Mielen sekoamiseen

Psyykkinen sairaus

Psyykkinen sairaus ilmenee kuudessa pääryhmässä. Ellei ihminen kykene hallitsemaan elämäänsä eikä ongelmiensa ja ahdistuksensa aiheuttajia, hän saattaa käyttää päihteitä niin, että siitä kehittyy
1) alkoholismi tai
2) narkomania.
3) Hän voi masentua ja/tai ahdistua.
4) Pahimmillaan se saattaa johtaa jopa psykoosiin.
5) Ahdistuneisuus saattaa ilmetä neuroottisina oireina, niin että ihminen "sitoo" ahdistustaan erilaisin ajatuksin tai toiminnoin.
6) Reaktiona ahdistukseen voi olla myös luonnehäiriö eli psykopatia.

Alkoholismissa ja narkomaniassa ihminen aiheuttaa ulkoisesti käyttämillään aineilla kemiallisia muutoksia, jotka vaikuttavat hänen kokemiseensa ja käyttäytymiseensä ja tekevät hänet riippuvaiseksi noista aineista, niin ettei hän lopulta voi elää lainkaan ilman niitä. Ilman päihteiden ja huumeiden nauttimista ei kenestäkään tule alkoholistia eikä narkomaania sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka niiden käyttämiseen ajava tarve hänessä ilmeisesti onkin. Neuroosi on kapea-alainen käyttäytymishäiriö, joka ei häiritse kaikkia toimintoja vaan ainoastaan joitakin alueita. Ihmisellä voi tietysti olla useita erilaisia neurooseja, ja niiden aste voi vaihdella. Depressiossakin on asteita, jotka vaikuttavat ihmisen selviytymiskykyyn arkielämässä.

Alkoholismi ja narkomania ovat ainakin sinänsä itse hankittuja sairauksia, sillä mikään tai kukaan ei pakota käyttämään päihteitä. Eri asia on, miksi joku niitä käyttää. Ne aiheuttavat sitä vakavampia muutoksia keskushermostoon, mitä enemmän ja kauemmin niitä käytetään.

Neuroosit ovat käyttäytymishäiriöitä, eivät elimellisiä sairauksia. Ne ovat syntyneet virheellisistä asenteista, usein tosin hyvin varhain. Niistä voi periaatteessa totuttautua irti - jos haluaa luopua niiden tuottamasta tuskallisesta tyydytyksestä. Usein neuroosit ovat muodostuneet reaktioista varhaiseen kasvuympäristöön.

Psykopatiankaan taustalta ei ole löydettävissä elimellisiä muutoksia, vaan kysymyksessä on kehityshäiriö, hyvin varhain syntynyt ja siksi erittäin vaikeasti korjattava.

Psykoosien taustalta on löydettävissä usein myös elimellisiä muutoksia aivostossa. Sen sijaan on usein vaikea tai mahdoton sanoa, mistä ne aiheutuvat ja kuinka hallitsevia nämä biologiset tekijät ovat. Psykoosien hoito ei kuitenkaan onnistu pelkällä psykoterapialla, vaan tarvitaan lääkkeitä. Vasta niiden kanssa tai niiden käyttämisen jälkeen psykoterapia on mahdollista.

Voiko psyykkisesti sairas tulla uskoon ja pysyä uskossa?

Voi. Psyykkisesti sairas on syntinen siinä kuin muutkin, ei enemmän syntinen eikä vähemmän syntinen kuin muut, ja tarvitsee syntien anteeksiantamusta ja pelastusta, jotka Jeesus on hänelle valmistanut niin kuin muillekin. Tie uskoon on kaikille sama: Jeesus ja syntien tunnustaminen hänelle ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen.

Psyykkisesti sairaalta puuttuu yleensä sekä perusluottamus että perusilo. Siksi uskon monien ulottuvuuksien kokeminen on hänelle vaikeampaa kuin terveemmille. Kokemus ei kuitenkaan ole pelastumisen ehto vaan sen seuraus ja sellaisena aina vajavainen. Luottamus ei ole kokemuksesta riippuvainen.

