Tapio Tiihonen väitöstyössään Ratkaisu Kannaksella 1944 avartaa venäläisiin arkistolähteisiin tukeutuen kuinka Stalin yritti sovjetisoida Suomen. Tukholman kautta tulleet rauhanehdot olivat täydellinen ansa.
Rouva Kollontain välittämät ehdot nimittäin sisälsivät nyt meillekin tutuksi tulleen "KAPITULAATIO" kummajaisen. Tiihonen on ansiokkaasti pureutunut asiaan ja on paljastanut tuon Stalinin hirvittävän juonen.
Kysymyksessähän oli tämä kuvio. Viipurin valtauksen jälkeen Suomen tunnustellessa rauhan mahdollisuuksia, Stalin vaati Suomelta KIRJALLISTA ilmoitusta ulkoministerin ja presidentin allekirjoittamana, jossa asiakirjassa Suomi olisi lupautunut KAPITULOITUMAAN.
Vasta tämän kirjallisen antautumisilmoituksen saatuaan, Moskova olisi ollut valmis rauhan neuvotteluihin suomalaisen valtuuskunnan kanssa.
Tähän kirjalliseen vastausodotukseen Stalin oli pedannut Suomelle arvaamattomat seuraukset.
Rouva Kollontain välittämät ehdot nimittäin sisälsivät nyt meillekin tutuksi tulleen "KAPITULAATIO" kummajaisen. Tiihonen on ansiokkaasti pureutunut asiaan ja on paljastanut tuon Stalinin hirvittävän juonen.
Kysymyksessähän oli tämä kuvio. Viipurin valtauksen jälkeen Suomen tunnustellessa rauhan mahdollisuuksia, Stalin vaati Suomelta KIRJALLISTA ilmoitusta ulkoministerin ja presidentin allekirjoittamana, jossa asiakirjassa Suomi olisi lupautunut KAPITULOITUMAAN.
Vasta tämän kirjallisen antautumisilmoituksen saatuaan, Moskova olisi ollut valmis rauhan neuvotteluihin suomalaisen valtuuskunnan kanssa.
Tähän kirjalliseen vastausodotukseen Stalin oli pedannut Suomelle arvaamattomat seuraukset.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Näin Tiihonen selvittää meille mihin edeltäkäsin Moskovaan lähetetty, ja näin Suomen "vapaaehtoiseen" antautumisen johtanut asiakirja olisi kansakuntamme saattanut.
Kysymyksessä oli myös luokkasota, kapitalistisen ja sosialistisen yhteiskuntajärjestelmien väliltä.
Tiihosen syvällistä pohdintaa.
__________________________________________________
KANNAKSEN TAISTELUIDEN LUOKKASODAN YDIN.
" Silloin kun viimeinen versio neuvostovastauksesta suomalaisten neuvotteluesitykseen lähetettiin Suomen hallitukselle, illalla 23.6.1944 neuvostojohto oli jo suunnitellut poliittisen yleisesikunnanlänsimaisten kansainvälisten lakienkin hyväksymässä ulkoministeriössä.
Antautumisen jälkeisen tuomiovaltaa ylläpitävän miehitysjoukkojen komentajan määräämästä suomalaisten internoimisesta, tiestä kohti sosialismia.
Korkein johto oli antanut Leningradin Rintaman komentajalle marsalkan arvon, jotta mahdollisesti Mannerheimin ja Govorovin Suomen antautumisallekirjoituksesta tulisi mahdollisimman lainvoimainen.
Kansallinen puolustuskomitea stavkoineen oletti seuraavana päivänä, suomalaisten mahdollisesti vastatessa ja vastaushan oli reagoimista antautumiseen ( sitä negatiivisessa tapauksessakin noudatettiin ) 21 Armeijan joukkojen olevan Moskovan rauhan rajalla.
Kun ”neuvostohallitus ”(=GKO poliittisine ja sotilaallisine valtasuhdejärjestelyineen ) saisi suomalaisten hallituksen vastauksen, NEUVOSTOJOUKOT SAATTOIVAT YLITTÄÄ RAJAT.
Neuvostoliittolaiset olisivat vastauksen vaikutuksesta kansainvälisen lain mukaisesti toimeenpanovallan toteuttajia. Toisaalta joukot marssisivat Helsinkiin, internoisivat poliittiset vastustajansa, nostaisivat valtaan ” oikeat kansanedustajat ”, mahdollisesti
kominternilaisen SKP: bulvaaneineen.
Toisaalta 21.Armeijan avattua portit 23. Armeijan joukot jatkaisivat pohjoiseen ja löisivät ” siellä kättä ” siellä edenneiden joukkojen kanssa, jotta jatkotoimet olisivat mahdollisimman selvät Pohjois-Suomessa olevia saksalaisia vastaan. "
(jatkuu.)
niin kuin lupasinkin.
" Tämän suunnitelman ongelmana oli se, että 21.kesäkuuta lähtien, kolmen päivän aikana, neuvostojoukot eivät päässeetkään Kotka-operaatiossaan suoraan liikkeestä VKT -linjan läpi 22.-24.päivän Moskovan rauhan rajan ensitavoitteeseensa.
Stavka ja Leningradin rintama todennäköisesti odottivat punajoukkojen suoraan liikkeestä ” Mannerheim-linjan ” Viipuri-Kuparsaari –Taipale linjan tärkeimmän tukikohdan eli Viipurin läpi suomalaispuolustuksen olevan niin vuotava, ettei se tarjonnut enää varteenotettavaa vastarintaa. NEUVOSTOJOHTO TEKI SEN PERUSTELLA VOIMASUHTEISTA LÄHTIEN, POSITIIVISET VASTUSTAJAA ALIARVIOIVAT suunnitelmansa.
Se että Leningradin rintaman komentajan tavoitteet olivat kutistuneet stavkan vastaavista, johtui sodankäynnin perussäännön rikkomisesta: VASTUSTAJAA EI OLTU TUHOTTU. Sitä paitsi Talin lohkolla oli tapahtunut merkittävämpää.
GKO, Salainen osasto ulkoministeriöineen, Stavka ja sen salaisten reservien johtokeskus eivät nähneet Leningradin Rintaman komentajan selvyydellä suomalaista vastustajaa. Ne sotivat mittakaavalla voittavasti eivätkä yksityiskohtiin reagoivasti, jotka alkoivat Leningradin rintamankomentajaltakin hämärtyä.
Poliittisesti neuvotteluja pyytäviä suomalaisia oli vielä vaikeampaa nähdä varteenotettaviksi vastustajiksi. Neuvostodialektisesti SUOMELTA EI ENÄÄ VOINUT ODOTTAA SOTILAALLISESTA TAKTIIKASTA OPERATIIVISUUDEN JA STRATEGIAN KAUTTA POLIITTISEEN TAKTIIKKAAN LAAJENEVAA YLLÄTYSTÄ, vaan sen toiminta oli selvästi dilektisesti ennustettavaa.
Tämän vastaisesti suomalaisten politiikka-strategia teki kuitenkin päätöksiä nopeasti kaikilla tasoilla, kaikilta tasoilta kaikille tasoille.
Suomalaisten antautumisehtoja 9½ kuukautta valmistellut Vorosilovin komitea oli saanut kokoon Suomelle tarkoitetut antautumisehdot. Komitean sihteeri S.Bazarov luovutti ne 26.6. ulkoasiainkomissariaatin ” salaisen poliisin miehelle ” V. Dekannozille ( turvallisuus orgaanilla alkoi olla tässä vaiheessa mahdollisuuksia kiinnittää entistä enemmän huomiota Suomeen).
Odottamansa antautumisallekirjoitukseen myöntymisen sijasta neuvostoliittolaiset saivat tiedon SUOMALAISTEN SOLMIMASTA
LÄHEISEMMÄSTÄ SOPIMUKSESTA SAKSALAISTEN KANSSA.
Tämä oli epämiellyttävä käänne Generalissimukselle, jonka strategiset RESERVIT OLI OHJATTU VALKO-VENÄJÄLLE. Ryti-Ribbentrop sopimus oli neuvostodialektiikkaan VUOROVAIKUTTAVA ESITYS, joka osoitti yllätystä Neuvostoliiton sodankäynnin johdolle, koska se osoitti MUUTOSTA MUUALTA LÄHTÖISEKSI KUIN NEUVOSTOJOHDOSTA.. Tämä polittis-sotilaallinen huippuhetki oli lähtökohta suomalais-neuvostoliittolaiselle yhteisymmärrykselle, koska sitä ei ollut neuvostoesitys sen julkisessa tai salatussa muodossa.
Hetki oli ennen kaikkea lähtökohta sille ennustamattomalle toiminnalle , joka sekoitti neuvostopeliä Suomen suunnalla ja aikaansai yhä enemmän GKO:n taloudellisten suunnittelijoiden arvonantoa suomalaisille ( muiden ideologisten , srategisten ja valtakunnan rajallisten kysymysten tultua ohitetuksi - eikä dilektiikan lakien mukaisesti päinvastoin.
