Useammalle on tainnut jo selvitäkin, ettei Raamatussa todella ole ainoatakaan tekstiä joka tekisi sunnuntaista lepopäivän. Mitkään juhlakokoukset ei edes Jumalan palvelus sunnuntaisin tee siitä eikä mistään muistakaan työpäivistä lepopäivää.
Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän lepopäiväksi. Ja Jeesus on sapatin Herra ja sapatti on Herran päivä.
Maaliskuun 7. 321 jKr. keisari Konstantinus antoi lain, jolla hän määräsi sunnuntain erotettavaksi lepopäiväksi. Tämä laki määräsi kaikki kaupungeissa asuvat ihmiset lepäämään sunnuntaina, mutta salli maanviljelijöiden työskennellä tuona päivänä.
Vuonna 325 jKr. Rooman piispa Sylvester muutti nk. apostolisella vallalla viikon ensimmäisen päivän nimen Herran päiväksi. Sitä ei siis pyhittänyt eikä siunannut lepopäiväksi Jumala, vaan ihminen. Kumpaa meidän tulee kunnioittaa ihmistä vai luojaa? Kenen on oikea valinta, Jumalan vaiko ihmisen?
Ja lisää ihmiskäskyjä tuli pian perään: Laodikean kirkolliskokous määräsi 364 jKr., etteivät kristityt saaneet levätä lauantaina, vaan heidän oli työskenneltävä tuona päivänä ja pidettävä sunnuntai lepopäivänään.
Vuonna 538 jKr. Orleansin kirkolliskokous kielsi maaseudun väestöä ja maanviljelijöitä työskentelemästä sunnuntaina. Siitä vaan sitten toteuttamaan ihmisen omaa tahtoa jos se tuntuu pyhemmältä ja tärkeämmältä kuin kokea Jumalan siunaamaa ja valitsemaa lepopäivää sapattia.
Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän lepopäiväksi. Ja Jeesus on sapatin Herra ja sapatti on Herran päivä.
Maaliskuun 7. 321 jKr. keisari Konstantinus antoi lain, jolla hän määräsi sunnuntain erotettavaksi lepopäiväksi. Tämä laki määräsi kaikki kaupungeissa asuvat ihmiset lepäämään sunnuntaina, mutta salli maanviljelijöiden työskennellä tuona päivänä.
Vuonna 325 jKr. Rooman piispa Sylvester muutti nk. apostolisella vallalla viikon ensimmäisen päivän nimen Herran päiväksi. Sitä ei siis pyhittänyt eikä siunannut lepopäiväksi Jumala, vaan ihminen. Kumpaa meidän tulee kunnioittaa ihmistä vai luojaa? Kenen on oikea valinta, Jumalan vaiko ihmisen?
Ja lisää ihmiskäskyjä tuli pian perään: Laodikean kirkolliskokous määräsi 364 jKr., etteivät kristityt saaneet levätä lauantaina, vaan heidän oli työskenneltävä tuona päivänä ja pidettävä sunnuntai lepopäivänään.
Vuonna 538 jKr. Orleansin kirkolliskokous kielsi maaseudun väestöä ja maanviljelijöitä työskentelemästä sunnuntaina. Siitä vaan sitten toteuttamaan ihmisen omaa tahtoa jos se tuntuu pyhemmältä ja tärkeämmältä kuin kokea Jumalan siunaamaa ja valitsemaa lepopäivää sapattia.
Vastaukset 26
Vanhimmat
pirunsorkat sarvinaan lauantaqistaq kristittyjen lepopäivää, ei asia miksikään muuttuisi. Lauantai on lauantai ja pyhä eli sunnuntai on kristittyjen sapatti eli lepopäivä. Saa vedota vaikka mihin, asia ei siitä kummemmaksi muutu. Lauantaina tehdäään normaalia lyhempi työpåivä, sapattiin valmistautuen ja sunnuntaina eli sapattina mennään kirkkonn jos ollaan mennäkseen.
Juutaisilla, muslimeilla, hinduilla jne.. edelöleen on omat pyhät päivänsä. niitä on syytä "maassa maan tavalla" kunnioittaa mutta ei pakkoa viettää sisäisesti.
eli Yösnousemuspäivä tulisi olla kristittyjen lepopäivä ja Herran päivä.
VT:n opit ja perinnäissäännöt naulittiin ristille...Jeesus uudisti liiton meidän kanssamme UT:ssa!
Joten sapatti-kiihkoilijat elävät vanhan --kumotun liiton ajassa...ja hengessä!?
Josefus essealainen
mukaan joka sapatti synagoogaan...mutta Hänen kuolemansa ja Ylösnousemuksensa jälkeen (kun juutalaiset ylipapit ja hallinto murhasi hänet) Kristuksen seuraajat halusivat tehdä pesäeron juutalaisiin!
varsin ymmärrettävää?
Juutalainen mies Jeesus nasaretilainen siis perusti oman uskonnon jälkeläistensä kanssa; onko se Adventistit nyt niin vaikea ymmärtää?!
Josefus essealainen; ex-adventisti
epäjumalansa ja antikristuksensa?!
Sen takia kaikki on heille niin vaikeaa ymmärtää, kun he kääntävät ja vääntävät kaikki omaksi edukseen ja lopulta omaksi kadotuksekseen?!
vrt. "Saatana pukeutui valkeuden enkeliksi ja eksytti ellenin ja ellenistit!"
------
Raamattu ; "Saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi, eksyttääksen jos mahdollista valitutkin!"
valkeuden enkeliksi, muuttaessaan sunnuntain viikon seitsemänneksi päiväksi v.1973 eksyttäen näin niinpaljon kuin mahdollista omalle puolelleen.
Onko taas tässä Raamatullinen Jumalan asettama lepopäivä sapatti vai ihmisen sunnuntai rinnastusten.
Nyt ei kannata sotkea adventismia tähän, koska sapattia viettäviä uskovia on maailmalla niin helluntaissa, kuin muissakin ryhmissä.
Otetaan vertausta kirkolliskokouksista.
Nyt tullaan kirkolliskokouksessa asettamaan vihkimyskaavat niin samaa sukupuolta olevalle parille, ns. perinteisen rinnalle.
Perinteisen, -mitä se on Raamatullisesti paratiisista lähtien Jumalallisella asetuksella vain miehen ja naisen välille asetettu.
No aikaa kuluu, jos Herran tulo viipyy ja uusia Josefuksia syntyy puolustamaan tätä kirkolliskokousta, että kristityt päättivät, että rakkauden hengessä pitää hyväksyä molemmat.
Eli taas rinnastusta, onko nämä tulevat -Josefukset sitten oikeassa, kun he Raamatun sanaa vastaan asettavat avio-kiihkoilijaksi vastustajat harhaopettajiksi??.
Eli painaako Raamatun sana vai kirkolliskokous, tästä on kyse?
Miettikää, mistä tuo sunnuntai -hapate on lähtöisin ja olkaa rehellisiä. Tietenkin on paljon tietämättömiäkin, että kyse on vain ihmisen oppi aikaansaannosta, mutta jos eivät ole opettajia vaan siinä eksyneenä, niin armo kattaa tämänkin asian heidän kohdaltaan.
http://www.israel-apu.org/kirjoituksia/kaikenkohdalleenasettaminen.html
aivan mietittäväksi, tähän meidän periteisiin.
http://www.israel-apu.org/kirjoituksia/joulu.html
Mistä joulu on peräisin?
Päästäksemme selville joulun alkuperästä, meidän on perehdyttävä vuosituhansia vanhan Baabelin eli Babylonin uskonnon syntyhistoriaan. Raamattu kertoo 1.Moos. 10.luvussa ja 1.Moos. 11. luvun alussa Baabelin kaupungin ja Baabelin tornin synnystä. Vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojalle Haamille syntyi poika nimeltä Kuus. Historiallisten lähteitten mukaan Kuus meni naimisiin hyvin kauniin, mutta pahuutta täynnä olevan naisen, Semiramiksen (Semiramus) kanssa. Heille syntyi poika, nimeltään Nimrod. Kun Nimrod kasvoi aikuiseksi, hän meni naimisiin äitinsä Semiramiksen kanssa. Nimrod rakensi Raamatun mukaan Baabelin kaupungin Sinearin maahan. Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, josta muodostui Nimrodin ja Semiramiksen johdolla toimiva saatanallisen Baabelin okkultismiuskonnon keskuspaikka. Raamattu nimittää Nimrodia mahtavaksi metsämieheksi Herran edessä, koska hän metsästi ihmissieluja Baabelin uskonnon orjiksi.
