Martti Luther:
Pitkäperjantai
Saarna Kristuksen pyhän kärsimisen tutkimisesta
I.
1. Ensiksi. Eräät tutkistelevat Kristuksen kärsimistä niin, että vihastuvat
juutalaisiin ja sähisten sättivät Juudas-raukkaa, siihen rajoittuen: hehän
ovat tottuneet veisaamaan valituksia toisista ihmisistä ja tuomiten
kiroamaan vastustajiansa. Tuommoista ei voida sanoa Kristuksen kärsimisen,
vaan Juudaksen ja juutalaisten pahuuden tutkimiseksi.
2. Toiseksi. Eräät ovat huomauttaneet siitä monenlaisesta hyödystä ja
hedelmästä, joka lähtee Kristuksen kärsimisen tutkimisesta. Sitäpaitsi on
liikkeellä sana, jota sanotaan pyhän Albertuksen lausumaksi: On parempi
hät'hätää käydä ajatuksissa läpi Kristuksen kärsiminen, kuin paastota
kokonainen vuosi, lukea päivittäiset rukoukset yms. Häntä he seuraavat
silmät ummessa, joutuen kaikkeen muuhun, kuin Kristuksen kärsimisen oikeaan
hedelmään, koska siitä etsivät omaansa; sen tähden he mukautuvatkin
kuvasiin ja kirjasiin, kirjeisiin ja ristilöihin, menevätpä eräät niin
pitkälle, että luulevat näin varjeltuvansa veden-, raudan-, tulen- ja
kaiken muun vaaralta; näin Kristuksen kärsimisen pitäisi, vastoin tapaansa
ja luonnettansa, heissä vaikuttaman kärsimyksettömyyttä.
3. Kolmanneksi. Surkutellaan Kristusta, säälitään ja itketään häntä kuin
viatonta ihmistä ainakin, aivan kuin ne vaimot, jotka Jerusalemista
seurasivat Kristusta, ja joita Kristus nuhteli, käskien heitä itkemään
itseänsä ja lapsiansa. Tämän tapaisia ovat ne, jotka keskellä kärsimysaikaa
puhuvat ummet ja lammet Kristuksen jäähyväisistä Betaniassa ja tuovat
runsaasti tarjolle neitsyt Marian tuskia, pääsemättä puusta pitkään; siitä
johtuu, että kärsimisen tutkistelu venyy niin monituntiseksi — liekö,
Jumala nähköön, tarkoitettu enemmän nukkumista kuin valveillaoloa varten.
Tähän joukkioon kuuluvat nekin, jotka opettavat, että messulla on suuri
vaikutus; yksinkertaisuudessaan he katsovat sen riittävän, että kuulevat
messun. Siihen meitä johdetaan eräiden opettajien lauselmilla: messu on
(Jumalan) mieleinen opere operati, non opere operantis, itsestänsä, ilman
ansiotamme ja arvollisuuttammekin, aivan kuin tuo olisi riittävä. Messuahan
itse asiassa ei ole asetettu sen oman ansiollisuuden tähden, vaan meidän,
ansiottomien, tähden, varsinkin Kristuksen kärsimisen tutkimista varten.
Mutta jos tämä ei toteudu, joudutaan messusta tekemään ulkonainen,
vaikutukseton teko, oli se itsessänsä kuinka hyvä tahansa. Mitä hyötyä
nimittäin on siitä, että Jumala on Jumala, ellei hän ole sinun Jumalasi?
Mitä hyötyä on siitä, että syöminen ja juominen itsessään on terveellistä
ja hyvää, elleivät ne ole sinulle terveellisiä? Onpa pelättävissä, että
asioita ei parannella monilla messuilla, ellei niistä etsitä oikeaa
vaikutusta.
4. Neljänneksi. Kristuksen kärsimistä tutkistelevat oikein ne, jotka
tarkkaavat sitä niin, että sydämestään kauhistuvat ja että heidän
omatuntonsa aivan kuin vaipuu epätoivoon. Kauhistuksen täytyy tulla,
nähdessäsi Jumalan ankaran vihan ja horjumattoman ankaruuden syntiä ja
syntisiä kohtaan, hän kun ei tahtonut kirvoittaa synneistä edes ainokaista,
rakkahinta Poikaansa, ennen kuin tämä suoritti niistä sellaisen raskaan
hyvityksen, kuin hän mainitsee Jesajan kautta, Jesajan Kirjan 53. luvussa
(Jes. 53:5. jakeessa): »Minun kansani rikkomusten tähden kohtasi rangaistus
häntä". Mikä kohdanneekaan syntisiä, kun rakkainta lasta näin lyödään?
Sanomaton, sietämätön täytyy olla se ankaruus, jota kohden näin arvokas,
mittaamaton persoona käypi, sen tähden kärsii ja kuolee! Ja oikein syvälti
tutkistellessasi sitä, että Jumalan Poika, Isän iankaikkinen viisaus, itse
kärsii, sinä varmasti joudut kauhun valtaan — aina yhä syvemmin!
5. Viidenneksi. Syvälle piirtäös sydämeesi ja ällös vähääkään epäile sitä,
että juuri sinä noin rääkkäät Kristusta: syntisi varmasti sen tekivät —.
Samoin pyhä Pietari, Apostolien tekojen 2. luvussa (Ap. t. 2:37. jakeessa),
aivan kuin ukkosenjylinällä löi ja kauhisti juutalaisia, heille kaikille
yhteisesti sanoessaan: "Te ristiinnaulitsitte hänet!», ja niin sinä päivänä
kolmetuhatta kauhusta vapisten sanoi apostoleille: »Oi, rakkaat veljet,
mitä meidän on tekeminen?» Nähdessäsi siis Kristuksen naulojen lävistävän
hänen kätensä, usko että ne ovat sinun tekosi, nähdessäsi hänen
orjantappurakruununsa, usko, että se on sinun pahat ajatuksesi jne.
