Tulin tänne avautumaan, koska en Veljesseuraan voi kirjoittaa, kun en saa siitä koodista selvää.
Niin, eihän siinä sinänsä mitään erikoista ole, että jättää menemättä jehovan todistajien tilaisuuteen, niin varmaan tekee huomennakin monta miljoonaa suomalaista. Mutta kun minä olen kiinnostunut. Luonani on käynyt varmaan puolitoista kuukautta yksi todistaja pitämässä Raamatun tutkistelua. Tai kaksihan heitä on, mutta se, joka puhuu, on aina sama, tarkkailija vaihtelee.
Alunperin oli minullakin tarkoitus tähän muistonviettoon osallistua, mutta helluntailaistaustaiseen kaaliini ei millään mahdu se, miksi sitä vietetään niin harvoin (ei niinkuin kristikunta ehtoollistaan), ja miksi suurin osa porukasta silloinkin kieltäytyy. Lähinnä se 144 00 erityisvalitun oppi tökki niin lujaa, että meinasin hermostua kunnolla.
Tuossa pari tuntia sitten asiasta väitellessäni tulin johtopäätökseen, että kun en kerran asiaa ymmärrä, ja se kaikenlisäksi melkeinpä pistää vihaksi, niin on parempi, etten mene koko tilaisuuteen. Jotenkin tuntuu, että kunnioitan Jumalaa ja tätä pyhää toimitusta paremmin, kun menen sinne vasta sitten, kun olen ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, ja osaan antaa sille arvoa, niinkuin on oikein.
Mahdoinkohan tehdä suurenkin kardinaalimokan tuossa? Mitähän todistajat mahtavat nyt ajatella?
Niin, eihän siinä sinänsä mitään erikoista ole, että jättää menemättä jehovan todistajien tilaisuuteen, niin varmaan tekee huomennakin monta miljoonaa suomalaista. Mutta kun minä olen kiinnostunut. Luonani on käynyt varmaan puolitoista kuukautta yksi todistaja pitämässä Raamatun tutkistelua. Tai kaksihan heitä on, mutta se, joka puhuu, on aina sama, tarkkailija vaihtelee.
Alunperin oli minullakin tarkoitus tähän muistonviettoon osallistua, mutta helluntailaistaustaiseen kaaliini ei millään mahdu se, miksi sitä vietetään niin harvoin (ei niinkuin kristikunta ehtoollistaan), ja miksi suurin osa porukasta silloinkin kieltäytyy. Lähinnä se 144 00 erityisvalitun oppi tökki niin lujaa, että meinasin hermostua kunnolla.
Tuossa pari tuntia sitten asiasta väitellessäni tulin johtopäätökseen, että kun en kerran asiaa ymmärrä, ja se kaikenlisäksi melkeinpä pistää vihaksi, niin on parempi, etten mene koko tilaisuuteen. Jotenkin tuntuu, että kunnioitan Jumalaa ja tätä pyhää toimitusta paremmin, kun menen sinne vasta sitten, kun olen ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, ja osaan antaa sille arvoa, niinkuin on oikein.
Mahdoinkohan tehdä suurenkin kardinaalimokan tuossa? Mitähän todistajat mahtavat nyt ajatella?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Muistonvietto on käsittääkseni 22.4 auringonlaskun jälkeen, joten voit vielä miettiä osallistumistasi.
Mitään ei ole vielä menetetty.
Vaikka en kuulukaan Jehovan todistajiin enkä mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan enkä itse mene muistonviettoon, haluan tarjota sinulle luettavaksi Vartiotorniseuran virallisen opetuksen. Seuraava teksti on lainattu Jehovan todistajien julkaisemasta kirjasta "Raamatun ymmärtämisen opas". Toivottavasti se antaa sinulle tietoa ja vahvistaa päätöstäsi joko mennä tai olla menemättä. Tässä tuo teksti, ole hyvä:
*** it-1 s. 756-760 Herran illallinen ***
Herran illallinen
Kirjaimellinen ateria, joka järjestetään Herran Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoksi; hänen kuolemansa muistojuhla. Koska se on ainoa tapahtuma, jonka muistoa kristittyjen käsketään Raamatussa viettää, siitä voidaan käyttää myös nimitystä muistonvietto. Joskus sitä sanotaan ”Herran ehtoolliseksi” tai ”Herran ateriaksi” (1Ko 11:20, KR-1776, KR-92).