Nimrod ja Semiramis panivat alulle saatanallisen Baabelin uskonnollisen järjestelmän, jota kutsuttiin myös Baalin palvonnaksi. Salaisissa okkulttisissa menoissa uhrattiin lapsia polttamalla Molokille eli Nimrodille (katso 3.Moos. 18-21, 2.Aik. 33:6 ). Nimrodin ja Semiramiksen johdolla kaikkinainen valkoinen ja musta magia, okkultismi, astrologia ja taivaan joukkojen palvonta nousivat kukoistukseen. Baabelissa harjoitettiin myös uskonnollista tähtitiedettä ja planeettoja tutkittiin ja palvottiin. Tämän pohjalta myöhemmin roomalaiset kehittivät kalenterijärjestelmän, joka nyt vallitsee länsimaissa ja kautta maapallon. Näin meidän kalenterissamme on sunnuntai=Auringon päivä, maanantai = Kuun päivä, tiistai = Marsin päivä, keskiviikko = Merkuriuksen päivä, torstai = Jupiterin päivä, perjantai = Venuksen päivä, lauantai = Saturnuksen päivä.
Tuohon aikaa oli Jumalaa pelkäävän Nooan poika Seem vielä elossa. Tämä seemiläisten kansojen esi-isä, kuultuaan Nimrodin kauheasta epäjumalanpalvonnasta, surmasi hänet, hakkasi hänen ruumiinsa palasiksi ja lähetti Nimrodin ruumiin palaset eri kaupunkeihin, varoitukseksi niille.
Nimrodin kuoleman jälkeen Baabelin uskonto joutui joksikin aikaa maan alle. Semiramis ei kuitenkaan antanut periksi, vaan uskonnon harjoitus jatkui hänen johdollaan. Nimrodin kuoleman jälkeen Semiramis selitti, että Nimrodista oli nyt tullut auringonjumala Baal. Semiramis tuli raskaaksi ja selitti, että hän on silti vielä neitsyt. Semiramis synnytti pojan ja antoi tälle nimen Tammus. Semiramus selitti Tammuksen olevan nyt uudelleen ruumiillistunut auringonjumala Nimrod eli Baal, joka oli siinnyt jumalan hengestä. Semiramis kehitti nyt äiti-lapsi-kultin, jonka symboliksi tuli Semiramis-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Koska kuu oli Semiramiksen symboli ja aurinko Tammuksen eli uudelleenruumiillistuneen auringonjumala Nimrod/Baalin symboli, tuli Semiramuksen pään ympärille kuun sädekehä ja Tammuksen pään ympärille auringon sädekehä, äiti-lapsi-kultin kuvissa.
Semiramis korotti itsensä taivaan kuningattareksi, jota tuli rukoilla ja palvoa jumalattarena ja jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Baabelin uskontoon kuului myös salainen ripittäytyminen Baabelin papeille, jotka saattoivat näin pitää rippisalaisuuksien avulla synnintunnustajat talutusnuorassaan. Semiramis opetti ihmisten puhdistuvan synneistään veden vihmonnan avulla. Kuoleman jälkeen sielu puhdistui kiirastulessa.
Historiallisen perimätiedon mukaan villisika tappoi Semiramuksen pojan Tammuksen tämän ollessa kerran metsällä. Tämän seurauksena määrättiin kaikki äiti-lapsi-jumalaa palvomaan erottautuneet neitsyet paastoamaan neljäkymmentä päivää. Paastojakson loputtua Tammus nousi kuolleista Ishtarin juhlassa (Ishtar on Astarten eli Semiramuksen yksi nimi). Ishtarin juhlasta tuli sen jälkeen vuotuinen Tammuksen kuolleista nousemisen merkkipäivä. Tammukselle pyhitettiin muna, joka Ishtarin juhlapäivänä otettiin kuolemasta puhkeavan elämän vertauskuvaksi. Taivaan kuningattarelle Semiramukselle uhrattiin myös T-kirjaimella koristeltu kakku. Myöhemmin T-kirjain muuttui ristin tai X-kirjaimen muotoiseksi. (Huomaa englannin kielessä Easter=pääsiäinen)
Kuinka Rooman pedon sarvi on muuttanut ajat ja lain? Raamattu kertoo meille Jumalan antamasta ajanlaskujärjestelmästä, jota vain Israelin kansa noudattaa maailmassa. Tähän kalenteriin perustuvat Jumalan juhla-ajatkin. Esim. pääsiäinen tulisi viettää, niin kuin alkuseurakunta vietti, ensimmäisen kuun eli Nisankuun 14. päivä ja heti sen perään 7 päivää kestävä happamattoman leivän juhla-aika keväällä. Roomalainen hallitsija, Julius Caesar, Baabelin uskontoon perustuen, pani alulle juliaanisen ajanlaskun tammikuun 1. päivä 45 eKr. Tätä juliaanista ajanlaskua paranteli paavi Gregorius XIII, joka määräsi bullassaan helmikuun 24. päivä 1582 nimeään kantavan gregoriaanisen ajanlaskun, joka on nyt levinnyt yli maailman.
Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuolloin Konstantinus Suuri, Danielin ennustuksen mukaisesti, raivasi kolme kilpailevaa keisarikandidaattia tieltään. Maximianus lyötiin ja tapettiin Marseillessa 310 jKr., Maxentius voitettiin Milvian sillalla ja mestattiin 312 jKr., ja Licinius lyötiin ja murhattiin 324 jKr. Saadakseen vaikutusvaltaisiksi nousseet kristityt puolelleen sisällissodassa Maxentiusta vastaa 312 jKr., Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa vainot ja tekee kristinuskosta suositun Roomassa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla, ja kuulleensa sanat: "Tässä merkissä olet voittava". Sotilaiden kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille, jotka palvoivat Baabelin uskonnon mukaisesti aurinkoa, se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan Ra'a:n merkkiä ANKH.
Konstantinus voitti ja hän teki kristinuskosta suositun ja lopetti vainot. Tästä alkoi valtionuskonnon ja katolisen kirkon historia. Pakanallisista roomalaisista tuli yhtäkkiä kristittyjä ilman kääntymystä ja todellista uskoa. Konstantinus itsekin, vaikka näennäisesti olikin olevinaan kristitty, palveli loppuun asti salaisesti auringonjumalaa, niin kuin suuri osa roomalaisista oli tottunut siihen Baabelin uskonnon pohjalta.
Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin helpommin omaksuminaan uusi kristinusko, teki Konstantinus kompromisseja, Hän sekoitti muinaisen Baabelin uskonnon ja raamatullisen uskon keskenään. Semiramis-Tammus-kultin tilalle tehtiin uusi äiti-lapsi-asetelma, neitsyt Maria-Jeesus-lapsi-kultti. Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota rukoiltiin ja palvottiin välittäjänä ihmisen ja Jumalan välillä Jeesuksen asemesta. Muuten Lutherkin sanoi Marian olevan taivaan kuningatar, vaan ei jumalatar. Toinen käsky: "Älä tee jumalankuvaa", poistettiin käytöstä, jotta voitaisiin palvoa Mariaa, pyhimysten kuvia ja ikoneita. Tilalle halkaistiin kymmenes käsky: "Älä himoitse", kahtia, jotta käskyjen määrä pysyisi samana. Raamatullisen lepopäivän, seitsemännen päivän eli sapatin, tilalle Konstantinus otti auringonpäivän eli sunnuntain, kun hän v. 321 jKr. julisti "kunnianarvoisen auringonpäivän" eli sunnuntain kaikkien kaupunkilaisten ja käsityöläisten lepopäiväksi. Tätä sunnuntailakia vahvistettiin vuosisata toisensa jälkeen kirkolliskokouksissa ja näin siitä vähitellen tuli lepopäivä Baabelin uskonnon pohjalta. Raamatun ja historian tietojen valossa tiedämme, että alkuseurakunta vietti pääsiäistä ja sitä seuraavaa happamattoman leivän juhlaa, yhdessä juutalaisten kanssa Nisankuun 14. päivä alkaen. Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 jKr. Konstantinus muutti pääsiäisenvieton Rooman-kulttien mukaisesti vietettäväksi kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin. Siinä se on tänäkin päivänä.