6. Kuudenneksi. Huomaa nyt: kun Kristusta raatelee yksi oas, pitäisi sinua
raateleman satatuhatta oasta, jopa niiden pitäisi samalla tavalla jopa
paljon pahemmin raateleman sinua iankaikkisesti; kun yksi naula, tuskia
tuottaen, lävistää Kristuksen käden tai jalan, pitäisi sinun iankaikkisesti
kärsimän samanlaisista, jopa paljon pahemmista nauloista, ja niin todella
käypikin niille, jotka kohdallansa antavat Kristuksen kärsimyksen hukkaan
mennä, sillä tämä ankara kuvastin, Kristus, ei ole valhetteleva eikä
leikkiä laskeva: minkä hän ennalta sanoo, on toteen käyvä vastustamattomasti!
7. Seitsemänneksi. Tämä sai pyhän Bernhardin siinä määrin kauhistumaan,
että sanoi: »Minä luulin olevani turvassa, tietämättä mitään siitä
iankaikkisesta tuomiosta, joka minusta oli langetettu taivaassa, kunnes
näin Jumalan ainoan Pojan minua armahtavan, astuvan esiin ja minun
puolestani antautuvan tuomioon. Voi, ei nyt minun enää sovi suruttomana
leikitellä, koska sillä on näin vakavat seuraukset!» Niinpä Kristus sanoo
vaimoille: "Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne!" (Luuk.
23:28). Ja mistä syystä? »Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä
sitten kuivalle tapahtuu?» On kuin hän sanoisi: "Minun piinastani oppikaa,
mitä olette ansainneet, ja miten teidän on käyvä". Tässä nimittäin toteutuu
tuo: Pentua lyödään ison koiran peloittamiseksi. Profeettakin on sanonut:
»Kaikki maan sukukunnat valittavat hänen tähtensä»; hän ei sano heidän
valittavan häntä, vaan itseänsä hänen tähtensä. Samoin pelästyivät,
niinkuin jo sanomme, Apostolien tekojen 2. luvussa mainitut siinä määrin,
että sanoivat apostoleille: "Veljet, mitä meidän on tekeminen?" Niin ikään
seurakunta veisaa: "Ah, kuinka, Herra taivaan, Säikähtyy sieluni, Kun
kärsimääsi vaivaan On syynä syntini".
8. Kahdeksanneksi. Tällä kohdalla täytyy erittäin hyvin harjoittautua,
sillä Kristuksen kärsimisen hyöty on oikeastaan ratkaisevasti siinä, että
ihminen tulee itsensä tuntemiseen, kauhistuu itseänsä ja musertuu. Ellei
ihminen pääse tähän, ei Kristuksen kärsimisestä vielä ole hänelle ollut
todellista hyötyä. Kristuksen kärsimisen oma omituinen vaikutus on
nimittäin se, että se tekee ihmisen samanlaiseksi kuin se itse on: samoin
kuin Kristusta sekä ruumiin että sielun puolesta surkeasti kidutetaan
meidän synneissämme, samoin meidänkin täytyy hänen tavallansa joutua
syntiemme kiduttamiksi omissatunnoissamme. Ei tässäkään kysytä
monisanaisuutta, vaan syvää ajattelemista ja syntien suurena pitämistä.
Ottakaamme vertaus! Pahantekijä on tuomittavana sen tähden, että murhasi
ruhtinaan tai kuninkaan lapsen. Sinä huolta vailla laulelet ja soittelet,
aivan kuin olisit varsin viaton. Mutta sitten yht'äkkiä käydäänkin
kimppuusi ja sinut sitovasti todistetaan yllyttäneen pahantekijän tekoonsa!
Katsohan, silloin maailma käy sinulle aivan ahtaaksi! Mutta paljon
tuskallisempaan tilaan joutunet tutkistellessasi Kristuksen kärsimistä,
pahantekijät, juutalaiset— Jumalahan on heidät tuominnut ja maastaan
karkoittanut — ovat näet joka tapauksessa olleet syntisi palvelijoita,
mutta sinä itse, kuten sanottu, olet synnilläsi surmannut ja
ristiinnaulinnut Jumalalta Pojan.
9. Yhdeksänneksi. Pelätköön se, joka tuntee itsensä niin kuivaksi ja
kovaksi, ettei Kristuksen kärsimisestä näin kauhistu ja opi tuntemaan
itseänsä! Muuksi, katsohan, asia ei muutu: sinun on tuleminen Kristuksen
kärsimyskuvan kaltaiseksi joko tässä elämässä tai sitten helvetissä;
ainakin kuolinvuoteellasi ja kiirastulessa olet joutuva kauhun valtaan ja
väristen ja vapisten tunteva kaiken sen, minkä Kristus ristillä kärsi.
Kaameaa on tätä kuolinvuoteella odottaa; sen tähden rukoellos Jumalaa
pehmittämään sydämesi ja antamaan sinun hyödyllisesti tutkistella
Kristuksen kärsimistä. Ei näet ole mahdollista, että me itsestämme voisimme
perusteellisesti tutkistella Kristuksen kärsimistä, ellei Jumala paina sitä
syvälle sydämeemme. Tätä tutkistelemista ei, eikä mitään muutakaan oppia
ole sinulle annettu siinä mielessä, että itsestäsi noin vain kävisit siihen
käsiksi, sen saadaksesi selväksi, vaan sinun on ennen kaikkea etsittävä ja
halattava Jumalan armoa, saadaksesi sen selväksi hänen armonsa kautta etkä
omasta itsestäsi. Juuri tästä, katsohan, johtuu se, että ne, joista alussa
oli puhe, eivät käsittele Kristuksen kärsimistä oikealla tavalla; he eivät
näet rukoile siihen Jumalalta apua, vaan oman kykynsä varassa miettivät
sitä varten omat menetelmänsä, suhtautuen siihen täysin inhimillisellä,
hyödyttömällä tavalla.
