Julkis JT

Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

Eihän se ole kuitenkaan kuponkien täyttelyä koko opetuslastentekohomma?

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

>>Tule sinäkin järkiisi
L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n 18.3.2008 klo 12.59
   Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

npudattaa,, kirjoitti:

>>Tule sinäkin järkiisi
L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n 18.3.2008 klo 12.59
   Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

Lue lisää

Mitä vielä haluat?


Raportointi on tärkeää, tietysti laskit tehdyt tunnit tarkasti...? Jeesus ei tainnut siitä mainita, mutta ne pitää laskea kuitenkin :-)

kuin.. :) kirjoitti:

Mitä vielä haluat?


Raportointi on tärkeää, tietysti laskit tehdyt tunnit tarkasti...? Jeesus ei tainnut siitä mainita, mutta ne pitää laskea kuitenkin :-)

Lue lisää

>>Raportointi on tärkeää, tietysti laskit tehdyt tunnit tarkasti...? Jeesus ei tainnut siitä mainita, mutta ne pitää laskea kuitenkin :-)

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

aina puhutte Jeesuksesta,miksette kutsu häntä Mikaeliksi,kuten uskotte

npudattaa,, kirjoitti:

>>Tule sinäkin järkiisi
L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n 18.3.2008 klo 12.59
   Ja noudata Jeesuksen esimerkkiä Matt 28:19, 20

"Menkää ja tehkää opetuslapsia"

Lue lisää

Että sinunlaisia ihmisiä löytyy vielä Suomen maasta!

JT joukossa tiedemiehiä, atomifyysikoita ym.palaaan asiaan!

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

JT joukossa tiedemiehiä, atomifyysikoita ym.palaaan asiaan!

Näkis vaan. Taitaa jälleen kerran seurata normi jt hiljaisuus. Onko muuten jt joukossa yhtään kontduktööriä? Entä sirkuksen ilmakiväärin lataajaa?

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

JT joukossa tiedemiehiä, atomifyysikoita ym.palaaan asiaan!

Paratiisipaikkaa ei anneta sen perusteella kuinka
ansioitunut olet ollut elämässäsi. Paavali oli
sisäistänyt asian elämässään Filipp 3:7-
sekä II Kor 11:10-14. Kristuksen totuus on se että
hän kuoli keskimmäsellä ristillä kaikkien ihmisten
puolesta ja pääsiäisen ilosanoma on että Jeesus
on ylösnoussut. I Joh 1:1-10, josta jae 7.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on
valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme ja
Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa
meidät kaikesta synnistä.Paratiisi(=tuhat vuotinen
valtakunta) ja taivaspaikka avautuu ottamalla Jeesus Kristus Vapahtajaksi ja hän antaa myös
valtuudet julistaa, sitä ei anna minkäänlainen järjestö tai uskonnollinen yhdyskunta. Jeesus nimessä on voima.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

JT joukossa tiedemiehiä, atomifyysikoita ym.palaaan asiaan!

Tämä viesti laitetaan suosikkeihin, ja siihen palataan vielä useasti. Kiitos sinulle, että työnsit pääsi ansaan.

Minä väitän, että et voi nimetä YHTÄÄN, millään tieteen mittapuulla merkittävää tiedemiestä, joka tunnustautuu jehovantodistajaksi. Ja lähdetään nyt heti siitä, että tiedemiehillä tarkoitamme tiedeyhteisön laajasti tunnustamia henkilöitä, emme mitään vastavirtaan potkivia hörhöjä.

Lyö siis faktat tiskiin, kiitos.

Nimi:
Tieteenala:
Asema:
Merkittävimmät tutkimukset tai muut saavutukset:

Milloin palaat asiaan?

koo.koo kirjoitti:

Näkis vaan. Taitaa jälleen kerran seurata normi jt hiljaisuus. Onko muuten jt joukossa yhtään kontduktööriä? Entä sirkuksen ilmakiväärin lataajaa?

Fred Wilson filosofian tohtori Kanadasta, Tässä lisää:
Tarinamme alkoi Kathmandusta

Kertoneet Bishnu ja Tara Chitrakar

”TARA, haluan, että lähdet kanssani tapaamaan erästä miestä. Meistä tuntuu, että saisit hänestä itsellesi hyvän aviomiehen.” Tällaiset olivat isäni terveiset hänen tullessaan tapaamaan minua sairaalaan, joka toimii Kathmandussa Nepalissa. Olin 28-vuotias ja työskentelin siellä lääkärinä. Kummankin vanhempien suostumuksella meidät neljän viikon kuluttua vihittiin!

Miehen nimi oli Bishnu Chitrakar. Hän oli 34-vuotias ja oli opiskellut korkeakoulussa maatalouden vesirakennustekniikka pääaineenaan. Olin toki vuosien varrella tavannut hänet silloin tällöin Kathmandun kaduilla, mutta emme olleet tutustuneet aikaisemmin toisiimme. Tällainen voi kuulostaa oudolta länsimaalaisen korvissa, mutta kotimaassani Nepalissa on ollut vuosisatoja tapana, että avioliiton järjestävät vanhemmat – ja avioerot ovat harvinaisia. Ehkä saan selittää tarkemmin.

Kun nainen menee naimisiin Nepalissa, hän muuttaa miehensä vanhempien kotiin. Jos poika muuttaa pois kotoa, sellaista paheksutaan. Hänen odotetaan pysyvän kotonaan ja tukevan edelleen omaa sukuaan. Mahdollisesta miniästä tehdään siksi huolellinen arvio, jotta nähtäisiin, miten hyvin hän sopii yhteen pojan ja tämän omaisten kanssa. Näin vaimon ja aviomiehen valinnassa käytetään hyväksi vuosien tuomaa kokemusta.

Siinä minä sitten olin – lääkärinä, joka oli saanut oppinsa Moskovan lääketieteellisessä korkeakoulussa ja oli naimisissa miehen kanssa, joka veisi minut Yhdysvaltoihin. Mutta siitä enemmän tuonnempana. Nyt saa Bishnu kertoa oman puolensa tarinasta.

Insinööristä psykologiksi

Bishnu: 1960-luvun alussa olin USA:n kehitysapujärjestön AID:n palveluksessa kotimaassani Nepalissa, enkä siihen aikaan ollut laisinkaan kiinnostunut siitä, oliko olemassa Jumalaa tai mikä voisi olla tosi uskonto. Uskonnollinen taustani oli sekoitus hindulaisuutta ja buddhalaisuutta, ja tärkeätä oli ollut ainoastaan se, että käytiin säännöllisesti tietyissä temppeleissä. Työskentelyni amerikkalaisten kanssa synnytti minussa sellaisen haaveen, että pääsisin jatkamaan opintojani Yhdysvaltoihin. Tämä haave toteutui, kun eräs ystäväni Kansasista Yhdysvalloista, maatalousinsinööri, auttoi minua pääsemään Yhdysvaltoihin vuonna 1965.

Vuosina 1965–1969 opiskelin maatalouden vesirakennustekniikkaa ensin Havaijin yliopistossa ja sen jälkeen Oregonin valtionyliopistossa. Siellä ollessani minut valittiin asuntolan opiskelijaneuvojaksi. Se antoi minulle tilaisuuden työskennellä ihmisten ja heidän pulmiensa kanssa. Silloin tajusin, että minua kiinnostivat enemmän ihmiset kuin kastelukanavat ja maatalouskoneet. Niinpä luovuin insinööriopinnoistani viiden vuoden jälkeen ja aloin opiskella psykologiaa. Aikanaan suoritin maisterintutkinnon kliinisessä psykologiassa Wichitan valtionyliopistossa.

Vuonna 1971 matkustin lyhyeksi aikaa kotiin Nepaliin. Voitte kuvitella, kuinka hämmästynyt olin, kun äiti sanoi minulle, että hänellä oli tiedossa sievä tyttö kunnon perheestä. Olisinko kiinnostunut menemään hänen kanssaan naimisiin? Ajattelin, että mikäpä siinä – mutta vasta sen jälkeen, kun olisin päättänyt lukuni Yhdysvalloissa, mihin kuluisi vielä vuoden verran aikaa. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että meidät vihittiin jo neljän viikon kuluttua. Häät pidettiin perinteiseen nepalilaiseen tapaan, ja ne kestivät kaksi päivää. Koska molemmat olemme chitrakar-kastista, läsnä oli paljon sukulaisia.

Nyt joku ehkä ihmettelee, että miten voi odottaa sellaisen avioliiton onnistuvan, jossa vanhemmat suorittavat puolison valinnan ja jossa mies ja vaimo aluksi perin hatarasti tuntevat toisiaan. Vastaus on, että me luotimme heidän arvostelukykyynsä – ja aika on todistanut heidän olleen oikeassa. Sen sijaan että olisimme ensin tapailleet ja seurustelleet länsimaiseen tapaan, me noudatimme omia perinteitämme ja annoimme vanhempiemme arvioida ominaisuuksiemme, arvojemme ja luonteittemme yhteensopivuutta.

Avioiduttuamme Tara hoiti edelleen lääkärintointaan Nepalissa eräässä paikallisessa sairaalassa. Hän ei kuitenkaan ollut sisimmässään tyytyväinen. Hänet oli kasvatettu hinduksi, ja hän oli aktiivinen uskonnonharjoittaja. Hänellä oli paljon kysymyksiä uskonnosta. Mutta hän voi itse kertoa niistä......

Lakimies Julio Ricote Garrido.

Tässäpä sinulle nimiluettelo joistakin nykyisistä JT jotka olivat ennen JT tultuaan; tanssijoita, sirkustaiteilijoita,sotilaita,Pappeja, taiteilijoita,timanttivaras,uskollaparantaja,pormestari,noitatohtori,katollinen nunna,hindu,helluntalaispastori,buddhalainen,afrikkalainen ”kylätohtori”,listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle!

Nimiluettelo

Abt, Elsa: w80 15/7 12–15

Abt, Harald: w80 15/7 6–11

Aimo-Boot, Dominique: g85 22/11 18–21

Akin, W. B.: w60E 692–6

Allen, Joseph: w76 281–4

Anderson, Fred A.: w58 224–7

Apason, Edwina: w80 15/10 11–16

Arnott, Harry W.: w56E 333–5

Arpaia, Charles: w76E 485–90

Atiemoh, Henry E.: w82 15/5 24–7

Attwood, A. C.: w57 16–19

Azevedo, Maria Alves de: w76E 628–31

Balnave, Elizabeth: g83 8/5 16–21

Banda, Florentino: w73E 507–11

Bangle, Aleck: w71E 519–23

Banks, Thomas E.: w65E 155–8

Banuet, Tony ja Rudy: g81 22/2 16–20

Barber, C. W.: w82 15/11 10–14

Barber, N. H.: w60E 61–3

Barber, Richard H.: w65E 441–7

Barin, Rodolfo: w76E 136–40

Barney, Eva: w60E 636–9

Barry, W. L.: w60E 552–6

Baxter, Donald E.: w58 212–14

Baxter, Wallace: w63E 373–6

Beavor, Ernest E.: w80 15/6 8–12

Beckwith, Harriet: g85 8/9 16–19

Bell, Smith: w84E 1/12 28–31

Berner, Alice: w59E 220–3

Bernhardt, Charles: w84E 1/11 19–23

Berry, Bennett: w57 391–3

Bivens, W. A.: w58 392–4

Blackwell, Victor V.: w73E 117–22

Blümel, Richard: w67E 472–5

Boeckel, Richard A.: w81 15/1 24–9

Bogard, John: w67E 758–62

Bogard, Kathryn: w70E 507–10

Booth, J. C.: w84 1/1 20–6

Bradley, D. G.: w60E 745–7

Brewer, Roy: g84 8/5 8–11

Brickell, R. Bennett: w72E 533–6

Britten, Eric: w85E 1/8 22–6

Brown, W. R.: w62E 568–71

Brzoska, Mona: w63E 308–11

Burczyk, Benno: w68E 699–702

Burford, Hazel O.: w55E 653–6

Burt, Don: w70E 698–702

Burtch, Lloyd: w64E 441–7

Caicedo, Porfirio: w77 45–8

Callaway, Neal L.: w71E 473–6

Cannon, Ruth: w71E 277–80

Cantwell, Newton: w70E 410–13

Cantwell, Russell: w77E 168–71

Carnie, William: w58E 248–51

Carr, Henry: w76 435–9, 454–5

Carvajalino, Finda, Felisa ja Ines: w72E 281–6

Carvalho, Eva Maria: w78 15/5 9–12

Casola, Peter: w68E 121–4

Catanzaro, Angelo: w75E 205–7

Charuk, John: w73E 170–4

Checksfield, A. W.: w58 500–3

Chitty, Ewart: w63E 118–20

Clave, Angelo: w80 15/4 24–7

Clay, Edgar: w61E 756–60

Clogston, Julia: w57E 717–18

Coello, Rafael: g82 8/1 16–20

Cooke, John R.: w59E 468–72

Cotterill, Richard S.: w71E 665–8

Coville, Allen S.: w61E 169–71

Cuffie, Rose: w72E 476–9

Curry, Debbie (Vicki Johnsonin kertomana): g79 8/4 13–17

Cutforth, John A.: w58 343–6

Daalen, Emil H. van: w83 15/9 22–5

DeCecca, Giovanni: w60E 601–5

Dickmann, Heinrich: w72E 395–9

Divers, Carol: g81 22/6 26–8

Doo-yong, Lee: w79 15/11 9–12

Dos Santos, Joseph: w83 1/11 13–16

Dougaluk, Victoria: w56E 620–4

Doulis, Athan: w68E 728–32

Douras, George S.: w66E 156–9

Dreyer, Rosa May: w56E 393–5

Dunham, Margaret: w62E 443–6

Dwenger, Heinrich: w64E 212–15

Dyer, Lois: w80 15/9 24–7

Eisenhower, Charles: w58 295–7

Eneroth, Johan Henrik: w65E 92–5

Enomoto, Taeko: g85 22/12 9–11

Errichetti, John: w58 440–3

Espeleta, Isaac V.: w81 15/10 27–30

Estelmann, Otto: w63E 284–6

Fekel, Charles J.: w69E 153–6

Feller, Jules: w64 220–3

Feuz, Gottfried: w63E 504–7

Foster, Isobel: w67E 603–6

Franke, Konrad: w84 1/2 31; w63E 180–3

Franks, Leslie R.: w58E 700–3

Franske, F. J.: w61E 572–5

Fredianelli, George: w73E 661–6

Friend, Irma E.: w68E 378–81

Friend, M. G.: w67E 249–55

Frost, C. E.: w61E 380–3

Frost, Erich: w61 401–6

Gangas, G. D.: w66E 636–9

García, Manuel: g83 8/11 20–4

García, Maxine Miller: w61E 508–11

Garrard, G. B.: w59E 668–71

Geiger, Henri: w62E 764–6

George, Edward: g82 22/11 17–20

Germann, Fred: w82 15/4 23–7

Gibb, George: w79 15/1 24–7

Gill, Harold E.: w85E 1/3 25–30

Glass, Kathryn: w71E 341–4

Glass, Leon: w80 15/8 9–12

Golson, Benny: g81 8/1 25–8

González, tri Salvador: g85 22/4 24–7

Goodman, Claude S.: w73E 760–5

Grant, Gordon: w83 15/4 24–6

Graves, Teresa: g77 8/12 16–20

Gregorio, Louisa: w76E 553–5

Gregory, Gladys: w70E 666–70

Griffiths, Helen: w67E 372–6

Guiver, Ernest J.: w66E 764–7

Haddad, Sadie Lewis: w83 15/6 8–11

Hammer, Paul: w69E 471–3

Hannan, George E.: w70E 56–61

Hannan, Mary: w68E 217–21

Hannan, William T.: w68E 566–9

Hannan, Vora C.: w77E 360–3

Hardin, Emily: w71E 729–32

Harms, Elise: w82 15/1 26–30

Hart, Alice: w62E 310–13

Hartstang, Helene: w65E 315–19

Haslett, Mabel: w66E 442–6

Hemmaway, John T.: w70E 763–6

Henderson, Alex: w80E 15/9 27–30

Hendrickson, Shirley: w58 151–3

Herrlinger, Babette: w69E 53–6

Hillmann, Wilhelm: g81 22/10 5–12

Hinds, Mary M.: w59E 276–9

Hobson, Cathy: g83 22/10 24–7

Hoffmann, Oskar: w75E 533–5

Hopley, Alfred: w68E 282–5

Hopley, R.: w64E 508–10

Horton, Bert: w66E 731–4

Hughes, A. P.: w63E 217–20

Hurst, Raymond: g84 22/10 19–22

Idreos, P. A.: w63E 565–8

Ihrig, Elmer C.: w61 161–4

Ilett, Mabelle: w66E 60–2

Ingwaldsen, Ragna S.: w60E 373–5

Iniesta, Julio: w83 15/2 10–15

Insberg, Ans: w61E 700–3

Iszlaub, Percy: w81 15/8 3–8

Ivanoff, Anton: g82 22/9 16–19

Jeffrey, William: g85 22/1 12–15

Jensen, Klaus: w69E 635–8

Johnston, Maude: w62E 221–3

Jones, Rosco: w68E 57–62

Jones, Stanley Ernest: w66 40–8

Joseph, A. J.: w64E 57–9

Kalajian, Estefan: w81 15/7 24–7

Karkanes, V. C.: w62E 696–9

Keefer, Malinda Z.: w67E 92–5

Keith, Seth: w69E 507–10

Kellaris, Alex: w70E 186–90

Keoghan, Clifford: w79 1/5 9–14

Kim, In-Bok: g85 22/3 18–21

King, Harold: w63 385–90; g63 8/9 14–19

Kirk, Robert W.: w55E 585–8

Klein, K. F.: w85 1/8 22–9

Klein, T. E.: w57 345–7

Klukowski, Jennie: w72E 57–60

Knowles, Peter: g80 22/2 16–20

Koerber, Anton: w68E 313–18

kreikkalainen tyttö: w61 212–14

Krull, Hazelle M.: w69E 216–20

Krysuik, Larisa: g85 22/7 17–21

Kuhn, Wenzel: w64E 150–2

Kwazizirah, Gresham: w72E 661–5

Königer, Margarita: w79 1/2 25–9

LaRose, Harold: g85 22/3 12–16

Leathco, C. D.: w59E 412–15

Leffler, Ralph: w65E 220–3

Liebster, Max: w78 15/12 20–3

Liwag, S. A.: w64E 315–19

Lounsbury, Grace: w74E 283–5

Luning, Sylvia: w61E 437–41

Löhr, Elfriede (Ilse Unterdörferin kertomana): w80 1/2 8–14

MacDonald, Janet: w72E 146–51

Macmillan, A. H.: w66E 504–10

Maki, Gust W.: w59 428–31

Manso, Florence: w59E 533–5

Marín, Fernando: w85 1/10 19–23

Marley, Wendell: w82 1/8 3–6

Marshburn, Larry: g83 22/6 5–11

McKay, Homer: w60E 341–4

Meyers, David: g85 22/8 21–5

Mikkelsen, Herman: w72E 758–62

Miller, Harley: w84 15/2 13–18

Mima, Shozo: w78 15/6 12–15

Monroe, Doris: w57 309–11

Morales, Randy: w81 15/6 8–10

Morris, Harold A.: w60E 117–19

Morrison, Donald J.: w84 15/8 26–30

Mullane, William: g85 8/12 14–17

Muñiz, Juan: w64E 761–4

Myobudani, Kiyoshi: g83 22/11 16–19

Mäkelä, Otto: w67 557–9

Nakamura, Masakazu: w77E 569–71

Naumann, Hans: g83 22/8 23–7

Nguyen Thi Huong: g85 22/10 12–20

Nironen, Eero: w62 501–4

Nisbet, George: w74E 473–6

Obispo, Domingo: w78 1/7 5, 8–9

Olih, Albert: w82 1/2 27–31

Olson, Olaf: w59E 725–7

Oltmanns, Gerhard: w68E 598–602

Ott, Carlos: w71E 215–18

Pallari, Väinö: w75 381–3

Palm, Kathe B.: w63E 764–6

Papageorge, D.: w67E 315–19

Parson, Alma E.: w57 141–3

Pearcy, Norman C.: w78 15/4 21–5

Peters, August: w62E 668–70

Peterson, H. (A. Papargyropoulos): w68E 437–40

Petit, Paul: w78 15/3 9–12

Pettitt, Leon: w77E 53–7

Phillips, George R.: w56E 712–19

Photinos, Peter: w65E 667–70

Piacentini, Ferdinando: w84 1/7 21–5

Piéchota, Louis: w80 15/11 5–10

Pitti, Marcelino: w78E 15/4 17–21

Pizzanelli, Herman: g85 8/2 19–23

Pluntke, Gerhard: w84 1/10 20–3

Pool, Nellena G.: w57 234–7

Powers, Jack D.: w60E 212–16

Prior, Beulah: w73E 443–7

Prosser, Calvin: w69E 121–5

Pötzinger, Gertrud: w84 1/11 25–31

Pötzinger, Martin: w69E 729–32

Quackenbush, Myrtle: g82 22/2 20–3

Randall, Charles A.: w79 1/10 5–8

Rann, George A.: w66E 220–3

Reddy, Jaya: w81 1/5 20–3

Regnier, Colette: g83 8/10 20–3

Ricote, Julio: g85 8/7 23–7

Riemer, Hugo Henry: w64E 571–4

Rittenbach, Otto: w85E 1/4 22–7

Roddis, William: g85 22/2 11–14

Rojas, Wilson: g82 8/5 20–4

Rosales, Ruben: w78 1/3 5–11

Rosero, Daniel ja Delia: w80 15/3 24–8

Rowan, George J.: w70E 200–3

Ruetimann, Lilian: w63E 57–62

Rydell, Esther M.: w56E 521–4

San José, Francisco ja Carlos: g80 22/12 16–21

Santana, Bernardo de: w85E 1/2 26–8

Saumur, Laurier: w76E 690–5

Scharner, Josef: w68E 187–90

Schrantz, Emile: w73E 570–4

Scully, Alfred: g84 8/1 16–19

Secord, Arthur H.: w65E 380–2

Seliger, Ernst: w79 15/2 6–8

Serrano, Ramón ja Francisco: w81 15/3 24–9

Severud, Fred N.: w83 15/1 12–15

Siebert, Monika: g84 8/11 16–19

Simpkins, W. J.: w60E 428–31

Sioras, John P.: w69E 313–16

Skinner, F. E.: w55E 317–18

Smit, Paul: w85 1/11 10–13

Soares, Roger: g81 22/11 12–16

Spiropoulos, P. C.: w57 490–1

Steele, Don ja Earlene: w71E 186–90

Steele, Gertrude: w56E 269–72

Stephenson, Margaret: w85E 1/5 23–6

Strange, Janet: g82 22/6 19–23

Suiter, G.: w83 1/12 8–15

Sullivan, T. J.: w65E 500–4

Sydlik, Daniel: w85 1/9 10–15

Tareha, Charles: w79E 15/9 8–13

Tharp, A. E.: w57 451–3

Thompson, Adrian: w73E 52–5

Tia, Elyn: g83 8/12 21–5

Toutjian, Herald: w84 15/5 21–6

Tracy, Robert N.: w60E 189–91

Unterdörfer, Ilse: w80 1/2 8–14

Wagner, R.: g84 22/2 24–7

Wandres, Albert: w65E 537–42

Weber, Johannes: w67E 540–3

Webster, James O.: w59E 92–5

Wenderqvist, Martin: w82 15/7 10–12

Wicke, A. E.: w61E 476–80

Wiedenmann, David: w62E 121–7

Wiese, Inez: w69E 443–6

Wilson, Fred: w79 15/7 5–10

Wilson, Helen: w60E 509–11

Vinhal, Maria Lucia: w84 1/9 26–30

Winkler, R. A.: w67E 186–90

Woodard, Hermon: w59E 348–50

Woodburn, Stan ja Jim: w85 1/12 26–31

Wooddell, Woody: g84 22/1 24–7

Woodworth, Harold P.: w71E 377–80

Woodworth, W. Eldon: w66E 348–51

Wrobel, Paul: w73E 376–9

Wynes, Emlyn: w68E 533–6

Yazedjian, Hosa: g85 8/10 16–19

Yeatts, Thomas R.: w56E 456–9

Yoshikawa, Harry S.: w77E 296–9

Young, Quentin: g83 8/2 23–7

Young, ”Trummy”: g77 22/10 9–14

Yuen, Nancy: w79 15/10 3–7

Yuille, Maude: w62E 375–9

Zimmerman, Anna E.: w70E 345–8

Zimmerman, Harold L.: w84 1/8 23–7

Zuercher, Franz: w65E 730–5

Öman, Enok: w64 389–91

Nyt jännittää. kirjoitti:

Tämä viesti laitetaan suosikkeihin, ja siihen palataan vielä useasti. Kiitos sinulle, että työnsit pääsi ansaan.

Minä väitän, että et voi nimetä YHTÄÄN, millään tieteen mittapuulla merkittävää tiedemiestä, joka tunnustautuu jehovantodistajaksi. Ja lähdetään nyt heti siitä, että tiedemiehillä tarkoitamme tiedeyhteisön laajasti tunnustamia henkilöitä, emme mitään vastavirtaan potkivia hörhöjä.

Lyö siis faktat tiskiin, kiitos.

Nimi:
Tieteenala:
Asema:
Merkittävimmät tutkimukset tai muut saavutukset:

Milloin palaat asiaan?

Lue lisää

Pitää olla Tähti! Ei riitä että on tiedemies! Ok! Tässä eräs kertomus:

Tiede ja Raamattu auttoivat minua löytämään elämän tarkoituksen

KERTONUT BERND OELSCHLÄGEL

Etsin elämän tarkoitusta 20 vuotta. Löysin sen kahden oppaan avulla: tieteen ja Raamatun. Tieteelliset tutkimukset vakuuttivat minut siitä, että elämällä täytyy olla jokin tarkoitus. Raamattu kertoi, mikä tuo tarkoitus on, ja auttoi minua ymmärtämään sen.

OLET ehkä kuullut sanottavan, että tiede ja Raamattu ovat ristiriidassa keskenään. Olen tutkinut molempia enkä ole samaa mieltä. Ehkä sinua kiinnostaa tietää, miksi olen tullut tähän tulokseen.

Synnyin vuonna 1962 Stuttgartissa Etelä-Saksassa. Isäni oli konesuunnittelija, ja hän oli äidin kanssa aktiivisesti mukana kirkon toiminnassa. Sisareni Karin oli syntynyt neljä vuotta ennen minua. Lapsuuteni huippuhetkiä oli, kun isä antoi minulle välinepaketin alkeellisia kemian ja fysiikan kokeita varten. Minulla oli hyvin hauskaa puuhastellessani sen parissa. Tuntui hienolta oppia uusia asioita.

Myöhemmin tuo välinepaketti vaihtui tietokoneeseen. Jo teini-iässä tajusin, että kaikkein paras tietokone ovat aivot. Mietin kuitenkin, miten aivot ovat syntyneet. Kuka ne on antanut meille? Mikä on elämän tarkoitus?

Korkeakoulutus

Lopetin koulun 16-vuotiaana ja menin oppipojaksi valokuvausliikkeeseen. Uuden oppiminen oli parasta, mitä tiesin, ja siksi halusin päästä opiskelemaan fysiikkaa yliopistoon. Tuohon tavoitteeseen oli kuitenkin pitkä matka. Minulta meni pelkästään pääsyvaatimusten täyttämiseen viisi vuotta. Aloitin yliopisto-opinnot Stuttgartissa vuonna 1983 ja jatkoin niitä Münchenissä. Vuonna 1993 väittelin Augsburgin yliopistossa fysiikan tohtoriksi.

Alkuajat yliopistossa eivät olleet helppoja. Luentosalissa oli yleensä jopa noin 250 opiskelijaa, joista monet jättivät kurssin kesken parin kuukauden jälkeen. Minä olin päättänyt viedä loppuun sen, minkä olin aloittanut. Opiskelija-asuntolassa olin jatkuvasti tekemisissä nuorten kanssa, jotka näyttivät olevan eniten kiinnostuneita hauskanpidosta. Sellainen seura ei aina ollut hyväksi. Minäkin aloin harrastaa juhlimista ja käyttää huumeita.

