Erosin juuri vähän aikaa sitten kirkosta (ort.) omien syitteni takia.
Haluaisin nyt tietää teidän syitä, etenkin ortodoksien.
Aika samojahan niiden luulisi olevan, kuin muilla, mutta jos onkin jotain pelkästään ort. liittyvää, niin kertokaa ihmeessä niitä syitä.
Haluaisin nyt tietää teidän syitä, etenkin ortodoksien.
Aika samojahan niiden luulisi olevan, kuin muilla, mutta jos onkin jotain pelkästään ort. liittyvää, niin kertokaa ihmeessä niitä syitä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niele ylpeytesi, kadu syntejäsi ja tule takaisin Ilon yhteyteen. Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Tuommoinen vastaus just kirkosta eronneelle on pelkkää omahyväisyyttä. Ethän sinä tiedä kenenkään syistä erota, niin että voisit syyttää ylpeydestä ja synnistä. Mene itseesi.
Ortodoksille pääsiäinen on vuoden suuri juhla. Pääsiäisenä kirkosta eroaminen – ja varsinkin siitä puhuminen – tuntuu yhtä ystävälliseltä kuin isän haukkuminen hänen hautajaisissaan.
että milloin olisi sopiva aika erota luterilaisesta kirkosta? Ei ainakaan juuri joulun alla?
Kyllä kirkosta voi erota aivan milloin haluaa. Se ei kuulu kenellekään muulle.
miksi siitä pitäisi puhuisi pääsiäisenä? Täällä ei ole keskusteltu ortodoksisesta kirkosta eroamisesta koskaan (?), joten ihmettelen ajankohdan valintaa.
"Nyt täytyy kysyä, että milloin olisi sopiva aika erota luterilaisesta kirkosta? Ei ainakaan juuri joulun alla?"
Luterilaisillekin pääsiäinen on vuoden suurin kristillinen juhla.
mikä on jollekin uskonnolle se kaikkein tärkein juhla.
Jos ihminen on pakolla liitetty kirkkoon, niin kyllä hänellä on myös oikeus puhua siitä eroamisestaan ihan milloin tahansa.
Olisi aika niiden miettiä asioita, jotka lapsensa ovat kirkkoon liittäneet. Miettisivät sen oikeutusta, sen sijaan, että arvostelevat ihmistä joka eroaa.
ja taas sinä olet väärässä :-)
Opiskeluaikanakaan en ollut erityisen kiinnostunut tekniikasta ja siksi insinööritutkintooni sisältyy mahdollisimman paljon psykologiaa, kokous- ja neuvottelutaito yms. kursseja. Jos haluat vaikuttaa toisten mielipiteisiin, on tavalla millä sanot asiasi, paljon merkitystä. Erityisen paljon sillä on merkitystä pienryhmissä. Paljon on asioita, joita ei yksinkertaisesti tehdä vaikka sen tekeminen ei ole laitonta (esimerkiksi jos joku ojentaa käden sinulle kun tapaatte, kättelette. Jos näyttäisit kieltä, et rikkoisi mitään lakia, mutta vaikuttaisit idiootilta.) Usein koulun loputtua kuulemma eiliset peruskoululaiset jäävät koulun pihalle tupakalle, sillä on hienoa näyttää kuinka he ovat isoja ja uskaltavat rikkoa käytöstapoja. Oletko nähnyt tohtoripromootiossa käyttäydyttävän samalla tavalla.
"Ihan sama mikä on jollekin uskonnolle se kaikkein tärkein juhla."
Totta, mikäli haluat idiootin maineen.
"Jos ihminen on pakolla liitetty kirkkoon, niin kyllä hänellä on myös oikeus puhua siitä eroamisestaan ihan milloin tahansa."
Lasten liittäminen kirkkoon kasteen yhteydessä on juridinen ongelma, ei moraalinen. Vanhemmat, jotka kastavat lapsensa, ajattelevat lapsen parasta. Mitä pienemmästä ryhmästä on puhe, sitä enemmän ryhmän sisäinen solidaarisuus vaikuttaa. Tiedän monta ortodoksia, jotka eivät eroa kirkosta, sillä he eivät tahdo loukata läheisten tunteita. Minulle oli jo vuosia selvää, että eroan heti kun voin, mutta yhtä selvää oli eroaminen mahdollisimman hienotunteisesti. Koulussa en tullut toimeen opettajien kanssa, mutta en jäänyt pihalle tupakallekaan.
