Onko kenelläkään muulla samaa vaivaa, että n. viikko ennen kuukautisia juoksuttaa vessassa, rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla ja täytyy oikein pinnistellä ja sen jälkeen alkaa oireilla myös suolisto, eli ei tunnu sekään tyhjenevän kunnolla.
Sitten alkavat peräpukamat oikein todenteolla vaivata.
On samalla ikäänkuin olis ummetusta, johon ei näytä vaikuttavan mikään ruokavalio.
Paine peräaukossa ja tuntuu kuin pitäis mennä vessaan, mutta paljon mitään ei sitten tulekaan kuin kamalan ponnistelun tuloksena, (joka tietty vain pahentaa tilannetta).
Pukamat tulevat nykyään (eli vaiva pahentunut taas edellisen kahden synnytyksen jälkeen) TODELLA kipeiksi, olen lähes työkyvytön täällä kotonakin (onneksi en ole kodin ulkopuolella tällä hetkellä töissä).
Nytkin on ollut pakko ottaa parina päivänä särkylääke, mutta aina ei tunnu auttavan sekään ja voiteetkin tuntuu vaan ärsyttävän.
Sen jälkeen, kun pukamat alkaa vuotaa verta niin helpottaa ja vaiva on taas pian ohitse.
Tää kamala kivuliaisuus on tullut oikeastaan vasta iän myötä (olen nyt 46 v). Ennen ei olleet ihan näin kipeitä ja eivät liittyneet tällä tavalla PMS-oireisiin, (jotka mua muuten on aina vaivanneet).
Parikymmentä vuotta sitten pukamia oli myös yhden synnytyksen jälkeen, mutta ei tosiaan ihan tällaisina. Silloin ne hirtettiin ja suoli tähystettiin samalla (kamala operaatio muuten...).
Nyt myöhemmin olen käynyt kerran näyttäytymässä terveyskeskuslääkärillä ja kysymässä hoidon tarvetta, mutta totesi että siellä ei näkynyt muuta kuin pukamien jätteitä, joille ei tarvitse tehdä mitään.
Tutkimus oli kyllä muuten niin inhottava (vaikka juuri silloin ei ollut kipuja), että en enää mielelläni tuonne mene, en ainakaan tuolle lääkärille.
Ja varmaan pyörtyisin, jos olis kipuoireet päällä, huh!
Mahdolliseen suolen tähystykseenkin joutuminen pelottaa ihan kamalasti, kun tosiaan lähes pyörryin aikoinaan siinäkin tutkimuksessa (joutuivat laittamaan pää alaspäin ja johonkin lepohuoneeseen selviämään) ja olo oli myös todella kaamea vielä hyvin pitkään noiden operaatioiden jälkeenkin.
Sitten alkavat peräpukamat oikein todenteolla vaivata.
On samalla ikäänkuin olis ummetusta, johon ei näytä vaikuttavan mikään ruokavalio.
Paine peräaukossa ja tuntuu kuin pitäis mennä vessaan, mutta paljon mitään ei sitten tulekaan kuin kamalan ponnistelun tuloksena, (joka tietty vain pahentaa tilannetta).
Pukamat tulevat nykyään (eli vaiva pahentunut taas edellisen kahden synnytyksen jälkeen) TODELLA kipeiksi, olen lähes työkyvytön täällä kotonakin (onneksi en ole kodin ulkopuolella tällä hetkellä töissä).
Nytkin on ollut pakko ottaa parina päivänä särkylääke, mutta aina ei tunnu auttavan sekään ja voiteetkin tuntuu vaan ärsyttävän.
Sen jälkeen, kun pukamat alkaa vuotaa verta niin helpottaa ja vaiva on taas pian ohitse.
Tää kamala kivuliaisuus on tullut oikeastaan vasta iän myötä (olen nyt 46 v). Ennen ei olleet ihan näin kipeitä ja eivät liittyneet tällä tavalla PMS-oireisiin, (jotka mua muuten on aina vaivanneet).
Parikymmentä vuotta sitten pukamia oli myös yhden synnytyksen jälkeen, mutta ei tosiaan ihan tällaisina. Silloin ne hirtettiin ja suoli tähystettiin samalla (kamala operaatio muuten...).
Nyt myöhemmin olen käynyt kerran näyttäytymässä terveyskeskuslääkärillä ja kysymässä hoidon tarvetta, mutta totesi että siellä ei näkynyt muuta kuin pukamien jätteitä, joille ei tarvitse tehdä mitään.
Tutkimus oli kyllä muuten niin inhottava (vaikka juuri silloin ei ollut kipuja), että en enää mielelläni tuonne mene, en ainakaan tuolle lääkärille.
Ja varmaan pyörtyisin, jos olis kipuoireet päällä, huh!
Mahdolliseen suolen tähystykseenkin joutuminen pelottaa ihan kamalasti, kun tosiaan lähes pyörryin aikoinaan siinäkin tutkimuksessa (joutuivat laittamaan pää alaspäin ja johonkin lepohuoneeseen selviämään) ja olo oli myös todella kaamea vielä hyvin pitkään noiden operaatioiden jälkeenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän voisi mitenkään liittyä endometrioosiin, joka tekee kohdun limakalvon pesäkkeitä vääriin paikkoihin? Juu onpa tosi hauskaa miten kropan alaosa on yhteyksissä toisiinsa. Meikäläisellä on aina, kuukautisten ekana päivänä eniten, vatsa sekaisin ja suolen massat painaa muutenkin kipeihin paikkoihin... Oli nuorempana vielä pahempaa, eli kipu enemmän "takaosassa" ja vessassa käydessä nousi hiki hattuun. Nykyisin teen niin, että syön aina gefilus-maitohappoja parin päivän ajan... pehmentää ja ongelmasta ja kivusta pääsee nopeammin, vaikka se ei kokonaan poistukaan. No, meni ehkä sivuun aiheesta. Mutta olisko ruokavalion muutoksesta tuohon aikaan jotain iloa? Kuidun lisääminen? PS. Mie en menisi lääkäriin kuin tajuttomana, eli varmaan lähden saappaat jalassa :o))
On käynyt itselläkin mielessä tuo endometrioosi.
Pitää käydä tässä joskus gynellä tarkastuttamassa asia.
äläkä syö mitään, mikä voi sisältää arominvahventeita. Ne lisäävät mahahappoa ja aiheuttavat päänsäryn lisäksi kipuja pyyhittäessä ja kirvelyä muutenkin.
Mahahappoja mulla tuntuu olevan nyt jo muutenkin, taas vaihteeksi, vähän liikaa.
Pitääpä yrittää välttää noita aromivahventeita ja alkaa katsoa tarkemmin mitä syö ja yrittää saada vatsan toiminta hyväksi, etenkin tuota jaksoa ajatellen.
Pansuolaa en käytä kotioloissa, käytössä on ollut jo pitkään pelkkä Atlantin merisuola ja Herbamare, tai tavallinen karkea merisuola, josta jauhan itse hienoa.
ei ole hyväksi, vaikka se kirvelyä hieman lievittää vessassakäynnin jälkeen. Kyllä paikat ainakin pitäisi voidella tuon tempun jälkeen, että suolen limakalvot pääsevät elpymään. Olen käyttänyt ihan valkovaseliinia tai jopa jalkavoidetta tarkoitukseen.