Etsintä vie Intiaan

Fysiikan opinnot antoivat minulle laajemman käsityksen maailmankaikkeudessa vallitsevista luonnonlaeista. Olin toivonut, että tiede osoittaisi minulle ajan myötä, mistä elämässä oikein on kyse. Jouduin kuitenkin laajentamaan etsintääni fysiikan maailman ulkopuolelle. Vuonna 1991 lähdin erään ryhmän mukana Intiaan opiskelemaan itämaista mietiskelyä. Oli hieno kokemus nähdä tuo maa ja sen asukkaat omin silmin. Toisaalta olin järkyttynyt rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta.

Esimerkiksi Punen kaupungin lähellä kävimme tapaamassa erästä gurua, joka sanoi, että ihminen voi rikastua, jos hän vain oppii oikean mietiskelytekniikan. Mietiskelimme ryhmänä joka aamu. Guru myi myös lääkkeitä kovaan hintaan. Hänen elämäntyylinsä perusteella hän ansaitsikin varsin mukavasti. Näimme myös munkkeja, jotka puolestaan näyttivät elävän köyhyydessä. Pohdin itsekseni, miksei mietiskely ollut tehnyt heistä rikkaita. Intian-matkani tuntui tuottavan yhtä paljon kysymyksiä kuin se antoi vastauksia.

Toin Intiasta matkamuistoksi mietiskelyyn tarkoitetun kellon. Sen piti auttaa mietiskelemään oikealla tavalla, kun sitä heläytti sopivasti. Saksassa tilasin horoskoopin henkilöltä, joka väitti näkevänsä tulevaisuuteni. Mietiskely ei kuitenkaan opettanut minulle elämästä mitään. Totesin pettymyksekseni, että horoskooppi on vain arvoton paperinpalanen. Elämän tarkoitusta koskevat kysymykseni olivat edelleen vailla vastausta.

Löydän vastaukset Raamatusta

Elämäni sai yllättävän käänteen vuonna 1993. Olin saanut opintoni ja tutkimukseni suoritettua ja kirjoitin väitöskirjaani kvanttifysiikan alalta. Tein töitä lähes yötä päivää kaiken muun kustannuksella saadakseni sen valmiiksi määräajassa. Yhtenä iltapäivänä ovikello soi yllättäen. Ovella seisoi kaksi naista.

”Tiesittekö, että vuosi 1914 oli Raamatun mukaan poikkeuksellinen vuosi?” he kysyivät. Olin sanaton. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta, eikä minulla ollut aikaa ottaa siitä selvää. Kysymys herätti kuitenkin uteliaisuuteni: miten he saattoivat väittää, että Raamattu oli aikoja sitten viitannut juuri vuoteen 1914?

”Haluaisitteko tietää siitä enemmän?” he jatkoivat. Ajattelin, että mikä ettei – jos kuuntelisin heitä, huomaisin varmasti, missä heidän todistelunsa pettää. Ristiriitaisuuksien sijasta kuulin kuitenkin vakuuttavia todisteita Raamatun luotettavuudesta. Sain tietää, että Raamatun selvän ennustuksen mukaan Jumalan messiaaninen valtakunta – taivaallinen hallitus joka tulee hallitsemaan koko maapalloa – perustettiin vuonna 1914.

Naiset olivat Jehovan todistajia, ja he antoivat minulle kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Luin sen muutamassa päivässä ja totesin, että sen sisältö oli kauttaaltaan johdonmukainen ja järkevä. Todistajat näyttivät Raamatusta, että Jehova haluaa ihmisten elävän ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa. Raamatun ennustusten mukaan tämä lupaus täyttyy pian. Miten upea tulevaisuudentoivo! Se kosketti sydäntäni ja nosti vedet silmiini. Olisiko tässä se, mitä olin etsinyt 20 vuotta?

Oivalsin nopeasti, mikä elämäni tarkoitus on: oppia tuntemaan Jehova Jumala ja palvella häntä kokosydämisesti. Jatkoin Raamatun tutkimista todistajien kanssa ja tiesin, että tässä oli totuus. Minulla oli valtava hengellinen nälkä. Samalla kun viimeistelin väitöskirjaani, luin kolmessa kuukaudessa puolet Raamatusta.

Löydän enemmän kuin vastauksia

Toukokuussa 1993 olin ensi kertaa Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan kokouksessa Augsburgissa. Opetuksessa oli totuuden sointi. Lisäksi viihdyin hyvin todistajien seurassa. He tervehtivät minua lämpimästi ja saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi, vaikka olin heille tuntematon. Vieressäni istuva iäkäs nainen vaivautui hakemaan minulle laulukirjan. Seuraavina viikkoina pääsin valtakunnansalille erään todistajamiehen ja hänen pienen poikansa kyydissä. Uudet ystäväni alkoivat kohta kutsua minua kylään. Aikanaan halusin lähteä kertomaan toisille, mitä opin elämän tarkoituksesta.

Suhtauduin vakavasti Raamatusta oppimaani, ja se sai minut heti tekemään muutoksia elämässäni. En esimerkiksi enää halunnut pitää hallussani okkulttisia esineitä. Heitin pois horoskoopit sekä mietiskelykellon ja muut Intiasta tuomani uskonnolliset matkamuistot. Edistyin Raamatun tutkimisessa ja vihkiydyin Jehova Jumalalle. Kesäkuussa 1994 minut kastettiin Jehovan todistajaksi Münchenissä. Näin aloin elää koko sydämestäni elämän todellisen tarkoituksen mukaisesti.

Syyskuussa 1995 minusta tuli vakituinen tienraivaaja eli Jehovan todistajien kokoaikainen evankelista. Vietin nyt enemmän aikaa palveluksessa puhuen ihmisten kanssa Jumalan tarkoituksista. Turvauduin Jehovan antamaan voimaan. Monta kertaa tulin illalla kotiin pitkän kenttäpäivän jälkeen tuntien sellaista iloa ja tyydytystä, jota en ollut kokenut ennen kuin opin tuntemaan Jehovan. Tammikuussa 1997 minut kutsuttiin jatkamaan kokoaikaista palvelusta Seltersissä sijaitsevaan todistajien Saksan-haaratoimistoon, jota kutsutaan Beteliksi, ja siellä asun nykyisin. Vanhempani ovat käyneet luonani usein, ja vaikka he eivät ole todistajia, he ovat oppineet kunnioittamaan Beteliä ja ovat iloisia puolestani.

Tiede ja Raamattu

Joku voi ihmetellä, miten mies, joka on vuosien ajan perehtynyt tieteisiin, voi uskoa Raamattuun. En ole löytänyt mitään ristiriitaa tieteen ja Raamatun välillä. Fyysikkona olen tutkinut elämää ohjaavia lakeja, ja nuo lait tarjoavat todisteita siitä, että ne ovat yli-inhimillisen älyn laatimia.

Esimerkiksi fysiikan, kemian ja biologian alalla on paljon teorioita. Vaikka teoriat voivat pääpiirteittäin olla yksinkertaisia, niihin liittyvä matematiikka saattaa olla hyvinkin monimutkaista. Huippuälykkäät tutkijat laativat teorioita ja saavat työstään tunnustukseksi Nobelin palkintoja. Miten paljon älykkäämpi pitää olla sen, joka on suunnitellut ja luonut tämän maailmankaikkeuden, jota tiedemiehet niin kovasti yrittävät ymmärtää!

Sellainen ajatus, että elämä on sattuman tulosta – kuten monet evoluution kannattajat väittävät – ylittää uskottavuuden rajat. Kuvitellaanpa vaikka, että asetamme kymmenen jalkapalloa kentälle suoraan jonoon metrin välein. Sitten meidän pitäisi ensimmäistä palloa potkaisemalla yrittää saada jokainen pallo osumaan seuraavaan, niin että kaikki kymmenen liikkuvat. Lisäksi pitäisi ennustaa, mihin kohtaan kukin pallo pysähtyy. Onnistuminen olisi niin epätodennäköistä, että useimmat luultavasti pitäisivät sitä mahdottomana.

Miten näin ollen kukaan voi väittää, että ihmisen solu, johon liittyy paljon monimutkaisempia tapahtumasarjoja kuin jalkapallon potkaiseminen, olisi syntynyt sattumalta? Järkevin selitys on se, että joku huippuälykäs persoona on luonut ihmiset ja kaikki muut elämänmuodot maan päälle. Tekisikö tuo Luoja sen ilman mitään tarkoitusta? Ei varmasti. Hänellä on täytynyt olla jokin tarkoitus. Tuo tarkoitus paljastetaan ja tehdään ymmärrettäväksi Raamatussa.

Kuten huomaat, sekä tiede että Raamattu auttoivat minua löytämään vastaukset elämää koskeviin kysymyksiin, joita olin jo kauan miettinyt. Voitko kuvitella, miten helpottunut ja iloinen olisit löydettyäsi jotain sellaista, mitä olet etsinyt 20 vuotta? Haluan hartaasti auttaa mahdollisimman monia löytämään saman: ei ainoastaan vastauksia kysymyksiin vaan, mikä vielä tärkeämpää, oikean tavan palvoa ainoaa tosi Jumalaa, Jehovaa.

Tiede oli uskontoni

KERTONUT KENNETH TANAKA

”TOTUUS vapauttaa teidät.” Nämä sanat ovat eräässä Kalifornian teknillisen korkeakoulun (Caltech) leimassa, ja ne kannustivat minua pyrkimään tieteen harjoittamisessa pitkälle. Kun aloitin opiskelun tuossa oppilaitoksessa vuonna 1974, eteeni avautui tutkijan ura. Suoritettuani geologiassa kandidaatin- ja maisterintutkinnon jatkoin opintoja Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa.

Sitä mukaa kuin edistyin tiedemiehenä, myös hengelliset näkemykseni ja arvoni muuttuivat perin pohjin. Evoluutioteorian opiskelu oli vienyt uskoni Jumalaan, mutta myöhemmin minun oli pakko tarkistaa näkemystäni. Miten geologian tutkijasta saattoi tulla antaumuksellinen Jumalan palvelija? Minäpä kerron.

Pikkupoika maailmankaikkeuden lumoissa

Luonnontieteet kiehtoivat minua jo hyvin nuorena. Vartuin Seattlessa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa, ja vanhempani kannustivat minua voimakkaasti pyrkimään pitkälle akateemisella uralla. Minulle olivat mieluista luettavaa maailmankaikkeuteen liittyvät asiat – aineen ja elämän rakennusosaset, perusvoimat, avaruus, aika, suhteellisuus. Ollessani noin kahdeksanvuotias kiinnostukseni pantiin merkille ja koulu ohjasi minut viikoittaisille luonnontieteiden yksityistunneille.

Kävin baptistikirkon pyhäkoulua, tosin lähinnä päästäkseni vaelluksille ja leireille. Muu perhe ei ollut kiinnostunut uskonnosta eikä Jumalasta. Kun opin tuntemaan historiaa ja sain tietää niistä julmuuksista, joihin uskonnot olivat syyllistyneet, omatuntoni ei enää antanut minun toimia kirkon piirissä. Aloin myös epäillä Jumalan olemassaoloa, sillä tieteellä näytti olevan vastaus melkein kysymykseen kuin kysymykseen.

Suunnanmuutos – ja lisää tulossa

Olin ajatellut lähteä opiskelemaan fysiikkaa, mutta viimeisenä lukiovuonna minulla oli geologian kurssi, johon kuului opintoretkiä Washingtonin osavaltiossa sijaitseville merkittäville kalliopaljastumille. Muistan ajatelleeni, miten mahtavaa olisi yhdistää luonnossa liikkuminen ja tiede, kaksi minulle rakasta asiaa.

Päästyäni yliopistoon vaihdoin heti pääaineen geologiaksi. Eräillä kursseilla opiskeltiin fossiiliston perusteella geologisia aikakausia ja maankamaran kehitystä. Minulle opetettiin, että fossiilien mukaan lajit kehittyivät. Ymmärsin, että evoluutioteoria piti vielä todistaa oikeaksi, mutta silti se tuntui järkevältä selitykseltä käytettävissä oleville geologisille todisteille, varsinkin kun tuota teoriaa vertasi yleiseen kreationismiin eli luomisoppiin. Kun kampuksella järjestettiin väittely kreationistien ja evolutionistien välillä, päätin jättää sen väliin. Oli päivänselvää, ettei maapalloa ollut tehty vajaassa viikossa, kuten jotkut kreationistit väittävät.

Voimakkaista uskonnonvastaisista näkemyksistäni huolimatta retket, joilla tutkin maan lounaisosien geologiaa, pakottivat minut tarkistamaan käsityksiäni Jumalan olemassaolosta. Kun katselin iltaisin aavikon yläpuolella levittäytyvän kirkkaan taivaan suurenmoista näkymää, en voinut olla myöntämättä, että maailmankaikkeuden takana täytyy olla Jumala. Tähtitieteilijät olivat vahvistaneet, että kaikkeudella on ollut alku, mutta tajusin, ettei tiede yksinään pystyisi koskaan selittämään, miksi se oli syntynyt. Tuntui järkevältä ajatella, että älykäs ja voimakas Luoja oli suunnitellut ja tuottanut meitä ympäröivän kosmoksen.

Marsin kartoitusta ja kysymyksiä

Valmistuin geologian tohtoriksi 27-vuotiaana vuonna 1983 ja samaan aikaan tutkin Marsin geologiaa Yhdysvaltain geologiselle tutkimuslaitokselle. Olen sen jälkeen laatinut lehtiin kymmeniä artikkeleja ja karttoja planeettojen geologiasta sekä tiedeyhteisöä että suurta yleisöä varten. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn asiantuntijatoimikuntien jäsenenä osallistuin Mars-lentojen valmisteluun. Olen tutkimustyössäni ja muissa tehtävissä tavannut arvostettuja planeettatutkijoita monista maista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.

Koulutus ja tutkimustyö korjasivat vähitellen lapsuudessa muotoutunutta romanttista käsitystäni tieteestä. Tajusin, että tieteellä ei ole eikä koskaan tule olemaan kaikkia vastauksia. Oivalsin erityisesti, että tiede ei anna kestävää tarkoitusta elämälle. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus tulee joko luhistumaan itsestään tai laajenemaan hajanaiseksi massaksi. Jos olemassaolon päättyminen olisi lopullinen kohtalomme, miten elämässä voisi olla mitään mieltä?

Uudelle uralle

Syyskuussa 1981, jolloin asuin Flagstaffissa Arizonassa, tapasin Jehovan todistajia. Otin tarjotun raamatuntutkistelun vastaan siinä tarkoituksessa, että osoittaisin todistajien ja Raamatun olevan väärässä. Samalla näkisin vihdoinkin, mitä Raamattu oikein sisältää.

Aloin tutkia Raamatun opetuksia tarkkaan useita tunteja viikossa. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatun sivuilla oli paikkansapitävää tietoa ja syvällistä viisautta. Oli todella kiehtovaa tutkia sen tieteellistä täsmällisyyttä sekä satojen yksityiskohtaisten ennustusten täyttymistä ihmiskunnan historian tuhansien vuosien varrella. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki se, miten lukuisat Raamatun ennustukset – Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa – osoittavat yhdessä selvästi meidän elävän ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1).

Olin Raamattua tutkiessani päässyt tietämättäni hyvään seuraan. Kuulin myöhemmin, että yksi kaikkien aikojen suurimmista tiedemiehistä, Sir Isaac Newton, oli ihaillut Raamattua ja tutkinut sitä syvällisesti. Keskityin Newtonin tavoin Danielin ja Ilmestyskirjan profetioihin, joissa ennustettiin merkittäviä, sittemmin toteutuneita historiallisia tapahtumia ja kehitysvaiheita. Minulla on kuitenkin se etu Newtoniin nähden, että elän aikaa, jolloin monet hänen päivinään vielä toteutumattomat ennustukset ovat täyttyneet tai parhaillaan täyttyvät. Huomasin, että ne ovat hämmästyttävän monipuolisia ja laaja-alaisia sekä tarkkoja ja kiistattomia. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että Raamatussa, jonka on kirjoittanut yli 40 miestä runsaan 1600 vuoden aikana, on johdonmukainen, yhtenäinen ja vaikuttava sanoma ihmiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevista suurista kysymyksistä.

Ei ollut kuitenkaan helppoa luopua evoluutioteoriasta. Sillä oli huomattavasti tieteellistä arvovaltaa, jota kohtaan tunsin kunnioitusta. Huomasin kuitenkin, että kaikki, mitä Raamatussa sanotaan fyysisestä maailmasta, on täysin sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa eikä sitä voida osoittaa vääräksi.

Aloin ymmärtää, että jos haluaa saada selvän kokonaiskuvan Raamatun laajasta sisällöstä, jossa kaikki liittyy kaikkeen, ei voi sivuuttaa yhtään opetusta, ei myöskään 1. Mooseksen kirjan luomiskertomusta. Tajusin, että ainoa järkevä vaihtoehto oli hyväksyä koko Raamattu totuutena.

Kärsivällistä totuuden etsintää

Tieteellisessä tutkimustyössäni sain huomata, miten monta kertaa teoriat hyväksyttiin laajalti jonkin aikaa ja sitten osoitettiin vääriksi. Yksi haaste tieteen harjoittamisessa on se, että aiheet ovat monisyisiä ja materiaali ja tutkimusmenetelmät rajallisia. Olen siksi oppinut suhtautumaan varovaisesti todistamattomiin teorioihin, onpa ne rakennettu kuinka huolellisesti tahansa.

Jos ollaan realistisia, niin monia fyysisen maailman perusasioita ei voida selittää tieteen avulla. Esimerkiksi miksi elämän rakennusosaset ja niitä hallitsevat fysiikan lait sopivat täydellisesti luonnon monimutkaisten prosessien ja ekosysteemien ylläpitämiseen? Tieteellä ei ole keinoja todentaa Jumalan olemassaoloa, kun taas hänen Sanansa, joka on kirjoitettu hänen henkensä ohjauksessa, tarjoaa kouriintuntuvia todisteita hänen olemassaolostaan ja toiminnastaan Luojana (2. Timoteukselle 3:16). Tämän hengellisen tiedon ansiosta voimme oppia tuntemaan Hänet, joka on fyysisessä maailmassa ilmenevän voiman, viisauden ja kauneuden takana.

Sain lisävahvistusta Raamatun tieteellisestä täsmällisyydestä tutkimalla huolellisesti Jehovan todistajien julkaisuja, kuten kirjoja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja Onko Luojaa joka välittää sinusta? Niissä tarkastellaan syvällisiä tieteellisiä kysymyksiä ja eritellään teräväkatseisesti nykytutkimusta ja johtavien asiantuntijoiden päätelmiä. Lisäksi niissä käsitellään tunnettujen tieteellisten tosiasioiden ja Raamatun täsmällisen ymmärryksen välistä sopusointua.

Esimerkiksi fossiilisto tukee järjestystä, jonka mukaisesti eliöt ilmaantuivat maan päälle 1. Mooseksen kirjan mukaan. Lisäksi luomispäivä sellaisena kuin muinoin eläneet ihmiset sen ymmärsivät, voi tarkoittaa pitkää ajanjaksoa, paljolti samalla tavalla kuin tiede puhuu erilaisista kausista ja epookeista maapallon historian yhteydessä. Raamattu ei siis ole ristiriitainen tieteen havaintojen kanssa. Se osoittaa, että luomispäivät kestivät hyvin kauan, eikä tue kreationistien tulkintaa, jonka mukaan kukin luomispäivä kesti 24 tuntia.

Tosi usko ja herkkäuskoisuus vastakkain

Tiedemiehenä en ole lainkaan kiinnostunut herkkäuskoisuudesta. Kunnioitan kuitenkin syvästi uskoa, jolla on kunnolliset perusteet. Tällainen luotettava usko määritellään Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Luottamus Jumalan lupauksiin perustuu varmoihin todisteisiin siitä, että Raamattu on syntynyt Jumalan hengen ohjauksessa. On hylättävä yleiset mutta perusteettomat uskonnolliset opit, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Näitä ovat muun muassa opit sielun kuolemattomuudesta, helvetintulesta ja kolminaisuudesta. Monet tällaiset erheelliset opit juontavat juurensa antiikin filosofiasta ja mytologiasta tai heikosta Raamatun tuntemuksesta. Väärät opetukset ovat tuottaneet sokean uskon, jollainen on suurimmalla osalla uskovista ja joka on saanut monet tiedemiehet väheksymään uskontoa.

Tärkeimpiä tehtäviäni tiedemiehenä on ollut selittää, puolustaa ja levittää tutkimusteni tuloksia. Samoin tunsin sisäistä pakkoa opettaa Raamatun totuutta toisille, sillä mikään muu tieto ei voisi olla tärkeämpää. Ryhdyin tähän antoisaan työhön parikymmentä vuotta sitten, jolloin minut kastettiin Jehovan todistajaksi. Syyskuussa 2000 minulle avautui mahdollisuus käyttää saarnaamiseen enemmän aikaa, keskimäärin 70 tuntia kuussa. Sen jälkeen olen saanut johtaa raamatuntutkisteluja kuukausittain jopa kymmenelle kiinnostuneelle ihmiselle ja nähdä, miten useista heistä itsestään on tullut innokkaita Raamatun totuuden opettajia.

Minulle on yhä hyvin mieluista tutkia Marsia ja muita maailmankaikkeuden osia niiden pitkälle kehitettyjen avaruusalusten ”silmin”, joita aurinkokuntaamme on lähetetty. Tieteellä on edelleen monia arvoituksia ratkaistavanaan. Odotan innokkaasti tulevaisuutta, jolloin uteliaisuutemme niin hengellisiä kuin tieteellisiäkin asioita kohtaan tullaan tyydyttämään ja saamme vastauksia syvällisimpiinkin kysymyksiimme. Olen oivaltanut, että täsmällinen tieto Jumalasta ja hänen ihmiskuntaa koskevasta tarkoituksestaan antaa elämälle todellista sisältöä, ja juuri tätä tarkoittavat Jeesuksen sanat, jotka ovat Caltechin leimassa: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Fred Wilson filosofian tohtori Kanadasta, Tässä lisää:
Tarinamme alkoi Kathmandusta

Kertoneet Bishnu ja Tara Chitrakar

”TARA, haluan, että lähdet kanssani tapaamaan erästä miestä. Meistä tuntuu, että saisit hänestä itsellesi hyvän aviomiehen.” Tällaiset olivat isäni terveiset hänen tullessaan tapaamaan minua sairaalaan, joka toimii Kathmandussa Nepalissa. Olin 28-vuotias ja työskentelin siellä lääkärinä. Kummankin vanhempien suostumuksella meidät neljän viikon kuluttua vihittiin!

Miehen nimi oli Bishnu Chitrakar. Hän oli 34-vuotias ja oli opiskellut korkeakoulussa maatalouden vesirakennustekniikka pääaineenaan. Olin toki vuosien varrella tavannut hänet silloin tällöin Kathmandun kaduilla, mutta emme olleet tutustuneet aikaisemmin toisiimme. Tällainen voi kuulostaa oudolta länsimaalaisen korvissa, mutta kotimaassani Nepalissa on ollut vuosisatoja tapana, että avioliiton järjestävät vanhemmat – ja avioerot ovat harvinaisia. Ehkä saan selittää tarkemmin.

Kun nainen menee naimisiin Nepalissa, hän muuttaa miehensä vanhempien kotiin. Jos poika muuttaa pois kotoa, sellaista paheksutaan. Hänen odotetaan pysyvän kotonaan ja tukevan edelleen omaa sukuaan. Mahdollisesta miniästä tehdään siksi huolellinen arvio, jotta nähtäisiin, miten hyvin hän sopii yhteen pojan ja tämän omaisten kanssa. Näin vaimon ja aviomiehen valinnassa käytetään hyväksi vuosien tuomaa kokemusta.

Siinä minä sitten olin – lääkärinä, joka oli saanut oppinsa Moskovan lääketieteellisessä korkeakoulussa ja oli naimisissa miehen kanssa, joka veisi minut Yhdysvaltoihin. Mutta siitä enemmän tuonnempana. Nyt saa Bishnu kertoa oman puolensa tarinasta.

Insinööristä psykologiksi

Bishnu: 1960-luvun alussa olin USA:n kehitysapujärjestön AID:n palveluksessa kotimaassani Nepalissa, enkä siihen aikaan ollut laisinkaan kiinnostunut siitä, oliko olemassa Jumalaa tai mikä voisi olla tosi uskonto. Uskonnollinen taustani oli sekoitus hindulaisuutta ja buddhalaisuutta, ja tärkeätä oli ollut ainoastaan se, että käytiin säännöllisesti tietyissä temppeleissä. Työskentelyni amerikkalaisten kanssa synnytti minussa sellaisen haaveen, että pääsisin jatkamaan opintojani Yhdysvaltoihin. Tämä haave toteutui, kun eräs ystäväni Kansasista Yhdysvalloista, maatalousinsinööri, auttoi minua pääsemään Yhdysvaltoihin vuonna 1965.

Vuosina 1965–1969 opiskelin maatalouden vesirakennustekniikkaa ensin Havaijin yliopistossa ja sen jälkeen Oregonin valtionyliopistossa. Siellä ollessani minut valittiin asuntolan opiskelijaneuvojaksi. Se antoi minulle tilaisuuden työskennellä ihmisten ja heidän pulmiensa kanssa. Silloin tajusin, että minua kiinnostivat enemmän ihmiset kuin kastelukanavat ja maatalouskoneet. Niinpä luovuin insinööriopinnoistani viiden vuoden jälkeen ja aloin opiskella psykologiaa. Aikanaan suoritin maisterintutkinnon kliinisessä psykologiassa Wichitan valtionyliopistossa.

Vuonna 1971 matkustin lyhyeksi aikaa kotiin Nepaliin. Voitte kuvitella, kuinka hämmästynyt olin, kun äiti sanoi minulle, että hänellä oli tiedossa sievä tyttö kunnon perheestä. Olisinko kiinnostunut menemään hänen kanssaan naimisiin? Ajattelin, että mikäpä siinä – mutta vasta sen jälkeen, kun olisin päättänyt lukuni Yhdysvalloissa, mihin kuluisi vielä vuoden verran aikaa. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että meidät vihittiin jo neljän viikon kuluttua. Häät pidettiin perinteiseen nepalilaiseen tapaan, ja ne kestivät kaksi päivää. Koska molemmat olemme chitrakar-kastista, läsnä oli paljon sukulaisia.

Nyt joku ehkä ihmettelee, että miten voi odottaa sellaisen avioliiton onnistuvan, jossa vanhemmat suorittavat puolison valinnan ja jossa mies ja vaimo aluksi perin hatarasti tuntevat toisiaan. Vastaus on, että me luotimme heidän arvostelukykyynsä – ja aika on todistanut heidän olleen oikeassa. Sen sijaan että olisimme ensin tapailleet ja seurustelleet länsimaiseen tapaan, me noudatimme omia perinteitämme ja annoimme vanhempiemme arvioida ominaisuuksiemme, arvojemme ja luonteittemme yhteensopivuutta.

Avioiduttuamme Tara hoiti edelleen lääkärintointaan Nepalissa eräässä paikallisessa sairaalassa. Hän ei kuitenkaan ollut sisimmässään tyytyväinen. Hänet oli kasvatettu hinduksi, ja hän oli aktiivinen uskonnonharjoittaja. Hänellä oli paljon kysymyksiä uskonnosta. Mutta hän voi itse kertoa niistä......

Lakimies Julio Ricote Garrido.

Tässäpä sinulle nimiluettelo joistakin nykyisistä JT jotka olivat ennen JT tultuaan; tanssijoita, sirkustaiteilijoita,sotilaita,Pappeja, taiteilijoita,timanttivaras,uskollaparantaja,pormestari,noitatohtori,katollinen nunna,hindu,helluntalaispastori,buddhalainen,afrikkalainen ”kylätohtori”,listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle!

