varottakaa jehovista!

Jehovan todistajien lahkoyhteisö on pedofiilien paratiisi!

Jehovan todistajien seurakuntien sisäisestä pedofiliaongelmasta on viime aikoina esitetty erilaisia television dokumenttiohjelmia. Brittiläinen BBC-televisioyhtiö esitti vuonna 2002 Panorama-dokumenttisarjassaan ohjelman ”Suffer the little childeren”, joka toi ongelman laajemmin julkisuuteen. Tuosta BBC:n ohjelmasta nähtiin Suomessa 12.12.2002 Yleisradion TV2:n ”Silminnäkijä”-sarjan raportti ”Kärsi pieni lapsi”, joka oli lyhennelmä alkuperäisestä höystettynä Jehovan todistajien Suomen haaratoimiston tiedotusjohtajan antamalla ongelmaa vähättelevällä haastattelulla. Ruotsalainen TV-kanava SVT esitti 8.4.2003 tutkivan journalismin ohjelmasarjassaan ”Uppdrag granskning” (tehtävänä tutkia) ohjelman ”Jehovas Vittnen skyddar pedofiler” (Jehovan todistajat suojelevat pedofiilejä), jossa ruotsalainen toimittaja Janne Josefsson haastatteli ruotsalaisia ja yhdysvaltalaisia Jehovan todistajia, epäiltyjä pedofiilejä, pedofiilien uhreja ja Jehovan todistajien seurakuntien johtajia, jotka olivat oletettavasti olleet salaamassa joitakin Ruotsin ainakin noin 40 tunnetusta tapauksesta poliisitutkinnan ulottumattomiin. Jehovan todistajien lahkoliikkeen johtajat ja useimmat Jehovan todistajat haluavat uskotella itselleen, että näiden ja muiden vastaavien ohjelmien tekijöiden ainoana motiivina on saatanallinen viha Jehovan todistajien uskontoa kohtaan ja että ohjelmien tarkoituksena on vain eksyttää ihmisiä pois Jehovan todistajien ”totuudesta”, joka ainoana uskonnollisena oppina voi pelastaa ihmiskunnan sitä pian odottavalta apokalyptiselta tuholta, jossa Jehova Jumala ja teloittajaenkeli Jeesus tappavat kaikki ihmiset maan päältä – kaikki paitsi aktiiviset Jehovan todistajat. Jehovan todistajien pedofiiliongelma on kuitenkin todellinen ilmiö, ei vastustajien keksimää pahantahtoista mustamaalausta. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on hyvin salassa pidetty ongelma myös muualla kuin suljetuissa lahkoyhteisöissä. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisityöntekijä Riitta Raijaksen mukaan: ”Hyväksikäyttöepäilyjen selvittelyä ja asianosaisten hoitoa vaikeuttavat usein salailu, vähättely ja vastustus, johon tavalla tai toisella tuntuvat kietoutuneen kaikki ne, joita asia koskettaa. Tieto, jota saadaan, on fragmentaarista ja ristiriitaista. Tapahtumien selvittely etenee vaivalloisesti. Seksuaalinen hyväksikäyttö ikään kuin pakenee katsetta.”Jehovan todistajien lahkoyhteisö on pedofiliaongelman suhteen poikkeuksellinen tuon liikkeen omaksumien salailua suosivien toimintatapojen vuoksi. Tärkeimpiä seikkoja jotka edesauttavat pedofiliaongelman rehottamista Jehovan todistajien seurakuntien sisällä ovat: 1) Jehovan todistajat vaativat väärintekojen tuomitsemiseksi seurakunnan sisäisessä tuomioistuimessa vähintään kaksi silminnäkijätodistajaa. Jehovan todistajat pyrkivät käsittelemään kaikki ongelmansa yhteisön omassa tuomioistuimessa, jonka salaisissa istunnoissa tuomareina, syyttäjinä ja puolustajina toimii yhdessä 3-5 seurakunnan johtavan miehen eli vanhimman muodostama ns. oikeuskomitea. Mikäli käsiteltävänä olevalle syytteelle ei ole vähintään kahta silminnäkijätodistajaa, ei tuomiota voida antaa. Tässä omaksumassaan periaatteessa Jehovan todistajat vetoavat Raamattuun, mm. 5. Mooseksen kirjan 19. luvun jakeeseen 15: ”Yhden ainoan todistajan ei tule nousta ketään miestä vastaan, olipa kyseessä mikä tahansa erhe tai mikä synti hyvänsä, jonka hän tekee. Kahden todistajan suulla tai kolmen todistajan suulla tulee asian olla varma.” (Uuden maailman käännös 1995). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa on erittäin harvoin muita silminnäkijätodistajia kuin tekijä ja uhri. Käytännössä lapsen hyväksikäyttäjä voidaan tuomita Jehovan todistajien oikeuskomiteassa vain, mikäli hän itse tunnustaa tekonsa. 