Kävin poistattamassa tikkien päät ja tsekattiin rintojen parantuminen. Haavat olivat siistit ja arpeutuminen lähtenyt hyvin käyntiin, implantti liikkui rinnan sisällä paremmin kuin tässä vaiheessa (viikko leikkauksesta) edes pitäisi (olen hieronut rintoja varovasti pari kertaa päivittäin, en tiedä vaikuttaako se) ja rinnan pinta oli jo pehmentynyt, kovuutta oli enää sisällä. Sain ohjeet arpien hoitoon. Rinnoista vasen on enää kipeä ja hieman enemmän turvoksissa kuin oikea. Kivut ovat pistäviä kipuja rinnan sivussa, kysyin mistä ne johtuvat ja syynä on luultavasti sisemmällä olevien tikkien kiristyminen.
Odotan kovasti, että loputkin turvotukset häviäisivät ja rinnat alkaisivat luonnollistua. Vähän olen miettinyt sitä, että kun päätettiin laittaa 275cc 250cc sijasta, jäävätkö rinnat liian isoiksi... no ehkä se on vielä turvotusta.
Odotan kovasti, että loputkin turvotukset häviäisivät ja rinnat alkaisivat luonnollistua. Vähän olen miettinyt sitä, että kun päätettiin laittaa 275cc 250cc sijasta, jäävätkö rinnat liian isoiksi... no ehkä se on vielä turvotusta.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Minullakin alkaisi vihdoin näyttää siltä että elämä voittaa. Voimia olen saamassa pikkuhiljaa takaisin, enkä enää hengästy niin helposti. Lääkäri sanoi että syynä tuohon väsymykseen saattaa olla kovat kipulääkkeet sekä viikon hevoskuuri antibiotteeja (joka onneksi loppui tänään). Kipuja ei rinnoissa enää oikeastaa ole, ainoastaan kävelyllä käydessä ja kurkotellessa tuntuu kiristystä ja pientä vihlontaa.
Eilen vaihdoin haavojen päällä olleet haavateipit ensimmäisen kerran, ja haavat näyttivät kyllä todella siisteiltä, yhtään verenpurkaumia tms. ei ollut.
Jännä muuten huomata miten erilailla eri sairaaloissa toimitaan ja millaiset ohjeet saa. Mulla tuo antibioottikuuri, haavateipit ja se, että kun kysyimme onko hieronnalla vaikutusta toipumiseen taí siihen miten implantti asettuu, sanottiin että hieronta on eräänlainen "urbaanilegenda", jolla ei ole todettu olevan juurikan merkitystä "nykytekniikalla" laitettujen implanttien asettumiseen.
Kaikenlaista :)
Mukava kuulla että voit jo paremmin - mietiskelinkin tässä, mitä sulle kuuluu kun et ole palstalla käynyt. Mulla on ollut vihlontaa siellä vasemmalla sivulla tähän aamuun saakka ja se kaikkos ihan yhtäkkiä.
Ai nyt vasta haavateipit pois? Jännää tosiaan eri ohjeet, minua neuvottiin vaihtamaan sidelaput ensimmäisen kerran vuorokauden päästä leikkauksesta ja sen jälkeen päivittäin. Mut hyvä tulos tullee molemmissa... Hieronta ainakin helpotti mulla kipuja, en sitten tiedä oliko se toiveikasta lumevaikutusta :)
Ajattelin mennä jo viikon päästä kuntosalille tekemään alavartaloa, ylävartaloa varon tosin vielä.
Mulla on ohjeistus se, että haavateippejä pidetään ikään kuin tukemassa ja suojaamassa haavaa ja rintaa, ja teippejä tulisi pitää 4-8 viikkoa :0
Erikoinen tuo ohjeistus minustakin vähän oli, mutta tuntuu kyllä ihan toimivalta, eikä teipeistä ole tullut mitään ärsytystä tms. Mutta kyllä varmasti hyviä keinoja molemmat.
Olen käynyt suhteellisen ahkerasti kävelemässä ja kunto todella alkaa palautua. Kävellessä vain tuntuu rintalihakset ja tikkien kohdat todella kireiltä.. Kaipa tuokin ihan normaalia on :)
Ihan varmasti sun rinnoista tuli aivan liian isot, onhan niissä nyt sentään yskänlääke kupillinen liikaa. Kannattaa ehkä vaihtaa implantit heti kun mahdollista.
mä ajattelinkin, varaan just leikkausaikaa ;D
Olet sitten uskaltautunut, minä vasta haaveilen...!
Miten leikkaus sujui? Miltä nukuttaminen tuntui, entä herääminen?
Uskaltauduin joo ja ainakin toistaiseksi on kannattanut *koputtaa puuta*. Leikkaus meni kaiketi hyvin :) mua ei ole ennen operoitu mut nukahtaminen tapahtui huomaamatta ja herääminen paljon paremmin kuin kuvittelin. Mulle ei tullut pahoinvointia, palelua, pyörrytystä tms. Ihan kun olis päiväunilta herännyt :D
Heippa. Minulla itse nukutus ja leikkaus oli koko prosessista helpoin. Omin jaloin kävelin leikkaussaliin ja kanyyli laitettiin käteen ja siitä n. minuutti ja olin unessa. Herääminen olikin sitten melko tokkuraista touhua.. Pahoinvointia tai palelua ei ollut, mutta olin tosiaan aivan pökerryksissä ja pyörrytti ja heikotti melkoisesti. Kipulääkettä sain aina kun pyysin, ja näin kuluikin sitten ensimmäinen yö.. Minut leikattiin siis noin klo viiden aikaan iltapäivällä, ja ensimmäiset selkeät muistikuvat leikkauksen jälkeen ovat vasta seuraavalta aamulta :0 Olin tosi kipeä ja tokkurainen.
En muista onko ollut puhetta, mutta missä kävit leikkauksessa? Itselläni on tulossa 7.5 leikkaus Tallinnassa. Nyt kun leikkauspäivä on lyöty lukkoon, ovat mielialani alkaneet heitellä aikalailla... Välillä on tunne etten jaksa odottaa, välillä taas mietin, että mitä ihmettä olen tekemässä??? Kuuluu kai normaaliin psyykkiseen prosessiin. Onnea muuten uusille tisseillesi!
hei,
se nukuttaminen ei tosiaan ole sae pahia asia. sä loikkaat leikkauspöydälle, ne mittaa verenpaineen ja laittaa suoniyhteyden käsivarren laskimooon. kaikki aineet lähtaa heti liikkeelle ja sä oikeasti olet unessa noin 5 min päästä siitä kun loikkasit pöydälle. ...Se herääminen oli ihan kamalaa. Joka paikkaa särki ja heti kun mä heräsin ne kippasi mut omaan huoneeseeni. ensimmäiset 2 h, mä palelin ihan kuollakseni klmen peiton alla. kannattaa ottaa kaikki kipulääkkeet mitä ne vaan suostuu antamaan ja jos sattuu PYYDÄ lisää. Hälytysnappi oli liian kaukana ja jouduin omin voimin loikkimaan vessaan keskellä yötä. ELÄMÄNI HIRVEIN YÖ.
---nyt menossa päivä 3, nukun puoli-istvassa asennossa, sillä muuten en pääse aamulla ylös sängystä. Silti ei kaduta yhtään, sillä rintan ieivät ole koskan näyttäneet yhtä hyviltä. Turvotusta vielä aika paljon, mutta mustelmia ei juuri yhtään. pahin kipu on rintojen sivuissa, joten näin ollen myös käsien liikuttaminen tuottaa kipua.
...p.s Mulla oli sama tunne leikkausta...että teenkö oikein ja olenko ihan aasi. Tässä sitä kuitenkin nuyt ollaan uusien rintojen kanssa. P.S leikkausta helpotti tuhannesti se, että eräs toinen tyttö oli siellä samaan aikaan samassa huoneessa menossa myös leikkaukseen. Voitiin keskustella peloistamme ja ajatuksistamme. Kiitos hänelle tuhannesti (:
Laatukirurgian kautta Tallinnassa. Samalla lailla ne fiilikset heitteli mullakin mutta enemmän oli tuon malttamattomuuden puolella. Onhan tää iso juttu naiselle ja vaikuttaa ainakin mulla tosi paljon. Kunhan nyt vaan daisarit normalisoituu, kivut loppuu ja pääsee takaisin treenaamaan niin sittenhän tää vasta on osa kokonaisuutta.
Tissit kiittävät onnitteluista :D!
