Väärän kasteen antama väärä toivo:
Ješuan ensimmäisten opetuslasten aikana, siis ‘apostolisena aikana’, ei vielä
vaikuttanut pakanakristillisyys eikä kukaan tuntenut myöhempien pakanallisten
kirkkoisien kehittämää perisynnin ja lapsikasteen valhetta, joka perustuu
Raamatun Sanan väärään ymmärtämiseen ja pakanalliseen tulkintaan ….
Kun ihminen tuli uskoon, hän teki parannuksen, syntyi uudesti ylhäältä, otti
uskovien kasteen Ješuan Nimeen, täyttyi Pyhällä Hengellä, sai mahdollisesti
armolahjoja, liittyi uskovien yhteyteen, pysyi lähetettyjen (apostolien)
opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Silloin uskoon tuleminen tarkoitti täydellistä elämänmuutosta ja erottautumista,
jonka kaikki ympärillä olevat ihmiset varmasti huomasivat. Kaste on ensimmäisiä
kuuliaisuuden askelia uskoon tulemisen jälkeen, jonka Pyhä Henki haluaa
kirkastaa jokaiselle uudestisyntyneelle uskovalle Jumalan Sanasta.
Kasteessa kukaan ei pelastu, ei tule oikeamieliseksi (vanhurskaaksi), ei pyhity,
eikä kaste ole myöskään liitto, vaikka sellaista joskus kuulee opetettavan.
Kaste on uudestisyntyneen uskovan kuuliaisuuden askel, ikään kuin sinetti siitä
alkavalle uskonvaellukselle, siis kasvulle uskossa ja uskovien yhteydessä.
Kaste onkin hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, kasteessahan haudataan
Ješuan kanssa ristiinnaulittu vanha ihminen himoineen haluineen päivineen
kasteen hautaan!
Siitä alkaa todellinen elämä pyhityksessä Herramme Ješuan kanssa.
Apostolisena aikana kenenkään uskoon tulleen ei tarvinnut odottaa, että Pyhä
Henki mahdollisesti kirkastaisi hänelle ‘kasteasian’, vaan hän otti kasteen
uskonratkaisunsa jälkeen puhtaan Jumalan Sanan opetuksen seurauksena,
eihän silloin tunnettu lapsikasteen valhetta.
Jotta joku voisi mennä kasteelle, täytyy hänen luonnollisesti tunnustaa suullaan
uskonsa Herraan Ješuaan, eihän hänellä ole muuten mitään syytä käydä kasteella.
Kaste on aina uskonteko, jonka Pyhä Henki saa uskovassa aikaan Jumalan Sanan
kuulemisen kautta! Vasta kasteen uskonaskeleen jälkeen uskovan elämä tulee
todeksi ja täydeksi pyhityselämäksi.
Väärä toivo
Suurin osa kansastamme kuuluu evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Kirkon
opin ja sen palvelijoiden toimesta hyvin monet totuudenetsijät ja synnintuskissa
kipuilevat ihmisparat on tuuditettu väärään toivoon. Nekin kirkon jäsenet, jotka
omien sanojensa mukaan eivät ole kovin uskonnollisia, usein luottavat pappien
julistamaan ‘kasteen armoon’ tai ‘kasteen liittoon’ ja saattavat käydä joskus
ehtoollisella saadakseen syntinsä anteeksi, vaikka eivät tunnustaisikaan
Jeesusta Herrakseen ja Pelastajakseen.
Sellaistakin on luterilaisten pappien toimesta esitetty, että “kaste on ilmainen
passi taivaaseen”.
Kirkon palvelijoilla onkin opetuksestaan suuri vastuu Herran edessä.
Luther ymmärsi Roomalaiskirjeen perusteella, että ihminen pelastuu yksin
armosta. Kuitenkin hän halusi säilyttää kirkossaan katolilaisen kasteen, jolla
ihmisistä tehdään kirkon jäseniä jo sylivauvoina. Siksi kenenkään ei tarvitse
enää myöhemmin tehdä uskonratkaisuaan ja seurata todella Herransa Ješuan
esimerkkiä, ja näin kirkolla on varmasti taattu jäsenistönsä tulevaisuudessakin.
