Eli itse menen toukokuussa ja haluaisin hieman kuulla muiden kokemuksista.
eli koska pystyit ajamaan autolla ja jos lapsia niin miten selvisit ensimmäisten viikkojen aikana (esim. pukemaan auttaminen jne.)?
milloin kykenit nukkumaan muutakin kuin selälläsi?
Ja koska pystyiyt käyttämään jo normaaleja rintaliivejä (siis kaarituellisia).
Ja koska ylipäätään elämä normalisoituu??
Kiitos kaikille jotka jaksavat vastata! :)
eli koska pystyit ajamaan autolla ja jos lapsia niin miten selvisit ensimmäisten viikkojen aikana (esim. pukemaan auttaminen jne.)?
milloin kykenit nukkumaan muutakin kuin selälläsi?
Ja koska pystyiyt käyttämään jo normaaleja rintaliivejä (siis kaarituellisia).
Ja koska ylipäätään elämä normalisoituu??
Kiitos kaikille jotka jaksavat vastata! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kirjoitellut tonne seuraavalla sivulle tällä nimimerkillä kokemuksiani.
Eli eka viikko menee ette voi tehdä juuri mitään, etenkin jos paljon lähtee n 500 g per rinta.
Olo on turta, koska turvotus,kiristys yms tuntuu ja lääkettä joudut ottamaan useasti.
Mutta mulla 11 pv leikkauksesta ja panadolia aamuin illoin niin jaksaa. Toki kävely yksin kauas en ole uskaltanut kun tulee vain se väsymys.
Itselleni tehtiin pienennys viime syksyllä. Minulla on myös pienet lapset ( 1v ja 5 v ), joiden kanssa jouduin heti leikkauksen jälkeen olemaan itsekseni. Itse olin jo heti seuraavana päivänä kotiuduttuani hyvässä kunnossa, enkä juuri lääkkeitä tarvinut napsia.
Minulta poistettiin 700 g per rinta. Tietenkin täytyy varoa kaikenlaista nostelua ja kantamista ainakin se ensimmäinen kuukausi (mielikuvituksen käyttö sallittua ). Mut olen edelleen sitä mieltä, että mitä pikemmin tartut arkiaskareihin niin sitä nopeammin toivut.
Jos jäät makaileen sängyn pohjalle päivät pitkät, niin ahdistuuhan se mielikin!
Nukkua täytyy selällään myös se eka kuukausi mut sen jälkeen pikkuhiljaa kyljellään onnistui, ihan oman tuntemuksen mukaan. Kaarituelliset rintsikat otin käyttöön noin parin kuukauden päästä leikkauksesta, siihen asti pidin urheiluliivejä. Mut kaikki kivut ym ovat jääneet unholaan ja nautin pienemmistä rinnoista. Ja kaikista ihaninta on se, että ettei ole jumalattomia hartia- ja päänsärkyjä! Jes!
Kaikille munarikasta pääsiäistä ja aurinkoista kevättä!
Minulle tehtin piennenys vajaa kaksi kuukautta sitten. Molemmista otettiin 650g pois. Kyljellään nukuin heti kotiin tultuani ja kuukauden päästä mahallaan. Spinningiin menin seuraavalla viikolla ja pumppiin kaksi viikkoa leikkauksesta. Työhön palasi kolmen viikon kuluttua ja työssäni nostan 60kg liikunta kyvytöntä tyttöä.
Onko tuohon selällään nukkumiseen muuten joku syy esim. rintojen muotoutuminen tms? Vai onko vain, että ei pysty tikkien/haavojen takia nukkumaan esim. kyljellään.
Itselläni on leikkaus edessä tulevana tiistaina ja tietty mielenkiinnolla lukenut näitä eri kertomuksia toipumisesta. Tietysti omalla yleiskunnolla ja asenteella on suurin merkitys toipumiseen. Ja oli tosi mukava lukea, että jo viikon päästä on voinut aloitella liikunnan parissa kunnolla.
No laitan sitten viestiä tulevalla viikolla, kun ollaan kotosalla ja oma toipumisprosessi käynnissä. Tsemppiä kaikille toipuville ja leikkaukseen meneville.
Minulle tehtiin pienennysleikkaus 5vkoa sitten. Olen ollut todella hyvässä kunnossa. Kipuja ei ole ollut nimeksikään mutta en silti vieläkään kuvittele lähteväni mihinkään kovana treeniin. Tällä hetkellä rankin liikuntamuoto on reipas kävely. Vaikka haavat ovat pinnalta kiinni niin en halua riskeerata vielä mitään, aloittelen liikkumista rauhalliseen tahtiin, tavoitteena juoksu ehkä vasta kuukauden päästä. Näillä uusilla tisuilla olisi tietysti jo kiva päästä hölkkäämään mutta jaksan kyllä odottaa vielä hetken.
Minulle kirurgi sanoi syyksi selällään nukkumiselle sen, etteivät rinnat muotoudu väärin. Eli kylellään nukkuessa "lässäät" sen kylkirinnan. Nukuin kiltisti selälläni kuukauden, vaikka koville ottikin :)