Niin sitä vielä, että mulle laitetaan 330 cc ja luulen että aina parempi jos valkkaa sen isomman. ettei sit kaduta, mikä on yleisin "katumuksen" syy suurennusleikkauksen jälkeen.
päädyin itsekin 275cc 250cc sijasta kun Kullamaankin mielestä se oli ok (250cc hänen suosituksensa kuvien perusteella). Nyt hieman hirvittää kun tissit ovat yhä pallomaiset että tuliko valkattua liian isot mut toisaalta kunhan turvotus lähtee niin saatan olla tyytyväisempi näin. En kuitenkaan halunnut luonnottoman näköisiä joista heti huomaa että tekotissithän nuo...
hei,
Kiva kuulla muiden parantumiseen liittyviä kommentteja. Olin itse suurennosleikkauksessa laatukirurgian kautta ke 19.3. mentor 255 lihaksen alle ja tietysti jyri kullanmaa. Tällä hetkellä menossa päivä 3 (la) ja kivut ovat edeelleen aivan kamalat. aamulla menee yli 30 min, ennen kuin pääsen sängystä ylös kun kipu on niin valtava. Keskiviikkona pitäisi palata töihin ja pelkkä ajatuskin kauhistuttaa suunnattomasti.Oletteko te pitäneet saamianne rintaliivejä? kun kuulin jostain, että jos implantti on lihaksen alla niitä ei tarvitsisi pitää? Milloin aloititte hieronnan?
mut operoitiin 13.3 laatukirurgiassa,suurennoksessa.implantti lihaksen päällä.eka yö kamala,ja kauhulla ajattelin paluumatkaa.takapuoli tikattiin täys kipupiikkejä,ja matkasta kyllä selvisin,mutta kaikki sanallisesti kiireesti annetut hoito-ohjeet meni täysin ohi.en tiedä onko päälimmäiset ompeleet itsestään sulavia?muuten paraneminen on sujsnut tosi hyvin,eka 2vrk oli aika hiipimistä.mut sit elämä normaalaia.ei ku parempaa ku normaali-onhan mulla tissit ,)
Minut leikattiin siis Jyväskylässä ke 12.3. Vasta viimeisen parin päivän aikana ovat kivut alkaneet helpottaa. Implantti laitettiin lihaksen alle, joten tämä ainakin pidentää tuota paranemisaikaa, ja kipuilua on pidempään. Pari ensimmäistä päivää olivat minullakin ne vaikeimmat, en pystynyt tekemään käytännössä mitään ilman apua. N. viikon kuluttua leikkauksesta alkoi helpottaa.
Jostain nettisivulta muistan lukeneeni että jos implantti on laitettu lihaksen alle, ei tukiliivejä olisi pakollista pitää; sairaalasta sain kuitenkin ohjeet että liivejä tulee pitää ehdottomasti yötäpäivää ensimmäisen kuukauden ajan, ja senkin jälkeen aina kun tulee rinnan seudulle kovaa fyysistä rasitusta. Eli, pidä ihmeessä liivejä :)
Sairaalasta myös sanottiin, että tuolla rinnan hieromisella ei enää nykyään ole merkitystä rinnan paranemiseen ja implantin asettumiseen oikealle paikalleen. Kuitenkin olen tästäkin asiasta kuulumisia vaihtanut ja ilmeisesti Virossa leikatuille suositellaan tuota hieromista edelleen. Varmasti ihan hyväksi koettuja tapoja molemmat.
Hei! Minulla aivan sama koko kuin sinulla ja lihaksen alle,ensi suun itelma oli 275cc mutta sanoin lääkärille että tahdon luonnollisen kokoiset joten päädyttin 255cc ja lihaksen alla,nyt viikko leikkauksesta ja kipuja vähän silloin tällöin. Sängystä pääsen jo hyvin ylös olen ollut vähän ihmeissäni kun toipuminen mennyt näin hyvin. voin jo tehdä kaikki normaali kotihommat yms.Vähän epäilyttää tuliko implantti valittua liian pieni,turvotus laskenut jo hyvin.Mutta hyvälle näyttää.
Mulle laitettiin tallinnassa 4.3. 275cc. Parantuminen on sujunu tosi hyvin, mut nyt vasen on alkanu kettuilee. Iha ku ois menny vähä takapakkia.. Voiskoha siellä ne tikit kiristää...?? Sellanen hassu kipu välillä.. Stressaan kauheest näistä.. Heti ajattelin että implantti on pyörähtäny sisällä tai jtn. En muuten oo käyttäny niitä tallinnasta saatuja liivejä, mun mielestä ne oli jotenki niin turhat. Kävin ostamassa kunnolla tukevat urheiluliivit.
Mulle tehtiin rintojen suurennusleikkaus 28.3 n.klo:17.30 aikaan. Leikkaus meni hyvin ja herääminen nukutuksesta oli tosi helppoa. Kipulääkkeitä sain aina kun pyysin.
Nyt on menossa 2 päivä leikkauksesta ja sattuu niin saat...sti. Mitään en pysty tekeen ku en pääse edes tuolilta ylös ilman apua. Niska on kipee ku jännitän koko kropalla kipua. Buranaa kuluu tiuhaan tahtiin :(
Mulla noi kivut johtuu pääasiassa siitä että mulla ei ollu omaa rintaa oikeestaan yhtään eli nahka venyy nyt ihan äärimmilleen rintalastan päältä ja kainaloista. Jopa hengittäminen sattuu!!! Tarkkaan en tiedä kauanko ihon venyminen kestää...
noin paljon kipuillut minulla. Minullakin lähdettiin käytännössä olemattomista rinnoista ja suurennettiin pari kuppikokoa. Varsinaista kipua ei ollut kovin paljon, vaikka nahka ja rintalihakset joutuikin kovaan venytykseen. Sairaalassa ensimmäinen sängystä nousu vessaan menoa varten sattui, mutta sitten opin miten sängystä pitää nousta. Kotona ei ollut enää ongelmia, sain tehtyä kaikki kotityöt ilman apua kunhan ei nostellut käsiä yli olkapäiden. Kosketusarkuutta tuon venytyksen takia taisi olla parisen kuukautta, mutta särkylääkkeitä ei tarvinnut kuin alussa muutaman päivän.
Suurennettiinko sinulle useampi kuppikoko, jos on noin kovia kipuja.
en osaa sanoa kuppikoosta mitään mutta 290cc laitettiin osittain lihaksen alle.Tänään siis 3 päivä menossa leikkauksesta ja yhtään ei oo hellittäny.Oon hiljattain alottanu opiskelun uuteen ammattiin ja kouluun pitäis mennä mutta en pysty edes seisomaan suorassa,en voi kuvitellakkaa ajavani autoa tai puhumaan kunnolla ku hengittäminenkin sattuu pirusti!!!!
Heippa!
Minulle tehtiin suurennusleikkaus 12.3. ja oma rinta oli myös tosi pieni ja "tiukkaa lihaa". Itsellänikin laitettiin tuo 290cc ja kokonaan lihaksen alle.
Ensimmäisen viikon olin minäkin todella kipeä. Sängystä en päässyt omin avuin ylös (enkä alas), suihkussa en pysynyt pesemään itseäni lainkaan (kun oli niin vaikea liikuttaa käsiä) ja hengittäminen, varsinkin syvään, todella pisti rintoihin, erityisesti vasempaan. Joku täällä puhui ns. nuppineulaefektistä, eli kun hengitti syvään sisään tuntui kuin olisi neula työnnetty rintaan.
Olin siis todella kipeä. Sinulla on kuitenkin vielä toivoa, koska itselläni kivut alkoivat tuon ekan viikon jälkeen helpottaa. Niskat ja hartiat, varsinkin vasemman puolen lapaluun tienoo ovat edelleen tosi jumissa tuosta jännittämisestä, ja niihin nyt joudun syömään kipulääkkeitä :/
Tsemppiä, kyllä se siitä! Jos sinulla on jotain kysyttävää, niin laita ihmeessä viestiä :)
laatukirurgiassa,lihaksen päälle.olen hoikka,päätös suuruudesta arvelutti tavoitteet kyllä oli aikuisen naisen "minun näköisistä" rinnoista.mulla on korkea kipukynnys,mut ensimmäisen lähes valvotun yön jälkeen ylösnousu oli viedä voimat ja Uskon;muutaman tunnin jälkeen laivaan ja himaan.kotona kipulääkkeitä vieläkin satunnaisesti:niskat on jumissa,ryhtikin tosi huono,jooga on mun juttuni mut ei oo juurikaan liikkeitä jota vois tehdä.yritän kävellä mahd.paljon,kun on tosi ähky&kuonanen olo.onko kellään hyviä vinkkejä? koko ajan on kummasti vas.tissi pistellyt,siellä isoimmat mustelmat.haavat on parantunut hyvin,ja koska mulle lähes aina tulee arpikasvua.hommasin valmiiksi Kelo-cote,6g.oon käyttänyt 3 vrk aikana. viel vas puoli pinkeempi,oon hieroskellut:onko muilla vast ohjeita?mulla on varmaan helpompaa,kun implantti lihaksen päällä kokonaan.nyt on elämänläksyni -pitkäjänniteisyys-
olisit kirjoittanut mun tilanteesta! Kiva kuulla että joku on tästä selvinny...Missä vaiheessa sulla rinnat rupes pehmenemään?Mulla nyt 4 päivä menossa ja rinnat on ihan kivikovat vielä.Hengitys on hiukan helpottanu. Kipulääkkeitä on syöny koko ajan.
Eilen olin todella masentunu ja kirosin omaa tyhmyyttäni, kun tällästä tein itselleni.Itkeskelin pitkin päivää kun tuntui ettei tästä kyllä selviä...
Mikä sulla on tän hetken tilanne? Pystytkö jo tekemään kaikki "normaalit" päivän hommat?
Kiitos kovasti kirjotuksesta:) Ehkäpä mäkin selviän tästä!!!
Ei voi kyllä ainakaan omalla kohdallani vielä puhua rintojen pehmenemisestä.. Aikamoisen pinkeät ovat edelleen :) Eli ovat tuosta päältä suht normaalin tuntuiset, mutta heti kun painaa vähän syvemmältä, tulee kovaa vastaan. Mutta tässähän nyt varmasti menee useampi kuukausi ennen kuin rinnat todella ovat pehmenneet.
Kyllä sä selviät! Lueskele tuolta mun aloittama viestiketju "Hengissä", siellä on paljon kokemusten vaihtoa rintojen suurennusleikkauksen jälkimainingeista.
