Kun kyse on yksityiselämästä, mikä velvollisuus siitä on kenellekään tiedottaa?
Yksityinen ja julkinen on poliitikko kyseessä ollen kokonaisuus. Jos yksityisyys ei täytä julkisen kriteerejä, on kyseessä epärehellinen tyyppi. Kyllä tämä on täysin selvää ja ymmärrettävää poliittisesta kannasta riippumatta.
Siksi toisekseen... minä, veronmaksajana ja äänestäjänä, en yksinkertaisesti halua vastuulliselle paikalle henkilöä, joka toimii yksityisesti kuin pikkukakara, vaikka hän puoluetovereidensa mielestä on hoitanutkin julkisen puolen hyvin.
Se, että puoluetoverit hymistelevät ja kertovat kaiken menevän mallikkaasti, kertoo jotakin siitä mikä on piilossa. Tässä tapauksessa siellä on jotakin 'miestenkeskeistä', jotakin, mistä heillä on yhteisymmärrys, ja minkä keskinäinen kehuminen ja ulospäin suuntautuva hiljaisuus peittää alleen.
No, minä olen nainen ja demari. Että ei ole puoluetukea kohdallani eikä miestenkeskistä hyssyttelyä.
Yksityinen ja julkinen ovat eri asioita. Siksi niistä tosiaan käytetään eri sanojakin. Poliitikko on ihminen ja ihmisellä on yksityiselämä. Tai no joillakin on kaiketi vain muiden ihmisten yksityiselämä, en tiedä...
Millä tavalla tässä nyt on sitten käyttäytynyt poliitikko kuin pikkukakara? Laittanut aikuiselle naiselle tekstiviestejä? Haastanut oikeuteen yksityisyyden loukkaamisesta? Onko se kakaramaista?
Minä, veronmaksajana ja äänestäjänä, haluan asioistani päättämään henkilöitä, jotka tekevät työnsä hyvin eivätkä vapaa-aikanaankaan rikoksiin syyllisty. Heillä saa kuitenkin olla oma elämä ja se on myös suotavaa - ellei heillä ole, miten he ymmärtäisivät minua, joka täällä elän. Heistä tulisi äkkiä jyrkkiä tuomitsijoita, joilta ei kansalle ymmärrystä heruisi.
Olisi myös hienoa, jos keskustelu koskisi moraalia, joka antaa myöten julkistaa yksityisiä asioita - eikä sitä, että se jonka yksityisyyttä on loukattu, on jotenkin väärässä ja kakaramainen. Ällistyttää minua.
Miten tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Jos on olemassa julkisuuden ihmisiä, vaikkapa aikansa lööpeissä viettäviä julkkiksia, ja poliitikot ovat tekemisissä näiden julkisuuden henkilöiden kanssa, niin miten voimme erottaa henkilöt siten, että julkkis on edelleen lööpeissä, mutta poliitikko pysyisi julkkiksen salaisuutena.
Näkemykseni mukaan julkkiksen leipä tulee julkisuudesta, ja julkisuus vain lisääntyy, jos poliitikko lankeaa ansaa. Ansastahan on tietenkin kysymys siinä mielessä, että julkisuus on julkkiksen työtä, eikä (Kanervan sanoin) 'voi aina luottaa vastapuolen rehellisyyteen ja vilpittömyyteen'.
Politiikka on poliitikon työtä, eikä hänen pitäisi ottaa julkisuusriskiä ulkopuolella työnsä. Kanervan kohdalla ei voi olla kysymys kokemuksen puutteesta, vaan kyse on jostakin muusta.
No nyt Kanerva on pyytänyt anteeksi. Tässä 'anteeksipyynnössäkin' vain joku mättää...
Anteeksipyynnön hämärä kohta on mielestäni juuri kohta, missä Kanerva pahoittelee sitä, ettei ihmisiin voi luottaa. Tälläinen ajattelu pitää sisällään ajatuksen siitä, että ylipäätään pitää olla salaisuuksia, joita muut eivät saisi tietää. Tämä on asian pointti: Avoimmuuteen tahtäävä poliitikko moittii siitä, ettei osata pitää salaisuuksia... eikö tässä ole jotakin kummallista?