Hallelujaa - hiihaa! Luineen päivineen! Ihme on tapahtunut!
Jeesuksen hauta on
löytynyt!
6216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Papyruslöytö: Juudas ei ollutkaan petturi
Julkaistu: 21:26
WASHINGTON. Juudas Iskariot ei ollutkaan mestarinsa Jeesuksen pettäjä vaan hänen läheisin opetuslapsensa, joka toimi juuri niin kuin Jeesus halusikin hänen toimivan. Uuden testamentin neljän perinteisen evankeliumin antama kuva Juudaksesta historian ehkä tunnetuimpana petturina on näin ollen virheellinen.
Näinkin voidaan tulkita uusinta julkisuuteen tullutta, kristinuskon alkuvaiheita kuvaavaa tekstiä nimeltä Juudaksen evankeliumi.
26-sivuinen, koptinkielinen teksti löytyi Egyptistä jo 1970-luvulla, mutta vasta nyt se on pelastettu luettavaan muotoon yhdysvaltalaisen National Geographic Societyn ja niin ikään amerikkalaisen Waitt-säätiön merkittävällä taloudellisella tuella.
Noin 1700 vuotta vanha papyrusdokumentti sisältöineen paljastettiin torstaina laajassa lehdistötilaisuudessa Washingtonissa.
Yhdestä asiasta National Geographicin saliin kerääntyneet asiantuntijat olivat yhtä mieltä: Juudaksen evankeliumi on aito asiakirja. Se on noin vuonna 300 tehty koptinkielinen käännös noin vuonna 180 tehdystä kreikankielisestä alkutekstistä.
Sen sijaan asiakirjan merkityksestä ollaan erimielisiä. Osa tutkijoista arvelee, että dokumentti antaa aiheen arvioida uudelleen kristinuskon perusteita. Toisten mukaan kyseessä on kiinnostava arkeologinen löydös, joka ei kuitenkaan kilpailu Uuden testamentin näkemyksen kanssa vaan rinnastuu aiemmin löydettyihin gnostikkojen teksteihin Maria Magdalenan ja Tuomaksen evankeliumeihin.
Asiakirja löytyi 1970-luvulla El Minyan kaupungin läheltä Egyptistä. Se myytiin kairolaiselle antiikkikauppiaalle 1978. Sen jälkeen sitä pompoteltiin useaan otteeseen muun muassa Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin, kunnes se päätyi 2001 Maecenas-säätiölle Sveitsiin.
National Geographin tullessa mukaan papyrus oli erittäin huonossa kunnossa. "Se oli murentunut tuhanneksi pieneksi palaseksi. Se oli lopullisen tuhon partaalla", Garcia kuvasi.
Juudaksen evankeliumin lopullinen sijoituspaikka on jo päätetty. Restauroinnin ja lisätutkimusten jälkeen Maecenas-säätiö lahjoittaa sen koptilaiseen museoon Kairoon."
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Papyruslöytö Juudas ei ollutkaan petturi/113521944254
100- ja 200-luvuilta löytyy kymmeniä erilaisia kirjoituksia, joissa Jeesuksesta annetaan erilainen kuva kuin ensimmäisen vuosisadan kirjoituksissa. Yksi tärkeimmistä perusteista siihen, miksi uuteen testamenttiin valittiin juuri ne kirjat kuin valittiin, oli mm. se, luotettiinko yleisesti kirjoituksen olevan jonkun apostolin tai Jeesuksen aikalaisen kirjoittama. Mm. Juudaksen evankeliumia on pidetty myöhemmin tehtynä väärennöksenä. Tämä tekstikin kertoi Juudaksen nimissä kirjoitetun kirjoituksen olleen tehty vuonna 180.
Holokaustista on nyt kulunut yli 60 vuotta. Heti toisen maailmansodan jälkeen oli aika vähän niitä, jotka kielsivät holokaustin tapahtumista. Nyt alkaa olaa jo sellaisiakin kirjoituksia, että kaikki on ollut vain propagandaa.
olla valheitas tarjoamatta, kiitos. Lue mieluimmin Jeesuksen kärsimys kertomukset ja ylösnousemuksen totdellsuus Raamatustasi.
Hyvää pääsiäistä sullekkin!
"Uskovaiset kantavat jumalageeniä
6.1.2006 23:01
Yhdysvaltalaistutkija uskoo löytäneensä geenin, joka tekee ihmisistä uskonnollisia. (JOHN PALMÉN)
Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.
Hamerin mukaan hengellisyyttä ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemasta kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnoksista on merkittävästi yleisempi uskonnollisilla ihmisillä kuin toinen.
Tutkija ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.
VMAT2-geeni säätelee elimistössä välittäjäaineita, joihin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös eräät huumeet, kuten LSD. Monet huumeidenkäyttäjät ovatkin kuvailleet kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.
