Mikä on ero uskonnollisuuden ja elävän uskon välillä ?
Uskonnollisuudessa painopiste on minussa, siinä mitä minä teen ja saan aikaan. Elävässä uskossa painopiste on Kristuksessa ja siinä mitä Hän on minun puolestani tehnyt.
Uskonnollisuus sitoo ja kahlitsee ja siksi se alkaa ennemmin tai myöhemmin ahdistaa. Elävä usko
taas vapauttaa ja antaa meille tilaa hengittää.
Uskonnolliselle ihmiselle synti on vain joitakin yksittäisiä tekoja, koska Jumalan pyhyys on hämärtänyt. Uskonnollinen ihminen yrittää pelastaa itse itseään yksittäisistä synneistä. Elävä usko
sen sijaan ei jätä meille mitään toivoa itsessämme.
Jeesus sanoo: Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Kummalla puolella sydämemme ovea Jeesus on ? Jeesus ei kysy, kuten joulupukki, onko täällä kilttejä lapsia.
Hän kysyy, onko täällä tuhmia ja eksyksissä olevia. Kadonneet Hän tahtoo etsiä, eksyneet tuoda
takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa.
Uskonnollisuudessa painopiste on minussa, siinä mitä minä teen ja saan aikaan. Elävässä uskossa painopiste on Kristuksessa ja siinä mitä Hän on minun puolestani tehnyt.
Uskonnollisuus sitoo ja kahlitsee ja siksi se alkaa ennemmin tai myöhemmin ahdistaa. Elävä usko
taas vapauttaa ja antaa meille tilaa hengittää.
Uskonnolliselle ihmiselle synti on vain joitakin yksittäisiä tekoja, koska Jumalan pyhyys on hämärtänyt. Uskonnollinen ihminen yrittää pelastaa itse itseään yksittäisistä synneistä. Elävä usko
sen sijaan ei jätä meille mitään toivoa itsessämme.
Jeesus sanoo: Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Kummalla puolella sydämemme ovea Jeesus on ? Jeesus ei kysy, kuten joulupukki, onko täällä kilttejä lapsia.
Hän kysyy, onko täällä tuhmia ja eksyksissä olevia. Kadonneet Hän tahtoo etsiä, eksyneet tuoda
takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin hurmahenkistä, että huh! kuulostat ihan Martti Ojarekselta tai Benny Hinniltä.
Kaikki on siitä kiinni, miten määrittelemme uskonnon.
(By the way, liturgia voi olla ihan siunauksellista.)
luterilaisesta uskonnollisuuden hurmahengestä!
Juuri tuollaiset uskonnolliset hurmahenget polttivat ihmisiä roviollakin.
taivasten valtakuntaan pääsylle.
Uskonnollisia luterilaisia on kyllä paljon -
kuten tälläkin palstalla näkyy. Luterilaisten
uskonnollisuus onkin hurmahenkistä. Kiihkoillaan "oikean" opin puolesta ja tuomitaan kaikki muut "väärän" opin noudattajiksi (hah hah, kuinka kieroutunutta voi uskonnollisuus olla) ja ollaan oh niin synnintuntoista porukkaa, että siitä synnintunnostakin on kehitetty hyve. Juuri tällaisesta hurmahenkisyydestä on elävä usko kaukana.
on Raamatustariippumattomuutta.
Sinäänsä sääli, jos ajettelet, ettei oikealla opilla ole niin väliä. Apostoli Paavali oli valmis kiroamaan jokaisen joka opettaa eri oppia kuin hän.
Sinulla ei ole tajua elävästä uskosta. Kohta varmaan alat toistelemaan sitä legendaarista "ei kirjaimen vaan Hengen mukaan"-fraasia.
Jos sinulla ei ole synnintuntoa, sinulla tuskin myöskään on Kristusta, koska synnitön ihminen ei tarvitse Vapahtajaa.
Ymmärrän, että olet tehnyt löydön ja en pyrikään protestoimaan sitä vastaan. Mutta uskonnollisuuden ja elävän uskon mittaaminen on aika vaikea asia. Oikeastaan sen voi mitata vain Jumala.
Vääränlaista uskonnollisuutta löytyy kaikista meistä. Itse kutsun sitä sielullisuudeksi ja väitän, että siitä kokonaan ei ihminen pääse eroon niin kauan kuin tällä telluksella hengittää. Kun yhtä naamaria yrittää riisua niin huomaamattaan pukee itselleen jo toista uskonnollista kaapua. Elämän vaikeudet kuitenkin riisuvat näitä kaapuja oli sitten kysymys niistä niin hyvistä teoista tai niin kutsutusta oikeasta hengellisyydestä.
Armoa on kuitenkin se, että tässä päkellyksessä on mukana myös kaikkivaltias Vapahtaja ja huomaamatta kasvaa myös hedelmää, joka sukeutuu elämän voimavaraksi ja on myös rukiista.