Uskovat peräänkuuluttavat jatkuvasti ”raamatullisen avioliiton” tärkeyttä, samalla kun avoliitot ja homoliitot tuomitaan pahoiksi ja syntisiksi. Mutta mikä raamatullinen avioliitto todella on?
Nykyään ajatellaan, myös uskovaisten keskuudessa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus loppuelämän kestävästä liitosta, jossa molempia puolisoita sitoo lupaus aviollisesta uskollisuudesta. Onko tällainen ajattelutapa siis raamatullinen? Vastaus on: ei ole.
Raamatussa avioliitto ei ensinnäkään ole miehen ja naisen, vaan miehen ja naisen isän välinen sopimus. Tarkemmin sanottuna kauppasopimus, jossa mies osti naisen itselleen maksamalla morsiamenhinnan naisen isälle. Nainen ei ollut sopimuksen osapuoli, vaan kohde. Avioliitto sitoi vaimon mieheensä, ei miestä vaimoonsa. Myös UT vahvistaa tämän:
2. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. (Room7:2-3)
Vaimon tuli olla uskollinen miehelleen, mutta miehelle ei asetettu uskollisuusvaatimusta. Hän saattoi ottaa useita vaimoja, myös jalkavaimoja. Miehelle oli luvallista myös harrastaa seksiä prostituoitujen kanssa; se ei ollut aviorikos. Vaikka nykyään uskovaisetkin ajattelevat, että aviorikos on sitä, kun jompikumpi puolisoista harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, ei se Raamatussa ole niin. Aviorikos tapahtuu vain silloin, kun vaimo harrastaa seksiä toisen miehen kanssa tai silloin, kun mies harrastaa seksiä toisen miehen vaimon kanssa. Jos mies harrastaa seksiä naimattoman naisen kanssa, se ei ole aviorikos. Aviorikos on aina rikos miestä vastaan: vaimo tekee sen omaa miestään vastaan ja mies toista miestä vastaan kajoamalla tämän omaisuuteen. Miehen kunnia oli äärimmäisen tärkeää: toisen miehen vaimoon kajoaminen oli siis äärimmäinen loukkaus nimenomaan vaimon miestä kohtaan. Mainittakoon, että kaikista pahin loukkaus miehelle oli joutua miehen makaamaksi: tästä johtuvat Raamatussa olevat kiellot miesten välisestä seksistä.
Myöskään esiaviollisia suhteita ei kielletty miehiltä, sen sijaan naisen tuli pysyä neitsyenä hääyöhön asti. Jos nainen ei vuotanut verta hääyönään, hänet tuli kivittää, koska hän oli loukannut yhteisönsä miesten kunniaa (vrt. islamilaisten maiden kunniamurhat). Raiskaus ei ollut väärin: jos mies raiskasi neitsyen, jota ei ollut kihlattu, hänen tuli kuitenkin ottaa tämä vaimokseen, eli maksaa naisen isälle morsiamenhinta siitä hyvästä, että oli pilannut isän omistaman tytön, kauppatavaran.
Kaikesta käy selkeästi ilmi, että avioliitto on kahden miehen (morsiamen isän ja sulhasen) välinen kauppasopimus, jossa omistusoikeus naiseen siirtyy isältä miehelle. Raamatullinen avioliitto on siis omistussuhde.
Toisin sanoen, uskovaisten avioliittokäsitys on yhtä epäraamatullinen kuin avo- ja homoliitotkin.
Nykyään ajatellaan, myös uskovaisten keskuudessa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus loppuelämän kestävästä liitosta, jossa molempia puolisoita sitoo lupaus aviollisesta uskollisuudesta. Onko tällainen ajattelutapa siis raamatullinen? Vastaus on: ei ole.