Herran illallisen asettamisesta kertoo kaksi apostolia, jotka olivat sen silminnäkijöitä ja ottivat osaa siihen, nimittäin Matteus ja Johannes. Markus ja Luukas, jotka eivät kylläkään olleet läsnä tuossa tilaisuudessa, lisäävät joitakin yksityiskohtia. Myös Paavali valaisee joitakin sen piirteitä antaessaan ohjeita Korintin seurakunnalle. Näistä lähteistä saamme selville, että kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus kokoontui opetuslastensa kanssa suureen ylähuoneeseen viettämään pesahia (Mr 14:14–16). Matteus kertoo: ”Kun he jatkoivat syömistä, Jeesus otti leivän, ja esitettyään siunauksen hän taittoi sen ja antoi opetuslapsille ja sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Hän otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen hän antoi sen heille ja sanoi: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun vertani, ”liiton verta”, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi. Mutta minä sanon teille: tästä lähin en missään tapauksessa juo tätä viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menivät ulos Öljyvuorelle.” (Mt 26:17–30; Mr 14:17–26; Lu 22:7–39; Joh 13:1–38; 1Ko 10:16–22; 11:20–34.)
Milloin asetettiin? Pesahia vietettiin aina nisankuun (abibkuun) 14. päivänä, joka oli täydenkuun päivä tai lähellä sitä, koska juutalaisen kalenterin jokaisen kuukauden (kuukuukauden) ensimmäinen päivä oli uudenkuun päivä, joka määritettiin näköhavainnoilla. Sen vuoksi kuukauden 14. päivä oli kuukuukauden keskivaiheilla. Jeesuksen kuolinpäiväksi osoitetaan artikkelissa JEESUS KRISTUS väliotsikon ”Jeesuksen kuoleman ajankohta” alla 14. nisankuuta vuonna 33. Tähtitieteelliset laskelmat osoittavat hänen kuolinpäivästään, että perjantaina 3. huhtikuuta vuonna 33 (juliaanisen kalenterin mukaan) sattui kuunpimennys; gregoriaanisessa kalenterissa tuo päivä oli perjantai, 1. huhtikuuta. (Oppolzer, Canon of Eclipses, saksasta käänt. O. Gingerich, 1962, s. 344.) Kuunpimennykset tapahtuvat aina täydenkuun aikaan. Tämä todiste viittaa vahvasti siihen, että 14. nisankuuta vuonna 33 oli gregoriaanisessa kalenterissa torstai-perjantai 31. maaliskuuta – 1. huhtikuuta vuonna 33.
Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus nautti viimeisen pesah-ateriansa ja asetti sen jälkeen Herran illallisen. Jo ennen kuin muistoateria alkoi, petturi Juudas lähetettiin pois, ja kertomuksen mukaan silloin ”oli yö” (Joh 13:30). Koska päivä alkoi juutalaisen kalenterin mukaan illasta ja jatkui seuraavaan iltaan, Herran illallista vietettiin 14. nisankuuta eli torstai-iltana 31. maaliskuuta (ks. PÄIVÄ).
Kuinka usein vietetään? Asettaessaan kuolemansa muistonvieton Jeesus sanoi Luukkaan ja Paavalin mukaan: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Lu 22:19; 1Ko 11:24.) Tästä on järkevää päätellä Jeesuksen tarkoittaneen, että hänen seuraajiensa pitäisi viettää Herran illallista vuosittain, ei useammin. Pesahia, jota vietettiin sen muistoksi, että Jehova vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta 1513 eaa., vietettiin vain kerran vuodessa tapahtuman vuosipäivänä, 14. nisankuuta. Muistonviettoa, joka oli myös vuosipäivä, olisi sopivaa viettää vain 14. nisankuuta.
Paavali lainasi Jeesuksen sanoja, jotka tämä lausui maljasta: ”Niin usein kuin sitä juotte, tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”, ja hän lisäsi vielä: ”Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” (1Ko 11:25, 26.) Ilmauksella ”usein” voidaan tarkoittaa jotain, mitä tehdään vain kerran vuodessa, varsinkin jos näin tehdään monen vuoden ajan (Hpr 9:25, 26). Kristus antoi kirjaimellisen ruumiinsa uhriksi kidutuspaalussa ja vuodatti elämänverensä syntien anteeksi antamiseksi nisankuun 14. päivänä. Se oli siis ”Herran kuoleman” päivä ja siten päivä, jona hänen kuolemaansa piti sen jälkeen muistaa.