Luterilaisen opin perustana onkin usko ja lapsikaste. Opin mukaan ilman
kastetta ei voi olla uskoakaan!
Luterilaisen teologian mukaan ihminen syntyy syntisenä ja vauvasta pitää ajaa
ulos pahat henget kasteessa. Näin lapsi vapautetaan perisynnin alaisuudesta.
Kasteessa vauva myös uudestisyntyy, hänet vanhurskautetaan uskon kautta,
pyhitetään sanan kautta, ja hän vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan.
Kaikkea tätä nimitetään myös kasteen liitoksi.
Raamattu ei tunne perisyntiä, ei kasteen liittoa, eikä kasteessa tapahtuvaa
pelastumista, vanhurskautusta tai pyhitystäkään.
Luterilaisen opin mukaan ihmisen ei koskaan tarvitse tulla uskoon, koska hän
on jo valmiiksi uskossa! Luterilaisuus on täydellinen harhaoppi eikä perustu
Raamatun Sanan selvään Totuuteen.
Luterilaisuudessa sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovatkin armon välineitä.
Jumala jakaa armoaan niiden välityksellä kun ne toimitetaan Kristuksen (lue:
Lutherin) säätämällä tavalla.
Näin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen uskosta ja pyhittäminen tapahtuvat
kasteen sakramentissa.
Ehtoollisen sakramentissa Kristus on itse läsnä antamassa sitä nauttivan kaikki
synnit anteeksi.
Raamatun mukaan Herran ateria (ehtoollinen) ei ole syntien anteeksisaamis-
rituaali, vaan siinä muistellaan Herramme Ješuan kallista sovintotyötä meidän
tähtemme.
Luterilaisuudessa uskovan oikealla vaelluksella Jumalan Sanan opetuksen
mukaisesti ei ole mitään sijaa.
Luther kehitti oppinsa vanhurskauttamisesta kirkkoisä Augustinuksen opetusten
perusteella, mutta jätti omasta teologiastaan pois Augustinuksen opetuksen
pyhityselämästä.
Luther arvosti Augustinusta opettajana, vaikka tämä kirjoitti myös ylistysloruja
neitsyt Marialle.
Luther ei myöskään hyväksynyt Jaakobin kirjettä Raamatun kaanoniin. Hänen
mukaansa siinä ei ole ollenkaan evankeliumia, Jaakobin kirje oli Lutherille
‘oikea olkikirje’.
Juuri Jaakob osoittaa kirjeessään, että Abrahamille uskon kautta Jumalaan
luettu oikeamielisyys (vanhurskaus) sai aikaan uskon tekoja, jotka osoittivat
hänen oikeamielisyytensä Herran edessä. Tätä Luther ei halunnut uskoa,
koska se ei sopinut hänen oppiinsa vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä
jo kasteessa.
Tästä syystä Luther käsittelee myös Roomalaiskirjeen opetusta uskovan
oikeasta vaelluksesta ja vaelluksen hedelmästä hyvin niukkasanaisesti
keskittyen vain yksin uskosta vanhurskauttamisen teemaan. Uskonteot
Luther käsitti vain hyväntekeväisyytenä, jonka hän näki jokaisen kristityn
velvollisuutena.
Myöskään Israelin asemaa Jumalan itsensä valitsemana omaisuuskansana
Luther ei halunnut tunnustaa, hänelle kirkko edusti uutta Israelia, jolle kaikki
Raamatun lupaukset kuuluivat, mutta kaikki kiroukset hän kyllä kovin sanoin
sälytti juutalaisen kansan niskaan.
Luther myös kirosi alimpaan helvetintuleen kaikki ne, jotka eivät hyväksyneet
hänen teologiaansa. Todellinen Jumalan palvelija, joka tuntee Raamatun
Sanan opetuksen, ei toimi tällä tavalla.
Luther tunsi Raamatun Kirjoitukset, hänhän käänsi koko Raamatun saksaksi,
kuitenkin hän uskoi enemmän kirkkoisien opetusten perusteella luomaansa
teologiaan kun Jumalan Sanan ilmoitukseen.
Luterilaisuus on helppo uskonto ihmiselle, joka ei halua tehdä parannusta eikä
vaeltaa Herran yhteydessä Raamatun opetuksen mukaan.
