Kuinka saan uskoni takaisin? Elämäni oli täydellistä vielä silloin kun tiesin että Jumalaan voi luottaa, ja että hän rakastaa minua. Nyt olen menettänyt uskoni ja tuntuu että elämältäni on suunta kadonnut. Olen 20-vuotias nuori nainen.
Jo lapsuudessa sain hyvät edellytykset kristilliseen kasvuun, sillä äitini oli seurakunnan lastenohjaaja, ja kävin mm. seurakunnan leireillä ja kerhoissa. Kuitenkin vahva uskoontulon kokemus tuli rippileirillä. Silloin ikään kuin rakastuin Jumalaan:) Vielä illallakin kun kävimme nukkumaan, niin minä saatoin rukoilla vielä tunninkin yksikseni. Uskoni pysyi vahvana - uskoin ja luotin enemmän kuin mihinkään muuhun. Myöhemmin sairastuin myös masennukseen ja syömishäiriöön, ja siitäkin Jumala minut pelasti (sain erään vahvan merkin, joka lähti viemään minut vauhdilla kohti terveyttä).
Osallistuin ahkerasti seurakunnan toimintaan ja toimin isosenakin. En malttanut pitää suutani kiinni uskostani, vaan auliisti levitin sanaa Jumalasta kaikille ketä tunsin. Rakastin Jumalaa, ja olin ylpeä uskostani!
Sitten jotain tapahtui lukiossa... Ajauduin väittelyyn erään ateistin kanssa, joka pisti minut ja ajatukseni aivan lyttyyn. Vaikka jo riparilla olin ollut pohtija, ja kysellyt kaiken mietityttävän papeilta, niin siinä hetkessä en vain enää löytänyt sanoja:( Se pisti vihaiseksi ja sai miettimään. Uskoni alkoi horjua tämän jälkeen, ja parin vuoden takainen Tsunami sekoitti pääni lopullisesti. En voinut käsittää miksi Jumala salli sen tapahtuvan. Olin pitkään vihainen Jumalalle, enkä tehnyt uskoni eteen töitä... Ajattelin että kyllä se Jumala tämän eksyneen lampaan kohta syliinsä kaappaa, mutta ei se vaan kaapannutkaan! Tällä tiellä olen edelleen... Suurten kysymysten kanssa, ja Jumala kadoksissa.
Olen yrittänyt löytää uskoni. Olen rukoillut ja pyytänyt että Jumala auttaisi minua uskomaan (sinäänsä tyhmää sellaista rukoilla), ja olen käynyt kirkossa. Kirkossa rupean vaan aina nykyään hillittömästi itkemään, niin siitäkään en enää voi nauttia:(
Muutenkin olen alkanut miettiä, onko jossain muualla parempi uskonto minulle. Suurin kysymykseni on se, miten Jumala voi hyljätä ihmisen vain jos tämä ei usko. Itseasiassa juttelin nuorisotyöntekijän kanssa joku aika sitten ja kerroin että uskon jokaisen pääsevän taivaaseen, uskoi tai ei. Minusta usko on rikkaus itsessään, se tuo elämään perusturvan, joten siinä on jo riittävä "palkka" uskosta, ei niinkään pääsy taivaaseen. Olen kuulemma väärässä, eikä tämä ajatus kuulu uskoomme. No ei tietenkään kuulu, mutta minä uskon niin, mihinkähän uskonlahkoon minä kuulun?
Tulipa kirjoitettua paljon. Jaksoikohan kukaan edes lukea? Tuli muuten taas pariin kertaan itkettyä tätä kirjoittaessani. Kumma, sillä muuten en itke oikein mistään, mutta aina tämä Jumala-aihe ja kirkossa käynti itkettää... Kai itken menetetyn rakkauden perään;)
Siunausta kaikille!
Jo lapsuudessa sain hyvät edellytykset kristilliseen kasvuun, sillä äitini oli seurakunnan lastenohjaaja, ja kävin mm. seurakunnan leireillä ja kerhoissa. Kuitenkin vahva uskoontulon kokemus tuli rippileirillä. Silloin ikään kuin rakastuin Jumalaan:) Vielä illallakin kun kävimme nukkumaan, niin minä saatoin rukoilla vielä tunninkin yksikseni. Uskoni pysyi vahvana - uskoin ja luotin enemmän kuin mihinkään muuhun. Myöhemmin sairastuin myös masennukseen ja syömishäiriöön, ja siitäkin Jumala minut pelasti (sain erään vahvan merkin, joka lähti viemään minut vauhdilla kohti terveyttä).