Tähän ateriaan osallistuvat olisivat ”poissa Herran luota” ja viettäisivät Herran illallista ”usein”, ennen kuin he kuolisivat uskollisina. Saatuaan sitten ylösnousemuksen taivaalliseen elämään he olisivat yhdessä Kristuksen kanssa, eikä heitä tarvitsisi enää muistuttaa hänestä. Ilmauksella ”kunnes hän saapuu” apostoli Paavali halusi ilmeisesti sanoa, että tätä ateriaa vietettäisiin, kunnes Kristus tulisi jälleen ja läsnäolonsa aikana herättäisi heidät kuolleista ja ottaisi heidät taivaaseen. Se mitä Jeesus myöhemmin samana iltana sanoi 11 apostolilleen, selventää tätä käsitystä: ”Jos menen ja valmistan teille sijan, niin tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh 14:3, 4; vrt. 2Ko 5:1–3, 6–9.)
Jeesus ilmoitti opetuslapsilleen, ettei hän enää joisi viiniköynnöksen tuotetta (jota hän oli juonut pesah-aterialla ennen muistonviettoa), ”ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa” (Mt 26:29). Hän ei juo taivaassa kirjaimellista viiniä, joten hän tarkoitti selvästikin sitä, mitä Raamatussa joskus vertauskuvataan viinillä, nimittäin iloa. He odottivat tavattoman hartaasti, että he saisivat olla yhdessä Valtakunnassa (Ro 8:23; 2Ko 5:2). Kuningas Daavid kirjoitti laulussaan Jehovan antavan ”viiniä, joka ilahduttaa kuolevaisen ihmisen sydämen”, ja hänen poikansa Salomo sanoi: ”Viini elämän ilahduttaa.” (Ps 104:15; Sr 10:19.)
Vertauskuvat. Markus kertoo leivästä, jota Jeesus käytti asettaessaan Herran illallisen vieton: ”Kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ’Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ ” (Mr 14:22.) Samanlaista leipää oli ollut tarjolla pesah-aterialla, jonka Jeesus ja opetuslapset olivat jo lopettaneet. Se oli happamatonta leipää, sillä juutalaisten kodeissa ei saanut pesahin ja sitä seuranneen happamattomien leipien juhlan aikaan olla mitään hapantaikinaa (hapatetta) (2Mo 13:6–10). Raamatussa käytetään usein hapantaikinaa (hapatetta) kuvaamaan syntiä. Koska leipä oli happamatonta, se edustaa sopivasti Jeesuksen synnitöntä liharuumista (Hpr 7:26; 9:14; 1Pi 2:22, 24). Happamaton leipä oli ohutta ja rapeaa, ja siksi sitä taitettiin, niin kuin siihen aikaan aterioilla oli tapana (Lu 24:30; Ap 27:35). Kun Jeesus oli aikaisemmin saanut ihmeen välityksellä leivän riittämään tuhansille ihmisille, hän taittoi sen jakaakseen sen heille (Mt 14:19; 15:36). Näin ollen muistonviettoleivän taittamiseen ei ilmeisesti liittynyt mitään hengellistä merkitystä.
Sen jälkeen kun Jeesus oli tarjonnut leivän, hän otti maljan, ”esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: ’Tämä tarkoittaa minun vertani, ”liiton verta”, joka vuodatetaan monien puolesta.’ ” (Mr 14:23, 24.) Hän ei tarjonnut käymätöntä rypälemehua vaan käynyttä viiniä. Viini tarkoittaa Raamatussa kirjaimellista viiniä, ei käymätöntä rypälemehua. (Ks. VIINI JA VÄKEVÄT ALKOHOLIJUOMAT.) Käynyt viini – ei rypälemehu – halkaisisi ”vanhat viinileilit”, kuten Jeesus sanoi. Jeesuksen viholliset syyttivät häntä ”viininjuojaksi”, millä ei olisi ollut mitään merkitystä, jos ”viini” olisi ollut pelkkää rypälemehua. (Mt 9:17; 11:19.) Pesah-aterialla, joka oli juuri päättynyt, oli ollut aitoa viiniä, ja Kristus saattoi sopivasti käyttää sitä asettaessaan kuolemansa muistonvieton. Viini oli epäilemättä punaista, sillä vain punaviini olisi sopiva veren vertauskuva (1Pi 1:19).
