rintojen pienennykseen. JEE!!!
Jonoon pääsin marraskuun lopussa ja nyt sain ajan toukokuulle. Olisin saanut ajan jo huhtikuulle mutta töitten takia valitsin toukokuun. Ja julkiselle olen menossa. Jännittää jo nyt..
Inhoan kaikkea pistämistä ja varsinkin sitä tipan laittamista kun eivät ikinä löydä suonta kunnolla. YÖK!
Ajattelen jo innolla että tätä kesää kun ei enää tarvitse olla jättirinnoilla ja saan ostaa tulevaisuudessa normaaleista kaupoista alusvaatteita jopa kohtuu hintaan.
Mutta siis piti myös kysellä jo leikkauksessa olleilta että koska olette uskaltautuneet auton rattiin yms. Miten olette saaneet nukuttua ja ylipäätään parantuneet eli koska voi taas elää ns. normaalia arkea? Kaikki kokemukset ovat tervettulleita!
Ja niille jotka jonossa, niin omasta puolestani suosittelen aina välillä soittamaan jononhoitajalle ja kyselemään tilannetta. Minulla se kannatti!
Jonoon pääsin marraskuun lopussa ja nyt sain ajan toukokuulle. Olisin saanut ajan jo huhtikuulle mutta töitten takia valitsin toukokuun. Ja julkiselle olen menossa. Jännittää jo nyt..
Inhoan kaikkea pistämistä ja varsinkin sitä tipan laittamista kun eivät ikinä löydä suonta kunnolla. YÖK!
Ajattelen jo innolla että tätä kesää kun ei enää tarvitse olla jättirinnoilla ja saan ostaa tulevaisuudessa normaaleista kaupoista alusvaatteita jopa kohtuu hintaan.
Mutta siis piti myös kysellä jo leikkauksessa olleilta että koska olette uskaltautuneet auton rattiin yms. Miten olette saaneet nukuttua ja ylipäätään parantuneet eli koska voi taas elää ns. normaalia arkea? Kaikki kokemukset ovat tervettulleita!
Ja niille jotka jonossa, niin omasta puolestani suosittelen aina välillä soittamaan jononhoitajalle ja kyselemään tilannetta. Minulla se kannatti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on aika jo ens kuussa ja oon aivan täpinöissäni!! Kohta pääsee henkalle ja maukalle shoppailemaan alle kympin rintsikoita ;)
siintä ketjusta mun mielipiteitä.
Siis 8 pv mennyt ja hain tänään panadolia lisää, ei pärjää vielä ilman lääkettä. Aamulla jätin ottamatta ja iltapäivällä oli jo hitonmoinen turvotuksen tunne. Eli uskon että pari vkoa menee pillereillä.
Kesä toki tulee vastaan ja menee 3 kk parantumiseen sunnilleen. Mulle sanottiin niin.
Sitten on se toimenpide pv mikä kysyy jo huumoria, toipuminen nukutuksesta ja ne todellakin vie voimia.
Mutta lopputulos on varmasti mieluisa ja sen kaiken vaivan arvoista.
Tsemiä teille.
Nukutus oli kaikkein karsein kokemus ja sen tuoma hemoglobiinin lasku eli siitä seurannut väsymys. Mutta terveellä ihmisellä hb korjaantuu nopsaan.
Sairaalaan menin pe aamulla, aamupvllä leikkaus, la illalla pääsin kotiin.
Autoa ajoin 5 pv leikkauksesta ekan kerran pikku matkan, 6. pv jo ihan kunnolla.
Nukkuminen on ollut tosi vidumaista, en vieläkään oikein uskalla nukkua kyljellään. Selällään nukkuessa nään painajaisia. Ja alaselkä on ihan sikakipeä yöllä, kerran pari oon joutunut nousta verryttelemään selkää keskellä yötä. Nyt tosin on viim. 3 yötä mennyt venyttelemättä. Kaikkeen sitä näemmä tottuu =)
Tulehduskipulääkettä söin ekat 5-6 päivää. Tarkoitus oli syödä pitempäänkin, mutta kun ei koskenut, niin en muistanut lääkettäkään ottaa.
Kunnon lenkkiä olen tehnyt jo ekasta perjantaista eli päivästä 7 lähtien. Eli siis koiran kanssa 1,5h metässä, melko reipasta kävelyä.
Ainoa, että ensin kiristi tikit, ja nyt olen muuten vaan vaistomaisesti varonut, niin ei ole tuo kävelytyyli ihan optimaalinen. Kunhan nyt saisi jälkitarkastuksen ohi ja pääsisi sauvakävelemään ja uimaan yms.
Tikkien poisto meni ok, sen jälkeen on alkanut olla iho-ongelmia. Eli "sulavat" tikit tunkevat läpi useammastakin paikkaa ja haavat märkivät.
Itse olen pinseteillä ottanut langoista kiinni ja katkaissut saksilla..
Vas. rinnan kolmen haavan risteys ei vaan tunnun lähtevän paranemaan. Iho siis auki ja märkii, vaikka varsinainen haava onkin kiinni. Huomenna vissiin työterveyteen jos ei ala toimia.