2) Jehovan todistajat suojelevat mainettaan eivätkä pyri viemään tapauksia poliisille ja julkisiin tuomioistuimiin. Jehovan todistajien liikkeen kasvu perustuu jatkuvaan käännytystyöhön, jossa ihmiset pyritään valheellisilla lupauksilla saada sidotuksi lahkoyhteisöön. Käännytystyön helpottamiseksi Jehovan todistajat pyrkivät kaikin keinoin varjelemaan yhteisönsä puhtoista julkikuvaa. Toisaalta Jehovan todistajien maailmankuvan mukaan heidän oma lahkoyhteisönsä on puhdas Jumalan järjestö, kun taas kaikki maallisen yhteiskunnan osat kuten poliisi, oikeuslaitos ja terveydenhoito ovat osa kieroutunutta ja pian tuhoutuvaa ”Saatanan maailmaa”. Niinpä Raamatusta luettu ajatus sopii mainiosti Jehovan todistajille: ”Puhun saadakseni teidät häpeämään. Onko totta, ettei keskuudessanne ole ketään viisasta, joka kykenee ratkaisemaan veljiensä välisiä asioita, vaan veli käy oikeutta veljeä vastaan, vieläpä ei-uskovien edessä?” (1. Korinttilaisille 6:5-6, UM-95). Jehovan todistajat eivät pyri viemään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia poliisille, vaan pyrkivät ratkaisemaan tapaukset sisäisesti oman oikeuskäytäntönsä mukaan. Käytännössä pedofiliaan syyllistynyt Jehovan todistaja joko jää seurakunnan yhteyteen tai erotetaan seurakunnasta, mutta rikos ei tule poliisitutkintaan. 3) Jehovan todistajien lahkokulttuuri, vääristynyt seksuaalimoraali ja patriarkaalinen johto Pedofiliaongelman salassa pysymistä edesauttaa Jehovan todistajien keskuudessa myös lahkokulttuuri, jossa kaikki oletetussa ”hengellisessä paratiisissa” tapahtuvat todelliset ongelmat pyritään salaamaan ja vaientamaan pois avoimesta keskustelusta. Jehovan todistajien ajattelutavan mukaan heidän yhteisönsä pysyy automaattisesti puhtaana, koska se on ”pyhän hengen” johtama ja koska se on ”Jumalan järjestö”. Liikkeen toimintatapoja kritisoivat henkilöt ovat Jumalaa vastaan asettautuneita kapinallisia. Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee vääristynyt seksuaalimoraali, jossa kaikki seksuaalisuus on rajattu avioliittoon vihittyjen puolisoiden väliseksi yksinoikeudeksi. Avioliiton ulkopuolinen seksi ja jopa itsetyydytys ovat luokiteltu synniksi, mikä on Jehovan todistajien keskuudessa johtanut tukahdutettuun ja salattuun seksuaalisuuteen. Koska kaikki Jehovan todistajat eivät löydä aviopuolisoa, on seurakunnissa paljon patoutunutta seksuaalisuutta, joka saattaa löytää purkautumistiensä lasten seksuaalisena hyväksikäyttönä. Jehovan todistajien patriarkaalinen johto edesauttaa lasten seksuaalisten hyväksikäytön tapausten salailua. Jehovan todistajien seurakuntien miespuolisten johtajien muodostama vanhimmisto on paikallinen hyvä veli -kerho, joka hallitsee seurakuntaa patriarkaalisella vallalla. Oikeuskomitea, joka käsittelee kaikki syytteet, kokoontuu salassa, eikä valitustienä ole muuta kuin toinen vastaava miesten johtama valituskomitea. Aikuista, mahdollisesti arvostettua ja valta-asemassa olevaa, miestä vastaan asettunut nuori tyttö on tällaisessa tilanteessa auttamattomasti alakynnessä. Perheen äitikin joutuu olemaan ”alamainen miehelleen” ja saattaa olla haluton tai kykenemätön asettumaan aviomiestään vastaan peläten joutuvansa leimatuksi tasa-arvoon tai naisvaltaan pyrkiväksi Jumalan järjestystä vastustavaksi huonoksi vaimoksi, etenkin jos vaimolla ei ole syytteidensä tai epäilyjensä tueksi esittää toista silminnäkijätodistajaa. ”Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä miehiä on usein kuvailtu käytökseltään dominoiviksi perheessään, tunne-elämältään kypsymättömiksi sekä kykenemättömäksi normaaliin seksuaalisuhteeseen aikuisen naisen kanssa”(Rönström, ”Sexuella övergrep mot barn”, Rädda Barnen, Ruotsi). Jehovan todistajien sulkeutunut lahkokulttuuri estää ongelmien avointa käsittelyä. Kun huomioidaan vielä Jehovan todistajien vääristynyt seksuaalimoraali ja heidän omaksumansa miesvaltaiset menettelytavat niin seurakunnassa kuin perheessä, ovat ainekset pedofiliaongelman pysymiseen ja kasvamiseen koottu heidän yhteisöönsä. Näiden muutamien seikkojen esittäminen on lyhyt tiivistys dynamiikasta, jonka on Jehovan todistajien keskuudessa todettu johtaneen pedofiliatapausten systemaattiseen ja organisoituun salailuun kaikkialla Jehovan todistajien maailmanlaajuisesti noin sadantuhannen seurakunnan ja noin kuuden miljoonan aktiivisen jäsenen muodostamassa lahkoyhteisössä. Lapsiasiamiehen, varatuomari Helena Molanderin, mukaan: ”Vain pieni osa lapsen hyväksikäyttäjistä on lapsille täysin tuntemattomia. Nykyisten tutkimustietojen mukaan vain noin 10–20 % hyväksikäyttäjistä kuuluu tähän (tuntemattomien) ryhmään.”