Tässä on työmiehellä yksi niistä harvoista vapaapäivistä menossa, niin on taas aikaa miettiä elämää täällä maapallolla. Televisiossa pyörii parhaillaan turhaakin turhempia tosi-tv ohjelmia, joissa näkyy poikkeuksetta helpolla päässeen näköisiä ihmisiä. Miesten vartalot ovat lihaksikkuudessaan samaa tasoa naisten kanssa, joka kielii siitä että ei ole tarvinnut lapion varressa huhkia. Samanlaisia pyntättyjä luurankojahan televisio-ohjelmat ovat nykyään poikkeuksetta täynnä. Toisin on minulla, minä olen raskaan rakennustyön tekijä. Minä saan hengitellä työmaan pölyjä tämän mahdollisesti kokonaisuudessaan jopa 50 vuotta pitkän elämäni aikana ja hankkia kulumia lisää jo ruhjottuun kehooni. Helposta elämästä ei ole näin ollen tietoakaan.
Tästä päästäänkin aiheeseen joka minua askarruttaa. Mitä järkeä tässä minun elämässäni on? Huonolla palkalla huonoa työtä vuodesta toiseen. Joku luultavasti sanoo että miksi et vaihtaisi alaa tässä vaiheessa. Onhan sellainenkin mahdollisuus olemassa. Mutta mielestäni ei ole mahdollista opiskella hyväpalkkaista ammattia. En minä saa toteutetuksi unelmiani vaikka missä opinahjossa kävisin tutkinnon suorittamassa. Ei niin hyväpalkkaista ammattia ole olemassakaan, ainakaan opiskeltavissa olevaa. Ja mitä järkeä siinä on että toinen saa kumin palasta kaukalossa hakkaamalla paljon suuremmat tulot joka ei yhteistä hyvää kasvata pätkääkään? Siispä lisäkoulutuksella ei ratkaista tätä olemassa olevaa ongelmaa, epäkohtia palkkauksessa ja rehellisen, yhteistä hyvää kasvattavan työn arvostusta.
Toisin on jääkiekkoilijoilla, formulakuskeilla, koripallon pompottelijoilla ja ties millä rokkitähdillä. Rahaa tulee ikkunoista ja ovista. En minä kateellinen ole, siitä minua ei voida syyttää. Minua ei harmita että jollain on suuri auto ja talo, ainoa asia mikä minua harmittaa on se että itse en pääse vuokramurjustani ja ruosteisesta japanilaisesta 1980-luvun autosta eroon nähtävästi koskaan. Autosta tosin on ilmeisesti pakko luopua tulevina vuosina kokonaan kun polttoaine ja ajoneuvoverotus tästä vielä pahenevat. Korostan vielä että en siis harmittele sitä mitä muilla on, harmittelen ainoastaan sitä mistä minä poloinen itse joudun jäämään paitsi. Älä viitsi siis hyvä kommentoija tätä kateellisuus-korttia vetää esiin, se on ihan turhaa.
Siis ihan vain rattia kääntelemällä ja kaasua polkemalla, kumilätkää kaukalossa hakkaamalla ja palloa pompottamalla päästään tuloihin joista ei työläinen sen kummemmin kuin suurin osa korkeasti koulutetuistakaan ei voi nähdä kuin unia. Miten nämä tässä listatut asiat parantavat maailmaa? Löytyykö niiden avulla ratkaisu esimerkiksi HIV:n tai hepatiitti C:n parantamiseen, maailmanlaajuisen nälänhädän poistamiseen tai saadaanko näillä teoilla edes villoitettua yhtä pahaista omakotitalon seinää? Entä päästäänkö näillä meriiteillä jopa suorittamaan miehitetty Mars-lento? Kuten kaikki älylliset olennot tietävät, tätä ongelmalistaa voisi jatkaa loputtomiin. Maailma ei ole vielä niin valmis että tämmöiseen tyhjänpäiväisyyteen voidaan haaskata sellainen määrä energiaa ja varoja mitä tänä päivänä tuntuu tapahtuvan.
Mitä järkeä tässä minun vaatimattomassa elämässäni siis on? Vuodesta toiseen kulutan itseäni fyysisesti ja joiltakin osin myös henkisesti vaativassa työssä. Miksi minun kannattaa elää ns. kunnolla? Olen viime aikoina alkanut miettiä että voisin tehdä mieliharrastuksestani onginnasta minun elämäni pääasian. Olisi myös mukavaa ehtiä käymään baarissa arki-iltoinakin. Muutenkin kaipaisin lisää vapaa-aikaa. Moni tekstistäni ärsyyntynyt sanoo varmaankin että siitä vaan ihan vapaasti, tee mitä ikinä haluat. Minun mielestäni se on huono vastaus, mitä jos ns. oikeissa töissä toimivat ryhtyisivät kaikki ajattelemaan samalla tavalla? Oikeastaan toivoisinkin että kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Aikansa kun olisi sekasortoa, tulisi kuolemaa ja väkivaltaisuuksia ja niin edelleen uskoisin asioiden korjaantuvan piirun verran oikeaan suuntaan. Sillehän ei tietenkään mitään voisi jos omakin henki siinä samalla menisi. Mielelläni luopuisinkin siitä yhteisen hyvän edestä.