"Olisi aika niiden miettiä asioita, jotka lapsensa ovat kirkkoon liittäneet. Miettisivät sen oikeutusta, sen sijaan, että arvostelevat ihmistä joka eroaa."
Sekoitat taas tarkoituksella kaksi asiaa. Kukaan ei arvostellut kirkosta eroamista vaan tapaa millä se kerrotaan. Ortodoksit ovat olleet perinteisesti luterilaisia köyhempiä ja huonommin koulutettuja, mutta keskenään paljon solidaarisempia. Kirjoitettujen lakien ohella on paljon kirjoittamattomia sääntöjä kuten "vainajista ei puhuta pahaa". Eräs tällaisista säännöistä on "iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa", jonka vuoksi uskonnollisten juhlien aikana ei loukata toisten uskonnollisia tunteita – ainakaan kukaan normaali ei tee näin.
että omista asioista ei ole soveliasta puhua, koska se saattaa loukata jotain omaista. No sellaisia asioita varmaan löytyy pilvin pimein.
Aina on ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen sanoa, että tuo tai tämä ei ole soveliasta.
On hölmöä rinnastaa kirkosta eroamisesta kertominen kielen näyttämiseen. Eikö uskonnottoman tunteilla siis olekaan mitään merkitystä?
"Eikö uskonnottoman tunteilla siis olekaan mitään merkitystä?"
Emme voi vaatia itsellemme sellaisia oikeuksia joita emme antaisi vastustajillemme. Usein oma epävarmuus peitetään hyökkäävään käytökseen.
"On hölmöä rinnastaa kirkosta eroamisesta kertominen kielen näyttämiseen."
Varmasti, mutta kuka on ne rinnastanut. Luetun ymmärtäminen on vaikeampaa kuin lukeminen.
"Aina on ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen sanoa, että tuo tai tämä ei ole soveliasta."
Ja halusimmepa tai emme, hyvät tavat määrittelee enemmistö. Ortodoksi - myös entinen - vastaa "Kristus syntyi kuolleesta" toivotukseen "totisesti nousi" yhtä automaattisesti kuin hauskan joulun toivotukseen "kiitos samoin" vaikka ei uskoisi Jeesuksen syntyneen jouluna ja kuolleen pääsiäisenä. Miksi pitäisi loukata toisen tunteita?
"Tarkoittanet siis että omista asioista ei ole soveliasta puhua, koska se saattaa loukata jotain omaista"
Tarkoitan, että jos joku ortodoksi on vuositolkulla pohtinut kirkosta eroamista ja kertoo sen pääsiäisaamuna, hänelle on joku muu asia tärkeä kuin kirkosta eroaminen.
Joka päiväisessä elämässämme usein jätämme kertomatta sillä hetkellä tärkeistä asioista ja otamme huomioon lähimmäisen sanattomat toiveet. Esimerkiksi minusta on sivistymätöntä piereskellä ruokapöydässä ja puhua ripulipaskastaan.
tarkoituksellisesti (tai ei) kuvailet kirkosta eroajat ja siitä rehellisesti kertovat huonotapaisiksi. Minkä takia?
Älä viitsi alkaa esittämään, etten ymmärtänyt kirjoituksiasi. Vedit suoran linkin huonosta käytöksestä (nenän kaiveleminen) siihen, että joku kertoo kirkosta eroamisestaan.
Ehkä sinulla sitten on ortodoksipuolison takia erilainen käsitys ihmisen oikeuksista kuin minulla, mutta minä en ymmärrä miksi joku ei voi sanoa eronneensa kirkosta, samoin kuin vaikkapa sanoa että on eronnut puolisostaan. Siis siksikö, ettei se nyt vaan loukkaa ketään sukulaista, jonka mielestä avioero on väärin?
Tai että ei voi sanoa, että minun lastani ei liitetä kirkkoon ja kastajaisia ei tule, tai vaikkapa että asun avoliitossa, vaikka se saattaisi sukulaisia kovasti järkyttää. Sitäkö sinä ajat takaa?
Hyvillä tavoilla kirjoituksestasi päätellen tarkoitat sitä, että pitää valehdella, tai ainakin jättää kertomatta. No, se on sinun kantasi.
