Mitä luulette, onkohan meillä fyysisten aistien lisäksi hengelliset aistit? En tiennyt, että kuolleen voi aistia näkymättömänä vieressään ja tämä voi jopa koskettaa. Luulin tulleeni hulluksi, kunnes kuulin monesta muustakin, joilla on samanlaisia kokemuksia.He eivät käsitä mitä suremme,ja kaikin tavoin yrittävät vakuuttaa olevansa elossa.He pitävät meitä luulotellun hulluina, kunnes huomaavat, että he eivät enää ole fyysisin aisten havaittavaissa.Elämme ilmeisesti maailamkaikkeudellisessa todellisuudessa, josta ei fyysisin aistein voi havaita kuin osan. Ja ylimpänä on Jumalan henegellinen taivas. Mitä luulette tästä?
onkohan meillä
hengelliset aistit?
5642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tätä asiaa ennen kuin poikani kuoli. Olin kyllä kuullut kerrottavan kaikenlaisia tarinoita vanhoilta ihmisiltä, mutta nyt vasta uskon niihinkin, kun olen itse kokenut poikani läsnäolon kuolemansakin jälkeen monta kertaa ja hyvin selkeästi. Hän on läsnä, vaikkei häntä näy. Hän on siellä hengellisessä maailmassa ja minä täällä fyysisessä maailmassa. Ajattelen aivan samoin kuin sinä. Elämää on kuoleman jälkeenkin.
Tää on vaan mun mielipide ... .. kyllä varmasti voi henkien läsnäolon aistia... ei kukaan hullu oo.... MUTTA ... sittenpä se kysymys onkin MINKÄ henkien... sitä voi tavallinen pulliainen luulla kuolleen hengen entisen ns. elänneen ihmisen persoonan siellä tulevan ja USKOTTELEVAN sen jatkuvan kuolemattoman sielun höpinän MUTTA kun ja jos luet RAAMATTUA niin kun minä teen luen sitä päivittäin viikottain ja vuosittain ... ON ILMENNYT SE SEIKKA ettei tämä normaali ihmisen kuolema ole sen kummempaa kun että henki lähtee... mätänet ja häviät... ja soul long... minä itse en tule ikinä uskomaan siihen että mitään muuta olisi se ei tue RAAMATUN oppia ja se kirja on niin mielen kiintoinen ja hyvä kirja että.. siihen jää koukkuun... ja jokaisella voi toki olla omat mieli piteensä mutta en minä usko liirum läärymiä enkä muutenkaan sillä mulle ei kuolleet ilmesty ikinä... mulle on turha esittää muuta kun se että sitä ei muuta ole kun kuollaann ja sillä siisti...olisko kaikki meillä mielessä aina että oliskin jotain kun kuollaan?? ettei me hävittäskään ihan kokonaan??- mutta sama kait se jokolauta on kun ei ihmisruumis elämästä nauti???
ME OLLAAN LIHA...elävä liha ja kun tulee hetki että se elämä sammmuu.. no ei me mitään enää olla.
Kirjoituksesi oli hieman epäselvää. Mitä näkemyksesi mukaan tarkoittaa, että "kyllä varmasti voi henkien läsnäolon aistia"? Minkä henkien?
Olen aistinut poikani läsnäolon useasti. Olenpa aistinut jopa hänen kosketuksensa...sitä ei voi sanoin kuvata. Näihin aistimuksiin on liittynyt hyvän olon tunne.
Kuoleman jälkeen - onko elämää ja millä tasolla? Sitä ei voi kukaan ihminen varmaksi sanoa. En voi muuta kuin uskoa ja toivoa, että kuoleman jälkeen on elämää ja tapaan kuolemani jälkeen rakkaan poikani.
Kautta aikain on puhuttu, että on olemassa sielu ja ruumis. Ruumis kuolee ja mätänee, mutta sielu, eli henki, jää elämään. Jeesus on lunastanut meidät ristinkuolemallaan, niinpä uskon, että kuoleman jälkeen saamme jatkaa elämää Taivaassa rakkaittemme kanssa. Jumala on Rakkaus, ja Hänen Armonsa kautta olemme pelastetut. Minäkin menetin esikoispoikani vuosi ja 9 kk sitten. Jäi kuitenkin vielä tytär. Voimia ja uskoa sinulle, esikoispoikasi menettäneelle äidille, edelleenkin.Tv. kohtalotoverisi
Minäkin menetin esikoispoikani 3 kk sitten. En voi varsinaisesti sanoa vaistonneeni itse hänen läsnäoloaan, vaikka niin olen toivonut. Odotan sitä tunnetta kyllä hartaasti. Hänen tyttöystävänsä kertoi kyllä kokeneensa pokani läsnäolon työtilanteessa, jossa hän joutui kovan paineen alle. Olen kyllä nähnyt pari unta pojastani.
Uskon, että ihmisen sielu jää elämään, vaikka ruumis tuhoutuu. Minäkin luotan Jeesuksen ristinkuolemallaan lunastaneen meille ikuisen elämän taivaassa. Rukoilen Jumalalta voimia kulkea tämä raskas tie, joka minulle annenettiin täällä kuljettavaksi. Ilman tätä uskoa jälleeennäkemisestä en jaksaisi elää, vaikka minulla on vielä kaksi muutakin lasta, aikuisia hekin jo.Voimia teille kaikille kohtalotovereille.