Nimiluettelo

Abt, Elsa: w80 15/7 12–15

Abt, Harald: w80 15/7 6–11

Aimo-Boot, Dominique: g85 22/11 18–21

Akin, W. B.: w60E 692–6

Allen, Joseph: w76 281–4

Anderson, Fred A.: w58 224–7

Apason, Edwina: w80 15/10 11–16

Arnott, Harry W.: w56E 333–5

Arpaia, Charles: w76E 485–90

Atiemoh, Henry E.: w82 15/5 24–7

Attwood, A. C.: w57 16–19

Azevedo, Maria Alves de: w76E 628–31

Balnave, Elizabeth: g83 8/5 16–21

Banda, Florentino: w73E 507–11

Bangle, Aleck: w71E 519–23

Banks, Thomas E.: w65E 155–8

Banuet, Tony ja Rudy: g81 22/2 16–20

Barber, C. W.: w82 15/11 10–14

Barber, N. H.: w60E 61–3

Barber, Richard H.: w65E 441–7

Barin, Rodolfo: w76E 136–40

Barney, Eva: w60E 636–9

Barry, W. L.: w60E 552–6

Baxter, Donald E.: w58 212–14

Baxter, Wallace: w63E 373–6

Beavor, Ernest E.: w80 15/6 8–12

Beckwith, Harriet: g85 8/9 16–19

Bell, Smith: w84E 1/12 28–31

Berner, Alice: w59E 220–3

Bernhardt, Charles: w84E 1/11 19–23

Berry, Bennett: w57 391–3

Bivens, W. A.: w58 392–4

Blackwell, Victor V.: w73E 117–22

Blümel, Richard: w67E 472–5

Boeckel, Richard A.: w81 15/1 24–9

Bogard, John: w67E 758–62

Bogard, Kathryn: w70E 507–10

Booth, J. C.: w84 1/1 20–6

Bradley, D. G.: w60E 745–7

Brewer, Roy: g84 8/5 8–11

Brickell, R. Bennett: w72E 533–6

Britten, Eric: w85E 1/8 22–6

Brown, W. R.: w62E 568–71

Brzoska, Mona: w63E 308–11

Burczyk, Benno: w68E 699–702

Burford, Hazel O.: w55E 653–6

Burt, Don: w70E 698–702

Burtch, Lloyd: w64E 441–7

Caicedo, Porfirio: w77 45–8

Callaway, Neal L.: w71E 473–6

Cannon, Ruth: w71E 277–80

Cantwell, Newton: w70E 410–13

Cantwell, Russell: w77E 168–71

Carnie, William: w58E 248–51

Carr, Henry: w76 435–9, 454–5

Carvajalino, Finda, Felisa ja Ines: w72E 281–6

Carvalho, Eva Maria: w78 15/5 9–12

Casola, Peter: w68E 121–4

Catanzaro, Angelo: w75E 205–7

Charuk, John: w73E 170–4

Checksfield, A. W.: w58 500–3

Chitty, Ewart: w63E 118–20

Clave, Angelo: w80 15/4 24–7

Clay, Edgar: w61E 756–60

Clogston, Julia: w57E 717–18

Coello, Rafael: g82 8/1 16–20

Cooke, John R.: w59E 468–72

Cotterill, Richard S.: w71E 665–8

Coville, Allen S.: w61E 169–71

Cuffie, Rose: w72E 476–9

Curry, Debbie (Vicki Johnsonin kertomana): g79 8/4 13–17

Cutforth, John A.: w58 343–6

Daalen, Emil H. van: w83 15/9 22–5

DeCecca, Giovanni: w60E 601–5

Dickmann, Heinrich: w72E 395–9

Divers, Carol: g81 22/6 26–8

Doo-yong, Lee: w79 15/11 9–12

Dos Santos, Joseph: w83 1/11 13–16

Dougaluk, Victoria: w56E 620–4

Doulis, Athan: w68E 728–32

Douras, George S.: w66E 156–9

Dreyer, Rosa May: w56E 393–5

Dunham, Margaret: w62E 443–6

Dwenger, Heinrich: w64E 212–15

Dyer, Lois: w80 15/9 24–7

Eisenhower, Charles: w58 295–7

Eneroth, Johan Henrik: w65E 92–5

Enomoto, Taeko: g85 22/12 9–11

Errichetti, John: w58 440–3

Espeleta, Isaac V.: w81 15/10 27–30

Estelmann, Otto: w63E 284–6

Fekel, Charles J.: w69E 153–6

Feller, Jules: w64 220–3

Feuz, Gottfried: w63E 504–7

Foster, Isobel: w67E 603–6

Franke, Konrad: w84 1/2 31; w63E 180–3

Franks, Leslie R.: w58E 700–3

Franske, F. J.: w61E 572–5

Fredianelli, George: w73E 661–6

Friend, Irma E.: w68E 378–81

Friend, M. G.: w67E 249–55

Frost, C. E.: w61E 380–3

Frost, Erich: w61 401–6

Gangas, G. D.: w66E 636–9

García, Manuel: g83 8/11 20–4

García, Maxine Miller: w61E 508–11

Garrard, G. B.: w59E 668–71

Geiger, Henri: w62E 764–6

George, Edward: g82 22/11 17–20

Germann, Fred: w82 15/4 23–7

Gibb, George: w79 15/1 24–7

Gill, Harold E.: w85E 1/3 25–30

Glass, Kathryn: w71E 341–4

Glass, Leon: w80 15/8 9–12

Golson, Benny: g81 8/1 25–8

González, tri Salvador: g85 22/4 24–7

Goodman, Claude S.: w73E 760–5

Grant, Gordon: w83 15/4 24–6

Graves, Teresa: g77 8/12 16–20

Gregorio, Louisa: w76E 553–5

Gregory, Gladys: w70E 666–70

Griffiths, Helen: w67E 372–6

Guiver, Ernest J.: w66E 764–7

Haddad, Sadie Lewis: w83 15/6 8–11

Hammer, Paul: w69E 471–3

Hannan, George E.: w70E 56–61

Hannan, Mary: w68E 217–21

Hannan, William T.: w68E 566–9

Hannan, Vora C.: w77E 360–3

Hardin, Emily: w71E 729–32

Harms, Elise: w82 15/1 26–30

Hart, Alice: w62E 310–13

Hartstang, Helene: w65E 315–19

Haslett, Mabel: w66E 442–6

Hemmaway, John T.: w70E 763–6

Henderson, Alex: w80E 15/9 27–30

Hendrickson, Shirley: w58 151–3

Herrlinger, Babette: w69E 53–6

Hillmann, Wilhelm: g81 22/10 5–12

Hinds, Mary M.: w59E 276–9

Hobson, Cathy: g83 22/10 24–7

Hoffmann, Oskar: w75E 533–5

Hopley, Alfred: w68E 282–5

Hopley, R.: w64E 508–10

Horton, Bert: w66E 731–4

Hughes, A. P.: w63E 217–20

Hurst, Raymond: g84 22/10 19–22

Idreos, P. A.: w63E 565–8

Ihrig, Elmer C.: w61 161–4

Ilett, Mabelle: w66E 60–2

Ingwaldsen, Ragna S.: w60E 373–5

Iniesta, Julio: w83 15/2 10–15

Insberg, Ans: w61E 700–3

Iszlaub, Percy: w81 15/8 3–8

Ivanoff, Anton: g82 22/9 16–19

Jeffrey, William: g85 22/1 12–15

Jensen, Klaus: w69E 635–8

Johnston, Maude: w62E 221–3

Jones, Rosco: w68E 57–62

Jones, Stanley Ernest: w66 40–8

Joseph, A. J.: w64E 57–9

Kalajian, Estefan: w81 15/7 24–7

Karkanes, V. C.: w62E 696–9

Keefer, Malinda Z.: w67E 92–5

Keith, Seth: w69E 507–10

Kellaris, Alex: w70E 186–90

Keoghan, Clifford: w79 1/5 9–14

Kim, In-Bok: g85 22/3 18–21

King, Harold: w63 385–90; g63 8/9 14–19

Kirk, Robert W.: w55E 585–8

Klein, K. F.: w85 1/8 22–9

Klein, T. E.: w57 345–7

Klukowski, Jennie: w72E 57–60

Knowles, Peter: g80 22/2 16–20

Koerber, Anton: w68E 313–18

kreikkalainen tyttö: w61 212–14

Krull, Hazelle M.: w69E 216–20

Krysuik, Larisa: g85 22/7 17–21

Kuhn, Wenzel: w64E 150–2

Kwazizirah, Gresham: w72E 661–5

Königer, Margarita: w79 1/2 25–9

LaRose, Harold: g85 22/3 12–16

Leathco, C. D.: w59E 412–15

Leffler, Ralph: w65E 220–3

Liebster, Max: w78 15/12 20–3

Liwag, S. A.: w64E 315–19

Lounsbury, Grace: w74E 283–5

Luning, Sylvia: w61E 437–41

Löhr, Elfriede (Ilse Unterdörferin kertomana): w80 1/2 8–14

MacDonald, Janet: w72E 146–51

Macmillan, A. H.: w66E 504–10

Maki, Gust W.: w59 428–31

Manso, Florence: w59E 533–5

Marín, Fernando: w85 1/10 19–23

Marley, Wendell: w82 1/8 3–6

Marshburn, Larry: g83 22/6 5–11

McKay, Homer: w60E 341–4

Meyers, David: g85 22/8 21–5

Mikkelsen, Herman: w72E 758–62

Miller, Harley: w84 15/2 13–18

Mima, Shozo: w78 15/6 12–15

Monroe, Doris: w57 309–11

Morales, Randy: w81 15/6 8–10

Morris, Harold A.: w60E 117–19

Morrison, Donald J.: w84 15/8 26–30

Mullane, William: g85 8/12 14–17

Muñiz, Juan: w64E 761–4

Myobudani, Kiyoshi: g83 22/11 16–19

Mäkelä, Otto: w67 557–9

Nakamura, Masakazu: w77E 569–71

Naumann, Hans: g83 22/8 23–7

Nguyen Thi Huong: g85 22/10 12–20

Nironen, Eero: w62 501–4

Nisbet, George: w74E 473–6

Obispo, Domingo: w78 1/7 5, 8–9

Olih, Albert: w82 1/2 27–31

Olson, Olaf: w59E 725–7

Oltmanns, Gerhard: w68E 598–602

Ott, Carlos: w71E 215–18

Pallari, Väinö: w75 381–3

Palm, Kathe B.: w63E 764–6

Papageorge, D.: w67E 315–19

Parson, Alma E.: w57 141–3

Pearcy, Norman C.: w78 15/4 21–5

Peters, August: w62E 668–70

Peterson, H. (A. Papargyropoulos): w68E 437–40

Petit, Paul: w78 15/3 9–12

Pettitt, Leon: w77E 53–7

Phillips, George R.: w56E 712–19

Photinos, Peter: w65E 667–70

Piacentini, Ferdinando: w84 1/7 21–5

Piéchota, Louis: w80 15/11 5–10

Pitti, Marcelino: w78E 15/4 17–21

Pizzanelli, Herman: g85 8/2 19–23

Pluntke, Gerhard: w84 1/10 20–3

Pool, Nellena G.: w57 234–7

Powers, Jack D.: w60E 212–16

Prior, Beulah: w73E 443–7

Prosser, Calvin: w69E 121–5

Pötzinger, Gertrud: w84 1/11 25–31

Pötzinger, Martin: w69E 729–32

Quackenbush, Myrtle: g82 22/2 20–3

Randall, Charles A.: w79 1/10 5–8

Rann, George A.: w66E 220–3

Reddy, Jaya: w81 1/5 20–3

Regnier, Colette: g83 8/10 20–3

Ricote, Julio: g85 8/7 23–7

Riemer, Hugo Henry: w64E 571–4

Rittenbach, Otto: w85E 1/4 22–7

Roddis, William: g85 22/2 11–14

Rojas, Wilson: g82 8/5 20–4

Rosales, Ruben: w78 1/3 5–11

Rosero, Daniel ja Delia: w80 15/3 24–8

Rowan, George J.: w70E 200–3

Ruetimann, Lilian: w63E 57–62

Rydell, Esther M.: w56E 521–4

San José, Francisco ja Carlos: g80 22/12 16–21

Santana, Bernardo de: w85E 1/2 26–8

Saumur, Laurier: w76E 690–5

Scharner, Josef: w68E 187–90

Schrantz, Emile: w73E 570–4

Scully, Alfred: g84 8/1 16–19

Secord, Arthur H.: w65E 380–2

Seliger, Ernst: w79 15/2 6–8

Serrano, Ramón ja Francisco: w81 15/3 24–9

Severud, Fred N.: w83 15/1 12–15

Siebert, Monika: g84 8/11 16–19

Simpkins, W. J.: w60E 428–31

Sioras, John P.: w69E 313–16

Skinner, F. E.: w55E 317–18

Smit, Paul: w85 1/11 10–13

Soares, Roger: g81 22/11 12–16

Spiropoulos, P. C.: w57 490–1

Steele, Don ja Earlene: w71E 186–90

Steele, Gertrude: w56E 269–72

Stephenson, Margaret: w85E 1/5 23–6

Strange, Janet: g82 22/6 19–23

Suiter, G.: w83 1/12 8–15

Sullivan, T. J.: w65E 500–4

Sydlik, Daniel: w85 1/9 10–15

Tareha, Charles: w79E 15/9 8–13

Tharp, A. E.: w57 451–3

Thompson, Adrian: w73E 52–5

Tia, Elyn: g83 8/12 21–5

Toutjian, Herald: w84 15/5 21–6

Tracy, Robert N.: w60E 189–91

Unterdörfer, Ilse: w80 1/2 8–14

Wagner, R.: g84 22/2 24–7

Wandres, Albert: w65E 537–42

Weber, Johannes: w67E 540–3

Webster, James O.: w59E 92–5

Wenderqvist, Martin: w82 15/7 10–12

Wicke, A. E.: w61E 476–80

Wiedenmann, David: w62E 121–7

Wiese, Inez: w69E 443–6

Wilson, Fred: w79 15/7 5–10

Wilson, Helen: w60E 509–11

Vinhal, Maria Lucia: w84 1/9 26–30

Winkler, R. A.: w67E 186–90

Woodard, Hermon: w59E 348–50

Woodburn, Stan ja Jim: w85 1/12 26–31

Wooddell, Woody: g84 22/1 24–7

Woodworth, Harold P.: w71E 377–80

Woodworth, W. Eldon: w66E 348–51

Wrobel, Paul: w73E 376–9

Wynes, Emlyn: w68E 533–6

Yazedjian, Hosa: g85 8/10 16–19

Yeatts, Thomas R.: w56E 456–9

Yoshikawa, Harry S.: w77E 296–9

Young, Quentin: g83 8/2 23–7

Young, ”Trummy”: g77 22/10 9–14

Yuen, Nancy: w79 15/10 3–7

Yuille, Maude: w62E 375–9

Zimmerman, Anna E.: w70E 345–8

Zimmerman, Harold L.: w84 1/8 23–7

Zuercher, Franz: w65E 730–5

Öman, Enok: w64 389–91

Lue lisää

oli yksi minulle lapsuudesta tuttu henkilö,
Väinö Pallari, joka oli kansakoulunopettaja koulutukseltaan.

Jos muut tuossa listassa olevat ovat koulutukseltaan samantasoisia "suurmiehiä", en ihmettele, että nimen jäljessä ei mainita henkilön koulutusstatusta, vaan pelkkä nimi.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Fred Wilson filosofian tohtori Kanadasta, Tässä lisää:
Tarinamme alkoi Kathmandusta

Kertoneet Bishnu ja Tara Chitrakar

”TARA, haluan, että lähdet kanssani tapaamaan erästä miestä. Meistä tuntuu, että saisit hänestä itsellesi hyvän aviomiehen.” Tällaiset olivat isäni terveiset hänen tullessaan tapaamaan minua sairaalaan, joka toimii Kathmandussa Nepalissa. Olin 28-vuotias ja työskentelin siellä lääkärinä. Kummankin vanhempien suostumuksella meidät neljän viikon kuluttua vihittiin!

Miehen nimi oli Bishnu Chitrakar. Hän oli 34-vuotias ja oli opiskellut korkeakoulussa maatalouden vesirakennustekniikka pääaineenaan. Olin toki vuosien varrella tavannut hänet silloin tällöin Kathmandun kaduilla, mutta emme olleet tutustuneet aikaisemmin toisiimme. Tällainen voi kuulostaa oudolta länsimaalaisen korvissa, mutta kotimaassani Nepalissa on ollut vuosisatoja tapana, että avioliiton järjestävät vanhemmat – ja avioerot ovat harvinaisia. Ehkä saan selittää tarkemmin.

Kun nainen menee naimisiin Nepalissa, hän muuttaa miehensä vanhempien kotiin. Jos poika muuttaa pois kotoa, sellaista paheksutaan. Hänen odotetaan pysyvän kotonaan ja tukevan edelleen omaa sukuaan. Mahdollisesta miniästä tehdään siksi huolellinen arvio, jotta nähtäisiin, miten hyvin hän sopii yhteen pojan ja tämän omaisten kanssa. Näin vaimon ja aviomiehen valinnassa käytetään hyväksi vuosien tuomaa kokemusta.

Siinä minä sitten olin – lääkärinä, joka oli saanut oppinsa Moskovan lääketieteellisessä korkeakoulussa ja oli naimisissa miehen kanssa, joka veisi minut Yhdysvaltoihin. Mutta siitä enemmän tuonnempana. Nyt saa Bishnu kertoa oman puolensa tarinasta.

Insinööristä psykologiksi

Bishnu: 1960-luvun alussa olin USA:n kehitysapujärjestön AID:n palveluksessa kotimaassani Nepalissa, enkä siihen aikaan ollut laisinkaan kiinnostunut siitä, oliko olemassa Jumalaa tai mikä voisi olla tosi uskonto. Uskonnollinen taustani oli sekoitus hindulaisuutta ja buddhalaisuutta, ja tärkeätä oli ollut ainoastaan se, että käytiin säännöllisesti tietyissä temppeleissä. Työskentelyni amerikkalaisten kanssa synnytti minussa sellaisen haaveen, että pääsisin jatkamaan opintojani Yhdysvaltoihin. Tämä haave toteutui, kun eräs ystäväni Kansasista Yhdysvalloista, maatalousinsinööri, auttoi minua pääsemään Yhdysvaltoihin vuonna 1965.

Vuosina 1965–1969 opiskelin maatalouden vesirakennustekniikkaa ensin Havaijin yliopistossa ja sen jälkeen Oregonin valtionyliopistossa. Siellä ollessani minut valittiin asuntolan opiskelijaneuvojaksi. Se antoi minulle tilaisuuden työskennellä ihmisten ja heidän pulmiensa kanssa. Silloin tajusin, että minua kiinnostivat enemmän ihmiset kuin kastelukanavat ja maatalouskoneet. Niinpä luovuin insinööriopinnoistani viiden vuoden jälkeen ja aloin opiskella psykologiaa. Aikanaan suoritin maisterintutkinnon kliinisessä psykologiassa Wichitan valtionyliopistossa.

Vuonna 1971 matkustin lyhyeksi aikaa kotiin Nepaliin. Voitte kuvitella, kuinka hämmästynyt olin, kun äiti sanoi minulle, että hänellä oli tiedossa sievä tyttö kunnon perheestä. Olisinko kiinnostunut menemään hänen kanssaan naimisiin? Ajattelin, että mikäpä siinä – mutta vasta sen jälkeen, kun olisin päättänyt lukuni Yhdysvalloissa, mihin kuluisi vielä vuoden verran aikaa. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että meidät vihittiin jo neljän viikon kuluttua. Häät pidettiin perinteiseen nepalilaiseen tapaan, ja ne kestivät kaksi päivää. Koska molemmat olemme chitrakar-kastista, läsnä oli paljon sukulaisia.

Nyt joku ehkä ihmettelee, että miten voi odottaa sellaisen avioliiton onnistuvan, jossa vanhemmat suorittavat puolison valinnan ja jossa mies ja vaimo aluksi perin hatarasti tuntevat toisiaan. Vastaus on, että me luotimme heidän arvostelukykyynsä – ja aika on todistanut heidän olleen oikeassa. Sen sijaan että olisimme ensin tapailleet ja seurustelleet länsimaiseen tapaan, me noudatimme omia perinteitämme ja annoimme vanhempiemme arvioida ominaisuuksiemme, arvojemme ja luonteittemme yhteensopivuutta.

Avioiduttuamme Tara hoiti edelleen lääkärintointaan Nepalissa eräässä paikallisessa sairaalassa. Hän ei kuitenkaan ollut sisimmässään tyytyväinen. Hänet oli kasvatettu hinduksi, ja hän oli aktiivinen uskonnonharjoittaja. Hänellä oli paljon kysymyksiä uskonnosta. Mutta hän voi itse kertoa niistä......

Lakimies Julio Ricote Garrido.

Tässäpä sinulle nimiluettelo joistakin nykyisistä JT jotka olivat ennen JT tultuaan; tanssijoita, sirkustaiteilijoita,sotilaita,Pappeja, taiteilijoita,timanttivaras,uskollaparantaja,pormestari,noitatohtori,katollinen nunna,hindu,helluntalaispastori,buddhalainen,afrikkalainen ”kylätohtori”,listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle!

