Muutama mielenkiintoinen

Muutama mielenkiintoinen ja paljon puhuva yksityiskohta ortodoksisen kirkon kastetta
koskevista näkemyksistä:

Kysymys:

”Miksi papilla ja diakonilla on valkoinen jumalanpalvelusasu toimittaessaan kasteen sakramenttia?”

Vastaus:

”Pyhän kasteen sakramentti on puhdistuksen sakramentti, jossa uudestisynnytään Jeesuksen
Kristuksen ja Pyhän Hengen voimasta.

Tämä puhdistuminen ja uudestisyntyminen tapahtuu papin lukemien rukousten kautta ja
upottamalla kastettava veteen, jonka Jumala on pyhittänyt.

Valkoinen väri symboloi puhdistumista, puhtautta ja eheyttä sekä uutta elämää Kristuksessa.
Tämän vuoksi pappi ja diakoni ovat pukeutuneet valkoisiin asuihin toimittaessaan tätä pyhää
sakramenttia.

Isä Raimo Sissonen”

Johtopäätös:

Puhdistuminen ja uudestisyntyminen tapahtuu siis ”papin lukemien rukousten kautta”,
ja itse syntymän hetki on se, kun ”kastettava upotetaan veteen” jonka Jumala on
pyhittänyt.


Kysymys:

”Miksi pappia kutsutaan isäksi?”

Vastaus:

””Papista käytettävä nimitys ”isä” ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin ”korkeammassa” asemassa
uskovien yhteisössä, vaan paremminkin nimitys on eräänlainen hellyydenosoitus. Kreikassa
kutsutaan kyläpappia ”papaksi” ja Venäjällä ”batjuskaksi”. Kumpikin sana ilmaisevat läheisyyttä
ja hellyyttä.

Papin hengellinen isyys on tarkoitettu olemaan osoituksena suhteen ja läheisyyden syvällisyydestä,
jota ihmiset Kirkon elämässä tuntevat johtajiansa kohtaan.

Tämä suhde perustuu papin osuuteen meidän toisessa syntymässämme, syntymisessämme
evankeliumin kautta, toisin sanoen, meidän kasteessamme.

Aivan kuten biologisella isällämme on tärkeä osuus syntymäämme ja jatkuu kasvatuksessamme,
niin papillakin, meille kasteen toimittajana, on tärkeä osuus toisessa syntymässämme, syntymi-
sessämme ”ylhäältä … vedestä ja hengestä” (Joh. 3:3 – 5).

Isä Raimo Sissonen””

Johtopäätös:

Kun ortodoksi syntyy häntä kastettaessa ”vedestä ja hengestä”, hän syntyy myös samalla
”ylhäältä”. Kuitenkin ortodoksin ”hengellisenä isänä” tuossa hänen ”toisessa syntymässään”
eli hänen ”ylhäältä syntymisessään” on hänet maan päällä kastanut pappi.


Kysymys:

”Puolisoni on ortodoksi ja hän haluaa myös lapsemme kastettavan ortodokseiksi. Voivatko ev.lut.
kirkkoon kuuluvat toimia kummina kastetilaisuudessa vai pitääkö kummin kuulua ortodoksiseen
kirkkoon?”

Vastaus:

”Kummiperinne on vanha ja yltää juurillaan varhaiskirkon käytäntöön.

Alkukirkossa kummin tehtävä oli ilmaista kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste sekä olla
kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana.

Alunperin kasteelle tulijalla oli vain yksi kummi.

Suomen ortodoksisessa kirkossa hyväksytään kummiksi toisuskoinen kristittykin, mutta vain
jos pääkummi on ortodoksi, poikalapsella mieskummi ja tytöllä naiskummi.

Kummi antaa uskonlupaukset kummilapsen puolesta ja sitoutuu kummilapsen hengelliseen
kasvattamiseen.

Näin ollen kummi ei ole vain kasteen muodollinen todistaja ja kasteessa mukana olija, vaan
kummin tehtävä on luonteeltaan kutsumustehtävä. Hänen tulee tuntea kristinuskon perus-
totuudet, tietää sakramenttien merkitys ja ymmärtää antamiensa lupausten tärkeys. Hän on
myös hyvänä esikuvana kummilapselleen kristillisessä elämässä.

Kastetoimituksen lopulla kierretään kolme kertaa kasteastian ympäri. Ne ovat kastetun
ensimmäiset askelensa kristittynä. Ympyrä on ikuisuuden vertauskuva. Kaste merkitsee
ikuista liittoa Jumalan kanssa.

Kastetoimituksen lopulla pappi leikkaa vielä ikivanhan tavan mukaan kastetun hiuksia
ristinmuotoisesti merkkinä elämän antamisesta kokonaan Jumalalle.”

Johtopäätös:

Kun alkukirkossa kummin tehtävänä oli ilmaista ”kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste”
sekä olla myös ”kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana”.

Kummin tehtävä ei enää ole sama, koska sylivauvojen järjestelmälliseen kastamiseen
siirryttäessä, ei noille kummin alkuperäisille tehtäville ole enää aihetta.

Sylivauvat kun eivät itse ”tule kasteelle”, eivätkä itse ilmaise ”tahtoaan ottaa vastaan
kaste”, josta syystä kummi ei myöskään voi toimia ”kastettavan uskon ja lupausten
todistajana ja takaajana”.
8489
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

TEHTÄVÄN MUUTTUMINEN ON SIELLÄ RAAMATUN OHJEISSA KERROTTU?

Missä päin Raamattua on käsketty "KUMMITELLA" valkoisissa kaavuissa, kun vauvoja "kastetaan"?

Pyhittikö Jumala VEDEN ja missä niin sanotaan?

(Siunaavatko 'papit' maan hautausta varten, vaikka Jumala KIROSI MAAN IHMISEN SYNTIINLANKEEMUKSEN VUOKSI? Onnistuuko siis PAPPI 'kumoamaan' siinä Jumalan teon?)

Peseekö pappi VEDELLÄ JA RUKOUKSELLA (kaavan mukaan?) SYNNIT, KUTEN TUOSSA SANOIT? Olen luullut Ilm.7:14. mukaisesti:
"Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat PESSEET VAATTEENSA ja VALKAISSEET NE KARITSAN VERESSÄ. Olinko siis väärässä? Miksi tuossa ei sanota PAPISTA MITÄÄN?

Tässä nyt muutama kysymys.

Äänestä
  • Olet rakas ystäväni pahasti erehtynyt, jos
    kuvittelet minun tarkoittaneen, että kummi-
    järjestelmä olisi ollut käytössä jo silloin
    kun Uuden testamenti aikaa elettiin.