Suomen hallitus vastasi 27.6. 1944 jolloin 21. Armeijan joukkojen olisi pitänyt olla jo ohi Lappeenrannan ja 23. Armeijan lyödä kättä Syväriltä edenneiden Karjalan Rintaman joukoille, sekä saksalaisten aseavun vaikutettua suuremmassa mittakaavassa kuusi päivää ja Ryti – Ribbentrop - sopimuksen tultua vast`ikään solmituksi, ” ymmärtäväisen ” vastauksensa Neuvostoliitolle:
”Suomen hallitus haluaa vilpittömästi rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon ja on tässä mielessä valmis myönteisesti harkitsemaan jokaista sille tehtyä ehdotusta, Jonka se havaitsee takaavan Suomen suvereenisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä kansainvälisen yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen säilymisen ynnä kansan elämisen taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet. "
( jatkuu )
neuvona. Älä käytä sellaista kapulakieltä minkä osaamiseen/luontevaan käyttöön sinulla ei ole edellytyksiä. Se vie pahimmillaan lopunkin pikkasen hakusessa olevasta luottamuksesta.
Älä sekota juttua.
Kaveri on aivan asiassa.
Haluat vaan nolamaalla nujertaa.
ei millään pahalla
nähdä. Voisitko vaikkapa kertoa mitä lisäarvoa( kuten venäläiset tapaavat asian ilmaista) nämä meidän taivaanrannan maalarit tuovat reaalitilanteeseen kerratessaan kerta toisensa jälkeen tapahtuneet mitä jos mielikuvituksen valossa. 95% kansasta ei halua maksaa verovaroista kymmenien miljardien infran remppaa. Työelämässä ruohonjuurella tavattuani kymmeniä ellei satoja hyvin pahasti venäläistyneitä inkeriläisiä, niin en edes halua kuvitella mitä Suomelle voisi merkitä täysin juurettomat luovutetulla alueella asuvat degeneroituneet kaiken kädestään kuin paskan perseestään jättävät ”musikat”. Heistäkin sattuu olemaan omakohtaista kokemusta viimeiseltä viideltätoista vuodelta. Mikäpä ettei pilvilinnoja voisi rakentaa, mutta pieni järki päässä aina kannattaa pitää.
Tapio Tiihosen väitöstyön pohjalta kirjoitettu teos - Ratkaisu Kannaksella 1944 tuo selvästi esiin Stalinin katalan juonen jonka hän rakensi tuohon kuuluisaan KAPITULAATIO vaatimukseensa. Moskova vaati Suomelta ennakkoilmoitusta, jossa Suomi sitoutuu kapituloitumaan. Asiakirja oli varustettava presidentin ja ulkoministerin allekirjoituksin.
Näin tohtori Tapio Tiihonen: " Kun ”neuvostohallitus ”(=GKO poliittisine ja sotilaallisine valtasuhdejärjestelyineen ) saisi suomalaisten hallituksen vastauksen, NEUVOSTOJOUKOT SAATTOIVAT YLITTÄÄ RAJAT. Neuvostoliittolaiset olisivat vastauksen vaikutuksesta kansainvälisen lain mukaisesti toimeenpanovallan toteuttajia. Toisaalta joukot marssisivat Helsinkiin, internoisivat poliittiset vastustajansa, nostaisivat valtaan ” oikeat kansanedustajat ”, mahdollisesti
kominternilaisen SKP: bulvaaneineen. Toisaalta 21.Armeijan avattua portit 23. Armeijan joukot jatkaisivat pohjoiseen ja löisivät ” siellä kättä ” siellä edenneiden joukkojen kanssa, jotta jatkotoimet olisivat mahdollisimman selvät Pohjois-Suomessa olevia saksalaisia vastaan. "
" Neuvostojoukot pohjoisessa " eli Ilomantsin suunnalla motitettiin ja tuhottiin useisiin eri motteihin. Kädenlyöntiä 23. Armeijan joukkojen ja Ilomantsia kohti etenevien 176 D ja 289 Divisioonien välillä ei tapahtunut.
" Älä käytä sellaista kapulakieltä minkä osaamiseen/luontevaan käyttöön sinulla ei ole edellytyksiä. "
Oletko lukihäiriöinen? Tohtori Tiihosen teesit ovat vaatimustasoltaan aivan tavanomaista tutkijain käyttämää kieltä.
on kiellettyä ja toisaalta sinä ainoana helposti tunnistettavana henkilönä siteeraat Tiihosta. Eli kyseinen kielenkäyttö ei istu sinun kaltaisen laivaston alikersantin suuhun/ kynään.
"...ja toisaalta sinä ainoana helposti tunnistettavana henkilönä siteeraat Tiihosta. Eli kyseinen kielenkäyttö ei istu sinun kaltaisen laivaston alikersantin suuhun/ kynään. "
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Intissa.jpg
Vihjailusi ei osunut oikeaan jos ko.laivaston " alikessua " tarkoitit.
ja vankkumaton usko Tiihosen "sillisalaattiin". Ilman pienintäkään tarvetta tarkastaa väittämiä muista lähteistä.
Ps. Tiihosen väitöskirjan lähdeluettelosta löytyy Siniveljenkin nimi. Pitäisikö meidän siitä päätellä jotain.
Stalinin käskyn numero 220119 mukainen Sisä-Suomeen tarkoitettu Kotka-operaatio.
Olisiko asiantuntijoita kuulolla. Kertokaa meille Kotka operaatiosta.
Kysymyksessä ei tietenkään ollut Stalinin käsky vaan Stavkan direktiivi nro 220119, so. YLEISOHJE. Yleisohje
on hiukkasen eri asia kuin rintamalla joukoille annettu käsky. Ja käskyn oli allekirjoittanut paitsi Stalin myös Antonov, joka oli suunnitellut myös operaatio Bagrationin.
Ja vajaa 24 tuntia myöhemmin Leningradin rintama sai toisen direktiivin. Govoroff oli pyytänyt vahvistukseksi kahta armeijakuntaa, jotka Stavka tässä yleisohjeessa nro 220121 epäsi ja vaati etenemistä 21. armeijan käytettävissä olevilla voimilla – ja seuraavaa hyökkäystä varten Talissa 25.6. se joutuikin ottamaan reservistä jo Valkeasaaressa kovia kokeneen Kaartin armeijakunnan.
Olisipa kovasti toivottavaa, että myös Suomessa D. M. Glantzin kirjat tai edes lyhyet esseet saisivat jonkin verran huomiota osakseen, ja erityisesti nämä Stavkan kesän 44 strategiset offensiivit. David M. Glantz on vuosia penkonut syvältä Venäjän arkistoja kuten alla olevasta kirjaluettelostakin voi päätellä.
Ostapa täältä!
http://www.alibris.com/search/books/author/Glantz, David M
- The German – Sovie War 1941 - 1945
http://www.strom.clemson.edu/publications/sg-war41-45.pdf
- David M. Glantz, Red Storm over the Balkans: The Failed Soviet Invasion of Romania, Spring 1944
“Delaying the Inevitable (suom. Välttämöntä pitää lykätä!!!)”
“…While a successful Red Army along this front obviously would have compromised Germany's Balkan allies and cut off the flow of oil from the Ploiesti oil fields, the more important issues lies within what Glantz sees as the reasoning behind Soviet operations as early as the spring of 1944.
.. Russian historians incorrectly assert that Josef Stalin's influence over Red Army operations focused on defeating Germany with a direct drive towards Berlin. Instead, Glantz asserts that Stalin advocated for a so-called broad front strategy that, on the tactical level, would probe the entire front for individual weaknesses the Soviets could then exploit. Berlin was a central target, so this argument goes. But, if the German line broke in the southern Ukraine, for example, the way to the Balkans would open up and effectively degrade the German war effort, simultaneously giving the Soviet Union possession of territory of high strategic value …”
http://warstartsatmidnight.typepad.com/war_starts_at_midnight/2007/11/david-m-glantz-.html
tässä nyt mahtaa olla. Viipurin valtaukseen asti sotatoimet olivat edenneet jopa laskettua reippaamminkin ja nopeammin. Kuten aina nousuhumalassa jolloin velat muuttuvat saataviksi niin vaadittiin ehdotonta antautumista. Kuten tunnettua ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tali-Ihantala, Äyräpää/Vuosalmi , Viipurinlahti tai vaikkapa Nietjärvi. Tuli laskuhumalan/krapulan ja oikeuden/kohtuuden aika. Palautettiin Talvisodan aikainen fasistisimpperialistisen hyökkäyssodan aikaan saama raja.
Ps. Tulikohan tuossa tärkeimmät vai olenko mahtanut jotain unohtaa.
Ps2: Karjalaa en halua "tyyriinä rempattavana" takaisin kuten en myöskään satojatuhansia täysin degeneroitunutta venäläistä minun veromarkkojen/ sosiaalihuollon varaan makaamaan. Pieni roti kaikessa pitää olla.
venäläisen arkistodokumentin tunniste arkiston nimineen mitä Tiihonen on itse päässyt tutkimaan?