Osallistuin ahkerasti seurakunnan toimintaan ja toimin isosenakin. En malttanut pitää suutani kiinni uskostani, vaan auliisti levitin sanaa Jumalasta kaikille ketä tunsin. Rakastin Jumalaa, ja olin ylpeä uskostani!
Sitten jotain tapahtui lukiossa... Ajauduin väittelyyn erään ateistin kanssa, joka pisti minut ja ajatukseni aivan lyttyyn. Vaikka jo riparilla olin ollut pohtija, ja kysellyt kaiken mietityttävän papeilta, niin siinä hetkessä en vain enää löytänyt sanoja:( Se pisti vihaiseksi ja sai miettimään. Uskoni alkoi horjua tämän jälkeen, ja parin vuoden takainen Tsunami sekoitti pääni lopullisesti. En voinut käsittää miksi Jumala salli sen tapahtuvan. Olin pitkään vihainen Jumalalle, enkä tehnyt uskoni eteen töitä... Ajattelin että kyllä se Jumala tämän eksyneen lampaan kohta syliinsä kaappaa, mutta ei se vaan kaapannutkaan! Tällä tiellä olen edelleen... Suurten kysymysten kanssa, ja Jumala kadoksissa.
Olen yrittänyt löytää uskoni. Olen rukoillut ja pyytänyt että Jumala auttaisi minua uskomaan (sinäänsä tyhmää sellaista rukoilla), ja olen käynyt kirkossa. Kirkossa rupean vaan aina nykyään hillittömästi itkemään, niin siitäkään en enää voi nauttia:(
Muutenkin olen alkanut miettiä, onko jossain muualla parempi uskonto minulle. Suurin kysymykseni on se, miten Jumala voi hyljätä ihmisen vain jos tämä ei usko. Itseasiassa juttelin nuorisotyöntekijän kanssa joku aika sitten ja kerroin että uskon jokaisen pääsevän taivaaseen, uskoi tai ei. Minusta usko on rikkaus itsessään, se tuo elämään perusturvan, joten siinä on jo riittävä "palkka" uskosta, ei niinkään pääsy taivaaseen. Olen kuulemma väärässä, eikä tämä ajatus kuulu uskoomme. No ei tietenkään kuulu, mutta minä uskon niin, mihinkähän uskonlahkoon minä kuulun?
Tulipa kirjoitettua paljon. Jaksoikohan kukaan edes lukea? Tuli muuten taas pariin kertaan itkettyä tätä kirjoittaessani. Kumma, sillä muuten en itke oikein mistään, mutta aina tämä Jumala-aihe ja kirkossa käynti itkettää... Kai itken menetetyn rakkauden perään;)
Siunausta kaikille!
Vastaukset 27
Vanhimmat
ja siksi ihmisen on parasta turvautua omiin voimiinsa ja läheisiin ihmisiin. Se on monelle aluksi vaikeata, mutta antaa kuitenkin paljon lujemman ja oikeamman pohjan elämälle kuin vanhat tarut ja toimimattomat rukoukset ikinä voivat antaa.
Rakkauttakaan ei elämästäsi tarvitse uskosi menettäneenä puuttua, ainakin omassa perheessäni sitä on yltäkylläisesti, kun kohdistamme lämpimät tunteemme toisiimme emmekä olemattomaan jumalaan.
että mieleeni tulvii vastaväitteitä! En voi pitää niitä poissa... Kirkossakin saarnan aikana käyn päässäni ikään kuin vastaväittelyä papin kanssa:( En voi uskoa joitakin asioita uskostamme ja se on todella surullista...
Hei
Ei sun tarvitse Jumalalle esittää mitään, jos sua kiukuttaa tai pidät Jumalaa epäreiluna, niin huuda se hänelle. Kyllä Jumala sen kestää, ei sun epäilysi häntä olemattomaksi taio...
