Alempana Sohvin kanssa keskustelimme parista teesistäni, jotka olivat:
a) veronmaksajien intresseissä on taata perushoito vähimmin resurssein, mitä mahdollista.
b) siksi ei kannata olla mitään "Helsinki-lisää" perushoitajien palkkoihin (elleivät helsinkiläiset halua sitä itse kustantaa)
c) kansantaloudellisesti voisi olla optimaalista, että hoitoa vaativat vanhukset, jotka kuitenkaan eivät voi asua kotonaan, olisivat kalliiden kasvukeskuksien ulkopuolella. Kiinteistökulut olisivat pienemmät ja perushoitajatkin saisivat ansiotasoonsa sopivampia asuinmahdollisuuksia.
Sohvi valitteli, että se on sydämetöntä, kun sitten omaiset eivät voi käydä katsomassa niitä "Ilomantsissa".
Tuohon totean, että hesastakin tunnin säteellä alkaa olla jo järkevämmän hintaisia maalaiskuntia. Helsingistä voi ihan hyvin käydä tunnin säteellä katsomassa sitä vanhusta (jonka hoitoa ei ole halunnut ottaa omalle kontolleen) - kaikillahan niitä katsomassa käyjiä ei ole muutoinkaan. Hesan ruuhkissakin ihmiseltä menee helposti tunti toiselle laidalle kaupunkia - vartti sinne tänne ei lisää merkittävästi omaiselta vaadittavaa resurssia käydä lähiomaista katsomassa.
(Nyt siis puhumme vanhuksista, joiden hoito pitää järjestää laitoksessa - jotka eivät pärjää kotonansa).
Eli - laitosvanhukset ja perushoitajat kansantalouden kannalta optimaalisempiin paikkoihin asumaan. Muutoin kaupungeissa toki voi olla vaikkapa yksityisiä instituutioita, joita valtio voi tukea saman verran kuin hoitoa optimaalisilla paikoilla - mutta muutoin sitten joko paikallisyhteisön tai omaisten pitää maksaa luksuksesta, että saavat käydä siellä Hesan keskustan lähellä katsomassa laitoshoidokkeja, joiden hoidosta he eivät halunneet ensinkään vastuuta.
Eli lopetetaanpas valitus siitä, kun Hesassa on kaikki niin kallista - etenkin pienipalkkaisille naisille. Miksi julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia (tai miehiä) pitäisi ensinkään sijoittaa Helsinkiin? Luovuutta ajatteluun.
a) veronmaksajien intresseissä on taata perushoito vähimmin resurssein, mitä mahdollista.
b) siksi ei kannata olla mitään "Helsinki-lisää" perushoitajien palkkoihin (elleivät helsinkiläiset halua sitä itse kustantaa)
c) kansantaloudellisesti voisi olla optimaalista, että hoitoa vaativat vanhukset, jotka kuitenkaan eivät voi asua kotonaan, olisivat kalliiden kasvukeskuksien ulkopuolella. Kiinteistökulut olisivat pienemmät ja perushoitajatkin saisivat ansiotasoonsa sopivampia asuinmahdollisuuksia.
Sohvi valitteli, että se on sydämetöntä, kun sitten omaiset eivät voi käydä katsomassa niitä "Ilomantsissa".
Tuohon totean, että hesastakin tunnin säteellä alkaa olla jo järkevämmän hintaisia maalaiskuntia. Helsingistä voi ihan hyvin käydä tunnin säteellä katsomassa sitä vanhusta (jonka hoitoa ei ole halunnut ottaa omalle kontolleen) - kaikillahan niitä katsomassa käyjiä ei ole muutoinkaan. Hesan ruuhkissakin ihmiseltä menee helposti tunti toiselle laidalle kaupunkia - vartti sinne tänne ei lisää merkittävästi omaiselta vaadittavaa resurssia käydä lähiomaista katsomassa.
(Nyt siis puhumme vanhuksista, joiden hoito pitää järjestää laitoksessa - jotka eivät pärjää kotonansa).
Eli - laitosvanhukset ja perushoitajat kansantalouden kannalta optimaalisempiin paikkoihin asumaan. Muutoin kaupungeissa toki voi olla vaikkapa yksityisiä instituutioita, joita valtio voi tukea saman verran kuin hoitoa optimaalisilla paikoilla - mutta muutoin sitten joko paikallisyhteisön tai omaisten pitää maksaa luksuksesta, että saavat käydä siellä Hesan keskustan lähellä katsomassa laitoshoidokkeja, joiden hoidosta he eivät halunneet ensinkään vastuuta.