    Kummijärjestelmä lienee syntynyt vasta toisella
    vuosisadalla. Justinus Merttyyri, joka kuoli
    vuonna 165, puhui näet henkilöistä, joiden tuli
    kasteen toimittajalle kertoa, mitä he kyseisestä
    kastettavasta tiesivät.

    200 - luvunalkupuolelta tunnetaan kummeista
    käytetyt nimitykset "sponsor" (takaaja) ja
    "susceptor" (huolehtija). 400 - luvulla näiden
    rinnalle tulivat "testis" (todistaja) ja
    "adducens" (johdattaja).

    Kummien tehtävät liittyivät alkuaan kastetta
    edeltävään katekumenaattiaikaan. Hänen tuli
    selvittää, miksi asianomainen pyysi kastetta
    ja oliko hänellä edellytykset ottaa kaste
    vastaan.

    Kun tutkinnan tulo oli ilmoitettu piispalle,
    seurakuntaan pyrkivä pääsi kasteoppilaaksi.

    Nyt seurasi aika, jolloin kummi johdatti
    hänet sisälle seurakunnan elämään ja uskoon,
    tarkkaili hänen edistymistään, ja todisti
    siitä tarvittaessa piispalle.

    Mieluummin kummiksi nimettiin henkilö, joka
    tunsi kasteelle pyrkivän. Ellei sellaista
    ollut, kyseeseen tuli joku muu seurakunnan
    jäsen. Kummeina toimi sekä miehiä että
    naisia.

    Aikuisia kastettaessa kummin osuus päättyi
    kastetoimitukseen, mutta lapsikasteissa
    tilanne oli toinen.

    Jo Hippolytuksen kirkkojärjestys (n. 215)
    mainitsee, että ellei lapsi osannut itse
    puhua, kummi vastasi hänen puolestaan
    kastajan kysymyksiin.

    Sittemmin, 500 luvulla, kun lapsikaste
    hyväksyttiin ja tuli käytäntöön melkein
    kaikissa seurakunnissa, kummeille tuli
    kastetoimituksessa muitakin tehtäviä.

    Varsinainen kummin tehtävä alkoi näet
    kasten jälkeen. Lapsen varttuessa kummien
    tuli huolehtia hänen johdattamisestaan
    uskoon ja kristilliseen elämään.

    Kirkko tavallaan siirsi heille osan
    opetusvelvollisuudestaan.



    Kummi (kreikaksi ανάδοχος, νουνός, νουνά, venäjäksi кум, кума, latinaksi sponsor)
    oli kristillisessä perinteessä kastettavan
    tai kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja,
    hengellinen vanhempi, jonka tuli kuulua samaan
    kirkkokuntaan kastettavan kanssa.

    Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta
    siitä on olemassa mainintoja apostolisissa
    säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien
    säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.

    Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi kummi,
    myöhemmin kummien lukumäärä on vakiintunut
    kahdeksi.

    Siitä poikkeava lukumäärä ei ole ortodoksisen
    perinteen mukaista.

    Kummi valitaan kastettavalle tai kirkkoon
    liitettävälle ortodoksille aina.

    Kummius ei ole juridinen suhde vaan kristillinen,
    hengellinen suhde.

    Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan
    hengellisessä elämässä ja tavoissa.

    Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes
    perusteiltaan ja perustotuuksiltaan ja
    pystyä siirtämään nämä tietonsa ja
    taitonsa myös kummilapselleen.

    Kummius ei ole ortodoksisessa kirkossa
    pelkästään kunniatehtävä ja kasteen
    todistajana oleminen, vaan se on paljon
    monisyisempi ja velvoittavampi.

    Kummin tehtävänä on olla mukana ja avustajana
    kasteessa myös kasteeseen oleellisesti liit-
    tyvien muiden mysteerioiden (sakramenttien)
    toimittamisessa.

    Kummi ja kummius ortodoksisessa kirkossa

    Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta
    siitä on olemassa mainintoja apostolisissa
    säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien sään-
    nöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.

    Kummien lukumäärä

    Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi
    kummi. Kummien lukumäärä alkoi muuttua
    noin 500-luvulla, ensin niin, että kastet-
    tavalle tuli sekä mies-puolinen että
    naispuolinen kummi.

    Nykyisin kummien lukumäärä on vastoin
    ortodoksista käytäntöä useissa tapauk-
    sissa kasvanut suuremmaksikin.

    Näin ei pidä toimia, vaan kummien määrä
    tulee rajoittaa kahteen.

    Kummiutta ei pidä koskaan ymmärtää pelkäksi
    kummilahjojen hankinnaksi ja kummien luku-
    määrää perheen statussymboliksi.

    Kummin tehtävät

    Kummi valitaan kastettavalle tai kirkkoon
    liitettävälle ortodoksille aina, olipa
    kyseessä lapsi- tai aikuiskaste.

    Kummi eli risti-isä tai ristiäiti ymmär-
    retään ortodoksisessa opetuksessa kastet-
    tavan hengelliseksi vanhemmaksi.

    Kummius ei ole juridinen suhde vaan
    kristillinen, hengellinen suhde.

    Kastettavalla, etenkin lapsella on toinen
    kummeista se, joka antaa kastetilaisuudessa
    kastettavan puolesta erilaisia lupauksia
    kastajalle eli papille.

    Tavallisimmin tämä kummi on samaa sukupuolta
    kastettavan kanssa, mutta tästä tavasta
    voidaan nykyisin poiketa.

    Nimitys sylikummi ei ole ortodoksinen nimitys,
    se on käytössä vain luterilaisessa kasteessa.

    Tuo vanha perinne samasta sukupuolesta perustui
    alkukirkon jälkeisen ajan kasteisiin, jossa
    alkuaan aikuinenkin oli alasti tai vähissä
    vaatteissa ja pappi samaa sukupuolta olevan
    diakonin ja samaa sukupuolta olevan kummin
    kanssa toimitti kasteen - upotuksen veteen.

    Kummin ja kastettavan suhde

    Aikaisemmin kastettavan ja lupaukset antavan
    kummin tuli olla samaa sukupuolta. Toinen syy
    tähän määräykseen oli, että kastettava ja kummi
    eivät saaneet avioitua keskenään.

    Kummi oli hengellisenä vanhempana omien
    biologisten vanhempien veroinen.

    Ortodoksisen opetuksen mukaan kummi ei voi
    myöskään avioitua kummilapsen leskeksi
    jääneen tai eronneen vanhemman kanssa.

    Omat vanhemmat eivät voi toimia lapsensa
    kummeina, mutta he aviopuolisoina voivat
    olla jonkun toisen lapsen (tai aikuisen)
    kummeina.

    Nykyäänkin vaaditaan, että kummin on oltava
    ortodoksi, mutta toisen kristillisen kirkon
    jäsen voi olla kasteessa todistajana.