Itse pystyn jo tekemään kotihommat ja töissäkin pystyn olemaan normaalisti. Reippaita kävelylenkkejä olen tehnyt ensimmäisen viikon jälkeen. Teen toimistotyötä, mutta joudun myös mm. nostelemaan erilaisia lomake-ym. laatikoita; tämä sujuu jo ongelmitta. Oikeastaan kipuja ei tosiaan rinnoissa enää ole, paitsi nypin toissapäivänä nuo tikkisolmut pois, niin nyt haavat vähän aristavat. Niskat ja hartiat ovat nyt vain tosi jumissa :/
on rinnat siis ihan kivikovat myös sivuilta, siis kainaloista. En saa käsiä liikuteltua kunnolla kun kainaloihin ja rintoihin sattuu. Enkä pysty seisomaan suorassa kun iho kiristää niin kovasti :o :/
Pitäis vain ajatella ettei leikkauksesta oo ku muutama päivä vasta....
Pystytkö jo nukkumaan ihan normaalisti? Mä nukun puoli-istuvassa asennossa ja selkä/niskaseutu on kyllä todella kipeät.
Mitä mieltä olit Jyväskylän Asko Salmesta? Mun mielestä oli tosi mukava ja huumorintajuinen mies ;) Koko henkilökunta Oli kaikenkaikkiaan ystävällistä ja sympaattista. Voin suositella kyllä kaikille!!
alottamassa ketjussahan se luki mitä mieltä oot Asko Salmesta....Sorry en malttanu lukea ensin..
Olen pitkällisen pohdinnan jälkeen päätynyt korjauttamaan rintani synnytysten ja imetysten jälkeen tissipusseista takaisin tisseiksi. Olen menossa KL:n Askon vastaanotolle ja tiedän, että hän / KL on hyvä paikka.
Hinta vähän kirpaisee ja olenkin miettinyt virolaisia vaihtoehtoja. Toisaalta olen kuullut kauhujuttuja virolaisista paikoista siitä, että niistä ei koskaan tiedä mitä ne rintaan laittavat, siis korkealuokkaisia implantteja vai jotain halpoja eurosiliconeja.
Ystävät hyvät kertokaa siis mielipiteitänne ja kokemuksianne käyttämistänne paikoista. Miten leikkaus ja toipuminen sujui ja ennen kaikkea, miten pätevästi lääkäri osasi konsultoida implantin kokoa jne. Virolaisissa klinikoissa itseäni hämää lisäksi se, että alustavaa konsultaatiota ei tee leikkaava lääkäri, vaan joku epämääräinen "konsultti".
Ovatko huolenaiheeni turhia, vai mitä mieltä olette?
Kiitos etukäteen :)
Heippa!
Minut siis leikkasi juurikin Asko Salmi ja hänestä ja Plastiikkakirurgisesta sairaalasta kyllä pelkkää positiivista sanottavaa. Itselläni oli samat pelot Viron suhteen, siksi halusin leikkaukseen Suomessa, vaikka se jonkun verran enemmän maksaakin. Olen kuitenkin vaihtanut täälläkin kuulumisia Virossa leikattujen kanssa, ja heilläkin on kyllä ollut pääosin vain hyvää sanottavaa, joten varmasti myös tuolla "rajan takana" osataan :)
Minusta oli mukava käydä konsultaatiossa nimenomaan saman henkilön juttusilla kuka minut sitten leikkasikin. Askon kanssa soviteltiin liiveihin eri kokoisia implantteja ja hän otti mitat joiden perusteella sitten suositteli tiettyä implanttimallia. Myös koosta olimme yksimieliset, vaikka juuri ennen leikkausta vielä yhtä kokoa suurempia harkitsin, Asko sanoi ettei kannata, että ei tule hyvän näköiset. Nyt näin leikkauksen jälkeen olen samaa mieltä, olisivat olleet liian suuret suhteessa muuhun kroppaani.
Voin lämpimästi suositella paikkaa, minusta ainakin pidettiin tosi hyvää huolta ja lääkärit olivat kaikki todella asiansa osaavia ja mukavia.
Kun sain vastauksesi näin nopeaan! Tämä on niin iso (ja arvokas) asia naisen elämässä, että sitä haluaa tehdä oikean ratkaisun.
Mulla on Askon kanssa eka tapaaminen vasta kahden viikon päästä ja alustava leikkausaika sovittu 8.5. En millään jaksaisi odottaa, vaan haluaisin asian valmiiksi HETI.
Miten sun toipuminen meni noin kokonaisuudessaan? Mut siis leikataan 8.5. ja aurinkomatka on varattu 14.6. Olitko itse 5 vkon jälkeen (tai missä vaiheessa toipumisesi on nyt) sellaisessa kunnossa, että olisit voinut tai voisit ajatella matkustelua lämpimiin maihin?
Toinen asia mitä olen puntaroinut, on se KL:n tarjoama kapseloitumistakuu. Päädyitkö sinä ottamaan sen vai et?
Kiva kuulla, että sulla meni kaikki hyvin ja sait kauniit rinnat!! Ai niin, minkä kokoisiin implantteihin päädyit?
Minä taas luotin Laatukirurgiaan ja kävin Virossa. Kyllähän sen lopullisen konsultoinnin tekee tässäkin tapauksessa lääkäri. Neuvontavastaanotolla keskustellaan perusteellisesti taustatiedoista, ehkäpä olisi turhaakin käyttää rutiiniasioihin lääkärin aikaa. Neuvontavastaanotolla otettujen valokuvien perusteella lääkäri teki alustavan päätöksen implantin koosta ja leikkaustavasta. Sitten se vielä tarkennettiin sairaalassa ennen leikkausta ja minullakin tehtiin pieniä muutoksia (mm. vahvistettiin pienempi implanttivaihtoehto). Lääkäri oli todella pätevä ja teki hyvää työtä. Implantiksi valitsin Mentorin parempien takuuehtojen vuoksi (eiköhän myös laitettu implanttipassin tarrojen perusteella). Laatukirurgialla viiden vuoden kapseloitumistakuu sisältyy jo hintaan. Paranemiseni oli nopeaa eikä tullut pienintäkään tulehdusta vaikka antibiootteja ei annettukaan kuin leikkauksessa.
Askosta minulla on hyvät kokemuksen toisenlaisesta leikkauksesta.
Tällä keskustelupalstalla olen kyllä kuullut pelkkää hyvää Laatukirurgiasta. Jotenkin vaan pelkään, että JOS jotain komplikaatioita tulee, niin miten sitten toimitaaan. Miten potilasturva toimii, kun kyseessä on kuitenkin virolainen sairaala, joka suorittaa leikkauksen. Suomalainen Laatukirurgiahan vain välittää potilaat Viroon(vai olenko ymmärtänyt väärin).
Rintaleikkaushan on suhteellisen helppo toimenpide, mutta aina sattuu jotain ikävää ja kaikille toimenpiteentekijöille. Mähän lähden tietty siitä olettamauksesta, että minä olen juuri se tietty prosentti jolla tissit: epäonnistuu, tulee paha tulehdus, implantit kapseloituu jne jne.
Saitko muuten mitään alustavaa tietoa implantista (koko, muoto), ennen kuin teit päätöksen lähteä potilaaksi ja tapasit lääkärin?
Pärjäsitkö muuten kotimatkan yksin, vai oliko sulla saattaja?
Kiitti taas jo etukäteen!
Ainakin minulle luvattiin, että ongelmat hoidetaan. Eipä suomalaisestakaan sairaalasta sen kummempia takeita saa onnistumisesta. Tulehdukset hoidetaan ja niiden tulemiseen voi vaikuttaa eniten itse (haavojen puhtaus ym. jälkihoidossa). Kapseloitumiseen ei vaikuta yhtään mitään missä implantit on laitettu, omat henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat siihen. Laatukirurgia käyttää virolaista sairaalaa Tallinnan naapurikunnassa Viimsissä.
Kun lääkärit olivat tehneet leikkaussuunnitelman ja päättäneet käytettävät implanttien koot ym. ne ilmoitettiin minulle ja sitten päätin hyväksynkö sen ja milloin leikataan.
Minä pärjäsin koko reissun yksin. Ei ollut saattajaa kun ei sopivaa löytynyt. Ei ollut mitenkään tarpeellistakaan, mutta henkiseksi tueksi voi joku kaivata ja jos haluaa tehdä ostoksia matkalla niin kantamaan tavarat.
Musta on aina ihana kuulla,kun ihmisillä on esim. tämän tyyppiset operaatiot ja muutkin jutut elämässä menneet hyvin. Olen todella iloinen puolestasi!!
Taidan kuitenkin päätyä Sairaala KL:n potilaaksi, mulla kun on ajat sinne jo sovittu ja Laatukirurgialla on tällä hetkellä jonot pelkästään konsultaatioon pitkälle toukokuulle. Kirpasee siis pari tonnia enemmän, mutta kyllä tämä kaikki on sen arvoista!
Olisin vielä kiinnostunut kuulemaan sun "tapauksestasi" lisää; minkä ikäinen olet, minkä kokoinen, mikä tisujen lähtökohta ja mihin kokoon (implantti / kuppikoko) lopulta päädyit. Oletko synnyttänyt/imettänyt? Olet ilmeisen tyytyväinen lopputulokseen ja sehän on aina tärkeintä. Nyt kun itse olen vasta menossa toimenpiteeseen, niin olen ihan "uuno". Esitän ehkä typeriä kysymyksiä...