Jos se on lukenut jonkun venäläisen kirjasta sen käyttämiä "arkistodokumentteja" niin se on vähän eri asia kuin itse tutkia primääritietoja. Menee sekundäärilähteiden puolelle ja niissähän tulkitaan jo toisen tekemää tulkintaa...
Tiihonen pääsi käsiksi arkistoihin Venäjällä.
Leningradin Rintaman fondit, samoin 30 Kaartin Armeijakunnan, 98-Armeijakunnan, 109 Armeijakunnan, 13. Ilma-armeija, 21 Armeijan fondeihin hän perustaa
mm.tutkimksensa. Tässä vain hyvin pieni osa tutkimusaineistosta.
arkistodokumentin lähdeviite ja arkiston nimi missä Tiihonen on vieraillut?
Mun tietääkseni yksikään suomalainen ei ole päässyt tutkimaan Venäjän sota-arkistoja.
Polittiisia arkistoja on kyllä kaivelleen Rautkalliot ynnä muuta puolueelliset jäärät.
" No anna yksikin "
21 Armeija, Fondi 1221,o.122,d.3994
Armeijan operatiiviset ohjeet ajalta 5.5.-13.9.1944.
Kyllä tohtoriksi väitellessä tarvitaan arkistotietoja.
Jos antaisit vielä arkiston tai arkistojen nimen niin voisin varmistua ettei Tiihonen ole kopioinut tietoa jonkun toisen kirjasta?
Tuo 21. armeija ei ole arkiston nimi kuten me molemmat varmaan tiedämme.
Kiitos etukäteen!!
arkistoja itse vaan on lainannut venäläisiltä tutkijoilta jotka arkistoja ovat tutkineet.
Näinollen Tiihosen arkistolainat ovat sekundäärikamaa eivät primäärilähteitä koska joku muu on jo tulkinnut sitä alkuperäistä.
Tiihonen on tehnyt oman tulkintansa tästä toisen tulkinnasta.
>>Tiihonen ei ole käyttänyt Venäjän arkistoja itse vaan on lainannut venäläisiltä tutkijoilta jotka arkistoja ovat tutkineet.
selittely :DDDD
Niin mihin jäivät ne käytettyjen sota-arkistojen nimet?
Ne tavataan aina mainita jo lähdetiedoissa, jos tutkija itse on alkuperäislähteitä tutkinut.
Tiihonen ei ole venäläisissä sota-arkistoissa vieraillut.
tämä dokumentti on peräisin?
Dokumentti Suomen ehdottoman antautumisen seurauksista.
(Nyt en tarkoita ollenkaan näitä axishistorian sivuja tai operaattori, joilta nuo faktat ovat luettavissa.)
http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=60009&postdays=0&postorder=asc&start=15
tuo linkkisi edes toiminut :DDDD
Oot kyllä oikeassa Tiihosen Venäjän arkistojen suhteen. Tiihosen kirjoissa tai väitöksessä ei kerrota Venäjän arkistojen käytöstä vaan on lainattu arkistolähteitä toisilta kirjoittajilta. Siispä Tiihosen nämä arkistolähteet ovat oikeasti sekundäärilähteitä, ei primäärejä. Laskee niiden arvoa tietysti.
Tallattakaa työpöydällenne.
Tiihonen Ratkaisu Kannaksella 1944.
Tässä keskitytään aiheeseen mitä olisi seurannut JOS Suomi olisi suostunut Stalinin antautumisvaatimukseen.
" Kannaksen taisteluiden luokkasodallinen ydin.
Silloin kun viimeinen versio neuvostovastauksesta suomalaisten neuvotteluesitykseen lähetettiin Suomen hallitukselle, illalla 23.6.1944 neuvostojohto oli jo suunnitellut poliittisen yleisesikunnanlänsimaisten kansainvälisten lakienkin hyväksymässä ulkoministeriössä. antautumisen jälkeisen tuomiovaltaa ylläpitävän miehitysjoukkojen komentajan määräämästä suomalaisten internoimisesta, tiestä kohti sosialismia.
Korkein johto oli antanut Leningradin Rintaman komentajalle marsalkan arvon, jotta mahdollisesti Mannerheimin ja Govorovin Suomen antautumisallekirjoituksesta tulisi mahdollisimman lainvoimainen.
Kansallinen puolustuskomitea stavkoineen oletti seuraavana päivänä, suomalaisten mahdollisesti vastatessa ja vastaushan oli reagoimista antautumiseen ( sitä negatiivisessa tapauksessakin noudatettiin ) 21 Armeijan joukkojen olevan Moskovan rauhan rajalla.
Kun ”neuvostohallitus ”(=GKO poliittisine ja sotilaallisine valtasuhdejärjestelyineen ) saisi suomalaisten hallituksen vastauksen, NEUVOSTOJOUKOT SAATTOIVAT YLITTÄÄ RAJAT. Neuvostoliittolaiset olisivat vastauksen vaikutuksesta kansainvälisen lain mukaisesti toimeenpanovallan toteuttajia. Toisaalta joukot marssisivat Helsinkiin, internoisivat poliittiset vastustajansa, nostaisivat valtaan ” oikeat kansanedustajat ”, mahdollisesti
kominternilaisen SKP: bulvaaneineen.
Toisaalta 21.Armeijan avattua portit 23. Armeijan joukot jatkaisivat pohjoiseen ja löisivät ” siellä kättä ” siellä edenneiden joukkojen kanssa, jotta jatkotoimet olisivat mahdollisimman selvät Pohjois-Suomessa olevia saksalaisia vastaan
Tämän suunnitelman ongelmana oli se, että 21.kesäkuuta lähtien, kolmen päivän aikana, neuvostojoukot eivät päässeetkään Kotka-operaatiossaan suoraan liikkeestä VKT -linjan läpi 22.-24.päivän Moskovan rauhan rajan ensitavoitteeseensa.
Stavka ja Leningradin rintama todennäköisesti odottivat punajoukkojen suoraan liikkeestä ” Mannerheim-linjan ” Viipuri-Kuparsaari –Taipale linjan tärkeimmän tukikohdan eli Viipurin läpi suomalaispuolustuksen olevan niin vuotava, ettei se tarjonnut enää varteenotettavaa vastarintaa. NEUVOSTOJOHTO TEKI SEN PERUSTELLA VOIMASUHTEISTA LÄHTIEN, POSITIIVISET VASTUSTAJAA ALIARVIOIVAT suunnitelmansa.
Se että Leningradin rintaman komentajan tavoitteet olivat kutistuneet stavkan vastaavista, johtui sodankäynnin perussäännön rikkomisesta: VASTUSTAJAA EI OLTU TUHOTTU. Sitä paitsi Talin lohkolla oli tapahtunut merkittävämpää.
GKO, Salainen osasto ulkoministeriöineen, Stavka ja sen salaisten reservien johtokeskus eivät nähneet Leningradin Rintaman komentajan selvyydellä suomalaista vastustajaa. Ne sotivat mittakaavalla voittavasti eivätkä yksityiskohtiin reagoivasti, jotka alkoivat Leningradin rintamankomentajaltakin hämärtyä.
Poliittisesti neuvotteluja pyytäviä suomalaisia oli vielä vaikeampaa nähdä varteenotettaviksi vastustajiksi. Neuvostodialektisesti SUOMELTA EI ENÄÄ VOINUT ODOTTAA SOTILAALLISESTA TAKTIIKASTA OPERATIIVISUUDEN JA STRATEGIAN KAUTTA POLIITTISEEN TAKTIIKKAAN LAAJENEVAA YLLÄTYSTÄ, vaan sen toiminta oli selvästi dilektisesti ennustettavaa.
Tämän vastaisesti suomalaisten politiikka-strategia teki kuitenkin päätöksiä nopeasti kaikilla tasoilla, kaikilta tasoilta kaikille tasoille.
Suomalaisten antautumisehtoja 9½ kuukautta valmistellut Vorosilovin komitea oli saanut kokoon Suomelle tarkoitetut antautumisehdot. Komitean sihteeri S.Bazarov luovutti ne 26.6. ulkoasiainkomissariaatin ” salaisen poliisin miehelle ” V. Dekannozille ( turvallisuus orgaanilla alkoi olla tässä vaiheessa mahdollisuuksia kiinnittää entistä enemmän huomiota Suomeen) Odottamansa antautumisallekirjoitukseen myöntymisen sijasta neuvostoliittolaiset saivat tiedon SUOMALAISTEN SOLMIMASTA LÄHEISEMMÄSTÄ SOPIMUKSESTA SAKSALAISTEN KANSSA.
Tämä oli epämiellyttävä käänne Generalissimukselle, jonka strategiset RESERVIT OLI OHJATTU VALKO-VENÄJÄLLE. Ryti-Ribbentrop sopimus oli neuvostodialektiikkaan VUOROVAIKUTTAVA ESITYS, joka osoitti yllätystä Neuvostoliiton sodankäynnin johdolle, koska se osoitti MUUTOSTA MUUALTA LÄHTÖISEKSI KUIN NEUVOSTOJOHDOSTA..