    Hänen tulee siis kuulua kristilliseen kirkkoon,
    onhan kaste kirkon sakramentti.

    Kummin tehtävä on hengellinen vanhemmuus.

    Kristillinen kaste ei ole pelkkä sosiaalinen
    perhetapahtuma ja kummius siihen liittyvä
    riitti.

    Vallitsevan käytännön mukaan kummin pitäisi
    olla kristinoppikoulun käynyt tai 15-vuotta
    täyttänyt.

    Hän ei myöskään saa olla luostarin jäsen.

    Myös seurakunnan pappi ei saisi ryhtyä kummiksi,
    jottei hän asettaisi ketään seurakuntalaista
    etusijalle omassa seurakunnassaan.

    Kummin velvoitteita

    Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan hengel-
    lisessä elämässä ja tavoissa.

    Silloin kun kyseessä on aikuinen, kummin tulisi
    kasvattaa kastettavaa hengellisesti jo ennen
    kastetta.

    Aikaisemmin kummin tehtäväksi katsottiin myös
    kummilapsesta huolehtiminen sekä materiaalisesti
    että hengellisesti siinä tapauksessa, että lapsi
    menettää vanhempansa ennen aikojaan.

    Kummius ei siis ole ortodoksisessa kirkossa
    pelkästään kunniatehtävä ja kasteen todistajana
    oleminen, vaan se on paljon monisyisempi ja
    velvoittavampi.

    Kummius on kutsumustehtävä, johon ei pidä mennä
    kevyin perustein, vaan velvollisuutensa ja vas-
    tuunsa tuntien sekä ymmärtäen annettavien lupa-
    usten ja tehtävän merkitys.

    Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes perus-
    teiltaan ja perustotuuksiltaan ja pystyä siir-
    tämään nämä tietonsa ja taitonsa myös kummi-
    lapselleen.

    Kummin tulisi mm. ohjata kummilapsensa ehtool-
    liselle menoa ja opettaa kirkossa käydessään
    erilaisia kirkollisia tapoja.

    Kummi kastetilaisuudessa

    Kummi pitää lasta sylissään kastetilaisuudessa
    ja auttaa pappia kasteen toimittamisessa.

    Kummi antaa kastettavan lapsen puolesta uskon
    lupaukset.

    Aikuista kastettaessa kummi on lupausten
    takaajana.

    Alkuperäisen ortodoksisen käytännön mukaan,
    etenkin lasta kastettaessa, käytetään ns.
    upotuskastetta.

    Tästäkin perinteestä poiketaan usein ja
    suoritetaan ns. valelukaste.

    Valelukastekin on pätevä, jos upotuskastetta
    ei voida suorittaa.

    Kummin tehtävänä on auttaa kasteen suorittamisen
    yhteydessä mm. riisumalla tai pukemalla lapsi
    sekä kuivaamalla lapsi kasteen jälkeen.

    Kasteen suorituspaikka

    Kaste pitäisi aina toimittaa kirkossa, mutta
    nykyisin se voidaan mm. pitkien etäisyyksien
    vuoksi toimittaa myös kotona.

    Aikuisen upotuskaste on nykyisin vaikea suorittaa.

    Se tehdäänkin usein tuollaisissa tapauksissa,
    silloin kun se on mahdollista, luonnon veden
    ääressä, esim. järven tai joen rannalla.

    Ns. kastekappeleita tällaiseen tarkoitukseen
    löytyy vain suuremmista seurakunnista.

    Muut mysteeriot kasteen yhteydessä

    Kummin tehtävänä on olla mukana ja avustajana
    myös kasteeseen oleellisesti liittyvien muiden
    mysteerioiden (sakramenttien) toimittamisessa.

    Kasteen jälkeen toimitetaan mirhalla voitelun
    mysteerio ja usein kasteeseen liittyy myös
    ehtoollinen.

    Näissä molemmissa kummi on mukana ja auttaa
    kastettavaa kummilastaan suoriutumaan mystee-
    rioista.

    Äänestä

  • tehtävistä kirjoitti:

    Olet rakas ystäväni pahasti erehtynyt, jos
    kuvittelet minun tarkoittaneen, että kummi-
    järjestelmä olisi ollut käytössä jo silloin
    kun Uuden testamenti aikaa elettiin.

    Kummijärjestelmä lienee syntynyt vasta toisella
    vuosisadalla. Justinus Merttyyri, joka kuoli
    vuonna 165, puhui näet henkilöistä, joiden tuli
    kasteen toimittajalle kertoa, mitä he kyseisestä
    kastettavasta tiesivät.

    200 - luvunalkupuolelta tunnetaan kummeista
    käytetyt nimitykset "sponsor" (takaaja) ja
    "susceptor" (huolehtija). 400 - luvulla näiden
    rinnalle tulivat "testis" (todistaja) ja
    "adducens" (johdattaja).

    Kummien tehtävät liittyivät alkuaan kastetta
    edeltävään katekumenaattiaikaan. Hänen tuli
    selvittää, miksi asianomainen pyysi kastetta
    ja oliko hänellä edellytykset ottaa kaste
    vastaan.

    Kun tutkinnan tulo oli ilmoitettu piispalle,
    seurakuntaan pyrkivä pääsi kasteoppilaaksi.

    Nyt seurasi aika, jolloin kummi johdatti
    hänet sisälle seurakunnan elämään ja uskoon,
    tarkkaili hänen edistymistään, ja todisti
    siitä tarvittaessa piispalle.

    Mieluummin kummiksi nimettiin henkilö, joka
    tunsi kasteelle pyrkivän. Ellei sellaista
    ollut, kyseeseen tuli joku muu seurakunnan
    jäsen. Kummeina toimi sekä miehiä että
    naisia.

    Aikuisia kastettaessa kummin osuus päättyi
    kastetoimitukseen, mutta lapsikasteissa
    tilanne oli toinen.

    Jo Hippolytuksen kirkkojärjestys (n. 215)
    mainitsee, että ellei lapsi osannut itse
    puhua, kummi vastasi hänen puolestaan
    kastajan kysymyksiin.

    Sittemmin, 500 luvulla, kun lapsikaste
    hyväksyttiin ja tuli käytäntöön melkein
    kaikissa seurakunnissa, kummeille tuli
    kastetoimituksessa muitakin tehtäviä.

    Varsinainen kummin tehtävä alkoi näet
    kasten jälkeen. Lapsen varttuessa kummien
    tuli huolehtia hänen johdattamisestaan
    uskoon ja kristilliseen elämään.

    Kirkko tavallaan siirsi heille osan
    opetusvelvollisuudestaan.