Heh, minä kuvittelin Kimmo Koota järkiperäiseksi ihmiseksi, mutta heti kun joku hieman runttasi orttoa niin Kimmolta pääsi iso itku.
Orttoja pitää helliä, evlutteja ei!
Ja kun ei kerran aikaisemmin (muka) ole tölväisty orttoja, niin ei sitten nytkään. Ei ainaskaan ennen byäääääsiäistä! Byäääää!
Sinulla ei tainnut olla ihan paras hetkesi, Kimmo?
"Älä viitsi alkaa esittämään, etten ymmärtänyt kirjoituksiasi. Vedit suoran linkin huonosta käytöksestä (nenän kaiveleminen) siihen, että joku kertoo kirkosta eroamisestaan."
Nyt en taas ymmärrä sinun viestiäsi. Kerrotko ystävällisesti esimerkin kappaleesta, jossa vertaan nenänkaivamista ja kirkosta eroamisesta kertomista. Jotenkin tuntuu, että yhdistelet eri ihmisten viestejä.
"Hyvillä tavoilla kirjoituksestasi päätellen tarkoitat sitä, että pitää valehdella, tai ainakin jättää kertomatta. No, se on sinun kantasi."
Tarkoituksellisen loukkaamisen ja valehtelemisen liäksi on muitakin vaihtoehtoja.
"Heh, minä kuvittelin Kimmo Koota järkiperäiseksi ihmiseksi, mutta heti kun joku hieman runttasi orttoa niin Kimmolta pääsi iso itku."
Minusta täällä pitäisi keskustella asioista ei ihmisistä. Yleensä toisen haukkuminen kertoo lähinnä kielellisestä köyhyydestä.
Päätän keskustelusi kanssasi tähän. Karavaanit kulkee ja koirat haukkuu.
Oli se sitten tupakanpolttoa koulun pihalla, kielen näyttämistä, tai ripulipaskasta puhumista, niin sinä vertasit niitä siihen, että kertoo kirkosta eroamisestaan tiettynä ajankohtana omaisilleen. Ja katsoit sen loukkaukseksi. Lue omat viestisi uudestaan.
"Tarkoituksellisen loukkaamisen ja valehtelemisen liäksi on muitakin vaihtoehtoja."
Tarkoittaa mitä? Mistä sinä tiedät mikä ketäkin loukkaa, ennen kuin sen kerrot? Ja mitä muita vaihtoehtoja esität rehellisyydelle? Onko jotain erityistä mielessä?
Sinulla on jokin kummallinen suhde nimenomaan ortodoksisuuteen, koska siitä niin pulttia otat, jos joku kertoo siitä kirkosta eronneensa.
Jokaisella on oma elämänsä elettävänään, enkä minä tajua, että pitäisi miettiä joka ainoaa valintaansa siltä pohjalta, että voi voi sentään jospa se loukkaa jotain.
Jos olisit homo ja vakituisessa parisuhteessa, niin miten toimisit, että et loukkaisi vanhempiasi, joiden tietäisit olevan homovihamielisiä?
Teeskentelisitkö, että olet ikuinen poikamies, etkä koskaan veisi puolisoasi sukujuhliin? Ettei vaan nyt kukaan loukkaannu!
Tajuatko ketä tällä käytökselläsi loukkaisit?
Tietysti häntä, jota sanot rakastavasi ja jonka kanssa elämäsi jaat.
Tiedän ehkä parikymmentä ortodoksisesta kirkosta eronnutta, mutta kenenkään päähänkään ei olisi pälkähtänyt erota juuri ennen pääsiäistä. Ihmettelen kovasti ajankohtaa ja halusta keskustella asiasta pääsiäisenä. Väkisin tulee mieleen trolli.
Mutta asiaan. 50- ja 60-luvulla yleisin syy oli avioituminen luterilaisen kanssa. Nykyään seka-avioliitossa yhä harvemmin erotaan kirkosta, sillä uskonnon merkitys arkipäivän elämässä on vähentynyt. Uskon, että pienen kirkon mittakaavassa näitä on kuitenkin edelleen kohtuullisen monta (silkka arvaus 5-10 vuodessa).
"Meidän seurakunnassa" eräs perhe erosi sillä kunta eikä seurakunta (jolla ei yksinkertaisesti ole siihen varaa) suostunut maksamaan heidän lasten ortodoksista uskonnonopetusta. Uskon, että aika moni muukin paikkakunnan ainoa ortodoksi on eronnut.