Tämä poliittis-sotilaallinen huippuhetki oli lähtökohta suomalais-neuvostoliittolaiselle yhteisymmärrykselle, koska sitä ei ollut neuvostoesitys sen julkisessa tai salatussa muodossa. Hetki oli ennen kaikkea lähtökohta sille ennustamattomalle toiminnalle , joka sekoitti neuvostopeliä Suomen suunnalla ja aikaansai yhä enemmän GKO:n taloudellisten suunnittelijoiden arvonantoa suomalaisille ( muiden ideologisten , srategisten ja valtakunnan rajallisten kysymysten tultua ohitetuksi - eikä dilektiikan lakien mukaisesti päinvastoin.
Suomen hallitus vastasi 27.6. 1944 jolloin 21. Armeijan joukkojen olisi pitänyt olla jo ohi Lappeenrannan ja 23. Armeijan lyödä kättä Syväriltä edenneiden Karjalan Rintaman joukoille sekä saksalaisten aseavun vaikutettua suuremmassa mittakaavassa kuusi päivää ja Ryti – Ribbentrop - sopimuksen tultua vast`ikään solmituksi, ” ymmärtäväisen ” vastauksensa Neuvostoliitolle::
”Suomen hallitus haluaa vilpittömästi rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon ja on tässä mielessävalmis myönteisesti harkitsemaan jokaista sille tehtyä ehdotusta,Jonka se havaitsee takaavan Suomen suvereenisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä kansainvälisen yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen säilymisen ynnä kansan elämisen
taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet.
Stalinin ja USA:n Moskovan lähettiläs Harrimanin käymässä keskustelussa 27.6.1944. lähettiläs itsenäisen Suomen edelleen muodostavan liittoutuneiden sodan jälkeistä kokonaispolitiikkaa. Tällainen puhe, Suomen kannalta ratkaisevalla hetkellä, suomalaisten tehdessä odottamattomia vastahyökkäyksiä Talissa oli Generalissimukselle syvästi kiusallista, mitä osoittaakin Stalinin antama vastaus.
Hän ei halunnut lähettilään esitystä suoranaisesti torjua, mutta totesi suomalaisten hallituksen jäsenten olevan täysin saksalaisten vallassa, Hitlerin agentteja. He eivät ajatelleet Suomen intressejä.
Neuvostohallitus oli ilmoittanut ottavansa vastaan Suomen hallituksen valtuutetut vasta saatuaan kirjallisen ilmoituksen tasavallan presidentiltä ja ulkoministeriltä, että he olivat valmiit antautumaan ( to surrender ) .( Tämä viittaa Vorosilovin komitean työpanokseen jo siinäkin suhteessa, että Romanian ja Suomen suunnalla oli selkeitä neuvostopoliittisia yhtymäkohtia.) Generalissimus yritti vähentää Suomen esityksen
” rauhanomaisia pyrkimyksiä ” ( eihän Hitlerin agentit voineet olla kansainvälisen järjestelmän rauhanrakentamisen puitteissa )ja korostaa suomalaisten korkeimman mahdollisen poliittisen tason allekirjoitusta.
Tällöin neuvostotoimeenpanovalta Suomessa olisi vahvistettu korkeimmalla mahdollisella tasolla ja Ryti – Ribbentrop - sopimus purkautunut. Jos näin ei tapahtuisi, länsiliittoutuneetkin näkisivät suomalaisjohdon Ribbentrop – sopimuksen konkreettisuudella Saksan agenttina. Ja kansainvälisen politiikan neuvostopyrkimykset vahvistuisivat Suomen suunnalla.
Stalinin esityksessä, sen lisäksi, että Neuvostoliitto katsoi olevansa Suomen puolella, tuli esiin epäsuorasti ” sotarikollisnen puoli ja hallituksen vaihdos ”-ratkaisut. Tämä oli kuitenkin Stalinin virhedialektisointia, - NIIN KAUAN KUIN PUNA-ARMEIJA EI PÄÄSSYT ETEENPÄIN TALISSA . Esitys oli – paitsi että se imitoi Saksan saamaa sopimusta Suomesta sen korvikkeena ” tyhjään laukaisijana ” – hyppy tuntemattomaan.
Suomen sotavoimien komentajan – armeijan ja Suomen rajanturvaamisen elinvoimaisuuden ytimen –allekirjoituksen sijasta se otettaisiin joltain TOISELTA.
Tosin tämä Stalinin epäsuora lausunto osoitti myös halua ALENTAA Mannerheim ALEMPIASTEISEKSI sekä siten saada hänen rajoja puolustava realistinen suomalaisia yhteensitova näkökulma SYRJÄYTETYKSI. Mannerheimin kautta oli vaikea tarttua Suomen heikkoihin renkaisiin ja sitä kautta hallita koko organismiä.
Mannerheimin allekirjoitusvaihtoehtoa ei enää näytetty angloamerikkalaisille, vaan esitetty korkeampi poliittinen allekirjoitus takaisi Mannerheimin aseman suomalais - neuvostoliittolaisessa kahdenkeskisessä allekirjoituksessa Suomen riippumattomuuden vahvistajana angloamerikkalaisiin.
Barazovin Dekanosoville antama Vorosilovin komitean ” sekretno projekt ” Suomen antautumista koskevaksi asiakirjaksi. on päivätty 28.6. 1944.
Sopimuksen allekirjoittaminen olisi merkinnyt Suomen täydellistä sotilaallista, taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista alistamista Neuvostoliitolle ja neuvostoarmeijan sotilashallintoon niin pitkäksi ajaksi kunnes Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus olisi solmittu.
Sopimus sisälsi uhkavaatimuksen luonteisen artiklan siltä aralta, ettei Neuvostoliiton tulkinnan mukaan Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö käyttäisi pakkokeinoja, joilla taattaisiin ehtojen täyttäminen. Sitä paitsi Neuvostoliiton hallitus voisi ”tarvittaessa” sanoa irti koko sopimuksen, jolloin irtisanominen astuisi voimaan välittömästi.
Sopimus oli viimeisen artiklan mukaan laadittu sekä venäjän - että suomenkielisenä, venäjänkielisen tekstin ollessa todistusvoimainen, ja ” sen ymmärtämistä koskevissa riitatilanteissa valvontakomission päätökset ovat lopullisia”.
Sopimuksen olisivat allekirjoittaneet sekä Neuvostoliiton että Suomen hallituksen valtuutetut ja maitten puolustusvoimien valtuutetut. Jo sopimuksen aluksi Suomelle tehtiin selväksi, mistä oli kysymys: ” Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet.
Suomen hallituksen ja puolustusvoimain johdon oli hyväksyttävä täysin Neuvostoliiton vaatimukset. Sotilaallisissa ehdoissa edellytettiin, että ” Suomen maa-meri- ja ilmavoimat, sijainnista riippumatta ANTAUTUVAT EHDOITTA ”. Suomen alueella olevat saksalaiset joukot on välittömästi riisuttava aseista ja internoitava ( vangittava ).
Samalla oli otettava huomioon, että Suomen armeija olisi osallistuttava saksalaisten joukkojen aseistariisuntaan NEUVOSTOLIITON SOTAVOIMIEN PÄÄLLYSTÖN ALAISUUDESSA.
Tämä teksti toteutuessaan olisi asettanut länsiliittoutuneet tapahtuneiden tosiasioiden eteen. ” Poliittisten neuvotteluiden ajauduttua umpikujaan tilalle tuli sotilaallinen sopimus, jonka kohdat olisivat toteutuessaan ulottuneet syvälle yhteiskuntaelämän alueille: antautumisehtojen mukaan kaikki viestiliikenne maassa olisi loppunut (kohta jonka muunnoksen Ruotsin kabinettisihteeri Boheman pani myöhemmin merkille välirauhansopimuksesta), SATOJA TUHANSIA IHMISIÄ OLISI ERISTETTY LEIREIHIN ( yhdessä Lotta Svärdin kanssa suojeluskuntaan kuului satoja tuhansia nimenomaan länsimaista Suomea puolustaneita ” kapitalisteja ”).
Tuloksena olisi ollut maan täydellinen eristäminen. sillä kaikki puhelin- ja radioliikenne olisi lakannut samalla hetkellä. Ydin oli kuitenkin sotilaallinen. Kun Suomen armeija tunnustaisi täydellisen tappionsa , niin Suomen suunnan saksalais-suomalaisesta dualismista päästäisiin eroon ja maa saataisiin yhden neuvostosotilasjohdon alaisuuteen.
Sopimuksen allekirjoittajiksi kaavailtiin siis Suomen armeijan ylipäällikköä ja Leningradin Rintaman komentajaa. Ei ollut sattuma että Govorovista tehtiin marsalkka.
Viipurin valtauksen jälkeen antautumisasiakirjan päivämäärä (28.6) osoitti myös ratkaisevan operaation tavoitteita. Leningradin rintaman komentaja olisi ollut samanarvoinen vastassaan olleen allekirjoittajan kanssa ( vähän samaan tapaan kuin marsalkka Wilhelm Keitel ).Sopimus olisi tullut voimaan allekirjoitus hetkellä.