Mä olen, niinkuin ilmiselvästi sinäkin, vahva ihminen. Pärjään matkat mennen tullen ilman saattajaa ja kipukynnykseni on ilmeisen korkea. Kun vielä on kyse kauneuteen liittyvästä kivusta, niin kyllähän nainen kestää mitä vain!!
Heippa!
Minut leikattiin tosiaan vasta 12.3.2008, joten toipuminen on todella vielä vaiheessa :) Nyt pääosin voin jo tosi hyvin, mutta mitään isompaa en kanniskele ja koitan välttää muutenkin rasittamasta tuota rinnan seutua. Kiristystä tuntuu leikkaushaavoissa ja rinnan sisällä edelleen, olen koittanut kovasti venytellä. Jos ihan omaan kokemukseen/tuntumaan voi nojata, sanoisi että kyllä varmasti itse jo 5 viikon kuluttua uskaltaisin reissuun lähteä. Uimaan en kyllä uskaltautuisi, sillä nuo leikkaushaavojen päät ovat edelleen hieman avoinna ja eilen kun vaihdoin teippejä, yksi niistä vuosi vielä vähän verta. Tikkisolmut poistin nyt viime sunnuntaina joten ihmekös tuo jos vielä vähän vuotavat..
Rinnat ovat kuitenkin ainakin itselläni edelleen niin pinkeät ja "yliterhakat" että mitkään tavalliset rintaliivit eivät päälle istu, bikineistä puhumattakaan :)
Otin ilman muuta kapselitakuun, sitä en edes kahta kertaa harkinnut. Mahdollinen korjausleikkaus on kuitenkin sen verran iso toimenpide, niin fyysisesti kuin taloudellisestikin.
Minulle laitettiin 290cc rintalihaksen alle. Lähtökohta oli 75A-pieni 70B ja oma rinta siis todella "tiukkaa lihaa".
Tsemppiä tapaamiseen Askon kanssa! :)
Niin, mulla on siis se reksiteröity nimimerkki Anskuli-Ilona, mutta tämä rekisteröimätön versio on jotenkin helpompi...
On kyllä jännä miten eri tavoin ihmiset toipuvat leikkauksista. Muutamalle ystävälleni on laitettu implantit. Viimeisin laitatti 265c osittain lihaksen alle Hki:ssä tasan 2vko sitten. Hän on jo suht. hyvässä kunnossa kaikin puolin ja tissit näyttävät ihanilta, ovat kyllä tosi pinkeät vielä. Ikää hänellä on kuten mullakin siinä nelissäkymmenissä ja kroppa tiukka ja urheilullinen. Toinen ystäväni, kolmekymppinen, laitatti Turussa 325c osittain lihaksen alle ja oli todella kipeä melkein kuukauden ajan. Kolmas kaveristani, 37v., laitettiin Turussa 295c lihaksen päälle ja kolmantena päivänä leikkauksesta hän jo emännöi jotain kesäjuhlia... Kaikki me ollaan 1-2 lapsen äitejä.
Ajattelin kyllä välttää uintia ja tietty aurinkoa matkan ajan. Hankin jotkut "sporttiset" uikkarit, jotka peittävät vähän enemmän rintamusta.
Kiitos sulle Jearl taas kerran neuvoista ja kannustavasta asenteesta!
Ai niin, itse olen Turun seudulta ja ajattelin ihan yksikseni reippaana tyttönä tulla junalla Jyväskylästä Turkuun leikkauksen jälkeen. Miten sun kotimatkasi sujui?
asiasta tuo toipuminen, yksi aika selkeä juttu on että jos omaa rintakudosta on valmiiksi jonkun verran, tai vaikka se sitten olisi se "tyhjä pussi", laitetaan tällöin usein implantit lihaksen päälle, ja silloin myös toipuminen on paljon nopeampaa. Itsellä kun tosiaan on lihaksen alle laitettu, niin kyllä olin ekan viikon niin kipeä etten käytännössä mitään pystynyt itse tekemään.. Ja tosiaan vielälin kiristystä ja arkuutta on.. Oikeasta nännistä tunto edelleen aivan täysin poissa ja nänni tuntuu jotenkin "kropan ulkopuoliselta oliolta".. ja on kosketusarka.. En oikein tiedä miten normaalia tämän on, seurailen tilannetta..
Avokkini tuli hakemaan minut autolla, automatkaa n. 2 tuntia. Alkumatka meni ihan ok, sitten kun oltiin jo melkein kotona tuli tosi huono ja heikko olo, ja matkassa mukana ollut muovipussi tuli tarpeeseen .. :( Hyvä kun tolpillaan sen jälkeen pysyi, kotona suoraan sänkyyn ja heti unten maille..
Hei,
Olen runsaan kuukauden verran lukenut hiukan näitä viestejä ja jospa minäkin nyt osallistuisin. Ihanan rakentava ketju tämä on ollutkin, samoin myös se toinen joka täällä aikaisemmin mainittiinkin.
Minut operoitiin myös Jyväskylässä Salmen taituroimana ja laitettiin McGahn ff-profiiliset 290 -kokoiset implantit. Taustani oli se, että minulla on ollut mielestäni kauniit ja kroppaani hyvin sopusointuiset c-kupin rinnat, jotka nyt kahden lapsen imetyksen myötä hävisivät täysin. Tai itse asiassa hävisivät jo ensimmäisen jälkeen. Oli siis jäljellä kaksi tyhjää roikkuvaa nahkapussia kokoa a-kuppi. Iältäni olen vähän yli kolmekymppinen.
Hyvin nopeasti Salmen konsultaatiossa sitten hän suosittelikin tätä valittua mallia ja kokoa. Minut leikattiin kanssa tuossa maaliskuun puolessa välissä, rintoja ei tarvinnut kohottaa, ainoastaan täytettiin.
Nyt toipumista takana siis kolmisen viikkoa ja pahin kipu tällä hetkellä on niskasärky, joka onkin yllättänyt minut voimakkuudellaan. Herkästi muutenkin saan niskani ja hartiat jumiin, mutta nyt ei tahdo enää pääkään kääntyä, harmillista sillä rinnat ovatkin toipuneet erinomaisesti. Minulla on myös tosin sitä täällä mainittua nännien ja erityisesti rinnan ihon arkuutta, muuta kipua ei olekaan.
Rinnat ovat vielä ylhäällä ja pallomaiset ja kovasti odotan, että "valahtaisivat". Leikkaus meni muuten hyvin, mutta olin kieltämättä melko kipeä ja sainkin runsaasti kipulääkettä, mikä aiheutti minulle todella kauhean huonovointisuuden. Itse olen mm. sectioista toipunut todella hyvin ja olen suurinpiirtein jo ollut kotiin lähdössä seuraavana päivänä ja niinpä mut yllättikin se kauhea huonovointisuuteni ja heikko kuntoni tämän, paljon pienemmän operaation jälkeen. Itse en olisi selvinnyt yksin kotiin, hyvä kun pääsin lähtemään ylipäätään. Asun siis pääkaupunkiseudulla. Harkitse siis ihmeessä vielä jos vaikka kuitenkin saisit jonkun luotettavan seuralaisen sinut hakemaan.
Mutta on ollut kyllä kiva saada täältä näin asiallista vertaistukea.
Hei Jyväskylässä maaliskuussa käynyt. Tosi kiva lukea kokemuksistasi ja siitä, kuinka itse operaation osalta kaikki meni hyvin! Ikävää tietysti se, että olit kivulias jne. Olen kuullut noista niska/hartiakivuista muiltakin. Helpottavaa niissä on se, että ne menee ohi.
Jäin miettimään, minkälaiset ovat mainitsemasi implantit. McGhanillahan on jotain 400 ja 500 - sarjaa (tai jotain sinnepäin). Ovatko sun impalntit siis jompaa kumpaa näistä? Ovatko ne anatomiset vai pyöreät?
Pallomaiset ne rinnat tulee varmasti vielä jonkun aikaa olemaan. On jännää, miten ne muotoutuu ja muovautuu aidomman näköisiksi vielä puolen vuoden jälkeenkin, vaikka itse pallomaisuus olisikin jo aikaisemmin hävinnyt.
Täytyy tosissaan miettiä vielä sitä saattajahommaa Jyväskylästä kotiinpäin tultaessa. Kiitos vinkistä!
Hei,
Itse en ihan kauheasti loppujen lopuksi näihin eri implanttivaihtoehtoihin ole perehtynyt, mutta tsekkasin tuosta epikriisitä, että on se 400-sarja. Se ff tarkoittaa sitä, että implantti on korkeaprofiilinen sekä pystysuunnassa että syvyyssuunnassa. Sopi parhaiten näihin minun "repsahtaneisiin" koirankorviini.
En olisi itse aiemmin uskonut, että rintojen menetys olisi minulle ollut niin kova paikka kuin se lopulta oli. Mieheni kehui koko ajan noita nahkarukkasianikin eli sen puolesta minulla ei koskaan paineita ollut enkä niitä ulkopuolelta olisi ottanutkaan.
Minulla oli koko ajan toiveena saada aikuisen naisen luonnolliset ja mielummin vaikka vähän roikkuvatkin rinnat. Vielä ei tosiaan ole ihan tähän päästy. :) Oikea rintani on jo selvästi laskeutunut enemmän ja on pehmeämpi, vasen on todella kova vielä. Solmut otimme ihan kotona pois mieheni avustuksella muutama päivä sitten ja nyt olen siirtynyt jo siihen Mepiform -keloidilaastariin. Tukiliivejä käytän päivin öin ohjeiden mukaisesti ja onneksi tajusin hieman höllätä niitä olkaimia, nekin taisivat olla yksi iso syys näihin hartiakipuihin.