Joulukuun 25. päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon pohjalta. Se oli talvipäivänseisauksen, auringonjumalan, Mithra-jumalan ja lopulta myös keisarin syntymäpäivä, riippumatta siitä, milloin keisari oli todellisuudessa syntynyt. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa kauheaa ja irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa uhrattiin saastainen sika epäjumalalle. Myös muinaiset germaanit ja skandinaavit juhlivat vuoden pimeimpänä aikana talvipäivänseisausta ja sadonkorjuun loppua. Freijalle, sateen ja auringonpaisteen, hedelmällisyyden ja kasvun jumalalle uhrattiin porsas. Konstantinus siirsi joulukuun 25. päivälle kristillisen sisällön ja teki muinaisesta Tammuksen syntymäjuhlasta muka Kristuksen syntymäjuhlan. Eräiden tietojen mukaan joulu virallistettiin v. 354 jKr. Mukaan tuli Tammukselle pystytetty puu, joulukuusen nimellä nykyään, sekä Saturnaalia-juhlan sikauhri eli joulukinkku. Joulukuusi tuli Suomeen Saksasta 1800-luvun alussa. Saksassa joulupuu juhlisti joulua jo 1500-luvulla. Tämä on meidän ns. kristillisen joulumme alku.
Baabelin kuningatar Semiramis määräsi myös, että tulisi viettää hänen poikansa Tammuksen syntymäjuhlaa, joka oli auringonjumala Nimrodin eli Baalin ruumiillistuma. Hän asetti joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymäpäiväksi, koska Baabelin astrologit selittivät, että tuona päivänä eli talvipäivän seisauksena, aurinko oli kaikkein kauimmaisessa pisteessään kiertoradallaan. Astrologit selittivät, että 21. päivä joulukuuta auringonjumala Baal eli Nimrod kuoli ja sitten 24. päivä joulukuuta hän alkoi palata jälleen elämään ja 25. päivä joulukuuta oli hänen syntymäpäivänsä. Tammuksen syntymäjuhlasta tuli vuotuinen merkkipäivä, jolloin juhlittiin, juopoteltiin, irstailtiin ja uhrattiin lapsia Baalille. Elämän symbolista, ikivihreästä puusta, tehtiin tammuksen symboli ja sitä käytettiin keskitalvella Tammuksen syntymäjuhlan aikaan. Tammukselle pystytetty havupuu koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa. Raamattu kieltää epäjumalille koristeltujen puiden pystyttämisen (Jer. 10;1-4 ).
Baabelin tornista alkanut uskonto, äiti-lapsi-kultti, on levinnyt vuosisatojen kuluessa eri maihin ja eri kulttuureihin. Nimet ovat vaihtuneet, mutta äiti-lapsi asetelma, auringonpalvonta ja taivaankuningataroppi ovat pysyneet samana. Egyptissä kultti oli Isis-Horus ja auringonjumala Ra'a nimellä, Kreikassa Afrodite-Eros ja auringonjumala Helios eli Apollo nimellä, Persiassa Mithras-kultin nimellä, samoin kuin Roomassakin Mithras-kultissa Marsin ja Venuksen nimellä, Japanin shintoismissa Amateraso Omikami nimellä (huomaa nouseva aurinko Japanin lipussa), Intian hindulaisuudessa Vishnu-kultin nimellä, Meksikossa Tonafiuh-kultin nimellä, Foinikiassa Baal-Ashtarte-kultin nimellä.
Myös Israelin kansan Baabelin äiti-lapsi-kultti, auringonpalvonta ja taivaankuningattaren palvonta turmeli kuningas Aahabin päivinä. Aahab avioitui vastoin Herran käskyä pakanallisen siidonilaisen lisebelin kanssa, joka levitti kultin Israelin kansan keskuuteen Baalin ja Aseran palvonnan nimellä. Taivaan kuningattaren palvonnasta Raamattu kertoo Jeremian kirjan luvuissa 7 ja 44 (Jer. 7:18-20). Hesekielille näytettiin Jumalaa vihastuttanut Tammus-kultti ja auringonpalvonta Jerusalemin temppelissä (Hes.8:14-16). Näiden kauhistusten tähden Jumala rankaisi juutalaiskansaa myös pakkosiirtolaisuudella Baabeliin. Profeetta Elia, aikansa ennalleenasettaja, taisteli lisebeliä ja Baabelin Baal-kulttia vastaan, kuten 1.Kun. 16-19 luvut meille kertovat.
Kun raamatullinen kristinusko syntyi Jeesuksen ja apostolien aikana, oli se puhdas ja vapaa Baabelin uskonnosta, vaikka Paavali jo varoittikin luopumuksen ja laittomuuden voimien vaikuttavan hänen aikanaan (2.Tes. 2:1-12). Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana saatana vainosi ankarasti Rooman petovallan kautta uskovia ja marttyyrien veri virtasi, kun heitä syötettiin leijonille sirkusareenoille kansan hurratessa. Mutta saatana ei saanut kukistettua seurakuntaa ja elävää uskoa vainoilla, sillä on sanottu: "Marttyyrien veri on seurakunnan siemen". Siispä saatana muutti taktiikkaa turmellakseen raamatullisen uskon, joka oli apostolisella alkuseurakunnalla.
Tästä saatanan taktiikasta on ennustus jo Danielin kirjassa, joka kertoo Rooman pedon sarvesta, joka muuttaa ajat ja lain (Dan. 7:23-27). Raamatun selittäjät ovat verrattain yksimielisiä siitä, että Danielin kirjan neljäs peto on Rooma, jonka piiristä nousee pedon sarvi, joka muuttaa ajat ja lain. Tämä pedon sarvi tarkoittaa Rooman keisarinistuinta ja sitä seurannutta Paavin istuinta. Ensimmäinen Rooman keisari, joka käytti Paavin eli pyhän Isän nimitystä oli Leo I (440-461). Tämä Rooman pedon sarvi, joka on muuttanut ajat ja lain, on vallassa siihen asti, kunnes Jumalan tuomio tulee sarven ylitse ja Jumalan pyhän saavat valtakunnan hallintaansa. Tämä tuomio tapahtuu Messiaan palatessa tuhoamaan antikristilliset joukot ja perustamaan rauhanvaltakunnan, jossa Hän hallitsee tuhat vuotta ylösnousseiden pyhiensä kanssa, niin kuin Ilm. 19. luvun loppu ja 20. luku osoittavat. Vielä ei ole rauhanvaltakunta maan päällä eikä hallinta ylösnousseilla uskovilla, joten Rooman sarven petos on nytkin vallalla maailmassa ja pahin aika tulee olemaan viimeiset kolme ja puoli vuotta (aika, ajat ja puoli aikaa) ennen rauhanvaltakuntaa.
Katolisessa kirkossa, kun pappi siunaa leivän ja viinin, ne muuttuvat kirjaimellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi eikä niin kuin protestanttisessa maailmassa uskotaan Raamatun pohjalta, vertauskuvallisesti Hänen kuolemansa muistoksi (1.Kor. 11:23-29). Jokaisessa katolisen kirkon messussa Kristus laskeutuu alas taivaasta uudelleen uhrina pappien siunauksen kautta. Ensimmäisen kerran on sanottu tällaista messua vietetyn vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä, siis messua Kristukselle, englanniksi Mass of Christ. Tästä tulee englanninkielinen joulua tarkoittava nimitys Christmas.
Muinaiseen Baabelin uskontoon ja auringonpalvontaan kuului myös aurinkovaunut. Kun kuningas Joosia aikoinaan puhdisti uskoa Baabelin pakanuudesta, hän myös löi murskaksi auringonvaunut (2.Kun. 23.11). Aurinkokultti levisi myös Pohjolaan. Siitä on todisteena arkeologisissa kaivauksissa eräästä suosta Tanskassa löydetyt auringonvaunut. Auringonvaunujen pyörä symbolisoi aurinkoa ja sitä kutsuttiin muinaisissa pohjoismaiden germaanisissa kielissä, niin kuin nykyäänkin, nimellä HJUL. Tästä on tullut sana JUL eli JOULU. Kun siis vietämme joulua, me juhlimme aurinkovaunujen pyörää.
http://www.israel-apu.org/kirjat/messpaas.html
linkki alkuseurakunnan ajatuksiin..
http://www.israel-apu.org/kirjoituksia/10kaskya.html
Jumalan kymmenen käskyä hepreankielisen alkutekstin mukaan
1. Minä olen Herra sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä;, jotka ovat vesissä maan alla.
Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
3. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
4. Muistaa pyhittää sapatinpäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.
5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
6. Älä tapa.