Jotta psyykkisesti sairas voisi uskoa, hän tarvitsee ensinnäkin kirkkaan evankeliumin kuulemista. Toiseksi hän tarvitsee rakkautta yksittäisiltä uskovilta ja erityisesti sielunhoitajalta. Kolmanneksi hän tarvitsee ympärilleen uskovan seurakunnan, joka ei jätä häntä. Siksi psyykkisestikään sairaiden ei pitäisi jäädä piiloon eikä pois uskovien yhteydestä. Ellei kukaan heitä näe, on myös vaikea osoittaa rakkautta. Jos psyykkisesti sairaita kuitenkin on uskovien keskuudessa, silloin heidän auttamisensa jakautuu usealle ihmiselle, niin että sitä jaksetaan paremmin eikä hän itsekään koe syyllisyyttä siitä, että hän sairaudellaan rasittaa muita, niin kuin hän helposti voi kokea.

Voiko uskova sairastua psyykkisesti?
Voi.

Uskon yksi vaikutus on vapautuminen. Toisinaan ihminen sairastuu vasta psykoterapian jälkeen. Samoin usko voi tuottaa hänelle sellaista turvallisuutta, että hän uskaltaa antaa sairaudenkin tulla esiin toisin kuin aikaisemmin.

Uskova voi joutua niin kovalle rasitukselle, ettei hän jaksa psyykkisesti. Jos

Uskova voi myös kantaa rasitteenaan alttiutta psyykkiseen sairauteen, joka voi puhjeta sille suotuisissa eli terveyden kannalta epäsuotuisissa oloissa vaikeissa onnettomuustilanteissa, stressissä yms:ssa.

Voiko usko parantaa psyykkisen sairauden?
Voi, mutta tuskin välittömästi kaikkia, ei varsinkaan psykooseja.

Psyykkisen sen paremmin kuin fyysisenkään parantumisen "paikkoja" eivät ole parantamiskokoukset eikä mielentilan ja tunteiden kiihdyttäminen.

Usko antaa sekä sellaisia malleja että sellaista voimaa, että ihminen voi irtautua vääristyneistä korvikkeistaan. Useimmiten se ei tapahdu hetkessä eikä nopeasti, vaan se vaatii pitkän prosessin, niin kuin kehityshäiriö on syntynytkin pitkän ajan kuluessa. Siitä irtaudutaan ikään kuin kulkemalla tie takaisin alkuun.

Seurakunta voi parhaimmillaan olla suurenmoinen tuki uskoville. Uskovien yhteys voi ehkäistä ennalta sairastumista, kun ympärillä on ihmisiä, jotka eivät vaadi eivätkä syytä vaan kuuntelevat, ymmärtävät ja ehkä auttavat konkreettisesti sekä vaikeissa tilanteissa, jotka eivät vielä ole johtaneet sairastumiseen, että sitten mahdollisen sairauden puhjettua.

Sairaat ovat seurakunnalle erityinen haaste. He kutsuvat pelkällä olemassaolollaan uskovia nöyryyteen, niin etteivät nämä asettuisi heidän yläpuolelleen heitä tuomitsemaan. Kuka tahansa voi sairastua milloin tahansa missä tahansa. Jos itse haluan, että minua sairaana ymmärretään, autetaan ja tuetaan, ei minulla ole varaa tuomita muita sairaita vaan minun tulee yrittää auttaa siinä missä voin tai vähintään olla ainakin lisäämättä heidän kuormaansa.

Raamatun erityinen kehotus rukoilemiseen koskee sairaita: "Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi." (Jaak 5:13-16.)

Öljyllä voiteleminen on Raamatun kehotus. Siihen ei sisälly mitään taianomaista.

On myös olemassa sairauksien parantamisen armolahjoja (1 Kor 12:28). Niistä ei saa pitää meteliä, koska ne eivät toimi mekaanisesti.