Raamatussa avioliitto ei ensinnäkään ole miehen ja naisen, vaan miehen ja naisen isän välinen sopimus. Tarkemmin sanottuna kauppasopimus, jossa mies osti naisen itselleen maksamalla morsiamenhinnan naisen isälle. Nainen ei ollut sopimuksen osapuoli, vaan kohde. Avioliitto sitoi vaimon mieheensä, ei miestä vaimoonsa. Myös UT vahvistaa tämän:
2. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. (Room7:2-3)
Vaimon tuli olla uskollinen miehelleen, mutta miehelle ei asetettu uskollisuusvaatimusta. Hän saattoi ottaa useita vaimoja, myös jalkavaimoja. Miehelle oli luvallista myös harrastaa seksiä prostituoitujen kanssa; se ei ollut aviorikos. Vaikka nykyään uskovaisetkin ajattelevat, että aviorikos on sitä, kun jompikumpi puolisoista harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, ei se Raamatussa ole niin. Aviorikos tapahtuu vain silloin, kun vaimo harrastaa seksiä toisen miehen kanssa tai silloin, kun mies harrastaa seksiä toisen miehen vaimon kanssa. Jos mies harrastaa seksiä naimattoman naisen kanssa, se ei ole aviorikos. Aviorikos on aina rikos miestä vastaan: vaimo tekee sen omaa miestään vastaan ja mies toista miestä vastaan kajoamalla tämän omaisuuteen. Miehen kunnia oli äärimmäisen tärkeää: toisen miehen vaimoon kajoaminen oli siis äärimmäinen loukkaus nimenomaan vaimon miestä kohtaan. Mainittakoon, että kaikista pahin loukkaus miehelle oli joutua miehen makaamaksi: tästä johtuvat Raamatussa olevat kiellot miesten välisestä seksistä.
Myöskään esiaviollisia suhteita ei kielletty miehiltä, sen sijaan naisen tuli pysyä neitsyenä hääyöhön asti. Jos nainen ei vuotanut verta hääyönään, hänet tuli kivittää, koska hän oli loukannut yhteisönsä miesten kunniaa (vrt. islamilaisten maiden kunniamurhat). Raiskaus ei ollut väärin: jos mies raiskasi neitsyen, jota ei ollut kihlattu, hänen tuli kuitenkin ottaa tämä vaimokseen, eli maksaa naisen isälle morsiamenhinta siitä hyvästä, että oli pilannut isän omistaman tytön, kauppatavaran.
Kaikesta käy selkeästi ilmi, että avioliitto on kahden miehen (morsiamen isän ja sulhasen) välinen kauppasopimus, jossa omistusoikeus naiseen siirtyy isältä miehelle. Raamatullinen avioliitto on siis omistussuhde.
Toisin sanoen, uskovaisten avioliittokäsitys on yhtä epäraamatullinen kuin avo- ja homoliitotkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja hyvin perusteltu kirjoitus!
Arvuuttelen tässä itsekseni reaktioita joita se tällä palstalla aiheuttaa. Tuleeko päälle sylkeä vai täydellinen hiljaisuus?
Veikkaan jälkimmäistä.
1. Kor 7:2
mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
Polygamia ei ole Uuden Testamentin opetuksen mukainen.
Vanhan Testamentin jakeita lainaillaan täälläkin vähän väliä, vaikka ne eivät ole "Uuden Testamentin opetuksen mukaisia".
Miksi?
sisältöä voi käyttää sellaisenaan myös Uudentestamentin tekstin kanssa, jos se ei liity Mooseksen lakiin, ja siihen liittyvään käsysktöön. Pykäliin ja sääntöihin.Kirjaimellisena.
* Onhan Raamatussa paljon hyvää ja varteenotettavaa Jumalan sanaa joka on sopusoinnussa Jeesuksen ja apostolien evankeliumin kanssa, ja ylensä uskonvaeluuksen siivittäjänä ja oppaana ja voimana , niinkuin lohtunakin.
* Kaikki mikä on kirjoitettu, on opiksi, neuvoksi, nuhteeksi, ja elämäksi, ja elämään tarkoitettu.
* Uudestisyntynyt, Pyhällä Hengellä täytetty kyllä tietää mitä Sana sisältää, mitä voi käyttää suorana ohjeena ja miten miissäkin tilanteessa, koko Sana on se elävä ja voimallinen, joka voi hajottaa saatanan varustukset ja rakennellmat maan tasalle, sillä ei tuonelan portitkaan voita Sanan kalliolle rakenettua seurakuntaa.