Rakkaudessa tulee aina kriisejä, niin ihmisiin kuin Jumalaankin. Ei se, että olet eri mieltä joistakin asioista kirkon kanssa tarkoita vielä suhteessa Jumalaan mitään.
Ei sun tarvitse esim. olla varma mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Jumala sen tietää. Henk.koht en usko "helvetin" olemassaoloon, vaan annihilaatioon, siihen että uskovat perivät taivaan, muut häviävät olemattomiin.
henkilökohtaisessa uskossasi Raamatunkohdat joissa selvästi sanotaan, että on helvetti ja taivas.
Ihmiset jaetaan näihin paikkoihin, kukin ansionsa mukaan.
En tainnut mainita missään että perustelisin kyseiset käsitykseni raamatunjakeilla. Raamattu ei ole "Jumalan Sana" - on yksi Jumalan Sana: Jeesus Kristus. Hän on Jumalani ja auktoriteettini, ei Raamattu, joka on ihmisten kirjoittama ja kokoama kirja.
Ensinnäkin suuri kiitos kaikille vastauksia laittaneille, on kovasti lämmittänyt mieltä saada tukea ja neuvoja!
Kuitenkin tähän kommenttiin on pakko kommentoida, että minä olen aikalailla samaa mieltä. Raamattu on todellakin vain ihmisen kirjoittama, ja tekstejä on karsittu ja muokattu aikojen saatossa. Eikös Roomassakin aikoinaan muokattu raamattua siten, että valtiota oli helpompi sen avulla hallita? Varmaan silloin juuri painotettu tuota Helvettiin joutumista, jotta saatiin ihmiset pidettyä aisoissa. Eihän kaikkea raamatussa tule muutenkaan tulkita kirjaimellisesti, esim. homoja kivittää.
Arvostan raamattua, mutta tulkitsen sitä omalla sydämelläni, ja lähtökohtanani pidän sitä että Jumala on rakkaus.
Hmm... Millä perusteella vain tietyt tulkinnat ovat oikeita raamatusta, ja miksi minun tulisi purematta niellä mielestäni väärät tulkinnat, jotka ovat nekin vain ihmisten tekemiä?
On totta että vuoden 1992 raamattuna nimeä kantava kirja on tekijänoikeuden alainen kirja.Siitä ei siis saa kopioida mitään ilman kirkon rahaston lupaa.
Turha teos.
1933/38 ja biblia 1776 ovat parempia , ilman nykyisiä sotkuja ja niiden selityksiä.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Onhan se ihmeellistä , että kyseinen kirja kertoo menneistä, antaa meille ohjeita yhä ( ne parhaat) ja kertoo tulevaisuuden.
Saattehan te pitää omat uskomuksenne Raamatusta ja uskoa niitä jotka kylvävät epäuskoa.( onko se viksua? )
Minä uskon Raamattuun Jumalan sanana hyvin monesta syystä.
Tutkin sitä mielelläni ja yritän ymmärtää, että mitä siellä sanotaan.
Ei ole nuo vanhemmat Raamatut minua johdattaneet harhaan yhtään. Uusin viritys kyllä sotkee monet asiat.
Hankkikaa siis itsellenne oikeat Raamatut ja tutustukaa asioihin. Se kannattaa.
Homojen kivityksestä en muista kohtaa, mutta huoran kivityksestä muistan ( maria magdaleena),
josta Jeesus sanoi, että se heittää ensimmäisen kiven, joka on synnitön. Kukaan ei heittänyt.
Homoista sanotaan kyllä että he ovat iljetys ja että heidät hyljätään omiin himoihinsa.
Ei ole syytä epäillä sitä, mitä Jumala meille kertoo Raamatussa ja se vahvistuu vielä monessa eri paikassa.
"Arvostan raamattua, mutta tulkitsen sitä omalla sydämelläni, ja lähtökohtanani pidän sitä että Jumala on rakkaus. "
- Olen samaa mieltä siitä että Raamattu on tavattoman rikas hengellinen kirja, olen itsekin sen äärellä oppinut yhtä ja toista.
Raamatun historiaa tunnen melko pintapuolisesti, mutta itselleni koko Raamatun selitys on tässä jakeessa: "...Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessään" (Joh 20:31)
Ihmiset jotka väittävät pitävänsä Raamattua ehdottomana auktoriteettinaan, eivät itsekään sen mukaan elä (esimerkkinä vaikka Jeesuksen käsky katkaista viettelevä kätensä - en ole nähnyt vielä yhtään käsipuolta raamattufundamentalistia...), enkä voi hyväksyä oppia joka ei toimi käytännössä.
