On aika naiivia kuulla vanhemmanpuoleisen pastorin kertovan ihanteistaan tyyliin: "Perustamme seurakunnan, johon kaikkien on helppo tulla, johon toivotetaan useista ovista tervetulleeksi ja ihminen kokee itsensä rakastetuksi jne. jne.
Voi hyvä tavaton sentään! Eiköhän lähes kaikki kristinuskoon pohjautuvat seurakunnat ole perustettu näille ihanteille aluksi. Alussa rakastamme toisiamme ja kaikkia ihmisiä niin paljon, mutta, mutta....kun aikaa kuluu ja kun ihmiset eivät miksikään valitettavasti muutu, jokatapauksessa jossain vaiheessa tulee eteen kyllästyminen, kilpaillaan siitä kuka saa syödäkseen "parhaan lihapalasen" jne ja siitä se alamäki sitten alkaa.
Eivät asiat muutu uusien kirkkokuntien perustamisella, vaan sillä, että ihmiset haluaisivat aidosti rakastaa ja palvella lähimmäistään enemmän kuin itseään. Siihen valitettavasti papit tuntuvat pystyvän kaikkein vähiten, koska he eivät seurakunnallisilta velvollisuuksiltaan näe ihmisten arkea. Useimpien seurakuntien vetäjät uppoutuvat hallinnolliseen työhönsä ja pian unohtavat, miksi ovat ylipäätään seurakunnan perustaneet.
Valitettavasti arki astuu eteen jokaisessa uudessa seurakunnassa nopeammin kuin uskotaankaan, koska ihmisen elämä on enimmäkseen arkea ja juhlahetkiä on aika vähän.
Voi hyvä tavaton sentään! Eiköhän lähes kaikki kristinuskoon pohjautuvat seurakunnat ole perustettu näille ihanteille aluksi. Alussa rakastamme toisiamme ja kaikkia ihmisiä niin paljon, mutta, mutta....kun aikaa kuluu ja kun ihmiset eivät miksikään valitettavasti muutu, jokatapauksessa jossain vaiheessa tulee eteen kyllästyminen, kilpaillaan siitä kuka saa syödäkseen "parhaan lihapalasen" jne ja siitä se alamäki sitten alkaa.
Eivät asiat muutu uusien kirkkokuntien perustamisella, vaan sillä, että ihmiset haluaisivat aidosti rakastaa ja palvella lähimmäistään enemmän kuin itseään. Siihen valitettavasti papit tuntuvat pystyvän kaikkein vähiten, koska he eivät seurakunnallisilta velvollisuuksiltaan näe ihmisten arkea. Useimpien seurakuntien vetäjät uppoutuvat hallinnolliseen työhönsä ja pian unohtavat, miksi ovat ylipäätään seurakunnan perustaneet.
Valitettavasti arki astuu eteen jokaisessa uudessa seurakunnassa nopeammin kuin uskotaankaan, koska ihmisen elämä on enimmäkseen arkea ja juhlahetkiä on aika vähän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.