7. Älä tee huorin.
8. Älä varasta.
9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.
Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.
(2.Moos. 20:2-17)
"Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan" (5.Moos. 4:2).
"Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle" (Jes. 24:5-6).
"Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi" (Jes. 56:6-8).
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1.Joh. 5:3).
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:17-18).
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Suomi oli täällä jo valmiina asukkaineen, silloin kun jumala alkoi luomaan sitä litteää maata 6000 vuotta sitten.
Rakkaudessa Jumalan tahto tulee täyttää...
http://www.kirjasilta.net/artikkelit/santala/mita.html
Mitä on oikea raamatullisuus?
Moni kristitty tahtoisi selvällä Suomen maalaiskielellä vastauksen kysymykseen, mitä on oikea raamatullisuus. Vastauksen etsijä törmää tavallisesti kahteen peruskäsitteeseen, fundamentalismi ja liberalismi, joiden tarkkaa määrittelyä tuskin kukaan tietää. Fundamentalismi on vasta tänä vuosisatana amerikkalaisessa kirkollisessa elämässä käytäntöön otettu sana, jolla tahdotaan korostaa Raamattua uskon ainoana "fundamenttina", perustana. Liberalisteina pidetään yleisesti jumaluusoppineita, jotka eivät pidä Raamatun sanaa ohjeellisena kristitylle tai jotka hyväksyvät vain osan Pyhästä kirjasta.
Tällä tavoin on laajoissa piireissä steriloitu pois koko eskatologinen sanoma evankeliumeista tai hyväksytty vain katkelmia Jeesuksen sanoista aitoperäisenä. Näin tulkittu Jeesus on puhunut aivan kuin sähkösanomatyyliin. Kumpaakin yllä olevista sanoista on käytetty vastakkaisissa leireissä toisen osapuolen halventamiseksi. Ja tällainen ongelmien yksinkertaistaminen ei palvele aina Kristuksen asiaa.
Miten tulee suhtautua
Raamattuun
Keskustelu Raamatun arvovallasta muistuttaa suuresti uskonpuhdistuksen ajan keskustelua Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Silloin pyrittiin tietämään tarkalleen, mitä leivässä ja viinissä tapahtuu alttarin sakramentin yhteydessä. Jerusalemin heprealaisen yliopiston prof. David F l u s s e r kuvasi kerran sattuvasti tilannetta. "Katoliset ovat tehneet ehtoollisesta kemiaa", hän sanoi, "kalvinistit filosofiaa, mutta Luther lienee ollut ainoa, joka löysi ongelmaan uskonnollisen ratkaisun: hän yksinkertaisesti päätti, että leipä ja viini o v a t Kristuksen ruumis ja veri." Katolisten "muuttumisoppi" ja kalvinistien selitys, että alttarin sakramentti vain "merkitsee" Jeesuksen lihaa ja verta olivat prof. Flusserin mielestä v a i n i n h i m i l l i s t ä u s k o n i h m e e n k i e r t e l y ä. Samalla tavalla kristityn tulisi asennoitua Jumalan sanaan: meille Raamattu o n Jumalan sanaa.
Eräässä mielessä Jeesus oli fundamentalisti. Hän noudatti yleistä juutalaisista midrasheista tuntemaamme tapaa, jolloin jokainen sana ja vertaus ankkuroidaan johonkin Raamatun omaan sanaan. I h m i s s a n a l l a e i o l l u t t o d i s t u s v o i m a a. Jeesus saattoi sanoa: "Te tutkitte kirjoituksia ja ne juuri todistavat minusta" (Joh. 5:39) ja "laista ei katoa pieninkään kirjain" (Matt. 5:18). Hänen raamattukäsityksenään voidaan pitää sanaa: "Ja Raamattu ei voi tyhjiin raueta" (Joh. 10:35). Mutta Jeesus saattoi myös sohaista kirjanoppineitten valmiita ympyröitä (ks. Mark. 12:35-37 ja Joh. 10:33-35). Ja Jeesuksen Vanha testamentti puhui hänestä itsestään (Luuk. 4:16-21, Joh. 8:56, Joh. 5:46, Matt. 26:55-56 ja Luuk. 24:27-44). Jeesuksen esimerkin mukaan teemme aivan oikein etsiessämme Raamatusta sitä, mikä "ajaa Kristusta".
Raamatuntutkijan
ongelmat
Vanhan testamentin kääntäjillä on usein ollut vaikeuksia siinä, että alkujaan heprealaisessa tekstissä ei käytetty vokaalimerkkejä. He ovat joutuneet kysymään, onko vasta keskiajalla varustetut vokaaleja merkitsevät pisteet valittu oikein. Lukutavan muuttuessa ajatuskin voi suuresti vaihdella. Tunnetuimpia esimerkkejä on Psalmin 22 jakeen 17 sana: "- - minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat." Lutherkin sai kuulla juutalaisessa raamatunselityksessä "Mezudat David" olevan selityksen, että toisin merkittynä alkukielen sanoma esittäisi, että "minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet".
Lisäksi niin Vanhan kuin Uuden testamentin alkukielisissä lähteissä on erilaisia tosin vain vähän toisistaan poikkeavia valintamahdollisuuksia. Uuden testamentin kirjoittajat itsekin ovat noudattaneet useimmiten hieman nykyisestä Vanhan testamentin käännöksestä poikkeavaa sanavalintaa.
On ilmeistä, että he ovat seuranneet vapaasti joko lainattavien jakeiden pääajatusta tai oman aikansa tekstin tai arameankielisten selitysten "targumiimien" tulkintaa.
Juutalaisilla on vieläkin tapa esittää joskus vain jakeen alku tai sen osa ja merkitä perään lyhennys "vagoomer", "ja päättyy", jolloin lukija itse jatkaa mielessään ulkoa jakeen koko ajatuksen. He e l ä v ä t Raamatusta. Yhdelläkin Raamatun sanalla tai ilmaisuvivahteella on tärkeysarvonsa.
Raamatun kirjaimellakin
voi olla merkityksensä
Juutalaisilla oli jo Jeesuksen aikana tapana laskea heprealaisten sanojen kirjainarvoja (gematria), selittää itse kirjainten merkitystä (notarikon) tai jopa vaihtaa eri periaatteita noudattaen kirjainten järjestystä (temuraa). Tukholman ylirabbiini Gottlieb Klein esim. esitti vuosisatamme alussa, että Ilmestyskirjan ns. "pedon luku" 666 on heprean sanojen "kesar neron" kirjainten summa ja että hepreassa "käärme" ja "Messias" kumpikin vastaavat lukuarvoa 358, koska Messias on polkeva rikki käärmeen pään.
Muuan ihmeellisimpiä asioita Israelissa oli erään hurskaan perheen juutalaiskristityn pojan löytö, josta hän puhui puolisen vuotta ennen kesäsotaa. Hän oli laskenut Jesaja 60:22:n sanan "nopeasti täytän" kirjainarvot, jotka hepreassa muodostuvat osasista "achi" ja "shanaa" eli "19 vuotta" sekä Jesaja 63:4:n jakeen sanojen arvot "lunastettujen vuosi", "shnat geuli" eli "vuosi 50". Hurskaan perheen poikana nämä kaksi vuotta eivät jättäneet häntä rauhaan. Niinpä hän päätteli, että 50 vuotta Israelille v. 1917 annetun ns. "Valkoisen kirjan" jälkeen, jossa Palestiina luvattiin juutalaisten kansalliskodiksi ja 19 vuotta Israelin v. 1948 annetun itsenäisyyden jälkeen nuo kaksi lukua yhtyvät. Ja tämän kummallisen juutalaisille tyypillisen pohdiskelun mukaisesti hän esitti puoli vuotta ennen kesäsotaa, että v. 1967 tulee Israelille lyhyt sota, josta Jumala heidät ihmeellisesti pelastaa.
Me emme voi pakanakristittyinä ymmärtää rabbinistista tulkintaa, mutta myös Uusi testamentti heijastaa tällaista ajattelua. Ja on aivan ymmärrettäväää, että ihminen, joka rakastaa Jumalan sanaa, miettii sitä myös tällä tavoin.