Mitä te olette mieltä?
Tästä päästäänkin aiheeseen joka minua askarruttaa. Mitä järkeä tässä minun elämässäni on? Huonolla palkalla huonoa työtä vuodesta toiseen. Joku luultavasti sanoo että miksi et vaihtaisi alaa tässä vaiheessa. Onhan sellainenkin mahdollisuus olemassa. Mutta mielestäni ei ole mahdollista opiskella hyväpalkkaista ammattia. En minä saa toteutetuksi unelmiani vaikka missä opinahjossa kävisin tutkinnon suorittamassa. Ei niin hyväpalkkaista ammattia ole olemassakaan, ainakaan opiskeltavissa olevaa. Ja mitä järkeä siinä on että toinen saa kumin palasta kaukalossa hakkaamalla paljon suuremmat tulot joka ei yhteistä hyvää kasvata pätkääkään? Siispä lisäkoulutuksella ei ratkaista tätä olemassa olevaa ongelmaa, epäkohtia palkkauksessa ja rehellisen, yhteistä hyvää kasvattavan työn arvostusta.
Toisin on jääkiekkoilijoilla, formulakuskeilla, koripallon pompottelijoilla ja ties millä rokkitähdillä. Rahaa tulee ikkunoista ja ovista. En minä kateellinen ole, siitä minua ei voida syyttää. Minua ei harmita että jollain on suuri auto ja talo, ainoa asia mikä minua harmittaa on se että itse en pääse vuokramurjustani ja ruosteisesta japanilaisesta 1980-luvun autosta eroon nähtävästi koskaan. Autosta tosin on ilmeisesti pakko luopua tulevina vuosina kokonaan kun polttoaine ja ajoneuvoverotus tästä vielä pahenevat. Korostan vielä että en siis harmittele sitä mitä muilla on, harmittelen ainoastaan sitä mistä minä poloinen itse joudun jäämään paitsi. Älä viitsi siis hyvä kommentoija tätä kateellisuus-korttia vetää esiin, se on ihan turhaa.
Siis ihan vain rattia kääntelemällä ja kaasua polkemalla, kumilätkää kaukalossa hakkaamalla ja palloa pompottamalla päästään tuloihin joista ei työläinen sen kummemmin kuin suurin osa korkeasti koulutetuistakaan ei voi nähdä kuin unia. Miten nämä tässä listatut asiat parantavat maailmaa? Löytyykö niiden avulla ratkaisu esimerkiksi HIV:n tai hepatiitti C:n parantamiseen, maailmanlaajuisen nälänhädän poistamiseen tai saadaanko näillä teoilla edes villoitettua yhtä pahaista omakotitalon seinää? Entä päästäänkö näillä meriiteillä jopa suorittamaan miehitetty Mars-lento? Kuten kaikki älylliset olennot tietävät, tätä ongelmalistaa voisi jatkaa loputtomiin. Maailma ei ole vielä niin valmis että tämmöiseen tyhjänpäiväisyyteen voidaan haaskata sellainen määrä energiaa ja varoja mitä tänä päivänä tuntuu tapahtuvan.
Mitä järkeä tässä minun vaatimattomassa elämässäni siis on? Vuodesta toiseen kulutan itseäni fyysisesti ja joiltakin osin myös henkisesti vaativassa työssä. Miksi minun kannattaa elää ns. kunnolla? Olen viime aikoina alkanut miettiä että voisin tehdä mieliharrastuksestani onginnasta minun elämäni pääasian. Olisi myös mukavaa ehtiä käymään baarissa arki-iltoinakin. Muutenkin kaipaisin lisää vapaa-aikaa. Moni tekstistäni ärsyyntynyt sanoo varmaankin että siitä vaan ihan vapaasti, tee mitä ikinä haluat. Minun mielestäni se on huono vastaus, mitä jos ns. oikeissa töissä toimivat ryhtyisivät kaikki ajattelemaan samalla tavalla? Oikeastaan toivoisinkin että kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Aikansa kun olisi sekasortoa, tulisi kuolemaa ja väkivaltaisuuksia ja niin edelleen uskoisin asioiden korjaantuvan piirun verran oikeaan suuntaan. Sillehän ei tietenkään mitään voisi jos omakin henki siinä samalla menisi. Mielelläni luopuisinkin siitä yhteisen hyvän edestä.
Mitä te olette mieltä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
maailmaa ja aiheuttavat sekasortoa ja sotia.
haluatko tietää enemmän?
Ilmeisesti trolliin nyt tartun mutta kerro ihmeessä lisää tästä teoriastasi? Haluan toki tietää enemmän.