Ateismi ei ole (hengellisessä mielessä) uskonto, mutta ateismi perustuu kuitenkin ainoastaan USKOON, mikäli ateistisen maailmankatsomuksen omaava henkilö on maailmankatsomuksensa suhteen rehellinen.
Ateistinen maailmankatsomus perustuu uskoon, koska se ei perustu tutkittuun ja oikeaksi todistettuun tietoon. Ateistihan ei voi tietää esimerkiksi sitä, onko maailmankaikkeudessa jumalolentoja. Ateisti voi vain USKOA, että jumalolentoja ei ole olemassa, sielua- ja kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa, kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa, henkiolentoja ei ole olemassa jne.
Ateismiin sisältyy yleensä myös materialistinen maailmankatsomus, jonka mukaan on olemassa pelkästään materiaa/ainetta. Nykyään tiedetään kuitenkin, että kaikki olemassaoleva "aine" on pohjimmiltaan energiaa. Objektiivinen tiede ei siis tue materialistisen maailmankuvan oikeellisuutta - päinvastoin. Ateistit ehkä kysyvät, että minkälaista näyttöä uskonnollisten uskomusten ja käsitteiden (esimerkiksi sielun, henkiolentojen, kuoleman jälkeisen elämän, enkelien) olemassaololle on olemassa. Virallisen tieteen taholta sellaista näyttöä ei (ilmeisesti) vieläkään ole olemassa, mutta on julkaistu joitakin riippumattomia tutkimuksia, joissa on selvitetty muunmuassa ns. kuolemanrajakokemuksia. Lisäksi monilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi henkimaailman (= korkeampien tasojen) olennoista. Sellaisten kokemusten arvo on luonnollisesti suurin asianomaiselle itselleen, mutta kokemuksistaan ovat kertoneet hyvin luotettavinakin pidetyt ihmiset.
Ateistinen maailmankatsomus perustuu uskoon, koska se ei perustu tutkittuun ja oikeaksi todistettuun tietoon. Ateistihan ei voi tietää esimerkiksi sitä, onko maailmankaikkeudessa jumalolentoja. Ateisti voi vain USKOA, että jumalolentoja ei ole olemassa, sielua- ja kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa, kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa, henkiolentoja ei ole olemassa jne.
Ateismiin sisältyy yleensä myös materialistinen maailmankatsomus, jonka mukaan on olemassa pelkästään materiaa/ainetta. Nykyään tiedetään kuitenkin, että kaikki olemassaoleva "aine" on pohjimmiltaan energiaa. Objektiivinen tiede ei siis tue materialistisen maailmankuvan oikeellisuutta - päinvastoin. Ateistit ehkä kysyvät, että minkälaista näyttöä uskonnollisten uskomusten ja käsitteiden (esimerkiksi sielun, henkiolentojen, kuoleman jälkeisen elämän, enkelien) olemassaololle on olemassa. Virallisen tieteen taholta sellaista näyttöä ei (ilmeisesti) vieläkään ole olemassa, mutta on julkaistu joitakin riippumattomia tutkimuksia, joissa on selvitetty muunmuassa ns. kuolemanrajakokemuksia. Lisäksi monilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi henkimaailman (= korkeampien tasojen) olennoista. Sellaisten kokemusten arvo on luonnollisesti suurin asianomaiselle itselleen, mutta kokemuksistaan ovat kertoneet hyvin luotettavinakin pidetyt ihmiset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aloitit jo samanlaisen keskustelun, keskustele siellä. Ei viedä turhaa tilaa täältä palstalta.
Sherwood mediat, kuinka monta samanlaista aloitusta olet tälle palstalle tehnyt?
Nyt niitä on minun karkean arvioni mukaan jo toista sataa...
Arvoisa "pohtija", "ajatelija" "...", jne...
siis henkilökohtaisia kokemuksia, eikä niistä voi vetää mitään yleisellä tasolla olevia johtopäätöksiä.
"kuolemanrajakokemuksia. Lisäksi monilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi henkimaailman (= korkeampien tasojen) olennoista. Sellaisten kokemusten arvo on luonnollisesti suurin asianomaiselle itselleen, mutta kokemuksistaan ovat kertoneet hyvin luotettavinakin pidetyt ihmiset."
Tämä menee psykologian puolelle. Tai neuropsykologian. Kuolemanrajakokemukset ovat kaiketi aiheutuneet tiettyjen endorfiinien vapautumisesta aivoissa kuoleman hetkellä.
Niin tai näin en ateistina koe, että minulla olisi todistustaakkaa siinä asiassa, että onko jumalolentoja olemassa vai ei. Kyllä se todistustaakka on niillä, jotka väittävät niitä olevan.
Rehellisyyteen ja mutkattomuuteen perustuva asioiden tarkasteleminen on jostain syystä monille vaikeaa. Ateismi on vain yksi esimerkki aihepiiristä, josta ei aina mielellään haluta nähdä olennaista TOTUUTTA.