Yhteysateria. Muinaisessa Israelissa oli mahdollista tarjota yhteysateria. Silloin israelilainen toi jonkin eläimen pyhäkköön, jossa se teurastettiin. Osa uhrieläimestä esitettiin alttarilla ”rauhoittavasti tuoksuvaksi tuliuhriksi Jehovalle”. Osan sai virantoimituksessa oleva pappi, osan saivat pappeina toimivat Aaronin pojat, ja myös uhrin esittäjä yhdessä huonekuntansa kanssa osallistui ateriaan. (3Mo 3:1–16; 7:28–36.) Jos joku oli Lain esittämän määritelmän mukaan ”epäpuhdas”, hän ei saanut osallistua yhteysateriaan, jottei häntä ’karsittaisi pois kansastaan’ (3Mo 7:20, 21).
Herran illallinenkin on yhteysateria, koska osanottajia on useita. Jehova Jumala on mukana järjestelyn Alkuunpanijana, Jeesus Kristus on lunastusuhri, ja hänen hengelliset veljensä, jotka nauttivat vertauskuvia, osallistuvat myös siihen. ”Jehovan pöydässä” syöminen merkitsee sitä, että he ovat rauhassa Jehovan kanssa (1Ko 10:21). Yhteysuhreja sanottiinkin joskus ”rauhanuhreiksi” (3Mo 3:1, Rbi8, alav.).
Syödessään leipää ja juodessaan viiniä ateriaan osallistuvat tunnustavat, että he ovat yhdessä osallisia Kristukseen täydessä ykseydessä. Apostoli Paavali sanoo: ”Siunauksen malja, jonka siunaamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen vereen? Leipä, jonka taitamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen ruumiiseen? Koska on yksi leipä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis, sillä me kaikki otamme osaa tuohon yhteen leipään.” (1Ko 10:16, 17.)
Osallistuessaan tällä tavoin tuohon ateriaan he osoittavat olevansa uudessa liitossa ja hyötyvänsä siitä, ts. saavansa Jumalalta syntinsä anteeksi Kristuksen veren välityksellä. He osaavat arvostaa oikein sitä ”liiton verta”, jolla heidät on pyhitetty. (Hpr 10:29.) Heitä sanotaan Raamatussa ”uuden liiton palvelijoiksi”, sillä he palvelevat sen tarkoitusperiä (2Ko 3:5, 6). Heillä on myös oikeus nauttia vertauskuvallista leipää, koska he voivat sanoa: ”Sanotun ’tahdon’ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla kerta kaikkiaan.” (Hpr 10:10.) He osallistuvat Kristuksen kärsimyksiin ja kuollessaan nuhteettomina he kokevat samankaltaisen kuoleman kuin hän. Heillä on toivo päästä ”hänen ylösnousemuksensa kaltaisuuteen” eli saada ylösnousemus elämään kuolemattomina henkiruumiissa. (Ro 6:3–5.)
Apostoli Paavali kirjoittaa ateriaan osallistujista: ”Se, joka syö tätä leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, tulee olemaan syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tarkan tutkistelun jälkeen ja niin syököön leivästä ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseään vastaan, ellei hän erota ruumista.” (1Ko 11:27–29.) Epäpuhtaat, epäraamatulliset tai ulkokultaiset tavat tekisivät ihmisen kelvottomaksi syömään Herran illallista. Jos joku söisi sellaisessa tilassa, hän söisi ja joisi tuomion itseään vastaan. Hän ei ymmärtäisi Kristuksen uhrin arvoa, sen tarkoitusta eikä sen merkitystä. Hän osoittaisi kunnioituksen puutetta ja halveksuntaa sitä kohtaan. (Vrt. Hpr 10:28–31.) Sellainen henkilö olisi vaarassa tulla ’karsituksi pois Jumalan kansasta’, kuten israelilainen, joka söi yhteysateriaa epäpuhtaana (3Mo 7:20).
Paavali vertaakin suoranaisesti Herran illallista israelilaisten yhteysateriaan, kun hän ensiksi puhuu osallistujista, jotka ovat osallisia Kristuksen kanssa, ja sanoo sitten: ”Katsokaa sitä, mikä on Israel lihallisessa suhteessa: Eivätkö ne, jotka syövät teurasuhreja, ole osallisia alttarin kanssa? – – Ette voi juoda Jehovan maljaa ja demonien maljaa, ette voi ottaa osaa ’Jehovan pöytään’ ja demonien pöytään.” (1Ko 10:18–21.)