Koen paljon tärkeämmäksi tuntea Jumalan henkilökohtaisesti, elävänä persoonana ja elää ihmiselämää kuten osaan. Uskon että hän loi minut ihmiseksi, ei "tosiuskovaiseksi" =)
Meille jää anteeksi anominen , katuminen ja onnelliseksi tuleminen siinä, mitä meille luvattiin.
Ei katkea kädet , koska katuva saa anteeksi.
Ihmisille ei vaan kelpaa kovin helposti se, että Jumala rakasti ihmistä niin paljon, että lähetti poikansa lunastamaan katuvan ihmisen synnin.
Ihmiset mielummin katkovat käsiään, kun uskovat.
Joskus ihmiset maksoivat synneistään lunnaita , jotta voisivat sitten tuntea syntejään pois pyyhityiksi ( anekauppa jonka Luther paljasti valheeksi ja kirkon huijaukseksi ( katolinen kirkko)).
Paholainen taas pitäisi siitä kovasti kiinni, että pysyttekin hänen puolellaan.
Itsepä valitsette ja vain itse vastaatte itsestänne.
Neuvoisin, että rukoilkaa Jumalalta uskoa, voimia ja ymmärrystä.
Uskon että hän antaa , sillä on luvattu, että kolkuttavalle avataan, anovalle annetaan jne.
asian, että en usko siihen että mitään tapahtuu hetkessä tai yhdessä yössä ( saattaa tapahtuakin, mutta oma kokemukseni on erilainen).
Olen itse huomannut, että uskoa , ymmärrystä ja Jumalaan luottamista tulee siten, että pysyn itse mukana.
Ei ihmiselle varmaan anneta enempää kun mitä pystyy hitaasti mieltämään.
Se kaikki tapahtuu rauhalliseen tahtiin ja hetki hetkeltä tuntee olonsa onnellisemmaksi ja paremmaksi.
Samalla alkaa ymmärtämään asioiden puolia ja hahmottamaan niiden kokonaisuuksia.
Jos einsteini sanoi että ihminen käyttää aivoistaan vain 10 % , niin ihmisellä on saatavissa sitten vielä hurja määrä tavaraa käyttöönsä :) ( olettaen tietenkin, että einsteini olisi tietänyt tuon asian).
"Paholainen taas pitäisi siitä kovasti kiinni, että pysyttekin hänen puolellaan. "
"Ei katkea kädet , koska katuva saa anteeksi. "
- Juuri tätä tarkoitin. Kun sanon "Raamattu ei ole Jumalan Sanaa" - nimimerkitön sanoo että olen paholaisen poluilla. Kuitenkin hän itse selittää Jeesuksen käskyn katkaista viettelevä kätensä niin ettei viettelevää kättä tarvitse katkaista. Mutta silti pitää sanoa että Raamattu on Jumalan Sanaa ja ehdoton auktoriteetti.
Ei ole mitään eroa siinä selittääkö asiat päälaelleen vai vain kieltäytyykö uskomasta Raamatun olevan Jumalan Sanaa.
Pakko korjata tuo viimeinen lauseeni, että itseasiassa eroa on: jälkimmäinen tapa on johdonmukaisempi.
Kysehän muistaakseni on tuossa siitä, että millainen ihminen pääsee taivaaseen.
Silloin Jeesus puhui siitä, että on PAREMPI katkaista käsi, ja kädettömänä mennä taivaaseen kun vaihtoehtoisesti kädellisenä mennä helvettiin.
Kyse on ihmisen pyrkimyksestä päästä taivaaseen.
Kun ihminen on kristitty, hän ei edes halua tehdä sitä pahaa , että tarvitsisi katkaista käden.
Jos kuitenkin on joutunut pahan työntekijäksi, niin katuessaan ( parannus) sen voi saada anteeksi.
Tästä syystä ei käsiä tarvitse katkoa.
Toisaalta joskus miettiessäni näitä ihmisiä jotka tekevät kokoajan pahaa muille = taparikolliset niin millä he tekisivät rikoksia jos heiltä otettaisiin tekovälineet pois?