Yleensä Raamattu antaa yksinkertaisia arkisia elämänohjeita. Kuitenkin esim. apostoli Paavali puhui myös "salattua Jumalan viisautta" ja "Hengen opettamin sanoin".
Oikeaa raamatullisuutta
on se, että elämme Raamatusta ja etsimme sieltä Kristusta. Apostoli Paavali vangitsi tietoisesti "jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle" (2. Kor. 10:5). Pahinta on aikanamme, että Raamattu alkaa jäädä syrjään. Ja jos jumaluusoppineina kirjoittelemme, sanomme: "Näin sanoo Barth, näin sanoo Brunner tai Tillich - - ja näin sanon m i n ä." Herran sanomiset jäävät syrjään. On ehdottomasti tärkeää, että meillä on oikea oppi, sillä epäraamatullinen oppi synnyttää väärää elämää. Mutta on vielä jotain sitäkin tähdellisempää, joka jää helposti syrjään.
Olen tämän kevättalven aikana pysähtynyt kahden asian eteen, jotka koen kristillisen kilvoituksemme koetinkivinä. A p o s t o l i P a a v a l i j u l i s t i J e e s u s t a eikä vain oppia hänestä. Jos julistan vain oppia, eksyn helposti toisen tuomitsemiseen. Mutta jos julistan Kristusta, olen itse koko ajan kuulijan asemassa kysymässä, "mitä Henki seurakunnalle sanoo". Opin mestari mestaroi aina lähimmäistään. Toiseksi apostoli Paavali kirjoittaa Room. 10:4:ssä, että K r i s t u s o n l a i n l o p p u.
L a k i -sanalla tarkoitetaan hepreassa "tooraa" eli "oppia". Kristus tahtoo johtaa meidät oppisuhteesta persoonasuhteeseen. Eräässä englantilaisessa "kliinisen teologian" tutkimuspaperissa sanotaan, että "laki ei voi koskaan olla persoonallisen suhteen perusta". En voi kyllä tuntea Kristusta ellen tunne Hänen sanaansa ja oppiansa. Mutta kääntymätön ja uudestisyntymätön sydän voi osata oppinsa silti k u u l e m a t t a Jeesusta ja r a k a s t a m a t t a H ä n t ä.
Jumalan tahto tulee täyttää, mutta voimme saada v o i m a n siihen vain Hänen yhteydessään. Silloin Jumala Hes. 36:27:n mukaisesti "vaikuttaa", että noudatamme Hänen käskyjään. Tästä syystä apostoli Paavali kirjoittaa yli 150 kertaa kirjeissään Kristuksessa olemisesta. S i k s i p ä ä a s i a o n, e t t ä K r i s t u s s a a o l l a o p i n f u n d a m e n t t i.
Risto Santalan artikkeli Sana-lehden numerossa 12-13/1970.
Suomessa pohjoiseen kun jäätiköt suloivat pois tieltä.
Sulaminen alkoi noin 15000 vuotta sitten ja merenpintakin nousi 7 metriä noina seitsemänä tuhantena vuotena.
Senjälkeen maailman lämpötilat tasoittuivat ja alkoi seesteinen kausi jota vieläkin elämme.
Kaikkialla maapallolla ihmiset alkoivat harrastaa maanviljelystä ja siirtyivät taajamiin aloittaen kaupunkien rakentamisen.
Siis kaikki tuo noin 8000 vuotta sitten.
Sitä ennen ihmisiä oli jo ollut kauan maapallolla mutta olosuhteiden ollessa niin kovat väkiluku pysyi pienenä ja kaikki asuivat hajallaan perhekunnittain.
vähemmälle ja mietti asioita ihan itse.
Turhaan täällä Santalan ajatuksia levittelet.
Ei Santala mikään jumala ole eikä tule.
Noita Santaloita on kaikkialla ja he yrittävät ujuttaa yksiunkertaisille ihmisille omia mukamas loistavia oivalluksiaan.
En pennin vertaa anna arvoa noille Santaloille.
että vain yksi päivä voi olla herran päivä ja muut päivät ovat saatanasta.
eivät tehneet pesäeroa juutalaisiin tapoihin. mm. Apt 21:23–26 kertoo miten he, paavali mukaanlukien, osallistuivat jopa temppelin uhritoimituksiin.
sinulla on, koska väitteesi on puppua.
muutti lepopäivän sunnuntaiksi oli jumala henkeyttänyt piispan niin tekemään.
Siksi on oikein, että herran päivä on sunnuntai.
Sylvester oli jumalaa pelkäävä mies ja ei olisi muuttanut herran päivää ellei jumala olisi antanut siitä hänelle ilmoitusta.
Ristiriitainen myönnytys ja lihallinen.
Lupa ohi Raamatun? Kristillisyyden hengessä liikkuu kaikenlaista ja sekö antaisi oikeuden johonkin?
ROOMAN KATOLISEN KIRKON
JA PAAVIN VIRAN JUURET
Mistä katolisen kirkon oppi oikein on peräisin?
Rooman Katolisen kirkon oppi ja opetus on antikristillistä (antikhristos= Kristuksen sijaan ja Kristusta vastaan), onhan paavi Kristuksen sijainen (vicarius filii dei), katolisen opin mukaan. Paavin tiarassa luki vicarius filii Dei, josta saadaan kirjaimien lukuarvoksi 666. Kun Rooman Katolinen kirkko huomasi tämän niin se poisti kirjoituksen tiarasta, mutta oppi, että paavi on Jumalanpojan viransijainen jäi kuitenkin voimaan. Mutta niin kuin olemme nähneet katolisen kirkon opin olevan toista evankeliumia, niin paavi on myös Kristusta vastaan omalla evankeliumillansa, joka ei ole Raamatun evankeliumi. Paavi on sekä Kristuksen sijainen(antikhristos) sekä Kristusta vastaan(antikhristos). Johannes kirjoitti monista antikristuksista, jotka vaikuttivat jo Johanneksen päivinä, kunnes tulee se viimeinen antikristus. Antikristus siis julistaa olevansa Kristuksen sijainen, mutta onkin Kristusta vastaan.
Paaviin jos keneen sopii antikristuksen nimi onhan Rooman katolinen järjestelmä ollut juovuksissa pyhien verestä. Katolisen kirkon arvioidaan historiansa aikana surmanneen n. 50 milj. ihmistä. Ilmestyskirjan 17 luku kertoo suuresta Babylonista, joka on maan porttojen ja kauhistuksien äiti. Portto kuvaa aina Raamatussa haureudenharjoitusta joko lihallista haureutta tai uskonnollista haureutta. Uskonnollinen haureus on epäjumalan palvelemista oikean Jumalan palvelemisen sijaan. Tämä suuri portto yhdessä pedon kanssa sotii Karitsaa(Jeesus) ja Hänen pyhiänsä vastaan. Portto on uskonnollinen järjestelmä, joka sotii Jeesuksen evankeliumia vastaan. Tästä portosta Raamattu käyttää nimitystä: ”Suuri Babylon maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Rooman Katolinen kirkko nimittää itseään äiti-kirkoksi ja kutsuu ekumenian kautta katolisesta uskosta langenneita tyttäriä takaisin äiti- kirkon helmaan. Tämä porton tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon onhan se äiti-kirkko. Mutta mitä tekemistä portolla ja katolisella kirkolla on Babylonian kanssa, onhan porton nimi myös Suuri Babylon? Babylon, Baabel tarkoittaa sekoittamista. Katolinen kirkko on sekoitus jostakin, koska siitä käytetään nimeä: Suuri Babylon. Rooman Katolisessa kirkossa täytyy olla suuri sekoitus, koska siitä käytetään nimeä Suuri Babylon. Jotta tämä Babylonin yhteys katoliseen kirkkoon selviää niin meidän on tehtävä lyhyt historiallinen katsaus Babylonian historiaan.