Jokainen luterilainen on uudestisyntynyt kasteessa ja saa kaikki syntinsä anteeksi
käydessään ehtoollisella.
Voisiko helpompaa ja ylivertaisempaa uskontoa enää maailmasta löytääkään!
Tämä on juuri se väärä toivo ja harha, johon vihollinen haluaa jokaisen synnin
hädässä kipuilevan ihmisen tuudittaa.
Maamme on ja on ollut täynnä niitä luterilaisia pappeja ja teologeja, joiden
toimesta kansamme uinuu tuossa kasteen armon väärässä toivossa.
Jos sinä, rakas ystäväni elät tuossa väärässä toivossa, niin nyt Ješua haluaa
pelastaa juuri sinut väärästä toivosta elävään uskoon, todelliseksi Jumalan
lapseksi! Jos et ole tästä vieläkään vakuuttunut, kehotankin sinua tutkimaan
asiaa Raamatun Sanasta, löydät varmasti totuuden, jos sitä vilpittömästi etsit!
Johanan Ben-Israel
Ješuan ensimmäisten opetuslasten aikana, siis ‘apostolisena aikana’, ei vielä
vaikuttanut pakanakristillisyys eikä kukaan tuntenut myöhempien pakanallisten
kirkkoisien kehittämää perisynnin ja lapsikasteen valhetta, joka perustuu
Raamatun Sanan väärään ymmärtämiseen ja pakanalliseen tulkintaan ….
Kun ihminen tuli uskoon, hän teki parannuksen, syntyi uudesti ylhäältä, otti
uskovien kasteen Ješuan Nimeen, täyttyi Pyhällä Hengellä, sai mahdollisesti
armolahjoja, liittyi uskovien yhteyteen, pysyi lähetettyjen (apostolien)
opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Silloin uskoon tuleminen tarkoitti täydellistä elämänmuutosta ja erottautumista,
jonka kaikki ympärillä olevat ihmiset varmasti huomasivat. Kaste on ensimmäisiä
kuuliaisuuden askelia uskoon tulemisen jälkeen, jonka Pyhä Henki haluaa
kirkastaa jokaiselle uudestisyntyneelle uskovalle Jumalan Sanasta.
Kasteessa kukaan ei pelastu, ei tule oikeamieliseksi (vanhurskaaksi), ei pyhity,
eikä kaste ole myöskään liitto, vaikka sellaista joskus kuulee opetettavan.
Kaste on uudestisyntyneen uskovan kuuliaisuuden askel, ikään kuin sinetti siitä
alkavalle uskonvaellukselle, siis kasvulle uskossa ja uskovien yhteydessä.
Kaste onkin hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, kasteessahan haudataan
Ješuan kanssa ristiinnaulittu vanha ihminen himoineen haluineen päivineen
kasteen hautaan!
Siitä alkaa todellinen elämä pyhityksessä Herramme Ješuan kanssa.
Apostolisena aikana kenenkään uskoon tulleen ei tarvinnut odottaa, että Pyhä
Henki mahdollisesti kirkastaisi hänelle ‘kasteasian’, vaan hän otti kasteen
uskonratkaisunsa jälkeen puhtaan Jumalan Sanan opetuksen seurauksena,
eihän silloin tunnettu lapsikasteen valhetta.
Jotta joku voisi mennä kasteelle, täytyy hänen luonnollisesti tunnustaa suullaan
uskonsa Herraan Ješuaan, eihän hänellä ole muuten mitään syytä käydä kasteella.
Kaste on aina uskonteko, jonka Pyhä Henki saa uskovassa aikaan Jumalan Sanan
kuulemisen kautta! Vasta kasteen uskonaskeleen jälkeen uskovan elämä tulee
todeksi ja täydeksi pyhityselämäksi.
Väärä toivo
Suurin osa kansastamme kuuluu evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Kirkon
opin ja sen palvelijoiden toimesta hyvin monet totuudenetsijät ja synnintuskissa
kipuilevat ihmisparat on tuuditettu väärään toivoon. Nekin kirkon jäsenet, jotka
omien sanojensa mukaan eivät ole kovin uskonnollisia, usein luottavat pappien
julistamaan ‘kasteen armoon’ tai ‘kasteen liittoon’ ja saattavat käydä joskus
ehtoollisella saadakseen syntinsä anteeksi, vaikka eivät tunnustaisikaan
Jeesusta Herrakseen ja Pelastajakseen.