10. Kymmenenneksi. Me sanomme suoraan: Se, joka yhden päivän, yhden tiiman,
jopa neljännestiiman näin tutkistelee Jumalan kärsimistä, tekee paremmin
kuin paastotessaan kokonaisen vuoden, joka päivä lukiessaan rukouksensa,
jopa kuullessaan sata messua. Tämä tutkisteleminen nimittäin muuttaa
olemuksen puolesta ihmisen varsin läheisesti, jopa se synnyttää uudestaan
aivan kuin kaste. Tässä Kristuksen kärsiminen suorittaa oikean,
luonnollisen ja ihanan työnsä: surmaa vanhan Aadamin, karkoittaa kaiken
luoduista tulevan tyydytyksen, ilon ja luottamuksen, aivan kuin Kristuskin
oli kaikkien, Jumalankin, hylkäämä.
11. Yhdenneksitoista. Saattaa joskus käydä niinkin, että vaikka tätä
anomme, kuitenkaan emme sitä sillä hetkellä saa, koska vaikutus ei ole
meidän vallassamme. Älköön kuitenkaan masennuttako ja heitettäkö kaikkea
sikseen. Joskus se tulee anomattammekin — Jumalan oman tietämän ja tahtoman
mukaan; se on nimittäin luonnostaan vapaata ja sitomatonta. Silloin ihminen
murehtuu omassatunnossaan, ollen tyytymätön elämäänsä. Mahdollisesti hän ei
edes tiedä, että tämän hänessä vaikuttaa Kristuksen kärsiminen, jota hän
kenties ei muistanutkaan; toiset taas, jotka runsaasti muistelevat
Kristuksen kärsimistä, eivät siitä pääse itsensä tuntemiseen. Edellisissä
Kristuksen kärsimys on salainen ja todellinen, jälkimmäisissä näennäinen ja
pettävä. Jumala usein kääntää lehden: ne, jotka tutkistelevat kärsimystä,
eivät sitä tutkistele; ne, jotka eivät kuule messua, ne sen kuulevat, ja
ne, jotka kuulevat sitä, eivät sitä kuule.
II.
12. Kahdenneksitoista. Tähän asti olemme viipyneet kärsimysviikossa ja
viettäneet oikealla tavalla pitkänperjantain. Nyt saavumme pääsiäispäivään
ja Kristuksen ylösnousemiseen. — Kun ihminen siis on oppinut näkemään
syntinsä, ollen itsessänsä varsin kauhistunut, on varottava, etteivät
synnit sellaisinaan jää omaantuntoon — siinä tapauksessa syntyy varmasti
epätoivo —, vaan aivan samoin kuin ne vuotivat Kristuksesta ja tulivat
tunnetuiksi, samoin täytyy ne taas heittää takaisin hänen päällensä ja
omatunto kirvoittaa. Varo siis kaikin mokomin tekemästä niinkuin tekevät
nurjat ihmiset: tuottavat synneillä itselleen sydämissään taistelua ja
tuskaa ja pyrkivät, juosten sinne tänne, hyvillä teoilla tai hyvityksillä
tai anteillakin riistäytymään niistä vapaiksi, näin päästäkseen irti
synnistä. Mutta se on mahdotonta. Valitettavasti tuollainen väärä luottamus
hyvitykseen ja pyhiinvaelluksiin on laajalti päässyt vallitsevaksi.
13. Kolmanneksitoista. Syntisi heität itseltäsi Kristukselle silloin, kun
lujasti uskot hänen haavansa ja kärsimisensä synneiksesi, jotka hän kantaa
ja maksaa, niinkuin Jesajan Kirjansa 53. luvussa (Jes. 53:6.
jakeessa) sanoo: »Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän
syntivelkamme», pyhä Pietari: »Hän itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa
ristinpuuhun" (1. Piet. 2:24), ja pyhä Paavali; »Sen, joka ei synnistä
tiennyt, Jumala meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi» (2. Kor. 5:21). Tähän ja muihin samanlaisiin
lauseisiin sinä saat täydellä uskalluksella luottaa, jopa sitä enemmän,
kuta ankarammin omatuntosi sinua kiduttaa. Ellet nimittäin näin luota, vaan
katumuksellasi ja hyvitykselläsi rohkenet tyynnyttää itseäsi, et
milloinkaan ole pääsevä rauhaan ja sinun täytyy lopuksi vaipua epätoivoon.
Jos nimittäin käsittelemme syntejä omassatunnossamme ja jätämme ne ominamme
olemaan, tarkastellen niitä sydämessämme, ovat ne meille liian väkevät,
eläen iankaikkisesti, mutta nähdessämme, että ne ovat Kristuksen päällä ja
että hän voittaa ne ylösnousemisessansa, ja tämän urheasti uskoessamme, ne
ovat kuolleet ja menneet mitättömiksi. Kristuksen päälle nimittäin ne eivät
voineet jäädä: ne ovat hänen ylösnousemisessansa niellyt. Hänessä sinä et
nyt näe mitään haavoja, et mitään tuskia, toisin sanoen, et mitään, joka
todistaa synnistä. Niinpä pyhä Paavali (Room. 4:25) sanookin, että »Kristus
on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden", toisin sanoen, kärsimisessänsä hän
tekee syntimme tunnetuksi, niin surmaten ne, mutta ylösnousemisellansa hän
meidät vanhurskauttaa ja kirvoittaa kaikista synneistä, mikäli muutoin sen
uskomme.