Baabel eli Babylon
Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa, kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalan palvelukseen. Baabelin uskonto oli vedenpaisumuksen jälkeen maailman pääuskonto ja se onkin maailmassa olevien väärien uskontojen alkuperäinen alkulähde. Sen tähden Jumala sekoitti kansojen kielet ja hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, jottei koko maailma saastuisi tästä saatanan uskonnosta. Baabelin torni oli omistettu epäjumalan palvonnalle. Baabelin tornissa harjoitettiin uskontoa, jossa palvottiin aurinkoa. Nimrod oli Baabelin valtias ja hänen kuolemansa jälkeen hänen äitinsä alkoi johtamaan baabelin uskontoa. Babylonialaiset harrastivat innokkaasti tähtitiedettä ja he pyhittivät sunnuntain auringonpäiväksi(sunday) ja maanantain kuunpäiväksi ja muut viisi päivää he pyhittivät muille kiertotähdille. Semiramuksen johtaessa Baabelin uskontoa hän alkoi opettamaan, että Nimrodista oli tullut auringon jumala eli Baal. Semiramuksen tullessa raskaaksi ja synnytettyään pojan, jolle hän antoi nimen Tammus, jota palvottiin auringon jumalana. Semiramus alkoi myös opettamaan, että hän oli neitsyt. Tämän seurauksena Semiramis kehitti äiti-lapsi kultin, jonka symboliksi tuli äiti(Semiramis), jolla oli käsivarsillaan lapsi(Tammus). Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä. Semiramis korotti itsensä tässä baabelin uskonnossa taivaan kuningattareksi ja häntä tuli rukoilla ja palvoa taivaan kuningattarena, jonka kautta ihmiset pelastuivat.
Baabelin uskonnossa oli myös käytössä salainen ripittäytyminen Baabelin papeille. Baabelin uskonnossa sai myös veden vihmonnan avulla puhdistuksen synneistään ja uuden elämän(uudestisyntyminen). Baabelissa kansa joutui toistamaan myös rukouksia, jotta he pysyivät rukouksissaan järjestyksessä niin he käyttivät rukousnauhoja. Tammuksen kuoltua Semiramis määräsi joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymä päiväksi, joka oli myös Nimrodin syntymäpäivä. Joulukuun 25. päivästä tuli joka vuotinen merkkipäivä, jolloin oli juhlat, joissa juopoteltiin ja uhrattiin lapsia Baalille. Joulukuun 25. päivä pystytettiin Tammukselle havupuu, joka koristeltiin aurinkoa symbolisoivilla pyöreillä palloilla. Tämä Baabelista alkanut äiti-lapsi ja auringon palvonta kultti levisi myös Egyptiin, jossa sen nimenä oli isis-Horus, jossa oli auringon Jumalana Ra. Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä. Kreikassa Afrodites-Eros kultin nimellä. Persiassa mithras kultin nimellä samoin kun Roomassa mithras kultin nimellä. Babyloniaan kehittyi ajan myötä sakraalinen(pyhä) kuninkuus, jossa kuninkaasta tuli myös jumalan siunausten välittäjä ylipappien rinnalle. Baabelin uskonnossa oli papeista muodostunut erillinen neuvosto, jota ylipappi johti. Baabelin papisto ei saanut mennä naimisiin, se oli heiltä kielletty. Epäjumalan patsaiden ja kuvien tekeminen ja niiden palvominen kuului baabelin uskontoon. Näitä epäjumalan kuvia kumarrettiin ja niitä suudeltiin.
Baabel eli Babylon lähdekirjallisuus:
- Alexander Hislop: The Two Babylons
- Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys
- Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
Rooma ja katolinen kirkko
Kun Rooman valtakunta syntyi ja kehittyi niin Rooman uskonnollista elämää johti ylipappi(Pontifex Maximus). Rooman valtakunnan laajentuessa, roomalaiset alkoivat palvomaan valloitettujen kansojen jumalia. Roomalaisten uskonto sekoittui kreikkalaisten, egyptiläisten, syyrialaisten, persialaisten ja babylonialaisten uskontojen kanssa. Rooman valtakuntaan syntyi täydellinen uskontojen sekoitus(synkretismi). Uskonnollisen elämän ollessa niin monen kirjavaa, roomalaiset järjestivät pakolliseksi keisarinpalvonnan, joka teki keisarista jumalallisen ja näin Roomaankin tuli sakraalinen kuninkuus(keisarius).
Roomalaiset uskoivat jumalien vaikuttavan ja hallitsevan Rooman seitsemällä kukkulalla ”De septem montibus virum”. Tästä muodostui roomalaisille käsite; ylhäinen seitsemän kukkulan kaupunki, joka hallitsee koko maailmaa. Roomalaiset uskoivat, että heidän tuli hallita koko maailmaa Jupiterin ylipapin(Pontifex Maximus) johdolla. Symmachus, joka oli Rooman ylipappi (Pontifex Maximus) kutsui itseään seitsemän vuoren mieheksi. Tämä nimitys seitsemän vuoren miehestä on jäänyt historiankirjoihin sen tähden, kun sen aikaisista kirjeistä on löydetty ylipappia (Pontifex maximus) kutsuttavan tällaisella nimellä. Roomalaisten mielestä maailmaa voi vain johtaa se, joka hallitsee Roomassa, seitsemän kukkulan kaupungissa. Julius Caesar sai pontifex Maximumin arvonimen ja näin keisarit alkoivat myös käyttää itsestään tätä arvonimeä. Keisarit johtivat valtiota ja myös Rooman uskonnollista elämää, olihan keisari uskonnon päämies, ylipappi (Pontifex Maximus).
Rooma ja katolinen kirkko Lähdekirjallisuus:
- Alexander Hislop: The Two Babylons
Katolinen kirkko ja sen opin kehitystä
Konstantinus suuri ”kääntyi” kristinuskoon v. 312jkr ja hän ylipappina(Pontifex Maximum) otti käyttöön nimen Vicarius Christi(Kristuksen sijainen). Konstantinuksen uudesta uskonnosta tuli Rooman katolinen(yhteinen, yleinen). Rooman kansalaisista tehtiin kristittyjä ilman katumusta ja kääntymystä. Osa alkuseurakunnastakin eksyi mukaan tähän katoliseen uskontoon, josta tuli Rooman uusi uskonto. Kirkon johtajana Konstantinus rakennutti ”kristityille” kirkkoja, mutta samalla hän myös toimitti vihkimyksiä pakanatemppeleille. Konstantinuksen Katolisessa uskonnossa oli aluksi paljon vapautta ja se hyväksyi paljon erilaisuutta. Mutta pikku hiljaa katolinen kirkko ujutti yhä enemmän pakanallisia oppeja ja riittejä ns. Rooman katoliseen kristinuskoon. Seuraavaksi seuraamme vuosiluku järjestyksessä Rooman katolisen kirkon opetuksen muodostumista. Katolisessa Roomassa jotkut kristityt pitivät lauantaina lepopäivän ja roomalaiset, jotka olivat tottuneet palvomaan auringonjumalaa pitivät auringonpäivänä (sunday) sunnuntaina lepopäivän.
Rooman katolisen kirkon opin kehitystä, jossa vuosiluvut ovat jKr:
Vuonna 312 Keisari Konstantinus "kääntyi kristityksi". Tällöin hän istutti siemenen, josta myöhemmin oli tuleva Rooman katolinen kirkko. Vuodesta 312 jKr. alkoi vaikuttamaan voimakas pakanallisten oppien ujuttamien ns. kristinuskoon, jota Konstantinuksen Rooma edusti. Ja tästä vuodesta voidaan laskea Rooman katolisen kirkon perustus, joka virallistettiin vuonna 380 jKr.
Vuonna 321 Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän.
Laodikean kirkolliskokous antoi käskyn v. 364: ” Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta.”
Vuonna 375 alkoi enkelien ja kuolleitten pyhimysten palvonta.
Vuonna 378 jKr. roomalainen piispa Damascus peri keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximum ja Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damascuksesta oli tullut Pontifex Maximum tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppi käsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.
Vuonna 380 Kristinuskosta tehtiin Rooman valtion virallinen uskonto. Näin syntyi virallisesti Rooman katolinen kirkko.
Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle. Babyloniassa palvottiin taivaan kuningarta.
