En tiedä ovatko muut koskaan tätä ajatelleet, varmasti ovat, en pidä itseäni sellaisena ajatusten Tonavana että tämä olisi jotenkin erityisen nerokasta, mutta:
Mitä mieltä Jumalan toiminnassa on, kun hän kuitenkin tietää kaiken mitä on tapoahtunut ja ennenkaikkea kaiken mitä on tapahtuva?
Jumala on kaikkitietävä ja kaikkinäkevä, tulevaisuudenkin suhteen, joten mitä mieltä hänen on luoda mitään kun hän tietää jo ennalta miten asiassa käy?
On ikäänkuin Jumala olisi pistänyt pystyyn nukkekodin, jossa me olemme nukkeja joilla hän leikkii. Hän tietää jo leikin aloittaessaan miten se loppuu, joten eikö ole skitsofreeninen ajatus että joku meistä voisi erityisesti rikkoa Jumalan tahtoa vastaan?
Miten voin tehdä väärin sellaista kohtaan joka on minut luonut ja jo ennen syntymääni tietää miten tulen elämässäni käyttäytymään? Tätä en ole koskaan käsittänyt.
Kysymykseni on siis kaksiosainen;
1) mitä mieltä on aloittaa sellainen projekti, jonka lopputuloksen ja pienimmätkin yksityiskohdat ovat ennalta 100% tiedossa.
ja
2) Miten Jumalan tahtoa vastaan voi rikkoa, kun hän tietää jo etukäteen tuletko rikkomaan, millä tavalla tulet rikkomaan ja miksi.
Ja Jokerina pohjalla:
Miksi Jumala haluaa erotella omia luomuksiaan hyviksi ja pahoiksi? Miksi hän haluaa meitä taivaaseen? Onko hän yksinäinen? Jos on kaikkivoipainen, niin eikö hän voisi samantien luoda seuraa itselleen ilman tällaista typerää esikarsintaa, jota myös elämäksi kutsutaan?
Vai eikö Jumala olekaan kaikkivoipainen?
Hän antaa ihmiselle vapaan tahdon ja ihminen saa tehdä sillä joko oikein tai väärin. Mitä mieltä siinä on? Ei vapaa tahto ole vapaa tahto, jos se on annettu. Jos joku on vain annettu, niin sen voi yhtä helposti ottaa poiskin.
Ei itsenäisyykään ole itsenäisyyttä, jos sitä ei ole jollain tapaa lunastanut. Jos on itsenäinen vain jonkin armosta, niin silloin ei ole aidosti itsenäinen. Minusta tämä on ihmisen suhde Jumalaan.
Mitä mieltä Jumalan toiminnassa on, kun hän kuitenkin tietää kaiken mitä on tapoahtunut ja ennenkaikkea kaiken mitä on tapahtuva?
Jumala on kaikkitietävä ja kaikkinäkevä, tulevaisuudenkin suhteen, joten mitä mieltä hänen on luoda mitään kun hän tietää jo ennalta miten asiassa käy?
On ikäänkuin Jumala olisi pistänyt pystyyn nukkekodin, jossa me olemme nukkeja joilla hän leikkii. Hän tietää jo leikin aloittaessaan miten se loppuu, joten eikö ole skitsofreeninen ajatus että joku meistä voisi erityisesti rikkoa Jumalan tahtoa vastaan?
Miten voin tehdä väärin sellaista kohtaan joka on minut luonut ja jo ennen syntymääni tietää miten tulen elämässäni käyttäytymään? Tätä en ole koskaan käsittänyt.
Kysymykseni on siis kaksiosainen;
1) mitä mieltä on aloittaa sellainen projekti, jonka lopputuloksen ja pienimmätkin yksityiskohdat ovat ennalta 100% tiedossa.
ja
2) Miten Jumalan tahtoa vastaan voi rikkoa, kun hän tietää jo etukäteen tuletko rikkomaan, millä tavalla tulet rikkomaan ja miksi.
