Moi! Olen tälläinen kampurajalkainen keski ikäinen neiti ihminen. Etsin minun biologista isääni sekä samalla toisia kohtalo toverita joilla on myös sama sairaus kuin minulla kampurajalka.Sain synnytyksessä lahjaksi kampurajalan itselleni.Biologinen äitini teki minut 17 vuotiaana ja antoi minut adoptoitavaksi.Minä itse sain tietää yhden lääkärintarkastuksen yhteydessä kerran että minulla on kampurajalka.Ystävilleni olen yrittänyt viestittää sen jutun kesäaikaan mutta eivät he ole ikinä minulle mitään sanonut minun vammautuneista jaloistani.Haluan itselleni ystävän jolla myös on sama ongelma kuin minulla.T: Kampurajalka-apina
Täällä kampurajalka etsii
Kohtalotoverita ) - :
2553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oikoosna aina ku näjen.?
Heipä hei!
Mulla on kanssa toisessa jalassa kampuravamma. Pohje on hieman jäänyt pieneksi, jonka jotkut shortseissa kulkiessa huomaa, ja hieman onnun kävellessä. Mut ei se ole menoa juuri haitannut, urheillakin jopa pystyy. Hyvin ton kanssa pystyy elään kun antaa mennä vaan eikä edes ajattele koko asiaa.
Jalka leikattiin onnistuneesti pariviikkoisena 80-luvun alussa ja pelittää siis hyvin.
Tsemppiä vaan!