Jeesus - terve, joka tehtiin sairaaksi

Jeesuksen olennainen kutsumus ja tehtävä oli sairaiden parantaminen. Luuk 4:18: "Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen." Sen mukaisesti hän paransi erilaisia sairaita, sekä fyysisesti että psyykkisesti sairaita, sekä parantuvia tauteja, kuten esim. kuumetauteja, että parantumattomia, kuten spitaali ja ilmeisesti epilepsia. Hän jopa herätti kuolleita. UT:ssä kerrotaan kolmesta sellaisesta tapauksesta (Jairuksen tytär, Nainin lesken poika, Lasarus), mutta niitä on saattanut olla enemmänkin. Jeesus sei kuitenkaan herättänyt kaikkia kuolleita eikä parantanut kaikkia sairaita, vaikka hän olisi siihen pystynyt. Kysymys ei ollut hänen pahasta tahdostaan eikä mielivaltaisuudestaan vaan siitä, että sairaiden parantaminen oli ennakkomerkki hänen vallastaan eli kuninkuudestaan ja tulevasta valtakunnastaan, jossa ei ole oleva mitään sairautta. Ilm 21:4:

Jeesus ei parantanut kaikkia siitäkään syystä, että sairaus ja kuolema ovat seurausilmiöitä, joilla on syynsä: ihmisen synti ja Jumalan viha. Siksi hänen tärkein ja varsinainen tehtävänsä oli ihmisten ja heidän syntiensä sovittaminen ja Jumalan vihan poistaminen. Terveyttä Jeesus jossain mielessä ja jossain määrässä saattoi antaa Luojana. Sovituksen hän saattoi antaa vain sijaisuhrina, tulemalla itse syntisen asemaan ja kärsimään ja kantamaan kaiken, mikä syntisen on kärsittävä. "Synnin palkka on kuolema." Juuri se Jeesukselle "maksettiin" ristillä eli Jumala, hänen rakas taivaallinen Isänsä, maksoi sen hänelle. Hän oli vanhurskas ja synnitön, mutta Jumala teki hänet synniksi. Hän oli elämä, mutta Jumala surmasi hänet. Koska hän oli vanhurskas, Jumala herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle takaisin sen ikuisen elämän, joka hänellä oli ja joka hän itse oli. Se tapahtui hänen ylösnousemuksessaan.

Profeetta Jesaja (53:4-6) sanoi Jeesuksesta ennakolta: "Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen." Jeesus on kantanut siis sekä syntimme että sairautemme. Sen perusteella jokainen sellainen syntinen saa kaikki syntinsä anteeksi, joka tunnustaa ne Jeesukselle, pyytää niitä anteeksi ja ottaa anteeksiantamuksen vastaan hänen sanansa vakuutuksen perusteella. Sovitus ja anteeksiantamus ovat ehdottomat.

Sairauksien kantamisen seuraukset sen sijaan ovat vasta suhteelliset. Jeesus on kyllä kantanut kaikkien kaikki sairaudet. Juuri ne surmasivat hänet, fyysisesti ja psyykkisesti ehjän ja terveen ihmisen. Hänen terveeseen ruumiiseensa Jumala antoi tulla kaikkien niiden kauheiden sairauksien, jotka Jeesus oli aikaisemmin parantanut ja jotka ihmiset kaikkina aikoina ovat kokeneet ja tulevat kokemaan. Ristillä Jeesuksen ruumiissa oli spitaali, reuma, syöpä. Jeesukseen eheään sieluun Jumala siirsi kaikkien skitsofreenikkojen mielen pirstoumat, kaiken manian ja kaiken depression. Jeesus koki ne. Siksi hän ymmärtää jokaista fyysisesti ja psyykkisesti sairasta ja rakastaa heitä. Hän ei kuitenkaan paranna heitä välttämättä heti. Sen sijaan hän kutsuu heitäkin ensin uskomaan ja luottamaan häneen ja siten löytämään ikuisen pelastuksen. Sen yksi seuraus on ruumiin ylösnouseminen eli ruumiin ja sielun luominen ikuisesti uudeksi. Ylösnousseessa, kirkastuneessa ihmisessä, joka tässä elämässä oli uskonut Jeesukseen syntisenä ja sairaana, ei silloin ole oleva mitään syntiä eikä mitään sairautta, vaan hän on oleva ikuisesti terve ja ehjä. Jeesus sanoo siitä. "Katso, uudeksi minä teen kaikki" (Ilm 21:5).

kyllä niitä sekopaitä on nähty noissa uskovaisten kokuksissa.