Vanha Testamentti on suurelta osalta esikuvallinen.
Vanha liitto on liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä. Sen perustana on Mooseksen laki ja profeetat.
Kukaan ei ole lakia pystynyt pitämään ja siten tulemaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. Siksi uusi liitto on välttämätön.
Room.3:23-24
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".
Kristus on lain loppu itsekullekin uskovaiselle, niin juutalaiselle kuin pakanoillekin. Laista ei ole kadonnut pieninkään piirto, mutta se "mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen." Roomalaiskire.8:3-4
Uusi liitto on siis parempi.
Jo VT:n aikana Jumala lupasi tehdä uuden liiton itsensä ja kansansa välille. Uusi liitto koskee myös pakanasyntyisiä, koska Jumala rakastaa kaikkia ja tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Niinpä Hän Jeesuksessa Kristuksessa teki yhdeksi sekä juutalaiset että pakanasyntyiset.
VT on tärkeä meille pakanauskovillekin, jotta tietäisimme juuremme. Uusi Testamentti on eräänlaista Vanhan jatkumoa, mutta nimensä mukaisesti Jumalan antama Uusi Testamentti, uusi säädös.
Vanhan Testamentin jakeita lainaillaan siksi, että ne ovat Jumalan sanaa eivätkä sinällään sodi Uuden Testamentin ilmoitusta vastaan. Lailla ei kuitenkaan ole enää otetta meihin, jotka uskomme, koska se on täytetty Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassamme.
Ja kaikki melko turhaan...
Katsopa mitä Jeesus sanoi Matteus 18 kun fariseukset tuli asiasta kyselemään:
"4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut
Vanhassa Testamentissa kerrotaan paljon siitä mitä syntiinlangennut ihminen teki erossa Jumalan tahdosta ja mitkä olivat seuraukset. Jeesushan puhui sydämen kovuudesta...
Alunalkaen Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen välisen liiton elinikäiseksi, ja tuo yhdeksi lihaksi tuleminen kertoo nimenomaan toiseen "samaistumisen" eli rakkauden kasvamisesta ja puolisoiden liittymisestä läheisemmiksi ja läheisimmiksi.
Nuo sinun ottamat kauppatavara esimerkit kertoo juuri siitä tuloksesta, mitä seuraa kun Jumalan tahdosta poiketaan!
Mutta kyllä Mooseksen laissa oli rangaistus avionrikkojamiehellekin.
On juuri niin, ettei nykyistä, kristillistä avioliitto-käytäntöä löydy raamatusta!
Olenkin ihmetellyt, miksi niin vähän niin tärkeästä ihmiseloon liittyvästä asiasta Jumala ohjeisti.
Juuri nyt tämä on hyvin aktuelli kysymys minulle!
Tämä KATOLISEN KIRKON rakentama järjestelmä, jonak lutterilaiset ovat kopioneet ja jota kaikki muutkin pitävät raamatullisena järjestelmänä. Sitähän se ei toki ole!
Puolet kirkollisilla seremonioilla solmituistakin päättyy eroon, eikä siinä voida lyödä raamatulla; minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihmien repikö! OLIKO JUMALA EDES YHDISTÄMÄSSÄ?
Olen lähestymässä sitä näkökulmaa, että Jumala suuressa viisaudessaan ei halunnut tarkemmin ohjeistaa ihmistä, vaan jätti sydämen ja järjen pääteltäväksi.
Uskon toki, että Jumala myös johdattaa, mutta vain vilpittömiä pyytäjiä. Meistä monet emme innossamme tätä puolta muistaneet, tai halunneet huomioon ottaa!!!
Kihlaus on raamatullisempi "liitto" kuin jälkiseremoniat. Juridisen puolen voi hoitaa ja pitääkin hoitaa ajallaan. Mutta muu seremonia on turhaa, JA VARSINKIN SEN HENGELLISTÄMINEN JA RAAMATULLISTAMINEN!
ns.avoliitto.Tärkeintä on rakkaus, ei seremoniat, papin aamenet tai juridiikka.Uudessa testamentissä ei tunneta kirkkohäitä eikä papin aamenia.