Ateriaan osallistujat ja muut läsnäolijat. Jeesus sanoi 12:lle yhteen kokoamalleen apostolille: ”Olen suuresti halunnut syödä tämän pesah-aterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin.” (Lu 22:15.) Johanneksen silminnäkijäkertomus kuitenkin ilmaisee, että Jeesus lähetti petturi Juudaksen pois, ennen kuin hän asetti muistoaterian vieton. Pesah-aterialla Jeesus, joka tiesi Juudaksen olevan hänen kavaltajansa, kastoi suupalan pesah-ateriasta, ojensi sen Juudakselle ja käski hänen lähteä pois. (Joh 13:21–30.) Markuskin viittaa tällaiseen tapahtumien kulkuun (Mr 14:12–25). Herran illallisella, joka sitten seurasi, Jeesus ojensi leivän ja viinin 11:lle jäljellä olevalle apostolilleen kehottaen heitä syömään ja juomaan (Lu 22:19, 20). Myöhemmin hän puhui heistä sellaisina, jotka ’olivat pysyneet hänen kanssaan hänen koettelemuksissaan’, mikä myös viittaa siihen, että Juudas oli lähetetty pois (Lu 22:28).
Ei ole mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi itse syönyt tällä tavalla tarjottua leipää tai juonut maljasta tällä muistoaterialla. Hän antoi ruumiinsa ja verensä heidän puolestaan ja saattaakseen voimaan uuden liiton, jonka välityksellä heidän syntinsä pyyhittiin pois (Jer 31:31–34; Hpr 8:10–12; 12:24). Jeesuksella ei ollut syntejä (Hpr 7:26). Hän on uuden liiton välittäjä Jehova Jumalan ja Kristuksen perijätovereiksi valittujen välillä (Hpr 9:15; ks. LIITTO). Aterialla läsnä olleiden apostolien lisäksi hengelliseen ”Jumalan Israeliin”, ”pieneen laumaan”, kuuluisi myös muita, joista tulisi lopulta kuninkaita ja pappeja Kristuksen kanssa (Ga 6:16; Lu 12:32; Il 1:5, 6; 5:9, 10). Kaikki maan päällä olevat Kristuksen hengelliset veljet osallistuisivat sen vuoksi tähän ateriaan aina kun sitä vietetään. Heidän osoitetaan olevan ”eräs hänen luomustensa ensi hedelmä” (Ja 1:18), heidät on ostettu ihmisistä ”ensi hedelmäksi Jumalalle ja Karitsalle”, ja heidän lukumääräkseen ilmoitetaan Johanneksen näyssä 144 000 (Il 14:1–5).
Tarkkailijat jotka eivät osallistu. Herra Jeesus Kristus paljasti, että hänen läsnäolonsa aikana tulisi olemaan joitakuita, jotka tekisivät hyvää hänen hengellisille veljilleen käymällä katsomassa heitä, kun he olisivat vaikeuksissa, ja auttamalla heitä (Mt 25:31–46). Ovatko nämä Herran illallisella läsnä olevat oikeutettuja nauttimaan vertauskuvia? Raamatun mukaan Jumala antaa niille, joilla on oikeus nauttia vertauskuvia, pyhän henkensä kautta todistuksen ja vahvistuksen siitä, että he ovat Jumalan poikia, koska he ovat ”tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta perijätovereita Kristuksen kanssa”. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” Sitten hän selittää, että toisetkin hyötyvät tästä järjestelystä, jonka Jumala on tehnyt näiden poikien suhteen: ”Sillä luomakunta kaipaa hartaan odotuksen vallassa Jumalan poikien ilmi tulemista.” (Ro 8:14–21.) Koska Kristuksen perijätoverit tulevat ’hallitsemaan kuninkaina ja pappeina maata’, Valtakunta hyödyttää niitä, jotka elävät sen alaisuudessa (Il 5:10; 20:4, 6; 21:3, 4). Tällaiset ihmiset ovat luonnollisestikin kiinnostuneita Valtakunnasta ja sen vaiheista. Siitä syystä he ovat myös läsnä tarkkailijoina Herran illallisella, mutta koska he eivät ole Kristuksen perijätovereita eivätkä Jumalan hengellisiä poikia, he eivät nauti vertauskuvia, kuten ne, jotka ovat osallisia Kristuksen kuolemaan ja toivovat saavansa ylösnousemuksen taivaalliseen elämään hänen kanssaan (Ro 6:3–5).
Ei transsubstantiaatio eikä konsubstantiaatio. Jeesuksella oli vielä liharuumiinsa, kun hän tarjosi leivän. Koko tämä ruumis oli määrä uhrata täydellisenä ja virheettömänä uhrina syntien edestä seuraavana iltapäivänä (heprealaisen kalenterin mukaan samana päivänä, 14. nisankuuta). Hän säilytti myös verensä kokonaisuudessaan tuota täydellistä uhria varten. ”Hän vuodatti sielunsa [joka on veressä] kuolemaan.” (Jes 53:12; 3Mo 17:11.) Siksi hän ei illallisella suorittanut mitään transsubstantiaatioihmettä eli muuttanut leipää kirjaimelliseksi lihakseen ja viiniä kirjaimelliseksi verekseen. Samasta syystä ei myöskään voida sanoa, että hänen lihansa ja verensä olisivat ihmeen välityksellä olleet läsnä leivässä ja viinissä tai yhdistyneet niihin, niin kuin konsubstantiaatio-opin kannattajat väittävät.
Tämä ei ole ristiriidassa Johanneksen 6:51–57:ssä olevien Jeesuksen sanojen kanssa. Jeesus ei siinä käsitellyt Herran illallista; tuo järjestely asetettiin vasta vuotta myöhemmin. Tässä kertomuksessa tarkoitetaan kuvaannollista ’syömistä’ ja ’juomista’ siten, että uskoo Jeesukseen Kristukseen, kuten jakeissa 35 ja 40 ilmaistaan.
Kirjaimellisen ihmislihan ja veren syöminen olisi sitä paitsi kannibalismia. Sen vuoksi juutalaiset, jotka eivät uskoneet eivätkä ymmärtäneet täysin Jeesuksen sanoja hänen lihansa syömisestä ja hänen verensä juomisesta, järkyttyivät. Tämä osoitti, millainen näkemys juutalaisilla oli Lain perusteella ihmislihan ja -veren syömisestä. (Joh 6:60.)
Veren juominen oli myös sen lain rikkomista, jonka Jumala oli antanut Nooalle jo ennen lakiliiton solmimista (1Mo 9:4; 3Mo 17:10). Herra Jeesus Kristus ei olisi koskaan neuvonut toisia rikkomaan Jumalan lakia (vrt. Mt 5:19). Lisäksi Jeesus käski: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”, ei minun uhraamisekseni (1Ko 11:23–25).
Leipä ja viini ovat siksi vertauskuvia, jotka kuvaannollisesti edustavat Kristuksen lihaa ja verta, niin kuin hänen lihansa syömistä ja verensä juomista koskevat sanansakin olivat vertauskuvallisia. Jeesus oli sanonut niille, jotka loukkaantuivat hänen sanoistaan: ”Todellakin se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” (Joh 6:51.) Hän antoi sen kuollessaan uhrikuoleman kidutuspaalussa. Hänen ruumiinsa haudattiin, ja hänen Isänsä poisti sen, ennen kuin se näki turmeltumisen (Ap 2:31). Kukaan ei koskaan syönyt kirjaimellisesti hänen lihaansa ja vertansa.
Juhlan vietto sopivalla tavalla ja järjestyksellisesti. Korintin kristillinen seurakunta oli joissakin suhteissa joutunut huonoon hengelliseen tilaan, minkä johdosta apostoli Paavali sanoi: ”Monet teidän joukossanne ovat heikkoja ja sairaalloisia, ja useat nukkuvat kuolemassa.” Tämä johtui suureksi osaksi siitä, että he ymmärsivät väärin Herran illallisen ja sen merkityksen. He eivät osoittaneet riittävää kunnioitusta tilaisuuden pyhyyttä kohtaan. Jotkut toivat illallisensa mukanaan syödäkseen ennen kokousta tai sen aikana. Jotkut söivät ja joivat liikaa, niin että he tulivat päihdyksiin, kun taas toiset seurakuntaan kuuluvat, joilla ei ollut illallista, olivat nälkäisiä ja häpeissään niiden edessä, joilla oli paljon. Koska he olivat mieleltään uneliaita tai heidän ajatuksensa olivat muissa asioissa, he eivät olleet sopivassa mielentilassa osallistuakseen vertauskuviin arvostaen. Lisäksi seurakunnassa oli jakaumia sen vuoksi, että jotkut heidän keskuudessaan suosivat Pietaria, toisten mielestä Apollos oli parempi ja eräät pitivät Paavalia johtajanaan (1Ko 1:11–13; 11:18). He eivät ymmärtäneet, että tämän tilaisuuden tarkoitus oli korostaa ykseyttä. He eivät käsittäneet täysin asian vakavuutta, sitä että vertauskuvat edustivat Herran ruumista ja verta ja että ateria muistutti hänen kuolemastaan. Paavali tähdensi sitä, että ne jotka nauttivat vertauskuvia ymmärtämättä näitä tosiasioita, olivat vakavassa vaarassa. (1Ko 11:20–34.)
Tuo pitkä kirjoitus selityksineen puistattaa jokaista.
Koska noin monimutkaisesti perustellaan ehtoolliseen osallistumattomuutta olen varma, että seurakin on alkanut epäröidä koko asiaa.
Perinnettä kuitenkin pidetään yllä koska sen ovat ohjeistaneet seuran "pyhät" miehet.
Siksi tuo vuolas sanojen käyttö ilman mitään rajaa puolustaa paikkaansa todistajien vakuuttelussa järjettömässä asiassa.
Jeesukseen uskovat muut ihmiset naauttivat ehtoollistaan niin usein kuin haluavat eikä se ole mitään pelleilyä ohi vietävine leipineen ja viineineen.
Tuo oli siis Vartiotorniseuran materiaalia. En itse välttämättä koe asiaa ihan noin. Mutta se siitä. :)
se oikein et käyt pari kertaa kuussa ehtoollisella,äkkiä haluta pois ku niin kova tupakantuska, kiire kaljalle ja nainen oottaa,mistä ei lukua oo pidetty jossain, kysyn vain
on todella outoa juttua, sinun pitäisi laitta aina perään, selitys mitä tarkoitat
että ajattelet omilla aivoilla,etkä anna aivopestä itseäsi,ha toimit sen mukaan mitä ITSE ymmärrät etkä miten laumassa täytyy tehdä vaikka ei ymmärtäisi tai vaikka sisimmässään olisi toista mieltä.Hyvä,elä ikinä luovu vapaudesta ajatella ja tehdä sen mukaan mitä ymmärrät!!!!
Kukas tämä ITSE ajattelija on? Jos vaikka kuulut karismaattisiin suuntiin niin älä silloin julista tuosta ITSE ajattelusta kovin suureen ääneen.
sitten kun hyvältä tuntuu,ei mitään väkisin.
Mut jos haluat tiiät et aina voit heille soittaa ja kysyä neuvoa.
Katoin vasta videota konventista netis ulkomailata,yks oli Englannista,muita maita en tiiä.Näytettiin kastetilaisuus ja heidän tanssijuhla
Jehovan todistajat ei pakota ketaan osallistumaan tilaisuuksiinsa. Voit aivan rauhassa menna jos silta tuntuu. Voit myos aivan rauhassa olla menematta.On hyvin tarkea itse paattaa asia.Olen itse kaynyt kyseisessa tilaisuudessa ja mielestani se oli hyvin arvokas tilaisuus. Toivon, etta kavisit mutta vain jos itse niin haluat.
kaikki tuomitsevat sen,mutta miksi Jt tämä valikoitujen joukko,jotka vain saavat ns, ehtoollisen??
Oikeutta ole kenellekään erikseen annettu tai otettu. Joka ottaa niin ottaa, niin yksinkertaista se on.
Tässä on syy miksi ei joka viikonloppu olla viinilasin ääressä.Vain kerran vuodessa, kuten ennenkin oli juhlittu Egyptistä lähtien.Toistuvasti joka vuosi.Anna asian sulaa hetken aikaa, ei kaikkea voi heti ymmärtää."Maitoa lapsille ja lihaa aikuisille".Ei lapselle voi antaa vahvaa ruokaa.Viittaan tässä ihmisen oppimiseen.
Kuinka usein vietetään? Asettaessaan kuolemansa muistonvieton Jeesus sanoi Luukkaan ja Paavalin mukaan: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Lu 22:19; 1Ko 11:24.) Tästä on järkevää päätellä Jeesuksen tarkoittaneen, että hänen seuraajiensa pitäisi viettää Herran illallista vuosittain, ei useammin. Pesahia, jota vietettiin sen muistoksi, että Jehova vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta 1513 eaa., vietettiin vain kerran vuodessa tapahtuman vuosipäivänä, 14. nisankuuta. Muistonviettoa, joka oli myös vuosipäivä, olisi sopivaa viettää vain 14. nisankuuta.
Kuulostaa kyllä ihan loogiselta, täytyy myöntää. Mutta kyllä se silti minusta tulkintaa on, eikä suoraan Raamatussa määrätty (niinkuin vaikka lähetyskäsky tmv). Lisäksi minulla on sellainen käsitys, että alkuseurakunnan aikana ehtoollista nautittiin useammin, täytyy vissiin tarkistaa, löydänkö raamatunkohtia sen tueksi vai olenko täysin hakoteillä. Jeesuskin sanoi, että "Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, tehkää se minun muistokseni." (lainaus suoraan omasta päästä, mutta tuo oli ajatus). Minusta tuossa vain korostetaan sitä, että aina kun näin tehdään, täytyy ottaa huomioon toimituksen arvo, ettei käy niinkuin Korinttilaisille, joilla homma meni siihen, että toiset mässäilivät, ja toiset olivat nälissään.
Ja onko kerran vuodessa usein?
Joka tapauksessa tuo on minusta niin tulkinnanvarainen asia, ettei sen perusteella toisintoimivia (kristinuskoisia siis) voi tuomita harhaoppisiksi.
Mutta eniten minua yhä tökkii tämä "kastijako", kuten joku sitä osuvasti kuvaili. Että jotkut vaan nostetaan erityisasemaan ja sitä rataa. Kun Paavalikin minusta jossain sanoo, että "Silloin ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, vaan kaikki ovat samanarvoisia" tai jotain siihen suuntaan. Eikä niissä alkuseurakunnan ehtoollismaininnoissa käsittääkseni käy ilmi, että osa vain olisi osallistunut siihen. Missä vaiheessa tämä käytäntö teidän käsityksenne mukaan alkoi?
Sitäpaitsi olen käsittänyt, että ne 144000 valittua olivat israelilaisia, niinhän Ilmestyskirjassa sanotaan. Se nyt on ihan ymmärrettävää, koska hehän ovat muutenkin Jumalan valittu kansa, ja me pakanat olemme päässeet vain armosta tähän mukaan. Mutta en silti ole ajatellut, että he tuomitsisivat meitä joko ikuiseen elämään tai "ikuiseen poiskarsimiseen" niinkuin te asian ilmaisette. Olen käsittänyt, että ne päätökset tekee Jeesus. On minusta jotenkin tosi synkkää, jos joku ihminen päättää siitä, missä vietän ikuisuuteni. Ja kaikkein pahinta, jos se on joku Matti tai Pentti(tarkoitan siis jotain ihan tavallista tyyppiä, jonka olen vaikka joskus elämäni aikana tavannutkin).
Ja jos koko Uusi Testamentti on kirjoitettu jollekin valiojoukolle, joista suurin osa on jo mullan alla, niin minkä kumman takia minä sitä lukisin? Mitä minulle merkitsevät lupaukset ja käskyt, jotka on suunnattu aivan muille? Turhauttaa!
Huomenna menen taas kokoukseen kuuntelemaan opetusta, josta puolet menee tod.näk. aivan yli hilseen, ja loppu tuntuu muutenvaan vieraalta. Nyt kun tietäisi, onko minussa heräävä vastustus vain sitä tavallista muutoksen pelkäämistä, vai onko tuo oppi oikeasti harhaa, niin tietäisi, miten siihen pitäisi suhtautua. Vaankun en tiedä..huoh.
Vastaan sinulle parin päivän sisällä, olen sidottu tiettyyn aikatauluun muutamaksi päiväksi, ole kärsivällinen.
Miksi itse et tutki Raamattua.
Oletko myös huomannu, jehovilla on valmiina tekstit, mistä puhuvat, eli sekaantuvat, jos otatkin muut raamatun kohdat.
Hehän eivät tarvitse Henkeä avuksi, kun kirjoituksia selvittävät, vaan omien järkeilyjen päätöksen mukaan tuovat esiin.
Sana tosin sanoo toisin, ettei yksikään kirjoitus avaudu, ilman Hengen apua.
Mitä mieltä ovat Kristuksen ylösnousemuksestakaan.
Kun tutkitte sanaa, niin tutkikaa myös "Pyhän Hengen" tekoja eli apostolien teot, sillä siellä tulee hyvin esiin, kuinka Henki aina uudesti ja uudesti käytti Jumalan lapsia ja täytti heidät monasti, kuten on luvattu meillekin.
Nimimerkki Frihet kannattaa ihmisten polttamista ikuisesti liekeissä. Hän puhuu kielillä, eikä kukaan ymmärrä. Miksikö? koska hän on muiden tuomari ja helluntailainen fanaatikko