Nimiluettelo

Abt, Elsa: w80 15/7 12–15

Abt, Harald: w80 15/7 6–11

Aimo-Boot, Dominique: g85 22/11 18–21

Akin, W. B.: w60E 692–6

Allen, Joseph: w76 281–4

Anderson, Fred A.: w58 224–7

Apason, Edwina: w80 15/10 11–16

Arnott, Harry W.: w56E 333–5

Arpaia, Charles: w76E 485–90

Atiemoh, Henry E.: w82 15/5 24–7

Attwood, A. C.: w57 16–19

Azevedo, Maria Alves de: w76E 628–31

Balnave, Elizabeth: g83 8/5 16–21

Banda, Florentino: w73E 507–11

Bangle, Aleck: w71E 519–23

Banks, Thomas E.: w65E 155–8

Banuet, Tony ja Rudy: g81 22/2 16–20

Barber, C. W.: w82 15/11 10–14

Barber, N. H.: w60E 61–3

Barber, Richard H.: w65E 441–7

Barin, Rodolfo: w76E 136–40

Barney, Eva: w60E 636–9

Barry, W. L.: w60E 552–6

Baxter, Donald E.: w58 212–14

Baxter, Wallace: w63E 373–6

Beavor, Ernest E.: w80 15/6 8–12

Beckwith, Harriet: g85 8/9 16–19

Bell, Smith: w84E 1/12 28–31

Berner, Alice: w59E 220–3

Bernhardt, Charles: w84E 1/11 19–23

Berry, Bennett: w57 391–3

Bivens, W. A.: w58 392–4

Blackwell, Victor V.: w73E 117–22

Blümel, Richard: w67E 472–5

Boeckel, Richard A.: w81 15/1 24–9

Bogard, John: w67E 758–62

Bogard, Kathryn: w70E 507–10

Booth, J. C.: w84 1/1 20–6

Bradley, D. G.: w60E 745–7

Brewer, Roy: g84 8/5 8–11

Brickell, R. Bennett: w72E 533–6

Britten, Eric: w85E 1/8 22–6

Brown, W. R.: w62E 568–71

Brzoska, Mona: w63E 308–11

Burczyk, Benno: w68E 699–702

Burford, Hazel O.: w55E 653–6

Burt, Don: w70E 698–702

Burtch, Lloyd: w64E 441–7

Caicedo, Porfirio: w77 45–8

Callaway, Neal L.: w71E 473–6

Cannon, Ruth: w71E 277–80

Cantwell, Newton: w70E 410–13

Cantwell, Russell: w77E 168–71

Carnie, William: w58E 248–51

Carr, Henry: w76 435–9, 454–5

Carvajalino, Finda, Felisa ja Ines: w72E 281–6

Carvalho, Eva Maria: w78 15/5 9–12

Casola, Peter: w68E 121–4

Catanzaro, Angelo: w75E 205–7

Charuk, John: w73E 170–4

Checksfield, A. W.: w58 500–3

Chitty, Ewart: w63E 118–20

Clave, Angelo: w80 15/4 24–7

Clay, Edgar: w61E 756–60

Clogston, Julia: w57E 717–18

Coello, Rafael: g82 8/1 16–20

Cooke, John R.: w59E 468–72

Cotterill, Richard S.: w71E 665–8

Coville, Allen S.: w61E 169–71

Cuffie, Rose: w72E 476–9

Curry, Debbie (Vicki Johnsonin kertomana): g79 8/4 13–17

Cutforth, John A.: w58 343–6

Daalen, Emil H. van: w83 15/9 22–5

DeCecca, Giovanni: w60E 601–5

Dickmann, Heinrich: w72E 395–9

Divers, Carol: g81 22/6 26–8

Doo-yong, Lee: w79 15/11 9–12

Dos Santos, Joseph: w83 1/11 13–16

Dougaluk, Victoria: w56E 620–4

Doulis, Athan: w68E 728–32

Douras, George S.: w66E 156–9

Dreyer, Rosa May: w56E 393–5

Dunham, Margaret: w62E 443–6

Dwenger, Heinrich: w64E 212–15

Dyer, Lois: w80 15/9 24–7

Eisenhower, Charles: w58 295–7

Eneroth, Johan Henrik: w65E 92–5

Enomoto, Taeko: g85 22/12 9–11

Errichetti, John: w58 440–3

Espeleta, Isaac V.: w81 15/10 27–30

Estelmann, Otto: w63E 284–6

Fekel, Charles J.: w69E 153–6

Feller, Jules: w64 220–3

Feuz, Gottfried: w63E 504–7

Foster, Isobel: w67E 603–6

Franke, Konrad: w84 1/2 31; w63E 180–3

Franks, Leslie R.: w58E 700–3

Franske, F. J.: w61E 572–5

Fredianelli, George: w73E 661–6

Friend, Irma E.: w68E 378–81

Friend, M. G.: w67E 249–55

Frost, C. E.: w61E 380–3

Frost, Erich: w61 401–6

Gangas, G. D.: w66E 636–9

García, Manuel: g83 8/11 20–4

García, Maxine Miller: w61E 508–11

Garrard, G. B.: w59E 668–71

Geiger, Henri: w62E 764–6

George, Edward: g82 22/11 17–20

Germann, Fred: w82 15/4 23–7

Gibb, George: w79 15/1 24–7

Gill, Harold E.: w85E 1/3 25–30

Glass, Kathryn: w71E 341–4

Glass, Leon: w80 15/8 9–12

Golson, Benny: g81 8/1 25–8

González, tri Salvador: g85 22/4 24–7

Goodman, Claude S.: w73E 760–5

Grant, Gordon: w83 15/4 24–6

Graves, Teresa: g77 8/12 16–20

Gregorio, Louisa: w76E 553–5

Gregory, Gladys: w70E 666–70

Griffiths, Helen: w67E 372–6

Guiver, Ernest J.: w66E 764–7

Haddad, Sadie Lewis: w83 15/6 8–11

Hammer, Paul: w69E 471–3

Hannan, George E.: w70E 56–61

Hannan, Mary: w68E 217–21

Hannan, William T.: w68E 566–9

Hannan, Vora C.: w77E 360–3

Hardin, Emily: w71E 729–32

Harms, Elise: w82 15/1 26–30

Hart, Alice: w62E 310–13

Hartstang, Helene: w65E 315–19

Haslett, Mabel: w66E 442–6

Hemmaway, John T.: w70E 763–6

Henderson, Alex: w80E 15/9 27–30

Hendrickson, Shirley: w58 151–3

Herrlinger, Babette: w69E 53–6

Hillmann, Wilhelm: g81 22/10 5–12

Hinds, Mary M.: w59E 276–9

Hobson, Cathy: g83 22/10 24–7

Hoffmann, Oskar: w75E 533–5

Hopley, Alfred: w68E 282–5

Hopley, R.: w64E 508–10

Horton, Bert: w66E 731–4

Hughes, A. P.: w63E 217–20

Hurst, Raymond: g84 22/10 19–22

Idreos, P. A.: w63E 565–8

Ihrig, Elmer C.: w61 161–4

Ilett, Mabelle: w66E 60–2

Ingwaldsen, Ragna S.: w60E 373–5

Iniesta, Julio: w83 15/2 10–15

Insberg, Ans: w61E 700–3

Iszlaub, Percy: w81 15/8 3–8

Ivanoff, Anton: g82 22/9 16–19

Jeffrey, William: g85 22/1 12–15

Jensen, Klaus: w69E 635–8

Johnston, Maude: w62E 221–3

Jones, Rosco: w68E 57–62

Jones, Stanley Ernest: w66 40–8

Joseph, A. J.: w64E 57–9

Kalajian, Estefan: w81 15/7 24–7

Karkanes, V. C.: w62E 696–9

Keefer, Malinda Z.: w67E 92–5

Keith, Seth: w69E 507–10

Kellaris, Alex: w70E 186–90

Keoghan, Clifford: w79 1/5 9–14

Kim, In-Bok: g85 22/3 18–21

King, Harold: w63 385–90; g63 8/9 14–19

Kirk, Robert W.: w55E 585–8

Klein, K. F.: w85 1/8 22–9

Klein, T. E.: w57 345–7

Klukowski, Jennie: w72E 57–60

Knowles, Peter: g80 22/2 16–20

Koerber, Anton: w68E 313–18

kreikkalainen tyttö: w61 212–14

Krull, Hazelle M.: w69E 216–20

Krysuik, Larisa: g85 22/7 17–21

Kuhn, Wenzel: w64E 150–2

Kwazizirah, Gresham: w72E 661–5

Königer, Margarita: w79 1/2 25–9

LaRose, Harold: g85 22/3 12–16

Leathco, C. D.: w59E 412–15

Leffler, Ralph: w65E 220–3

Liebster, Max: w78 15/12 20–3

Liwag, S. A.: w64E 315–19

Lounsbury, Grace: w74E 283–5

Luning, Sylvia: w61E 437–41

Löhr, Elfriede (Ilse Unterdörferin kertomana): w80 1/2 8–14

MacDonald, Janet: w72E 146–51

Macmillan, A. H.: w66E 504–10

Maki, Gust W.: w59 428–31

Manso, Florence: w59E 533–5

Marín, Fernando: w85 1/10 19–23

Marley, Wendell: w82 1/8 3–6

Marshburn, Larry: g83 22/6 5–11

McKay, Homer: w60E 341–4

Meyers, David: g85 22/8 21–5

Mikkelsen, Herman: w72E 758–62

Miller, Harley: w84 15/2 13–18

Mima, Shozo: w78 15/6 12–15

Monroe, Doris: w57 309–11

Morales, Randy: w81 15/6 8–10

Morris, Harold A.: w60E 117–19

Morrison, Donald J.: w84 15/8 26–30

Mullane, William: g85 8/12 14–17

Muñiz, Juan: w64E 761–4

Myobudani, Kiyoshi: g83 22/11 16–19

Mäkelä, Otto: w67 557–9

Nakamura, Masakazu: w77E 569–71

Naumann, Hans: g83 22/8 23–7

Nguyen Thi Huong: g85 22/10 12–20

Nironen, Eero: w62 501–4

Nisbet, George: w74E 473–6

Obispo, Domingo: w78 1/7 5, 8–9

Olih, Albert: w82 1/2 27–31

Olson, Olaf: w59E 725–7

Oltmanns, Gerhard: w68E 598–602

Ott, Carlos: w71E 215–18

Pallari, Väinö: w75 381–3

Palm, Kathe B.: w63E 764–6

Papageorge, D.: w67E 315–19

Parson, Alma E.: w57 141–3

Pearcy, Norman C.: w78 15/4 21–5

Peters, August: w62E 668–70

Peterson, H. (A. Papargyropoulos): w68E 437–40

Petit, Paul: w78 15/3 9–12

Pettitt, Leon: w77E 53–7

Phillips, George R.: w56E 712–19

Photinos, Peter: w65E 667–70

Piacentini, Ferdinando: w84 1/7 21–5

Piéchota, Louis: w80 15/11 5–10

Pitti, Marcelino: w78E 15/4 17–21

Pizzanelli, Herman: g85 8/2 19–23

Pluntke, Gerhard: w84 1/10 20–3

Pool, Nellena G.: w57 234–7

Powers, Jack D.: w60E 212–16

Prior, Beulah: w73E 443–7

Prosser, Calvin: w69E 121–5

Pötzinger, Gertrud: w84 1/11 25–31

Pötzinger, Martin: w69E 729–32

Quackenbush, Myrtle: g82 22/2 20–3

Randall, Charles A.: w79 1/10 5–8

Rann, George A.: w66E 220–3

Reddy, Jaya: w81 1/5 20–3

Regnier, Colette: g83 8/10 20–3

Ricote, Julio: g85 8/7 23–7

Riemer, Hugo Henry: w64E 571–4

Rittenbach, Otto: w85E 1/4 22–7

Roddis, William: g85 22/2 11–14

Rojas, Wilson: g82 8/5 20–4

Rosales, Ruben: w78 1/3 5–11

Rosero, Daniel ja Delia: w80 15/3 24–8

Rowan, George J.: w70E 200–3

Ruetimann, Lilian: w63E 57–62

Rydell, Esther M.: w56E 521–4

San José, Francisco ja Carlos: g80 22/12 16–21

Santana, Bernardo de: w85E 1/2 26–8

Saumur, Laurier: w76E 690–5

Scharner, Josef: w68E 187–90

Schrantz, Emile: w73E 570–4

Scully, Alfred: g84 8/1 16–19

Secord, Arthur H.: w65E 380–2

Seliger, Ernst: w79 15/2 6–8

Serrano, Ramón ja Francisco: w81 15/3 24–9

Severud, Fred N.: w83 15/1 12–15

Siebert, Monika: g84 8/11 16–19

Simpkins, W. J.: w60E 428–31

Sioras, John P.: w69E 313–16

Skinner, F. E.: w55E 317–18

Smit, Paul: w85 1/11 10–13

Soares, Roger: g81 22/11 12–16

Spiropoulos, P. C.: w57 490–1

Steele, Don ja Earlene: w71E 186–90

Steele, Gertrude: w56E 269–72

Stephenson, Margaret: w85E 1/5 23–6

Strange, Janet: g82 22/6 19–23

Suiter, G.: w83 1/12 8–15

Sullivan, T. J.: w65E 500–4

Sydlik, Daniel: w85 1/9 10–15

Tareha, Charles: w79E 15/9 8–13

Tharp, A. E.: w57 451–3

Thompson, Adrian: w73E 52–5

Tia, Elyn: g83 8/12 21–5

Toutjian, Herald: w84 15/5 21–6

Tracy, Robert N.: w60E 189–91

Unterdörfer, Ilse: w80 1/2 8–14

Wagner, R.: g84 22/2 24–7

Wandres, Albert: w65E 537–42

Weber, Johannes: w67E 540–3

Webster, James O.: w59E 92–5

Wenderqvist, Martin: w82 15/7 10–12

Wicke, A. E.: w61E 476–80

Wiedenmann, David: w62E 121–7

Wiese, Inez: w69E 443–6

Wilson, Fred: w79 15/7 5–10

Wilson, Helen: w60E 509–11

Vinhal, Maria Lucia: w84 1/9 26–30

Winkler, R. A.: w67E 186–90

Woodard, Hermon: w59E 348–50

Woodburn, Stan ja Jim: w85 1/12 26–31

Wooddell, Woody: g84 22/1 24–7

Woodworth, Harold P.: w71E 377–80

Woodworth, W. Eldon: w66E 348–51

Wrobel, Paul: w73E 376–9

Wynes, Emlyn: w68E 533–6

Yazedjian, Hosa: g85 8/10 16–19

Yeatts, Thomas R.: w56E 456–9

Yoshikawa, Harry S.: w77E 296–9

Young, Quentin: g83 8/2 23–7

Young, ”Trummy”: g77 22/10 9–14

Yuen, Nancy: w79 15/10 3–7

Yuille, Maude: w62E 375–9

Zimmerman, Anna E.: w70E 345–8

Zimmerman, Harold L.: w84 1/8 23–7

Zuercher, Franz: w65E 730–5

Öman, Enok: w64 389–91

Lue lisää

Aivan mahtavaaaaa hubaa!! Lähimmäisen kovin juttu -tähän mennessä. Ja se on paljon se! Tästä riittää huvia pitkäksi aikaa. Älä kuitenkaan pelkää; ei ne sinun vastaamattomat jutut pääse unohtumaan. Kyllä niiin palataan. HOHOHOHOHOHOHOH.

_Jt tiedemiehiä_ ja kuuluisuuksia a' la Lähimmäinen: "tanssijoita, sirkustaiteilijoita,sotilaita,Pappeja, taiteilijoita,timanttivaras,uskollaparantaja,pormestari,noitatohtori,katollinen nunna,hindu,helluntalaispastori,buddhalainen,afrikkalainen ”kylätohtori”,listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle! "

HOHOHOHOHOHO. En epäile yhtään, ettetkö voisi jatkaa listaa. Minä saatan kylläkin kuolla nauruun, jos jatkat. Luetkos ollenkaan mitä kopioit palstalle? HHOHHOHOHO.

Onko tuo sirkustaiteilija juuri se ilmakiväärin lataaja? Minkä alan tiedemies on hindu, nunna ja buddhalainen? Entä Helluntalaissaarnaaja? Ja afrikkalainen kylätohtori. HOHHOHOHOHOHOOOHOHO.

listassa kirjoitti:

oli yksi minulle lapsuudesta tuttu henkilö,
Väinö Pallari, joka oli kansakoulunopettaja koulutukseltaan.

Jos muut tuossa listassa olevat ovat koulutukseltaan samantasoisia "suurmiehiä", en ihmettele, että nimen jäljessä ei mainita henkilön koulutusstatusta, vaan pelkkä nimi.

Lue lisää

N. 7 miljoonaa pitäisikö minun tietää jokaisen ammatti? Jotkut ovat kirjoittaneet elämänkertansa Herätkää lehteen mutta suurin osa ei kirjoita nimeään koska ei halua kehua itseään.

koo.koo kirjoitti:

Aivan mahtavaaaaa hubaa!! Lähimmäisen kovin juttu -tähän mennessä. Ja se on paljon se! Tästä riittää huvia pitkäksi aikaa. Älä kuitenkaan pelkää; ei ne sinun vastaamattomat jutut pääse unohtumaan. Kyllä niiin palataan. HOHOHOHOHOHOHOH.

_Jt tiedemiehiä_ ja kuuluisuuksia a' la Lähimmäinen: "tanssijoita, sirkustaiteilijoita,sotilaita,Pappeja, taiteilijoita,timanttivaras,uskollaparantaja,pormestari,noitatohtori,katollinen nunna,hindu,helluntalaispastori,buddhalainen,afrikkalainen ”kylätohtori”,listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle! "

HOHOHOHOHOHO. En epäile yhtään, ettetkö voisi jatkaa listaa. Minä saatan kylläkin kuolla nauruun, jos jatkat. Luetkos ollenkaan mitä kopioit palstalle? HHOHHOHOHO.

Onko tuo sirkustaiteilija juuri se ilmakiväärin lataaja? Minkä alan tiedemies on hindu, nunna ja buddhalainen? Entä Helluntalaissaarnaaja? Ja afrikkalainen kylätohtori. HOHHOHOHOHOHOOOHOHO.

Lue lisää

Onko sinut vieroitettu jo Äitin tissistä? JT on n. 7 miljoonaa kuinka minä voin tietää kaikkien ammatin? Osaatko sinä luetella kaikkie Luterilaisten tai Ateistien ammatit? Herää jo todellisuuteen!

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Onko sinut vieroitettu jo Äitin tissistä? JT on n. 7 miljoonaa kuinka minä voin tietää kaikkien ammatin? Osaatko sinä luetella kaikkie Luterilaisten tai Ateistien ammatit? Herää jo todellisuuteen!

Lue lisää

Miksi minun tarvitsisi osata? Itsehän toit asian esille. Eli luulisi sinulla olevan edes jotain pohjaa väittämällesi. Eli puhuit kyllä ihan potaskaa. Eli yhtään merkittävää mm. historian henkilöä ei ole ollut jt. Piste.

On vieroitettu äitin tissistä, mutta onneksi vain niistä.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Fred Wilson filosofian tohtori Kanadasta, Tässä lisää:
Tarinamme alkoi Kathmandusta

Kertoneet Bishnu ja Tara Chitrakar

”TARA, haluan, että lähdet kanssani tapaamaan erästä miestä. Meistä tuntuu, että saisit hänestä itsellesi hyvän aviomiehen.” Tällaiset olivat isäni terveiset hänen tullessaan tapaamaan minua sairaalaan, joka toimii Kathmandussa Nepalissa. Olin 28-vuotias ja työskentelin siellä lääkärinä. Kummankin vanhempien suostumuksella meidät neljän viikon kuluttua vihittiin!

Miehen nimi oli Bishnu Chitrakar. Hän oli 34-vuotias ja oli opiskellut korkeakoulussa maatalouden vesirakennustekniikka pääaineenaan. Olin toki vuosien varrella tavannut hänet silloin tällöin Kathmandun kaduilla, mutta emme olleet tutustuneet aikaisemmin toisiimme. Tällainen voi kuulostaa oudolta länsimaalaisen korvissa, mutta kotimaassani Nepalissa on ollut vuosisatoja tapana, että avioliiton järjestävät vanhemmat – ja avioerot ovat harvinaisia. Ehkä saan selittää tarkemmin.

Kun nainen menee naimisiin Nepalissa, hän muuttaa miehensä vanhempien kotiin. Jos poika muuttaa pois kotoa, sellaista paheksutaan. Hänen odotetaan pysyvän kotonaan ja tukevan edelleen omaa sukuaan. Mahdollisesta miniästä tehdään siksi huolellinen arvio, jotta nähtäisiin, miten hyvin hän sopii yhteen pojan ja tämän omaisten kanssa. Näin vaimon ja aviomiehen valinnassa käytetään hyväksi vuosien tuomaa kokemusta.

Siinä minä sitten olin – lääkärinä, joka oli saanut oppinsa Moskovan lääketieteellisessä korkeakoulussa ja oli naimisissa miehen kanssa, joka veisi minut Yhdysvaltoihin. Mutta siitä enemmän tuonnempana. Nyt saa Bishnu kertoa oman puolensa tarinasta.

Insinööristä psykologiksi

Bishnu: 1960-luvun alussa olin USA:n kehitysapujärjestön AID:n palveluksessa kotimaassani Nepalissa, enkä siihen aikaan ollut laisinkaan kiinnostunut siitä, oliko olemassa Jumalaa tai mikä voisi olla tosi uskonto. Uskonnollinen taustani oli sekoitus hindulaisuutta ja buddhalaisuutta, ja tärkeätä oli ollut ainoastaan se, että käytiin säännöllisesti tietyissä temppeleissä. Työskentelyni amerikkalaisten kanssa synnytti minussa sellaisen haaveen, että pääsisin jatkamaan opintojani Yhdysvaltoihin. Tämä haave toteutui, kun eräs ystäväni Kansasista Yhdysvalloista, maatalousinsinööri, auttoi minua pääsemään Yhdysvaltoihin vuonna 1965.

Vuosina 1965–1969 opiskelin maatalouden vesirakennustekniikkaa ensin Havaijin yliopistossa ja sen jälkeen Oregonin valtionyliopistossa. Siellä ollessani minut valittiin asuntolan opiskelijaneuvojaksi. Se antoi minulle tilaisuuden työskennellä ihmisten ja heidän pulmiensa kanssa. Silloin tajusin, että minua kiinnostivat enemmän ihmiset kuin kastelukanavat ja maatalouskoneet. Niinpä luovuin insinööriopinnoistani viiden vuoden jälkeen ja aloin opiskella psykologiaa. Aikanaan suoritin maisterintutkinnon kliinisessä psykologiassa Wichitan valtionyliopistossa.

Vuonna 1971 matkustin lyhyeksi aikaa kotiin Nepaliin. Voitte kuvitella, kuinka hämmästynyt olin, kun äiti sanoi minulle, että hänellä oli tiedossa sievä tyttö kunnon perheestä. Olisinko kiinnostunut menemään hänen kanssaan naimisiin? Ajattelin, että mikäpä siinä – mutta vasta sen jälkeen, kun olisin päättänyt lukuni Yhdysvalloissa, mihin kuluisi vielä vuoden verran aikaa. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että meidät vihittiin jo neljän viikon kuluttua. Häät pidettiin perinteiseen nepalilaiseen tapaan, ja ne kestivät kaksi päivää. Koska molemmat olemme chitrakar-kastista, läsnä oli paljon sukulaisia.

Nyt joku ehkä ihmettelee, että miten voi odottaa sellaisen avioliiton onnistuvan, jossa vanhemmat suorittavat puolison valinnan ja jossa mies ja vaimo aluksi perin hatarasti tuntevat toisiaan. Vastaus on, että me luotimme heidän arvostelukykyynsä – ja aika on todistanut heidän olleen oikeassa. Sen sijaan että olisimme ensin tapailleet ja seurustelleet länsimaiseen tapaan, me noudatimme omia perinteitämme ja annoimme vanhempiemme arvioida ominaisuuksiemme, arvojemme ja luonteittemme yhteensopivuutta.

Avioiduttuamme Tara hoiti edelleen lääkärintointaan Nepalissa eräässä paikallisessa sairaalassa. Hän ei kuitenkaan ollut sisimmässään tyytyväinen. Hänet oli kasvatettu hinduksi, ja hän oli aktiivinen uskonnonharjoittaja. Hänellä oli paljon kysymyksiä uskonnosta. Mutta hän voi itse kertoa niistä......

Lakimies Julio Ricote Garrido.

Tässäpä sinulle nimiluettelo joistakin nykyisistä JT jotka olivat ennen JT tultuaan; tanssijoita, sirkustaiteilijoita,sotilaita,Pappeja, taiteilijoita,timanttivaras,uskollaparantaja,pormestari,noitatohtori,katollinen nunna,hindu,helluntalaispastori,buddhalainen,afrikkalainen ”kylätohtori”,listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle!

