pahoja enkeleitä?

raamatunkohdasta lukeneeni, että Lusifer houkutteli kolmasosan taivaan enkeleistä kapinaan Jumalaa vastaan. Jumalan enkelien tehtävä mainitaan Hebrealaiskierjeen 1 luvussa. Ne ovat palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka perivät iankaikkisen elämän. Asemansa menettäneet pahat enkelit taistelevat Jumalaa ja ihmistä vastaan. Ihmisen ne yrittää pitää valheessa ja hukuttaa kuten ne itsekin on määrätty hukkumaan.

Jeesus tuli tekemään tyhjäksi perkeleen ja hänen enkeliensä teot.

Johan sen Nurmion Tuomarikin tietää.. En yhdy hänen teologiaansa siinä ettei niitä hyviä enkeleitä ole ollenkaan.

http://www.youtube.com/watch?v=7qn83jYtyI4

niitä ei nimitetä enkeleiksi, vaan pahoiksi hengiksi. Osa näistä hengistä esiintyy enkeleinä ja nimenomaan "valkeuden enkeleinä" houkutellakseen ihmisiä hyvältä tuntuvien elämysten kautta ansaan; ne tuottavat fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä kokemuksia, jopa fyysistä ja/tai psyykkistä parantumista mikä ei ole lähtöisin Jumalasta. En tiedä mikä olisi tarkin ja oikein nimitys kun puhutaan näistä enkeleiksi ja muiksi kirkkauden olennoiksi tekeytyvistä pahoista hengistä, voidaanko käyttää nimitystä demoni tai riivaaja, samaan kategoriaanhan ne kuitenkin kuuluvat. Kyse on siis valepukuisista pahoista hengistä, joita vastaan kristitylle on annettu Jeesuksessa suoja eikä ainoastaan suojaa vaan myöskin auktoriteetti.

Sielunvihollisen henkimaailma kaikkineen muodostuu Luojansa yhteydestä langenneista ja ikuisesti kadotetuista henkiolentoista, kun taas kristitty on Kristuksessa yhdistetty Luojaansa. Jumalan pyhyys on sisällisesti meissä.
Tämä on se asema jonka vihollinen tahtoisi seurakunnalta pimittää ettemme nousisi rohkeasti sitä vastustamaan. Liian usein uskovat pelkäävät pahoja henkiä ja niiden vaikutuksia, vaikka tosiasia on, että ne pelkäävät meitä auktoriteetin tähden mikä meillä on Jeesuksessa. On kaksi ratkaisevaa virhettä: lähteä käymään hengellistä sodankäyntiä suureen äänen demoneita nuhdellen ja sitoen ilman Pyhän Hengen antamia valtuutuksia ja johdatusta, tai kokonaan välttää aiheen ajattelemista ja siitä keskustelemista arkaillen Saatanaa ja sen töitä.

Alempien riivaajien läsnäolo, jotka toimivat vain suoranaisena pahuutena painostaen ja kiusaten, kristityn on helppo erottaa. Käsitykseni mukaan tällaiset pahat henget enimmäkseen ovat niitä mitkä toimivat mm. saatananpalvonnan ja muun suoran pahuuden piirissä. Ne myös hyökkäävät uskovia vastaan häiriten ja ahdistaen, mikäli tilaisuus tarjoutuu. Sen sijaan nämä "valkeuden enkelit" mitkä massiivisella voimalla valmistelevat suuria eksytyksiä ja toimivat mm. New Age -liikkeen parissa, pitäen hallintaa esimerkiksi ryhmissä missä opetetaan pyhitetyn veden valmistamista, ufo-viestien kanavoimista, joogaa, energiaparannusta ja (muka) suojelusenkeleiden tuntemista, ovat vaikeammin erotettavissa soluttautuessaan uskovien pariin. Ne jäljittelevät hengellisiä kokemuksia manipuloiden ihmisen tunne-elämää samankaltaisilla ilmiöillä.

Elämyskeskeinen kristitty joka ei ole tottunut aistimaan asioita hengellisesti vaan etsii seurakunnastakin vain tunteita ja kokemuksia on helppo eksyttää luulemaan että kaikki, mikä tuntuu tarpeeksi hyvältä on hyvää, kunhan siinä vain on Jeesuksen nimi mukana. Vihollinen ei kaihda käyttää Jeesuksen nimeä eikä tekeytyä Pyhäksi Hengeksi. Todellinen Jeesus on mukanamme vain siellä missä olemme antautuneet totuudelle ja tahdomme rakastaa ja palvoa Häntä yli kaiken.