Raiskaajalta pois sukupuolielimet, pedofiileiltä ehkä sama tai käsi, tai jalka ??
En ole pohtinut tätä täysin valmiiksi, mutta järjellisesti ajatellen se varmaan tekisi mahdottomaksi pahanteot, kun sitä ei voisi tehdä, vaikka haluaisikin?!
Raamatunkohdalla käden katkaisemisesta Jeesus yksinkertaisesti tarkoitti, että on parempi että
pääset taivaaseen vaikka käsi katkenneena kuin että joudut kokonaan kadotukseen paatuneituutesi tähden.
kiitos avoimesta kirjeestä.
Kristillisen uskon sisältö ei ole usko, vaan Jeesus. Persoonallisena ja todellisena Vapahtajana.
Kyse ei ole uskosta joihinkin kristillisiin tosiasioihin ja oppilauseisiin, vaan henkilökohtaisesta suhteesta Häneen. Se ei ole järkeilyä (vaikka ajattelukin on hyväksi ja järkeä kuuluu käyttää) eikä tunteilua (vaikka tunteetkin kuuluvat elämään) vaan hengellistä todellisuutta, missä opimme erottamaan Jumalan puheen omista tarpeista nousevista äänistä, alitajuisista impulsseista ja intuitioista niin, ettei tunne-elämämme ja inhimilliset mieltymyksemme muotoile uskoamme vaan kristillinen usko, jonka alkaja ja täyttäjä ja varsinainen sisältö on Jeesus, muotoilee mieltymyksiämme. Raamatun mukaan meidän pitäisi muuttua "mielemme uudistuksen kautta". Siis ei kristillisiä ajatuksia ulkonaisesti omaksumalla ja sitten väittelemällä asioista ideoiden tasolla, vaan avoimuudessa Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle, ottaen vastaan Hänen vaikutustaan ja rakkauttaan.
Silloin ajattelu ja tunne-elämäkin alkaa selkiytyä.
Mutta lähtökohta on, että uskallamme laskea omat mieltymykset ja mielipiteet, olkoot ne sitten kristillisiä tai ei-kristillisiä, ristin juurelle. Vaikka ajatuksemme olisi hengellisesti oikeitakin emme voi elää ajatusten varassa! Edes kristillisestä opista ei saa tulla epäjumalaa, silloinkaan kun se ehkä sinänsä on oikea ja raamatullinen oppi. Muuten muutumme kovasydämisiksi raamattuautomaateiksi, joilla ehkä on vastaus jokaiseen kysymykseen, mutta joiden sydän on vieraantunut uskon keskuksesta, Jeesuksesta.
Hän on uskon lähtökohta, keskipiste ja päämäärä.
Tärkeintä on rukous...
Jeesus tässä minä olen... Anna syntini anteeksi, anna anteeksi että olen pitänyt elämässäni epäjumalia, joilla olen korvannut sinut... Elämässäni on ollut kristillisiä ja ei-kristillisiä epäjumalia. Olen monta kertaa ollut kiinnostuneempi omasta uskostani ja sen määritelmistä kuin sinusta, sinun tuntemisestasi. Nyt tahdon tehdä parannuksen. Enemmän kuin mitään muuta tahdon tuntea totuuden. Käännyn omista mieltymyksistäni sinun puoleesi. Täytä sydämeni, auta minua kokemaan rakkautesi. Ja opeta minua, Herra, elämään rakkaudestasi käsin niin, että sinä olisit elämäni keskus.
Itse olen monta kertaa ajatusteni päätteeksi sanonut:
- Jeesus, jos sinä eri mieltä jostain mitä olen puhunut tai ajatellut, siinä tapauksessa sinä olet siinä asiassa oikeassa ja minä väärässä, auta minua huomaamaan erehdykseni ja löytämään totuus.
Siunausta sinulle!
http://galleria.suomi24.fi/murtsi-67
Usko tai epäusko. Se on ihmisen osa tässä ajassa. Meillä ihmisillä on erilaisia tulkintoja Jumalasta ja hänen sanomastaan. Tärkeintä ei ole olla oikeassa tai väärässä tai tietää kaikki.