14. Neljänneksitoista. Ellet voi uskoa, on sinun, niinkuin äsken sanottiin,
sitä Jumalalta anottava; tämä asia nimittäin on yksinomaan ja täydellisesti
Jumalan kädessä, ja se annetaan samalla tavalla, joskus ilmeisesti, joskus
salaisesti, niinkuin kärsimisen asiasta sanottiin.
15. Sinä voit kuitenkin saada itsellesi kehoitusta siihen ensiksikin siten,
ettet enää tarkastele Kristuksen kärsimystä, sillä se on jo tehnyt
tehtävänsä ja kauhistanut sinua, vaan tunkeudut eteenpäin, tarkastellen,
kuinka hänen ystävällinen sydämensä on sinua kohtaan täynnä rakkautta, joka
pakottaa häntä niin raskaasti kantamaan omaatuntoasi ja syntejäsi. Näin
sydämeesi tulee suloisuutta häntä kohtaan, ja uskon luottamus vahvistuu.
Astu sitten edellensä Kristuksen sydämen kautta Jumalan sydämeen ja huomaa:
Kristus ei olisi voinut osoittaa rakkauttansa sinua kohtaan, ellei Jumala
iankaikkisessa rakkaudessansa olisi niin tahtonut, hän, jolle Kristus sinua
kohtaan osoittamallansa rakkaudella on kuuliainen. Siitä löydät Jumalan
hyvän isänsydämen ja tulet, niinkuin Kristus sanoo, Kristuksen kautta
vedetyksi Isän tykö, ja silloin sinä ymmärrät tämän Kristuksen sanan: »Niin
on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa». Tämä on
sitten sitä oikeata Jumalan tuntemista: häntä ei käsitetä hänen voimassansa
tai viisaudessansa, jotka ovat kauhistavia, vaan hänen hyvyydessänsä ja
rakkaudessansa; silloin usko ja luottamus voivat pysyä lujina, ja ihminen
on näin todella Jumalassa uudestisyntynyt.
16. Viidenneksitoista. Kun sydämesi näin on Kristuksessa vahvistunut, ja
kun sinusta rakkauden voimasta, eikä kidutuksen pelosta, on tullut syntien
vihaaja, niin Kristuksen kärsimys olkoon tästä lähtien myös koko elämäsi
esikuvana. Tutkios sitä nyt aivan toisella tavalla! Tähän saakka me
nimittäin olemme tutkistelleet sitä sakramenttina, joka vaikuttaa meissä ja
jonka alaisina me olemme. Nyt me tutkistelemme sitä niin, että me itsekin
vaikutamme, seuraavasti: Jos jokin tuskan päivä tai sairaus sinua rasittaa,
niin ajattele, kuinka vähäistä se on Kristuksen orjantappurakruunun ja
naulojen rinnalla; jos sinun täytyy tehdä tai jättää tekemättä jotakin
vastenmielistä, niin ajattele, että Kristusta kuljetetaan tänne ja tuonne
sidottuna ja vankina; jos sinua kiusaa ylpeys, niin katso, kuinka Herraasi
häpäistään ja pahantekijöiden joukossa halveksitaan; jos sinua haureus ja
himo kiihoittavat, niin muista, kuinka Kristuksen koskematonta ruumista
suomittiin, kauttaaltansa lävisteltiin ja piestiin; jos sinua kiusaavat
kateus ja viha tai jos sinun tekee mieli kostaa, niin ajattele: Kristus
rukoili monin kyynelin ja huudoin sinun ja kaikkien muidenkin vihollistensa
puolesta, vaikka olisi ennemminkin voinut kostaa; jos sinua huolestuttaa
murhe tai mikä muu ruumiillinen tai hengellinen vastoinkäyminen, niin
vahvista sydämesi ja sano: Oi, miksi en minäkin kärsisi jotakin vähäistä
murhetta, kun minun Herrani tuskasta ja murheesta yrttitarhassa verta
hikoilee! Totisesti kelvoton ja kurja palvelija, joka lojuu vuoteella, kun
hänen herransa täytyy kamppailla kuolemanhädässä!
17. Katsohan, Kristuksesta voipi näin löytää vahvistusta ja lohtua kaikkien
paheiden ja syntien vastustamiseksi! Tämä on Kristuksen kärsimisen oikeata
tutkistelemista, ja nämä ovat hänen kärsimisensä hedelmät! Ken näin niissä
harjoittautuu, tekee paremmin, kuin jos kuulee kaikki kärsimyshistoriat tai
lukee kaikki messut. Tietenkin messut ovat hyvät, mutta ne eivät vähääkään
edistä tällaista tutkistelua ja harjoitusta. Ne vasta ovat oikeita
kristityitä, jotka näin soveltavat Kristuksen elämän nimen omaan elämäänsä,
niinkuin pyhä Paavali (Gal. 5:24) sanoo: »Ne, jotka ovat Kristuksen
Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen".
Kristuksen kärsimistä ei näet ole käsiteltävä sanoilla ja muodon vuoksi,
vaan elämässä ja totuudessa. Niinpä pyhä Paavali kehoittaakin meitä:
»Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta
itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne» (Hepr. 12:3), ja
pyhä Pietari: »Koska Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin
aseeksenne sama mieli» (1. Piet. 4:1). Mutta tällaisesta
tutkistelemistavasta on vieraannuttu; se on käynyt harvinaiseksi, vaikka
pyhän Paavalin ja Pietarin kirjeet ovat sitä täynnä. Me olemme muuttaneet
asian muodoksi ja piirrelleet Kristuksen kärsimisen paperille ja seinille!