Nimiluettelo

Abt, Elsa: w80 15/7 12–15

Abt, Harald: w80 15/7 6–11

Aimo-Boot, Dominique: g85 22/11 18–21

Akin, W. B.: w60E 692–6

Allen, Joseph: w76 281–4

Anderson, Fred A.: w58 224–7

Apason, Edwina: w80 15/10 11–16

Arnott, Harry W.: w56E 333–5

Arpaia, Charles: w76E 485–90

Atiemoh, Henry E.: w82 15/5 24–7

Attwood, A. C.: w57 16–19

Azevedo, Maria Alves de: w76E 628–31

Balnave, Elizabeth: g83 8/5 16–21

Banda, Florentino: w73E 507–11

Bangle, Aleck: w71E 519–23

Banks, Thomas E.: w65E 155–8

Banuet, Tony ja Rudy: g81 22/2 16–20

Barber, C. W.: w82 15/11 10–14

Barber, N. H.: w60E 61–3

Barber, Richard H.: w65E 441–7

Barin, Rodolfo: w76E 136–40

Barney, Eva: w60E 636–9

Barry, W. L.: w60E 552–6

Baxter, Donald E.: w58 212–14

Baxter, Wallace: w63E 373–6

Beavor, Ernest E.: w80 15/6 8–12

Beckwith, Harriet: g85 8/9 16–19

Bell, Smith: w84E 1/12 28–31

Berner, Alice: w59E 220–3

Bernhardt, Charles: w84E 1/11 19–23

Berry, Bennett: w57 391–3

Bivens, W. A.: w58 392–4

Blackwell, Victor V.: w73E 117–22

Blümel, Richard: w67E 472–5

Boeckel, Richard A.: w81 15/1 24–9

Bogard, John: w67E 758–62

Bogard, Kathryn: w70E 507–10

Booth, J. C.: w84 1/1 20–6

Bradley, D. G.: w60E 745–7

Brewer, Roy: g84 8/5 8–11

Brickell, R. Bennett: w72E 533–6

Britten, Eric: w85E 1/8 22–6

Brown, W. R.: w62E 568–71

Brzoska, Mona: w63E 308–11

Burczyk, Benno: w68E 699–702

Burford, Hazel O.: w55E 653–6

Burt, Don: w70E 698–702

Burtch, Lloyd: w64E 441–7

Caicedo, Porfirio: w77 45–8

Callaway, Neal L.: w71E 473–6

Cannon, Ruth: w71E 277–80

Cantwell, Newton: w70E 410–13

Cantwell, Russell: w77E 168–71

Carnie, William: w58E 248–51

Carr, Henry: w76 435–9, 454–5

Carvajalino, Finda, Felisa ja Ines: w72E 281–6

Carvalho, Eva Maria: w78 15/5 9–12

Casola, Peter: w68E 121–4

Catanzaro, Angelo: w75E 205–7

Charuk, John: w73E 170–4

Checksfield, A. W.: w58 500–3

Chitty, Ewart: w63E 118–20

Clave, Angelo: w80 15/4 24–7

Clay, Edgar: w61E 756–60

Clogston, Julia: w57E 717–18

Coello, Rafael: g82 8/1 16–20

Cooke, John R.: w59E 468–72

Cotterill, Richard S.: w71E 665–8

Coville, Allen S.: w61E 169–71

Cuffie, Rose: w72E 476–9

Curry, Debbie (Vicki Johnsonin kertomana): g79 8/4 13–17

Cutforth, John A.: w58 343–6

Daalen, Emil H. van: w83 15/9 22–5

DeCecca, Giovanni: w60E 601–5

Dickmann, Heinrich: w72E 395–9

Divers, Carol: g81 22/6 26–8

Doo-yong, Lee: w79 15/11 9–12

Dos Santos, Joseph: w83 1/11 13–16

Dougaluk, Victoria: w56E 620–4

Doulis, Athan: w68E 728–32

Douras, George S.: w66E 156–9

Dreyer, Rosa May: w56E 393–5

Dunham, Margaret: w62E 443–6

Dwenger, Heinrich: w64E 212–15

Dyer, Lois: w80 15/9 24–7

Eisenhower, Charles: w58 295–7

Eneroth, Johan Henrik: w65E 92–5

Enomoto, Taeko: g85 22/12 9–11

Errichetti, John: w58 440–3

Espeleta, Isaac V.: w81 15/10 27–30

Estelmann, Otto: w63E 284–6

Fekel, Charles J.: w69E 153–6

Feller, Jules: w64 220–3

Feuz, Gottfried: w63E 504–7

Foster, Isobel: w67E 603–6

Franke, Konrad: w84 1/2 31; w63E 180–3

Franks, Leslie R.: w58E 700–3

Franske, F. J.: w61E 572–5

Fredianelli, George: w73E 661–6

Friend, Irma E.: w68E 378–81

Friend, M. G.: w67E 249–55

Frost, C. E.: w61E 380–3

Frost, Erich: w61 401–6

Gangas, G. D.: w66E 636–9

García, Manuel: g83 8/11 20–4

García, Maxine Miller: w61E 508–11

Garrard, G. B.: w59E 668–71

Geiger, Henri: w62E 764–6

George, Edward: g82 22/11 17–20

Germann, Fred: w82 15/4 23–7

Gibb, George: w79 15/1 24–7

Gill, Harold E.: w85E 1/3 25–30

Glass, Kathryn: w71E 341–4

Glass, Leon: w80 15/8 9–12

Golson, Benny: g81 8/1 25–8

González, tri Salvador: g85 22/4 24–7

Goodman, Claude S.: w73E 760–5

Grant, Gordon: w83 15/4 24–6

Graves, Teresa: g77 8/12 16–20

Gregorio, Louisa: w76E 553–5

Gregory, Gladys: w70E 666–70

Griffiths, Helen: w67E 372–6

Guiver, Ernest J.: w66E 764–7

Haddad, Sadie Lewis: w83 15/6 8–11

Hammer, Paul: w69E 471–3

Hannan, George E.: w70E 56–61

Hannan, Mary: w68E 217–21

Hannan, William T.: w68E 566–9

Hannan, Vora C.: w77E 360–3

Hardin, Emily: w71E 729–32

Harms, Elise: w82 15/1 26–30

Hart, Alice: w62E 310–13

Hartstang, Helene: w65E 315–19

Haslett, Mabel: w66E 442–6

Hemmaway, John T.: w70E 763–6

Henderson, Alex: w80E 15/9 27–30

Hendrickson, Shirley: w58 151–3

Herrlinger, Babette: w69E 53–6

Hillmann, Wilhelm: g81 22/10 5–12

Hinds, Mary M.: w59E 276–9

Hobson, Cathy: g83 22/10 24–7

Hoffmann, Oskar: w75E 533–5

Hopley, Alfred: w68E 282–5

Hopley, R.: w64E 508–10

Horton, Bert: w66E 731–4

Hughes, A. P.: w63E 217–20

Hurst, Raymond: g84 22/10 19–22

Idreos, P. A.: w63E 565–8

Ihrig, Elmer C.: w61 161–4

Ilett, Mabelle: w66E 60–2

Ingwaldsen, Ragna S.: w60E 373–5

Iniesta, Julio: w83 15/2 10–15

Insberg, Ans: w61E 700–3

Iszlaub, Percy: w81 15/8 3–8

Ivanoff, Anton: g82 22/9 16–19

Jeffrey, William: g85 22/1 12–15

Jensen, Klaus: w69E 635–8

Johnston, Maude: w62E 221–3

Jones, Rosco: w68E 57–62

Jones, Stanley Ernest: w66 40–8

Joseph, A. J.: w64E 57–9

Kalajian, Estefan: w81 15/7 24–7

Karkanes, V. C.: w62E 696–9

Keefer, Malinda Z.: w67E 92–5

Keith, Seth: w69E 507–10

Kellaris, Alex: w70E 186–90

Keoghan, Clifford: w79 1/5 9–14

Kim, In-Bok: g85 22/3 18–21

King, Harold: w63 385–90; g63 8/9 14–19

Kirk, Robert W.: w55E 585–8

Klein, K. F.: w85 1/8 22–9

Klein, T. E.: w57 345–7

Klukowski, Jennie: w72E 57–60

Knowles, Peter: g80 22/2 16–20

Koerber, Anton: w68E 313–18

kreikkalainen tyttö: w61 212–14

Krull, Hazelle M.: w69E 216–20

Krysuik, Larisa: g85 22/7 17–21

Kuhn, Wenzel: w64E 150–2

Kwazizirah, Gresham: w72E 661–5

Königer, Margarita: w79 1/2 25–9

LaRose, Harold: g85 22/3 12–16

Leathco, C. D.: w59E 412–15

Leffler, Ralph: w65E 220–3

Liebster, Max: w78 15/12 20–3

Liwag, S. A.: w64E 315–19

Lounsbury, Grace: w74E 283–5

Luning, Sylvia: w61E 437–41

Löhr, Elfriede (Ilse Unterdörferin kertomana): w80 1/2 8–14

MacDonald, Janet: w72E 146–51

Macmillan, A. H.: w66E 504–10

Maki, Gust W.: w59 428–31

Manso, Florence: w59E 533–5

Marín, Fernando: w85 1/10 19–23

Marley, Wendell: w82 1/8 3–6

Marshburn, Larry: g83 22/6 5–11

McKay, Homer: w60E 341–4

Meyers, David: g85 22/8 21–5

Mikkelsen, Herman: w72E 758–62

Miller, Harley: w84 15/2 13–18

Mima, Shozo: w78 15/6 12–15

Monroe, Doris: w57 309–11

Morales, Randy: w81 15/6 8–10

Morris, Harold A.: w60E 117–19

Morrison, Donald J.: w84 15/8 26–30

Mullane, William: g85 8/12 14–17

Muñiz, Juan: w64E 761–4

Myobudani, Kiyoshi: g83 22/11 16–19

Mäkelä, Otto: w67 557–9

Nakamura, Masakazu: w77E 569–71

Naumann, Hans: g83 22/8 23–7

Nguyen Thi Huong: g85 22/10 12–20

Nironen, Eero: w62 501–4

Nisbet, George: w74E 473–6

Obispo, Domingo: w78 1/7 5, 8–9

Olih, Albert: w82 1/2 27–31

Olson, Olaf: w59E 725–7

Oltmanns, Gerhard: w68E 598–602

Ott, Carlos: w71E 215–18

Pallari, Väinö: w75 381–3

Palm, Kathe B.: w63E 764–6

Papageorge, D.: w67E 315–19

Parson, Alma E.: w57 141–3

Pearcy, Norman C.: w78 15/4 21–5

Peters, August: w62E 668–70

Peterson, H. (A. Papargyropoulos): w68E 437–40

Petit, Paul: w78 15/3 9–12

Pettitt, Leon: w77E 53–7

Phillips, George R.: w56E 712–19

Photinos, Peter: w65E 667–70

Piacentini, Ferdinando: w84 1/7 21–5

Piéchota, Louis: w80 15/11 5–10

Pitti, Marcelino: w78E 15/4 17–21

Pizzanelli, Herman: g85 8/2 19–23

Pluntke, Gerhard: w84 1/10 20–3

Pool, Nellena G.: w57 234–7

Powers, Jack D.: w60E 212–16

Prior, Beulah: w73E 443–7

Prosser, Calvin: w69E 121–5

Pötzinger, Gertrud: w84 1/11 25–31

Pötzinger, Martin: w69E 729–32

Quackenbush, Myrtle: g82 22/2 20–3

Randall, Charles A.: w79 1/10 5–8

Rann, George A.: w66E 220–3

Reddy, Jaya: w81 1/5 20–3

Regnier, Colette: g83 8/10 20–3

Ricote, Julio: g85 8/7 23–7

Riemer, Hugo Henry: w64E 571–4

Rittenbach, Otto: w85E 1/4 22–7

Roddis, William: g85 22/2 11–14

Rojas, Wilson: g82 8/5 20–4

Rosales, Ruben: w78 1/3 5–11

Rosero, Daniel ja Delia: w80 15/3 24–8

Rowan, George J.: w70E 200–3

Ruetimann, Lilian: w63E 57–62

Rydell, Esther M.: w56E 521–4

San José, Francisco ja Carlos: g80 22/12 16–21

Santana, Bernardo de: w85E 1/2 26–8

Saumur, Laurier: w76E 690–5

Scharner, Josef: w68E 187–90

Schrantz, Emile: w73E 570–4

Scully, Alfred: g84 8/1 16–19

Secord, Arthur H.: w65E 380–2

Seliger, Ernst: w79 15/2 6–8

Serrano, Ramón ja Francisco: w81 15/3 24–9

Severud, Fred N.: w83 15/1 12–15

Siebert, Monika: g84 8/11 16–19

Simpkins, W. J.: w60E 428–31

Sioras, John P.: w69E 313–16

Skinner, F. E.: w55E 317–18

Smit, Paul: w85 1/11 10–13

Soares, Roger: g81 22/11 12–16

Spiropoulos, P. C.: w57 490–1

Steele, Don ja Earlene: w71E 186–90

Steele, Gertrude: w56E 269–72

Stephenson, Margaret: w85E 1/5 23–6

Strange, Janet: g82 22/6 19–23

Suiter, G.: w83 1/12 8–15

Sullivan, T. J.: w65E 500–4

Sydlik, Daniel: w85 1/9 10–15

Tareha, Charles: w79E 15/9 8–13

Tharp, A. E.: w57 451–3

Thompson, Adrian: w73E 52–5

Tia, Elyn: g83 8/12 21–5

Toutjian, Herald: w84 15/5 21–6

Tracy, Robert N.: w60E 189–91

Unterdörfer, Ilse: w80 1/2 8–14

Wagner, R.: g84 22/2 24–7

Wandres, Albert: w65E 537–42

Weber, Johannes: w67E 540–3

Webster, James O.: w59E 92–5

Wenderqvist, Martin: w82 15/7 10–12

Wicke, A. E.: w61E 476–80

Wiedenmann, David: w62E 121–7

Wiese, Inez: w69E 443–6

Wilson, Fred: w79 15/7 5–10

Wilson, Helen: w60E 509–11

Vinhal, Maria Lucia: w84 1/9 26–30

Winkler, R. A.: w67E 186–90

Woodard, Hermon: w59E 348–50

Woodburn, Stan ja Jim: w85 1/12 26–31

Wooddell, Woody: g84 22/1 24–7

Woodworth, Harold P.: w71E 377–80

Woodworth, W. Eldon: w66E 348–51

Wrobel, Paul: w73E 376–9

Wynes, Emlyn: w68E 533–6

Yazedjian, Hosa: g85 8/10 16–19

Yeatts, Thomas R.: w56E 456–9

Yoshikawa, Harry S.: w77E 296–9

Young, Quentin: g83 8/2 23–7

Young, ”Trummy”: g77 22/10 9–14

Yuen, Nancy: w79 15/10 3–7

Yuille, Maude: w62E 375–9

Zimmerman, Anna E.: w70E 345–8

Zimmerman, Harold L.: w84 1/8 23–7

Zuercher, Franz: w65E 730–5

Öman, Enok: w64 389–91

Lue lisää

Ei hyvää päivää! Mitäs ilveilyä tämä sitten on? KETKÄ esittämästäsi listasta ovat tiedeyhteisön laajasti tunnustamia henkilöitä? Ja kuka noista listan henkilöistä olisi muka pitänyt tunnistaa, ja mitkä ovat heidän saavutuksena?

Lyö siis edelleen faktat tiskiin, kiitos.

Nimi:
Tieteenala:
Asema:
Merkittävimmät tutkimukset tai muut saavutukset:

Ja katso nyt, hyvä mies, tuota listaasi:

- tanssijoita
- sirkustaiteilijoita
- sotilaita
- Pappeja
- taiteilijoita
- timanttivaras
- uskollaparantaja
- pormestari
- noitatohtori
- katollinen nunna
- hindu
- helluntalaispastori
- buddhalainen
- afrikkalainen ”kylätohtori”

Noista nyt ei voi ketään varsinaiseksi suurhenkilöksi laskea. Mikä oli pointtisi?

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

N. 7 miljoonaa pitäisikö minun tietää jokaisen ammatti? Jotkut ovat kirjoittaneet elämänkertansa Herätkää lehteen mutta suurin osa ei kirjoita nimeään koska ei halua kehua itseään.

Lue lisää

Sinä se jaksat naurattaa palstalaisia. Kiitos siitä. Mitäs kehumista jossain ammatissa muka on. Jos joku on ydinfyysikko niin on.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

N. 7 miljoonaa pitäisikö minun tietää jokaisen ammatti? Jotkut ovat kirjoittaneet elämänkertansa Herätkää lehteen mutta suurin osa ei kirjoita nimeään koska ei halua kehua itseään.

Lue lisää

kuitenkin oli jokin intressi kun julkaisit listan noista "tiedemiehistä", jotka mainitset jehovantodistajiksi.
Kokonaan toinen asia on se, että heidän koulutuksellaan ei ole mitään korrelaatiota heidän ihmisarvoonsa kuten ei kenenkään muunkaan ihmisen koulutuksella ole.
Sinä kuitenkin mainostat heitä tiedemiehinä itse, joten ei liene kohtuutonta vaatia jotain dokumenttia siitä, että väitteesi pitää paikkansa.
Tämä siis Lähimmäiselle osoitettu vastaus.

Pyöreähuuli. kirjoitti:

Ei hyvää päivää! Mitäs ilveilyä tämä sitten on? KETKÄ esittämästäsi listasta ovat tiedeyhteisön laajasti tunnustamia henkilöitä? Ja kuka noista listan henkilöistä olisi muka pitänyt tunnistaa, ja mitkä ovat heidän saavutuksena?

Lyö siis edelleen faktat tiskiin, kiitos.

Nimi:
Tieteenala:
Asema:
Merkittävimmät tutkimukset tai muut saavutukset:

Ja katso nyt, hyvä mies, tuota listaasi:

- tanssijoita
- sirkustaiteilijoita
- sotilaita
- Pappeja
- taiteilijoita
- timanttivaras
- uskollaparantaja
- pormestari
- noitatohtori
- katollinen nunna
- hindu
- helluntalaispastori
- buddhalainen
- afrikkalainen ”kylätohtori”

Noista nyt ei voi ketään varsinaiseksi suurhenkilöksi laskea. Mikä oli pointtisi?

Lue lisää

Tarpeeksi suuri henkilö? Vai kelpaako sinulle vain Kuningas tai pääministeri?

Miksi uskon Raamattuun – ydinfyysikko kertoo tarinansa

KERTONUT ALTON WILLIAMS

VUONNA 1978 saavutin elämässäni kaksi tärkeää virstanpylvästä. Syyskuussa minusta tuli ydinfysiikan tohtori ja joulukuussa Jehovan todistajien sananpalvelija.

Kun ihmiset kuulevat, että olen sekä tiedemies että Jehovan todistaja, he usein ihmettelevät, miten tieteen tuntemus ja usko Raamattuun sopivat yhteen. Epäilin asiaa itsekin monia vuosia. Mutta aikanaan vakuutuin täysin siitä, että Raamattu on sopusoinnussa tieteellisten tosiasioiden kanssa. Miten tulin tähän tulokseen? Haluaisin ensin kertoa, miten minusta tuli tiedemies.

19-vuotisprojekti

Synnyin vuonna 1953 Jacksonissa Mississippin osavaltiossa Yhdysvalloissa kolmantena kaikkiaan 11 lapsen katraasta. Perheemme oli köyhä. Meidän piti usein vaihtaa asuntoa, koska vanhempani eivät pystyneet maksamaan vuokraa. Ruoan saimme suurimmaksi osaksi valtion avustusohjelman kautta, ja vaatteet tulivat ihmisiltä, joiden kotona ja työpaikalla äiti kävi siivoamassa.

Vanhempani tähdensivät meille lapsille usein sitä, että ainoa keino nousta köyhyydestä oli hankkia hyvä koulutus. Niinpä jo hyvin nuorena otin tavoitteekseni korkeakoulututkinnon. Aloitin koulunkäynnin kuusivuotiaana ja opiskelin keskeytyksettä seuraavat 19 vuotta. Pidin luonnontieteistä ja matematiikasta, joten yliopistossa suuntauduin tiedemiehen uralle.

Yliopistossa tapasin nuoren naisen nimeltä Del. Muuan professori oli neuvonut häntä pyytämään minulta apua erään luonnontieteiden kurssin suorittamisessa. Pian keskustelimme paljon muustakin kuin tieteestä ja rakastuimme toisiimme. Menimme naimisiin 10. tammikuuta 1974 – kahden tunnin tauolla luentojen välissä! Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1978, sain viimein tohtorin arvon.

Olin saavuttanut sen, mitä pidin menestyksen avaimena. Olin tiedemies ja vieläpä ydinfyysikko! Kun minulla nyt oli kädessäni tuore todistus teoreettisen ydinfysiikan tutkinnosta, voisin alkaa nauttia pitkän opiskeluni hedelmistä. Halusin innokkaasti saada itselleni nimeä tieteen areenalla. Lisäksi saatoin valita minkä tahansa monista houkuttelevista työtarjouksista, joita sain yksityisiltä yrityksiltä ja julkisilta laitoksilta.

Muutaman kuukauden kuluttua, 30. joulukuuta 1978, otin kuitenkin askeleen, jolla pian osoittautui olevan vielä suurempi vaikutus elämääni ja tulevaisuuteeni kuin tutkinnollani. Tuona päivänä kävin vesikasteella sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehova Jumalalle, ja niin minusta tuli Jehovan todistaja. Miten päädyin tähän ratkaisuun?

Kirja sytyttää kiinnostuksen

Vuoden 1977 loppupuolella, kun opiskelin Massachusettsin yliopistossa Amherstissa, kaksi Jehovan todistajaa tuli kotiovellemme. Olin itse poissa, mutta vaimoni oli kotona kolmivuotiaan poikamme ja tyttövauvamme kanssa. Del pyysi todistajat sisään. Miellyttävän keskustelun päätteeksi hän oli valmis tutkimaan todistajien kanssa Raamattua kerran viikossa.

Kun vaimoni kertoi minulle tästä järjestelystä, asetuin heti sitä vastaan. Hän sai kyllä minun puolestani liittyä johonkin uskontokuntaan, mutta ei Jehovan todistajiin! En oikeastaan tiennyt todistajista paljonkaan, mutta minulla oli sellainen ennakkokäsitys, että he olivat kummajaisia, jotka Raamatun avulla huiputtivat ihmisiä. Vapauttaakseni vaimoni todistajien kynsistä – kuten minä tilanteen näin – ajattelin paljastaa heidän opetustensa hataruuden tieteen tuntemukseni avulla.

Eräällä viikolla pidin tauon tutkimustyössäni yliopistolla ja lähdin kotiin ollakseni mukana vaimoni raamatuntutkistelussa. Tulin kuitenkin kotiin myöhemmin kuin olin aikonut, ja tutkistelua pitänyt nainen oli jo lähdössä pois. Hän antoi minulle kirjan Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? ja sanoi vaimolleni, että seuraavan viikon tutkistelussa he tarkastelisivat Raamatun ennustusta, joka osoittaa, että vuosi 1914 oli merkittävä. Tilaisuuteni oli koittanut! Sanoin todistajalle, että olisin tuolloin paikalla. Halusin tarkistaa vuotta 1914 koskevien perustelujen matemaattisen paikkansapitävyyden.

Aloin lukea todistajan jättämää kirjaa vielä samana iltana. Sen sisältö teki minuun suoraan sanottuna vaikutuksen. Se oli kirjoitettu johdonmukaisesti, ja siinä viitattiin lukuisiin kehitysoppia käsitteleviin tieteellisiin julkaisuihin. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatussa on paljon tarkempaa tietoa luomisesta kuin olin luullutkaan. Tutkin kirjan muutamassa päivässä, ja minun täytyi myöntää, että se, mitä Raamattu sanoo luomisesta, ei ole ristiriidassa maanpäällistä elämää koskevien tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa.

Määrätietoisesti ristiriitaisuuksia etsimään

Suhtauduin todistajien opetuksiin silti epäluuloisesti ja halusin kovasti testata vuotta 1914 koskevan Raamatun ennustuksen matemaattisen puolen. Olin varma, että saisin siten peloteltua todistajan ja toivon mukaan vaimoni näkemään todistajien uskomusten virheellisyyden.

Seuraavalla viikolla todistaja palasi mukanaan mies, joka oli Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhimpia. Tutkistelun johti tämä vanhin. Hän käsitteli Raamatun Danielin kirjan 4. ja 9. luvussa olevia ennustuksia, jotka koskevat Jeesuksen ilmaantumista Messiaana ja Kuninkaana. Olin päättänyt osoittaa esityksen matemaattisen epäjohdonmukaisuuden, mutten löytänyt yhtään ristiriitaa. Päinvastoin minuun teki jälleen vaikutuksen Raamatun johdonmukaisuus.

Olin aina ajatellut, että usko Jumalaan perustui enemmän tunteeseen kuin järkeen. Miten väärässä olinkaan! Kiitin todistajia valaisevasta keskustelusta ja sanoin, että haluaisin tulla mukaan viikoittaiseen tutkisteluun. Niinpä siitä pitäen jatkoin tieteellistä tutkimustyötäni yliopistolla ja Raamatun tutkimista yhdessä vaimoni kanssa todistajien opastuksella. Vaimoni ja minä aloimme myös käydä kokouksissa valtakunnansalissa.

Opin muutamassa kuukaudessa monia uusia Raamatun totuuksia, ja pian olin pätevä lähtemään todistajien kanssa ovelta-ovelle-työhön. Kävin kenttäpalveluksessa, vaikka opintoni olivat loppusuoralla ja haukkasivat suuren osan ajastani. Sain väitöskirjan valmiiksi kesällä 1978, ja sen jälkeen muutimme Alabaman osavaltioon Huntsvilleen, missä aloin opettaa fysiikkaa yliopistossa (Alabama A. & M. University). Otimme heti yhteyttä paikallisiin todistajiin, ja muuan vanhin ja hänen vaimonsa alkoivat pitää meille raamatuntutkistelua. Muutaman kuukauden kuluttua menimme vaimoni kanssa kasteelle, molemmat samana päivänä.

Aktiivinen tiedemiehenä ja sananpalvelijana

Olen omalla kohdallani todennut, että voin olla sekä tiedemies että Jehovan todistaja. Vuonna 1983 aloin työskennellä astrofyysikkona Huntsvillessa sijaitsevassa NASAn avaruuslentokeskuksessa (George C. Marshall Space Flight Center). Tein sekä kokeellista että teoreettista tutkimusta, joka liittyi erääseen röntgenteleskooppiin. (Tämä teleskooppi, nimeltään Chandra X-ray Observatory eli CXO, vietiin vuonna 1999 kiertoradalleen avaruussukkula Columbialla.) Pidin kovasti tuosta projektista, jossa analysoitiin tähdistä ja galakseista tulevaa röntgensäteilyä ja pyrittiin siten saamaan lisää tietoa fyysisestä maailmankaikkeudesta.

Vielä mieluisammaksi työni teki se, etten ainoastaan yrittänyt selvittää tieteellisesti haastavia ongelmia vaan opin samalla ymmärtämään entistä syvällisemmin Luojan voimaa ja viisautta. Jehovan sanoilla, jotka hän esitti muinaisen profeettansa Jesajan välityksellä, oli minulle aivan erityismerkitys: ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa. Kuka on nämä luonut? Hän, joka luvun mukaan tuo esiin niiden armeijan, vieläpä nimeltä kutsuu niitä kaikkia. Dynaamisen energian runsauden ansiosta ja hänen voimansa vahvuuden vuoksi ei yksikään niistä puutu.” (Jesaja 40:26.) Mitä enemmän ’kohotin katseeni korkeuteen’ ja tutkin maailmankaikkeuden laajuutta, monimutkaisuutta ja kauneutta, sitä enemmän arvostin sen älykkään Suunnittelijan työtä, joka on tuonut sen kaiken olemassaoloon ja säätänyt sitä koossa pitävät lait.

Tuona aikana julkaisin tiedelehdissä paljon uutta aineistoa, joka perustui astrofysiikan saralla tekemiini röntgensäteilytutkimuksiin. Olin silti aktiivinen myös kristillisessä seurakunnassa. Palvelin vanhimpana ja käytin kuukausittain noin 20 tuntia julkiseen saarnaamiseen. Vaimoni osallistui raamatulliseen opetustyöhön kokoaikaisesti.

Työskenneltyäni NASAssa nelisen vuotta tunsin kasvavaa tarvetta käyttää enemmän aikaa siihen, että auttaisin toisia oppimaan Raamatun suurenmoisia totuuksia. Mutta miten se kävisi päinsä? Kun olin keskustellut siitä vaimoni kanssa ja esittänyt asian rukouksessa Jehovalle, ymmärsin, että minun oli tehtävä joitakin tärkeitä ratkaisuja.

Suuria ratkaisuja

Menin lähimmän esimieheni puheille NASAssa ja sanoin, että haluaisin lyhentää työviikkoani viidestä päivästä neljään. Palkka olisi tietysti pienempi. Selitin, että halusin käyttää loput kolme päivää viikosta sananpalvelukseen. Esimies suostui pyyntööni, vaikka tällainen järjestely oli ennenkuulumatonta NASAn tiedemiesten työsuhteissa. Minun piti kuitenkin puhua asiasta vielä hänen esimiehelleen. Tein niin ja yllätyin iloisesti, kun tämä ylemmän portaan esimieskin hyväksyi järjestelyn. Syyskuussa 1987 aloitin kokoaikaisen palveluksen, mikä merkitsi sitä, että käytin noin 90 tuntia kuussa ovelta-ovelle-työhön ja muihin palveluksen piirteisiin.

Myöhemmin sain puhelinsoiton edellä mainitusta Huntsvillen yliopistosta. Minulle tarjottiin opetustyötä fysiikan laitoksella. Sanoin ottavani työn vastaan sillä ehdolla, että voisin käyttää suurimman osan ajastani palvelukseeni. Vakuutin kuitenkin, että tämä toiminta ei millään lailla verottaisi opetustyöni laatua. Tähän suostuttiin. Nykyään opetan yhä tuossa yliopistossa ja toimin samalla kokoaikaisena sananpalvelijana. Olen ehtinyt jopa opiskella espanjaa, ja palvelemme vaimoni kanssa tätä nykyä eräässä Jehovan todistajien espanjankielisessä seurakunnassa Huntsvillessa.

Tiede ja usko

Kaikkina niinä vuosina, joina olen tehnyt tieteellistä tutkimusta, en ole koskaan törmännyt ristiriitaan todeksi osoitettujen tieteellisten asioiden ja Raamatun opetusten välillä. Näennäiset ristiriidat johtuvat usein tiedon puutteesta joko tieteen tai Raamatun tuntemuksen osalta. Esimerkiksi jotkut tiedemiehet ja muut luulevat, että Raamatun mukaan kasvit, eläimet ja ihmiset ilmaantuivat maan päälle kuuden kirjaimellisen, 24-tuntisen päivän aikana. Se olisi ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa. Mutta Raamattu ei opeta näin. Sen sijaan siinä osoitetaan, että luomispäivät olivat tuhansien vuosien pituisia.

Sekaannusta aiheuttaa myös se väärä käsitys, että usko Jumalaan on pelkkä tunne. Päinvastoin usko Jumalaan ja Raamattuun perustuu tosiasioihin, jotka voidaan vahvistaa. Raamatun määritelmän mukaan ”usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus [tai ”vakuuttava todiste”, engl. viitelaitoksen alav.] todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Usko siis perustuu todisteisiin. Sadat ennustukset ovat täyttyneet menneisyydessä ja nykyaikana. Jo pelkästään soveltamalla kaikkien tiedemiesten käyttämää tieteellistä menetelmää, jonka avulla rakennetaan tieteellisiä teorioita, voimme saada täyden luottamuksen siihen, että tulevia tapahtumia koskevat Raamatun ennustukset täyttyvät.

Yksi ennustuksista sisältää lupauksen, jonka mukaan voimme lähitulevaisuudessa elää paratiisillisissa olosuhteissa maan päällä. Ikääntymisen, sairauksien, kuoleman, sotien ja epäoikeudenmukaisuuden tuhoisat seuraukset hävitetään (Ilmestys 21:3, 4). Silloin meillä on aikaa tutkia yksityiskohtaisesti Jehova Jumalan suurenmoisia luomistekoja ja niitä monia lakeja, jotka hän on säätänyt ohjaamaan syvää kunnioitusta herättävää fyysistä maailmankaikkeutta.

Olen kiitollinen Jehova Jumalalle siitä, että hän antoi minun löytää aidon onnellisuuden avaimen – hänen Sanansa Raamatun hienot totuudet. Toivon hartaasti, että vielä monet muut, myös tiedemiesten piirissä, löytäisivät tuon kallisarvoisen avaimen.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Pitää olla Tähti! Ei riitä että on tiedemies! Ok! Tässä eräs kertomus:

Tiede ja Raamattu auttoivat minua löytämään elämän tarkoituksen

KERTONUT BERND OELSCHLÄGEL

Etsin elämän tarkoitusta 20 vuotta. Löysin sen kahden oppaan avulla: tieteen ja Raamatun. Tieteelliset tutkimukset vakuuttivat minut siitä, että elämällä täytyy olla jokin tarkoitus. Raamattu kertoi, mikä tuo tarkoitus on, ja auttoi minua ymmärtämään sen.

OLET ehkä kuullut sanottavan, että tiede ja Raamattu ovat ristiriidassa keskenään. Olen tutkinut molempia enkä ole samaa mieltä. Ehkä sinua kiinnostaa tietää, miksi olen tullut tähän tulokseen.

Synnyin vuonna 1962 Stuttgartissa Etelä-Saksassa. Isäni oli konesuunnittelija, ja hän oli äidin kanssa aktiivisesti mukana kirkon toiminnassa. Sisareni Karin oli syntynyt neljä vuotta ennen minua. Lapsuuteni huippuhetkiä oli, kun isä antoi minulle välinepaketin alkeellisia kemian ja fysiikan kokeita varten. Minulla oli hyvin hauskaa puuhastellessani sen parissa. Tuntui hienolta oppia uusia asioita.

Myöhemmin tuo välinepaketti vaihtui tietokoneeseen. Jo teini-iässä tajusin, että kaikkein paras tietokone ovat aivot. Mietin kuitenkin, miten aivot ovat syntyneet. Kuka ne on antanut meille? Mikä on elämän tarkoitus?

Korkeakoulutus

Lopetin koulun 16-vuotiaana ja menin oppipojaksi valokuvausliikkeeseen. Uuden oppiminen oli parasta, mitä tiesin, ja siksi halusin päästä opiskelemaan fysiikkaa yliopistoon. Tuohon tavoitteeseen oli kuitenkin pitkä matka. Minulta meni pelkästään pääsyvaatimusten täyttämiseen viisi vuotta. Aloitin yliopisto-opinnot Stuttgartissa vuonna 1983 ja jatkoin niitä Münchenissä. Vuonna 1993 väittelin Augsburgin yliopistossa fysiikan tohtoriksi.

Alkuajat yliopistossa eivät olleet helppoja. Luentosalissa oli yleensä jopa noin 250 opiskelijaa, joista monet jättivät kurssin kesken parin kuukauden jälkeen. Minä olin päättänyt viedä loppuun sen, minkä olin aloittanut. Opiskelija-asuntolassa olin jatkuvasti tekemisissä nuorten kanssa, jotka näyttivät olevan eniten kiinnostuneita hauskanpidosta. Sellainen seura ei aina ollut hyväksi. Minäkin aloin harrastaa juhlimista ja käyttää huumeita.

Etsintä vie Intiaan

Fysiikan opinnot antoivat minulle laajemman käsityksen maailmankaikkeudessa vallitsevista luonnonlaeista. Olin toivonut, että tiede osoittaisi minulle ajan myötä, mistä elämässä oikein on kyse. Jouduin kuitenkin laajentamaan etsintääni fysiikan maailman ulkopuolelle. Vuonna 1991 lähdin erään ryhmän mukana Intiaan opiskelemaan itämaista mietiskelyä. Oli hieno kokemus nähdä tuo maa ja sen asukkaat omin silmin. Toisaalta olin järkyttynyt rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta.

Esimerkiksi Punen kaupungin lähellä kävimme tapaamassa erästä gurua, joka sanoi, että ihminen voi rikastua, jos hän vain oppii oikean mietiskelytekniikan. Mietiskelimme ryhmänä joka aamu. Guru myi myös lääkkeitä kovaan hintaan. Hänen elämäntyylinsä perusteella hän ansaitsikin varsin mukavasti. Näimme myös munkkeja, jotka puolestaan näyttivät elävän köyhyydessä. Pohdin itsekseni, miksei mietiskely ollut tehnyt heistä rikkaita. Intian-matkani tuntui tuottavan yhtä paljon kysymyksiä kuin se antoi vastauksia.

Toin Intiasta matkamuistoksi mietiskelyyn tarkoitetun kellon. Sen piti auttaa mietiskelemään oikealla tavalla, kun sitä heläytti sopivasti. Saksassa tilasin horoskoopin henkilöltä, joka väitti näkevänsä tulevaisuuteni. Mietiskely ei kuitenkaan opettanut minulle elämästä mitään. Totesin pettymyksekseni, että horoskooppi on vain arvoton paperinpalanen. Elämän tarkoitusta koskevat kysymykseni olivat edelleen vailla vastausta.

Löydän vastaukset Raamatusta

Elämäni sai yllättävän käänteen vuonna 1993. Olin saanut opintoni ja tutkimukseni suoritettua ja kirjoitin väitöskirjaani kvanttifysiikan alalta. Tein töitä lähes yötä päivää kaiken muun kustannuksella saadakseni sen valmiiksi määräajassa. Yhtenä iltapäivänä ovikello soi yllättäen. Ovella seisoi kaksi naista.

”Tiesittekö, että vuosi 1914 oli Raamatun mukaan poikkeuksellinen vuosi?” he kysyivät. Olin sanaton. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta, eikä minulla ollut aikaa ottaa siitä selvää. Kysymys herätti kuitenkin uteliaisuuteni: miten he saattoivat väittää, että Raamattu oli aikoja sitten viitannut juuri vuoteen 1914?