    Kummi (kreikaksi ανάδοχος, νουνός, νουνά, venäjäksi кум, кума, latinaksi sponsor)
    oli kristillisessä perinteessä kastettavan
    tai kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja,
    hengellinen vanhempi, jonka tuli kuulua samaan
    kirkkokuntaan kastettavan kanssa.

    Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta
    siitä on olemassa mainintoja apostolisissa
    säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien
    säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.

    Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi kummi,
    myöhemmin kummien lukumäärä on vakiintunut
    kahdeksi.

    Siitä poikkeava lukumäärä ei ole ortodoksisen
    perinteen mukaista.

    Kummi valitaan kastettavalle tai kirkkoon
    liitettävälle ortodoksille aina.

    Kummius ei ole juridinen suhde vaan kristillinen,
    hengellinen suhde.

    Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan
    hengellisessä elämässä ja tavoissa.

    Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes
    perusteiltaan ja perustotuuksiltaan ja
    pystyä siirtämään nämä tietonsa ja
    taitonsa myös kummilapselleen.

    Kummius ei ole ortodoksisessa kirkossa
    pelkästään kunniatehtävä ja kasteen
    todistajana oleminen, vaan se on paljon
    monisyisempi ja velvoittavampi.

    Kummin tehtävänä on olla mukana ja avustajana
    kasteessa myös kasteeseen oleellisesti liit-
    tyvien muiden mysteerioiden (sakramenttien)
    toimittamisessa.

    Kummi ja kummius ortodoksisessa kirkossa

    Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta
    siitä on olemassa mainintoja apostolisissa
    säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien sään-
    nöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.

    Kummien lukumäärä

    Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi
    kummi. Kummien lukumäärä alkoi muuttua
    noin 500-luvulla, ensin niin, että kastet-
    tavalle tuli sekä mies-puolinen että
    naispuolinen kummi.

    Nykyisin kummien lukumäärä on vastoin
    ortodoksista käytäntöä useissa tapauk-
    sissa kasvanut suuremmaksikin.

    Näin ei pidä toimia, vaan kummien määrä
    tulee rajoittaa kahteen.

    Kummiutta ei pidä koskaan ymmärtää pelkäksi
    kummilahjojen hankinnaksi ja kummien luku-
    määrää perheen statussymboliksi.

    Kummin tehtävät

    Kummi valitaan kastettavalle tai kirkkoon
    liitettävälle ortodoksille aina, olipa
    kyseessä lapsi- tai aikuiskaste.

    Kummi eli risti-isä tai ristiäiti ymmär-
    retään ortodoksisessa opetuksessa kastet-
    tavan hengelliseksi vanhemmaksi.

    Kummius ei ole juridinen suhde vaan
    kristillinen, hengellinen suhde.

    Kastettavalla, etenkin lapsella on toinen
    kummeista se, joka antaa kastetilaisuudessa
    kastettavan puolesta erilaisia lupauksia
    kastajalle eli papille.

    Tavallisimmin tämä kummi on samaa sukupuolta
    kastettavan kanssa, mutta tästä tavasta
    voidaan nykyisin poiketa.

    Nimitys sylikummi ei ole ortodoksinen nimitys,
    se on käytössä vain luterilaisessa kasteessa.

    Tuo vanha perinne samasta sukupuolesta perustui
    alkukirkon jälkeisen ajan kasteisiin, jossa
    alkuaan aikuinenkin oli alasti tai vähissä
    vaatteissa ja pappi samaa sukupuolta olevan
    diakonin ja samaa sukupuolta olevan kummin
    kanssa toimitti kasteen - upotuksen veteen.

    Kummin ja kastettavan suhde

    Aikaisemmin kastettavan ja lupaukset antavan
    kummin tuli olla samaa sukupuolta. Toinen syy
    tähän määräykseen oli, että kastettava ja kummi
    eivät saaneet avioitua keskenään.

    Kummi oli hengellisenä vanhempana omien
    biologisten vanhempien veroinen.

    Ortodoksisen opetuksen mukaan kummi ei voi
    myöskään avioitua kummilapsen leskeksi
    jääneen tai eronneen vanhemman kanssa.

    Omat vanhemmat eivät voi toimia lapsensa
    kummeina, mutta he aviopuolisoina voivat
    olla jonkun toisen lapsen (tai aikuisen)
    kummeina.

    Nykyäänkin vaaditaan, että kummin on oltava
    ortodoksi, mutta toisen kristillisen kirkon
    jäsen voi olla kasteessa todistajana.

    Hänen tulee siis kuulua kristilliseen kirkkoon,
    onhan kaste kirkon sakramentti.

    Kummin tehtävä on hengellinen vanhemmuus.

    Kristillinen kaste ei ole pelkkä sosiaalinen
    perhetapahtuma ja kummius siihen liittyvä
    riitti.

    Vallitsevan käytännön mukaan kummin pitäisi
    olla kristinoppikoulun käynyt tai 15-vuotta
    täyttänyt.

    Hän ei myöskään saa olla luostarin jäsen.

    Myös seurakunnan pappi ei saisi ryhtyä kummiksi,
    jottei hän asettaisi ketään seurakuntalaista
    etusijalle omassa seurakunnassaan.

    Kummin velvoitteita

    Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan hengel-
    lisessä elämässä ja tavoissa.

    Silloin kun kyseessä on aikuinen, kummin tulisi
    kasvattaa kastettavaa hengellisesti jo ennen
    kastetta.

    Aikaisemmin kummin tehtäväksi katsottiin myös
    kummilapsesta huolehtiminen sekä materiaalisesti
    että hengellisesti siinä tapauksessa, että lapsi
    menettää vanhempansa ennen aikojaan.

    Kummius ei siis ole ortodoksisessa kirkossa
    pelkästään kunniatehtävä ja kasteen todistajana
    oleminen, vaan se on paljon monisyisempi ja
    velvoittavampi.

    Kummius on kutsumustehtävä, johon ei pidä mennä
    kevyin perustein, vaan velvollisuutensa ja vas-
    tuunsa tuntien sekä ymmärtäen annettavien lupa-
    usten ja tehtävän merkitys.

    Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes perus-
    teiltaan ja perustotuuksiltaan ja pystyä siir-
    tämään nämä tietonsa ja taitonsa myös kummi-
    lapselleen.

    Kummin tulisi mm. ohjata kummilapsensa ehtool-
    liselle menoa ja opettaa kirkossa käydessään
    erilaisia kirkollisia tapoja.

    Kummi kastetilaisuudessa

    Kummi pitää lasta sylissään kastetilaisuudessa
    ja auttaa pappia kasteen toimittamisessa.

    Kummi antaa kastettavan lapsen puolesta uskon
    lupaukset.