Pitkäperjantai
Saarna Kristuksen pyhän kärsimisen tutkimisesta
I.
1. Ensiksi. Eräät tutkistelevat Kristuksen kärsimistä niin, että vihastuvat
juutalaisiin ja sähisten sättivät Juudas-raukkaa, siihen rajoittuen: hehän
ovat tottuneet veisaamaan valituksia toisista ihmisistä ja tuomiten
kiroamaan vastustajiansa. Tuommoista ei voida sanoa Kristuksen kärsimisen,
vaan Juudaksen ja juutalaisten pahuuden tutkimiseksi.
2. Toiseksi. Eräät ovat huomauttaneet siitä monenlaisesta hyödystä ja
hedelmästä, joka lähtee Kristuksen kärsimisen tutkimisesta. Sitäpaitsi on
liikkeellä sana, jota sanotaan pyhän Albertuksen lausumaksi: On parempi
hät'hätää käydä ajatuksissa läpi Kristuksen kärsiminen, kuin paastota
kokonainen vuosi, lukea päivittäiset rukoukset yms. Häntä he seuraavat
silmät ummessa, joutuen kaikkeen muuhun, kuin Kristuksen kärsimisen oikeaan
hedelmään, koska siitä etsivät omaansa; sen tähden he mukautuvatkin
kuvasiin ja kirjasiin, kirjeisiin ja ristilöihin, menevätpä eräät niin
pitkälle, että luulevat näin varjeltuvansa veden-, raudan-, tulen- ja
kaiken muun vaaralta; näin Kristuksen kärsimisen pitäisi, vastoin tapaansa
ja luonnettansa, heissä vaikuttaman kärsimyksettömyyttä.
3. Kolmanneksi. Surkutellaan Kristusta, säälitään ja itketään häntä kuin
viatonta ihmistä ainakin, aivan kuin ne vaimot, jotka Jerusalemista
seurasivat Kristusta, ja joita Kristus nuhteli, käskien heitä itkemään
itseänsä ja lapsiansa. Tämän tapaisia ovat ne, jotka keskellä kärsimysaikaa
puhuvat ummet ja lammet Kristuksen jäähyväisistä Betaniassa ja tuovat
runsaasti tarjolle neitsyt Marian tuskia, pääsemättä puusta pitkään; siitä
johtuu, että kärsimisen tutkistelu venyy niin monituntiseksi — liekö,
Jumala nähköön, tarkoitettu enemmän nukkumista kuin valveillaoloa varten.
Tähän joukkioon kuuluvat nekin, jotka opettavat, että messulla on suuri
vaikutus; yksinkertaisuudessaan he katsovat sen riittävän, että kuulevat
messun. Siihen meitä johdetaan eräiden opettajien lauselmilla: messu on
(Jumalan) mieleinen opere operati, non opere operantis, itsestänsä, ilman
ansiotamme ja arvollisuuttammekin, aivan kuin tuo olisi riittävä. Messuahan
itse asiassa ei ole asetettu sen oman ansiollisuuden tähden, vaan meidän,
ansiottomien, tähden, varsinkin Kristuksen kärsimisen tutkimista varten.
Mutta jos tämä ei toteudu, joudutaan messusta tekemään ulkonainen,
vaikutukseton teko, oli se itsessänsä kuinka hyvä tahansa. Mitä hyötyä
nimittäin on siitä, että Jumala on Jumala, ellei hän ole sinun Jumalasi?
Mitä hyötyä on siitä, että syöminen ja juominen itsessään on terveellistä
ja hyvää, elleivät ne ole sinulle terveellisiä? Onpa pelättävissä, että
asioita ei parannella monilla messuilla, ellei niistä etsitä oikeaa
vaikutusta.
4. Neljänneksi. Kristuksen kärsimistä tutkistelevat oikein ne, jotka
tarkkaavat sitä niin, että sydämestään kauhistuvat ja että heidän
omatuntonsa aivan kuin vaipuu epätoivoon. Kauhistuksen täytyy tulla,
nähdessäsi Jumalan ankaran vihan ja horjumattoman ankaruuden syntiä ja
syntisiä kohtaan, hän kun ei tahtonut kirvoittaa synneistä edes ainokaista,
rakkahinta Poikaansa, ennen kuin tämä suoritti niistä sellaisen raskaan
hyvityksen, kuin hän mainitsee Jesajan kautta, Jesajan Kirjan 53. luvussa
(Jes. 53:5. jakeessa): »Minun kansani rikkomusten tähden kohtasi rangaistus
häntä". Mikä kohdanneekaan syntisiä, kun rakkainta lasta näin lyödään?
Sanomaton, sietämätön täytyy olla se ankaruus, jota kohden näin arvokas,
mittaamaton persoona käypi, sen tähden kärsii ja kuolee! Ja oikein syvälti
tutkistellessasi sitä, että Jumalan Poika, Isän iankaikkinen viisaus, itse
kärsii, sinä varmasti joudut kauhun valtaan — aina yhä syvemmin!
5. Viidenneksi. Syvälle piirtäös sydämeesi ja ällös vähääkään epäile sitä,
että juuri sinä noin rääkkäät Kristusta: syntisi varmasti sen tekivät —.
Samoin pyhä Pietari, Apostolien tekojen 2. luvussa (Ap. t. 2:37. jakeessa),
aivan kuin ukkosenjylinällä löi ja kauhisti juutalaisia, heille kaikille
yhteisesti sanoessaan: "Te ristiinnaulitsitte hänet!», ja niin sinä päivänä
kolmetuhatta kauhusta vapisten sanoi apostoleille: »Oi, rakkaat veljet,
mitä meidän on tekeminen?» Nähdessäsi siis Kristuksen naulojen lävistävän
hänen kätensä, usko että ne ovat sinun tekosi, nähdessäsi hänen
orjantappurakruununsa, usko, että se on sinun pahat ajatuksesi jne.