Sellaistakin on luterilaisten pappien toimesta esitetty, että “kaste on ilmainen
passi taivaaseen”.
Kirkon palvelijoilla onkin opetuksestaan suuri vastuu Herran edessä.
Luther ymmärsi Roomalaiskirjeen perusteella, että ihminen pelastuu yksin
armosta. Kuitenkin hän halusi säilyttää kirkossaan katolilaisen kasteen, jolla
ihmisistä tehdään kirkon jäseniä jo sylivauvoina. Siksi kenenkään ei tarvitse
enää myöhemmin tehdä uskonratkaisuaan ja seurata todella Herransa Ješuan
esimerkkiä, ja näin kirkolla on varmasti taattu jäsenistönsä tulevaisuudessakin.
Luterilaisen opin perustana onkin usko ja lapsikaste. Opin mukaan ilman
kastetta ei voi olla uskoakaan!
Luterilaisen teologian mukaan ihminen syntyy syntisenä ja vauvasta pitää ajaa
ulos pahat henget kasteessa. Näin lapsi vapautetaan perisynnin alaisuudesta.
Kasteessa vauva myös uudestisyntyy, hänet vanhurskautetaan uskon kautta,
pyhitetään sanan kautta, ja hän vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan.
Kaikkea tätä nimitetään myös kasteen liitoksi.
Raamattu ei tunne perisyntiä, ei kasteen liittoa, eikä kasteessa tapahtuvaa
pelastumista, vanhurskautusta tai pyhitystäkään.
Luterilaisen opin mukaan ihmisen ei koskaan tarvitse tulla uskoon, koska hän
on jo valmiiksi uskossa! Luterilaisuus on täydellinen harhaoppi eikä perustu
Raamatun Sanan selvään Totuuteen.
Luterilaisuudessa sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovatkin armon välineitä.
Jumala jakaa armoaan niiden välityksellä kun ne toimitetaan Kristuksen (lue:
Lutherin) säätämällä tavalla.
Näin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen uskosta ja pyhittäminen tapahtuvat
kasteen sakramentissa.
Ehtoollisen sakramentissa Kristus on itse läsnä antamassa sitä nauttivan kaikki
synnit anteeksi.
Raamatun mukaan Herran ateria (ehtoollinen) ei ole syntien anteeksisaamis-
rituaali, vaan siinä muistellaan Herramme Ješuan kallista sovintotyötä meidän
tähtemme.
Luterilaisuudessa uskovan oikealla vaelluksella Jumalan Sanan opetuksen
mukaisesti ei ole mitään sijaa.
Luther kehitti oppinsa vanhurskauttamisesta kirkkoisä Augustinuksen opetusten
perusteella, mutta jätti omasta teologiastaan pois Augustinuksen opetuksen
pyhityselämästä.
Luther arvosti Augustinusta opettajana, vaikka tämä kirjoitti myös ylistysloruja
neitsyt Marialle.
Luther ei myöskään hyväksynyt Jaakobin kirjettä Raamatun kaanoniin. Hänen
mukaansa siinä ei ole ollenkaan evankeliumia, Jaakobin kirje oli Lutherille
‘oikea olkikirje’.
Juuri Jaakob osoittaa kirjeessään, että Abrahamille uskon kautta Jumalaan
luettu oikeamielisyys (vanhurskaus) sai aikaan uskon tekoja, jotka osoittivat
hänen oikeamielisyytensä Herran edessä. Tätä Luther ei halunnut uskoa,
koska se ei sopinut hänen oppiinsa vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä
jo kasteessa.
Tästä syystä Luther käsittelee myös Roomalaiskirjeen opetusta uskovan
oikeasta vaelluksesta ja vaelluksen hedelmästä hyvin niukkasanaisesti
keskittyen vain yksin uskosta vanhurskauttamisen teemaan. Uskonteot
Luther käsitti vain hyväntekeväisyytenä, jonka hän näki jokaisen kristityn
velvollisuutena.
