Talvisodan jättiläispanssarivaunut

äpärillä on tapana keksiä juttuja olemattomasta isästään ja isoisästään.
Mallarin jutut ovat kouluesimerkki esimerkki tästä.

Alkaa Marttyyrin tarinat jo olemaan yhtä huonoa vitsiä!

Seuraavaksi hän kertoo, kuinka hänen isoisänsä miehineen tuhosi natsien ufokeskuksen lapista tai kun Mannerheim oma-aloitteisesti kävi suomiKP käsissään lahtaamassa avuttoman puolustaja osaston, joka henkeen ja vereen haukkuu kaikkea, mikä johtaa heitä.

Jos Marttyyrin tarinat pitäisi paikkansa, maassamme olisi vielä huonommat oltavat..

,,,,kirjotti kirjan 'Isoisää etsimässä' (vai oliko se Paasilinna?) Kuinkahan olis, jos sinäkin lähtisit?

Melkoinen liiottelija tuo paappasi oli. Suomen Kansanarmeijassa ei ollut sataa miestä!

Minun isoisä oli vapaaehtoisena "pantti-pataljoonassa" -42-43, SS-untersturmfuhrerina lienee tuhonnut niin pieniä kuin isojakin neukkupanssareita miehistöineen.

Valitse tältä sivulta alareunassa oleva Hylätyt Hakemukset ja huomaat että Marttyyri Mallari on päässyt piireihin. Tässä piirissä muillakin jäsenillä on lentävä mielikuvitus.

http://www.geocities.com/sudeettimanse/herraseura.htm

Täälläkin kävi sensuuri ja vei tekniikkatiedot SMK vaunusta...

Onpas herkällä.


Kyttäävät näköjään IP -numeron perusteella tietyn kirjoittajan juttuja...

Juttusi natsaa juuri siihen kuvioon, joka vallitsi Neuvostojoukoissa. Suomessa oli toinen tyyli.

..tarina! Kerrassaan. Siinähän oli dramatiikan tajua ja hyvin tiivistetty sodan kauhut...

Pikkusen lisää ”rakennuspuita” suoraan sylttytehtaalta.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/battles/winterwar/Tankpower.htm
http://rkkaww2.armchairgeneral.com/battles/winterwar/KV_finn.htm
http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1938_40/WinterWar/SMK_T_100_40.jpg
http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1938_40/WinterWar/TankCombat_Feb26_40.jpg

tämäkin hölinä. Jutussa ei ole mitään totta.Mikä tällaisten sepustusten tarkoitus oikein on? Onko tämä joku satupalsta?

18.joulukuuta torjuttiin vihollisen hyökkäysyritys voimakkaalla tykistökeskityksellä. 19. joulukuuta tuli uusi hyökkäys, joka torjuttiin suurin vaikeuksin vasta illan pimetessä, jolloin lähitorjumtamiehet pääsivät vaunujen kimppuuan.Parikymmentä tuhottiin.

Sotapoliiseja ei ollut mailla halmeilla.Etulinjassa oli vastuussa everstiluutnantti Vaalan komentama JR 13. Mitään sk-upseereja ei kuulunut vahvuuksiin, vaan kaikki oli armeijan kirjoissa.

Palstan taso nousisi, jos MM lopettaisi nämä saduiksikin heppoista juttunsa.

Täällä marttyri veistelee. Ei häntä saa tuomita. Väriläiskä parhaammasta päästä.

""Mitkään maaalueet eivät ole ihmisuhrien arvoisia""

Eikö kukaan kertonut asia Puna-armeijan sotilaille?

Tänne vaan piti yrittää samalla kun he menettivät 167.976 puna-sotilasta kaatuneina!

HS 6.12.2013

Jättimuutoksen on kokenut myös Talvisodan virallinen uhritilasto. Kun neuvostohallitus keväällä 1940 ilmoitti alle 50.000 puna-armeijalaisen kaatuneen, niin 2000-luvulla laadittu tietokanta paljastaa 167.976 neuvostosotilaan ”kaatuneen, kuolleen haavoihinsa tai kadonneen”

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1386228641475

Avaajan kannattaa muista pasifismihuuman keskellä, että MITÄ OLISI TAPAHTUNUT, jos olisimme antautuneet?

Puolalaisten sotavankiupseerien teloituksilla näyttää olleen oma hyytävä yhteytensä talvisotaan. Talvisodan syttyminen nimittäin herätti Neuvostoliitossa kysymyksen, mistä saataisiin tilaa suomalaisille sotavangeille, joita odotettiin huomattavia määriä. Sotavankileireille syntyi tilaa mm. luovuttamalla Saksalle ne puolalaiset vangit, jotka olivat kotoisin Saksan miehittämästä osasta Puolaa.i Mutta tarve oli edelleen huomattava, sillä jo talvisodan toisena päivänä sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berija käski pikaisesti varustaa uusia tiloja kaikkiaan 26500 sotavangille, joita odotettiin Suomen rintamalta.ii NKVD:n sotavankihallinnon resursseihin kohdistui huomattava uusi rasitus, jolloin ryhdyttiin miettimään keinoja päästä entisistä eroon. Talvisodan syttymisen kärjistämässä tilanteessa puolalaisten upseerien vapauttaminen ei tietenkään voinut tulla ratkaisuna kyseeseen, päinvastoin, Neuvostoliiton kommunistipuolueen politbyroo päätti 3. joulukuuta, että kaikki Neuvostoliiton hallitsemilla alueilla olleet puolalaiset kantaupseerit vangittaisiin, myös ne, jotka olivat jääneet vangitsematta Itä-Puolan valtaamisen yhteydessä syyskuussa.

Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat alistaneet Itä-Karjalan väestön “suomalaisten telottajien hirvittävälle kidutukselle” ja 40 prosenttia asukkaista oli kuopattu joukkohautoihin. Tavoitteena suomalaisilla oli ollut "koko väestön totaalinen tuhoaminen."
Ev. Sampo Ahto.

Neuvostopropagandit olivat siis paiskineet töitä stahanovilaisella innolla saadakseen soldaattinsa näkemään kaikenikäiset suomalaiset "fasistisina petoina".

Kun 150 000 suojeluskuntalaista olisi ammuttavina, ja kymmenet tuhannet lämmittämättömissä härkävaunuissa matkalla Siperian vankileirien saaristoon, jäljellejääneet -naiset, lapset ja vanhukset- olisivat jakaneet miljoonien saksalaisten ja itäeurooppalaisten naisten ja lasten kohtalon. Tämä oli meille suunniteltu tulevaisuus.

Antony Beevor:

Suomessa ainakin vanhemmat ihmiset tietävät kertomattakin, miten Suomen olisi käynyt, jos rintama olisi murtunut keväällä 1940 tai kesällä 1944.
”Me tiedämme, mitä Virolle, Latvialle ja Liettualle tapahtui, ja Suomen kohtalo olisi epäilemättä ollut paljon, paljon pahempi”, Beevor sanoo.
”Talvisodan nöyryytys oli venäläisille todella raskas. Kun siihen lisätään Suomen rooli Leningradin piirityksessä, armeijalle olisi varmasti annettu vapaat kädet Suomessa. Kosto olisi ollut hirveä.”

aloittajan kuvakset todella sopivat hyvin siihen menettelyyn joka vallitsi rintaman itäpuolella, ei siis Suomen sotajoukoissa. Joukko-osastojen lähtiessä hyökkäykseen, kulki perässä NKVD:n edustaja Nagan kädessään varmistamassa ettei kukaan lähde "vahingossa" väärään suuntaan, saaden heti kuulan kalloonsa. Toisaalta, hänen oli itse pysyttävä perällä koska hän olisi itse muuttunut heti maalitauluksi jos olisi kääntänyt selkänsä joukoille.

Joukot todella pakotettiin varmaan kuolemaan lukemattomissa tilanteissa, myös muilla rintamilla kuin taistelussa Suomea vastaan. Oma sotahistoriamme kertoo selkeästi kuinka siinä kävi. Venäläiset lähettivät toivottomaan hyökkäykseen uudestaan ja uudestaan komppanioita ja prikaateja ja suomalaisten tehtävänä oli kaataa ne maastoon torjuakseen hyökkäyksen. Vastaavasti kun suomalaiset saivat venäläiset mottiin, sieltä lähetettiin raivokkaita hyökkäyksiä ja heidät tuhottiin sitä mukaa. Ulos pääsi vain antautumalla tai joutumalla ammutuksi. Kovin usen kävi että antautuneiden määrä jäi pienehköksi ja loput makasivat kentällä. Oli kuitenkin motteja joista tuli tuhansia sotavankeja.

Suomalaisilla ei yleisesti ottaen ollut halua miehistön piittaamattomaan tuhoamiseen koska sotavoimat olivat heikommat ja alivoima viholliseen oli merkittävä. Kun vihollisen vastarinta ilmeni kovaksi eikä voitu edetä suunnitellusti, kaivauduttiin tai odotettiin tykistön tukea. Joskus pelkkä saarrostus muutaman päivän ajan toi toivotun tuloksen ja vihollinen osin antautui kun ei ulospääsyä ollut. Venäläisten joukot kyllä pakotettiin taistelemaan viimeiseen asti ja kaatuneitten määrä oli hirvittävä. Siitä NKVD piti huolen jos sattui olemaan joukon mukana.

Ei se sota mitään sankaritarinaa ole. Se on hirvittävää kärsimystä ja suunnatonta inhimillistä menetystä. Suomalaisilla oli vain kovin vähän vaihtoehtoja kun joutui pitkän aikaa taistelemaan yksin ylivoimaista vihollista vastaan.

Vickersin ja Panzer III:n pohjalta kehitetyissä vaunuissa oli sisällä baari ja tanssilattia.

Tätä valhepaskaa ei ylläpito halua poistaa. Asiajuttuja kylä sensuroidaan.

..miksi näillä palstoilla kommentoidaan mielisairaiden juttuja?..