Kuinka keretä pistää päivän aikana 200 tekstiviestiä satunnaiselle tuttavalle?
Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista ihminen nukkuu keskimäärin ehkä 7, työteliäs poliitikko varmaankin korkeintaan 5 (tarkistamaton tieto). Aktiivista aikaa jää jäljelle noin 17 tunteroista (poliitikolla 19). Jos pois lasketaan välttämättömät päivätoimet, jolloin molemmat kädet ovat käytössä (ruokailu, peseytyminen, vessassa käyminen - oho, ei sentään vessasessiot, kuten hyvin tiedetään - ja muut vastaavat askareet), voisi tuntimäärän kuvitella hupenevan ainakin 16:een (18:een).
Tällä matematiikalla ihmisen täytyisi ahkeroida tekstiviestejä noin 12 (ja vähän yli) tunnissa. Poliitikon ei tarvitsisi aivan tällaiseen tahtiin revetä, hän voisi naputella viestejään runsaan 11 viestin tuntivauhdilla (melkoinen määrä sekin poliitikolle, jonka työmoraali edellyttää työtehtävien ensisijaisuutta aina ja kaikkialla).
Jotta voisin lähettää 12 tekstiviestiä tunnissa koko valveillaoloaikanani, minulla täytyisi olla viimeisen päälle viritetty kännykkä.
Tekstinsyöttökieli olisi tietenkin opetettu niin fiksuksi, että oikea sana oikeassa muodossaan putkahtaisi näytölle ensimmäisenä. Esimerkiksi a niin kuin aluslakana ja s niin kuin sekasotku.
Luulen, että tallentelisin myös keskeisimpien viestieni sisällön muistiin, jotta niitä ei tarvitsisi joka kerta erikseen näppäillä. Esimerkiksi ”Mitä sinulle kuuluu?” tai ”Muista imuroida!”.
Viestittely olisi hitusen nopeampaa, jos omistaisin kommunikaattorin. Poliitikoilla kommunikaattori toki on.
Mutta jos tekstittelijän mielessä on vain yksi asia, silloinhan selviää lähettämällä samaa viestiä uudelleen ja uudelleen.
Niin tähdellistä ja akuuttia asiaa minulla ei ainoallekaan ihmiselle ole, että näin suurta määrää viestejä ilmoille sinkauttelisin. En omaan enkä muidenkaan laskuun. Kuulemani mukaan ja operaattoreiden siunaukseksi joillakin puhelinliittymän käyttöönsä saaneilla tällaisia tarpeita on.
Tiesittekö muuten, että tekstiviestikirjat ovat maailmalla hyvin suosittuja. Koskahan Suomessa yritetään julkaista seuraava?
Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista ihminen nukkuu keskimäärin ehkä 7, työteliäs poliitikko varmaankin korkeintaan 5 (tarkistamaton tieto). Aktiivista aikaa jää jäljelle noin 17 tunteroista (poliitikolla 19). Jos pois lasketaan välttämättömät päivätoimet, jolloin molemmat kädet ovat käytössä (ruokailu, peseytyminen, vessassa käyminen - oho, ei sentään vessasessiot, kuten hyvin tiedetään - ja muut vastaavat askareet), voisi tuntimäärän kuvitella hupenevan ainakin 16:een (18:een).
Tällä matematiikalla ihmisen täytyisi ahkeroida tekstiviestejä noin 12 (ja vähän yli) tunnissa. Poliitikon ei tarvitsisi aivan tällaiseen tahtiin revetä, hän voisi naputella viestejään runsaan 11 viestin tuntivauhdilla (melkoinen määrä sekin poliitikolle, jonka työmoraali edellyttää työtehtävien ensisijaisuutta aina ja kaikkialla).
Jotta voisin lähettää 12 tekstiviestiä tunnissa koko valveillaoloaikanani, minulla täytyisi olla viimeisen päälle viritetty kännykkä.
Tekstinsyöttökieli olisi tietenkin opetettu niin fiksuksi, että oikea sana oikeassa muodossaan putkahtaisi näytölle ensimmäisenä. Esimerkiksi a niin kuin aluslakana ja s niin kuin sekasotku.
Luulen, että tallentelisin myös keskeisimpien viestieni sisällön muistiin, jotta niitä ei tarvitsisi joka kerta erikseen näppäillä. Esimerkiksi ”Mitä sinulle kuuluu?” tai ”Muista imuroida!”.
Viestittely olisi hitusen nopeampaa, jos omistaisin kommunikaattorin. Poliitikoilla kommunikaattori toki on.
Mutta jos tekstittelijän mielessä on vain yksi asia, silloinhan selviää lähettämällä samaa viestiä uudelleen ja uudelleen.
Niin tähdellistä ja akuuttia asiaa minulla ei ainoallekaan ihmiselle ole, että näin suurta määrää viestejä ilmoille sinkauttelisin. En omaan enkä muidenkaan laskuun. Kuulemani mukaan ja operaattoreiden siunaukseksi joillakin puhelinliittymän käyttöönsä saaneilla tällaisia tarpeita on.
Tiesittekö muuten, että tekstiviestikirjat ovat maailmalla hyvin suosittuja. Koskahan Suomessa yritetään julkaista seuraava?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se vois onnistua.