    Aikuista kastettaessa kummi on lupausten
    takaajana.

    Alkuperäisen ortodoksisen käytännön mukaan,
    etenkin lasta kastettaessa, käytetään ns.
    upotuskastetta.

    Tästäkin perinteestä poiketaan usein ja
    suoritetaan ns. valelukaste.

    Valelukastekin on pätevä, jos upotuskastetta
    ei voida suorittaa.

    Kummin tehtävänä on auttaa kasteen suorittamisen
    yhteydessä mm. riisumalla tai pukemalla lapsi
    sekä kuivaamalla lapsi kasteen jälkeen.

    Kasteen suorituspaikka

    Kaste pitäisi aina toimittaa kirkossa, mutta
    nykyisin se voidaan mm. pitkien etäisyyksien
    vuoksi toimittaa myös kotona.

    Aikuisen upotuskaste on nykyisin vaikea suorittaa.

    Se tehdäänkin usein tuollaisissa tapauksissa,
    silloin kun se on mahdollista, luonnon veden
    ääressä, esim. järven tai joen rannalla.

    Ns. kastekappeleita tällaiseen tarkoitukseen
    löytyy vain suuremmista seurakunnista.

    Muut mysteeriot kasteen yhteydessä

    Kummin tehtävänä on olla mukana ja avustajana
    myös kasteeseen oleellisesti liittyvien muiden
    mysteerioiden (sakramenttien) toimittamisessa.

    Kasteen jälkeen toimitetaan mirhalla voitelun
    mysteerio ja usein kasteeseen liittyy myös
    ehtoollinen.

    Näissä molemmissa kummi on mukana ja auttaa
    kastettavaa kummilastaan suoriutumaan mystee-
    rioista.

    sillä edellinen viesti osoitti, että mielessä ei ollut mikään kummitusjuttu. vaan OSOITUS SIITÄ, ETTEI KOKO TEIDÄN SYSTEEMINNE OLE RAAMATUN MUKAINEN. Ei siellä ole UT:ssa edes VIRKAPAPPEUTTA KUTEN kummia kaipaavilla kirkoilla. Puhumattakaan noista vauvavaleluista.

    Lieköhän ort.kirkossa koskaan sattunut, että "kastettava" VAUVARAUKKA HUKKUU kastajaporukan käsissä? Eipä kai niin ole käynyt?

    >>>Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta
    siitä on olemassa mainintoja apostolisissa
    säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien
    säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.
    Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi kummi,
    myöhemmin kummien lukumäärä on vakiintunut
    kahdeksi.

    Äänestä

  • Kilvoituksessa kirjoitti:

    sillä edellinen viesti osoitti, että mielessä ei ollut mikään kummitusjuttu. vaan OSOITUS SIITÄ, ETTEI KOKO TEIDÄN SYSTEEMINNE OLE RAAMATUN MUKAINEN. Ei siellä ole UT:ssa edes VIRKAPAPPEUTTA KUTEN kummia kaipaavilla kirkoilla. Puhumattakaan noista vauvavaleluista.

    Lieköhän ort.kirkossa koskaan sattunut, että "kastettava" VAUVARAUKKA HUKKUU kastajaporukan käsissä? Eipä kai niin ole käynyt?

    >>>Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta
    siitä on olemassa mainintoja apostolisissa
    säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien
    säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.
    Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi kummi,
    myöhemmin kummien lukumäärä on vakiintunut
    kahdeksi.

    Oletkohan sinä, toinen rakas ystäväni, lukenut
    tekstiäni nyt hiukan huolimattomasti?

    Minähän nimenomaan kerroin seuraavaa:

    ”Olet rakas ystäväni pahasti erehtynyt, jos
    kuvittelet minun tarkoittaneen, että kummi-
    järjestelmä olisi ollut käytössä jo silloin
    kun Uuden testamentin aikaa elettiin.

    Kummijärjestelmä lienee syntynyt vasta toisella
    vuosisadalla. Justinus Merttyyri, joka kuoli
    vuonna 165, puhui näet henkilöistä, joiden tuli
    kasteen toimittajalle kertoa, mitä he kyseisestä
    kastettavasta tiesivät.”

    Edellä kertomallani tarkoitin, ettei kummijärjestelmää
    suinkaan ollut vielä sinä aikana käytössä, josta ajasta
    Uuden testamentin tekstit kertovat.

    Tarkoitin myös, että Justinus Marttyyri on yksi niistä
    ensimmäisistä, joka kertoi teksteissään sellaisista
    henkilöistä, jotka suosittelivat seurakunnan johto-
    henkilöille tuntemiaan toisia henkilöitä otettaviksi
    seurakunnan jäseniksi.

    Tämä kumijärjestelmä syntyi siitä syystä, että
    seurakunta eli silloin vihamielisessä pakanallisessa
    maailmassa, eivätkä seurakunnan jäsenten kokoon-
    tumiset olleet suinkaan sellaisia, että ulkopuolisten
    olisi ollut helppo niihin aina ja kaikkialla osallistua
    edes tarkkailijoina.

    Uusiksi jäseniksi halukkaille tuli siis löytyä sellaisia
    kristittyjä henkilöitä, jotka suosittelivat heitä otettaviksi
    oppilaiksi seurakunnan katekumenaatti - eli kaste-
    kouluun.

    Tuossa kastekoulussa sinne kummien suosituksesta
    hyväksytyt saivat alkeisopetusta ristillisestä totuudesta.

    Vasta sitten kun he olivat tarpeeksi oppineita, he
    pääsivät kasteelle, ja vasta kasteen saatuaan,
    heidät luettiin varsinaisiksi seurakunnan jäseniksi.

    Tulisi siis tarkata, mitä jo edellä kerroin kummien
    alkuperäisistä tehtävistä:

    ”Kummien tehtävät liittyivät alkuaan kastetta
    edeltävään katekumenaattiaikaan.

    Hänen tuli selvittää, miksi asianomainen pyysi
    kastetta ja oliko hänellä edellytykset ottaa kaste
    vastaan.

    Kun tutkinnan tulos oli ilmoitettu piispalle,
    seurakuntaan pyrkivä pääsi kasteoppilaaksi.

    Nyt seurasi aika, jolloin kummi johdatti hänet
    sisälle seurakunnan elämään ja uskoon, tarkkaili
    hänen edistymistään, ja todisti siitä tarvittaessa
    piispalle.”

    Edellä sanomani olisi pitänyt osoittaa selvästi sen
    tosiasian, joka on luettavissa myös ortodoksisen
    kirkon kanoneista selityksineen.

    Noista kirjoista voidaan lukea täysin selvää tekstiä
    siitä, että kummijärjestelmä syntyi aikana, jolloin
    seurakunta kastoi vain kastekoulun läpäisseitä
    henkilöitä.