Koska meillä on kaksi pikkuista kotosalla niin ihan en välty nostelulta, mutta sainkin sairaalasta ohjeen, että sitä saa tehdä, mikä ei satu. Välillä huomaan olevani käsistä voimaton ja muutenkin olen ollut leikkauksen jälkeen aavistuksen väsyneempi. Onneksi minulla oli lastenhoitoapua kaksi ensimmäistä viikkoa, nyt pärjään pepun pesussakin ihan hyvin.
Rinnat on mielestäni todella hyvän kokoiset, edes hyvä ystänäni jota näen viikottain ei olisi mitään huomannut ellen olisi kertonut. Olen kuitenkin käyttänyt topattuja liivejä leikkaukseen saakka. Ihan muutamille henkilöille olen asiasta kertonut.
Vaikka rinnat jäisivät tällaisiksin, niin oli tämän väärtti ja kaikki tästä eteenpäin on plussaa. Itse otin kapselitakuun.
Tsemppiä sinulle kovasti, hyvä, että tosiaan harkitset hakijaa. Itse olen aina ollut sellainen sissi, että mennään vaikka läpi harmaan kiven, mutta leikkauksen jälkeisenä päivänä en olisi kyllä edes sisulla pystynyt yksin matkustamaan. Oksentelin vielä matkallakin. Ja autoon viltti ja tyyny mukaan! Ja muutoinkin lämpimät ja mukavat vaatteet, paita mieluiten vetuketjullinen niin saat helposti puettua. Nimim. poolopaidan kanssa tuskastellut :)
Heippa!
Kirjoituksesi on suoraan kuin omista ajatuksistani sillä erotuksella, että minulla ei vielä lapsia ole. Minutkin leikattiin Jyväskylässä maaliskuussa, ja implantti oli juurikin tuo ff 290. Tikkisolmut otimme avokkini kanssa pois viikko sitten, ja haavat näyttävät jo tosi hyviltä, vähän enää on tuo vasemman puolen sisäreuna avoinna ja erittää vähän kudosnestettä.
Olen tässä itsekin miettinyt tuohon silikonilaastariin siirtymistä. Ohjehan oli, ainakin itselläni, että tuota tavallista haavateippiä tulisi käyttää koko ajan 4-8 viikkoa.. Mutta haavat ovat pääosin menneet jo täysin umpeen, joten sikäli tuohon laastariin siirtyminen olisi ihan mahdollista.. Käytätkö sinä nyt pelkästään tuota silikonilaastaria, etkä teippejä enää ollenkaan? Onko toiminut hyvin?
Miten sinulla tuo rintojen tunto? .. kun itselläni on tunto jo päällisin puolin palannut vasempaan rintaan, mutta oikean rinnan nänni on edelleen aivan tunnoton, siis tuntuuu kuin se ei edes kuuluisi kroppaani :/ Onkohan tällainen totaalinen tunnottomuus normaalia.. Kohta siis leikkauksesta kuukausi.
Muistan kyllä tuon kotimatkan.. Olin tosi heikossa kunnossa, eikä voimia ollut yhtään. Loppumatka meni minullakin oksennellessa.. Onneksi tuo pahin oli ohi muutaman päivän kuluttua.
Moikka Jearl,
Joo, tuo teippijuttu onkin ollut vähän sellainen mieltä askarruttava asia. Kun siinä jälkiohjelapussa tosiaan on se monta viikkoa sitä mocropore-teippiä, mutta toisaalta ajattelin, että siinä kun ei mainita lainkaan tuota silikoniteippiä. Soitinkin tuonne sairaalaan ja kysyin siitä, niin sain vastauksen, että jos ruvet on lähteneet ja haavat kiinni, niin voisi alkaa jo tuota mepiformia käyttämään. Tosin en sitten tajunnut kysyä, että tarkoittiko niitä solmukohtien rupia koska ei mulla rupea ole muualla olutkaan. Ja haavakin on mun mielestä ollut koko ajan kiinni. Tosi vaikea on siis ollut arvioida tätä teippihommaa. No, nyt on vasta eilen ollut ekaa kertaa tämä silikoniteippi että katsotaan kuinka käy. Minulla on keloiditaipumus, joten siksi halusin ottaa ajoissa käyttöön. Ja sitäkin mä pähkin, että kauanko se vaakateippi, joka menee yli rintalastan rintojen alta, pitää olla. Siitä luovuin joitain päiviä sitten. En ole varma, olisiko sitä tarvinnut enää itse kotona laittaa lainkaan mutta laitoin varmuuden vuoksi.
Nännit ja iho niiden alapuolelta on mulla enemmänkin todella arka, muistuttaa sellaista tunnetta kun korkeassa kuumeessa joskus iho on ihan kosketusarka. Tunnottomuutta on enemmänkin ihan siellä rintapoimun kohdalla. Mutta luulisin, että nämä kaikki tuntemukset ja oireet ovat niin yksilöllisiä ja normaaleja.
Miten olet pitänyt tukiliivejä, oletko ollut yhtään ilman? Ja olikos se niin, että sitten kun niistä luopuu niin ei saa käyttää kaarituellisia? Tiedätkö kuinka pitkään aikaan? Liivikauppa kutsuu, mulla kun ei taida yksiäkään kaarituettomia olla.
En nyt taa smuista, että mikäs se sinun lähtötilanteesi oli? Miltä rintasi nyt vaikuttavat ja mitä olet ollut koosta mieltä?
Hei,
ajattelin kyselllä kokemuksia/tietoja tällä hetkellä käytetyistä silikoni-implantti merkeistä...mitä eroa on ja onko joku OIKEASTI parempi kuin toinen? Esim. Mentor, Rofil, McGhan...
Moi,
tulin eilen Tallinnasta - ja vihdoin minullakin on rinnat! Kahden synnytyksen ja imetyksen jälkeen jäljellä oli vain pienet pussit, ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin silikoneihin. The Lookin kautta kävin operaatiossa ja tyytyväinen olen. Klinikka Tallinnassa oli siisti ja leikkaava kirurgi aivan ihana! Ehkä suomen/englaninkielentaitoa olisin kaivannut lisää henkilökunnalta. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Eka yö oli kipuilua, mutta nyt jo kävin reippaalla kävelyllä ja normaalit kotihommat hoituu :). Implantit laitettiin osaksi rintalihaksen alle, ja koko oli 315cc.
Minkä merkkisiä implantteja teille on laitettu ja onko niillä TODELLISUUDESSA jotain eroa, esim. McGhan, Rofil, Mentor...ainakin noita kaikkia käytetään Tallinnan klinikalla.
Mä luulen että koitan kanssa tuota silikonilaastaria, mutta vasta n. viikon päästä.. Kun tosiaan tuo yksi nurkka haavasta vielä vähän auki ja vähän rupea siinä muutenkin. Muuten on haavat tosi siistit ja lähteneet hyvin paranemaan.
Mä oon pitänyt kyllä tukiliivejä käytännössä koko ajan, ainoastaan suihkun jälkeen oon ottanut "ilmakylpyjä" noin tunnin ajan. Muuten tuntuu että rinnat hautuu noissa liiveissä liikaa. Tosi kuivat mun rinnat on koko ajan, kaikesta rasvauksesta huolimatta. En muista kyllä noista kaarituettomista liiveistä olleen puhetta.. Tai siis ei ainakaan itseltäni mitenkään kielletty kaarituellisten käyttöä. Mä itse asiassa jo ostin parit ihanat liivit, kaarituellisia molemmat, en varmaan edes kaarituettomia osaisi käyttää :/
Mulla lähtötilanne oli tosiaan se, että oma rinta oli 75A- pieni 70B-kuppi, ja oma rintakudos oli tosi "tiukkaa lihaa", eli venytys on ollut melkoista.. Lihaksen alle laitettiin kokonaan, koska muuten olisi implantti ja sen reunat näkyneet selvästi.
Nyt näyttäisi tilanne tasaantuvan tuohon 75C:hen, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen :) Turvotus laskenut todella hyvin ja rinnat alkaneet pehmetä. Tuo oikea nänni vain on ihan "haamuna" tuossa..hmn.
Todella hienoa saada asiallisia viestejä ja kommentteja tähän asiaan liittyen!
Minulla on muutamalle ystävälle laitettu impalntit tässä vuoden sisällä. Yksi ystävistäni joutui tähän toimenpiteeseen rintasyövän vuoksi. Häneltä poistettiin kokonaan toinen rinta pari vuotta sitten. Hän halusi ehdottomasti implantoida puuttuvan rinnan ja on raukka kovien syöpähoitojen lisäksi käynyt läpi rankat rintarekonstruktiot. Nyt hänellä on taas kaksi tissiä. Tämän leikatun rinnan yli kulki rajun näköinen punaisen-sininen arpi muistona rintasyövästä ja poistetusta rinnasta. Hän on alusta asti kuitenkin käyttänyt Mepiformin keloidilaastaria ja uskokaa tai älkää, mutta arpi on himmentynyt aivan uskomattoman paljon.
Itse aion käyttää ko. laastaria, vaikka "normaalit rintaleikkaushaavat" yleensä paranevat ihan itsestään huomaamattomiksi. Tietysti me kaikki olemme yksilöitä ja jokaisen elimistö reagoi kaikkeen myös yksilöllisesti. Mepiformia kannattaa käyttää tietysti vasta sitten, kun haavat ovat täysin parantuneet.