Vuonna 354 Rooman piispa Julius I määräsi, että Kristuksen virallinen syntymäpäivä oli joulukuun 25. päivä. Babyloniassa oli Tammuksen (kuollut jumala) syntymäpäiväjuhla joulukuun 25 päivä. Joulukuun 25 päivä oli myös Mithran (persialaisten jumala) ja Rooman keisarin syntymäpäivä. Raamatussa ei ole määrätty viettäväksi Kristuksen syntymäjuhlaa. Jeesus ei asettanut kuitenkaan joulua eikä apostolit, eikä alkuseurakunta viettänyt ollenkaan Kristuksen asyntymäjuhlaa joulukuun 25 päivä. On sanomattakin selvää, että Rooman katolinen kirkko halusi Kristuksen syntymäjuhlan siksi joulukuun 25 päiväksi, että voisivat jatkaa Tammuksen juhlaa. Babyloniassa siis vietettiin juhlaa joulukuun 25 päivä. Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringojumalan tammuksen syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25:ttä päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä. Myös skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Tammusta kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Lapsi aurinko jumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Lapsi aurinko jumalan palvonnan alkuperä on Babyloniassa, jossa Tammus on tämä lapsi. Eli "jumallisen" lapsen syntymäjuhlan vieton juuret joulukuun 25 päivä ovat Babyloniassa, josta se myös levisi muualle maailmaan. Joulukuun 25. päivä oli Roomassa juhlapäivä, sillä myös sinne oli tullut Tammuksen juhla joulukuun 25. päivänä. Tammuksen juhlaan Babyloniassa kuului havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa. Babylonialaiset palvoivat aurinkoa, siksi he koristelivat kuusen "aurinkopalloilla". Samoin joulukuun 25 päivään kuului sikauhri.
Vuonna 394 alkoi jokapäiväinen messu Rooman katolisessa kirkossa. 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä vietettiin Rooman katolisessa kirkossa messua Kristukselle, jossa pappi siunasi leivän ja viinin, jolloin ne "muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi". Tästä Kristuksen messusta Mass of Christ (Christmas), joka ensimmäisen suoritettiin vuonna 394 JKr. alettiin käyttää nimitystä Kristus messu.
Vuonna 400 Tuli kirkon käyttöön Jeromen latinalainen Vulgata raamatun käännös.
Vuonna 431 Efeson kirkolliskokouksessa otettiin käyttöön Marian palvonta sekä käsite Jumalan äiti. Babyloniassa rukoiltiin taivaan kuningatarta, joka oli neitsyt. Taivaan kuningatar kuvattiin äitinä, jolla oli lapsi sylissään.
Vuonna 500 tuli kirkkoon papeille pappispuvut, jotka erottivat heidät tavallisesta kirkkokansasta. Kiirastulioppia opetettiin alun perin Egyptissä ja Kreikassa, joka Rooman valtakunnassa uskontojen sekoittuessa tuli myös Rooman uskontoon mukaan ja v. 593 Gregorius Suuri avasi tietä kiirastuliopille katoliseen kirkkoon.
Vuonna 553 Mariasta tehtiin Ikuinen Neitsyt (Aieparthenos).
Vuonna 600 Gregorius I määräsi kirkolle latinan kielen rukous ja saarna kieleksi. Vuonna 600 Rooman kirkko otti käyttöön Marian ja kuolleiden pyhimyksien rukoilemisen.
600 luvulla Bonifatius, joka oli Rooman piispa otti ensimmäisenä arvonimen paavi, väittäen olevansa Pietarin seuraaja. Vaikka todellisuudessa Rooman piispat ovat Babyloniassa syntyneen ylipappi kultin perillisiä, jota Roomassa kutsuttiin nimellä Pontifex Maximus.
Vuonna 709 alkoi kirkossa paavin jalan suuteleminen, tämä tapa tuli suoraan pakanauskonnoista.
Vuonna 787 Nikean kirkolliskokous laillisti ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonnan.
Vuonna 850 asetettiin voimaan käsite; pyhä vesi, jossa tuli olla ripaus suolaa. Papin siunauksen jälkeen vedestä tulee pyhää. Vuonna 890 alkoi pyhän Joosefin palvonta.
Vuonna 1079 Paavi Bonifatius VII sääti papistolle naimattomuuden eli selibaatin. Baabelin papeilta oli myös kielletty naimisiinmeno. Apostoli Pietarilla oli muuten vaimo.
Vuonna 1090 otettiin käyttöön ruusukkonauha eli rukousnauha. Hindulaisuudessa on myös käytössä rukousnauha.
Vuonna 1184 veronan kirkolliskokous sääti harhaoppisten inkvisition.
Vuonna 1190 alettiin opettamaan aneiden myyntiä. Aneilla sai katolisessa kirkossa syntejä anteeksi.
Vuonna 1215 Paavi Innocentius III sääti transsubstantiaatio-opin viralliseksi, jossa pappi muuttaa ehtoollisleivän- ja viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Vuonna 1215 Paavi Innocentius määräsi lateraanikonsiilissa syntien tunnustamisen papille pakolliseksi ainakin kerran vuodessa.
Vuonna 1220 Paavi Honorius määräsi ehtoollisleivän palvonnan.
Vuonna 1229 Valensian kirkolliskokous kielsi Raamatun ns. maallikoilta ja asetti sen kiellettyjen kirjojen joukkoon.
Vuonna 1287 keksittiin skapulaari, joka on palanen ruskeaa kangasta, jota käytetään Neitsyt Marian kuvan kanssa, koska sen otaksutaan sisältävän yliluonnollista voimaa. Skapulaari suojelee niitä kaikilta vaaroilta, jotka pitävät sitä paljaalla iholla. Esineiden palvonta tuli sisälle Rooman katoliseen kirkkoon.
Vuonna 1439 Firenzen kirkolliskokouksessa kiirastulioppi julistettiin dogmiksi eli opinkappaleeksi.
Vuonna 1439 oppi seitsemästä sakramentista vahvistettiin.
Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksessa päätettiin perimätiedon (traditio) olevan yhtä luotettava kuin Raamattu. Trenton kirkolliskokouksessa myös ns. apokryfiset kirjat lisättiin Raamattuun.
Vuonna 1547 Rooman katolinen kirkko sääti Trenton konsiilissa: Jos joku sanoo, että uuden lain sakramentit eivät ole välttämättömiä ihmisen pelastumiseksi, vaan että ne ovat turhia, ja että ilman niitä tai ilman halua osallistua niihin ihminen saa vanhurskauden armosta yksin uskosta Jumalaan, vaikka kaikki sakramentit eivät ole pakollisia kaikille olkoon hän kirottu.
Vuonna 1854 Paavi Pius IX julisti Neitsyt Marian siinneen saastattomasti.
Vuonna 1870 Paavi Pius IX julisti opin paavin erehtymättömyydestä.
Vuonna 1931 paavi Pius XI vahvisti uudelleen opin Neitsyt Mariasta, Jumalan äitinä.
Vuonna 1950 paavi Pius XII julisti dogmin Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta.
Katolinen kirkko ja sen opin kehitystä Lähdekirjallisuus:
- Leo Meller: Vatikaani profetiassa
- Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa
Babylonin uskonnon ja katolisen kirkon opetuksen samankaltaisuuksia
Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa, kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalan palvelukseen --Rooman RoomanKatolinen kirkko ja sen päämies paavi on luomassa ekumenian kautta yhtä maailmankirkkoa, jolla se voi hallita maailmaa.
Baabelin uskonto pyhitti sunnuntain auringonpäiväksi ----- vuonna 321 Konstantinus asetti auringonpäivän (sunnuntain) lepopäiväksi.
Semiramus taivaan kuningatar oli neitsyt, jota tuli rukoilla ja palvoa ja jonka kautta tuli pelastus -----Rooman Katolisella kirkolla on Neitsyt Maria, joka on taivaan kuningatar, jota tulee rukoilla ja palvoa, ja joka välittää katolisen Jeesukselle.
Baabelin uskonnossa oli äiti-lapsi kultti, jonka symboliksi tuli äiti, jolla oli käsivarsillaan lapsi. Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä ----- Rooman Katolisella kirkolla on Marian patsas, jossa Maria pitää sylissään Jeesusta.
Baabelin uskonnossa oli myös käytössä salainen ripittäytyminen Baabelin papeille -----Rooman Katolisella kirkolla on rippituoli, jossa pappi julistaa ripittäytyjälle synnit anteeksi.
Baabelin uskonnossa sai myös veden vihmonnan avulla puhdistuksen synneistään ja uuden elämän(uudestisyntyminen) ----- Rooman Katolisessa kirkossa ihminen pelastuu vesikasteessa.
Baabelin uskonnossa käytettiin rukousnauhoja ----- Rooman Katolisessa kirkossa on myös käytössä rukousnauhat.