Asiakirjan päivämäärä on sen hetkisen tilanteen mukainen ja samanaikaisesti – ristiriitaisesti – suoranaisesti liitettävissä 23.6 esitettyyn antautumisvaatimukseen,
prosessoitavissa sen jatkoksi.
Bazarovin toimenpiteellä ja Ribbentrop sopimuksen vaikutuksella. YLIN TUOMIOVALTA OLISI KUULUNUT SUOMESSA antautumisen jälkeen neuvostojoukkojen miehityskomentajalle MARSALKKA GOVOROVILLE..
Sen perustella olisi puututtu myös yhteiskunnallisiin suhteisiin, esim. puolueiden kieltämiseen, jolloin Zhdanovin ja Gusevin arvojen korottaminen ei tunnu yllättävältä.
Muualla Itä – Euroopassa ( varsinkin marsalkka Rodion Malinovskin Romanian Lounaisella suunnalla ) mutattis mutandis - kaava oli sama: kun ylin tuomiovalta oli neuvostojoukkojen miehityskomentajalla, niin siitä lainsäädöntö- ja toimeenpanovallan siirtäminen kommunisteille ” vallankumouksellisessä hypyssä ” oli ” luonnollinen asia ”.
Lisäksi sopimuksessa tuli esille ne negatiiviset kohdat, joita suomalaiset olivat logiikkansa rajoituksella otaksuneet mahdollisiksi KEVÄÄN RAUHANNEUVOTTELUIDEN AIKANA.. Talouselämä olisi saanut siis ratkaisevan aseman, mikä kuuluikin ” tuotantolaitosten kansallistamiseen ”.
Mannerheimin eniten pelkäämä kohta keväällä olisi toteutunut ja Suomen talous olisi saanut GKO – riippuvuutensa. Tuomiovallan osalta tekstissä korostuvat ” hallitus ja kansa ” –painotukset. Neuvostoliitolaisille parhaassa mahdollisessa tapauksessa antautumisen allekirjoittajiksi saataisiin Suomen tärkein johto, presidentti tai ulkoministeri.
Stalin ei paljastanut Harrimanille ylipäällikön allekirjoitussuuntaa, koska silloin olisi nähdä selkeästä miehityskaava ja siihen hahmottaa puuttuva eko-elementti: turvallisuusorgaani.
Tällöin olisi kuitenkin saatettu vaaraan Yhdysvaltojen presidentin kiitollinen asenne ” Neuvostoliitonhämmästyttävästä tukihyökkäyksestä lännelle ”.
Ryti-Ribbentrop- pakti sai kuitenkin aikaan sen, että – Suomen pääministerin ilmoitettua vielä Suomen jatkavan sotaa Saksan rinnalla ( 27.6.) – USA:n departamentti julkaistiin nootin 30.6., jossa ilmoitettiin USA:n katkaisevan suhteensa Suomeen.
USA:n oli nyt helpompi nähdä Suomen suunnan tilanne Stalinin toivomalla tavalla –ja
edelleen ( jopa kasvavassa määrin ) hyväksyä Neuvostoliiton ” tukihyökkäys ”. Generalissimus oli siinä mielessä saavuttanut tavoitteensa, että saattoi yksin hoitaa asiansa Suomen kanssa pelkäämättä USA:n väliintuloa tässä vaiheessa, mutta ei muussa mielessä, esim. Saksan.
Teko avasi kuitenkin liittoutuneiden ” yhteistoimien ” suunnan muuallakin Itä-Euroopassa. Mannerheimiä ei vielä voitu kompromettoida allekirjoittaja-asemansa ja länsivaltojen takia, KOSKA ERILLISSOTATEESI olisi voinut tulla esille. Siksi ratkaisutaisteluiden pysytellessä sitkeästi Viipuri –Kuparsaari – Taipale – linjalla Mannerheim armeijoineen pysyi Stalinin dialektiikassa ennustamattoman suurena, yllätyksellisenä strategina.
Leningradin Rintaman johdolta ei puutunut kuitenkaan yrityksiä saadakseen suomalaisasemat murtumaan, mikä olisi ollut onnistuessaan helpoin tapa saada ” suomalaiset muuttamaan hallitustaan, niin ettei Neuvostoliitto puuttunut toisen maan sisäisiin asioihin ”.
Mutta neuvostodialektiikka oli Suomen suunnalla jo katkonaista: Dekanozovin saatua Vorosilovin komitean antautumisehdot SUOMI ALLEKIRJOITTI RYTI-RIBBENTROP –PAKTIN. Tällöin Stalin katsoi aiheelliseksi esittää Harrimanille toteen näytetyksi Suomen hallituksen vasalliuden Saksaan
Seuraavana päivänä Suomen puna-armeijan sotilashallinnolle soilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ALISTAMISEN ASIAKIRJA oli valmis.
29.6.Govorov ilmoitti Stavkalle, ETTEIVÄT SUUNNITELMAT LAPPENRANNAN TASALLE ETENEMISESTÄ OLLEET TOTEUTUNEET. Kaksi armeijakuntaa puuttui.
30.6 USA ilmaisi Stalinin toiveiden mukaisesti katkaisevansa suhteet Suomeen ja Leningradin Rintaman komentaja aloittavansa uuden operaation hyökkäyksen nopeuttamiseksi.
Stavka ei voinut enää antaa muiden operaatioiden vuoksi vahvistuksia, iskujen synteesin välissä oli ylipääsemätön, valtakunnanrajallinen ja ideologinen katkos, Suomen armeija.
Neuvostoliiton asevoimat olivat kesäkuun alussa kokonaisuudessaan 11,2 miljoonaa miestä, 153.000 ’tykintapaista’, 19.000 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä... armeija koostui 11 Rintamasta (vastaa Saksan armeijaryhmää, armeegruppe’a).
Rintamalla, jonka pituus oli 4500 kilometriä, sillä oli 6,6 miljoonaa miestä.
Saksan asevoimat olivat vastaavasti 10,2 miljoonaa miestä, noin 57.000 ’tykintapaista’, 9.000 tankkia ja rynnäkkötykkiä.
Itärintamalla Saksalla oli 4 armeijaryhmää, 9 jalkaväkiarmeijaa ja 3 panssariarmeijaa – ja liittolaisineen 4,3 miljoonaa miestä.
Ahkera kaverihan Tapio on kun 14 vuotta väitöskirjaa väsää, ja lopultakin sen kummallisempaa aikaan saamatta. Ja siksipä suosittelenkin paitsi sinulle myös hänelle vaikka tämän usalaisen upseerin D. Glantzin teoksiin:
http://www.amazon.com/s?ie=UTF8&search-type=ss&index=books&field-author=David M. Glantz&page=1
ja niin edelleen... sekä yksi viite linkkinä:
Saksan ja Venäjän sodan unodetut taistelut 1941-1945:
http://leav-www.army.mil/fmso/documents/failures.htm
Näistä puna-armeijan 11 Rintamasta vain yksi, Govorovin Leningradin rintama, operoi kannaksella kesäkuussa. Ja sekin siirtyi sieltä heinäkuun lopulla Narvan suunnalle.
Ja näistä alkuvuoden 1944 10 strategisesta offensiivistakin vain yksi pienimmistä kohdistui Suomen joukkoja vastaan - Viipurin operaatio 9.-20.6.44.
" ja näistä alkuvuoden 1944 10 strategisesta offensiivistakin vain yksi pienimmistä kohdistui Suomen joukkoja vastaan - Viipurin operaatio 9.-20.6.44. "
Kyllä Stalinilla oli vakaa aikomus alistaa Suomi valtansa alle.
Kollontain välittämissä neuvotteluehdoissa oli maininta miten suomalaisten tulisi toimia päästäkseen neuvottelukosketukseen Moskovaan.
Suomen olisi pitänyt ilmoittaa Moskovaan edeltäpäin että Suomi antautuu ehdoitta.
Näin Tiihonen:
" Kun ”neuvostohallitus ”(=GKO poliittisine ja sotilaallisine valtasuhdejärjestelyineen ) saisi suomalaisten hallituksen vastauksen, NEUVOSTOJOUKOT SAATTOIVAT YLITTÄÄ RAJAT.
Neuvostoliittolaiset olisivat vastauksen vaikutuksesta kansainvälisen lain mukaisesti toimeenpanovallan toteuttajia. Toisaalta joukot marssisivat Helsinkiin, internoisivat poliittiset vastustajansa, nostaisivat valtaan ” oikeat kansanedustajat ”, mahdollisesti kominternilaisen SKP: bulvaaneineen.
Toisaalta 21.Armeijan avattua portit 23. Armeijan joukot jatkaisivat pohjoiseen ja löisivät ” siellä kättä ” siellä edenneiden joukkojen kanssa, jotta jatkotoimet olisivat mahdollisimman selvät Pohjois-Suomessa olevia saksalaisia vastaan.
