Yksi asia joissakin empirismin kritiikeissä minua jaksaa kummastuttaa (jos nyt olen asiat oikein käsittänyt); niissä ei tuoda esille sitä mahdollisuutta, että
naiivin empirisminkin mukaisen havainnon on (käsittääkseni) mahdollista vastata täysiltä osin todellisuutta. Esim. suhteessa Kantin empirismin kritiikkiin ei ole käsittääkseni toisaalta mahdollista tietää, etteivätkö oliot meille vastaisi myös olio(i)ta sinänsä;
(käsittääkseni) skeemat voisivat teoriassa aivan yhtä hyvin konstruoida todellisuuden viimeistä piirtoa myöten (jos kärjistetäänkin tähän suuntaan). No selvähän se, mutta tätä ei vain pahemmin ole tuotu esille ainakaan niissä kritiikeissä, joita itse olen lukenut (melko suppeassa määrin tosin).
Tai kenties syy on se, ettei tätä (kenties kontekstistaan [eli siitä, mikä vaikuttaa empirismin 'kovanlinjan' kritiikiltä] irroitettuna itsestäänselvältä vaikuttavaa asiaa) tuoda edes Kantin alkuperäisessä puhtaan järjen kritiikissä esille, mistä esim.
"Teoksen ilmestymistä seurasi miltei vuoden hiljaisuus, jonka jälkeen ilmestyi Göttingen Anzeigen von gelehrten Sachen -lehdessä 19. tammikuuta nimetön arvostelu, joka oli varsin hyökkäävä ja vähättelevä sekä ymmärsi teoksen pahasti väärin. Siinä mm. esitettiin sittemmin harmillisen yleiseksi osoittautunut väärinkäsitys Kantin transsendentaalisesta idealismista eräänlaisena berkeleylaisen idealismin uudelleenmuotoiluna "..
Kantista ei ole kenties aivan mahdottoman vaikeaa saada vastaavaa kuvaa.
Eihän kritiikin toisaalta kaiketi tarvitsekaan tuoda koko kohdettaan kokonaisvaltaisesti esille ollakseen kritiikkiä..
Helposti unohtuu, että kriittinen suhtautuminen esim. empirismiin ei tietenkään tarkoita automaattisesti empirismin kokonaisvaltaista kieltämistä.
"Critici on oiceastahan waan totuudencaipuu ihmisen"
naiivin empirisminkin mukaisen havainnon on (käsittääkseni) mahdollista vastata täysiltä osin todellisuutta. Esim. suhteessa Kantin empirismin kritiikkiin ei ole käsittääkseni toisaalta mahdollista tietää, etteivätkö oliot meille vastaisi myös olio(i)ta sinänsä;
(käsittääkseni) skeemat voisivat teoriassa aivan yhtä hyvin konstruoida todellisuuden viimeistä piirtoa myöten (jos kärjistetäänkin tähän suuntaan). No selvähän se, mutta tätä ei vain pahemmin ole tuotu esille ainakaan niissä kritiikeissä, joita itse olen lukenut (melko suppeassa määrin tosin).
Tai kenties syy on se, ettei tätä (kenties kontekstistaan [eli siitä, mikä vaikuttaa empirismin 'kovanlinjan' kritiikiltä] irroitettuna itsestäänselvältä vaikuttavaa asiaa) tuoda edes Kantin alkuperäisessä puhtaan järjen kritiikissä esille, mistä esim.
"Teoksen ilmestymistä seurasi miltei vuoden hiljaisuus, jonka jälkeen ilmestyi Göttingen Anzeigen von gelehrten Sachen -lehdessä 19. tammikuuta nimetön arvostelu, joka oli varsin hyökkäävä ja vähättelevä sekä ymmärsi teoksen pahasti väärin. Siinä mm. esitettiin sittemmin harmillisen yleiseksi osoittautunut väärinkäsitys Kantin transsendentaalisesta idealismista eräänlaisena berkeleylaisen idealismin uudelleenmuotoiluna "..
Kantista ei ole kenties aivan mahdottoman vaikeaa saada vastaavaa kuvaa.
Eihän kritiikin toisaalta kaiketi tarvitsekaan tuoda koko kohdettaan kokonaisvaltaisesti esille ollakseen kritiikkiä..
Helposti unohtuu, että kriittinen suhtautuminen esim. empirismiin ei tietenkään tarkoita automaattisesti empirismin kokonaisvaltaista kieltämistä.
"Critici on oiceastahan waan totuudencaipuu ihmisen"
Vastaukset 12
Vanhimmat
mistä tuon kopioit, niin aukeaisi ehkä omassa kontekstissaan hieman paremmin :)
tarkoitatko tuota lehtijuttulainausta?
Konteksti jota tarkoitin ja johon pyrin viittaamaan oli siis Kantin puhtaan järjen kritiikki,
lähinnä naiivin empirismin kritiikki. En tiedä löytyykö nettikirjana, varmaan kirjastosta ;)
"Critici on oiceastahan waan totuudencaipuu ihmisen"
mielestäni erittäin laimea sitaatti kritiikin antamisesta.