Esimerkiksi haureus on sellainen portti mikä tänä päivänä avaa useiden uskovien sisäisen maailman eksyttävien henkien toiminnalle. Arvostelukyky sumenee ja vieraat voimat lähtevät viemään mennessään. Tämä johtuu siitä että seksuaalisuus on ihmisen syvimpiä kokemusalueita. Jos lähdemme niillä alueilla etsimään mielihyvää ohi Jumalan suunnitelman, olemme suuressa vaarassa joutua muidenkin eksyttävien henkien sitomaksi ja harhaanjohtamaksi, kun haureuden henki avaa niille ovea sielumaailmaamme.

Raamatun kehotus valvomiseen on selkeä.
Ensisijaisesti meidän tulee valvoa rakkaussuhdettamme todelliseen Jeesukseen.

Korostan vielä, että auktoriteetti Jeesuksessa on ehdotonta todellisuutta ja jokainen uskova saa sen omistaa Raamatun lupauksen perusteella - mutta se ei vielä tarkoita, että voimme tätä auktoriteettia käyttää miten sattuu. Ensimmäisenä pitää olla keskittyminen Jeesukseen ja Hänen tuntemisessa kasvamiseen, ei hengelliseen sodänkäyntiin. Huomaa:

VAIKKA OLEMME todellisia Jeesukseen uskovia niin, ettemme elä tietoisessa synnissä, emme siltikään saa luulla että voimme Jeesuksen nimen turvin nousta käsirysyyn Saatanan voimien kanssa.

Antautuessamme yksinkertaisesti Jeesukselle ja ylistäessämme Häntä olemme jo saaneet suurimman voiton, koska kyse on Hänen voitostaan, ei meidän voitostamme. Jos sitten lähdetään rukouksessa käymään vihollista vastaan yksilöiden sen henkiä ja henkivaltoja tyyliin "nuhtelen sinua sairauden henki ja vaikutustasi tässä kaupungissa, julistan Jeesuksen verta ja käsken sinua väistymään juuri nyt" pitää siihen olla erityinen valtuutus ja kehoitus ettemme sorru toimimaan vain omassa mahtipontisessa uskonvarmuudessa ja niin mene ohi Jeesuksen voiton, joka on Hengen todellisuutta totuudessa.

Vielä tämän verran...
Jumalan sana "olkaa Jumalalle alamaiset; ja vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (muistinvarainen sitaatti) herättää minussa murhetta katsellessani tämän päivän seurakuntaa erityisesti länsimaissa, meidän elämyskeskeisessä pikaruokakulttuurissamme. En voi olla kyselemättä mielessäni: kuinka usein onkaan niin, että olemme alamaiset perkeleelle ja vastustamme Henkeä niin että sen läsnäolo ja voitelu, johdatus ja siunaus pakenee elämästämme? Tavallaan siis toteutamme Jumalan sanaa mutta täysin käänteisesti! Valvomattomuus ja suostuminen sielunvihollisen houkutuksiin on olemista alamainen, tottelevainen viholliselle niissä asioissa missä se houkuttelee; kun Jumalan Henki tahtoisi meitä ristin kautta vahvistaa että, antaessamme ruumiimme elävänä uhrina Jumalalle, pääsisimme näkemään Hänen voittojaan.

Kaikessa hengellisessä elämässä tärkeintä on oikea järjestys...
ENSIN alamainen Jumalalle. Onko Jeesus minun Herrani? Tahdonko olla Hänen omansa? Rakastaa Häntä? Kiintyä Hänen tuntemiseensa? Olla vastaanottavainen sille mitä Hän vaikuttaa ja antaa?
VASTA SEN JÄLKEEN vihollisen vastustaminen.

Kun toteutamme ensimmäistä kohtaa ei enää ole niin paljon vastustettavaa, tarkoitan turhia taisteluita omassa elämässä. Monet vaikeudet päättyvät kun Jeesus saa hallintavallan. Hän nimittäin tuo voittonsa elämäämme ja viholliset nuolet (suuri osa niistä) kilpistyvät automaattisesti ilman sen kummempaa rukoustaistelua. Sitten pääsemme Hengen johdossa toimimaan tämän suurenmoisen voiton viestinviejinä myös ympäristöön.

JOS VAIN HALUAMME ristin kautta rakastua ylösnousseeseen Vapahtajaamme syvemmin ja Hänen kanssa vastaanottavaisina vaeltaa, kaikki muukin opitaan sen kautta. Hänessä on voitto.

Siunausta!

Herra Jeesus, johda sinä tämä viesti niiden luettavaksi joille se on tarpeellinen. Amen.