    Kanoneista on myös luettavissa, että siinä
    vaiheessa kun seurakunnasta muodostui
    vanhakatolinen kirkko, lapsikaste yleistyi.

    Silloin katekumenaattijärjestelmä kummien
    alkuperäisine tehtävineen, eli kastekoulu
    käytännössä lakkasi, mutta sen menot
    siirrettiin jatkumaan nyt melkein ainoaksi
    kastekäytännöksi muotoutuneen lapsikas-
    teen yhteydessä.

    Jatkossa kerroin sitten kummien tehtävien
    muutoksista, jotka muutokset johtuivat
    siitä, kun kristityiksi kääntyneiden kaste-
    koulun käyneiden sijasta alettiin kastaa
    alaikäisiä, lapsia ja vauvoja, ja nyt ilman
    kastekoulun läpäisyä.

    Aikaisemmin opetus edelsi kasteelle pääsyä,
    nyt opetus jätettiin kasteen jälkeiseen aikaan:

    ”Mieluummin kummiksi nimettiin henkilö, joka
    tunsi kasteelle pyrkivän. Ellei sellaista
    ollut, kyseeseen tuli joku muu seurakunnan
    jäsen. Kummeina toimi sekä miehiä että
    naisia.

    Aikuisia kastettaessa kummin osuus päättyi
    kastetoimitukseen, mutta lapsikasteissa
    tilanne oli toinen.”

    Mitä kohtaa kirjoituksestani siis tarkoitit
    tuolla ”provolla?”

    Äänestä

  • huolimattomasti? kirjoitti:

    Oletkohan sinä, toinen rakas ystäväni, lukenut
    tekstiäni nyt hiukan huolimattomasti?

    Minähän nimenomaan kerroin seuraavaa:

    ”Olet rakas ystäväni pahasti erehtynyt, jos
    kuvittelet minun tarkoittaneen, että kummi-
    järjestelmä olisi ollut käytössä jo silloin
    kun Uuden testamentin aikaa elettiin.

    Kummijärjestelmä lienee syntynyt vasta toisella
    vuosisadalla. Justinus Merttyyri, joka kuoli
    vuonna 165, puhui näet henkilöistä, joiden tuli
    kasteen toimittajalle kertoa, mitä he kyseisestä
    kastettavasta tiesivät.”

    Edellä kertomallani tarkoitin, ettei kummijärjestelmää
    suinkaan ollut vielä sinä aikana käytössä, josta ajasta
    Uuden testamentin tekstit kertovat.

    Tarkoitin myös, että Justinus Marttyyri on yksi niistä
    ensimmäisistä, joka kertoi teksteissään sellaisista
    henkilöistä, jotka suosittelivat seurakunnan johto-
    henkilöille tuntemiaan toisia henkilöitä otettaviksi
    seurakunnan jäseniksi.

    Tämä kumijärjestelmä syntyi siitä syystä, että
    seurakunta eli silloin vihamielisessä pakanallisessa
    maailmassa, eivätkä seurakunnan jäsenten kokoon-
    tumiset olleet suinkaan sellaisia, että ulkopuolisten
    olisi ollut helppo niihin aina ja kaikkialla osallistua
    edes tarkkailijoina.

    Uusiksi jäseniksi halukkaille tuli siis löytyä sellaisia
    kristittyjä henkilöitä, jotka suosittelivat heitä otettaviksi
    oppilaiksi seurakunnan katekumenaatti - eli kaste-
    kouluun.

    Tuossa kastekoulussa sinne kummien suosituksesta
    hyväksytyt saivat alkeisopetusta ristillisestä totuudesta.

    Vasta sitten kun he olivat tarpeeksi oppineita, he
    pääsivät kasteelle, ja vasta kasteen saatuaan,
    heidät luettiin varsinaisiksi seurakunnan jäseniksi.

    Tulisi siis tarkata, mitä jo edellä kerroin kummien
    alkuperäisistä tehtävistä:

    ”Kummien tehtävät liittyivät alkuaan kastetta
    edeltävään katekumenaattiaikaan.

    Hänen tuli selvittää, miksi asianomainen pyysi
    kastetta ja oliko hänellä edellytykset ottaa kaste
    vastaan.

    Kun tutkinnan tulos oli ilmoitettu piispalle,
    seurakuntaan pyrkivä pääsi kasteoppilaaksi.

    Nyt seurasi aika, jolloin kummi johdatti hänet
    sisälle seurakunnan elämään ja uskoon, tarkkaili
    hänen edistymistään, ja todisti siitä tarvittaessa
    piispalle.”

    Edellä sanomani olisi pitänyt osoittaa selvästi sen
    tosiasian, joka on luettavissa myös ortodoksisen
    kirkon kanoneista selityksineen.

    Noista kirjoista voidaan lukea täysin selvää tekstiä
    siitä, että kummijärjestelmä syntyi aikana, jolloin
    seurakunta kastoi vain kastekoulun läpäisseitä
    henkilöitä.

    Kanoneista on myös luettavissa, että siinä
    vaiheessa kun seurakunnasta muodostui
    vanhakatolinen kirkko, lapsikaste yleistyi.

    Silloin katekumenaattijärjestelmä kummien
    alkuperäisine tehtävineen, eli kastekoulu
    käytännössä lakkasi, mutta sen menot
    siirrettiin jatkumaan nyt melkein ainoaksi
    kastekäytännöksi muotoutuneen lapsikas-
    teen yhteydessä.

    Jatkossa kerroin sitten kummien tehtävien
    muutoksista, jotka muutokset johtuivat
    siitä, kun kristityiksi kääntyneiden kaste-
    koulun käyneiden sijasta alettiin kastaa
    alaikäisiä, lapsia ja vauvoja, ja nyt ilman
    kastekoulun läpäisyä.

    Aikaisemmin opetus edelsi kasteelle pääsyä,
    nyt opetus jätettiin kasteen jälkeiseen aikaan:

    ”Mieluummin kummiksi nimettiin henkilö, joka
    tunsi kasteelle pyrkivän. Ellei sellaista
    ollut, kyseeseen tuli joku muu seurakunnan
    jäsen. Kummeina toimi sekä miehiä että
    naisia.

    Aikuisia kastettaessa kummin osuus päättyi
    kastetoimitukseen, mutta lapsikasteissa
    tilanne oli toinen.”

    Mitä kohtaa kirjoituksestani siis tarkoitit
    tuolla ”provolla?”

    'vanha-tuttu' kirjoitti tekstiä, jolla oli ilmeinen tarkoitus osoittaa ORTODOKSISEN KIRKON olevan MYÖS HAKOTEILLÄ SEN RAAMATULLISUUDEN SUHTEEN. - Ei siis sinun kirjoituksesi ollut mikään provokatiivinen.

