monet hengissä olleet venäläiset sotaveteraanit möivät kaduilla sankari-mitaleitaan pohjahintaan. Onkohan tuolloin kenellekään näille veteraaneille tullut mieleen, että sotivatko he sittenkään sillä "oikealla" puolella?
1990-luvun alussa
NL:n hajottua
3221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niistä ajoista vaikkapa Pietarin kaduilta. Kuitenkin he olivat sotilaita jotka olivat oman ymmärryksensä mukaan tehneet parhaansa oman maansa puolesta ja ykskaks puolueaktivistit jakavat valtion omaisuuden keskenään ja nämä veteraanit joutuvat hengenpitimikseen myymään kaikkein arvokkaimman mitä heillä on kunniamerkit. Hiukan tavalla jos suomalaiset Marskin ritarit myisivät merkkinsä saadakseen hengenpitimiksi leipää. Mitäpä jos muotoilisit kysymyksen uudestaan ja hiukan eri tavalla. Pienenä ja hyvin kuvaavana esimerkkinä niiltä ajoilta Pietarissa voisin kertoa ettei nuoret pariskunnat koskaan henkilökohtaisesti ojentaneet mitään apua ahdingossa olleille vanhemmille ihmisille vaan sen tekivät heidän pienet lapsensa. Ehkäpä siinä oli jotain kunniantuntoa/ yhteisöllisyyttä mikä meiltä on hävinnyt jo aikoja sitten. Meillä on jäljellä ainoastaan äärettömän tyhmä ja typerä tarve omassa surkeudessakin löytää jotain sellaista mitä voi katsoa alaspäin.
tarkoitinkin.
En menisi takuuseen tuosta "kaikkein arvokkaimmasta" mutta siitä voimme olla yhtämieltä, että monet heistä kyllä tekivät parhaansa maansa ja kommunismin puolesta. Kysymys kuuluukin, että tekikö kommunismi ja valtio parhaansa heidän puolestaan? Onkohan näistä veteraaneista kukaan ajatellut sitä hintaa minkä he maksoivat noista mitaleista? Olisiko sittenkin se hinta kannattanut sijoittaa toisen aatteen puolesta?
Et ymmärrä sosialismin luonnetta. Nämä pienet lapset eivät olleet kokeneet sosialismin iloja vielää kylliksi. Vika ei siis ollut näissä nuorissa pariskunnissa vaan järjestelmässä.
Sama pätee Suomeen. 90-luvulla Helsinki oli hyvin kylmä paikka asua -mikäli kuuluit köyhään väestön ryhmään. En minä nyt tässä rohkenisi lähteä haukkumaan kaikki helsinkiläisiä siltikään noista ajoista.
Samoinhan se on vielä nytkin Suomessa. Esimerkiksi Marskista seuraava sukupolvi haukkuu Marskia täyttä häkää homoksi. Aikuiset ihmiset väittelevät toistensa kanssa nukketeatterista ja siitä oliko Marski homo vai ei. Ei tuokaan niin älykkäältä kuulosta. Ehkäpä siinäkin on jotakin kunniantuntoa/yhteisöllisyyttä, joka toivottavasti häviää myös täältä Suomesta.
Toivottavasti meillä ei koskaan mene niin huonosti, että joutuisimme sosialismin kaltaista aatetta katselemaan ylöspäin. Valitettavasti näitä uusvasemmistoja ja jopa uus-äärioikeistoja on jo olemassa, jotka haikailevat NL:n perään. Kaikkein järkyttävin tapaus lienee palstalla riehuva elf, joka siis pistää jopa Varsovan liiton Naton edelle!? Yhteinen piirre kaikille sosialismin puolestapuhujille on se, että heistä kukaan ei ole joutunut kokemaan sosialismia henkilökohtaisesti. Ehkä meidänkin pitäisi keskittyä vain kuuntelemaan niitä, jotka sen sosialismin ovat oikeasti nähneet ja mitä heillä on sanottavanaan. Esimerkiksi tällaisen sankarimitaleita myyvän veteraanin mielipiteet sosialismista voisivat olla hyvinkin todellisia.
Sodissa ei ole voittajia eikä oikeaa puolta.
On vain vääriä puolia ja häviäjiä.