Ystäväni, jotka ovat leikkauttaneet rintansa Suomessa, ovat muistaakseni saaneet ohjeistuksen kaarituellisista liiveistä siten, että niitä pitäisi välttää n. puolen vuoden ajan. Kaipa sen arvista näkee, miten itse kunkin kannattaa toivoa. Yksi kavereistani (leikattu 2,5 kk sitten) käyttää ainakin silloin tällöin kaarituellisia. Hänellä arvet eivät sijaitse siinä kohtaa, missä rintaliivin kaarituki kulkee.
Ai niin Jearl ja myös Jyväskylässä leikattu, saitteko te tukiliivit sieltä klinikalta, vai pitääkö viedä omat mukana.
Kiitos vaatetusvinkeistä!
Tuohon rintojen tunnottomuuteen piti vielä vastata sen verran, että kaikilla tuntemillani tytöillä meni tunto rinnoista joksikin aikaa. Jollakin se palasi jo parin viikon kuluttua ja yhdellä tytöistä taisi mennä pari kolme kuukautta, ennen kuin tunto palasi.
Anna Jearl ajan kulua, varmasti sullakin tunto palautuu normaaliksi!
Heippa,
Sain yhdet liivit Jyväskylästä, ne puettiin heti leikkauksen jälkeen päälle, eli heräsin liivit päällä. Kannattaa kuitenkin hankkia toiset varoiksi. Kun itse olin leikkauksessa, kävi leikkauksen jälkeisenä päivänä meitä kolmea leikattua tyttöstä tapaamassa tällainen "liivikonsultti", ja häneltä sai tilata liivejä, jotka tulivat sitten parissa päivässä kotiin. Jos hänellä sattui olemaan oikea koko mukana, sai liivit siitä heti mukaan.
Minusta nuo liivit ovat aivan loistavat, istuvat päälle kuin nakutettu ja ovat todella mukavat eivätkä paina tai hierrä mistään. Kannattaa kysyä sairaalasta onko mahdollista saada tämä liiviesittelijä taas käymään, tai käy itse netistä katsomassa www.evelace.fi -> sieltä Extreme Sport -urheiluliivit.
Moikka,
tukiliiveistä sen verran että tosiaan siellä salissa jo oli laitettu liivit ylle, mutta en ole kyllä niitä sen jälkeen pitänyt, kun kotiutumisen jälkeisenä aamuna kävin suihkussa ja vaihdoin omat ennalta hankitut. Ei jotenkin ollenkaan noi saadut istu mulle, mun tulee niistä hartia ihan erityisen kipeäksi ja koko ajan tuntuu, että se alakumppari painaa haavoja ja liivit nousee korviin. Ja sitä paitsi ne on ihan tussissa, joten eivät enää kovin esteettisetkään...
Ostin itselleni etukäteen muutamat Triuphim Triactionit ja niistä olen tykännyt kovasti. Tärkeintähän niissä liiveissä on se, että ovat riittävän jämäkät eli ns. 3-4 tason tuki ja että niissä on kunnon kuppi eivätkä ole toppimalliset. Eihän nää mitkään kaunistukset ole, mutta tähän tarkoitukseen käy mainiosti.
Kokeilin jo uteliaisuuttani muutamia vanhoja liivejäni ja kyllä nää rinnat on vielä liian korkealla esim. sellaisiin puolikuppisiin pitsiliiveihin. Voi voi kun joutuu menemän pitsien ostoon. :)
Keloidilaastarista kun puhuttiin, niin siinä laastaripakkauksessa on ohje, että pitäisi joka päivä laastarit ottaa irti ja putsata haava...onkohan tosiaan tarpeellista noin usein? Eilen kävin suihkussa näiden kanssa ja ajattelin vasta huomenna repiä nämä pois ja laittaa uudet. Ovat olleet siis noin kolme vuorokautta. Mitään rasvaamisohjeita tuolta Jkylästähän ei haavoille saanut, mutta täältä olen lukenut, että moni rasvaa haavoja.
Koskas muuten Jearl sulla on kontrolli?
Tuollaiset edestä avattavat / suljettavat liivit taitavat alussa olla parhaat. Tärkeäähän niissä liiveissä on lisäksi se, että ne tukee rintoja ja tuntuu kantajaltaan hyvältä.
Siitä laastarista vielä sen verran, että sitä voi käyttää periaatteessa niin kauan kun se ottaa ihoon kiinni. Hyvä on kuitenki päivittäin poistaa se hetkeksi ja antaa iholle ilmakylpyjä.
Vitsit, että olis kiva nähdä minkälaiset tisut teillä tytöt tällä hetkellä on!! Varmaan ihanat!
Kiitos Anne vinkistä, otankin sitten laastarit tänään pois ja annan olla hetken aikaa.
Noissa Triumphin liiveissähän hakaset on takana, mutta selvisin kyllä ihan hyvin. Ekan viikon tarvitsin jeesiä kiinnilaittoon ja sen jälkeen onkin kädet venyneet hyvin jo itsekin selän taakse.
Eipä näitä ole oikein muut kuin mieheni nähnyt (no, lapset tietysti, mutta ovat niin pieniä, etteivät vielä rekisteröi moista) ja hänen mukaansa on oikein hyvät jo nyt. Itse tosiaan vielä toivon sitä "valahtamista". Eräs tuttuni, jonka omat rinnat on pienennetty sanoi, että on kuulemma sitä parempi, mitä kauemmin laskeutuminen kestää. Onhan nämä kuitenkin jäämässä loppuiäksi. :) Itse en paljon kyllä näitä maallikkomielipiteitä kuuntele enkä niihin luota.
Ja eri implanttien kysyjälle en osaa vastata kyllä mitään eri merkeistä. Itse suosittelisin näissä yksityiskohdissa luottamaan lääkärin arvioon.
Rintasi ovat varmaan kauniit ja pääasiahan on, että itse viihtyy niissä ja pitää niistä. No tottakai on kiva, että oma mieskin tykkää niistä.
Mikä sulla olikaan lähtökohta rinnan koon suhteen ja kuinka suuri implantti laitettiin? Olet varmaan jo jossain vaiheessa kirjoittanutkin siitä, mutta jotenkin nämä viestit alkaa mennä sekaisin..
Kaikki siitä lähtien kun implantit laitetaan siihen asti, että ne "tuleat valmiiksi", ts. laskeutuvat jne on niin yksilöllistä. Ihan sama mikä pätee kipuihin, arpiin ja mahdolliseen kapseloitumiseen.
On varmaan helpompaa kun lapset ovat niin pieniä, ettei ne vielä oikein ymmärrä ja osaa katsoa muutosta. Omat lapseni ovat jo kouluikäisiä ja vielä tyttöjä, joten asiasta pitää oikein keskustella jossain vaiheessa. Ehkä vasta sitten kun toimenpide on tehty ja rinnoissa turvotus laskenut jne. Kun tisut alkavat olla itselle jo vanha tuttavuus, niistä on ehkä helpompi puhua esim. lapsille.
Tässä päästiinkin hyvin tähän henkiseen puoleen. Jotenkin mä en osaa ajatella, että itselläni olisi silikonirinnat. On tehty vaan jokin toimenpide ja silikonirinnat on edelleen jotkut sellaiset harvinaiset ja valtavat Pamela Anderssonit. Kuulostaa ehkä pudolta. Tosiasia kuitenkin on, että tällä koolla (290) mulla on ihan normirinnat eikä miehillä työpaikkaruokalassa tule tippumaan lihapulla haarukasta. Hyvä niin. Tosiasia, etät meitä ns. tavistissejä silikoneillä on kuitenkin kymmeniätuhansia Suomessakin. Ei sitä oikein tajua.
Mua etukäteen vähän pelotti, että onkohan sopeutumisvaikeuksia kun yhtäkkiä kroppa on muuttunutkin nukutuksessa niin oleellisesti. Ja vaikka tätä asiaa olen jo kaksi vuotta harkinnut, niin kyllä siellä sairaalassa leikkauspäivänä tuli sellainen olo, että mitä ihmettä mä olen tekemässä, anna leikellä tervettä ihmistä. Ja ehkä aavistuksen ainakin mulla oli sellainen ihmeellinen fiilis leikkauksen jälkeisinä päivinä. Alakulo on ehkä liian voimakas sana kuvaamaan sitä.
Nyt olo on tosi hyvä ja mieli on aurinkoinen ja kun katsoin muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa kamerasta kuvia, jotka otettiin edellisenä iltana ennen leikkausta niin oli jotenkin itsellenikin yllätys, että oliko ne rinnat tosiaan NIIN surulliset. Rintani ennen lapsia olivat siis c-kuppia ja jo ensimmäisen lapsen imetyksen jälkeen rinta tyhjeni TÄYSIN.
Minulla on myös tytär ja kieltämättä tuntuu vähän kolkolta ajatus, että antaisin tyttärelleni mallin vartalon korjaamisesta enkä ole itse hyväksynyt muutosta omassa vartalossani. Olenkin ajatellut, että ellei ihan väistämätöntä tarvetta tule, niin en kerro lapsille asiasta mitään. Tilanteesi Anne on luonnollisesti eri, koska lapsesi ovat jo isompia.
Uskomatonta lukea tuota sun tekstiä, aivan kuin selvittelisit kirjoituksessasi mun ajatuksia. Kyllähän noita ajatuksia tervejärkinen ihminen pyörittää mielessään, vielä kun sijoitus on rahallisesti ajateltuna aika merkittävä (toisaalta kaikki on suhteellista).