Baabelin uskonnossa joulukuun 25. päivä oli kuolleen Jumalan syntymäpäivä -----Rooman Katolinen kirkko asetti Jeesuksen syntymäpäivän joulukuun 25. päiväksi. Todellinen Jeesuksen syntymän ajankohta oli syys-lokakuun vaihde.
Baabelin uskonnossa oli papeista muodostunut erillinen neuvosto, jota ylipappi johti ----- Rooman Katolisessa kirkossa paavi johtaa kardinaaleja.
Baabelin uskonnossa papisto ei saanut mennä naimisiin, se oli heiltä kielletty -----Rooman Katolisen kirkon papit eivät saa mennä naimisiin, he ovat tehneet selibaattilupauksen.
Baabelin uskonnossa palvottiin epäjumalien patsaita ja kuvia ----- Rooman Katolisessa kirkossa palvotaan Marian patsasta ja pyhimyksen kuvia.
Rooman Katolinen kirkko on sekoittanut oppiinsa pakanauskontojen oppeja ja rituaaleja. Katolinen kirkko ja sen oppi on syvästi pakanallinen sekä paavin juuret ovat pakanauskonnosta syntyneitä käsitteitä. Jokainen joka rakastaa Jumalaa ja Hänen sanaansa on velvollinen kertomaan totuuden katolisille. Rakasta Rooman katolisia ja kerro heille totuus siitä ettei heidän oppinsa perustu Raamatun ilmoitukseen.
Petri Paavolan tekstiä.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Katolisen_kirkon_ja_paavin_viran_juuret
Kannattaa lukea Jesuiittapappi Alberto Riveran kertomaa. Kun näitä ynnää, niin yhä enemmän haluaa pitää kiinni Raamatun alkuperäisestä sanomasta.
Jokaisen sukupolven on pyrittävä säilyttämään Raamatullisuus jälkipolville, se on sinunkin tehtävä Kristuksessa.
Vain harvat muutkaan tietävät siitä.
Asiaan kannattaa syventyä lukemalla yllä olevaa.
Kun johtopäätösten aika on paljastuu salaisuus.
Katolisen kirkon harjoittama uskonto on todella
nimenså mukaista. Siihen ovat päässeet osalliseksi
kaikki pakanauskonnot ajanlaskustamme alkaen.
Viisas tutkii ja huomaa kuinka heikolla perustalla
on Vatikaanin uskonto. Tai niinkin voi sanoa, että sen perustus on vahva kuin kallio koska se lepää kaikkien pakanauskontojen varassa.
Mikä sitten on pakanaa, jää jokaisen omaan harkintaan.
http://www.humanistiliitto.fi/arti_kristinuskon_mesopotamialaiset_juuret030222.htm
sunnuntaita pidetään ns. pedon merkkinä adventistien keskuudessa, koska sunnuntai on määrätty menneisyydessä olevien lainmuutosten kautta lepopäiväksi?
Onkos siis Jumala kieltänyt tekemästä työtä sunnuntaina, jos työtä on tarjolla?
Kyllä rehelliset ja Jumalaa kunnioittavat maanviljelijät sekä karjankasvattajat tekevät työnsä tunnollisesti seitsemänä päivänä viikossa, vaikka olisivat adventisteja..
ONKO YLÖSNOUSEMUSPÄIVÄ HERRAN PÄIVÄ - HERRAN VOITON PÄIVÄ?
Kuninkaan paluu on lähellä, eivätkä adventtiteologit suo yhteisön
jäsenille erityistä juhlintaa edes kuninkaaksijulistamisen
muistoksi.
Hämmästyttääkö sinua tuollainen kuninkaan
vähättely? Miten voi jaksaa odottaa kuninkaan paluuta,
jos ei ole innostunut kruunajaisistakaan - pääsiäisajasta?!
Huomisaamu, 2. pääsiäispäivän aamu, maanantai -
kuvaa Herran ylösnousemusvoittoa. Tiesitkö?
Kertoiko kirkkosi teologia sen sinulle?
Tai kirkkosi pääsiäisajan ohjelma?
Hääämstyttääkö siuna, ettei adventtitotuus korsota maailmanhistorian kaikkein tärkeintä tapahtumaa? Ainakin minua, sillä se
on lähes mahdoton ajatus!
Mutta sitäkin enemmän hämmästyttää, ettei Suomen
Adventikirkon johto suo suomalaisille mitään
ëdes informaatiota pääsiäisajasta.
Ei Jeesus-juhlaa tai Mikael-juhlaa, ei ylösnousemus-
juhlaa minkäänlaista. Taallinen sapatti pitkänperjantain ja pääsiäisaamun välissä.
Kotisivulta emme löydä edes sanaa pääsiäinen.
Ei ajankohtaisista, ei toimintakalenterista, ei
erikoistapahtumista. Ylösnousemus on silti aika
erikoinen ja mullistava tapahtuma.
Päääsiäisen suhteen Adventtikirkon johtajien
aikaansaama esittelysivu on kuin alex-kasin
galleria - salattu ja valkeaksi kalkittu.
Tarjotaanko jäsenille siis hampurilainen ilman
pihviä? Katsokaa, kuinka muilla itsensä
kristilliseksi luokittelevilla yhteisöillä on
tarjota pääsiäisenä jäsenistölleen!
Adventtikirkon virallisilla sivuilla mainitaan pääsiäisestä
# Pölyisin jaloin he saapuivat yläsaliin viettämään pääsiäistä. Joku oli tuonut paikalle vesiruukun, pesuvadin ja pyyheliinan tavanmukaista jalkojen pesua varten, mutta kukaan ei halunnut ryhtyä tuohon halpa - arvoiseen tehtävään. #
Huomaatko, että kyseessä oli tavanmukainen jalkojen pesu .... onpa adventisteilla pölyiset jalat, kun he saapuvat tavanmukaisesti adventtikirkkoon.
liero, älä vääntele kirjoituksia, kyllä tuo viittaa ehtoollis jalkojen pesuun, ei adventistit pese jalkoja kirkossa muulloin kuin ehtoollisella.
Minkä mitalin tuosta valetelustasi saat?
Jumala juuri lupasi, että olen pelastettu, kun ymmärrän pestä jalkani kotona :)
päivänä ihmiset alkoivat kokoontua yhteen ylistämään Kristuksen uutta ilosanomaa" .Luukas ja Pietarin kirje....ei muka kerrota?!
päivää ei missään ut:ssa nimitetä herran päiväksi (jos, niin mainitsisitko paikan/paikat?)
sapattia seuraava päivä, viikon ensimmäinen päivä, mainitaan apt 20:7:ssä (lk:sta ja pietarin kirjeistä, joihin ylimalkaisesti viittaat, en sellaista mainintaa löytänyt). ja tässäkään kohtaa sitä ei nimitetä herran päiväksi. mainitaan vain että "kokoonnuimme murtamaan leipää" mikä ei vielä osoita että he viettivät sitä myös lepopäivänä.
Eräs valaisevimmista kohdista, Sakarja:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Sak. 14:1&rnd=1206386425229
Jesaja:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes. 2:1&rnd=1206386512655
Jesaja 13.
9 Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat.
10 Taivaan tähdet ja tähtikuviot kieltävät silloin valonsa loiston. Pimeänä nousee aurinko, eikä kuu säteile valoa. [Hes. 32:7; Joel 3:4, 4:15; Mark. 13:24]
11 Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,
12 ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa. [1. Kun. 9:28; Job 28:16]
13 Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.
14 Kuin pakosalle ajetut gasellit, kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, niin kukin karkaa oman kansansa luo ja pakenee omaan maahansa.
15 Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään, jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.
16 Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan. [Ps. 137:9]
17 Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset, jotka eivät hopeaa huoli eivätkä kultaa kumarra. [Dan. 6:1]
18 Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset. Kohdun hedelmää he eivät sääli, eivät armahda lasta.
19 Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois. [Jes. 1:9 ]
20 Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.
21 Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä. [13:21,22: Jes. 34:13-15; Jer. 50:39; Sef. 2:14; Ilm. 18:2]
22 Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru.* Babylonin hetki on lähellä, sen päivät ovat käyneet vähiin. [Jakeissa 21 ja 22 luetellut eläimet voivat olla myös eläinhahmoisia henkiolentoja, vrt. 34:14.].
Jesaja 13. ajaa yksiin Matt 24. kanssa.
Muun muassa tuo auringonpimennys ja järistykset.