Täällä väitetään, että kirkosta eroajat liittyvät johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön. Tällaisia ortodokseja tunnen tasan yhden. Uskon, että uskontokunnan vaihtajia on vähän.
Tyypillisen eroajan luulen olevan kotipaikalta muuttaneen ortodoksin, joka ei ole mennyt mukaan uuden seurakunnan toimintaan tai on muuttanut paikkakunnalle, jossa seurakunnalla ei ole toimintaa. Monelle merkitsee varmasti paljon myös kirkollisvero ja halu saada lapset luterilaiseen uskonnonopetukseen (jonka takia ei oikeasti tarvitsisi erota).
sydämessäsi ortodoksi!
mutta valitettavasti seurakunta on uskovaisten yhteisö ja minulta puuttuu se usko. Kiitos kuitenkin kirjoituksestasi, joka tuntui erittäin ystävälliseltä.
Minä itse erosin pitkänä perjantaina kirkosta.
Ja jos jollain on valittamista sen suhteen, niin valittakoot. Missään ei ole kielletty eroamasta minään tiettynä päivänä.
Itse en pyytele anteeeksi sitä asiaa, koska se on minun oma asia ja jos jotkut loukkaantuu siitä, niin kannattaisi heidänkin miettiä niitä ihmisiä ketkä eroaa.
Ja eihän tääläkään ole kielletty pääsiäisen ym. aikaan kirjoittelemaan ja kysymään!
Mutta asiaan, Mulla on on ollut jo monta vuotta suunnitteilla erota kirkosta ja nyt sain vihdoin sen tehtyä. Syy oli yksin kertaisesti se, että ortodoksisuus ei ole minun uskonto, joten miksi ihmeessä kuuluisin kirkkoon silloin.
Eivätpä ole vanhemmatkaan lapsiaan kunnioittaneet, kun ovat kirkkoon liittäneet.
Nytkö sitten kirkosta eroajan pitäisi miettiä "sovelias" ajankohta eroamiselleen ja siitä kertomiseen. Kummallista!
Ainakin minun järkeeni kävisi se että pyhien aikaan erotaan kirkosta. Ehkä sitä helpommin pysähtyy miettimään kirkkoon kuulumisen syitä kun uskonjuttuja tungetaan joka tuutista esim jouluna ja pääsiäisenä. En ole ollenkaan tutkinut näitä erotilastoja, mutta ainakin luulisi että pikku eropiikkejä esiintyy pyhien jälkeen tai aikana. Saatan tietty olla ihan hakoteillä mutta kuitenkin olishan se jotenkin järkeenkäypää.
miten ne eroamiset viikonpäiville tai juhlapyhiin osuvat, mutta muistaisin, että joku on sanonut maanantain olevan vilkkain eropäivä.
Tietysti kun nykyään ei ole enää pääsiäisenä juhlimisen rajoitteita, kuten vielä 80-luvulla, niin nuoret ehkä eivät ole koneen ääressä, vain pippaloimassa. Mutta olisi tosi kiva tietää, mikä on huomisen saldo.
Mikäs sen parempaa kuin metsästää munia pääsiäislomilla? :) Sama juttu on joulussa, silloin on muutakin tekemistä kuin täyttää erolomakkeita.
Ihan mielenkiinnolla seurailen minäkin tämän pääsiäisen eroamisia.
"Täällä yksi ortodoksi."
Etkö sitten eronnutkaan kirkosta? Miksi pidät itseäsi ortodoksina?
"Minä itse erosin pitkänä perjantaina kirkosta."
:-) mutta tuskin olet koskaan edes kuulunut ortodoksiseen kirkkoon.
"Ja jos jollain on valittamista sen suhteen, niin valittakoot. Missään ei ole kielletty eroamasta minään tiettynä päivänä."
Pääosa käytöstavoista on kirjoittamattomia sääntöjä. Missään ei ole kielletty kuseskelemasta uimahallissa ponnahduslaudalta, mutta harva tekee niin.
"Itse en pyytele anteeeksi sitä asiaa, koska se on minun oma asia ja jos jotkut loukkaantuu siitä, niin kannattaisi heidänkin miettiä niitä ihmisiä ketkä eroaa."