Olen itsekin miettinyt sitä, minkälaiset fiilikset oikeasti on heti toimenpiteen jälkeen. Olen ihmisenä kyllä hyvin positiivinen ja valoisa,niinkuin varmaan sinäkin olet, mutta silti koko operaatio ja muutos saattaa tuntua jossain.
Surullinen on muuten oikea adjektiivi kuvaamaan omiakin rintojan juuri nyt. Ehkä se vielä korostuu sitten, kun uudet tissit ovat paikoillaan, niihin alkaa silmä tottua ja sitten katsoo vanhoja kuvia.
Olen itsekin miettinyt sitä, miten ja mitä tytöilleni tästä operaatiosta kerron. Minäkään en halua lapsilleni välittää vääränlaista mallia siitä, miten naisen tulee suhtautua omaan vartaloonsa ja ulkonäköön. Haluan luoda heille tervettä kuvaa omasta itsestään ja vahvaa itseluottamusta. Olen jotenkin ajatellut myydä asian heille siten, että sitten kun tyttö / nuori nainen on oikeasti aikuinen ja lapset on saatu jne, ei siinä ole mitään pahaa, jos haluaa joiltakin osin palauttaa itselleen sitä, mitä sulla on joskus ollut. Sitähän tämä meidän osalta on, eikö vain? Ei me olla hakemassa jotain EE kuppia ja silikonilla täytettyjä töröhuulia.
Sori muuten kun kyselin ihan uunona sun implantin koosta jne, kertomuksesihan löytyi ihan näpsäkästi tästä ketjusta vähän aikaisemmasta vaiheesta.
...tulee eriteltyä ajatuksia paremmin kuin mitä on tähän mennessä tehnytkään. Kiva kuulla, että olet samoilla aaltopituuksilla.
Tyylisi kertoa lapsillesi kuulostaa ainakin minusta hyvin luonnolliselta ja tervejärkiseltä. Ei mikään helppo rasti varmasti.
Saanko kysyä minkä vuoksi olet nyt vasta menossa tähän operaatioon? Onko asian kypsyttely vaan vienyt aikaa? Oletko kärsinyt rinnoistasi jo vuosia? Minähän toimin tässä melko pian eli aika "vähillä kesillä" noita koirankorvia joutui ulkoiluttamaan. :) Itselläni elämäntilanne mahdollisti tämän juuri nyt.
Keskustelin muuten pitkään etukäteen myös oman gynekologini kanssa tästä asiasta ja lääkärivalinnasta. Oli todella hyvä keskustelu ja ainakin minua auttoi suuresti jäsentelemään ajatuksiani. Yksi ehkä merkittävimpiä oivalluksi siitä keskustelusta oli se, että kun hän halusi nähdä rintani kerottuani asiasta, niin totesi heti, että näinhän tässä on käynyt, että rintasi ovat poissa. Oli jotenkin hirveän hyvä kuulla se mitä itse näen peilistä joka päivä myös ammattilaisen suusta ja vielä puolueettoman sellaisen.
Ja eipä mitään vaikket kaikkia yksityiskohtia muistanutkaan, en mäkään muista. :)
Sorry jos tulee, sain äsken virheilmoituksen viestini lähdettyä. Tässä vielä uusiksi:
Ehkä näin kun kirjoittelee, niin tulee eriteltyä ajatuksia paremmin kuin mitä on tähän mennessä tehnytkään. Kiva kuulla, että olet samoilla aaltopituuksilla.
Tyylisi kertoa lapsillesi kuulostaa ainakin minusta hyvin luonnolliselta ja tervejärkiseltä. Ei mikään helppo rasti varmasti.
Saanko kysyä minkä vuoksi olet nyt vasta menossa tähän operaatioon? Onko asian kypsyttely vaan vienyt aikaa? Oletko kärsinyt rinnoistasi jo vuosia? Minähän toimin tässä melko pian eli aika "vähillä kesillä" noita koirankorvia joutui ulkoiluttamaan. :) Itselläni elämäntilanne mahdollisti tämän juuri nyt.
Keskustelin muuten pitkään etukäteen myös oman gynekologini kanssa tästä asiasta ja lääkärivalinnasta. Oli todella hyvä keskustelu ja ainakin minua auttoi suuresti jäsentelemään ajatuksiani. Yksi ehkä merkittävimpiä oivalluksi siitä keskustelusta oli se, että kun hän halusi nähdä rintani kerottuani asiasta, niin totesi heti, että näinhän tässä on käynyt, että rintasi ovat poissa. Oli jotenkin hirveän hyvä kuulla se mitä itse näen peilistä joka päivä myös ammattilaisen suusta ja vielä puolueettoman sellaisen.
Ja eipä mitään vaikket kaikkia yksityiskohtia muistanutkaan, en mäkään muista. :)
Minulla on itse asiassa noiden Evelacen liivien lisäksi myös nämä Triumphin triaction Workout N-liivit. Tuki on yhtä hyvä molemmissa, mutta nuo Evelacen liivit ovat paljon mukavammat pitää öisin, kun eivät kiristä tai hankaa mistään. Myös itse olen kokeillut päälleni vanhoja liivejäni ja kyllä ovat tissit edelleen niin "tötteröllä", että tuo liivin alaosa jää jopa vähän tyhjäksi. Muuten olen todella tyytyväinen, odottelen vain että rinnat vielä laskevat. Kauniin muotoiset ovat muuten jo nyt, eikä tuo implantti erotu ainakaan omasta mielestäni millään tavalla.
Tuo "ei lihapulla putoa haarukasta" oli hauskasti ja osuvasti sanottu :) Ei minullakaan tuota muutosta vaatteiden päältä juuri huomaa, koska olen aina pitänyt liivejä joissa on irrotettava täyte, välillä ollut paritkin täytteet liiveissä :/ Ainoa työkaverini joka asiasta tietää kommentoi, ettei eroa huomaa ellei oikein käy tuijottamaan. Itse kuitenkin tunnen ja huomaan eron, ja se on minulle kaikkein tärkeintä. Kotona yksin ollessani unohdun usein suihkun jälkeen peilin eteen ihmettelemään uutta olemustani. Tunnen nyt olevani niin paljon sopusuhtaisempi kuin aikaisemmin, ensimmäistä kertaa ylä- ja alakroppani ovat sopusoinnussa (minulla on aina ollut takapuolta ja reisiä, mutta yläruumiista olen todella pieni ja jopa "luiseva"). Ja vaikka ikää on vasta 26, on leikkaus ollut minulla enemmän tai vähemmän mielessä jo varmaan kymmenen vuoden ajan.
Minulla on kontrolli Jyväskylässä 16.4.. Jos tuo oikean nännin totaalinen tunnottomuus ei vielä siihenkään mennessä ole helpottanut, aion kyllä ottaa asian puheeksi.
Hih, kyllä jotain häikkää tässä viestien lähettämisessä on, oma viestini meni tuonne aika ylös, vaikka vasta äsken kirjoitin sen.. Siis otsikolla Annelle ja myös Jyväskylässä maaliskuussa leikatulle..
Miksi olen menossa operaatioon vasta nyt? Mulla oli tarkoitus ja aikakin varattu tähän operaatioon tasan kymmenen vuotta sitten. Olin kolmissakymmenissä. Nuorimmaiseni oli tuollon alle vuoden ikäinen ja "menin puihin", koska pelkäsin, että en pärjää leikattuna niin pienen lapsen kanssa että isosiskoriiviö oli 3 v.
Ajatus kyti mielessä koko ajan. Välillä se nosti päätään enemmän, välillä jäi unholaan. Aina oli syitä: elämäntilanne, työ, raha jne. Tekosyitä ehkä kaikki ja toisaalta ehkä yritin vakuutella itselleni, että ei se ole mulle tärkeä juttu ja että ehkä en sitä leikkausta tarvitse. Mä olen ihmisenä vain sellainen, että sitten kun yhtä-äkkiä päätän tehdä jotain, TEEN SEN SAMANTIEN! Nyt se vaan iski päälle: tehtävä on, nyt tai ei koskaan.
Peili on ankara ystävä, se kertoo karun totuuden ja kaiken rehellisyyden nimissä niin tervejärkinen ja jalat maassa tyyppi kun olenkin, olen turhamainen ja haluan yksinkertaisesti näyttää hyvältä! Olen ikäisekseni (kuulemma) nuorekkaan näköinen ja jotkut ovat joskus kauniiksikin väittäneet. Kroppa ok, paitsi ne tisut..
Jearl kirjoitti viimeisessä viestissään, että pysähtyy välillä katselemaan uutta ulkonäköään peilistä. Uskon, että itse tulen tekemään samoin. Nyt pysähtelen peilin eteen ja pohdin minkälaiset tisut näistä nahoista enää saa...en enää malttaisi odottaa.
Teit itse varmasti oikean ratkaisun kun päädyit operoitavaksi nyt, etkä kymmenen vuoden kuluttua!!
Huomasin tuolla aiemmin, että moni oli kirjoitellut laastareista...kävin tänään apteekissa kyselemässä, mikä on tällä hetkellä paras hoiromuoto haavalle, jotta arpi tulisi mahdollisimman huomaamattomaksi. Nyt on myntiin tullut uusi silikonivoide, jota laitetaan tikkien poiston jälkeen iholle ohuenohut kerros. Tämä kuivuu haavan päälle, tekee siihen hengittävä/suojaavan kalvon, suojaa haavaa ja auttaa paranemisprosessissa. On kuulemma todella hyvä. Sitäpä sitten osti jo kaappiin odottamaan tikkien poistoa/poistumista... :)
Tässä vielä voiteen nimi: KELO-COTE
Vaikuttaisi olevan jotenkin näppärämpi kuin laastarin kanssa pelaaminen...