Eli lopetetaanpas valitus siitä, kun Hesassa on kaikki niin kallista - etenkin pienipalkkaisille naisille. Miksi julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia (tai miehiä) pitäisi ensinkään sijoittaa Helsinkiin? Luovuutta ajatteluun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan niin, on oikein kristillisen etiikan ja yhteiskunnallisten arvojen mukaista se, että sairastuneet ja vanhukset menettävät kotipaikkaoikeutensa ja myös mahdollisuutensa ylläpitää läheisiä ihmissuhteitaan. Varsinkin sellaisia vanhuksia, joilta puuttuvat lähiomaiset ja/tai omaiset ovat välinpitämättömiä, heitä kohtaan on oikeus olla armoton t.s kohdella kaltoin. Kristilliseen etiikkaanhan on perinteisesti kuulunut heikompien sorto, näin, vaikka sitä ei ole kirkoissa juurikaan julistettu.
...tuolla "selkosilla" asuessani, että se suurin kynnys on juuri se laitokseen joutuminen. Se on sitten sama, onko se laitos tunnin matkan päässä vai 10 minuutin matkan päässä nykykulkupeleillä.
Vanhukselle ne ovat yhtä kaukana.
Ts. nykymallilla en näe mitään muuta estettä kuin sen, että nämä egoistiset ihmiset, jotka muutenkin jättävät vanhempansa muiden hoidettavaksi, saavat ajaa vartin-puoli tuntia suuntaansa pidemmälle.
Tiedä vaikka vanhuksille, kun kerran joutuvat sieltä omasta kodistaan pois, olisi mukavampikin olla vaikkapa luonnonläheisemmässä paikassa.
Nyt puhumme hoidon organisoinnista kokonaistaloudellisesti järkevimmin, emme kaltoinkohtelusta. Näyttää siltä, että nämä helsinkiläisetkään eivät olisi kovin innokkaasti maksamassa ekstraa omien vanhustensa hoidosta... Lapsiahan helsingissä syntyy jo nyt vähemmän kuin nälkävuosina.
Tiedä, vaikka saamme paremman hoidon aikaan paikoissa, joissa hoitajat eivät ole ruuhkista ja rahanpuutteistaan stressaantuneita? Helsingin ulkopuolella on usein myös miellyttävämpiä ihmisiä noin monenkin ihmisen kokemuksen mukaan kuin siellä tungoksessa.
...voisi tuoda myös helpotusta maalaiskuntien emäntäpulaan. Nimittäin miehet ovat siellä jo tottuneet, että joutuvat tekemään maataloustyöt itse, mutta niistä emännistä on pulaa noin muuten (ihan siinä sosiaalis-perhe-elämällisessä mielessä).
Eli Vanhukset maalle -> perushoitajat maalle -> maalle syntyy uusia lapsia -> jätämme tungokset jupeille.
Ajatusmallisi on varsi erikoinen, ainakin se on mielenkiintoinen. Vanhuksilla ei siis ole muita ihmissuhteita kuin omaiset? Omaisten "hylkäämiä" vanhuksia voidaan myös muutoin kohdella huonosti, heidän muista ihmissuhteistaan ei ainakaan kannata välittää? Toivon, että olen ymmärtänyt väärin, näin epäinhimillistä ajatustapaa tuskin on edes uskovaisilla?
Ihmisillä on oikeus ihmissuhteisiin, ammatti-ihmiset eivät tähän tarpeeseen vastaa. Varmuuden vuoksi, myös vanhukset ovat ihmisiä.
Jos ikinä olet hoitolaitoksessa käynyt, tiedät, että paljon tärkeämpiäkin oikeuksia on menetetty. Vaikkapa oikeus valvoa tai syödä silloin, kun haluaa. Puhumattakaan siitä, että ainakaan ilman lupaa ei saa poistua osastolta.
...luit viestistäni, että laitoshoitoa vaativia vanhuksia pitäisi kohdella huonosti?
Jos perushoito saadaan toimimaan vähemmillä palkka- ym. resursseilla, niin tiedä vaikka aikaa jää muuhunkin.
Pienten kuntien kirkkoherroilla (ja nykyisin niillä -rouvillakin) lienee paremmin aikaa käydä vanhuksia katsomassa omissa laumoissaa, kuin liikepaikkojen vapaamuuraririennoissa liikkuvilla pastoreilla.
Kaupunkipaikoissako sitten laitoksissa käy paljon muuta vierailijaa kuin omaista???
Siitä kohdasta luin, missä mainitsit vanhusten siirtämisen tarpeesta pois kotiseudultaan. Vanhusten ihmissuhteiden katkaiseminen on kaltoin kohtelua.
Ajatteletko tosiaan niin, että mikäli ihminen vanhenee ja sairastuu, hänen ihmissuhteensa katkeavat ilman muuta kaikkiin muihin paitsi omaisiin?
Mikäli vanhuksella on normaalisti toimiva ihmissuhdeverkko, mihin se häviäisi laitoshoidon tarpeen myötä. Totta kai myös laitoksissa käydään ystäviä tapaamassa. Papitkaan eivät täytä yhteisöllisyyden tarpeita, siinä mielessä hekin ovat vieraita, mikäli he eivät ole muuten ystäviä. Ystävien tapaaminen on varsin tärkeä elämänhallinnan ja elämänhalun kannalta, näin on myös vanhuksilla.