Utelias ihminen saa vastauksen tieteen piiriin kuuluviin asioihin tiedon kasvaessa ja tutkimusmenetelmien kehittyessä. Uskonnon alueelle tiede ei pysty tunkeutumaan ainakaan vielä. Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta ei kukaan pysty todistamaan aukottomasti.
Kristillinen sanoma on tapa hahmottaa ja nähdä elämä ja maailma. Sen tärkein viesti on sanoma Jumalan armosta eli rakkaudesta, joka näkyy mm. anteeksiantamisena, ikuisuutena ja kehotuksena rakkauteen. Se on siinä.
Sairaudet ja onnettomuudet ovat seurauksia lääketieteellisistä ja luonnontieteellisistä syistä. Niitä ei aiheuta Jumala. Minä uskon Jumalan rakkauteen, en niinkään hänen kaikkivaltiuteensa. Minusta usko Jumalaan vie ikuisuuteen, mutta en sulje ovea myöskään hyvään pyrkiviltä ateisteilta. Jumala paljastaa totuuden aikanaan kuoleman jälkeen jokaiselle.
En tiedä, miksi Jumala päätti toimia näin, mutta tässä tavassa jokainen ihminen voi tehdä vapaasti ratkaisun ja valinnan. Pääasia, että tekee omantuntonsa mukaan oikein. Ehkä Jumala halusi ihmisen vain uskovan itseensä lujasti tässä elämässä ja Jumalaan - ilman sen suurempia selityksiä.
Hyvän elämän voi elää ilman Jumalaakin. Usko ei kumoa ajalista elämää millään tavalla, vaan täydentää sitä tuonpuoleisuudella. Jeesus tuli kertomaan tiestä Jumalan luo, totuudesta ja elämästä.
Lisää modernia kristillistä teologiaa tiedonjanoisille:
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/kotisivu/page2/page2.html
Minä en totuutta omista, mutta esitän mielestäni varsin hyvän vaihtoehdon klassiselle teologialle tuossa linkissä. Kannataa silti olla kriittinen sanojani kohtaan.
Tsemppiä elämääsi! Ja Jeesuksen siunaus seuratkoon sinua missä oletkin. Muistan sinun elämäntilannettasi ennen nukahtamistani ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Minä en pysty palauttamaan kadonnutta uskoasi, mutta kannustan sinua olemaan avoin. Usko ei ole ihmeitä, ei suuria yliluonnollisia kokemuksia, vaan arkista elämää luottamuksessa Jeesukseen, ikuisuuden toivossa ja rakkaudessa. Kaikki ovat hyviä asioita, vaikka nukkuisitkin Ruususen unta tai eläisit itse siinä sadussa.
Uskoasi voit hoitaa lukemalla kristillistä kirjallisuutta, rukoilemalla, tapaamalla muita kristittyjä ja nauttimalla sakramentteja. Kirkkotaide, gospel-musiikki ja pyhien yhteys myös rakentaa seurakunnan tilaisuuksissa.
"Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta ei kukaan pysty todistamaan aukottomasti."
Ei minkään tieteenalan tutkijoiden mieleenkään juolahda todistaa olematonta todeksi joten sitä ei edes yritetä tutkia.
Pallo asiassa on ollut aina uskovilla sillä heidänhän se asia pitää todistaa mutta kun eivät koskaan ole siihen pystyneet.
tieteellisen tiedon tavoittamattomissa. Mielestäni on väärin sanoa, että Jumala on olemassa JOS tarkoitamme samanlaista olemassaoloa kuin esim. meillä ihmisillä on. Jumala on tämmöisenkin olemassaolon ulko- ja yläpuolella sillä Hän on olemassaolon Luoja. Jos Jumala olisi halunnut ilmoittaa itsensä siten, että esim. 1600- tai 1900-luvun tiedemiehet olisivat Hänet havainneet ja voineet Hänen olemassaolonsa todistaa niin Hän olisi niin tehnyt. Mutta kun ei. Mieti sitä!