”Haluaisitteko tietää siitä enemmän?” he jatkoivat. Ajattelin, että mikä ettei – jos kuuntelisin heitä, huomaisin varmasti, missä heidän todistelunsa pettää. Ristiriitaisuuksien sijasta kuulin kuitenkin vakuuttavia todisteita Raamatun luotettavuudesta. Sain tietää, että Raamatun selvän ennustuksen mukaan Jumalan messiaaninen valtakunta – taivaallinen hallitus joka tulee hallitsemaan koko maapalloa – perustettiin vuonna 1914.

Naiset olivat Jehovan todistajia, ja he antoivat minulle kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Luin sen muutamassa päivässä ja totesin, että sen sisältö oli kauttaaltaan johdonmukainen ja järkevä. Todistajat näyttivät Raamatusta, että Jehova haluaa ihmisten elävän ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa. Raamatun ennustusten mukaan tämä lupaus täyttyy pian. Miten upea tulevaisuudentoivo! Se kosketti sydäntäni ja nosti vedet silmiini. Olisiko tässä se, mitä olin etsinyt 20 vuotta?

Oivalsin nopeasti, mikä elämäni tarkoitus on: oppia tuntemaan Jehova Jumala ja palvella häntä kokosydämisesti. Jatkoin Raamatun tutkimista todistajien kanssa ja tiesin, että tässä oli totuus. Minulla oli valtava hengellinen nälkä. Samalla kun viimeistelin väitöskirjaani, luin kolmessa kuukaudessa puolet Raamatusta.

Löydän enemmän kuin vastauksia

Toukokuussa 1993 olin ensi kertaa Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan kokouksessa Augsburgissa. Opetuksessa oli totuuden sointi. Lisäksi viihdyin hyvin todistajien seurassa. He tervehtivät minua lämpimästi ja saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi, vaikka olin heille tuntematon. Vieressäni istuva iäkäs nainen vaivautui hakemaan minulle laulukirjan. Seuraavina viikkoina pääsin valtakunnansalille erään todistajamiehen ja hänen pienen poikansa kyydissä. Uudet ystäväni alkoivat kohta kutsua minua kylään. Aikanaan halusin lähteä kertomaan toisille, mitä opin elämän tarkoituksesta.

Suhtauduin vakavasti Raamatusta oppimaani, ja se sai minut heti tekemään muutoksia elämässäni. En esimerkiksi enää halunnut pitää hallussani okkulttisia esineitä. Heitin pois horoskoopit sekä mietiskelykellon ja muut Intiasta tuomani uskonnolliset matkamuistot. Edistyin Raamatun tutkimisessa ja vihkiydyin Jehova Jumalalle. Kesäkuussa 1994 minut kastettiin Jehovan todistajaksi Münchenissä. Näin aloin elää koko sydämestäni elämän todellisen tarkoituksen mukaisesti.

Syyskuussa 1995 minusta tuli vakituinen tienraivaaja eli Jehovan todistajien kokoaikainen evankelista. Vietin nyt enemmän aikaa palveluksessa puhuen ihmisten kanssa Jumalan tarkoituksista. Turvauduin Jehovan antamaan voimaan. Monta kertaa tulin illalla kotiin pitkän kenttäpäivän jälkeen tuntien sellaista iloa ja tyydytystä, jota en ollut kokenut ennen kuin opin tuntemaan Jehovan. Tammikuussa 1997 minut kutsuttiin jatkamaan kokoaikaista palvelusta Seltersissä sijaitsevaan todistajien Saksan-haaratoimistoon, jota kutsutaan Beteliksi, ja siellä asun nykyisin. Vanhempani ovat käyneet luonani usein, ja vaikka he eivät ole todistajia, he ovat oppineet kunnioittamaan Beteliä ja ovat iloisia puolestani.

Tiede ja Raamattu

Joku voi ihmetellä, miten mies, joka on vuosien ajan perehtynyt tieteisiin, voi uskoa Raamattuun. En ole löytänyt mitään ristiriitaa tieteen ja Raamatun välillä. Fyysikkona olen tutkinut elämää ohjaavia lakeja, ja nuo lait tarjoavat todisteita siitä, että ne ovat yli-inhimillisen älyn laatimia.

Esimerkiksi fysiikan, kemian ja biologian alalla on paljon teorioita. Vaikka teoriat voivat pääpiirteittäin olla yksinkertaisia, niihin liittyvä matematiikka saattaa olla hyvinkin monimutkaista. Huippuälykkäät tutkijat laativat teorioita ja saavat työstään tunnustukseksi Nobelin palkintoja. Miten paljon älykkäämpi pitää olla sen, joka on suunnitellut ja luonut tämän maailmankaikkeuden, jota tiedemiehet niin kovasti yrittävät ymmärtää!

Sellainen ajatus, että elämä on sattuman tulosta – kuten monet evoluution kannattajat väittävät – ylittää uskottavuuden rajat. Kuvitellaanpa vaikka, että asetamme kymmenen jalkapalloa kentälle suoraan jonoon metrin välein. Sitten meidän pitäisi ensimmäistä palloa potkaisemalla yrittää saada jokainen pallo osumaan seuraavaan, niin että kaikki kymmenen liikkuvat. Lisäksi pitäisi ennustaa, mihin kohtaan kukin pallo pysähtyy. Onnistuminen olisi niin epätodennäköistä, että useimmat luultavasti pitäisivät sitä mahdottomana.

Miten näin ollen kukaan voi väittää, että ihmisen solu, johon liittyy paljon monimutkaisempia tapahtumasarjoja kuin jalkapallon potkaiseminen, olisi syntynyt sattumalta? Järkevin selitys on se, että joku huippuälykäs persoona on luonut ihmiset ja kaikki muut elämänmuodot maan päälle. Tekisikö tuo Luoja sen ilman mitään tarkoitusta? Ei varmasti. Hänellä on täytynyt olla jokin tarkoitus. Tuo tarkoitus paljastetaan ja tehdään ymmärrettäväksi Raamatussa.

Kuten huomaat, sekä tiede että Raamattu auttoivat minua löytämään vastaukset elämää koskeviin kysymyksiin, joita olin jo kauan miettinyt. Voitko kuvitella, miten helpottunut ja iloinen olisit löydettyäsi jotain sellaista, mitä olet etsinyt 20 vuotta? Haluan hartaasti auttaa mahdollisimman monia löytämään saman: ei ainoastaan vastauksia kysymyksiin vaan, mikä vielä tärkeämpää, oikean tavan palvoa ainoaa tosi Jumalaa, Jehovaa.

Tiede oli uskontoni

KERTONUT KENNETH TANAKA

”TOTUUS vapauttaa teidät.” Nämä sanat ovat eräässä Kalifornian teknillisen korkeakoulun (Caltech) leimassa, ja ne kannustivat minua pyrkimään tieteen harjoittamisessa pitkälle. Kun aloitin opiskelun tuossa oppilaitoksessa vuonna 1974, eteeni avautui tutkijan ura. Suoritettuani geologiassa kandidaatin- ja maisterintutkinnon jatkoin opintoja Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa.

Sitä mukaa kuin edistyin tiedemiehenä, myös hengelliset näkemykseni ja arvoni muuttuivat perin pohjin. Evoluutioteorian opiskelu oli vienyt uskoni Jumalaan, mutta myöhemmin minun oli pakko tarkistaa näkemystäni. Miten geologian tutkijasta saattoi tulla antaumuksellinen Jumalan palvelija? Minäpä kerron.

Pikkupoika maailmankaikkeuden lumoissa

Luonnontieteet kiehtoivat minua jo hyvin nuorena. Vartuin Seattlessa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa, ja vanhempani kannustivat minua voimakkaasti pyrkimään pitkälle akateemisella uralla. Minulle olivat mieluista luettavaa maailmankaikkeuteen liittyvät asiat – aineen ja elämän rakennusosaset, perusvoimat, avaruus, aika, suhteellisuus. Ollessani noin kahdeksanvuotias kiinnostukseni pantiin merkille ja koulu ohjasi minut viikoittaisille luonnontieteiden yksityistunneille.

Kävin baptistikirkon pyhäkoulua, tosin lähinnä päästäkseni vaelluksille ja leireille. Muu perhe ei ollut kiinnostunut uskonnosta eikä Jumalasta. Kun opin tuntemaan historiaa ja sain tietää niistä julmuuksista, joihin uskonnot olivat syyllistyneet, omatuntoni ei enää antanut minun toimia kirkon piirissä. Aloin myös epäillä Jumalan olemassaoloa, sillä tieteellä näytti olevan vastaus melkein kysymykseen kuin kysymykseen.

Suunnanmuutos – ja lisää tulossa

Olin ajatellut lähteä opiskelemaan fysiikkaa, mutta viimeisenä lukiovuonna minulla oli geologian kurssi, johon kuului opintoretkiä Washingtonin osavaltiossa sijaitseville merkittäville kalliopaljastumille. Muistan ajatelleeni, miten mahtavaa olisi yhdistää luonnossa liikkuminen ja tiede, kaksi minulle rakasta asiaa.

Päästyäni yliopistoon vaihdoin heti pääaineen geologiaksi. Eräillä kursseilla opiskeltiin fossiiliston perusteella geologisia aikakausia ja maankamaran kehitystä. Minulle opetettiin, että fossiilien mukaan lajit kehittyivät. Ymmärsin, että evoluutioteoria piti vielä todistaa oikeaksi, mutta silti se tuntui järkevältä selitykseltä käytettävissä oleville geologisille todisteille, varsinkin kun tuota teoriaa vertasi yleiseen kreationismiin eli luomisoppiin. Kun kampuksella järjestettiin väittely kreationistien ja evolutionistien välillä, päätin jättää sen väliin. Oli päivänselvää, ettei maapalloa ollut tehty vajaassa viikossa, kuten jotkut kreationistit väittävät.

Voimakkaista uskonnonvastaisista näkemyksistäni huolimatta retket, joilla tutkin maan lounaisosien geologiaa, pakottivat minut tarkistamaan käsityksiäni Jumalan olemassaolosta. Kun katselin iltaisin aavikon yläpuolella levittäytyvän kirkkaan taivaan suurenmoista näkymää, en voinut olla myöntämättä, että maailmankaikkeuden takana täytyy olla Jumala. Tähtitieteilijät olivat vahvistaneet, että kaikkeudella on ollut alku, mutta tajusin, ettei tiede yksinään pystyisi koskaan selittämään, miksi se oli syntynyt. Tuntui järkevältä ajatella, että älykäs ja voimakas Luoja oli suunnitellut ja tuottanut meitä ympäröivän kosmoksen.

Marsin kartoitusta ja kysymyksiä

Valmistuin geologian tohtoriksi 27-vuotiaana vuonna 1983 ja samaan aikaan tutkin Marsin geologiaa Yhdysvaltain geologiselle tutkimuslaitokselle. Olen sen jälkeen laatinut lehtiin kymmeniä artikkeleja ja karttoja planeettojen geologiasta sekä tiedeyhteisöä että suurta yleisöä varten. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn asiantuntijatoimikuntien jäsenenä osallistuin Mars-lentojen valmisteluun. Olen tutkimustyössäni ja muissa tehtävissä tavannut arvostettuja planeettatutkijoita monista maista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.

Koulutus ja tutkimustyö korjasivat vähitellen lapsuudessa muotoutunutta romanttista käsitystäni tieteestä. Tajusin, että tieteellä ei ole eikä koskaan tule olemaan kaikkia vastauksia. Oivalsin erityisesti, että tiede ei anna kestävää tarkoitusta elämälle. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus tulee joko luhistumaan itsestään tai laajenemaan hajanaiseksi massaksi. Jos olemassaolon päättyminen olisi lopullinen kohtalomme, miten elämässä voisi olla mitään mieltä?

Uudelle uralle

Syyskuussa 1981, jolloin asuin Flagstaffissa Arizonassa, tapasin Jehovan todistajia. Otin tarjotun raamatuntutkistelun vastaan siinä tarkoituksessa, että osoittaisin todistajien ja Raamatun olevan väärässä. Samalla näkisin vihdoinkin, mitä Raamattu oikein sisältää.

Aloin tutkia Raamatun opetuksia tarkkaan useita tunteja viikossa. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatun sivuilla oli paikkansapitävää tietoa ja syvällistä viisautta. Oli todella kiehtovaa tutkia sen tieteellistä täsmällisyyttä sekä satojen yksityiskohtaisten ennustusten täyttymistä ihmiskunnan historian tuhansien vuosien varrella. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki se, miten lukuisat Raamatun ennustukset – Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa – osoittavat yhdessä selvästi meidän elävän ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1).

Olin Raamattua tutkiessani päässyt tietämättäni hyvään seuraan. Kuulin myöhemmin, että yksi kaikkien aikojen suurimmista tiedemiehistä, Sir Isaac Newton, oli ihaillut Raamattua ja tutkinut sitä syvällisesti. Keskityin Newtonin tavoin Danielin ja Ilmestyskirjan profetioihin, joissa ennustettiin merkittäviä, sittemmin toteutuneita historiallisia tapahtumia ja kehitysvaiheita. Minulla on kuitenkin se etu Newtoniin nähden, että elän aikaa, jolloin monet hänen päivinään vielä toteutumattomat ennustukset ovat täyttyneet tai parhaillaan täyttyvät. Huomasin, että ne ovat hämmästyttävän monipuolisia ja laaja-alaisia sekä tarkkoja ja kiistattomia. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että Raamatussa, jonka on kirjoittanut yli 40 miestä runsaan 1600 vuoden aikana, on johdonmukainen, yhtenäinen ja vaikuttava sanoma ihmiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevista suurista kysymyksistä.

Ei ollut kuitenkaan helppoa luopua evoluutioteoriasta. Sillä oli huomattavasti tieteellistä arvovaltaa, jota kohtaan tunsin kunnioitusta. Huomasin kuitenkin, että kaikki, mitä Raamatussa sanotaan fyysisestä maailmasta, on täysin sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa eikä sitä voida osoittaa vääräksi.

Aloin ymmärtää, että jos haluaa saada selvän kokonaiskuvan Raamatun laajasta sisällöstä, jossa kaikki liittyy kaikkeen, ei voi sivuuttaa yhtään opetusta, ei myöskään 1. Mooseksen kirjan luomiskertomusta. Tajusin, että ainoa järkevä vaihtoehto oli hyväksyä koko Raamattu totuutena.

Kärsivällistä totuuden etsintää

Tieteellisessä tutkimustyössäni sain huomata, miten monta kertaa teoriat hyväksyttiin laajalti jonkin aikaa ja sitten osoitettiin vääriksi. Yksi haaste tieteen harjoittamisessa on se, että aiheet ovat monisyisiä ja materiaali ja tutkimusmenetelmät rajallisia. Olen siksi oppinut suhtautumaan varovaisesti todistamattomiin teorioihin, onpa ne rakennettu kuinka huolellisesti tahansa.

Jos ollaan realistisia, niin monia fyysisen maailman perusasioita ei voida selittää tieteen avulla. Esimerkiksi miksi elämän rakennusosaset ja niitä hallitsevat fysiikan lait sopivat täydellisesti luonnon monimutkaisten prosessien ja ekosysteemien ylläpitämiseen? Tieteellä ei ole keinoja todentaa Jumalan olemassaoloa, kun taas hänen Sanansa, joka on kirjoitettu hänen henkensä ohjauksessa, tarjoaa kouriintuntuvia todisteita hänen olemassaolostaan ja toiminnastaan Luojana (2. Timoteukselle 3:16). Tämän hengellisen tiedon ansiosta voimme oppia tuntemaan Hänet, joka on fyysisessä maailmassa ilmenevän voiman, viisauden ja kauneuden takana.

Sain lisävahvistusta Raamatun tieteellisestä täsmällisyydestä tutkimalla huolellisesti Jehovan todistajien julkaisuja, kuten kirjoja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja Onko Luojaa joka välittää sinusta? Niissä tarkastellaan syvällisiä tieteellisiä kysymyksiä ja eritellään teräväkatseisesti nykytutkimusta ja johtavien asiantuntijoiden päätelmiä. Lisäksi niissä käsitellään tunnettujen tieteellisten tosiasioiden ja Raamatun täsmällisen ymmärryksen välistä sopusointua.

Esimerkiksi fossiilisto tukee järjestystä, jonka mukaisesti eliöt ilmaantuivat maan päälle 1. Mooseksen kirjan mukaan. Lisäksi luomispäivä sellaisena kuin muinoin eläneet ihmiset sen ymmärsivät, voi tarkoittaa pitkää ajanjaksoa, paljolti samalla tavalla kuin tiede puhuu erilaisista kausista ja epookeista maapallon historian yhteydessä. Raamattu ei siis ole ristiriitainen tieteen havaintojen kanssa. Se osoittaa, että luomispäivät kestivät hyvin kauan, eikä tue kreationistien tulkintaa, jonka mukaan kukin luomispäivä kesti 24 tuntia.

Tosi usko ja herkkäuskoisuus vastakkain

Tiedemiehenä en ole lainkaan kiinnostunut herkkäuskoisuudesta. Kunnioitan kuitenkin syvästi uskoa, jolla on kunnolliset perusteet. Tällainen luotettava usko määritellään Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Luottamus Jumalan lupauksiin perustuu varmoihin todisteisiin siitä, että Raamattu on syntynyt Jumalan hengen ohjauksessa. On hylättävä yleiset mutta perusteettomat uskonnolliset opit, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Näitä ovat muun muassa opit sielun kuolemattomuudesta, helvetintulesta ja kolminaisuudesta. Monet tällaiset erheelliset opit juontavat juurensa antiikin filosofiasta ja mytologiasta tai heikosta Raamatun tuntemuksesta. Väärät opetukset ovat tuottaneet sokean uskon, jollainen on suurimmalla osalla uskovista ja joka on saanut monet tiedemiehet väheksymään uskontoa.

Tärkeimpiä tehtäviäni tiedemiehenä on ollut selittää, puolustaa ja levittää tutkimusteni tuloksia. Samoin tunsin sisäistä pakkoa opettaa Raamatun totuutta toisille, sillä mikään muu tieto ei voisi olla tärkeämpää. Ryhdyin tähän antoisaan työhön parikymmentä vuotta sitten, jolloin minut kastettiin Jehovan todistajaksi. Syyskuussa 2000 minulle avautui mahdollisuus käyttää saarnaamiseen enemmän aikaa, keskimäärin 70 tuntia kuussa. Sen jälkeen olen saanut johtaa raamatuntutkisteluja kuukausittain jopa kymmenelle kiinnostuneelle ihmiselle ja nähdä, miten useista heistä itsestään on tullut innokkaita Raamatun totuuden opettajia.

Minulle on yhä hyvin mieluista tutkia Marsia ja muita maailmankaikkeuden osia niiden pitkälle kehitettyjen avaruusalusten ”silmin”, joita aurinkokuntaamme on lähetetty. Tieteellä on edelleen monia arvoituksia ratkaistavanaan. Odotan innokkaasti tulevaisuutta, jolloin uteliaisuutemme niin hengellisiä kuin tieteellisiäkin asioita kohtaan tullaan tyydyttämään ja saamme vastauksia syvällisimpiinkin kysymyksiimme. Olen oivaltanut, että täsmällinen tieto Jumalasta ja hänen ihmiskuntaa koskevasta tarkoituksestaan antaa elämälle todellista sisältöä, ja juuri tätä tarkoittavat Jeesuksen sanat, jotka ovat Caltechin leimassa: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

Lue lisää

Tässä toinen -vähintään yhtä tosi- kertomus.

Googletin, ja löysin kuin löysinkin merkittävän kaunosielu jt lähimenneisyydestä. Hän on tivolipainija ja lipunrepijä Oleg Scheissensprecher. Hän löysi elämän tarkoituksen antaessaan kunnolla köniin ruåtsalaiselle tyhjäntoimittajalle nimeltään Med Människa. Silloin hän ymmärsi, että turpaan lyöminen on hienointa, mitä ihminen voi tehdä. Samassa jeesusjehova ilmestyi sirkuksen nyrkkeily rinkiin sormi pystyssä. Hän yritti voiton hurmoksessa pistää keulaan sitäkin, mutta eihän satuolentoa voi lyödä. Mutta ilmestys hävisi vikkelästi kerkiämättä sanoa sanaakaan.
Mikä on tarinan opetus?
Nyrkillä luupalloon: siinä on elämän tarkoitus. Kaikki muu on turhaa.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Pitää olla Tähti! Ei riitä että on tiedemies! Ok! Tässä eräs kertomus:

Tiede ja Raamattu auttoivat minua löytämään elämän tarkoituksen

KERTONUT BERND OELSCHLÄGEL

Etsin elämän tarkoitusta 20 vuotta. Löysin sen kahden oppaan avulla: tieteen ja Raamatun. Tieteelliset tutkimukset vakuuttivat minut siitä, että elämällä täytyy olla jokin tarkoitus. Raamattu kertoi, mikä tuo tarkoitus on, ja auttoi minua ymmärtämään sen.

OLET ehkä kuullut sanottavan, että tiede ja Raamattu ovat ristiriidassa keskenään. Olen tutkinut molempia enkä ole samaa mieltä. Ehkä sinua kiinnostaa tietää, miksi olen tullut tähän tulokseen.

Synnyin vuonna 1962 Stuttgartissa Etelä-Saksassa. Isäni oli konesuunnittelija, ja hän oli äidin kanssa aktiivisesti mukana kirkon toiminnassa. Sisareni Karin oli syntynyt neljä vuotta ennen minua. Lapsuuteni huippuhetkiä oli, kun isä antoi minulle välinepaketin alkeellisia kemian ja fysiikan kokeita varten. Minulla oli hyvin hauskaa puuhastellessani sen parissa. Tuntui hienolta oppia uusia asioita.

Myöhemmin tuo välinepaketti vaihtui tietokoneeseen. Jo teini-iässä tajusin, että kaikkein paras tietokone ovat aivot. Mietin kuitenkin, miten aivot ovat syntyneet. Kuka ne on antanut meille? Mikä on elämän tarkoitus?

Korkeakoulutus

Lopetin koulun 16-vuotiaana ja menin oppipojaksi valokuvausliikkeeseen. Uuden oppiminen oli parasta, mitä tiesin, ja siksi halusin päästä opiskelemaan fysiikkaa yliopistoon. Tuohon tavoitteeseen oli kuitenkin pitkä matka. Minulta meni pelkästään pääsyvaatimusten täyttämiseen viisi vuotta. Aloitin yliopisto-opinnot Stuttgartissa vuonna 1983 ja jatkoin niitä Münchenissä. Vuonna 1993 väittelin Augsburgin yliopistossa fysiikan tohtoriksi.

Alkuajat yliopistossa eivät olleet helppoja. Luentosalissa oli yleensä jopa noin 250 opiskelijaa, joista monet jättivät kurssin kesken parin kuukauden jälkeen. Minä olin päättänyt viedä loppuun sen, minkä olin aloittanut. Opiskelija-asuntolassa olin jatkuvasti tekemisissä nuorten kanssa, jotka näyttivät olevan eniten kiinnostuneita hauskanpidosta. Sellainen seura ei aina ollut hyväksi. Minäkin aloin harrastaa juhlimista ja käyttää huumeita.

Etsintä vie Intiaan

Fysiikan opinnot antoivat minulle laajemman käsityksen maailmankaikkeudessa vallitsevista luonnonlaeista. Olin toivonut, että tiede osoittaisi minulle ajan myötä, mistä elämässä oikein on kyse. Jouduin kuitenkin laajentamaan etsintääni fysiikan maailman ulkopuolelle. Vuonna 1991 lähdin erään ryhmän mukana Intiaan opiskelemaan itämaista mietiskelyä. Oli hieno kokemus nähdä tuo maa ja sen asukkaat omin silmin. Toisaalta olin järkyttynyt rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta.

Esimerkiksi Punen kaupungin lähellä kävimme tapaamassa erästä gurua, joka sanoi, että ihminen voi rikastua, jos hän vain oppii oikean mietiskelytekniikan. Mietiskelimme ryhmänä joka aamu. Guru myi myös lääkkeitä kovaan hintaan. Hänen elämäntyylinsä perusteella hän ansaitsikin varsin mukavasti. Näimme myös munkkeja, jotka puolestaan näyttivät elävän köyhyydessä. Pohdin itsekseni, miksei mietiskely ollut tehnyt heistä rikkaita. Intian-matkani tuntui tuottavan yhtä paljon kysymyksiä kuin se antoi vastauksia.

Toin Intiasta matkamuistoksi mietiskelyyn tarkoitetun kellon. Sen piti auttaa mietiskelemään oikealla tavalla, kun sitä heläytti sopivasti. Saksassa tilasin horoskoopin henkilöltä, joka väitti näkevänsä tulevaisuuteni. Mietiskely ei kuitenkaan opettanut minulle elämästä mitään. Totesin pettymyksekseni, että horoskooppi on vain arvoton paperinpalanen. Elämän tarkoitusta koskevat kysymykseni olivat edelleen vailla vastausta.

Löydän vastaukset Raamatusta

Elämäni sai yllättävän käänteen vuonna 1993. Olin saanut opintoni ja tutkimukseni suoritettua ja kirjoitin väitöskirjaani kvanttifysiikan alalta. Tein töitä lähes yötä päivää kaiken muun kustannuksella saadakseni sen valmiiksi määräajassa. Yhtenä iltapäivänä ovikello soi yllättäen. Ovella seisoi kaksi naista.

”Tiesittekö, että vuosi 1914 oli Raamatun mukaan poikkeuksellinen vuosi?” he kysyivät. Olin sanaton. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta, eikä minulla ollut aikaa ottaa siitä selvää. Kysymys herätti kuitenkin uteliaisuuteni: miten he saattoivat väittää, että Raamattu oli aikoja sitten viitannut juuri vuoteen 1914?

”Haluaisitteko tietää siitä enemmän?” he jatkoivat. Ajattelin, että mikä ettei – jos kuuntelisin heitä, huomaisin varmasti, missä heidän todistelunsa pettää. Ristiriitaisuuksien sijasta kuulin kuitenkin vakuuttavia todisteita Raamatun luotettavuudesta. Sain tietää, että Raamatun selvän ennustuksen mukaan Jumalan messiaaninen valtakunta – taivaallinen hallitus joka tulee hallitsemaan koko maapalloa – perustettiin vuonna 1914.

Naiset olivat Jehovan todistajia, ja he antoivat minulle kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Luin sen muutamassa päivässä ja totesin, että sen sisältö oli kauttaaltaan johdonmukainen ja järkevä. Todistajat näyttivät Raamatusta, että Jehova haluaa ihmisten elävän ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa. Raamatun ennustusten mukaan tämä lupaus täyttyy pian. Miten upea tulevaisuudentoivo! Se kosketti sydäntäni ja nosti vedet silmiini. Olisiko tässä se, mitä olin etsinyt 20 vuotta?

Oivalsin nopeasti, mikä elämäni tarkoitus on: oppia tuntemaan Jehova Jumala ja palvella häntä kokosydämisesti. Jatkoin Raamatun tutkimista todistajien kanssa ja tiesin, että tässä oli totuus. Minulla oli valtava hengellinen nälkä. Samalla kun viimeistelin väitöskirjaani, luin kolmessa kuukaudessa puolet Raamatusta.

Löydän enemmän kuin vastauksia

Toukokuussa 1993 olin ensi kertaa Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan kokouksessa Augsburgissa. Opetuksessa oli totuuden sointi. Lisäksi viihdyin hyvin todistajien seurassa. He tervehtivät minua lämpimästi ja saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi, vaikka olin heille tuntematon. Vieressäni istuva iäkäs nainen vaivautui hakemaan minulle laulukirjan. Seuraavina viikkoina pääsin valtakunnansalille erään todistajamiehen ja hänen pienen poikansa kyydissä. Uudet ystäväni alkoivat kohta kutsua minua kylään. Aikanaan halusin lähteä kertomaan toisille, mitä opin elämän tarkoituksesta.