Stalinilta jäi tuomata sen oma poliittinen järjestelmänsä Suomeen. Kuten Tiihonen tutkimuksessaan on selvittänyt Stalin ei antanut lisäjoukkoja Suomen rintamalle koska niitä ei ollut antaa. Govorov oli pyytänyt kahta Armeijakuntaa jotta hän olisi saavuttanut tavoitteensa.
Niin eli Venäjällä ei ollut tarkoitusta valloittaa Suomea (mikä ei kyllä heidän rauhanehtojen vaatimuksista käy ilmi) ja ilmeisesti heillä oli myös yksi armeija ylimääräistä kenttävahvuudessa, koska se oli varaa tuhota kannaksella ihan huvin vuoksi. Nämä rippeet sitten siirrettiin Narvan suunnalle.
Mitä siis olisi pitänyt Kannaksella olla, jotta NL:lla olisi ollut aikeissa saada Suomi antautumaan? Kun käsittääkseni Euroopan rintamiltakaan ei hirveästi voinut joukkoja tänne Pohjolaan keskittää kun muutoin sakut olisivat siellä päässeet niskan päälle. Toisekseen Kannakselle ei oikein mahdukkaan kuin armeija kerrallaan.
Ja mitä noihin lukuihisi tulee niin vaikuttavat vähän epäuskottavilta. Saksalla tuolloin enää oli 10,2 miestä rivissä 9000 tankilla. Eräässä haastattelussa Stalingradin motin synnyn aikoihin joku upseeri kertoi Saksalla olleen suurin piirtein sata tankkia käytössä tuolla lohkolla. Missähän ne muut 8900 olivat?
Venäjän luvut ovat niin ikään epätodelliset. Luultavasti puna-armeijalaisia ja kalustoa on ollut tuosta huomattavasti enemmän. Ehkä tykistön osalta tuo voisikin pitää paikkansa.
Ja mitä jenkkiläisten tutkimuksiin tulee niin niitä ei kannattaisi lukea niin vakavasti. Äskenkin kun he menivät Irakiin niin sielläkin piti olla vaikka mitä vastassa. Sehän muuten todetaan jo tuossa antamassasi linkissäsikin eli taitaa jo kirjoituksen tehnytkin henkilö tietää, että meni..
Oikeastaan ratkaisutaistelut käytiin Suomenkin kannalta loppujen lopuksi Baltiassa.
Siellä armeegruppe Nord joutui vetäytymään yhdessä Steinerin SS-panssariarmeijakunnan kanssa Kuurinmaalle – ja joutui lopulta motitetuksi.
Narvan ja myöhemmin syyskuussa Tallinnan valtauksessa olivat mukana myös kannaksella olleet raskaat panssarit ja tämä läpimurrot Valkeasaaressa, VT-linjalla ja lopulta myös Talissa tehnyt Kaartin AK:
http://www.gutenberg-e.org/esk01/maps/LageOst29Feb44a_lg.jpg
http://www.gutenberg-e.org/esk01/maps/LageOst25Jul44_lg.jpg
mitään merkitystä??
Kyllä ratkaisut taidettiin käydä ihan tuolla Tali-Ihantalassa ja Ilomantsin metissä. Vai sieltä Baltiastako ne venäläiset tänne Suomeen yrittivät rantautua?
Yhtä hyvin voidaan sitten väittää, että Leningradin ja kaikkien muidenkin alueiden ratkaisutaistelut käytiin Washingtonissa ja heidän mielialojensa mukaan.
Mitä noihin Kuurinmaan yms. motteihin tulee niin eipä päässyt puna-armeija niistäkään kovinkaan helpolla. Tai ainakaan wehrmacht ei ollut ihan niin vetelässä kunnossa kuin puna-armeija omissa moteissaan. Operaatio Barbarossan alettua ei mennyt montaakaan viikkoa kun venäläisten antautuneiden määrä piti laskea miljoonissa. Isku oli niin kova, että venäläiset upseerit (muun muassa Putin) puhuu vieläkin pelonsekaisin tuntein noista tapahtumista.
Suomessakin puna-armeija juoksenteli pitkin metsiä kun yritti purkaa noita mottejaan. Ei kyllä kuulosta siltä, että Suomen kohtalo ja ratkaisutaistelut olisivat käyty Balttiassa. Eikä muutenkaan tuo puna-armeija kuulosta kovinkaan voitokkaalta jos tälläinen pieni valtio kyykyttää moista körilästä mennen tullen.
teesejä lukiessani ja pohtiessani on tuo paljon puhuttu vetäytyminen heinäkuun 12. päivän tienoilla. Operaatio Kotka oli edelleen Stalinin tavoite eikä mikään BERLIINI. Suomi oli vielä siinäkin tilanteessa Stalinin kiikarissa, ja tarkoitus oli saada Suomi antautumaan iskemällä saksalaisiin reserveihin Balttiassa.
" Stavka veti operatiiviset `ylivoima ` joukkonsa pois, koska Saksan Suomen suunnalla olevia " operatiivisia ribbentrop-reservejä " vastaan OLI TARKOITUS HYÖKÄTÄ NARVAN TYHJÄSSÄ TILASSA, ja saada AVUTON lyöty Suomi ANTAUTUMAN ( Govorovin väitteet kahdesta viikosta ).
Viipurin valtaus näytti asiantuntemattomasta Stalinista suurelta voitolta, vaikka Viipuri-operaatio oli TÄYSIN EPÄONNISTUNUT tärkeimmässä tavoitteessaan Kannaksen suomalaisjoukkojen TUHOAMISESSA sekä Kotka-operaation ylivoimasuhteiden ja YLLÄTYKSEN valmistamisessa.
Siinä sitä oltiin, mitä kerrotaan länsiliittoumalle kysymykseen " missä teidän joukkonne ovat":
Stalinin joukot lähtivät Balttiaan
Tuo mainitsemasi Balttia, ratkaisiko se nyt kaiken?
" Stavka veti operatiiviset `ylivoima ` joukkonsa pois kannakselta Balttiaan, koska Saksan Suomen suunnalla olevia " operatiivisia ribbentrop-reservejä " vastaan OLI TARKOITUS HYÖKÄTÄ NARVAN TYHJÄSSÄ TILASSA, ja saada AVUTON lyöty Suomi ANTAUTUMAN ( Govorovin väitteet kahdesta viikosta ).
Viipurin valtaus näytti asiantuntemattomasta Stalinista suurelta voitolta, vaikka Viipuri-operaatio oli TÄYSIN EPÄONNISTUNUT tärkeimmässä tavoitteessaan Kannaksen suomalaisjoukkojen TUHOAMISESSA sekä Kotka-operaation ylivoimasuhteiden ja YLLÄTYKSEN valmistamisessa.
Ylivoimajoukkojen vetäminen Kannakselta strategisen yllätyksen Saksan ja länsiliittolaisten suuntaisessa paljastumispelossa korjasi korjaamatonta Kotka – operaation
romahdusta.
Puolustuskomitealle ja Savkalle oudoksi poliittiseksi ja sotilasstrategiseksi suureeksi jäi ”lyödyn” Suomen armeijan tilalla ollut LYÖMÄTÖN, joka olisivaatinut mittakaavalla voittamisensa alkulaskelmissa vielä MONEN SADAN TUHANNEN SOTILAAN NEUVOSTOUHRIN.
Neuvostoliittolaisten toimia lukevalla puolustuksellaan suomalaiset voittivat kaksi viikkoa aikaa. Se merkitsi kahden ( prosessitarkastelussa kolmen ) neuvostoarmeijakunnan puuttumista tarvittavasta ylivoimasuhteesta.
Neuvostoreservien sekä ennakoivan ja jälkiviisaan propagandatelepatian virran voimistuessa suomalaisdiplomatian itsenäisyyttä suojaavan tiedon virta kuitenkin vaimeni Suomelle tärkeissä USA:ssa ja Ruotsissa.
Narvan suunnalle matkanneet LOPPUUNKULUNEET VOITONMERKEIN JA –JUHLIN PALKITUT KOKENEET neuvostojoukot, joita odotti ennen seuraavaa hyökkäystä täydellinen kouluttamattomilla täydennys, näkyivät maailman medioissa voimakkaalla neuvostopropagandalla ja proosalla höystettyinä VOITTAJINA.
Suomalaisten tarkempaa todellisuutta edustivat hiljaisuus ja informaatiosulku. Neuvostokenraalit selvisivät vuoden 1941 saksalaisyllätystä paremmin, RANKAISEMATTA Suomen suunnan kesän – 44 yllätyksestä.