Tuo Kelo-Cote voide on nyt käytössäni. Näyttäisi tehoavan aika hyvin. Mutta taitaa tulla paljon kalliimmaksi kuin silikonilaastarit. Tuollainen 6 g putkilo (19 €) ei kauaa kestä, koska sitä pitää laittaa 1-2 kertaa vuorokaudessa, kun taas silikonilaastarin liuskaa pystyi käyttämään ainakin viikon kerrallaan. Näkyvillä arvilla tuo Kelo-cote on kätevä.
on ollut käytössä reilun viikon,suosittelen.eli;laatukirurgiassa 13.3 implantit(mentor 275)lihaksen päälle.toimenpide ok,paluumatka sujui omin nokkineni hyvin,toki otin kaikki kipulääkkeet.olen itse hoitoalalla,myös leikkaussalista kokemusta eli "sillä silmällä"katsottuna ok sekä kysymyksiini vastattiin selkeästi.ainoa joka oudoksutti oli osaston työrytmi.eli varsinaisia kiertoja pot.huoneisiin ei tehty,eli:soittokello.haavat alusta lähtien siistit,vas.rinta pisteli pidempään(alle 2vk).ei tuntopuutoksia enää.alussa jkv haavojen yläpuolella.tissit komeet,nyt jo onneks laskeutuneet,niin että se kauan kaivattu uurre löytyy.huomenna menen(tätä suositeltiin)kasvojen ja ylävartalon lymfaterapiaan,hieronta on mulle tuttu ja terapeutti onnekseni erikoistunut leikkausten jälkihoitoon.kävelylenkit aloitin heti,viikko sitten eka varovaiset jooga venytykset.kroppaa kuunnellen lisännyt-on niin hiton ähky olo löhöömisestä ja "lohtu"mässäämisestä.torstaina tulee 4vk ja sit saunaan!oon tosi tyytyväinen koko hommaan,sain takaisin ikäiseni naisen tissit,vaik täytyy myöntää et alussa ne oli tajuttomat pallonpuolikkaat. ;)
...niin tuosta Kelo-Coten hinnasta...ei tuo voiteen hinta mielestäni ole paha - ajatellen sitä rahasummaa, jonka koko leikkaushommaan laittoi :) - ja pieni hinta kuitenkin siitä, että saa arvet mahdollisimman näkymättömiksi ja kauniiksi.
Samaa mieltä kuin edellisen viestin kirjoittanut, että Virossa kaikki meni erinomaisesti - kaikki sujui kuin Suomessakin (itse myös hoitoalalla työskennellyt). Tuo osaston työrytmi tosiaan oli hieman erilainen kuin meillä...ja ehkä Suomessa enemmän kiinnitetään huomiota potilaan toivomuksiin, esim. ruokavalioihin, yms. Mitään valittamista ei itsellä kyllä ole koko reissusta...se meni jotenkin "kuin unessa" koko matka...takaisin tullessa vaan oli paljon täyteläisemmät rinnat :D.
ajattelin lähinnä hintavertailua Mepiformin kanssa. Kyllähän Mepiformkin on kallista (en nyt muista levyn hintaa), mutta yhdestä levystä saa monta liuskaa, joten voi olla että Mepiform olisi koko käyttöajaltaan halvempaa kuin Kelo-cote ja se pysyy paikallaan rintsikoiden allakin.
Olen käyttänyt molempia. Mielestäni Celo-C parempi esim. paljaana oleville ihoalueille, missä ei johdu hankaukselle alttiiksi esim. kasvot. Sehän kuluu hankauksessa.
Mepiform silikonilaastari taas parempaa vaatteiden alla, esim. rintaliivien hankauksessa.
Siis minun mielipide.
Hei,
Vielä piti tulla Annelle sanomaan, että hieno homma, että päädyit hommaan nyt. Eikä sitä kannatakaan harmitella ettei ole tehnyt aiemmin. Olen itse sitä mieltä, että asioilla on yleensä aina joku tarkoitus. :)
Sen verran vielä tuosta konsultaatiokäynnistä, että itse odotin vielä enemmän, etät niillä malli-implanteilla saisi todellisen kuvan tulevista rinnoista. Mutta ei se kyllä ainakaan minulla niin ollut. Kaikki näyttivät liivien sisällä kauhean suurilta. Itse otin mukaan vielä yhden sellaisen tiukan "jokapäivän" neuleen ja kesätopin, että sain oikein tiirailla, miltä näyttäisin. Ja pehmusteettomat liivit tietty.
Kiitoksia kovasti noista keloidilaastari ja -geelikommenteista. Mä kun otin ne laastarit pois sen parin päivän jälkeen, niin oikeanpuoleisesta haavasta oli tullut jotakin siihen laastariin ihan sellainen nuppineulan pään kokoiselle alueelle. Vaihdoin siis takaisin microporeeseen minäkin vielä. Mulla on kanssa ensi viikolla Askon tarkastus, niin siellä sitten selvinnee tuo laastarityypin vaihtokin.
Mahtaakohan tätä viestiä enää kukaan lukea, kun ollaan jo niin täällä "syvällä". Seuraava tästä ketjusta voisikin aloittaa uuden keskustelun.
Heippa,
Minä itse asiassa sain konsultaatiokäynnissä yllättävänkin hyvin selville sen, minkä kokoiset rintani tulevat leikkauksen jälkeen olemaan. Liiveihinhän niitä implantteja kokeillaan, että ei varmasti ihan täydellisesti niin voi lopputulosta ennustaa. Kuitenkin se koko mihin implantteja kokeilemalla päädyin, tuntuu nyt todella hyvältä ja sopivalta.
Tuntuuko sinusta että lopputulos oli "pienempi" kuin mitä konsultaatiokäynti antoi olettaa?
Itse käytän myös edelleen tuota Micropore-teippiä, olen pitänyt sitä 24/7 leikkauksen jälkeen, ja mielestäni se on kyllä auttanut haavojen paranemisessa todella hyvin, vaikka ensi alkuun pelkäsin että teipin liima ärsyttää ihoa kun niitä joutuu koko ajan pitämään. Se myös tukee haavoja/ arpia hyvin.
Ostin itse asiassa sekä tuota Kelo-cotea että Mepiform-silikonilaastaria, ja tänään kokeilin ensimmäisen kerran suihkun jälkeen tuota Kelo-cotea. Eli laitoin ohuen kerroksen molempiin arpiin, annoin kuivua ja sitten laitoin taas uudet teipit päälle. Aika näyttää miten toimii. Arvet kyllä ovat koko ajan muutenkin olleet todella siistit, oikea puoli vain on aika lailla kohollaan.
Ensi keskivikkoona tosiaan menen jälkikontrolliin.. Oikea nänni edelleen täysin tunnoton, joten tämän ainakin tulen ottamaan puheeksi.
Muuten rinnat ovat alkaneeet jo hyvin pehmentyä, ja näyttävät tosi hyviltä :) Olen ihan superonnellinen että uskalsin leikkaukseen lähteä :)
miten jälkitarkastus meni?entä mitä käytät nyt arpien hoitoon/suojaukseen?mulla käytössä pelkkä celo-cote.arvet;oik.puoli lähes huomaamaton vas jkv punottaa.mut hyvä näin,onhan arvet sopivasti piilossa poimussa.rinnat pehmeät,"omat",ei tuntopuutoksia mut vasen vielä arempi,jännä et kaikki tuntemukset(&haavan yläpuolella oleva muutaman cm suikaleen alku tunnottomuus)on nimenomaan vas puolella.kerrohan kuulumisia ja voi hyvin
Heippa! Olen menossa vasta huomenna jälkitarkastukseen Jyväskylään, mutta kirjoittelen sen jälkeen että miten meni. Suurin murhe tällä hetkellä on oikean rinnan tunnon puuttuminen, edelleen. Varsinkin nänni on edelleen täysin tunnoton. Vähän huolestuttaa jos joku tärkeä hermo on vaurioitunut eikä tunto palaa koskaan... Aion ottaa puheeksi huomenna.
Käytän nyt Kelo-Cotea ja edelleen noita haavateippejä, vaikka niistä kai voisi jo luopua.. Tuntuvat vain ainakin itsellä edistävän paranemista ja samalla tukevat hyvin arpea. Itse arvet ovat siistit, mutta kyllä ne vielä selkeästi huomaa.
Kirjoittelen huomenna tuonne etusivulle lisää kuulumisia konsultaation jälkeen :) Hyviä vointeja myös sinne päin!
Heippa! Olen menossa vasta huomenna jälkitarkastukseen Jyväskylään, mutta kirjoittelen sen jälkeen että miten meni. Suurin murhe tällä hetkellä on oikean rinnan tunnon puuttuminen, edelleen. Varsinkin nänni on edelleen täysin tunnoton. Vähän huolestuttaa jos joku tärkeä hermo on vaurioitunut eikä tunto palaa koskaan... Aion ottaa puheeksi huomenna.
Käytän nyt Kelo-Cotea ja edelleen noita haavateippejä, vaikka niistä kai voisi jo luopua.. Tuntuvat vain ainakin itsellä edistävän paranemista ja samalla tukevat hyvin arpea. Itse arvet ovat siistit, mutta kyllä ne vielä selkeästi huomaa.
Kirjoittelen huomenna tuonne etusivulle lisää kuulumisia konsultaation jälkeen :) Hyviä vointeja myös sinne päin!