6. Kuudenneksi. Huomaa nyt: kun Kristusta raatelee yksi oas, pitäisi sinua
raateleman satatuhatta oasta, jopa niiden pitäisi samalla tavalla jopa
paljon pahemmin raateleman sinua iankaikkisesti; kun yksi naula, tuskia
tuottaen, lävistää Kristuksen käden tai jalan, pitäisi sinun iankaikkisesti
kärsimän samanlaisista, jopa paljon pahemmista nauloista, ja niin todella
käypikin niille, jotka kohdallansa antavat Kristuksen kärsimyksen hukkaan
mennä, sillä tämä ankara kuvastin, Kristus, ei ole valhetteleva eikä
leikkiä laskeva: minkä hän ennalta sanoo, on toteen käyvä vastustamattomasti!
7. Seitsemänneksi. Tämä sai pyhän Bernhardin siinä määrin kauhistumaan,
että sanoi: »Minä luulin olevani turvassa, tietämättä mitään siitä
iankaikkisesta tuomiosta, joka minusta oli langetettu taivaassa, kunnes
näin Jumalan ainoan Pojan minua armahtavan, astuvan esiin ja minun
puolestani antautuvan tuomioon. Voi, ei nyt minun enää sovi suruttomana
leikitellä, koska sillä on näin vakavat seuraukset!» Niinpä Kristus sanoo
vaimoille: "Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne!" (Luuk.
23:28). Ja mistä syystä? »Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä
sitten kuivalle tapahtuu?» On kuin hän sanoisi: "Minun piinastani oppikaa,
mitä olette ansainneet, ja miten teidän on käyvä". Tässä nimittäin toteutuu
tuo: Pentua lyödään ison koiran peloittamiseksi. Profeettakin on sanonut:
»Kaikki maan sukukunnat valittavat hänen tähtensä»; hän ei sano heidän
valittavan häntä, vaan itseänsä hänen tähtensä. Samoin pelästyivät,
niinkuin jo sanomme, Apostolien tekojen 2. luvussa mainitut siinä määrin,
että sanoivat apostoleille: "Veljet, mitä meidän on tekeminen?" Niin ikään
seurakunta veisaa: "Ah, kuinka, Herra taivaan, Säikähtyy sieluni, Kun
kärsimääsi vaivaan On syynä syntini".
8. Kahdeksanneksi. Tällä kohdalla täytyy erittäin hyvin harjoittautua,
sillä Kristuksen kärsimisen hyöty on oikeastaan ratkaisevasti siinä, että
ihminen tulee itsensä tuntemiseen, kauhistuu itseänsä ja musertuu. Ellei
ihminen pääse tähän, ei Kristuksen kärsimisestä vielä ole hänelle ollut
todellista hyötyä. Kristuksen kärsimisen oma omituinen vaikutus on
nimittäin se, että se tekee ihmisen samanlaiseksi kuin se itse on: samoin
kuin Kristusta sekä ruumiin että sielun puolesta surkeasti kidutetaan
meidän synneissämme, samoin meidänkin täytyy hänen tavallansa joutua
syntiemme kiduttamiksi omissatunnoissamme. Ei tässäkään kysytä
monisanaisuutta, vaan syvää ajattelemista ja syntien suurena pitämistä.
Ottakaamme vertaus! Pahantekijä on tuomittavana sen tähden, että murhasi
ruhtinaan tai kuninkaan lapsen. Sinä huolta vailla laulelet ja soittelet,
aivan kuin olisit varsin viaton. Mutta sitten yht'äkkiä käydäänkin
kimppuusi ja sinut sitovasti todistetaan yllyttäneen pahantekijän tekoonsa!
Katsohan, silloin maailma käy sinulle aivan ahtaaksi! Mutta paljon
tuskallisempaan tilaan joutunet tutkistellessasi Kristuksen kärsimistä,
pahantekijät, juutalaiset— Jumalahan on heidät tuominnut ja maastaan
karkoittanut — ovat näet joka tapauksessa olleet syntisi palvelijoita,
mutta sinä itse, kuten sanottu, olet synnilläsi surmannut ja
ristiinnaulinnut Jumalalta Pojan.
9. Yhdeksänneksi. Pelätköön se, joka tuntee itsensä niin kuivaksi ja
kovaksi, ettei Kristuksen kärsimisestä näin kauhistu ja opi tuntemaan
itseänsä! Muuksi, katsohan, asia ei muutu: sinun on tuleminen Kristuksen
kärsimyskuvan kaltaiseksi joko tässä elämässä tai sitten helvetissä;
ainakin kuolinvuoteellasi ja kiirastulessa olet joutuva kauhun valtaan ja
väristen ja vapisten tunteva kaiken sen, minkä Kristus ristillä kärsi.
Kaameaa on tätä kuolinvuoteella odottaa; sen tähden rukoellos Jumalaa
pehmittämään sydämesi ja antamaan sinun hyödyllisesti tutkistella
Kristuksen kärsimistä. Ei näet ole mahdollista, että me itsestämme voisimme
perusteellisesti tutkistella Kristuksen kärsimistä, ellei Jumala paina sitä
syvälle sydämeemme. Tätä tutkistelemista ei, eikä mitään muutakaan oppia
ole sinulle annettu siinä mielessä, että itsestäsi noin vain kävisit siihen
käsiksi, sen saadaksesi selväksi, vaan sinun on ennen kaikkea etsittävä ja
halattava Jumalan armoa, saadaksesi sen selväksi hänen armonsa kautta etkä
omasta itsestäsi. Juuri tästä, katsohan, johtuu se, että ne, joista alussa
oli puhe, eivät käsittele Kristuksen kärsimistä oikealla tavalla; he eivät
näet rukoile siihen Jumalalta apua, vaan oman kykynsä varassa miettivät
sitä varten omat menetelmänsä, suhtautuen siihen täysin inhimillisellä,
hyödyttömällä tavalla.
