TIMOTEUS JA EPAFRODITOS
Filipp. 2:19-
--
2:19 Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on.
2:20 Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne;
2:21 sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.
2:22 Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä.
2:23 Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy.
2:24 Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva.
2:25 Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajan minun tarpeissani.
2:26 Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.
2:27 Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle.
2:28 Lähetän hänet sentähden kiiruimmiten, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi.
2:29 Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää semmoisia kunniassa;
2:30 sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä.
Filipp. 2:19-
--
2:19 Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on.
2:20 Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne;
2:21 sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.
2:22 Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä.
2:23 Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy.
2:24 Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva.
2:25 Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajan minun tarpeissani.
2:26 Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.
2:27 Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle.
2:28 Lähetän hänet sentähden kiiruimmiten, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi.
2:29 Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää semmoisia kunniassa;
2:30 sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paavali arvostaa paljon työtoveriaan Timoteusta. Hän toivoo voivansa pian lähettää hänet Filippiin saatuaan ensin tietää omasta kohtalostaan (23).
Muihin työtovereihinsa hän on pettynyt, koska he etsivät vain omaansa (22,21).
He julistavat Kristusta epäpuhtain vaikuttimin. Vaikuttimethan voivat olla monenlaiset. Joillakin vaikuttimena saattaa olla rahanhimo. Pietari kehoittaa Sanan palvelijoita:
”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta” (1.Piet. 5:2).
Paavali aikoo kuitenkin palauttaa takaisin Epafrodituksen, jonka Filippin seurakunta oli lähettänyt tuomaan lahjaa, joka oli kerätty helpottamaan Paavalia hänen vankeudessaan (25). Epafroditus oli sairastunut ja ollut kuolemankielissä, mutta Jumalan avulla tervehtynyt (27).
Paavalin tehdessä suunnitelmia hän käyttää usein sanontaa ”Herrassa” (29). Tässä käy ilmi, että hän rukoili Jeesuksen johdatusta elämäänsä. Hän oli valmis muuttamaan suunnitelmiaan, jos tarve niin vaati.
Meidänkin on hyvä rukoilla: ”Herra, tapahtukoon Sinun tahtosi”!
--
2.
Ne jotka Herraa etsivät,
löytävät lohdutuksen,
ja jotka häntä pelkäävät,
ne saavat varjeluksen.
Ja ahdingonkin aikana
on heillä rauhaa, iloa,
kun Herra heitä hoitaa.
3.
Kasvoihin Herran katsokaa,
ne loistaa suloisesti,
ja hyvyyttänsä maistakaa,
se vuotaa iäisesti.
On autuas se ihminen,
ken elää Herraan turvaten.
Ei mitään silloin puutu.
Virsi 340:2,3