Ranskassa AVATTU KORKKI (Overlod)PIILOTTI todisteiden puuttuessa heidän epäonnistumisensa mahtavan puna-armeijan VOITOKSI – HARHALUULOKSI ( kolluusio ), joka säilyi ” teknisesti ” ( deluusio ), vaikka olisi pystytty ” kokonaisvaltaisesti ” SUURENA ILLUUSIONA KUMOAMAAN. "
Mittavista tappioistaan huolimatta Neuvostoliitto ei kuitenkaan murtunut Saksan & liittolaisten hyökkäyksen alla, vaan puna-armeijahan lopulta taisteli tiensä Berliiniin. Toisin kävi mm. Ranskalle, Jugoslavialle ja Puolalle. Mutta ei mikään ihme, sillä siihen aikaanhan Saksan salamasota-taktiikka oli aika ylivoimainen. Puna-armeijan katastrofaaliset suoritukset vuosina 1939-42 selittyvät pääosin kahdella sanalla: Stalin & puhdistukset. Suomen kohtalo ei todellakaan ratkennut Baltiassa, vaan ihan Suomen omalla rintamalla. Pitää kuitenkin muistaa, että edelleen Neuvostoliiton päävihollinen sodassa oli Saksa. Ja Suomi ei todellakaan "kyykyttänyt körilästä mennen tullen" vaan selviytyi nippanappa kiitos kovan puolustuksen ja diplomatian. Ei siinä mitään pahaa ole, että Suomi hävisi sodan, sillä monet vahvemmatkin valtiot kaatuivat pahemmin.
...jos niitä nyt niin kauhiasti onkaan - - -
Istuskella arkistoissa ja kasata epämääräisiä
ja sekopäisiä juttuja 14 vuotta - SAIRASTA
HOMMAA!
Kuinkahan kalliiksi maamme veronmaksajille tuli
hänenkin "väitöskirjansa"?
Hän on saanut mm. Ylikankaan teorioineen aivan naurunalaiseen asemaan. Tiihosen työ lyö laudalta poliittiset tulkinnat joita hän on suoltanut omia tarkoitusperiään tukien. Missä NYT ovat tiedustelupäällikkö Paasosen puolustajat?
..sanoi Ramsay kapteeni Segercrantzille , kun hän pelästyksissään toi tuon kohtalokkaalta kuulostavan sanoman Tukholmasta Suomeen...
..kyllähän tuossa Tukholman kautta tulleessa sanomassakin jo oli epäselvyyksiä , kuten nyt esimerkiksi tuo kenen allekirjoituksia siinä vaadittiin ; presidentin? ulkoministerin? vaiko myös ylipäällikön? Tuokaan ei ollut mitenkään selvää ,kuten esimerkiksi Ramsay muistaa (muistaa samoin vielä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissäkin) että olisi vaadittu presidentin ja ylipäällikön allekirjoitukset...ilmeisesti kuitenkin haluttiin presidentin ja ulkoministerin allekirjoitukset.
Lisäksi Ruotsin Boheman on kertonut että Kollontay tulkitsi tuon viestin tuoreeltaan muuksi kuin antautumisvaatimukseksi (mikä ei ole ihme kun muistetaan Kollontayn aikaisemmatkin taipumukset positiiviseen tulkintaan näissä rauhanasioissa) , kun taas lähetystöneuvos Semjonovin mukaan kyseessä oli selvästi ehdottoman antautumisen vaatimus...
Aikamoisen sopan keitti venäläinen kun alkoi säästämään väärässä paikassa paperia , eikä laittanut viestiä kirjallisesti...
olematonta. Kyllä TUO asia on jo selvinnyt ajat sitten. Stalin vaati Moskovaan lähetettäväksi EHDOTTOMAN antautumisasiakirjan, varustettuna presidentin ja ulkoministerin allekirjoituksin.
Vasta SEN saatuaan (ansa) Stalin olisi suostunut vastaanottamaan varsinaisen valtuuskunnan neuvottelemaan rauhasta.
ymmärrät Tiihosen (HUH!)raskaanpuoleista dialektiikkaa.
..nyt vähän toin esille tuon tosiasian siitä että tuo viesti oli epäselvä ja lisäksi suullinen...
..tutkielma on jo hankintalistalla. Katsellaanpa läpi ja palaillaan...Maasalon tutkielmassahan tuotakin käydään läpi suppeasti.
on kaikki se mitä meidän akateemisessa ja mennen tullen tohtoritasoista tutkijakoulutusta korostavasta junnujengistä on jäljellä. Minunkaltaiselle vanhemmalle ainoastaan kansakoulun läpikäyneelle ja jo pahemman kerran dementoituneelle kansalaiselle ei ole koskaan tuottanut pienintäkään vaikeutta hahmottaa , että mihinkä NL pyrki voimantunnossaan Viipurin valloitettuaan tai mihinkä he joutuivat tyytymään ihan aidosti nokkaan saatuaan. Mikäänhän ei estä teitä jatkamasta nykyisenkaltaista nollatutkimusta. Eli tyyppiesimerkkinä jos ihminen vuositasolla ansaitsee tuhat euroa ja toinen miljoona euroa nettona , niin henkilö joka ansaitsee sen miljoona euroa myöskin kuluttaa enemmän. Kieltämättä ei aina kykene ymmärtämään kansakoulupohjalla näitä akateemisia sfäärejä. Toivottavasti tulette kertomaan.
kytätään liikaa päälinjoista välittämättä. Sosialisteillehan tuo tapa on hyvin tyypillinen. Toisaalta se on myös välttämätön, koska ottamalla kokonaisuudet huomioon se söisi pohjan myös heidän toiminnaltaan. Ideologinen fanaattisuus on juuri tällaista tyypillisimmilään.
Tässäkin tapauksessa tuollaiset sivu-väittämät näyttävät kumoavan pääasian ja koetun todellisuuden. Tämähän ei olisi ollut mahdollista sodan jälkeen kun koko kansakunta tiesi mikä oli asian todellinen laita. Nyt sen sijaan tuollaiselle vääristelylle on tilaa kun tapahtumista on kulunut niin paljon, että aikalaiset eivät enää itse ole niistä kertomassa. Lisäksi sosialismi ja suomettuminen ovat näivettäneet suomalaista virkamieskuntaa passiivisiksi ja ponnettomiksi leimanlyöjiksi, jolloin tuollaiset väittämät menevät kritiikin lävitset kuin panssarikauhu T34:sta.
Sitä en tiedä kenen intresseissä tuollaiset väittämät ja vääristelyt ovat. Mitä hyötyä tuollaisista valheista voisi edes kenellekään olla? No luojan kiitos, edes eduskunnassa on vielä jollakin tavalla realistisesti ajattelevia tahoja jäljellä. SDP:kin otti selvän pesäeron vasemmistoon ja tuo Heinäluoman puhe oli demareiden parasta antia pitkiin aikoihin.
Samaa ei tietenkään voi sanoa 24.fi:n palstalaisista mutta suotakoon se heille.
palstapunikit aloittavat taas vyörytyksensä: " Venäläiset käyttivät vain sen verran voimaa että saivat Suomen irroitetuksi sodasta, ja aloittivat HETI Viipurin jälkeen vetäytymisensä Kannakselta siirtyäkseen ja hyökkäämään Narvassa olevien saksalaisten kimppuun. "
Tällaista paskanjauhantaako pitäisi vain kuunnella, tuomatta edes "jonkin tasoista" fakta-aineistoihin perustuvaa asiatietoa Viipuri-operaation jälkeisestä
Kotka-operaatiosta.
Ei operaation taustoista kylläkään kukaan ole vaivautunut aiemmin (paljoakaan) kirjoittamaan?
Samoin Tiihosen tuomat seikat Ribbentrop-Ryti sopimuksen vaikutuksista - Stavkan tekemiin strategisiin päätöksiin toi uutta tietoa ainakin minulle.
Tiihosen tai jonkun muun tekstejä esiintuodessa itketään Kremlin arkistojen numeroita yms. sivuseikkoja. Ihan kuin Suomella ei itsellään olisi kylliksi omia kokemuksia noista ajoista. Eikö tämän pitäisi olla toisinpäin, eli punikkien olisi todistettava, että Venäjä ei ollut missään tapauksessa valloittamassa Suomea? Ihan yhtä hyvin minäkin voisin väittää, että jatkosotaa ei edes ollut ja jos joku on erimieltä niin tuokoon Kremlin arkistojen tunnukset esiin missä tuo seikka todetaan. Menee niin älyttömäksi tuo punikkien räkytys tällä palstalla, että tässähän tulee jo kohta kaleviakin ikävä..
olisi suoritettava.
" Eikö tämän pitäisi olla toisinpäin, eli punikkien olisi todistettava, että Venäjä ei ollut missään tapauksessa valloittamassa Suomea? "
Emeritius ja Tuomioja voisivat jos haluaisivat, päivittää tietonsa mitä Kotka-operaatio olisi merkinnyt JOS suomen armeija olisi antanut periksi Tali-Ihantala linjalla.
Emeritius tukeutuu VAIN Paasosen tiedusteluraportin sisältöön suoltaessaan sen pohjalta ikioman päätelmänsä.
http://keskustelut.iltasanomat.fi/thread.jspa?messageID=309367
Tässä sellaisille jotka epäilevät - "ei ne mitään suomea halunneet vallata ? "
Generalissimus Stalin johti ( mm. salaisen reservikunnan päällikkö Zukovin avustuksella dialektisella yksinkertaisuudella strategisten sotatoimien etenemistä, kun 13.7.
oli määrä alkaa Ukrainan suurhyökkäys.