10. Kymmenenneksi. Me sanomme suoraan: Se, joka yhden päivän, yhden tiiman,
jopa neljännestiiman näin tutkistelee Jumalan kärsimistä, tekee paremmin
kuin paastotessaan kokonaisen vuoden, joka päivä lukiessaan rukouksensa,
jopa kuullessaan sata messua. Tämä tutkisteleminen nimittäin muuttaa
olemuksen puolesta ihmisen varsin läheisesti, jopa se synnyttää uudestaan
aivan kuin kaste. Tässä Kristuksen kärsiminen suorittaa oikean,
luonnollisen ja ihanan työnsä: surmaa vanhan Aadamin, karkoittaa kaiken
luoduista tulevan tyydytyksen, ilon ja luottamuksen, aivan kuin Kristuskin
oli kaikkien, Jumalankin, hylkäämä.
11. Yhdenneksitoista. Saattaa joskus käydä niinkin, että vaikka tätä
anomme, kuitenkaan emme sitä sillä hetkellä saa, koska vaikutus ei ole
meidän vallassamme. Älköön kuitenkaan masennuttako ja heitettäkö kaikkea
sikseen. Joskus se tulee anomattammekin — Jumalan oman tietämän ja tahtoman
mukaan; se on nimittäin luonnostaan vapaata ja sitomatonta. Silloin ihminen
murehtuu omassatunnossaan, ollen tyytymätön elämäänsä. Mahdollisesti hän ei
edes tiedä, että tämän hänessä vaikuttaa Kristuksen kärsiminen, jota hän
kenties ei muistanutkaan; toiset taas, jotka runsaasti muistelevat
Kristuksen kärsimistä, eivät siitä pääse itsensä tuntemiseen. Edellisissä
Kristuksen kärsimys on salainen ja todellinen, jälkimmäisissä näennäinen ja
pettävä. Jumala usein kääntää lehden: ne, jotka tutkistelevat kärsimystä,
eivät sitä tutkistele; ne, jotka eivät kuule messua, ne sen kuulevat, ja
ne, jotka kuulevat sitä, eivät sitä kuule.
II.
12. Kahdenneksitoista. Tähän asti olemme viipyneet kärsimysviikossa ja
viettäneet oikealla tavalla pitkänperjantain. Nyt saavumme pääsiäispäivään
ja Kristuksen ylösnousemiseen. — Kun ihminen siis on oppinut näkemään
syntinsä, ollen itsessänsä varsin kauhistunut, on varottava, etteivät
synnit sellaisinaan jää omaantuntoon — siinä tapauksessa syntyy varmasti
epätoivo —, vaan aivan samoin kuin ne vuotivat Kristuksesta ja tulivat
tunnetuiksi, samoin täytyy ne taas heittää takaisin hänen päällensä ja
omatunto kirvoittaa. Varo siis kaikin mokomin tekemästä niinkuin tekevät
nurjat ihmiset: tuottavat synneillä itselleen sydämissään taistelua ja
tuskaa ja pyrkivät, juosten sinne tänne, hyvillä teoilla tai hyvityksillä
tai anteillakin riistäytymään niistä vapaiksi, näin päästäkseen irti
synnistä. Mutta se on mahdotonta. Valitettavasti tuollainen väärä luottamus
hyvitykseen ja pyhiinvaelluksiin on laajalti päässyt vallitsevaksi.
13. Kolmanneksitoista. Syntisi heität itseltäsi Kristukselle silloin, kun
lujasti uskot hänen haavansa ja kärsimisensä synneiksesi, jotka hän kantaa
ja maksaa, niinkuin Jesajan Kirjansa 53. luvussa (Jes. 53:6.
jakeessa) sanoo: »Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän
syntivelkamme», pyhä Pietari: »Hän itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa
ristinpuuhun" (1. Piet. 2:24), ja pyhä Paavali; »Sen, joka ei synnistä
tiennyt, Jumala meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi» (2. Kor. 5:21). Tähän ja muihin samanlaisiin
lauseisiin sinä saat täydellä uskalluksella luottaa, jopa sitä enemmän,
kuta ankarammin omatuntosi sinua kiduttaa. Ellet nimittäin näin luota, vaan
katumuksellasi ja hyvitykselläsi rohkenet tyynnyttää itseäsi, et
milloinkaan ole pääsevä rauhaan ja sinun täytyy lopuksi vaipua epätoivoon.
Jos nimittäin käsittelemme syntejä omassatunnossamme ja jätämme ne ominamme
olemaan, tarkastellen niitä sydämessämme, ovat ne meille liian väkevät,
eläen iankaikkisesti, mutta nähdessämme, että ne ovat Kristuksen päällä ja
että hän voittaa ne ylösnousemisessansa, ja tämän urheasti uskoessamme, ne
ovat kuolleet ja menneet mitättömiksi. Kristuksen päälle nimittäin ne eivät
voineet jäädä: ne ovat hänen ylösnousemisessansa niellyt. Hänessä sinä et
nyt näe mitään haavoja, et mitään tuskia, toisin sanoen, et mitään, joka
todistaa synnistä. Niinpä pyhä Paavali (Room. 4:25) sanookin, että »Kristus
on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden", toisin sanoen, kärsimisessänsä hän
tekee syntimme tunnetuksi, niin surmaten ne, mutta ylösnousemisellansa hän
meidät vanhurskauttaa ja kirvoittaa kaikista synneistä, mikäli muutoin sen
uskomme.