    Huomaa vaan yleensäkin niin selvästi, että ORTODOKSEILLE MERKITSEE TRADITIO ENEMMÄN KUIN RAAMATTU. Jos niin ei olisi, otettaisiin myös huomioon se, ettei LAPSIKASTE JA HÄTÄKASTE SEKÄ KUMMIT OLE MITÄÄN RAAMATUN OPETUKSIA.

    Kyllä tuo katekumeeniopetus on tuttu asia: sehän todistaa JUURI SIITÄ, ETTEI OLE ALKUJAAN VAUVOJA KASTETTU, vaan opiskeluiässä olevia YMMÄRTÄVIÄ IHMISIÄ, JOTKA HALUSIVAT LIITTYÄ KRISTITTYIHIN.

    Äänestä

  • Kilvoituksessa kirjoitti:

    'vanha-tuttu' kirjoitti tekstiä, jolla oli ilmeinen tarkoitus osoittaa ORTODOKSISEN KIRKON olevan MYÖS HAKOTEILLÄ SEN RAAMATULLISUUDEN SUHTEEN. - Ei siis sinun kirjoituksesi ollut mikään provokatiivinen.

    Huomaa vaan yleensäkin niin selvästi, että ORTODOKSEILLE MERKITSEE TRADITIO ENEMMÄN KUIN RAAMATTU. Jos niin ei olisi, otettaisiin myös huomioon se, ettei LAPSIKASTE JA HÄTÄKASTE SEKÄ KUMMIT OLE MITÄÄN RAAMATUN OPETUKSIA.

    Kyllä tuo katekumeeniopetus on tuttu asia: sehän todistaa JUURI SIITÄ, ETTEI OLE ALKUJAAN VAUVOJA KASTETTU, vaan opiskeluiässä olevia YMMÄRTÄVIÄ IHMISIÄ, JOTKA HALUSIVAT LIITTYÄ KRISTITTYIHIN.

    Olen siis kanssasi yhtä mieltä.

    Äänestä

  • Kummin tehtävänä on lapsen edestä uskoa saatanaan jumalana. Kristinusko herran, herra saatanaan uskominen on tärkeä ja herrrakseen saatanan kristinusko on osoittanut mm. polttamalla herransa helvetin tulella syyttömiä lapsia noitarovioilla.

    1Kor.15:50. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.

    Äänestä

Kysymys:

”Miksi papilla ja diakonilla on valkoinen jumalanpalvelusasu toimittaessaan kasteen sakramenttia?”

Vastaus:
###########
Valkeuden enkelinä esiintyy syyttömiä pikku lapsia noitarovioilla tappanut harhauttaja...
###########

”Pyhän kasteen sakramentti on puhdistuksen sakramentti, jossa uudestisynnytään Jeesuksen
Kristuksen ja Pyhän Hengen voimasta.

Tämä puhdistuminen ja uudestisyntyminen tapahtuu papin lukemien rukousten kautta ja
upottamalla kastettava veteen, jonka Jumala on pyhittänyt.

Valkoinen väri symboloi puhdistumista, puhtautta ja eheyttä sekä uutta elämää Kristuksessa.
Tämän vuoksi pappi ja diakoni ovat pukeutuneet valkoisiin asuihin toimittaessaan tätä pyhää
sakramenttia.

Isä Raimo Sissonen”

Johtopäätös:

Puhdistuminen ja uudestisyntyminen tapahtuu siis ”papin lukemien rukousten kautta”,
ja itse syntymän hetki on se, kun ”kastettava upotetaan veteen” jonka Jumala on
pyhittänyt.


Kysymys:

”Miksi pappia kutsutaan isäksi?”

Vastaus:
################
On vain yksi Pyhä Isä ja muut ovat harhauttajia ja valheelisia pakana isiä...
###############

””Papista käytettävä nimitys ”isä” ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin ”korkeammassa” asemassa
uskovien yhteisössä, vaan paremminkin nimitys on eräänlainen hellyydenosoitus. Kreikassa
kutsutaan kyläpappia ”papaksi” ja Venäjällä ”batjuskaksi”. Kumpikin sana ilmaisevat läheisyyttä
ja hellyyttä.

Papin hengellinen isyys on tarkoitettu olemaan osoituksena suhteen ja läheisyyden syvällisyydestä,
jota ihmiset Kirkon elämässä tuntevat johtajiansa kohtaan.

Tämä suhde perustuu papin osuuteen meidän toisessa syntymässämme, syntymisessämme
evankeliumin kautta, toisin sanoen, meidän kasteessamme.

Aivan kuten biologisella isällämme on tärkeä osuus syntymäämme ja jatkuu kasvatuksessamme,
niin papillakin, meille kasteen toimittajana, on tärkeä osuus toisessa syntymässämme, syntymi-
sessämme ”ylhäältä … vedestä ja hengestä” (Joh. 3:3 – 5).

Isä Raimo Sissonen””

Johtopäätös:

Kun ortodoksi syntyy häntä kastettaessa ”vedestä ja hengestä”, hän syntyy myös samalla
”ylhäältä”. Kuitenkin ortodoksin ”hengellisenä isänä” tuossa hänen ”toisessa syntymässään”
eli hänen ”ylhäältä syntymisessään” on hänet maan päällä kastanut pappi.


Kysymys:

”Puolisoni on ortodoksi ja hän haluaa myös lapsemme kastettavan ortodokseiksi. Voivatko ev.lut.
kirkkoon kuuluvat toimia kummina kastetilaisuudessa vai pitääkö kummin kuulua ortodoksiseen
kirkkoon?”

Vastaus:
#################
Usko ja kaste eivät pelasta.
Röyväri ei ollut uskossa eikä kastettu.
Jeesus ei ollut kristitty eikä uskossa eikä palvellut saatanaa jumalanaan.
##################

”Kummiperinne on vanha ja yltää juurillaan varhaiskirkon käytäntöön.

Alkukirkossa kummin tehtävä oli ilmaista kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste sekä olla
kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana.

Alunperin kasteelle tulijalla oli vain yksi kummi.

Suomen ortodoksisessa kirkossa hyväksytään kummiksi toisuskoinen kristittykin, mutta vain
jos pääkummi on ortodoksi, poikalapsella mieskummi ja tytöllä naiskummi.

Kummi antaa uskonlupaukset kummilapsen puolesta ja sitoutuu kummilapsen hengelliseen
kasvattamiseen.