"kritiikki kuvastaa moninaisuutta"
mullekki kelpais linkki.
"Tai kenties syy on se, ettei tätä (kenties kontekstistaan [eli siitä, mikä vaikuttaa empirismin 'kovanlinjan' kritiikiltä] irroitettuna itsestäänselvältä vaikuttavaa asiaa) tuoda edes Kantin alkuperäisessä puhtaan järjen kritiikissä esille, mistä esim. ",
Niin en ole lukenut itse suoraan kyseistä kirjaa,
eli en tiedä tuodaanko sitä siinä suoraan esille, pahoittelen mahdollista väärinymmärrystä. Tarkoitus oli tuossa lauseessa siis esittää kyseisen (toisaalta itsestäänselvältä vaikuttava) erityinen esilletuomisen mahdollinen puuttuminen alkuperäisteoksesta yhtenä (joka on siis omaa spekulaatiotani) mahdollisena syynä sen sille, että Kantin kyseistä kritiikkiä käsittelevistä
esseistä en ole ainakaan löytänyt esitetyn kohtaa, joka ilmaisisi, että Kantin mukaan teoriassa oliot meille voisivat myös vastata oliota sinänsä (vaikka tämä informaatio siihen varmaan jokatapauksessa sisältyykin ja varmaankin lauseiden loogisia rakenteita analysoimalla voidaan johtaakin esille [siis siinäkin tapauksessa, että sitä ei suoraan tuotaisi esille]).
käyttöön maalaisjärjen, vaiko Wittgensteinin*
maalaisjärjellä hattu pysyy ainaki päässä :)
kritiikin esittäminenkin voi olla herrasmieslaji.
T: empiristi
Tieteen tarkoitus ei varmaankaan ole olla mahdollisimman empiristinen, vaan kuvata todellisuutta mahdollisimman tarkasti.
Kun empirismin heikot kohdat tiedostaa, niin sen käyttäminenkin on tehokkaampaa.
Empirismin rajojen tiedostaminen ei
ole empirismin kieltämistä, ja empirismin kritiikki puolestaan tulee täysin aiheesta. Naiivin empiristin sietää hieman sivistää itseään.
pyrkii kuvaaman todellisuutta mahdollisimman tarkasti.
mutta ei empirismikään kumminkaan ole määritelmällisesti muuttumaton.
että mikäli jostain,siis mistä tahansa, on olemassa jonkinlainen käsitys ihmisen mielessä niin jokainen ajatus ei ole yksilöllinen vaan ne ovat kopioita taikka mielikuvia jo olemassa olevasta olemassa olosta.
Minusta tämä ainankin näyttäytyy siltä että pidät naivia empirismiä lähempänä ideologistista kuvaa maailmasta kuin varsinaisena empirisminä.
Olenko tulkinnut täysin väärin?
"Olenko tulkinnut täysin väärin?"
joo, mutta kirjoitan varmaankin
aika epäselvästi sitten.
Juttu oli se, että lukemissani empirismin kritiikeissä ei ole mielestäni tuotu ilmi, että vaikka oikeutetusti emme voi tietää mitään muuta ulkopuolisesta maailmasta, kuin että se on (eli siis nyt kyseessä on realistinen kanta), ja vaikka inhimillisen tietoisuuden saavuttava havainto maailmasta on aina inhimillisen mielen konstruoimaa ja sille itselleen ominaisella tavalla jäsentämää, ei teoreettisesti pitäisi olla kaiketi mahdotontakaan (vaikka "terveellä kaupunkilaisjärjellä" ajateltuna tämä kuulostaakin järjettömältä), että havaintoaines itseasiassa vastaisi täydelleen reaalista maailmaa, eli Kantin mukaan Oliota sinänsä.
männä vuosina kun nimimerkki nasse kehotti lyömään pesis-stagalla 'itseään' (nassen kulmasta objektia) otsaan. 'ihan vaa' todetakseen (yleensäkkin) tietynlaisia fysiologisia toimintoja. toisaalta pointtina kuupan himmentyessä voidaan myös ajatella mahdollista korrelaatiota subjekti-objekti välillä.
läpäksi..jos siis jaksat alkaa määrittelemään.
inhimillinen tieto? vai arkiajattelu?
Mielenkiintoisan pohdinnan aiheen minulle muodostaa lähinnä sinun tarkoitusperäsi kommenteillesi, jotka nyt suoraan santtuna vaikuttavat sisältävän hieman naamioituja tarkoitusperiä.
En saa sinusta sellaista kuvaa, että sinua varsinaisesti kiinnostaisi itse "käsillä olevien" asioiden pohdinta. Jos kuvani nyt on aivan väärä, niin sori vaan, voit toki esittää miten asian itse koet, jos olet eri mieltä..
Mutta odotan sinulta vastedes jotakin, minkä ainakin itse koen sinun puoleltasi hedelmällisempänä asenteena keskusteluun, että lähden keskustelemaan kanssasi.
oli erittäin selkeä ja aiheellinen...harkitaan.
"oli päätökseni mikä vaan, niin nimimerkistä ei ole kyse"