Ajatusviivan käyttö

Täyttä asiaa, Toki toki!

Tähän voisi vielä jatkaa, että amerikkalaiset näkyvät suosivan meikäläistä (puolipitkää) ajatusviivaa silloin, kun tavuviiva kirjoitetaan sanan alkuun. Tämähän on suomessa tarpeen silloin, kun halutaan välttää yhdyssanan alkuosan toistaminen (esim. "tavujako ja -viiva"). Englanninkielisessä tekstissä en tällaista kirjoitustapaa muista koskaan nähneeni, mutta jostain syystä tekstinkäsittelyohjelmiin on oletusarvoksi asetettu, että sanan alkuun kirjoitettu tavuviiva vaihtuu automaattisesti puolipitkäksi ajatusviivaksi. Tämä oletusarvo on helposti poistettavissa, mutta harva näkyy vaivautuneen - vai onko kyse tietämättömyydestä?

Hakro kirjoitti:

Täyttä asiaa, Toki toki!

Tähän voisi vielä jatkaa, että amerikkalaiset näkyvät suosivan meikäläistä (puolipitkää) ajatusviivaa silloin, kun tavuviiva kirjoitetaan sanan alkuun. Tämähän on suomessa tarpeen silloin, kun halutaan välttää yhdyssanan alkuosan toistaminen (esim. "tavujako ja -viiva"). Englanninkielisessä tekstissä en tällaista kirjoitustapaa muista koskaan nähneeni, mutta jostain syystä tekstinkäsittelyohjelmiin on oletusarvoksi asetettu, että sanan alkuun kirjoitettu tavuviiva vaihtuu automaattisesti puolipitkäksi ajatusviivaksi. Tämä oletusarvo on helposti poistettavissa, mutta harva näkyy vaivautuneen - vai onko kyse tietämättömyydestä?

Lue lisää

Sananalkuisen yhdysmerkin muuttuminen ajatusviivaksi Microsoft Wordissa (ja muissa Microsoft Office -ohjelmiaa) johtunee sellaisesta ajattelusta, että välilyönnin jälkeinen "-" on todennäköisesti tarkoitettu _miinusmerkiksi_.

Ajattelussa on paljon vikaa, mm. se, että miinusmerkki on eri merkki kuin ajatusviiva, vaikka ajatusviiva onkin parempi miinusmerkin korvike kuin ajatusviiva.

http://www.youtube.com/watch?v=cPsxeH6rWic

»BASILIO

No? Uditemi e tacete.
La calunnia e' un venticello,
un'auretta assai gentile
che insensibile, sottile,
leggermente, dolcemente
incomincia a sussurrar.
Piano piano, terra terra,
sottovoce, sibilando,
va scorrendo, va ronzando;
nelle orecchie della gente
s'introduce destramente
e le teste ed i cervelli
fa stordire e fa gonfiar.
Dalla bocca fuori uscendo
lo schiamazzo va crescendo
prende forza a poco a poco,
vola gia' di loco in loco;
sembra il tuono, la tempesta
che nel sen della foresta
va fischiando, brontolando
e ti fa d'orror gelar.
Alla fin trabocca e scoppia,
si propaga, si raddoppia
e produce un'esplosione
come un colpo di cannone,
un tremuoto, un temporale,
un tumulto generale,
che fa l'aria rimbombar.
E il meschino calunniato,
avvilito, calpestato,
sotto il pubblico flagello
per gran sorte ha crepar.
Ah! che ne dite?»

presidentillä.

Voitko antaa pari esimerkkiä, milloin käyttäisit ajatusviivaa ja et käyttäisi?

Enimmäkseen olen käyttänyt ajatusviivaa, kun kirjoitan vanhoille ystävilleni joko e-postia tai etanakirjeitä. Nämä ystävät tuntevat minut niin hyvin, että he kyllä hyväksyvät ajatusviivani. Koska ovat nähneet minun ajattelevan ihan oikeasti vähän väliä ja ovat hyväksyneet minut juuri tälläisenä - ajattelevana.

Minulla on parin hyvän ystävän kanssa säilynyt nuorille tyypillinen "insider"-kielikin kirjeissämme, jota kukaan jengin ulkopuolinen ei ymmärtänyt. Naurettiin puolesta sanasta. Ihana muisto.

Sen sijaan en laita verotoimiston ja ulosottomiehen kirjeisiin ajatusviivoja - ja vien ajatusviivat mukanani - hautaan.