Ja Jokerina pohjalla:
Miksi Jumala haluaa erotella omia luomuksiaan hyviksi ja pahoiksi? Miksi hän haluaa meitä taivaaseen? Onko hän yksinäinen? Jos on kaikkivoipainen, niin eikö hän voisi samantien luoda seuraa itselleen ilman tällaista typerää esikarsintaa, jota myös elämäksi kutsutaan?
Vai eikö Jumala olekaan kaikkivoipainen?
Hän antaa ihmiselle vapaan tahdon ja ihminen saa tehdä sillä joko oikein tai väärin. Mitä mieltä siinä on? Ei vapaa tahto ole vapaa tahto, jos se on annettu. Jos joku on vain annettu, niin sen voi yhtä helposti ottaa poiskin.
Ei itsenäisyykään ole itsenäisyyttä, jos sitä ei ole jollain tapaa lunastanut. Jos on itsenäinen vain jonkin armosta, niin silloin ei ole aidosti itsenäinen. Minusta tämä on ihmisen suhde Jumalaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu, eiköhän tätäkin kysymystä ole jo antiikin ajan ihmiset pähkäilleet.
Ihminenhän ei tietenkään voi Jumalan syvintä olemusta mitenkään ymmärtää, koska ei se olisi enää Jumala. Sanotaan, että Jumalan ja meidän aikakäsityksiä ei voi verrata, sillä Jumalalle menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus on tämänhetkistä. Jumala ei siis ennusta tulevaisuutta, vaan tulevaisuus on hänelle tämänhetkistä.
Mutta totta, tämä ei toki poista sitä, että meistä se tuntuu siltä, että Jumala olisi ennaltamäärännyt elämämme, tai ei sitä ainakaan ole helppo ymmärtää.
Jos Jumala olisi "pakottanut" meidät taivaaseen, niin voisiko sitä ajatella rakkaammaksi teoksi, kuin tätä ? Onko se rakkautta, että Jumala olisi suoraan pakottanut meidät menemään taivaaseen, vaikka se onkin paras paikka (kirjoitusten mukaan), missä voimme olla. Rakkaus vaatii kuitenkin vapaan tahdon, muuten se ei vain ole rakkautta.
Muttajuu, en siis osaa kysymyksees "oikeata" vastuasta antaa.
Hepr. 11:1
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
pitänyt edes luoda?
"Onko se rakkautta, että Jumala olisi suoraan pakottanut meidät menemään taivaaseen, vaikka se onkin paras paikka (kirjoitusten mukaan), missä voimme olla." On jos ottaa huomioon että tämä monille kärsimysten täyteinen maanpäällinen välivaihe on a) turha Jumalahan ennalta tiesi tulevat tapahtumat
b) osa joutuu kuoleman jälkeen uusiin loputtomiin kärsimyksiin, helvettiin, pääsemättä mihinkään taivaaseen.
Ei kukaan, yksikään tiedä tulevista täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti, vaan jotakuinkin noin jotenkin suurinpiirteiin jotakin. Elikä alku kyllä tunnetaan ja tiedetään, ja jotta jokaisella alulla tuppaa myöskin olemaan omanlaisensa loppu. Kuten esim. tällä maapallolla ja ihmisillä sekä eläimillä ja kasveilla sekä muilla elollisilla ja elottomilla.
Eipä Luoja, taivaallinen Isä puutu ihmisten tekemisiin eikä asioiden kulkuun jokapäiväisesti, eikä Hän yksityiskohtaiseti päätä kenenkään meidän elämästä etukäteen. Joten ole huoleti ja elä, sillä ihminen luotiin eläväksi tätä elämää varten myöskin, mutta elä juuri siten, kuten Hän tahtoo!
Pieneksi vinkiksi ja lohduksi voin sanoa, ei kukaan voi tietää semmoisesta jota ei ole vielä tapahtunut. Mutta aina näitä kaiken maailman ennustajia kyllä on omine ennustuksineen, ja siten kaiketi myös heitä riittää hamaan maailmamme loppuun asti, sillä aina on ihmisiä jotka haluavat maksaa itselleen tärkeästä etukäteistiedosta. ;)