Tiede ei tosiaankaan tutki jumaluutta, mutta sitäkin suuremmalla äänellä monet kommentoivat Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta. Mitään ei voida aukottomasti todistaa suuntaan eikä toiseen. Varhaiskristityille Jeesuksen ylösnousemus oli todiste Jumalan olemassaolosta, toisille ei. Jokainen valitsee niin kuin parhaaksi katsoo. Henkilökohtaisesti katson, että Jumala on rakkaus. Kun rakastaa, tuntee Jumalan.
mitään tarvi todistaa! Joko uskot taikka et.
Jos et usko Jumalaan, omapa on asiasi! Jos
mieluummin uskot evoluutio-satuihin, niin siitä vaan...*hih hih...kaikenlaisia löytyy....
Nykytiede kun on todistanut että evoluutio on mahdottomuus, mutta ei se näköjään ateisteja estä satuihin uskomasta!
Epäusko, mitä se on?
Jos alkaa epäilemään omaa uskoaan, niin on parasta silloin laittaa uskon asiat jäähylle ja ruveta ajattelemaan muita maailman asioita. Kyllä se siitä sitten taas valkenee.
Miksi uskovat ottavat uskon asiat niin hirviän vakavasti?
Elämä on muutenkin vaikeaa ja rankkaa, pitääkö siitä vielä uskon kanssa tehdä entistä rankempaa?
Jäitä hattuun, tyypit, asioilla on tapana selvitä ajan kanssa ja jos aikaa ei riitä, niin kyllä tuonpuoleisessa sitten voidaan asiat keskustella selviksi.
Ai evoluutio-satuja?
Aikamoinen satu sekin on, että Jumala loi kaiken seitsemässä päivässä.
Ei olis mitenkään ehtinyt.
Ja kyllähän se kehitys on aivan selvää.
Otetaanpa esimerkiksi kala nimeltä taimen. Ensin täytyi varmaan olla 2 taimenta, uros ja naaras, ja net tekivät pikkutaimenia ja sitten nämä pikkutaimenet muuttivat kotoa pois ja osa lähti jokiin ja puroihin ja osa järviin ja osa meriin ja niin ne kehittyivät erillaisiksi taimeniksi asuinpaikan mukaan.Niin että kyllä sitä kehitystä on ollut.
Ihmisen kohdalla se kehitys on mennyt kyllä pahasti pieleen. Siinä missä muut elävät olennot yrittävät selviytyä hengissä, ihmiset laittavat rahaa, aikaa ja energiaa kaikista eniten siihen, miten saataisiin tuhottua mahdollisimman paljon luontoa ja muita ihmisiä. Jos kaikki se raha ja tietotaito, mitä tuhlataan sotavarusteluun laitettaisiinkin esim. viljelyn parantamiseen ja sairauksien eliminoimiseen, niin maapallon asiat olisivat paljon paremmin. Ihmisessä ei ole nähtävisssä sivistystä eikä kehitystä vaan kaikki on pelkkää kulissia. Jos asiat ajautuvat tiettyyn pisteeseen, ihmisestä tulee edelleenkin esiin karkea ja väkivaltainen peto, joka tuhoaa kaiken.
Lustetta nisun seassa.
Sinä olet murrosvaiheessa uskosi suhteen. Sinun on nyt aika vaihtaa lapsen uskosi Jumalaan aikuisen naisen uskoon. Aikuisen naisen usko on usko Jeesukseen. Vain Jeesuksen Veren kautta meillä on pääsy Jumalan Valtakuntaan, poikkeuksia ei ole.
Me ihmiset olemme kaikki syntyneet syntisestä sukukunnasta ja olemme syntymämme puolesta kaikki kuoleman omia. Vain Jeesuksen Lunastustyö Golgatan ristillä pelastaa ihmisen. Jeesus on meidän uhrikaritsamme Jumalan silmien edessä. Raamatussa on kohta jossa sanotaan, että joka ei tunnusta Poikaa hänellä ei ole Isääkään.
Sinä itket koska olet herätystilassa. Polvistu Jeesuksen ristin edessä ja pyydä syntisi anteeksi, hän antaa sinulle elämän joka sinulle kuuluu. Ystäväni tee se pian haluaisin sinut siskokseni.
tottakin mitä kirjoitat.
on syynsä kaikkeen. Me ihmiset emme ymmärrä kaikkea mutta Jumala on oikeuden mukainen.