Suhtauduin vakavasti Raamatusta oppimaani, ja se sai minut heti tekemään muutoksia elämässäni. En esimerkiksi enää halunnut pitää hallussani okkulttisia esineitä. Heitin pois horoskoopit sekä mietiskelykellon ja muut Intiasta tuomani uskonnolliset matkamuistot. Edistyin Raamatun tutkimisessa ja vihkiydyin Jehova Jumalalle. Kesäkuussa 1994 minut kastettiin Jehovan todistajaksi Münchenissä. Näin aloin elää koko sydämestäni elämän todellisen tarkoituksen mukaisesti.

Syyskuussa 1995 minusta tuli vakituinen tienraivaaja eli Jehovan todistajien kokoaikainen evankelista. Vietin nyt enemmän aikaa palveluksessa puhuen ihmisten kanssa Jumalan tarkoituksista. Turvauduin Jehovan antamaan voimaan. Monta kertaa tulin illalla kotiin pitkän kenttäpäivän jälkeen tuntien sellaista iloa ja tyydytystä, jota en ollut kokenut ennen kuin opin tuntemaan Jehovan. Tammikuussa 1997 minut kutsuttiin jatkamaan kokoaikaista palvelusta Seltersissä sijaitsevaan todistajien Saksan-haaratoimistoon, jota kutsutaan Beteliksi, ja siellä asun nykyisin. Vanhempani ovat käyneet luonani usein, ja vaikka he eivät ole todistajia, he ovat oppineet kunnioittamaan Beteliä ja ovat iloisia puolestani.

Tiede ja Raamattu

Joku voi ihmetellä, miten mies, joka on vuosien ajan perehtynyt tieteisiin, voi uskoa Raamattuun. En ole löytänyt mitään ristiriitaa tieteen ja Raamatun välillä. Fyysikkona olen tutkinut elämää ohjaavia lakeja, ja nuo lait tarjoavat todisteita siitä, että ne ovat yli-inhimillisen älyn laatimia.

Esimerkiksi fysiikan, kemian ja biologian alalla on paljon teorioita. Vaikka teoriat voivat pääpiirteittäin olla yksinkertaisia, niihin liittyvä matematiikka saattaa olla hyvinkin monimutkaista. Huippuälykkäät tutkijat laativat teorioita ja saavat työstään tunnustukseksi Nobelin palkintoja. Miten paljon älykkäämpi pitää olla sen, joka on suunnitellut ja luonut tämän maailmankaikkeuden, jota tiedemiehet niin kovasti yrittävät ymmärtää!

Sellainen ajatus, että elämä on sattuman tulosta – kuten monet evoluution kannattajat väittävät – ylittää uskottavuuden rajat. Kuvitellaanpa vaikka, että asetamme kymmenen jalkapalloa kentälle suoraan jonoon metrin välein. Sitten meidän pitäisi ensimmäistä palloa potkaisemalla yrittää saada jokainen pallo osumaan seuraavaan, niin että kaikki kymmenen liikkuvat. Lisäksi pitäisi ennustaa, mihin kohtaan kukin pallo pysähtyy. Onnistuminen olisi niin epätodennäköistä, että useimmat luultavasti pitäisivät sitä mahdottomana.

Miten näin ollen kukaan voi väittää, että ihmisen solu, johon liittyy paljon monimutkaisempia tapahtumasarjoja kuin jalkapallon potkaiseminen, olisi syntynyt sattumalta? Järkevin selitys on se, että joku huippuälykäs persoona on luonut ihmiset ja kaikki muut elämänmuodot maan päälle. Tekisikö tuo Luoja sen ilman mitään tarkoitusta? Ei varmasti. Hänellä on täytynyt olla jokin tarkoitus. Tuo tarkoitus paljastetaan ja tehdään ymmärrettäväksi Raamatussa.

Kuten huomaat, sekä tiede että Raamattu auttoivat minua löytämään vastaukset elämää koskeviin kysymyksiin, joita olin jo kauan miettinyt. Voitko kuvitella, miten helpottunut ja iloinen olisit löydettyäsi jotain sellaista, mitä olet etsinyt 20 vuotta? Haluan hartaasti auttaa mahdollisimman monia löytämään saman: ei ainoastaan vastauksia kysymyksiin vaan, mikä vielä tärkeämpää, oikean tavan palvoa ainoaa tosi Jumalaa, Jehovaa.

Tiede oli uskontoni

KERTONUT KENNETH TANAKA

”TOTUUS vapauttaa teidät.” Nämä sanat ovat eräässä Kalifornian teknillisen korkeakoulun (Caltech) leimassa, ja ne kannustivat minua pyrkimään tieteen harjoittamisessa pitkälle. Kun aloitin opiskelun tuossa oppilaitoksessa vuonna 1974, eteeni avautui tutkijan ura. Suoritettuani geologiassa kandidaatin- ja maisterintutkinnon jatkoin opintoja Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa.

Sitä mukaa kuin edistyin tiedemiehenä, myös hengelliset näkemykseni ja arvoni muuttuivat perin pohjin. Evoluutioteorian opiskelu oli vienyt uskoni Jumalaan, mutta myöhemmin minun oli pakko tarkistaa näkemystäni. Miten geologian tutkijasta saattoi tulla antaumuksellinen Jumalan palvelija? Minäpä kerron.

Pikkupoika maailmankaikkeuden lumoissa

Luonnontieteet kiehtoivat minua jo hyvin nuorena. Vartuin Seattlessa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa, ja vanhempani kannustivat minua voimakkaasti pyrkimään pitkälle akateemisella uralla. Minulle olivat mieluista luettavaa maailmankaikkeuteen liittyvät asiat – aineen ja elämän rakennusosaset, perusvoimat, avaruus, aika, suhteellisuus. Ollessani noin kahdeksanvuotias kiinnostukseni pantiin merkille ja koulu ohjasi minut viikoittaisille luonnontieteiden yksityistunneille.

Kävin baptistikirkon pyhäkoulua, tosin lähinnä päästäkseni vaelluksille ja leireille. Muu perhe ei ollut kiinnostunut uskonnosta eikä Jumalasta. Kun opin tuntemaan historiaa ja sain tietää niistä julmuuksista, joihin uskonnot olivat syyllistyneet, omatuntoni ei enää antanut minun toimia kirkon piirissä. Aloin myös epäillä Jumalan olemassaoloa, sillä tieteellä näytti olevan vastaus melkein kysymykseen kuin kysymykseen.

Suunnanmuutos – ja lisää tulossa

Olin ajatellut lähteä opiskelemaan fysiikkaa, mutta viimeisenä lukiovuonna minulla oli geologian kurssi, johon kuului opintoretkiä Washingtonin osavaltiossa sijaitseville merkittäville kalliopaljastumille. Muistan ajatelleeni, miten mahtavaa olisi yhdistää luonnossa liikkuminen ja tiede, kaksi minulle rakasta asiaa.

Päästyäni yliopistoon vaihdoin heti pääaineen geologiaksi. Eräillä kursseilla opiskeltiin fossiiliston perusteella geologisia aikakausia ja maankamaran kehitystä. Minulle opetettiin, että fossiilien mukaan lajit kehittyivät. Ymmärsin, että evoluutioteoria piti vielä todistaa oikeaksi, mutta silti se tuntui järkevältä selitykseltä käytettävissä oleville geologisille todisteille, varsinkin kun tuota teoriaa vertasi yleiseen kreationismiin eli luomisoppiin. Kun kampuksella järjestettiin väittely kreationistien ja evolutionistien välillä, päätin jättää sen väliin. Oli päivänselvää, ettei maapalloa ollut tehty vajaassa viikossa, kuten jotkut kreationistit väittävät.

Voimakkaista uskonnonvastaisista näkemyksistäni huolimatta retket, joilla tutkin maan lounaisosien geologiaa, pakottivat minut tarkistamaan käsityksiäni Jumalan olemassaolosta. Kun katselin iltaisin aavikon yläpuolella levittäytyvän kirkkaan taivaan suurenmoista näkymää, en voinut olla myöntämättä, että maailmankaikkeuden takana täytyy olla Jumala. Tähtitieteilijät olivat vahvistaneet, että kaikkeudella on ollut alku, mutta tajusin, ettei tiede yksinään pystyisi koskaan selittämään, miksi se oli syntynyt. Tuntui järkevältä ajatella, että älykäs ja voimakas Luoja oli suunnitellut ja tuottanut meitä ympäröivän kosmoksen.

Marsin kartoitusta ja kysymyksiä

Valmistuin geologian tohtoriksi 27-vuotiaana vuonna 1983 ja samaan aikaan tutkin Marsin geologiaa Yhdysvaltain geologiselle tutkimuslaitokselle. Olen sen jälkeen laatinut lehtiin kymmeniä artikkeleja ja karttoja planeettojen geologiasta sekä tiedeyhteisöä että suurta yleisöä varten. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn asiantuntijatoimikuntien jäsenenä osallistuin Mars-lentojen valmisteluun. Olen tutkimustyössäni ja muissa tehtävissä tavannut arvostettuja planeettatutkijoita monista maista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.

Koulutus ja tutkimustyö korjasivat vähitellen lapsuudessa muotoutunutta romanttista käsitystäni tieteestä. Tajusin, että tieteellä ei ole eikä koskaan tule olemaan kaikkia vastauksia. Oivalsin erityisesti, että tiede ei anna kestävää tarkoitusta elämälle. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus tulee joko luhistumaan itsestään tai laajenemaan hajanaiseksi massaksi. Jos olemassaolon päättyminen olisi lopullinen kohtalomme, miten elämässä voisi olla mitään mieltä?

Uudelle uralle

Syyskuussa 1981, jolloin asuin Flagstaffissa Arizonassa, tapasin Jehovan todistajia. Otin tarjotun raamatuntutkistelun vastaan siinä tarkoituksessa, että osoittaisin todistajien ja Raamatun olevan väärässä. Samalla näkisin vihdoinkin, mitä Raamattu oikein sisältää.

Aloin tutkia Raamatun opetuksia tarkkaan useita tunteja viikossa. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatun sivuilla oli paikkansapitävää tietoa ja syvällistä viisautta. Oli todella kiehtovaa tutkia sen tieteellistä täsmällisyyttä sekä satojen yksityiskohtaisten ennustusten täyttymistä ihmiskunnan historian tuhansien vuosien varrella. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki se, miten lukuisat Raamatun ennustukset – Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa – osoittavat yhdessä selvästi meidän elävän ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1).

Olin Raamattua tutkiessani päässyt tietämättäni hyvään seuraan. Kuulin myöhemmin, että yksi kaikkien aikojen suurimmista tiedemiehistä, Sir Isaac Newton, oli ihaillut Raamattua ja tutkinut sitä syvällisesti. Keskityin Newtonin tavoin Danielin ja Ilmestyskirjan profetioihin, joissa ennustettiin merkittäviä, sittemmin toteutuneita historiallisia tapahtumia ja kehitysvaiheita. Minulla on kuitenkin se etu Newtoniin nähden, että elän aikaa, jolloin monet hänen päivinään vielä toteutumattomat ennustukset ovat täyttyneet tai parhaillaan täyttyvät. Huomasin, että ne ovat hämmästyttävän monipuolisia ja laaja-alaisia sekä tarkkoja ja kiistattomia. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että Raamatussa, jonka on kirjoittanut yli 40 miestä runsaan 1600 vuoden aikana, on johdonmukainen, yhtenäinen ja vaikuttava sanoma ihmiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevista suurista kysymyksistä.

Ei ollut kuitenkaan helppoa luopua evoluutioteoriasta. Sillä oli huomattavasti tieteellistä arvovaltaa, jota kohtaan tunsin kunnioitusta. Huomasin kuitenkin, että kaikki, mitä Raamatussa sanotaan fyysisestä maailmasta, on täysin sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa eikä sitä voida osoittaa vääräksi.

Aloin ymmärtää, että jos haluaa saada selvän kokonaiskuvan Raamatun laajasta sisällöstä, jossa kaikki liittyy kaikkeen, ei voi sivuuttaa yhtään opetusta, ei myöskään 1. Mooseksen kirjan luomiskertomusta. Tajusin, että ainoa järkevä vaihtoehto oli hyväksyä koko Raamattu totuutena.

Kärsivällistä totuuden etsintää

Tieteellisessä tutkimustyössäni sain huomata, miten monta kertaa teoriat hyväksyttiin laajalti jonkin aikaa ja sitten osoitettiin vääriksi. Yksi haaste tieteen harjoittamisessa on se, että aiheet ovat monisyisiä ja materiaali ja tutkimusmenetelmät rajallisia. Olen siksi oppinut suhtautumaan varovaisesti todistamattomiin teorioihin, onpa ne rakennettu kuinka huolellisesti tahansa.

Jos ollaan realistisia, niin monia fyysisen maailman perusasioita ei voida selittää tieteen avulla. Esimerkiksi miksi elämän rakennusosaset ja niitä hallitsevat fysiikan lait sopivat täydellisesti luonnon monimutkaisten prosessien ja ekosysteemien ylläpitämiseen? Tieteellä ei ole keinoja todentaa Jumalan olemassaoloa, kun taas hänen Sanansa, joka on kirjoitettu hänen henkensä ohjauksessa, tarjoaa kouriintuntuvia todisteita hänen olemassaolostaan ja toiminnastaan Luojana (2. Timoteukselle 3:16). Tämän hengellisen tiedon ansiosta voimme oppia tuntemaan Hänet, joka on fyysisessä maailmassa ilmenevän voiman, viisauden ja kauneuden takana.

Sain lisävahvistusta Raamatun tieteellisestä täsmällisyydestä tutkimalla huolellisesti Jehovan todistajien julkaisuja, kuten kirjoja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja Onko Luojaa joka välittää sinusta? Niissä tarkastellaan syvällisiä tieteellisiä kysymyksiä ja eritellään teräväkatseisesti nykytutkimusta ja johtavien asiantuntijoiden päätelmiä. Lisäksi niissä käsitellään tunnettujen tieteellisten tosiasioiden ja Raamatun täsmällisen ymmärryksen välistä sopusointua.

Esimerkiksi fossiilisto tukee järjestystä, jonka mukaisesti eliöt ilmaantuivat maan päälle 1. Mooseksen kirjan mukaan. Lisäksi luomispäivä sellaisena kuin muinoin eläneet ihmiset sen ymmärsivät, voi tarkoittaa pitkää ajanjaksoa, paljolti samalla tavalla kuin tiede puhuu erilaisista kausista ja epookeista maapallon historian yhteydessä. Raamattu ei siis ole ristiriitainen tieteen havaintojen kanssa. Se osoittaa, että luomispäivät kestivät hyvin kauan, eikä tue kreationistien tulkintaa, jonka mukaan kukin luomispäivä kesti 24 tuntia.

Tosi usko ja herkkäuskoisuus vastakkain

Tiedemiehenä en ole lainkaan kiinnostunut herkkäuskoisuudesta. Kunnioitan kuitenkin syvästi uskoa, jolla on kunnolliset perusteet. Tällainen luotettava usko määritellään Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Luottamus Jumalan lupauksiin perustuu varmoihin todisteisiin siitä, että Raamattu on syntynyt Jumalan hengen ohjauksessa. On hylättävä yleiset mutta perusteettomat uskonnolliset opit, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Näitä ovat muun muassa opit sielun kuolemattomuudesta, helvetintulesta ja kolminaisuudesta. Monet tällaiset erheelliset opit juontavat juurensa antiikin filosofiasta ja mytologiasta tai heikosta Raamatun tuntemuksesta. Väärät opetukset ovat tuottaneet sokean uskon, jollainen on suurimmalla osalla uskovista ja joka on saanut monet tiedemiehet väheksymään uskontoa.

Tärkeimpiä tehtäviäni tiedemiehenä on ollut selittää, puolustaa ja levittää tutkimusteni tuloksia. Samoin tunsin sisäistä pakkoa opettaa Raamatun totuutta toisille, sillä mikään muu tieto ei voisi olla tärkeämpää. Ryhdyin tähän antoisaan työhön parikymmentä vuotta sitten, jolloin minut kastettiin Jehovan todistajaksi. Syyskuussa 2000 minulle avautui mahdollisuus käyttää saarnaamiseen enemmän aikaa, keskimäärin 70 tuntia kuussa. Sen jälkeen olen saanut johtaa raamatuntutkisteluja kuukausittain jopa kymmenelle kiinnostuneelle ihmiselle ja nähdä, miten useista heistä itsestään on tullut innokkaita Raamatun totuuden opettajia.

Minulle on yhä hyvin mieluista tutkia Marsia ja muita maailmankaikkeuden osia niiden pitkälle kehitettyjen avaruusalusten ”silmin”, joita aurinkokuntaamme on lähetetty. Tieteellä on edelleen monia arvoituksia ratkaistavanaan. Odotan innokkaasti tulevaisuutta, jolloin uteliaisuutemme niin hengellisiä kuin tieteellisiäkin asioita kohtaan tullaan tyydyttämään ja saamme vastauksia syvällisimpiinkin kysymyksiimme. Olen oivaltanut, että täsmällinen tieto Jumalasta ja hänen ihmiskuntaa koskevasta tarkoituksestaan antaa elämälle todellista sisältöä, ja juuri tätä tarkoittavat Jeesuksen sanat, jotka ovat Caltechin leimassa: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

Lue lisää

-> Pitää olla Tähti! Ei riitä että on tiedemies!

No totta munassa pitää! Tiedemiehiä on sen miljoonaa eri sorttia, mutta heistä monikaan ei ole millään muotoa merkittävä, ja merkittävistä kukaan ei ole jehovantodistaja.

Minäkin taidan olla sinun mittakaavalla ns. tiedemies, mutta nuo saavutukset ovat jääneet nollatutkimukseen. Eli jos minä liittyisin rupuliporukkaanne, nimeni kirjoitettaisiin kultakirjaimin johonkin propagandatekstiin. Voi vattu!

sinulla kirjoitti:

kuitenkin oli jokin intressi kun julkaisit listan noista "tiedemiehistä", jotka mainitset jehovantodistajiksi.
Kokonaan toinen asia on se, että heidän koulutuksellaan ei ole mitään korrelaatiota heidän ihmisarvoonsa kuten ei kenenkään muunkaan ihmisen koulutuksella ole.
Sinä kuitenkin mainostat heitä tiedemiehinä itse, joten ei liene kohtuutonta vaatia jotain dokumenttia siitä, että väitteesi pitää paikkansa.
Tämä siis Lähimmäiselle osoitettu vastaus.

Lue lisää

Palsta on ihmeellinen! Väitetään että JT ovat vain siivoojia ja huonosti koulutettuja! Sitten kun tuo esiin että meitä on kaikissa ammateissa nii sanotaan hulluksi! Mikään ei kelpaa teille!

koo.koo kirjoitti:

Tässä toinen -vähintään yhtä tosi- kertomus.

Googletin, ja löysin kuin löysinkin merkittävän kaunosielu jt lähimenneisyydestä. Hän on tivolipainija ja lipunrepijä Oleg Scheissensprecher. Hän löysi elämän tarkoituksen antaessaan kunnolla köniin ruåtsalaiselle tyhjäntoimittajalle nimeltään Med Människa. Silloin hän ymmärsi, että turpaan lyöminen on hienointa, mitä ihminen voi tehdä. Samassa jeesusjehova ilmestyi sirkuksen nyrkkeily rinkiin sormi pystyssä. Hän yritti voiton hurmoksessa pistää keulaan sitäkin, mutta eihän satuolentoa voi lyödä. Mutta ilmestys hävisi vikkelästi kerkiämättä sanoa sanaakaan.
Mikä on tarinan opetus?
Nyrkillä luupalloon: siinä on elämän tarkoitus. Kaikki muu on turhaa.

Lue lisää

Sinuta tulee aikuinen? Olet väärällä palstalla! Tässä sinun palstasi!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000528&subcat=472

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Tarpeeksi suuri henkilö? Vai kelpaako sinulle vain Kuningas tai pääministeri?

Miksi uskon Raamattuun – ydinfyysikko kertoo tarinansa

KERTONUT ALTON WILLIAMS

VUONNA 1978 saavutin elämässäni kaksi tärkeää virstanpylvästä. Syyskuussa minusta tuli ydinfysiikan tohtori ja joulukuussa Jehovan todistajien sananpalvelija.

Kun ihmiset kuulevat, että olen sekä tiedemies että Jehovan todistaja, he usein ihmettelevät, miten tieteen tuntemus ja usko Raamattuun sopivat yhteen. Epäilin asiaa itsekin monia vuosia. Mutta aikanaan vakuutuin täysin siitä, että Raamattu on sopusoinnussa tieteellisten tosiasioiden kanssa. Miten tulin tähän tulokseen? Haluaisin ensin kertoa, miten minusta tuli tiedemies.

19-vuotisprojekti

Synnyin vuonna 1953 Jacksonissa Mississippin osavaltiossa Yhdysvalloissa kolmantena kaikkiaan 11 lapsen katraasta. Perheemme oli köyhä. Meidän piti usein vaihtaa asuntoa, koska vanhempani eivät pystyneet maksamaan vuokraa. Ruoan saimme suurimmaksi osaksi valtion avustusohjelman kautta, ja vaatteet tulivat ihmisiltä, joiden kotona ja työpaikalla äiti kävi siivoamassa.

Vanhempani tähdensivät meille lapsille usein sitä, että ainoa keino nousta köyhyydestä oli hankkia hyvä koulutus. Niinpä jo hyvin nuorena otin tavoitteekseni korkeakoulututkinnon. Aloitin koulunkäynnin kuusivuotiaana ja opiskelin keskeytyksettä seuraavat 19 vuotta. Pidin luonnontieteistä ja matematiikasta, joten yliopistossa suuntauduin tiedemiehen uralle.

Yliopistossa tapasin nuoren naisen nimeltä Del. Muuan professori oli neuvonut häntä pyytämään minulta apua erään luonnontieteiden kurssin suorittamisessa. Pian keskustelimme paljon muustakin kuin tieteestä ja rakastuimme toisiimme. Menimme naimisiin 10. tammikuuta 1974 – kahden tunnin tauolla luentojen välissä! Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1978, sain viimein tohtorin arvon.

Olin saavuttanut sen, mitä pidin menestyksen avaimena. Olin tiedemies ja vieläpä ydinfyysikko! Kun minulla nyt oli kädessäni tuore todistus teoreettisen ydinfysiikan tutkinnosta, voisin alkaa nauttia pitkän opiskeluni hedelmistä. Halusin innokkaasti saada itselleni nimeä tieteen areenalla. Lisäksi saatoin valita minkä tahansa monista houkuttelevista työtarjouksista, joita sain yksityisiltä yrityksiltä ja julkisilta laitoksilta.

Muutaman kuukauden kuluttua, 30. joulukuuta 1978, otin kuitenkin askeleen, jolla pian osoittautui olevan vielä suurempi vaikutus elämääni ja tulevaisuuteeni kuin tutkinnollani. Tuona päivänä kävin vesikasteella sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehova Jumalalle, ja niin minusta tuli Jehovan todistaja. Miten päädyin tähän ratkaisuun?

Kirja sytyttää kiinnostuksen

Vuoden 1977 loppupuolella, kun opiskelin Massachusettsin yliopistossa Amherstissa, kaksi Jehovan todistajaa tuli kotiovellemme. Olin itse poissa, mutta vaimoni oli kotona kolmivuotiaan poikamme ja tyttövauvamme kanssa. Del pyysi todistajat sisään. Miellyttävän keskustelun päätteeksi hän oli valmis tutkimaan todistajien kanssa Raamattua kerran viikossa.

Kun vaimoni kertoi minulle tästä järjestelystä, asetuin heti sitä vastaan. Hän sai kyllä minun puolestani liittyä johonkin uskontokuntaan, mutta ei Jehovan todistajiin! En oikeastaan tiennyt todistajista paljonkaan, mutta minulla oli sellainen ennakkokäsitys, että he olivat kummajaisia, jotka Raamatun avulla huiputtivat ihmisiä. Vapauttaakseni vaimoni todistajien kynsistä – kuten minä tilanteen näin – ajattelin paljastaa heidän opetustensa hataruuden tieteen tuntemukseni avulla.

Eräällä viikolla pidin tauon tutkimustyössäni yliopistolla ja lähdin kotiin ollakseni mukana vaimoni raamatuntutkistelussa. Tulin kuitenkin kotiin myöhemmin kuin olin aikonut, ja tutkistelua pitänyt nainen oli jo lähdössä pois. Hän antoi minulle kirjan Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? ja sanoi vaimolleni, että seuraavan viikon tutkistelussa he tarkastelisivat Raamatun ennustusta, joka osoittaa, että vuosi 1914 oli merkittävä. Tilaisuuteni oli koittanut! Sanoin todistajalle, että olisin tuolloin paikalla. Halusin tarkistaa vuotta 1914 koskevien perustelujen matemaattisen paikkansapitävyyden.

Aloin lukea todistajan jättämää kirjaa vielä samana iltana. Sen sisältö teki minuun suoraan sanottuna vaikutuksen. Se oli kirjoitettu johdonmukaisesti, ja siinä viitattiin lukuisiin kehitysoppia käsitteleviin tieteellisiin julkaisuihin. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatussa on paljon tarkempaa tietoa luomisesta kuin olin luullutkaan. Tutkin kirjan muutamassa päivässä, ja minun täytyi myöntää, että se, mitä Raamattu sanoo luomisesta, ei ole ristiriidassa maanpäällistä elämää koskevien tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa.

Määrätietoisesti ristiriitaisuuksia etsimään

Suhtauduin todistajien opetuksiin silti epäluuloisesti ja halusin kovasti testata vuotta 1914 koskevan Raamatun ennustuksen matemaattisen puolen. Olin varma, että saisin siten peloteltua todistajan ja toivon mukaan vaimoni näkemään todistajien uskomusten virheellisyyden.

Seuraavalla viikolla todistaja palasi mukanaan mies, joka oli Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhimpia. Tutkistelun johti tämä vanhin. Hän käsitteli Raamatun Danielin kirjan 4. ja 9. luvussa olevia ennustuksia, jotka koskevat Jeesuksen ilmaantumista Messiaana ja Kuninkaana. Olin päättänyt osoittaa esityksen matemaattisen epäjohdonmukaisuuden, mutten löytänyt yhtään ristiriitaa. Päinvastoin minuun teki jälleen vaikutuksen Raamatun johdonmukaisuus.

Olin aina ajatellut, että usko Jumalaan perustui enemmän tunteeseen kuin järkeen. Miten väärässä olinkaan! Kiitin todistajia valaisevasta keskustelusta ja sanoin, että haluaisin tulla mukaan viikoittaiseen tutkisteluun. Niinpä siitä pitäen jatkoin tieteellistä tutkimustyötäni yliopistolla ja Raamatun tutkimista yhdessä vaimoni kanssa todistajien opastuksella. Vaimoni ja minä aloimme myös käydä kokouksissa valtakunnansalissa.

Opin muutamassa kuukaudessa monia uusia Raamatun totuuksia, ja pian olin pätevä lähtemään todistajien kanssa ovelta-ovelle-työhön. Kävin kenttäpalveluksessa, vaikka opintoni olivat loppusuoralla ja haukkasivat suuren osan ajastani. Sain väitöskirjan valmiiksi kesällä 1978, ja sen jälkeen muutimme Alabaman osavaltioon Huntsvilleen, missä aloin opettaa fysiikkaa yliopistossa (Alabama A. & M. University). Otimme heti yhteyttä paikallisiin todistajiin, ja muuan vanhin ja hänen vaimonsa alkoivat pitää meille raamatuntutkistelua. Muutaman kuukauden kuluttua menimme vaimoni kanssa kasteelle, molemmat samana päivänä.

Aktiivinen tiedemiehenä ja sananpalvelijana

Olen omalla kohdallani todennut, että voin olla sekä tiedemies että Jehovan todistaja. Vuonna 1983 aloin työskennellä astrofyysikkona Huntsvillessa sijaitsevassa NASAn avaruuslentokeskuksessa (George C. Marshall Space Flight Center). Tein sekä kokeellista että teoreettista tutkimusta, joka liittyi erääseen röntgenteleskooppiin. (Tämä teleskooppi, nimeltään Chandra X-ray Observatory eli CXO, vietiin vuonna 1999 kiertoradalleen avaruussukkula Columbialla.) Pidin kovasti tuosta projektista, jossa analysoitiin tähdistä ja galakseista tulevaa röntgensäteilyä ja pyrittiin siten saamaan lisää tietoa fyysisestä maailmankaikkeudesta.