Näin ollen kummi ei ole vain kasteen muodollinen todistaja ja kasteessa mukana olija, vaan
kummin tehtävä on luonteeltaan kutsumustehtävä. Hänen tulee tuntea kristinuskon perus-
totuudet, tietää sakramenttien merkitys ja ymmärtää antamiensa lupausten tärkeys. Hän on
myös hyvänä esikuvana kummilapselleen kristillisessä elämässä.

Kastetoimituksen lopulla kierretään kolme kertaa kasteastian ympäri. Ne ovat kastetun
ensimmäiset askelensa kristittynä. Ympyrä on ikuisuuden vertauskuva. Kaste merkitsee
ikuista liittoa Jumalan kanssa.

Kastetoimituksen lopulla pappi leikkaa vielä ikivanhan tavan mukaan kastetun hiuksia
ristinmuotoisesti merkkinä elämän antamisesta kokonaan Jumalalle.”

Johtopäätös:

Kun alkukirkossa kummin tehtävänä oli ilmaista ”kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste”
sekä olla myös ”kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana”.

Kummin tehtävä ei enää ole sama, koska sylivauvojen järjestelmälliseen kastamiseen
siirryttäessä, ei noille kummin alkuperäisille tehtäville ole enää aihetta.

Sylivauvat kun eivät itse ”tule kasteelle”, eivätkä itse ilmaise ”tahtoaan ottaa vastaan
kaste”, josta syystä kummi ei myöskään voi toimia ”kastettavan uskon ja lupausten
todistajana ja takaajana”.
################

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000033726589

################

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksityiskohta kirjoitti:

Muutama mielenkiintoinen ja paljon puhuva yksityiskohta ortodoksisen kirkon kastetta
koskevista näkemyksistä:

Kysymys:

”Miksi papilla ja diakonilla on valkoinen jumalanpalvelusasu toimittaessaan kasteen sakramenttia?”

Vastaus:

”Pyhän kasteen sakramentti on puhdistuksen sakramentti, jossa uudestisynnytään Jeesuksen
Kristuksen ja Pyhän Hengen voimasta.

Tämä puhdistuminen ja uudestisyntyminen tapahtuu papin lukemien rukousten kautta ja
upottamalla kastettava veteen, jonka Jumala on pyhittänyt.

Valkoinen väri symboloi puhdistumista, puhtautta ja eheyttä sekä uutta elämää Kristuksessa.
Tämän vuoksi pappi ja diakoni ovat pukeutuneet valkoisiin asuihin toimittaessaan tätä pyhää
sakramenttia.

Isä Raimo Sissonen”

Johtopäätös:

Puhdistuminen ja uudestisyntyminen tapahtuu siis ”papin lukemien rukousten kautta”,
ja itse syntymän hetki on se, kun ”kastettava upotetaan veteen” jonka Jumala on
pyhittänyt.


Kysymys:

”Miksi pappia kutsutaan isäksi?”

Vastaus:

””Papista käytettävä nimitys ”isä” ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin ”korkeammassa” asemassa
uskovien yhteisössä, vaan paremminkin nimitys on eräänlainen hellyydenosoitus. Kreikassa
kutsutaan kyläpappia ”papaksi” ja Venäjällä ”batjuskaksi”. Kumpikin sana ilmaisevat läheisyyttä
ja hellyyttä.

Papin hengellinen isyys on tarkoitettu olemaan osoituksena suhteen ja läheisyyden syvällisyydestä,
jota ihmiset Kirkon elämässä tuntevat johtajiansa kohtaan.

Tämä suhde perustuu papin osuuteen meidän toisessa syntymässämme, syntymisessämme
evankeliumin kautta, toisin sanoen, meidän kasteessamme.

Aivan kuten biologisella isällämme on tärkeä osuus syntymäämme ja jatkuu kasvatuksessamme,
niin papillakin, meille kasteen toimittajana, on tärkeä osuus toisessa syntymässämme, syntymi-
sessämme ”ylhäältä … vedestä ja hengestä” (Joh. 3:3 – 5).

Isä Raimo Sissonen””

Johtopäätös:

Kun ortodoksi syntyy häntä kastettaessa ”vedestä ja hengestä”, hän syntyy myös samalla
”ylhäältä”. Kuitenkin ortodoksin ”hengellisenä isänä” tuossa hänen ”toisessa syntymässään”
eli hänen ”ylhäältä syntymisessään” on hänet maan päällä kastanut pappi.


Kysymys:

”Puolisoni on ortodoksi ja hän haluaa myös lapsemme kastettavan ortodokseiksi. Voivatko ev.lut.
kirkkoon kuuluvat toimia kummina kastetilaisuudessa vai pitääkö kummin kuulua ortodoksiseen
kirkkoon?”

Vastaus:

”Kummiperinne on vanha ja yltää juurillaan varhaiskirkon käytäntöön.

Alkukirkossa kummin tehtävä oli ilmaista kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste sekä olla
kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana.

Alunperin kasteelle tulijalla oli vain yksi kummi.

Suomen ortodoksisessa kirkossa hyväksytään kummiksi toisuskoinen kristittykin, mutta vain
jos pääkummi on ortodoksi, poikalapsella mieskummi ja tytöllä naiskummi.

Kummi antaa uskonlupaukset kummilapsen puolesta ja sitoutuu kummilapsen hengelliseen
kasvattamiseen.

Näin ollen kummi ei ole vain kasteen muodollinen todistaja ja kasteessa mukana olija, vaan
kummin tehtävä on luonteeltaan kutsumustehtävä. Hänen tulee tuntea kristinuskon perus-
totuudet, tietää sakramenttien merkitys ja ymmärtää antamiensa lupausten tärkeys. Hän on
myös hyvänä esikuvana kummilapselleen kristillisessä elämässä.

Kastetoimituksen lopulla kierretään kolme kertaa kasteastian ympäri. Ne ovat kastetun
ensimmäiset askelensa kristittynä. Ympyrä on ikuisuuden vertauskuva. Kaste merkitsee
ikuista liittoa Jumalan kanssa.

Kastetoimituksen lopulla pappi leikkaa vielä ikivanhan tavan mukaan kastetun hiuksia
ristinmuotoisesti merkkinä elämän antamisesta kokonaan Jumalalle.”

Johtopäätös:

Kun alkukirkossa kummin tehtävänä oli ilmaista ”kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste”
sekä olla myös ”kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana”.

Kummin tehtävä ei enää ole sama, koska sylivauvojen järjestelmälliseen kastamiseen
siirryttäessä, ei noille kummin alkuperäisille tehtäville ole enää aihetta.

Sylivauvat kun eivät itse ”tule kasteelle”, eivätkä itse ilmaise ”tahtoaan ottaa vastaan
kaste”, josta syystä kummi ei myöskään voi toimia ”kastettavan uskon ja lupausten
todistajana ja takaajana”.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu