jäljelle jäi vain kaipaus ja tyhjää.. tyhjää.. tyhjää......
Ainoa rakas
lapsi meni pois
81865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uskon, että olo on tyhjä, toivottavasti sinulla on läheisverkko ja ihmisiä ympärillä jotka tukevat sinua. Vaali muistoja, itke, kaipaa ja sure sinulla on uusi olotila jonka kanssa on elettävä.
Menetin itse lähiomaisen 3 viikkoa sitten..hetki kerrallaan tämän kivun kanssa on oltu.
Voimia sinulle..
Tänään tasan 3 kk esikoiseni lähdöstä. En vieläkään voi käsittää. Mikään ei ole enää oikein mitään. Elän päivän kerrallaan muun perheen takia. Yrirän iloita siitä, että sain pitää poikani ne vuodet, jotka hän oli kanssamme. Joulu on jo vietetty ilman läheistämme, hänen syntymäpäivänsäkin on jo ehtinyt olla, nyt on pääsiäinen vuorossa. Yksi on poissa.
Olen käynyt työssä, harkitsen jääväni pois työelämästä, siihen olisi mahdollisuus. Vielä vuosi sitten olin varma, että jaksaisin vielä vuosia.
Voimia alkuperäiselle. Mennään päivä kerrallaan, muuta ei voi, eikä tarvitse.Voimia myös kaikille muille lastaan tai muuta läheistään surevalle.
Kohtalosi taitaa olla edessä minullakin. Nyt jo surettaa ja koskee. Kuinkahan siitä sitten selviää, kun ajankohtaista!? Täytyy vaan yrittää olla onnellinen vuosista, joita saa viettää ainokaisensa kanssa. Toivottavasti vielä monta. Ymmärrän ja tunnen tuskasi. Se, että menettää ainoan lapsensa, eikä jää jäljelle yhtään, on todella musertavaa! Eipä silti, lapsen menetys koskee joka tapauksessa. Mutta, sisältöä elämänn antavat ne jäljelle jääneet ja uskoa tulevaisuuteen...
Osanottoni ja jaksamista toivotan sinulle!
Huomenna tulee kaksi vuotta.kun menetin ainokaiseni.
VOI OTAN OSAA SURUUSI.. minullakin kuoli lähes vuosi sitten oma lapsi ja tiedän miten KAMALAA on kuoleman kosketus..
Tänään tulee vuosi rakkaan esikoispoikani kuolemasta. Tuska, ahdistus, suru, kaipaus, muistot vuorottelevat - elämä on vuoristorataa ja kamppailua. Etenen päivä kerrallaan. Esikoispoikani on aina sydämessäni mukana. Voimia Sinulle ja muillekin lapsensa menettäneille.
Osanottoni teille kaikille ja voimia elämäänne Meillä tulee kuluneeksi vuosi onnettomuudesta jossa menetimme esikoisemme 27.4
Elämä vaan jatkuu mutta ei koskaan samanlaisena kuin ennen
En voi kun sanoa yrittäkää jaksaa vaikkei se ole helppoa Kirjoittele vastaan kyllä jos yhtään helpottaa surun jakaminen toisten kanssa