Vielä mieluisammaksi työni teki se, etten ainoastaan yrittänyt selvittää tieteellisesti haastavia ongelmia vaan opin samalla ymmärtämään entistä syvällisemmin Luojan voimaa ja viisautta. Jehovan sanoilla, jotka hän esitti muinaisen profeettansa Jesajan välityksellä, oli minulle aivan erityismerkitys: ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa. Kuka on nämä luonut? Hän, joka luvun mukaan tuo esiin niiden armeijan, vieläpä nimeltä kutsuu niitä kaikkia. Dynaamisen energian runsauden ansiosta ja hänen voimansa vahvuuden vuoksi ei yksikään niistä puutu.” (Jesaja 40:26.) Mitä enemmän ’kohotin katseeni korkeuteen’ ja tutkin maailmankaikkeuden laajuutta, monimutkaisuutta ja kauneutta, sitä enemmän arvostin sen älykkään Suunnittelijan työtä, joka on tuonut sen kaiken olemassaoloon ja säätänyt sitä koossa pitävät lait.

Tuona aikana julkaisin tiedelehdissä paljon uutta aineistoa, joka perustui astrofysiikan saralla tekemiini röntgensäteilytutkimuksiin. Olin silti aktiivinen myös kristillisessä seurakunnassa. Palvelin vanhimpana ja käytin kuukausittain noin 20 tuntia julkiseen saarnaamiseen. Vaimoni osallistui raamatulliseen opetustyöhön kokoaikaisesti.

Työskenneltyäni NASAssa nelisen vuotta tunsin kasvavaa tarvetta käyttää enemmän aikaa siihen, että auttaisin toisia oppimaan Raamatun suurenmoisia totuuksia. Mutta miten se kävisi päinsä? Kun olin keskustellut siitä vaimoni kanssa ja esittänyt asian rukouksessa Jehovalle, ymmärsin, että minun oli tehtävä joitakin tärkeitä ratkaisuja.

Suuria ratkaisuja

Menin lähimmän esimieheni puheille NASAssa ja sanoin, että haluaisin lyhentää työviikkoani viidestä päivästä neljään. Palkka olisi tietysti pienempi. Selitin, että halusin käyttää loput kolme päivää viikosta sananpalvelukseen. Esimies suostui pyyntööni, vaikka tällainen järjestely oli ennenkuulumatonta NASAn tiedemiesten työsuhteissa. Minun piti kuitenkin puhua asiasta vielä hänen esimiehelleen. Tein niin ja yllätyin iloisesti, kun tämä ylemmän portaan esimieskin hyväksyi järjestelyn. Syyskuussa 1987 aloitin kokoaikaisen palveluksen, mikä merkitsi sitä, että käytin noin 90 tuntia kuussa ovelta-ovelle-työhön ja muihin palveluksen piirteisiin.

Myöhemmin sain puhelinsoiton edellä mainitusta Huntsvillen yliopistosta. Minulle tarjottiin opetustyötä fysiikan laitoksella. Sanoin ottavani työn vastaan sillä ehdolla, että voisin käyttää suurimman osan ajastani palvelukseeni. Vakuutin kuitenkin, että tämä toiminta ei millään lailla verottaisi opetustyöni laatua. Tähän suostuttiin. Nykyään opetan yhä tuossa yliopistossa ja toimin samalla kokoaikaisena sananpalvelijana. Olen ehtinyt jopa opiskella espanjaa, ja palvelemme vaimoni kanssa tätä nykyä eräässä Jehovan todistajien espanjankielisessä seurakunnassa Huntsvillessa.

Tiede ja usko

Kaikkina niinä vuosina, joina olen tehnyt tieteellistä tutkimusta, en ole koskaan törmännyt ristiriitaan todeksi osoitettujen tieteellisten asioiden ja Raamatun opetusten välillä. Näennäiset ristiriidat johtuvat usein tiedon puutteesta joko tieteen tai Raamatun tuntemuksen osalta. Esimerkiksi jotkut tiedemiehet ja muut luulevat, että Raamatun mukaan kasvit, eläimet ja ihmiset ilmaantuivat maan päälle kuuden kirjaimellisen, 24-tuntisen päivän aikana. Se olisi ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa. Mutta Raamattu ei opeta näin. Sen sijaan siinä osoitetaan, että luomispäivät olivat tuhansien vuosien pituisia.

Sekaannusta aiheuttaa myös se väärä käsitys, että usko Jumalaan on pelkkä tunne. Päinvastoin usko Jumalaan ja Raamattuun perustuu tosiasioihin, jotka voidaan vahvistaa. Raamatun määritelmän mukaan ”usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus [tai ”vakuuttava todiste”, engl. viitelaitoksen alav.] todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Usko siis perustuu todisteisiin. Sadat ennustukset ovat täyttyneet menneisyydessä ja nykyaikana. Jo pelkästään soveltamalla kaikkien tiedemiesten käyttämää tieteellistä menetelmää, jonka avulla rakennetaan tieteellisiä teorioita, voimme saada täyden luottamuksen siihen, että tulevia tapahtumia koskevat Raamatun ennustukset täyttyvät.

Yksi ennustuksista sisältää lupauksen, jonka mukaan voimme lähitulevaisuudessa elää paratiisillisissa olosuhteissa maan päällä. Ikääntymisen, sairauksien, kuoleman, sotien ja epäoikeudenmukaisuuden tuhoisat seuraukset hävitetään (Ilmestys 21:3, 4). Silloin meillä on aikaa tutkia yksityiskohtaisesti Jehova Jumalan suurenmoisia luomistekoja ja niitä monia lakeja, jotka hän on säätänyt ohjaamaan syvää kunnioitusta herättävää fyysistä maailmankaikkeutta.

Olen kiitollinen Jehova Jumalalle siitä, että hän antoi minun löytää aidon onnellisuuden avaimen – hänen Sanansa Raamatun hienot totuudet. Toivon hartaasti, että vielä monet muut, myös tiedemiesten piirissä, löytäisivät tuon kallisarvoisen avaimen.

Lue lisää

-> Onko hän tarpeeksi suuri henkilö?

No ei todellakaan ole. Ydinfysiikka ei ole tieteenalana kovinkaan tuttu, mutta eipä ole Alton Williamskaan noin yleensä ottaen tiedemiehenä. Mikä lie tavallinen tallaaja.

-> Vai kelpaako sinulle vain Kuningas tai pääministeri?

Ei kelpaa, eivät ole tiedemiehiä. Politiikasta sinä taas et ole edes kelpoinen keskustelemaan, mutta voithan sinä yhden jehovaa todistavan kuninkaan tai pääministerin toki mainita. Kuka siis oli mielessä?

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Sinuta tulee aikuinen? Olet väärällä palstalla! Tässä sinun palstasi!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000000528&subcat=472

Lue lisää

Sinustå tulee agnostiko? Ålet väärällä palstalla! Tässä sinun palstasi!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000001438&subcat=2515

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=122

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000006

Jeesus vaatinu jotain titteliä tai ammattia et voi olla hänen seuraaja, oo kuule ihan rauhas ite rupusakkia!!

neitoni kirjoitti:

Jeesus vaatinu jotain titteliä tai ammattia et voi olla hänen seuraaja, oo kuule ihan rauhas ite rupusakkia!!

Ei Jessuli ole voinut vaatia mitään, koska oli satuolento.

neitoni kirjoitti:

Jeesus vaatinu jotain titteliä tai ammattia et voi olla hänen seuraaja, oo kuule ihan rauhas ite rupusakkia!!

määrättyä ammattia tai koulutusta, on ihan eri aihe kuin tämä, jonka Lähimmäinen aloitti.
Tuntuu toivottomalta osallistua keskusteluun, jossa hypähdellään asiasta toiseen.
Tässä keskustelussa on kyse jehovalaisten tiedemiesten osuudesta koko todistajapopulaatioon. Koitetaan pysyä aiheessa.
Se mitä mieltä Jeesus oli koulutuksesta on tietenkin kiinnostava, mutta ei kuulu tähän nyt kysymyksessä olevaan keskusteluun jehovantodistajatiedemiehistä.
Aihe kerrallaan.

L-ä-h-i-m-m-ä-i-n-e-n kirjoitti:

Tarpeeksi suuri henkilö? Vai kelpaako sinulle vain Kuningas tai pääministeri?

Miksi uskon Raamattuun – ydinfyysikko kertoo tarinansa

KERTONUT ALTON WILLIAMS

VUONNA 1978 saavutin elämässäni kaksi tärkeää virstanpylvästä. Syyskuussa minusta tuli ydinfysiikan tohtori ja joulukuussa Jehovan todistajien sananpalvelija.

Kun ihmiset kuulevat, että olen sekä tiedemies että Jehovan todistaja, he usein ihmettelevät, miten tieteen tuntemus ja usko Raamattuun sopivat yhteen. Epäilin asiaa itsekin monia vuosia. Mutta aikanaan vakuutuin täysin siitä, että Raamattu on sopusoinnussa tieteellisten tosiasioiden kanssa. Miten tulin tähän tulokseen? Haluaisin ensin kertoa, miten minusta tuli tiedemies.

19-vuotisprojekti

Synnyin vuonna 1953 Jacksonissa Mississippin osavaltiossa Yhdysvalloissa kolmantena kaikkiaan 11 lapsen katraasta. Perheemme oli köyhä. Meidän piti usein vaihtaa asuntoa, koska vanhempani eivät pystyneet maksamaan vuokraa. Ruoan saimme suurimmaksi osaksi valtion avustusohjelman kautta, ja vaatteet tulivat ihmisiltä, joiden kotona ja työpaikalla äiti kävi siivoamassa.

Vanhempani tähdensivät meille lapsille usein sitä, että ainoa keino nousta köyhyydestä oli hankkia hyvä koulutus. Niinpä jo hyvin nuorena otin tavoitteekseni korkeakoulututkinnon. Aloitin koulunkäynnin kuusivuotiaana ja opiskelin keskeytyksettä seuraavat 19 vuotta. Pidin luonnontieteistä ja matematiikasta, joten yliopistossa suuntauduin tiedemiehen uralle.

Yliopistossa tapasin nuoren naisen nimeltä Del. Muuan professori oli neuvonut häntä pyytämään minulta apua erään luonnontieteiden kurssin suorittamisessa. Pian keskustelimme paljon muustakin kuin tieteestä ja rakastuimme toisiimme. Menimme naimisiin 10. tammikuuta 1974 – kahden tunnin tauolla luentojen välissä! Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1978, sain viimein tohtorin arvon.

Olin saavuttanut sen, mitä pidin menestyksen avaimena. Olin tiedemies ja vieläpä ydinfyysikko! Kun minulla nyt oli kädessäni tuore todistus teoreettisen ydinfysiikan tutkinnosta, voisin alkaa nauttia pitkän opiskeluni hedelmistä. Halusin innokkaasti saada itselleni nimeä tieteen areenalla. Lisäksi saatoin valita minkä tahansa monista houkuttelevista työtarjouksista, joita sain yksityisiltä yrityksiltä ja julkisilta laitoksilta.

Muutaman kuukauden kuluttua, 30. joulukuuta 1978, otin kuitenkin askeleen, jolla pian osoittautui olevan vielä suurempi vaikutus elämääni ja tulevaisuuteeni kuin tutkinnollani. Tuona päivänä kävin vesikasteella sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehova Jumalalle, ja niin minusta tuli Jehovan todistaja. Miten päädyin tähän ratkaisuun?

Kirja sytyttää kiinnostuksen

Vuoden 1977 loppupuolella, kun opiskelin Massachusettsin yliopistossa Amherstissa, kaksi Jehovan todistajaa tuli kotiovellemme. Olin itse poissa, mutta vaimoni oli kotona kolmivuotiaan poikamme ja tyttövauvamme kanssa. Del pyysi todistajat sisään. Miellyttävän keskustelun päätteeksi hän oli valmis tutkimaan todistajien kanssa Raamattua kerran viikossa.

Kun vaimoni kertoi minulle tästä järjestelystä, asetuin heti sitä vastaan. Hän sai kyllä minun puolestani liittyä johonkin uskontokuntaan, mutta ei Jehovan todistajiin! En oikeastaan tiennyt todistajista paljonkaan, mutta minulla oli sellainen ennakkokäsitys, että he olivat kummajaisia, jotka Raamatun avulla huiputtivat ihmisiä. Vapauttaakseni vaimoni todistajien kynsistä – kuten minä tilanteen näin – ajattelin paljastaa heidän opetustensa hataruuden tieteen tuntemukseni avulla.

Eräällä viikolla pidin tauon tutkimustyössäni yliopistolla ja lähdin kotiin ollakseni mukana vaimoni raamatuntutkistelussa. Tulin kuitenkin kotiin myöhemmin kuin olin aikonut, ja tutkistelua pitänyt nainen oli jo lähdössä pois. Hän antoi minulle kirjan Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? ja sanoi vaimolleni, että seuraavan viikon tutkistelussa he tarkastelisivat Raamatun ennustusta, joka osoittaa, että vuosi 1914 oli merkittävä. Tilaisuuteni oli koittanut! Sanoin todistajalle, että olisin tuolloin paikalla. Halusin tarkistaa vuotta 1914 koskevien perustelujen matemaattisen paikkansapitävyyden.

Aloin lukea todistajan jättämää kirjaa vielä samana iltana. Sen sisältö teki minuun suoraan sanottuna vaikutuksen. Se oli kirjoitettu johdonmukaisesti, ja siinä viitattiin lukuisiin kehitysoppia käsitteleviin tieteellisiin julkaisuihin. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatussa on paljon tarkempaa tietoa luomisesta kuin olin luullutkaan. Tutkin kirjan muutamassa päivässä, ja minun täytyi myöntää, että se, mitä Raamattu sanoo luomisesta, ei ole ristiriidassa maanpäällistä elämää koskevien tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa.

Määrätietoisesti ristiriitaisuuksia etsimään

Suhtauduin todistajien opetuksiin silti epäluuloisesti ja halusin kovasti testata vuotta 1914 koskevan Raamatun ennustuksen matemaattisen puolen. Olin varma, että saisin siten peloteltua todistajan ja toivon mukaan vaimoni näkemään todistajien uskomusten virheellisyyden.

Seuraavalla viikolla todistaja palasi mukanaan mies, joka oli Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhimpia. Tutkistelun johti tämä vanhin. Hän käsitteli Raamatun Danielin kirjan 4. ja 9. luvussa olevia ennustuksia, jotka koskevat Jeesuksen ilmaantumista Messiaana ja Kuninkaana. Olin päättänyt osoittaa esityksen matemaattisen epäjohdonmukaisuuden, mutten löytänyt yhtään ristiriitaa. Päinvastoin minuun teki jälleen vaikutuksen Raamatun johdonmukaisuus.

Olin aina ajatellut, että usko Jumalaan perustui enemmän tunteeseen kuin järkeen. Miten väärässä olinkaan! Kiitin todistajia valaisevasta keskustelusta ja sanoin, että haluaisin tulla mukaan viikoittaiseen tutkisteluun. Niinpä siitä pitäen jatkoin tieteellistä tutkimustyötäni yliopistolla ja Raamatun tutkimista yhdessä vaimoni kanssa todistajien opastuksella. Vaimoni ja minä aloimme myös käydä kokouksissa valtakunnansalissa.

Opin muutamassa kuukaudessa monia uusia Raamatun totuuksia, ja pian olin pätevä lähtemään todistajien kanssa ovelta-ovelle-työhön. Kävin kenttäpalveluksessa, vaikka opintoni olivat loppusuoralla ja haukkasivat suuren osan ajastani. Sain väitöskirjan valmiiksi kesällä 1978, ja sen jälkeen muutimme Alabaman osavaltioon Huntsvilleen, missä aloin opettaa fysiikkaa yliopistossa (Alabama A. & M. University). Otimme heti yhteyttä paikallisiin todistajiin, ja muuan vanhin ja hänen vaimonsa alkoivat pitää meille raamatuntutkistelua. Muutaman kuukauden kuluttua menimme vaimoni kanssa kasteelle, molemmat samana päivänä.

Aktiivinen tiedemiehenä ja sananpalvelijana

Olen omalla kohdallani todennut, että voin olla sekä tiedemies että Jehovan todistaja. Vuonna 1983 aloin työskennellä astrofyysikkona Huntsvillessa sijaitsevassa NASAn avaruuslentokeskuksessa (George C. Marshall Space Flight Center). Tein sekä kokeellista että teoreettista tutkimusta, joka liittyi erääseen röntgenteleskooppiin. (Tämä teleskooppi, nimeltään Chandra X-ray Observatory eli CXO, vietiin vuonna 1999 kiertoradalleen avaruussukkula Columbialla.) Pidin kovasti tuosta projektista, jossa analysoitiin tähdistä ja galakseista tulevaa röntgensäteilyä ja pyrittiin siten saamaan lisää tietoa fyysisestä maailmankaikkeudesta.

Vielä mieluisammaksi työni teki se, etten ainoastaan yrittänyt selvittää tieteellisesti haastavia ongelmia vaan opin samalla ymmärtämään entistä syvällisemmin Luojan voimaa ja viisautta. Jehovan sanoilla, jotka hän esitti muinaisen profeettansa Jesajan välityksellä, oli minulle aivan erityismerkitys: ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa. Kuka on nämä luonut? Hän, joka luvun mukaan tuo esiin niiden armeijan, vieläpä nimeltä kutsuu niitä kaikkia. Dynaamisen energian runsauden ansiosta ja hänen voimansa vahvuuden vuoksi ei yksikään niistä puutu.” (Jesaja 40:26.) Mitä enemmän ’kohotin katseeni korkeuteen’ ja tutkin maailmankaikkeuden laajuutta, monimutkaisuutta ja kauneutta, sitä enemmän arvostin sen älykkään Suunnittelijan työtä, joka on tuonut sen kaiken olemassaoloon ja säätänyt sitä koossa pitävät lait.

Tuona aikana julkaisin tiedelehdissä paljon uutta aineistoa, joka perustui astrofysiikan saralla tekemiini röntgensäteilytutkimuksiin. Olin silti aktiivinen myös kristillisessä seurakunnassa. Palvelin vanhimpana ja käytin kuukausittain noin 20 tuntia julkiseen saarnaamiseen. Vaimoni osallistui raamatulliseen opetustyöhön kokoaikaisesti.

Työskenneltyäni NASAssa nelisen vuotta tunsin kasvavaa tarvetta käyttää enemmän aikaa siihen, että auttaisin toisia oppimaan Raamatun suurenmoisia totuuksia. Mutta miten se kävisi päinsä? Kun olin keskustellut siitä vaimoni kanssa ja esittänyt asian rukouksessa Jehovalle, ymmärsin, että minun oli tehtävä joitakin tärkeitä ratkaisuja.

Suuria ratkaisuja

Menin lähimmän esimieheni puheille NASAssa ja sanoin, että haluaisin lyhentää työviikkoani viidestä päivästä neljään. Palkka olisi tietysti pienempi. Selitin, että halusin käyttää loput kolme päivää viikosta sananpalvelukseen. Esimies suostui pyyntööni, vaikka tällainen järjestely oli ennenkuulumatonta NASAn tiedemiesten työsuhteissa. Minun piti kuitenkin puhua asiasta vielä hänen esimiehelleen. Tein niin ja yllätyin iloisesti, kun tämä ylemmän portaan esimieskin hyväksyi järjestelyn. Syyskuussa 1987 aloitin kokoaikaisen palveluksen, mikä merkitsi sitä, että käytin noin 90 tuntia kuussa ovelta-ovelle-työhön ja muihin palveluksen piirteisiin.

Myöhemmin sain puhelinsoiton edellä mainitusta Huntsvillen yliopistosta. Minulle tarjottiin opetustyötä fysiikan laitoksella. Sanoin ottavani työn vastaan sillä ehdolla, että voisin käyttää suurimman osan ajastani palvelukseeni. Vakuutin kuitenkin, että tämä toiminta ei millään lailla verottaisi opetustyöni laatua. Tähän suostuttiin. Nykyään opetan yhä tuossa yliopistossa ja toimin samalla kokoaikaisena sananpalvelijana. Olen ehtinyt jopa opiskella espanjaa, ja palvelemme vaimoni kanssa tätä nykyä eräässä Jehovan todistajien espanjankielisessä seurakunnassa Huntsvillessa.

Tiede ja usko

Kaikkina niinä vuosina, joina olen tehnyt tieteellistä tutkimusta, en ole koskaan törmännyt ristiriitaan todeksi osoitettujen tieteellisten asioiden ja Raamatun opetusten välillä. Näennäiset ristiriidat johtuvat usein tiedon puutteesta joko tieteen tai Raamatun tuntemuksen osalta. Esimerkiksi jotkut tiedemiehet ja muut luulevat, että Raamatun mukaan kasvit, eläimet ja ihmiset ilmaantuivat maan päälle kuuden kirjaimellisen, 24-tuntisen päivän aikana. Se olisi ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa. Mutta Raamattu ei opeta näin. Sen sijaan siinä osoitetaan, että luomispäivät olivat tuhansien vuosien pituisia.

Sekaannusta aiheuttaa myös se väärä käsitys, että usko Jumalaan on pelkkä tunne. Päinvastoin usko Jumalaan ja Raamattuun perustuu tosiasioihin, jotka voidaan vahvistaa. Raamatun määritelmän mukaan ”usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus [tai ”vakuuttava todiste”, engl. viitelaitoksen alav.] todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Usko siis perustuu todisteisiin. Sadat ennustukset ovat täyttyneet menneisyydessä ja nykyaikana. Jo pelkästään soveltamalla kaikkien tiedemiesten käyttämää tieteellistä menetelmää, jonka avulla rakennetaan tieteellisiä teorioita, voimme saada täyden luottamuksen siihen, että tulevia tapahtumia koskevat Raamatun ennustukset täyttyvät.

Yksi ennustuksista sisältää lupauksen, jonka mukaan voimme lähitulevaisuudessa elää paratiisillisissa olosuhteissa maan päällä. Ikääntymisen, sairauksien, kuoleman, sotien ja epäoikeudenmukaisuuden tuhoisat seuraukset hävitetään (Ilmestys 21:3, 4). Silloin meillä on aikaa tutkia yksityiskohtaisesti Jehova Jumalan suurenmoisia luomistekoja ja niitä monia lakeja, jotka hän on säätänyt ohjaamaan syvää kunnioitusta herättävää fyysistä maailmankaikkeutta.

Olen kiitollinen Jehova Jumalalle siitä, että hän antoi minun löytää aidon onnellisuuden avaimen – hänen Sanansa Raamatun hienot totuudet. Toivon hartaasti, että vielä monet muut, myös tiedemiesten piirissä, löytäisivät tuon kallisarvoisen avaimen.

Lue lisää

sinulle lähimmäinen, olipa hieno lukea elämänkokemuksesi 1

neitoni kirjoitti:

Jeesus vaatinu jotain titteliä tai ammattia et voi olla hänen seuraaja, oo kuule ihan rauhas ite rupusakkia!!

Sillä, mitä joku, josta ei ole mitään aikalaismerkintää yhdessäkään historian lähteessä sanoo, ei ole mitään merkitystä.

Mutta sillä on, että jokin hihhuliporukka, joka koostuu rapajengistä, joka kertoo omaavansa jonkin sortin totuuden, on. Jos porukassa ei ole ketään, jonka ulkopuoliset voisivat todeta pelaavan ns. täydellä pakalla tai jonka kanootissa olisi kaikki inkkarit kyydissä tai jonka pyssyssä olisi edes yksi kuiva kuti, on aika löperöä esiintyä yleismaailmallisena fakiirina, jonka ideoista pitäisi kenenkään innostua. No, sinä sen näemmä olet tehnyt, mutta kuinka paksut omat henkselisi sitten ovat?

koo.koo kirjoitti:

Tässä toinen -vähintään yhtä tosi- kertomus.

Googletin, ja löysin kuin löysinkin merkittävän kaunosielu jt lähimenneisyydestä. Hän on tivolipainija ja lipunrepijä Oleg Scheissensprecher. Hän löysi elämän tarkoituksen antaessaan kunnolla köniin ruåtsalaiselle tyhjäntoimittajalle nimeltään Med Människa. Silloin hän ymmärsi, että turpaan lyöminen on hienointa, mitä ihminen voi tehdä. Samassa jeesusjehova ilmestyi sirkuksen nyrkkeily rinkiin sormi pystyssä. Hän yritti voiton hurmoksessa pistää keulaan sitäkin, mutta eihän satuolentoa voi lyödä. Mutta ilmestys hävisi vikkelästi kerkiämättä sanoa sanaakaan.
Mikä on tarinan opetus?
Nyrkillä luupalloon: siinä on elämän tarkoitus. Kaikki muu on turhaa.

Lue lisää

sinä ääliö !!
Mee sinne ruottiin,ei mitään kunnioitusta yoisten elämää kohtaan koo koo

jotain tiettyä kirjoitti:

määrättyä ammattia tai koulutusta, on ihan eri aihe kuin tämä, jonka Lähimmäinen aloitti.
Tuntuu toivottomalta osallistua keskusteluun, jossa hypähdellään asiasta toiseen.
Tässä keskustelussa on kyse jehovalaisten tiedemiesten osuudesta koko todistajapopulaatioon. Koitetaan pysyä aiheessa.
Se mitä mieltä Jeesus oli koulutuksesta on tietenkin kiinnostava, mutta ei kuulu tähän nyt kysymyksessä olevaan keskusteluun jehovantodistajatiedemiehistä.
Aihe kerrallaan.

Lue lisää

koko keskustelu alkoi ku joku väitti et kaikki JT; t on joko siivojia tai rikkaita, en muista kuka sen otti puheeksi, mut mitä väliä ammatilla.
Se on tärkeää et ei noin huraheta johonkin vaan tutkitaan mut niinku lähimmäinen kirjoitti, mikään ei teille kelpaa, ei siivooja eikä tiedemies ja nimiä vaaditaan.Mitä ammattia harjottaa teidän seurakunnan jäsenet,mikä niitten palkkatulo on,haloo.
Oisko se Jeesusta kiinnostanu yhtään

neitoni kirjoitti:

sinulle lähimmäinen, olipa hieno lukea elämänkokemuksesi 1

Eihän se nyt mikään lähimmäisen elämänkokemus ollut vaan suoraa kopiota jostain vanhasta vartsikasta.

Monet julkkis Jt:t taitavat olla jehovantodistajia vain nimellisesti. Kaiken lisäksi he usein salaavat asian tai eivät puhu siitä julkisuudessa. Paljonkohan sellaisia tunnetttuja julkkis Jt:ia löytyy, jotka todella käyvät kokouksissa ja kentällä viikoittain, eli ovat muutakin kuin nimi jossain seurakunnan listassa?

Jos sanotaan suoraan, niin eiköhän tuon listan kaikki nimet ole "toimettomia", tai ainakin suurin osa.

.... kirjoitti:

Monet julkkis Jt:t taitavat olla jehovantodistajia vain nimellisesti. Kaiken lisäksi he usein salaavat asian tai eivät puhu siitä julkisuudessa. Paljonkohan sellaisia tunnetttuja julkkis Jt:ia löytyy, jotka todella käyvät kokouksissa ja kentällä viikoittain, eli ovat muutakin kuin nimi jossain seurakunnan listassa?

Jos sanotaan suoraan, niin eiköhän tuon listan kaikki nimet ole "toimettomia", tai ainakin suurin osa.

Lue lisää

Urpoon viitataan ...
Hän on ollu julkisesti JT ja Palmun Jussi on erotettu yli 20 v sitte ja hän otti sen asiallisesti

neitoni kirjoitti:

Urpoon viitataan ...
Hän on ollu julkisesti JT ja Palmun Jussi on erotettu yli 20 v sitte ja hän otti sen asiallisesti

...kenties Sinuun. Porn star.