Leningradin rintaman komentaja sai Generalissimukselta sähkeen, jossa oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin.
Leningradin rintaman komentaja sähkötti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa valloittaa Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa tuli ylipäällikön vastaus: ” TE VASTAATTE HENGELLÄNNE, ETTÄ JOUKOT KAIKKINE VARUSTEINEEN OVAT LENINGRADISSA MÄÄRÄAIKANA.”.
Leningradin rintaman komentajan operationaalis-strteginen halu päästä Ihantalan, Viipurinlahden ja Vuosalmen epäonnistuessa Helsinkiin oli kova tai niin hän ainakin asian esitti.
Häneltä puuttui vähintään kaksi armeijakuntaa, jotka hän saattoi Stavkan laskelmien mukaisesti ” pukea kahden viikon muotoon ”.
Tämä muoto oli hänelle vaarallinen. HÄN EI VOINUT SELVITTÄÄ VÄLEJÄÄN SUOMALAISTEN KANSSA KANNAKSELLA, SYTYTTÄÄ PARADOKSIN RÄJÄHDYSTÄ JA AIKAANSAADA VASTAKOHTIEN YHTYMISTÄ LUOKKAVIHOLLISEN PÄÄKAUPUNGISSA, muiden itärintaman marsalkkojen tapaan, kun Generalissimuksen dialektiikassa ei ollut sijaa ” hoipertelijoille ”.
Näin Leningradin rintaman komentaja pääsi eroon Kannaksen ongelmasta osoitettuaan yliportaalle ymmärtävänsä vain pienempiä mittakaavoja kuin ylipäällikkö. Stalin ymmärsi tämän selityksen, koska hän esitti sen itse.
Itse asiassa suomalaisten Kannaksella voittama aika oli siinä aikaan turvautuvassa selityksessä, jonka Leningradin Rintaman komentaja antoi.
Neuvostoliitossa ei rintaman komentajalla ollut mahdollisuutta arvostella direktiiveiksi tulleita ylipäällikön ja Stavkan strategisia reservien siirtoja. Tällainen kritiikki tulkittiin rangaistavaksi teoksi.
" Hyökkäys oli pysähtymässä, oli aika palkita joukot ja alkaa suunnitella UUTTA hyökkäystä: Kunnianimitys ” leningradilainen ” ja ” viipurilainen ”annettiin 48 yhtymälle ja joukko-osastolle . 69205 sotilasta palkittiin kunniamerkein. Melkein joka kolmas Kannaksen taisteluihin osallistunut neuvostosotilas sai kunniamerkin.
Voidaan jopa ajatella että merkin saivat jäljelle jäänet sotilaat, mikä olisi varsin lähellä käsitystä maksimaallisista tappioista ( 138 400 – 140 000 ). 27 Kannaksen taisteluissa erityisesti kunnostautuneelle sotilaalle annettiin Neuvostoliitonsankarin arvo.
( Portinhoikan tienristin muistomerkistä on mahdollisuus lukea kaatuneiden palkittujen nimiä vaikka kaatumapäivä ja etunimet eivät aina olekaan tiedossa ).
Tällaisella palkitsemisella pyrittiin lisäämään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja nostamaan innostusta. Traditioita ainakin neuvostoliittolaisille näyttää ainakin syntyneen, KUN HYÖKKÄYS OLI LOPULLISESTI PYSÄHTYNYT, pidettiin juhlat.
Pienen levon jälkeen suuri osa valtavan tappion kärsineistä ja taistelutahtonsa menettäneistä joukoista lähetettiin Baltiaa ” vapauttamaan ”.
Sinä vain tuo Tiihonen? Teksti on niin sairasta
ja käsittämätöntä. Usko nyt, että ei se Tiihosen
poika noista aikuisten miesten "sotaleikeistä"
mitään ymmärrä.
- Taidattepa olla molempi vähän...!?
näköjään. Totuuden esilletuominen ei kaikkia miellytä?
Dokument o bezegorotshnoi kapitulatsii Finljandii
Kirjoittanut: Asiakirja nro 24 17.3.2008 klo 00.02
Hannu Rautkallion kirjassa, SOTASYYLLISYYDEN ASIAKIRJAT, on tuo samainen Turtolan esittelemä ehdotonta antautumista koskeva Asiakirja nro 24 sivuilla 99-106.
Venäjäksi "Dokument o bezegorotshnoi kapitulatsii Finljandii".
Asiakirja on julkaistu Martti Turtolan toimesta 23.12.1993 Seura-lehdessä ja teoksessa, Paavo Friman - Martti Turtola, Mannerheim -kirja, Jyväskylä: Ajatus 2001.
SOTASYYLISYYDEN ASIAKIRJAT
681 s. sidottu.
ISBN: 978-952-92-1152-4 Painovuosi 2006
toim. Hannu Rautkallio
Tässä kirjassa käännös on julkaistu Martti Turtolan luvalla.
Kesän 1944 johtajista TANNER olisi niellyt tuon myrkyn ja antautunut!
Kirjoittanut: Huh huh 17.3.2008 klo 00.21
Kesän 1944 johtajista TANNER olisi niellyt tuon myrkyn ja oli valmis antautumaan.
Se olisi taatusti tiennyt Tannerillekin hengen menoa, jos toki monille muillekin.
Eikö olekin kummallista, ettei Tanneri saanut laisinkaan mitään "helpotusta" sotasyyllisyystuomiossaan, vaikka olisi ollut jo juhannuksena 1944 valmis luopumaan taistelusta?
tohtoritasoisella junnujengillä tuntuu nuo pelimerkit olevan kadoksissa, niin äänestys. Oliko se meille useimmille käsittämätön armo joka salli itsenäisen Suomen jatkaa elämäänsä. Oliko se A. Hitler, J:Stalin tai vaikka Lenin. Kuten monta kertaa aikaisemminkin olette huomanneet , niin minulla tahtoo olla nuo pelimerkit hukassa. Eli kuka se jaloin setä nyt taas olikaan.
Stalin komensi Govorovin laittamaan viisi Divisioonaansa Leningradin kesken Kotka-operaation. Govorov äkisi vastaan, mutta Stalin laittoi uuden sähkeen jossa totesi: " Saatana jos divisioonat eivät ole määräaikana Leningradissa niin vastaat siitä hengelläsi!
olleen mitään muuta kuin rivimusikka joka toimi sivusuunnalla annettujen ohjeiden/ käskyjen mukaan.
Kesän 1944 johtajista TANNER olisi niellyt tuon myrkyn ja antautunut!
Ei suinkaan! Linkomiehen kirjan mukaan kun 23.6.1944 saatiin vastauksena rauhantiedusteluun Stalinin Ennakkovaatimus ehdottomasta antautumisesta Neuvotteluihin niin osa ajatteli, ettei yhteyttä saa katkaista ja pitää vaikka myöntyä ja neuvottelussa Kertoa, ettei nyt ihan niinkään.... Linkomies taas oli sillä kannalla, että menettely olisi liian vaarallinen ja esitti ehdotuksen torjumista ja hänen kantansa voitti! Ei nämä ’antautujat’ suinkaan olleet antautumassa vaan pitivät tärkeimpänä itse neuvottelua! On hyvä, kun on kirja ja tiedot halussa niin ei olla Tarkkispojan pahantahtoisten tulkintojen varassa!
" Ei nämä ’antautujat’ suinkaan olleet antautumassa vaan pitivät tärkeimpänä itse neuvottelua! "
Eli eivät käsittäneet, että ensin antaudutaan ja sitten vasta neuvotellaan.
Linkomiehen mukaan siinä tilanteessa olisi pitänyt hyväksyä minkälaiset ehdot tahansa. Nyt on turha yrittää sälyttää tarkkispojaksi tämän keskustelun aloittajaa joka tässä vastaa. Tiihosen toin palstalle jo ajat sitten.
” Eli eivät käsittäneet, että ensin antaudutaan ja sitten vasta neuvotellaan.”
Käsittivät vallan mainiosti, mutta uskoivat, että tilanne voitaisiin kääntää neuvotteluissa eli et nyt pysy perässä!
”Linkomiehen mukaan siinä tilanteessa olisi pitänyt hyväksyä minkälaiset ehdot tahansa.”
Nimenomaan EI OLLUT! Linkomies katsoi, että myöntyminen ennakkoehtoon ja kuvitelma tilanteen muuttuvan neuvotteluissa on EHDOTTOMASTI VÄÄRÄ SIGNAALI, kun vastapuoli edusti roistoja!Linkomies edusti kantaa, että torjutaan koko tarjois ja oli siinä oikeassa! Et ole lukenut kirjaa ”Vaikea aika”!?
”Nyt on turha yrittää sälyttää tarkkispojaksi tämän keskustelun aloittajaa joka tässä vastaa. Tiihosen toin palstalle jo ajat sitten.”
Tarkkis ja Tiihonen ovat merkityksettömiä tälle asialle!