On tosiasia, että kaikki uskonnolliset käsitykset eivät vastaa todellisuutta - ja uskontojen historia on pitkälti vallankäytön historiaa - mutta monet uskonnollishenkiset käsitykset kuitenkin vastaavat todellisuutta - tai ovat ainakin oikeansuuntaisia. Ateistit kuitenkin vastustavat yleensä uskonnollisuuteen sisältyvän tekopyhyyden ja valheellisuuden lisäksi TOTUUTTA - ja se on mielestäni hyvin outoa. MIKSI ihmeessä joku HALUAA USKOA esimerkiksi niin, että hänellä ei ole sielua? On helppo ymmärtää, että aidosti uskonnolliset ihmiset haluavat uskoa mm. sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon, mutta on hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi ateistit haluavat uskoa päinvastaiseen. Agnostikkojenkin kanta, että "ei tiedä", on ymmärrettävä, mutta ateistien asennetta on vaikea ymmärtää.
Mitä ihmettä yleensäkin voit tarkoittaa sillä, että joku haluaa uskoa jotakin? Kyllä se on niin, että jokainen joko uskoo sielun olemassa oloon, tai sitten ei usko. Ei se uskominen siitä haluamalla muutu. Se on tietysti eri kysymys, että haluaisitko, että ihmisellä on kuolematon sielu? Moni ateistikin varmaan haluaisi, jos saisi vapaasti päättää, että itsellään olisi kuolematon sielu. Minä tosin en haluaisi. Minulle riittää tämä yksi elämä, ja sen jälkeen haluan olla yksinkertaisesti kuollut. Kuolleena olohan on sitä paitsi se luonnollisin tila, minäkin olin kuolleensa suurinpiirtein 13Mrd vuotta ennen kuin synnyin, eikä minulla ole huonoja muistoja siitä ajasta.
Kaikkihan perustuu uskoon. Jos meinaa nousta aamulla sängystä, niin on uskottava, että sängyn vieressä on lattia, johon voi astua.
Kuitenkin ateismi on oikeastaan ihan turha sana. Eikös lähtökohta ole se, ettei ihminen usko mihinkään, ennen kuin jotain syytä asian uskomiseen ilmaantuu. Jollekkin, varsinkin lapsille, riittää syyksi uskoa (mihin tahansa) se, että joku sanoo asian olevan niin, tai näin. Joku skeptisempi haluaa itse omin silmin nähdä todisteet. Jos ateismin voi käsittää nollatilaksi, missä ei vielä usko mihinkään, niin eihän ateismi silloin ole mitään uskoa, vaan nimen omaan uskon puutetta.
Toisaalta onhan sitä fundamentalistisia ateistejakin, jotka eivät missään tapauksessa tule uskomaan jumaliin. Jos tällainen yksilö vaikkapa törmäisi keittiössään enkeliin, joka sanoisi "Ällös peljätkö, tuon suuren uutisen. Enkeleitä ja Jumala on olemassa, usko pois", niin fundamentalistinen ateisti päättelisi yksinkertaisesti tulleensa hulluksi, ja uskoisi näkevänsä hallusinaatioita. Mikä tietysti olisikin täysin mahdollista, mutta siinä vaiheessa ateistiparka olisi täysin uskonsa varassa, ei hän voisi itselleen millään tavalla todistaa, että kumpi teoria on oikea ja kumpi väärä. Ehkä silloin viisain jalansija löytyisi agnostisismistä.
uskonto. siitä puuttuu kaikki rituaalit ja rukoilut ja anteeksipyytelyt mitä uskonnoissa on aina matkassa.
ateismia voi kai sanoa uskoksi eli luuloksi.
mutta silloin jää vielä mahdollisuus sille "jumalalle", joten silloin ei taida enää ollakaan ateisti ;)
ateisti tietää ettei jumalia ole kunnes toisin todistetaan. siihen saakka ateisti tietää vain olevan olevan olemassa (hih miten hassusti sanottu) :D:D:D:D
p.s. minä en luule vaan tiedän että meidän "jumalamme" on olemassa ja minulla on siitä pitävät todisteet joita kukaan ei pysty kumoamaan.
tadan olla kännissä?
siis jos ateismi on luuloa niin eihän se enää ole ateismia jos kuitenkin luullaan että voipi olla jotain "otuksia".
vai onkose? en minä tiijjä ihan sama kun jumalautaolentoja ei ole olemassa.
Satuihin verrattaviin höpötyksiin ei ole mitään mieltä uskoa. Mitkään tosiasiat eivät anna aihetta edes epäillä jumalaa todeksi.
Satuihin ja höpötyksiin uskominen on äärettömän tyhmää ja typerää ja siksi olen ateisti.