Tapasin netissä miehen, johon tutustuin paremmin puhelimen&sähköpostin välityksellä. Ihastuimme kumpikin rajusti ja lopulta kuukausien tiiviin yhteydenpidon jälkeen tapasimme. Viikonloppu oli fantastinen, mutta päätimme kuitenkin jatkaa ystävinä. Välimatkaa liikaa ja elämäntilanteet sitä sun tätä. Hiljattain minulle kuitenkin selvisi, että viikonlopusta oli jäänyt muutakin jälkeen kuin vain hyvät muistot, sillä sain keskenmenon vaikken tuolloin vielä edes tiennyt olevani raskaana. Lapsi olisi 100% varmuudella ollut miehen. Nyt vielä itse käsittelen keskenmenon aiheuttamia tuntemuksia mutta samalla mietin kuuluuko miehen tietää? Itse en vielä ole valmis lapsienhankintaan, eivätkä olisi muutenkaan olleet lähtökohdat kauhean hyvät. En edes lähde spekuloimaan mitä olisin tehnyt jos raskaus olisi jatkunut. Toisaalta haluaisin kertoa, mutta onko se tarpeellista? Mietin hetkauttaisiko asia miestä pätkän vertaa, vai saisinko ehkä jopa apua häneltä omien tunteitteni käsittelyyn. Itselleni miehestä "irti päästäminen" oli vaikeampaa kuin miehelle, tai näin ainakin miehen käytöksen perusteella ja nyt on hänellä jo uusi nainen kierroksessa. Eniten pelkään syytöksiä, tai yksinkertaisesti sitä että asia olisi täysin yhdentekevä miehelle, asiahan oli "hoidettu", vahinkoa ei ollut tapahtunut jne..Kertoakko vai ei? Aiheutanko tarpeetonta mielipahaa/sekaannusta/hämmennystä/tms kertomalla vai onko parempi että pidän kaiken sisälläni..Ystävillenikään en ole asiasta puhunut, olen itse vielä niin shokissa etten tiedä miten päin olla.
Kertoakko vai ei.
neitineljännesvuosisata
4226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
unohtui ehkäisy???
Jos muistoksi olisi jäänyt vaikka klamydia?
niin olisin sitä mieltä, että olisi parasta jättää mies sikseen myös tapahtuneen kertomiselta ja
antaa ajan kulua. Saattaa säästyä suuremmilta sydänsäryiltä.
En tosin tiedä, onko Huuhaa-palsta oikea valinta tälle keskustelulle.
Juu, olisi toiselle palstalle kuulunut tämä mutta yöllä ei ajatus aina kulje kaikista kirkkaimmin.
Arvasin kyllä että varmasti tulee täällä myös ehkäisystä puhe. Sille ei vain ole selitystä, seksiä kun en aikonut edes kyseisenä viikonloppuna harrastaa, ensimmäisellä tapaamiskerralla. Olimme onneksi puhuneet todella avoimesti kaikesta, edellisistä suhteista ja muista ja minulla e-pillerit käytössä joten raskaaksi tulemisen mahdollisuudet eivät edes käyneet mielessä. Kyllä jälkeenpäin oli puhetta ehkäisystä, ja että olisi pitänyt kortsua käyttää. Asia kuitattiin sillä että vaikka molemmat ovat testeissä käyneet, käydään kumpikin tahoillamme ja varmistetaan asia.
Suhteemme on nyt hiukan monimutkainen, ystäviä ollaan nimellisesti mutta ei osata ainakaan vielä kai suhtautua toisiimme asiaan kuuluvalla tavalla. Minulle ihan ok olla vain kavereita vaikka tiukille se ottikin alussa, mies kuitenkin sen verran hyvä tyyppi etten halua häntä menettää elämästäni. Nyt vain tuli tämä keskenmeno joka sekoitti lopullisesti pasmani. Enkä varmasti osaa suhtautua mieheen niinkuin toivoisin niin kauan kunnes olen päättänyt kertoakko vai ei tai saanut edes selvitettyä tunteitani.