14. Neljänneksitoista. Ellet voi uskoa, on sinun, niinkuin äsken sanottiin,
sitä Jumalalta anottava; tämä asia nimittäin on yksinomaan ja täydellisesti
Jumalan kädessä, ja se annetaan samalla tavalla, joskus ilmeisesti, joskus
salaisesti, niinkuin kärsimisen asiasta sanottiin.
15. Sinä voit kuitenkin saada itsellesi kehoitusta siihen ensiksikin siten,
ettet enää tarkastele Kristuksen kärsimystä, sillä se on jo tehnyt
tehtävänsä ja kauhistanut sinua, vaan tunkeudut eteenpäin, tarkastellen,
kuinka hänen ystävällinen sydämensä on sinua kohtaan täynnä rakkautta, joka
pakottaa häntä niin raskaasti kantamaan omaatuntoasi ja syntejäsi. Näin
sydämeesi tulee suloisuutta häntä kohtaan, ja uskon luottamus vahvistuu.
Astu sitten edellensä Kristuksen sydämen kautta Jumalan sydämeen ja huomaa:
Kristus ei olisi voinut osoittaa rakkauttansa sinua kohtaan, ellei Jumala
iankaikkisessa rakkaudessansa olisi niin tahtonut, hän, jolle Kristus sinua
kohtaan osoittamallansa rakkaudella on kuuliainen. Siitä löydät Jumalan
hyvän isänsydämen ja tulet, niinkuin Kristus sanoo, Kristuksen kautta
vedetyksi Isän tykö, ja silloin sinä ymmärrät tämän Kristuksen sanan: »Niin
on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa». Tämä on
sitten sitä oikeata Jumalan tuntemista: häntä ei käsitetä hänen voimassansa
tai viisaudessansa, jotka ovat kauhistavia, vaan hänen hyvyydessänsä ja
rakkaudessansa; silloin usko ja luottamus voivat pysyä lujina, ja ihminen
on näin todella Jumalassa uudestisyntynyt.
16. Viidenneksitoista. Kun sydämesi näin on Kristuksessa vahvistunut, ja
kun sinusta rakkauden voimasta, eikä kidutuksen pelosta, on tullut syntien
vihaaja, niin Kristuksen kärsimys olkoon tästä lähtien myös koko elämäsi
esikuvana. Tutkios sitä nyt aivan toisella tavalla! Tähän saakka me
nimittäin olemme tutkistelleet sitä sakramenttina, joka vaikuttaa meissä ja
jonka alaisina me olemme. Nyt me tutkistelemme sitä niin, että me itsekin
vaikutamme, seuraavasti: Jos jokin tuskan päivä tai sairaus sinua rasittaa,
niin ajattele, kuinka vähäistä se on Kristuksen orjantappurakruunun ja
naulojen rinnalla; jos sinun täytyy tehdä tai jättää tekemättä jotakin
vastenmielistä, niin ajattele, että Kristusta kuljetetaan tänne ja tuonne
sidottuna ja vankina; jos sinua kiusaa ylpeys, niin katso, kuinka Herraasi
häpäistään ja pahantekijöiden joukossa halveksitaan; jos sinua haureus ja
himo kiihoittavat, niin muista, kuinka Kristuksen koskematonta ruumista
suomittiin, kauttaaltansa lävisteltiin ja piestiin; jos sinua kiusaavat
kateus ja viha tai jos sinun tekee mieli kostaa, niin ajattele: Kristus
rukoili monin kyynelin ja huudoin sinun ja kaikkien muidenkin vihollistensa
puolesta, vaikka olisi ennemminkin voinut kostaa; jos sinua huolestuttaa
murhe tai mikä muu ruumiillinen tai hengellinen vastoinkäyminen, niin
vahvista sydämesi ja sano: Oi, miksi en minäkin kärsisi jotakin vähäistä
murhetta, kun minun Herrani tuskasta ja murheesta yrttitarhassa verta
hikoilee! Totisesti kelvoton ja kurja palvelija, joka lojuu vuoteella, kun
hänen herransa täytyy kamppailla kuolemanhädässä!
17. Katsohan, Kristuksesta voipi näin löytää vahvistusta ja lohtua kaikkien
paheiden ja syntien vastustamiseksi! Tämä on Kristuksen kärsimisen oikeata
tutkistelemista, ja nämä ovat hänen kärsimisensä hedelmät! Ken näin niissä
harjoittautuu, tekee paremmin, kuin jos kuulee kaikki kärsimyshistoriat tai
lukee kaikki messut. Tietenkin messut ovat hyvät, mutta ne eivät vähääkään
edistä tällaista tutkistelua ja harjoitusta. Ne vasta ovat oikeita
kristityitä, jotka näin soveltavat Kristuksen elämän nimen omaan elämäänsä,
niinkuin pyhä Paavali (Gal. 5:24) sanoo: »Ne, jotka ovat Kristuksen
Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen".
Kristuksen kärsimistä ei näet ole käsiteltävä sanoilla ja muodon vuoksi,
vaan elämässä ja totuudessa. Niinpä pyhä Paavali kehoittaakin meitä:
»Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta
itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne» (Hepr. 12:3), ja
pyhä Pietari: »Koska Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin
aseeksenne sama mieli» (1. Piet. 4:1). Mutta tällaisesta
tutkistelemistavasta on vieraannuttu; se on käynyt harvinaiseksi, vaikka
pyhän Paavalin ja Pietarin kirjeet ovat sitä täynnä. Me olemme muuttaneet
asian muodoksi ja piirrelleet Kristuksen kärsimisen paperille ja seinille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.