Koko NATO-touhun takanahan on vain se, että USAlla on aivan mieletön halu päästä Venäjän rajalle touhuilemaan. Meillä kun sitä rajaa piisaa.
Jenkit ja Venäjän raja
Syy
4188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rajaa riittää kymmeniä tuhansia kilometrejä. Ei meidän raja ole sen tärkeämpi kuin muutkaan osat. Se on kaikkein rauhallisin ja arvokkain raja Venäjän kannalta, kuuluimmepa Natoon tai emme. Venäjä kokee olevansa hylätty reppana ja saarroksissa. Kuinka se tuhoaisi ainoan sivistyneen rajansa, siis turha kuvitella liian isoja meidän rajasta.
Naton ja Venäjän nykyistä rajaa on tuhansin verroin enemmän jo olemassa.
Ota laskutikku ja laske, kuinka paljon Venäjällä ja Natolla on yhteistä rajaa ja kuinka paljon jenkeillä itsellään on yhteistä rajaa Venäjän kanssa, sitä ihan olemassa olevaa.
Taitaa silloin tuo jenkitys taas vetää vesiperän.
Homo Sapiens eroaa lehmästä ja muista märehtijöistä ainakin siinä suhteessa, että ihmisen ei tarvitse pureskella ruokaansa kahteen kertaan. Pureskelemisen tarve voi kuitenkin olla kova tietyissä tilanteissa tai elämänvaiheissa. Hampaiden puhkeamisen yhteydessä voivat purulelujen lisäksi kohteeksi joutua niin sängyn kuin tuolin reunatkin. Pureskelemalla saadaan myös lisättyä syljen eritystä ja tasattua mielenkuohuja jännittävissä tai raskaissa tilanteissa. Näinhän toimivat esim. jääkiekkovalmentajat, jotka ovat purukumin suurkuluttajia. Oma lukunsa on sitten mm. funktionaalinen ksylitolipurukumin käyttö ruokailun jälkeen karieksen ja myös lasten korvatulehdusten ehkäisemiseksi.
Alkuperäiskansat kuten intiaanit ovat hallinneet hyvin luonnonkasvien monet käyttömahdollisuudet. Apasi-intiaanit tekivät piimästä ja savesta tahnaa, jota pystyi pureskelemaan. Maya-intiaanit haihduttivat sapotillapuun (Achras sapota) maitiaisnestettä, josta syntyi pureksittavaksi sopiva kumimainen lopputulos. Kun tähän massaan lisätään vielä sokeria ja mentolia, niin päädytään lähemmäksi nykyajan purukumia.
Amerikan uudisraivaajat oppivat intiaaneilta purukumin syönnin ja Thomas Adams patentoi 1871 Amerikassa ensimmäisen purukumintekokoneen. Adams kehitteli myös ensimmäiset makupurukumit kuten lakritsilla maustetun Black Jack -nimisen purkan, jota valmistettiin vuoteen 1970 asti sekä hedelmänmakuisen Tutti-Frutti-purkan. 1900-luvun alussa yritettin kehitellä sellaista purkkaa, josta saisi palloja. Se oli haasteellinen tehtävä ja vasta vuonna 1928 Walter Diemer keksi sattumalta oikeanlaisen seoksen.
Suomen ensimmäinen purukuminvalmistaja oli turkulainen Hellas, joka toi markkinoille 1951 yksittäispakatun Jenkki-palapurukumin. Koska purkka oli halpaa ja sitä oli mukava pureskella ja koska monet vanhemmat paheksuivat sen käyttöä, niin siitähän tuli suosittu. Pian tulikin markkinoille monenlaisia ja monenmakuisia tuotteita. Hyvä nuorisoon vetoava myyntikikka oli myös erilaiset keräilypurukumit kuten Buffalo Bill, Uudet aseet ja Tipi-Tii, joka oli huonoa purkkaa, mutta saihan sen mukana muoti-iskelmien sanoja.
Se miksi meidän itäraja Jenkkejä niin kiinnostaa selviää:
a) katsomalla maailmankarttaa
b) tajuamalla että Putin on ajanut Venäjältä
sinne kommunismin romahtamisen jälkeen solut-
tautuneet Amerikkalaiset pois
c) ja huomaamalla että Venäjä on valtava, kehit-
tyvä markkinatalous, jossa asuu kohta vauras
kansa