. Pedofiili ei siis todennäköisesti olekaan leikkipuiston liepeillä liikuskeleva epämääräinen tuntematon tyyppi, vaan 80–90 % tapauksissa lapsen lähipiiriin ja viikoittaiseen arkeen kuuluva tuttu henkilö. Kirjassaan ”Lasten suojeleminen pedofilialta” Helena Molander kiteyttää: ”Useimmat hyväksikäytetyt lapset ovat tilanteessa, jossa hyväksikäyttäjän läheinen suhde lapseen ja hänen perheensä vaikeuttaa asian paljastumista. Mitä läheisempi ja tutumpi henkilö hyväksikäyttäjä on, sitä vaikeampaa lapsen on kertoa asiasta. Kaikkein vaikeinta kertominen on, jos kyseessä on lapsen oman perheen jäsen. Jos hyväksikäyttäjä on käyttänyt väkivaltaa tai uhannut sen käyttämisellä saadakseen lapsen vaikenemaan hyväksikäytöstä, uhannut vahingoittaa jotakuta lapselle tärkeää henkilöä tai koko perhettä, voi kertominen olla ylivoimaisen vaikeaa.”Yhdysvaltalainen William H. Bowen on elänyt 43 vuotta Jehovan todistajana toimien myös yli kahdenkymmenen vuoden ajan erilaisissa seurakuntien johtotehtävissä. Vuonna 2000 hänen tietoonsa tuli tapaus, jossa Jehovan todistajien seurakunnan vanhin oli käyttänyt erästä lasta seksuaalisesti hyväkseen useita kertoja, mutta Jehovan todistajien hierarkian eri tasot halusivat painaa asian villaisella. William Bowen yritti saada asian maallisiin tuomioistuimiin, mutta Vartiotorni-seuran johto New Yorkissa ainoastaan poisti tekijältä vanhimman tehtävät ja kielsi Bowenia viemästä asiaa poliisille. Bowen ymmärsi, että asettumalla Jehovan todistajien järjestöä vastaan, hän joutuisi jättämään taakseen 43-vuotisen uransa Jehovan todistajana, mutta hän meni silti julkisuuteen puolustaakseen lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja perusti internetiin Jehovan todistajien pedofiiliongelmasta tiedottavan sivuston Silentlambs (hiljaiset lampaat). Euroopassa on lahkotutkimusta ja –tiedottamista koordinoiva järjestö FECRIS (Fédération Européenne des Centres de Recherche et d’Information sur le Sectarisme), jonka toimisto Pariisissa toimii kansallisten lahkokriittisten järjestöjen keskusjärjestönä. Uskontojen uhrien tuki UUT ry osallistuu kirjeenvaihtajajäsenenä järjestön toimintaan. FECRIS järjesti 12.–13.5.2002 Barcelonassa Espanjassa konferenssin ”Sectes et Enfants – Prévention”(Lahkot ja lapset – ennaltaehkäisy), joka käsitteli laajasti lahkojen aiheuttamia ongelmia lastensuojelun näkökulmasta. Lahkoissa esiintyvä lasten hyväksikäyttö on vakava ongelma, joka ei rajoitu ainoastaan Jehovan todistajiin. Jehovan todistajien lahkoyhteisön pedofiilejä suojelevat menettelytavat tekevät siitä William H. Bowenin termein ”pedofiilien paratiisiin” eli pedofiileille erityisen suotuisan yhteisön. Ainoastaan julkisuus ja avoin tiedottaminen Jehovan todistajien vahingollisista ja lainvastaisista menettelytavoista voivat edesauttaa tuon lahkoliikkeen menettelytapojen muuttumista. Muutosta odotellessa tulee jokaisen Jehovan todistajan toimia lasten oikeuksien puolesta ja Jehovan todistajien lahkoliikkeen kieroutuneita periaatteita vastaan ja aina ilmoittaa kaikki pedofiliaa koskevat epäilyt poliisille ja lastensuojeluviranomaisille, jotka voivat alkaa tutkia ovatko syytteet aiheellisia. Yksikin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön salailu- ja peittelytapaus on liikaa! Älkää osallistuko heidän tekoihinsa vaikenemalla! AkixHärkönen Uskontojen uhrien tuki UUT ry, hallituksen puheenjohtaja Vantaalla, 16.4.2003 Lisätietoja: Silentlambs, PO Box 31, Calvert City, KY 42029, U.S.A. http://www.silentlambs.org/Apimall - the health channel http://www.apimall.com/apinet/pedjalashyv.htmlKirja ”Lapsen suojeleminen pedofilialta”, Helena Molander (lapsiasiamies, varatuomari), ISBN 951-1-16883-5, Otava, 2000.