Lisää aiheesta viikonvaihteen Iltalehdessä"
http://www.iltalehti.fi/2006/01/07/200601063935206_uu.shtml
"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.
"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
Tämän seuraavan kun sovellatte edellä olevaan, niin ymmärrätte MISTÄ ne kokemukset kumpuavat - SIELTÄ SYVÄLTÄ MIELESTÄ, jonne ne on lapsesta pitäen dumpattu totaalisen aivopesun myötä auktoriteettien toimesta.
"Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta
Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eritytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin. Aikuisilla ydintiedon sekaannukset voivat toimia tieteellisen ja muun koulutiedon rinnalla.
Nojautuminen lapsuudenaikaisiin ja tiedostamattomiin käsityksiin maailmasta liittyy yksilön taipumukseen ajatella intuitiivisesti eli tiedostamattomasti. Näihin tuloksiin on päädytty dosentti Marjaana Lindemanin johtamassa tutkimuksessa "Taikauskon vetovoima", joka on tehty Suomen Akatemian rahoituksella.
Tutkimuksen mukaan uskomukset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. "Jos uskoo yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoo yleensä muihinkin yliluonnollisiin ilmiöihin. Voidaan siis puhua yleisestä taipumuksesta uskoa näihin. Taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomuslääkinnän eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä", toteaa dosentti Lindeman.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 3240 eri koulutustasojen opiskelijaa ympäri Suomea. Jatkotutkimuksiin osallistui noin 500 opiskelijaa, joille tehtiin myös kokeellisia tutkimuksia. Tutkimuksessa kysyttiin heidän uskomuksiaan muun muassa noidista, telepatiasta, horoskoopeista, Jumalasta ja aaveista. Tämän lisäksi koehenkilöiden persoonallisuutta, arvoja, tietorakenteita ja tiedonkäsittelytapoja tutkittiin psykologisilla arviointimenetelmillä.
Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä. Persoonallisuus, tunne-elämän tekijät, selittämisen ja hallinnan tarve, sukupuoli, arvomaailma, älykkyys tai analyyttinen ajattelu eivät juuri ole yhteydessä yliluonnollisiin uskomuksiin.
Lindeman kysyy: "Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."
Lisätietoja antaa dosentti Marjaana Lindeman, Helsingin yliopiston psykologian laitos, sp. [email protected]
Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä"
http://www.etsixpertti.fi/publicIndex.asp?page=10&fromPage=public&lang=1&PRID=4737
Sitten vielä lopuksi: Uskonnollinen 'kasvatus' on yhtälailla PAHOINPITELYÄ ja vieläpä raskaimmasta päästä - SE ON LAPSEN MIELEN RAISKAAMISTA LOPULLISESTI!
"Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja
Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.
Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.
Niillä kaltoin kohdelluilla apinanaarailla, joista itsestään tuli pahoinpiteleviä emoja, oli vähemmän serotoniinia aivoissaan kuin kohtalotovereilla, joista kasvoi huonosta mallista huolimatta huolehtivia vanhempia.
"Koska apina on biologialtaan varsin ihmisen kaltainen, tulokset saattavat valaista myös ihmisen käyttäytymistä eritoten sitä, miksi jotkut kaltoin kohdellut jatkavat pahoinpitelyketjua, toiset taas eivät", puntaroi professori Dario Maestripieri.
Tutkimuksen mukaan pahoinpidellyn lapsen varhainen serotoniinihoito vähentää todennäköisyyttä, että lapsesta itsestään kasvaa pahoinpitelevä vanhempi.
Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa serotoniinin yhteyden lapsen pahoinpitelyyn kädellisissä. Sen julkaisi Behavioral Neuroscience.
Aiemmassa tutkimuksessaan Maestripieri on osoittanut, että sukupolvesta toiseen jatkuva pahoinpitelyketju syntyy varhaislapsuudessa, eikä se ole geneettistä."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2752
Että eikö ole toivoa - onhan sitäkin.
"Tutkijat ja Jumala
Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käyttiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.
Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin "merkittäviksi tiedemiehiksi", Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.
Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli "merkittävien tutkijoiden" joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kulemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.
Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.
Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi."
Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta."
...
"Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.
Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.
Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin"
Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81
Kaikki muu olikin lainattua, paitsi tuo surkean köpelö ja ilman mitään perustelua oleva älähdys, tuossa yhdessä välissä. Se taisi olla ihan sun omaa, jossa väität uskonnollisuuskasvatusta "lapsen mielen raiskaamiseksi"... Mitähän sitten mahtaakaan olla kaikkien väkivaltaisten tv-ohjelmien, tietsikkapelien ja nettisaastan yms. vaikutus lastemme mieliin...?
yksinkertaisia ajattelun edellyttämiä RIIPPUVUUKSIA, niin teillekin avatuu maailma sellaisena kuin se on. ULKOA OPITTU ON PERSEESTÄ!