Kaikki kirjoituksessa viittaa provoon, joten parempi on miettiä niitä ihmisiä jotka purkavat omaa pahanoloaan loukkaamallaan muiden uskonnollisia tunteita.
"Mulla on on ollut jo monta vuotta suunnitteilla erota kirkosta ja nyt sain vihdoin sen tehtyä. Syy oli yksin kertaisesti se, että ortodoksisuus ei ole minun uskonto, joten miksi ihmeessä kuuluisin kirkkoon silloin"
Tämä kertoo älystäsi kertoo paljon. Hienoa, että jaksoit miettiä ongelmaa monta vuotta ja analyysin jälkeen löysit ongelmaan ratkaisunkin.
"Eivätpä ole vanhemmatkaan lapsiaan kunnioittaneet, kun ovat kirkkoon liittäneet."
Ongelma ei ole kirkkoon liittäminen vaan siitä seuraavat velvoitteet. Minut liitettiin alle vuoden ikäisenä Porvoon Urheilijoihin. En ole asunut viiteenkymmeneen vuoteen Porvoossa enkä koskaan eronnut seurasta, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten ole enää jäsen (mutta toivon kaikkea hyvää PU:lle).
Minun mielestäni KimmoKOO esittää typeriä mielipiteitä ja on hölmö.
"Minun mielestäni KimmoKOO esittää typeriä mielipiteitä ja on hölmö."
Lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden :-) Tästä tuli todella hyvä mieli. Kiitos.
"Mulla on on ollut jo monta vuotta suunnitteilla erota kirkosta ja nyt sain vihdoin sen tehtyä. Syy oli yksin kertaisesti se, että ortodoksisuus ei ole minun uskonto, joten miksi ihmeessä kuuluisin kirkkoon silloin"
Kimmo Koo:"Tämä kertoo älystäsi kertoo paljon. Hienoa, että jaksoit miettiä ongelmaa monta vuotta ja analyysin jälkeen löysit ongelmaan ratkaisunkin."
Kun evluttilainen viihdoin saa itsensä eroamaan kirkosta, niin ihan jees! Mutta kun ortto...
Ei tuo Kimmo Koon taantuminen taida olla ihan vain hetken juttu. Valitettavasti. Mahtaako Kimmo Koolla olla avio- ja/tai rationaalikriisi?
"Kun evluttilainen viihdoin saa itsensä eroamaan kirkosta, niin ihan jees! Mutta kun ortto..."
Kuten olen monesti painottanut, seurakunta on uskovaisten yhteisö ja siitä eroaminen on luonnollista, jos ei usko kirkon opettamalla tavalla.
"Mahtaako Kimmo Koolla olla avio- ja/tai rationaalikriisi?"
Asioista voi olla eri mieltä, mutta minusta on luonnollista kunnoittaa myös eritavalla ajattelevia ihmisiä. Tunnen monta erittäin empaattista ja älykästä pappia molemmista kirkoista. Suvaitsevaisuuden takia voi elää onnellisessa avioliitossa ihmisen kanssa, joka on perimmäisistä asioista eri mieltä. Toisen painostaminen ajattelemaan samalla tavalla kertoo omasta epävarmuudesta. Sinun kumppanisi taitaa olla ateisti :-)
Vai miksi oikein älähdit alun perin?
Minusta ihminen, joka ei usko kristittyjen tavalla, voi ja saa erota ihan milloin vain ja myös kertoa erostaan.
Joka semmoisesta närkästyy (tai on närkästyvinään) on jonkinmoinen tekopyhä ja nirppanokka.
Elä ja anna elää.
Joku herkkä ihminen olisi voinut kopa loukkaantua tosta..
Mutta ei hätää selvennän:
keskustelun aloittaja kysyi muita ortodokseja.
Ja kyllä minä olen kuulunut ort.kirkkoon.
Oikeassa olet käytöstapoihin liittyen, mutta kunnioittaako kaikki ihmiset kaikkia käytöstapoja? (ja esimerkkisi oli huono, jos kusisit altaaseen, niin sulle itelleskin koituis siitä haittaa. Minun asiassa ei.)
Ja totta on , että olen miettinyt muutaman vuoden tuota "ongelmaa". Ota huomioon sellainen asia, että minulle ei ollut kauhean helppoa nämä uskonnolliset asiat. Niin kuin sanoin, ei minun uskonto.