Väheneekö eroaminen

mutta kirkollisveroprosentti nousee tuntuvasti. Myöskin kirkon työntekijöille pitää sielunhoitoa tarvitsevan maksaa ajankäytön mukaan ja matkakustannukset aivankuin lakimiehillekkin.

Tietysti se vähenee jossain vaiheessa, kun ei ole enää jäseniä jotka voivat erota. Mutta täsmennetään kysymystä: kasvaako eroaminen joka vuosi vuoteen 2018 saakka? Tuolloinhan jäsenten osuus olisi pudonnut vähintään 10 prosenttiyksikköä, jos eroaminen kasvaisi edes vähän.

Minusta tämä tuntuu mahdottomalta. Eroamiseen vaikuttavat satunnaistekijät, joita on määrällisesti aika vähän vuotta kohden. Esimerkiksi tänä vuonna on ylitetty 100,000 ja tuli A-talkin ohjelma.

On ihan mahdollista, että jo tänä vuonna noita kivoja juttuja tapahtuu enemmän, ja vastaavasti sitten 2009 ei tapahdu. Ja vaikka näin ei tapahtuisi nyt, niin eiköhän jossain vaiheessa.

Toinen kysymys on se, mikä tulee olemaan pidemmän ajan trendi vaikka nyt 10-15 vuottakin eteenpäin. Tähän tarvittaisiin jo väestömalleja, ja silloinkin ennuste olisi parhaimmillaan akateeminen arvaus.

Vaikka jonain vuonna kirkosta eronneita olisikin edellisvuotta vähemmän, suuntaus on selvä: kirkon jäsenmäärä vähenee koko ajan niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Ruotsin kirkkoon liittyy aikuisia jäseniä kymmenen kertaa vähemmän kuin siitä eroaa.

Ruotsin kirkosta eronneiden määrä toki laski vuoden 2004 ennätysluvuista, mutta silti vuosi 2006 oli kaikkien aikojen kolmanneksi suosituin vuosi erota kirkosta. En löytänyt tilastoa vuoden 2007 luvuista, mutta alla pitkän ajan tilasto:

UTTRÄDEN = eronneet
Antal = lukumäärä

http://www.svenskakyrkan.se/statistik/pdf/inuttraden_tabell2006.pdf

Kirkosta eroamista on varsin vaikea ennustaa, sillä pikkuasiat voivat aiheuttaa suuria muutoksia ihmisten käyttäytymisessä.

Perusongelma on lasten liittäminen kirkkoon. Ennakkotietojen mukaan viime vuonna lapsista kastettiin 84,16 %. Heidän vanhempien kirkkoonkuulumisprosenttia ei ole saatavissa, mutta se on noin 80. Tämä tarkoittaa, että kastetuista lapsista lähes neljännes on syntynyt perheeseen, jossa vain toinen vanhemmista on kirkon jäsen. Luulisi, että tällaisissa perheissä kirkosta eroaminen ei olisi ongelma.

Nykyään 18-25 vuoden välissä kirkon jäsenistä yli 10 % eroaa. En näe mitään syytä, miksi tämä ei jatkuisi ainakin seuraavan viiden vuoden aikana.

Kirkon ainoa valttikortti on rippikoulu, jonka lähes kaikki käyvät. Minun sukupolvi kävi tämän automaattisesti, sillä se avulla siirryttiin lapsista aikuisiin. Nykyään rippikoulu on yleensä leiririppikoulu, jonka arvo tulee laskemaan, jos vaurastuminen jatkuu. Yhä useammalla nuorella on joku kallis harrastus, jonka kesäharjoittelua pidetään tärkeämpänä kuin rippikoulua. Uskon, että suurin tulevaisuuden haaste on kuitenkin netti, johon verrattuna joku rupinen leirikeskus on vähemmän houkutteleva vaihtoehto.


Mikään näistä ei kuitenkaan ratkaise kirkon kohtaloa. Kirkon kannalta suurin uhka on koulujen uskonnonopetuksen muuttuminen. Jos noudatettaisiin oikeasti lakia, yli 10 % ikäluokasta olisi ET-opetuksessa eivätkä kuulisi mitään Jeesus-tarinoita. Näiden jälkeläisistä aniharva edes kastettaisiin.

Tällä hetkellä on 11 uskontokunnalla oma opetussuunnitelma. Maahanmuuttajien määrän kasvaminen lisää voimakkaasti uskonnonopetuksen hintaa. Jo nyt on olemassa suuria paineita kaikille yhteisen uskonnonopetuksen järjestämiseksi (mikä tuhoaisi ortodoksisen identiteetin). Toivottavasti uskonnon tunnit jaetaan äidinkielen (tarinat), historian (kirkkohistoria), psykologian (uskontotiede)… kesken ja aine hoidetaan läpäisyperiaatteella. Samassa yhteydessä olisi oiva tilaisuus poistaa päivänavaus, jolloin tunnustuksellinen uskonto (kirkko) saataisiin vihdoinkin pois kouluista. Jos – ja kun – uskonto poistuu kouluista, lapselle kasteen jälkeen seuraava kirkon palvelu olisi rippikoulu, jota ei voisi mainostaa kouluissa. Tämä voisi olla riparille kuolinisku.

Kun kirkkoon kuuluva nuori täyttäisi 18-vuotta ja hänen ainoa uskonnollinen tilaisuus olisi ristiäiset, ei tarvitsisi paljoa miettiä kannattaako alkaa maksaa kirkollisveroa. Veikkaan, että 25-vuotta sen jälkeen kun uskonto saadaan pois kouluista, kirkosta eroaminen romahtaa. Kirkkoon kuuluisi vain uskovaisia.


Todellisuudessa näin ei tapahdu. 30 vuotta on niin pitkä aika, että sinä ehtii tapahtua paljon. Uskon, että tavoitteemme valtion ja kirkon täydellisestä erosta tapahtuu tänä aikana ja sen jälkeen minua kiinnosta kirkkoon kuuluvien määrä yhtä paljon kuin nyt rekisteröityneiden uppopalloilijoiden määrä :-)

Sen puolesta puhuu sekin, että kun kirkostaeroaminen on esillä mediassa siitä seuraa erolukujen suureneminen eli on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita eroamaan kirkosta kunhan siitä hiukan heitä muistutetaan. Kysymyksessä on yhteiskunnan muutos, jota kirkon on mahdoton korjata.
Jos Ruotsissa kirkostaeroaminen on vähentynyt se on lienee vain väliainen ilmiö, koska uskon, että sielläkin on sama tilanne kuin Suomessa.