Myöskään Israelin asemaa Jumalan itsensä valitsemana omaisuuskansana
Luther ei halunnut tunnustaa, hänelle kirkko edusti uutta Israelia, jolle kaikki
Raamatun lupaukset kuuluivat, mutta kaikki kiroukset hän kyllä kovin sanoin
sälytti juutalaisen kansan niskaan.
Luther myös kirosi alimpaan helvetintuleen kaikki ne, jotka eivät hyväksyneet
hänen teologiaansa. Todellinen Jumalan palvelija, joka tuntee Raamatun
Sanan opetuksen, ei toimi tällä tavalla.
Luther tunsi Raamatun Kirjoitukset, hänhän käänsi koko Raamatun saksaksi,
kuitenkin hän uskoi enemmän kirkkoisien opetusten perusteella luomaansa
teologiaan kun Jumalan Sanan ilmoitukseen.
Luterilaisuus on helppo uskonto ihmiselle, joka ei halua tehdä parannusta eikä
vaeltaa Herran yhteydessä Raamatun opetuksen mukaan.
Jokainen luterilainen on uudestisyntynyt kasteessa ja saa kaikki syntinsä anteeksi
käydessään ehtoollisella.
Voisiko helpompaa ja ylivertaisempaa uskontoa enää maailmasta löytääkään!
Tämä on juuri se väärä toivo ja harha, johon vihollinen haluaa jokaisen synnin
hädässä kipuilevan ihmisen tuudittaa.
Maamme on ja on ollut täynnä niitä luterilaisia pappeja ja teologeja, joiden
toimesta kansamme uinuu tuossa kasteen armon väärässä toivossa.
Jos sinä, rakas ystäväni elät tuossa väärässä toivossa, niin nyt Ješua haluaa
pelastaa juuri sinut väärästä toivosta elävään uskoon, todelliseksi Jumalan
lapseksi! Jos et ole tästä vieläkään vakuuttunut, kehotankin sinua tutkimaan
asiaa Raamatun Sanasta, löydät varmasti totuuden, jos sitä vilpittömästi etsit!
Johanan Ben-Israel
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noin se menee.
"KUULEMALLA KUULKAA, ÄLKÄÄKÄ YMMÄRTÄKÖ, NÄKEMÄLLÄ NÄHKÄÄ, ÄLKÄÄKÄ KASITTÄKÖ!"
Valittaen on todettava, että luterilaiset ovat kovakorvaista sakkia, PAATUMINEN ON MONIEN OSALLA JO TAPAHTUNUT. Harva siitä joukosta Elämän löytää.
onko orttodokseissa vikaa? entäs juutalaiset mikä on oikea uskontO? musliM?
Luterilaisella on vapaus uskoa tai olla uskomatta.
Helluntailaisuudesta uskontojen uhrien tuki kirjoittaa:
"Helluntailaisten yhteisöissä ei ole todellista uskonnon- ja mielipiteenvapautta, koska näiden vapauksien käyttäminen eroamalla yhteisöstä tai esittämällä kritiikkiä oppeja kohtaan johtaa vakaviin seuraamuksiin läheisten ihmissuhteiden kannalta. Vaikka helluntaiseurakunnat tunnustavat hengellistä väkivaltaa esiintyvän, heillä on vähän ymmärrystä niitä kohtaan, jotka valitsevatkin erilaisen tien."
Tutulta kuulostaa tuo. Aikoinaan jumalattomana ollessani pappi sanoi jotenkin näillä sanoilla, että kun teidät on kastettu, niin pelastuu. Ajattelin että onpas helppoa tämä elämä, ei tarvitse tehdä muuta kuin syntiä, niin johan taivaanportit aukenee. Tämä on se suuri petos tässä jutussa, eli syntiin tuudittaminen.
Omavahurskaiden uskolla on eksytettyjen lampaiden villat opeissaan!
Väärä uskovien kaste antaa väärän toivon, että uskovasta tulee tässä ajassa synnitöntä elämää elävä "pikku Jeesus". Uskovien kastajien oppina on melkein aina ARMO LAKI. Lain lisäämisellä tehdään Jeesuksen ristintyö mitättömäksi, mutta se ei ukastajia vaivaa, että he opettavat toisenlaista evankeliumia.