= = = = =
Uskoni alkoi horjua tämän jälkeen, ja parin vuoden takainen Tsunami sekoitti pääni lopullisesti. En voinut käsittää miksi Jumala salli sen tapahtuvan. Olin pitkään vihainen Jumalalle, enkä tehnyt uskoni eteen töitä... Ajattelin että kyllä se Jumala tämän eksyneen lampaan kohta syliinsä kaappaa, mutta ei se vaan kaapannutkaan! Tällä tiellä olen edelleen... Suurten kysymysten kanssa, ja Jumala kadoksissa.
= = = = =
Ehkä suhtautumisesi on ollut jotenkin virheellinen ja olet ajatellut että Jumalan teot pitäisi miellyttää sinua sinun harkintasi ja ymmärryksesi mukaan.
Asiat eivät kulje ihmisen navan ympärillä vaan ihminen joko menee taivaaseen tai helvettiin.
Sinun halusi oikeuden mukaisen herran luokse on yksi tärkeimpiä askeleita.
Sinun on luotettava Jumalaan. En usko että Jumala välittää siitä mitään että suututko vai et jostakin tapahtumasta.
Olen itsekin pohtinut näitä tsunami asioita ja ajatellut, että vaikka en tunne aivan tarkkaan kaikkea, niin siellä oli pahuutta hyvin paljon.
Kamalat määrät suomalaisiakin siellä oli.
Siellä on mm. käytetty hyväksi seksuaalisesti lapsia rahan voimalla.
Kaikenlaiset tautipesäkkeet ovat tuhonneet nuoria lapsia , tyttöjä ja poikia seksihurjasteluillaan.
Paikallisten vanhemmat eivät ole estäneet tätä ja huoruutta on harrastettu ihan maailmanlaajuisella tietomäärällä.
Se kaikki on ollut Jumalan tahdon vastaista.
On paljon muutakin mistä meidän ei tarvitse puhua.
Itse tutkiessani asiaa, että juuri nämä alueet joissa tuhoja tuli, oli lämmintä , jossa pahuus oli ottanut ylivallan. Sodoman meininkiä siis.
Lopulta itse ajattelin ahdistuneena asiaa aikani pohdittuani, että onneksi en ole tuomarin tehtävässä, koska minusta ei olisi siihen.
Minun ei tarvitse ymmärtää eikä tietää ihan kaikkia asioita maailmalta koska omassa elämässämme on jo niin paljon ja vähän liikaakin.
Luota Jumalaan, sillä hän pitää huolen omistaan.
Hei elämä on ihmeitä täynnä, katsele ympärillesi kuuntele kevään ääniä, jumala on kaikkialla.
Et sinä ole häntä kadottanut, hän on vierelläsi, hän haluaa vain että sinusta tulee vahvempi ja että iloitset elämästä joka sinulle on annettu.
Tutki itseäsi sisintäsi kuuntele sydämesi ääntä, löydät vielä uskon joka on sinua varten.
Usko itseesi.
Ehkä sinun täytyy nyt lähteä eri suuntaa tieltäsi jolla nyt olet.
Tutki eri vaihtoehtoja.
Me kaikki olemme täällä maan päällä kehittyäksemme henkisesti, olemme tulleet oppimaan jotain.
Nyt sinun henkinen tiesi on aika uudistua ja etsiä uusi tie elämällesi.
näyttää voimasi siinä, että voit ateistille todistaa? Siinä on vaaransa, sillä maailmassa on paha valloillaan ja se yrittää saada meidät näyttämään omissa ja muiden silmissä tyhmiltä, osaamattomilta ja etenkin epäilemään meidät omaa uskoamme. Kun on uudestisyntynyt, Hengen ihminen ja rukoilee Jumalaa tai Jeesusta johdattamaan elämässä, saa tilaisuudet, joissa tuntee tarvetta todistaa, ei itsestä vaan lähettäjän tahdosta. Silloin, kun Ylhäältä siunataan tekemisesi, ymmärrät sen tarkoituksen, joskus ihminen joutuu "haaksirikkoon", elämässä tai "autiomaahan", jotta tulevina vaikeampina aikoina olisi sitten voimaa, miten kestää koetukset ja koettelemukset, kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Toivon Sulle voimia, kestämistä ja siunausta, pelkkä huokaus riittää, Hän ei hylkää sitä, joka hänen tykönsä tuleee!