Venäjän suhteet ja Nato-jäsenyys

Ennen vuotta 1989 tuli meikäläisellekin historiaa lueskellessa joskus mieleen, että minun aikanani maailmalla ei ole tapahtunut erityisen isoja mullistuksia, joita sitten kelpaisi analyseerata ja tapahtuneen juonteista tehdä synteesejä.

Tuona vuonna 1989 alkoi sitten semmoinen rytinä ja ryske, ettei enää ole ollut valittamista. Kaikkein kummallisinta menossa ja meiningissä on ollut henkilöuhrien vähyys. Jugoslavian hajoaminen nyt antaa aineksia ja työmaata sotahistorioitsijoillekin. Joka tapauksessa Berliinin muurin murtuminen, itäblokin katoaminen ja Neuvostoliiton hajoaminen, kaikki tuo sujui hämmästyttävän siististi. Ihan niin kuin sivistyneet ihmiset olisivat olleet asialla.

Ohimennen siinä muun mullistuksen matkassa katosi myös Varsovan sopimus, Neuvostoliiton johtama sotilasliitto, Naton vastapeluri. Kävi jopa niin, että USA:n friedmanilaiset "talousgurut" kävivät Jeltsinin aikana Moskovassa pikavauhtia romuttamassa koko Venäjän federaation kansantalouden. Siinä on nyt Putinin porukalla ollut raunioissa korjaamista.

Lyhyt historian katsaus: Suomen joutuminen toiseen maailmansotaan tapahtui Neuvostoliiton aikakaudella. Eikä Neuvostoliittoa siis enää ole olemassa. Suomalaisten kokemat aikaisempien vuosisatojen sodat ovat olleet Ruotsin ja Venäjän välisiä. Me olemme joutuneet niihin Ruotsin takia. Suomi ei niitä sotia aloittanut, koska Suomea ei ollut itsenäisenä valtiona. Venäjäkään ei hyökännyt Suomea vastaan, vaan kävi Ruotsin kimppuun. Me suomalaiset olimme siinä jaloissa ja osittain mukana Ruotsin armeijassa. Venäjän armeijassa kerkisimme mukaan sotimaan turkkilaisiakin vastaan, mutta silloinkaan Suomi ei sotinut Turkin kanssa. Hyvä kun edes tiedettiin, missä Turkki on.

Siis asiaan. Itsenäisen Suomen naapurina ei ole ollut milloinkaan aikaisemmin nykyisen kaltaista Venäjää. Nyky-Venäjän kanssa Suomi ei ole käynyt yhtään ainutta sotaa. Siitä on vasta hiukan yli 16 vuotta, kun Neuvostoliitto katosi ja siitä tosiaan tuli pelkkä historian tutkijoitten kohde. Ja muistelemmehan me muutkin niitä aikoja. Tänä runsaan puolentoista vuosikymmenen aikana 1991-2008 Suomen ja Venäjän välille on virinnyt monipuolista vuorovaikutusta - joittenkin mielestä riesaksi asti. Joka tapauksessa meidän idänsuhteemme ovat normalisoitumassa, tavanomaistumassa.

Nykyinen Venäjä on meille suomalaisille parempi naapuri kuin mikään entisistä itänaapureistamme. Rauhanomaisen kanssakäymisen lisääntyminen on sekä meidän suomalaisten että naapuriemme venäläisten etu. Mihin ihmeeseen siinä tarvittaisiin Suomen Nato-jäsenyyttä. Juuri äskettäin Suomen entinen Nato-lähettiläs Leif Blomqvist sanoi television a-studion ohjelmassa, että Venäjä ei ole uhka Suomelle. Sikäli mikäli jotkut koheltajat hinkuavat ulkomaille sotimaan ja hakemaan extreme-kokemuksia, niin onhan niitä palkka-armeijoita pitkin maailmaa pilvin pimein. Sen kun menevät kokeilemaan onneaan. Ei sitä varten Suomen tarvitse liittyä Natoon.