Ronald Graybill oli ollut töissä toistakymmentä vuotta Ellen G. White Estatessa tutkijana ja johtotehtävissä.
Hän teki tohtorin väitöskirjansa John Hopkins yliopistossa (ei adventistien laitos) ja määräsi väitöskirjansa "The Power of Prophecy: Ellen G. White and the Women Religious Founders of the Ninteenth Century" eli jotenkin näin: Profetian valta: Ellen G. White ja 1800-luvun naiset uskontojen perustajina, viideksi vuodeksi suljetuksi. Ilman hänen suostumustaan joku kuitenkin pani väitöskirjasta kopion levitykseen ja se levisi ympäri maailman adventtikirkon sisällä.
Niinpä kävi, kuten odottaa voi, eli marraskuussa 1983 adventistikirkon lehti Adventist Review kirjoitti, että vanhemmistoveli Graybillin kykyä toimia Ellen White Estaten puhemiehenä käsiteltiin 3. marraskuuta säätiön johtokunnassa ja äänestyksen tuloksena Graybill joutuu jättämään toimensa ja hänen on kirjoitettava kirjallinen selvitys tekemisistään.
http://www.bible.ca/7-pirates-of-privilege.htm
Graybill kirjoitti esimerkiksi:
"These borrowings occured not only in the historical sections of The Great Controversy but also in its prophetic sections. They appear throughout the Conflict of the Ages and in the Testimonies for the Church as well as other Ellen White books. They occur in letters and specific testimonies to individuals. They appear in descriptions of the content of specific visions given to Mrs. White. It would be unwise at this point to assert that there is any particular book written by Mrs. White or any type of writing from her pen in which literary borrowing will not be found.”
http://www.ellenwhiteexposed.com/
Nämä lainaukset (Ellenin) eivät käsittäneet vain Suuren Taistelun historiallisia osia, vaan myös profeetallisia osia. Niitä oli läpi koko Aikakausien Taistelu kirjasarjan ja Todistuksia Kirkolle (Testimonies for the Church) kuin myös muissa Ellen Whiten kirjoissa. Kopiointeja oli kirjeissä ja yksityisille henkilöille tarkoitetuissa todistuksissa. Niitä oli rouva Whitelle annettujen näkyjen kuvauksissa. Olisi tyhmää tässä vaiheessa väittää, että olisi yhtäkään yksityistä rouva Whiten kirjoittamaa kirjaa tai muun tyyppistä hänen kynästään lähtemää kirjoitusta, josta ei löytyisi kirjallista lainausta.
Ja huom. vaikka Graybill tässä puhuu ”lainauksista”, niin noissa lainauksissa ei siis ollut ilmoitettu lähdettä eikä millään lailla ilmaistu, että ne olivat toisilta kirjoittajilta lainattuja. Ne olivat siis kirjallisia varkauksia. Vasta jälkeenpäin Ellenin kirjoihin laitettiin lähdeluetteloita eikä niitä silloinkaan laitettu kuin pieneen osaan.
Hän teki tohtorin väitöskirjansa John Hopkins yliopistossa (ei adventistien laitos) ja määräsi väitöskirjansa "The Power of Prophecy: Ellen G. White and the Women Religious Founders of the Ninteenth Century" eli jotenkin näin: Profetian valta: Ellen G. White ja 1800-luvun naiset uskontojen perustajina, viideksi vuodeksi suljetuksi. Ilman hänen suostumustaan joku kuitenkin pani väitöskirjasta kopion levitykseen ja se levisi ympäri maailman adventtikirkon sisällä.
Niinpä kävi, kuten odottaa voi, eli marraskuussa 1983 adventistikirkon lehti Adventist Review kirjoitti, että vanhemmistoveli Graybillin kykyä toimia Ellen White Estaten puhemiehenä käsiteltiin 3. marraskuuta säätiön johtokunnassa ja äänestyksen tuloksena Graybill joutuu jättämään toimensa ja hänen on kirjoitettava kirjallinen selvitys tekemisistään.
http://www.bible.ca/7-pirates-of-privilege.htm
Graybill kirjoitti esimerkiksi:
"These borrowings occured not only in the historical sections of The Great Controversy but also in its prophetic sections. They appear throughout the Conflict of the Ages and in the Testimonies for the Church as well as other Ellen White books. They occur in letters and specific testimonies to individuals. They appear in descriptions of the content of specific visions given to Mrs. White. It would be unwise at this point to assert that there is any particular book written by Mrs. White or any type of writing from her pen in which literary borrowing will not be found.”
http://www.ellenwhiteexposed.com/
Nämä lainaukset (Ellenin) eivät käsittäneet vain Suuren Taistelun historiallisia osia, vaan myös profeetallisia osia. Niitä oli läpi koko Aikakausien Taistelu kirjasarjan ja Todistuksia Kirkolle (Testimonies for the Church) kuin myös muissa Ellen Whiten kirjoissa. Kopiointeja oli kirjeissä ja yksityisille henkilöille tarkoitetuissa todistuksissa. Niitä oli rouva Whitelle annettujen näkyjen kuvauksissa. Olisi tyhmää tässä vaiheessa väittää, että olisi yhtäkään yksityistä rouva Whiten kirjoittamaa kirjaa tai muun tyyppistä hänen kynästään lähtemää kirjoitusta, josta ei löytyisi kirjallista lainausta.
Ja huom. vaikka Graybill tässä puhuu ”lainauksista”, niin noissa lainauksissa ei siis ollut ilmoitettu lähdettä eikä millään lailla ilmaistu, että ne olivat toisilta kirjoittajilta lainattuja. Ne olivat siis kirjallisia varkauksia. Vasta jälkeenpäin Ellenin kirjoihin laitettiin lähdeluetteloita eikä niitä silloinkaan laitettu kuin pieneen osaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
senkin jälkeen ja kirkon ulkopuoliset asiantuntijat ja lakiasiantuntijat ovat julistaneet, että EGW EI OLE plagioija, vaikka käyttikin lähteitä. Se siitä. Jos viitsisit joskus tutkia Raamattuasi, niin tietäisit, että Luukkaan evankeliumi on kokonaan kopio eri lähteistä. Luukas itse kertoo tämän meille.
lakia, jonka mukaan lähteet olisi pitänyt ilmoittaa. Hän itse kertoo syyn miksi lähteitä on mainittu vain harvakseltaan: se ei ole oleellista, vaan asia on oleellinen.